Showing posts with label Street-mallisto. Show all posts
Showing posts with label Street-mallisto. Show all posts

Sunday, 6 August 2017

vanhat tilkkublokit pussukaksi.

Kerroin edellisessä postauksessa löytäneeni ikivanhoja tilkkutöitäni. Tartuin heti paper-piecing-tekniikalla toteuttamiini viiriblokkeihin ja ompelin niistä tilkkupussukan. Annoin tälle Avoin- ja Street-malliston pussukalle nimen Muistatko, sillä siinä esiintyy lukuisia muistojen kankaita.


Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin:

Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat.


Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon!

Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni.

Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen verran isot, että jouduin käymään kangasnyyttivarastossani. Otin ensimmäisen kuosin, joka sopi edes jotenkuten.


Ylemmässä kuvassa olen tikannut blokkiosuudet suorin, terävin tikkauksin. Kuten viirit.

Tässä kuvassa näkyvät muut tikkaukset. Yläreunaan ja blokkirivien alle ompelin mäkimutkaommelta, jonka ompelukoneeni tarjoaa. Kun ompelee useamman rivin, tikattu pinta näyttää vähän kuin poimutetulta (mutta se ei näytä poimuttuneelta).


Pussukan alareunan kankaaseen ompelin muurahaisenpolkua. Se on yksinkertainen tikkauskuvio, ja silti minulle nousi tuskanhiki päätettyäni asian. Kyllä on vapaa konetikkaus minulle vaikea asia henkisesti!

No sitten kurkistetaan pussukan sisälle, missä näyttää omituiselta.

Siivoilin myös vaatehuonetta ja löysin reikäiseksi kuluneen keittiöpyyhkeen, johon todennäköisesti isänäiti on kirjonut isäni nimikirjaimet. Leikkasin kirjonnan irti ja istutin sen värikkäiden tilkkujen keskelle tämän pussukan vuoriin. Myönnän: vuori näyttää omituiselta! Siinä toinen syy, miksi aion pitää pussukan itse.


Vetoketju on kiinnitettu Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin mukaisesti ja Muistatko-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoani.


Huolittelin vetoketjun häntäpään pienellä kangaspalalla. Siitä ei tullut maailman siistein, mutta kukaan ei katso sitä tarkasti (tämän jälkeen).

Vielä yksi kuva. Pussukan pohja on aika aran värinen. Näytin valmista tuotosta Miehelle, ja hän kysyi heti, voiko näitä pussukoitani myös pestä. Miksi hän mahtoi sellaista kysyä?


Ai niin, rakenteellisia tietoja pitää kertoa myös. No, tikkasin tällä kertaa tilkkupinnat pelkkään villavanuun eli collegejerseykerrosta ei nyt ole.

Muistatko-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.
  • Ompelin kantolenkin 6 cm leveästä ja 36 cm pitkästä kaitaleesta.

Kantolenkki on pitkä, joten pussukka on Street-mallistoa.

Monday, 28 November 2016

valmis, hempeä tilkkupussukka.

Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan tilkuista. Rakensin tilkkupinnan jäännöspaloistani ja valitsin tähän vaaleimpia ja herkimpiä palojani. Löysin myös yhdellä tilkkukilta Syyringin järjestämällä kangasmanipulaatiokurssilla tekemäni ryppysyherön, joka sopi tilkkujen joukkoon erinomaisesti. Annoin pussukalle nimeksi ”Hempeät leidit”.


Löysin nimittäin muotipiirroksia esittävät kangastilkut, yhden pussukan kummallekin puolelle. Tilkkujen kanssa kävi sitten niin kuin esittäville kuvioille usein käy, eli tärkeitä osia jäikin sauman puolelle.


Melkein annoin tälle nimeksi ”Päättömät,” mutta eihän sellaista kannata tehdä. Kunnolla näkyviä, hempeitä leidejä on sentään enemmän kuin päättömiä.

Hempeät leidit -vetoketjupussukka on sisätaskuton ja siinä on pitkähkö sivulenksu. Luokittelen sen siis Street-malliston kappaleeksi.


Sarjatyönä ompeleminen ei taida oikein sopia minulle. Ompelin useita tilkkupintoja ja tikkasin ne kaikki valmiiksi, leikkasin kaikille vuorikappaleet ja aloin sitten koota pussukoita yksi kerrallaan. Siinä tohinassa unohdin kahden vuorista Tilkunviilaaja-merkin ja jouduin ompelemaan merkit paikoilleen hankalassa vaiheessa. Luulisi, ettei näin kokeneelle pussukkamaatille tapahtuisi tuollaisia enää. Luulisi väärin.


Hempeät leidit -tilkkupussukka on strategisilta mitoiltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm
  • Kantolenksu noin 31 cm

Jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan tukevoittajana on kaksi kerrosta, tikkausvanu ja collegejersey. Hempeät leidit -pussukka on Street-mallistoa.

Monday, 10 October 2016

sain valmiiksi vetoketjupussukan.

Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka.

Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa.


Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani.

Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä:




Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän.

Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! !

Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompelemani vinonauhan pätkän, johon teen solmun. Tähän en ihan ehtinyt valmistaa sitä, vaan jouduin kissaa ruokkimaan. Se maukui niin vaativasti, ettei muu auttanut. (Se saa ruoka-annoksen kaksi kertaa päivässä ja iltaruoka on sille tärkeä. En raaski pitää sitä kauan pyytelemässä.)

No niin, takaisin asiaan. Tässä kuva tikatuista tilkkupinnoista ennen niiden ompelemista pussukan muotoon. Tikkaukset erottuvat hyvin.


Luulin, että tällainen tikkaus olisi ollut aika joutuisa toteuttaa, mutta olin väärässä. Aikamoinen tuhertaminen tässä oli, vaikka ompelin tavallisella suoralla ompeleella. (Tai ehkä juuri siksi jouduin tuhertamaan.)

Aaltoileva-tilkkupussukan pohjakappale on tällainen:


Pussukan mitat ja tekniset tiedot ovat seuraavat:

  • Korkeus noin 19 cm
  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenkin pituus noin 36 cm.

Aaltoileva-pussukka on siis Street-mallistoa.

Tilkkupinnat on koottu jäännöspaloista. Vuorikappaleet leikkasin silkkipainajan puuvillaisista testipainatusrievuista.

Tilkkupintojen napakoittajana on yksi kerros ohutta tikkausvanua ja yksi kerros collegejerseytä. Koska tikkauksia on tiuhassa, tästä tuli erittäin topakka. Se pysyy erinomaisen ryhdikkäänä itsekseen pystyssä.


Valitettavasti sen topakkuus ei kuvasta oikein välity, mutta uskokaa pois! Jämäkkä on.

Saturday, 30 April 2016

ompelin pussukan kolmio-neliöistä.

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa.

Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa.


Uusimman pussukkani nimi on Merenneito.

Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista:


Ja tällaisista:


Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen, sellaista mikä yhtään sopii. Tai ei tarvitse edes sopia.

Onpa kiva kun taas pystyy ottamaan valmistujaiskuvia kunnolla valoisassa!


Pohdiskelin, että pussukat syntyisivät vielä joutuisammin, jos muistaisin/viitsisin leikata/ommella valmiita keskimäärin sopivan kokoisia vuorikappaleita (ja jopa sisätaskuja Tilkunviilaajamerkkeineen) sekä kolmea eri mittaista kantolenksua. Nyt joudun aina pysähtymään noiden tehtävien pariin kesken kaiken. Mutta en ole niin suunnitelmallinen tai viitseliäs.

Sen verran olen parantanut asemiani, että nykyään heittelen kaikki yli jääneet kanttipalat yhteen ompelupöydällä asuvaan laatikkoon. Sieltä joskus löydän jopa sopivia kantteja ja toisinaan myös kantolenksuksi sopivia paloja. Esimerkiksi tällä kertaa:


Kirjava kantolenksu on Aamuvirkku-tilkkupeiton kanttaamisesta yli jäänyttä kaitaletta. Se sopi tähän hyvin ja ennen kaikkea se oli valmiina käyttöön.

Merenneito-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 29 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 48 cm pitkästä kaitaleesta.

Vetoketjun pituutta en tässä mainitse, sillä aloitin paljon tarvitsemaani pitemmästä ja lopuksi huolittelin vetoketjun sopivan mittaiseksi päättelemällä sen kangastilkulla.


Nyt minulla on kyllä pieni ongelman tapainen. Tein tästä auki asti avautuvan pussukan eli tämän pitäisi olla Avoin-mallistoani, mutta ompelin tähän myös pitkän kantolenksun, joka tekisi pussukasta Street-malliston edustajan. Mikä neuvoksi? Onko tämä enemmän Street vai Avoin?

Wednesday, 30 September 2015

kuukauden neljäs tilkkupussukka.

Ta-daa! Tässä syyskuun neljäs valmistunut tilkkutyö eli vetoketjupussukka nimeltä Asunto 8D. Tällä puolella on nimeä inspiroinut D-kirjaintikkaus:


Ja toisella puolella se kahdeksikkotikkaus:


Sanon vielä, etten ottanut kuvia omalla pihalla. Ei kannata nyt kauhistella, eikö meillä leikata nurmikkoa lainkaan. Nurmikko on yleensä siisti, koska meillä on pettämätön nurmikon pituusanturi. Kun ruoho on vähänkään pitkää, Kissa alkaa kulkea siellä kahlaten – nostaa jalkojaan luonnottoman korkealle. Silloin Mies tietää, että nurmikko kannattaa leikata. (Minä en puutu tähän puutarhanhoitotyöhön kuin äärimmäisessä hädässä.)

Otin kuvat läheisellä viheralueella, koska sinne ilta-aurinko ylsi vielä, vaikkei omassa pihassa ollut enää kuin epäsuoraa valoa.

Asunto 8D –tilkkupussukassa on sävyihin aika hyvin sopiva, useasta eri kankaasta kokoamani vuori. Ei sisätaskua kuitenkaan.


Tilkkupussukassa on 25-senttinen vetoketju. Sen muut mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 27 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenksu on ommeltu 6 cm x 42 cm kaitaleesta. 

Asunto 8D –pussukkakin on siis Street-mallistoa.

Olen tosiaan syyskuun aikana koonnut merkillisiä tilkkupintoja jäännöspaloista ja urheasti muodostanut niistä tilkkupussukoita, mielestäni melko onnistunein lopputuloksin. Syyskuun värimaailma on ollut syksyyn sopivasti ruskeavoittoinen.

Syyskuussa valmistuneet pussukat ovat siis Katinkontit, Syyssatoa, Rusakko ja tämä viimeisin eli Asunto 8D.


Vuodet eivät ole veljiä keskenään, mutta nämä kolme viimeisintä pussukkaa taitavat olla.


Näissä on saman oloista tikkausjälkeä. Kaikissa on ruskehtavaa väriä, paitsi Asunto 8D on harmaampi, vaikka toisaalta myös Syyssatoa-pussukassa on paljon harmaata.


Jokaisessa on tietysti se 25-senttinen vetoketju ja kaikki ovat Street-mallistoa. Kyllä ovat veljeksiä/sisaruksia (ainakin krysanteemitikattu Syyssatoa on tyttöpussukka). Katinkontit-pussukka on varmaan naapurista. Se ei ainakaan ole sukua tai korkeintaan sokeriserkku.

Seuraavaksi teen jotain aivan muun väristä! Vien ruskeat ja neutraalin väriset tilkut kauas piiloon ja otan esille vain ihania, söpömpiä kankaita!

Monday, 28 September 2015

valmis tilkkupussukka!

Ompelin eilen valmiiksi tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Rusakko. Tilkkupussukka valmistui päiväsaikaan, joten sain näpätyksi siitä melko kivat valmistujaiskuvat. Ensiksi esittelen pussukan sammaloituneilla kalliorapuilla:


Kuvasin Rusakko-pussukkaa myös kulahtaneella puutarhapenkillämme:


Käytin melko pienistä ja tosi pienistä jäännöstilkuista kokoamani pinnat tähän ja täydensin ne pussukan kokoisiksi lisäämällä rinkulakuvioista kangasta sivulle ja pohjaan. Tikkausvaiheessa tilkkupinnat näyttivät aika urpoilta, mutta valmiissa pussukassa rinkulakangasta ei näytä olevan yletöntä määrää.

Paitsi pohjakappaleessa:


Mutta sehän jää pussukan alle yleensä näkymättömiin. Hienot tilkut ja värkkäillyt tilkkupinnat menevät pohjakappaleessa vähän kuin hukkaan.

Tikkasin tilkkupinnat ohueen tikkausvanuun, jonka alle otin vielä hipunutta lakanakangasta. Tikattu pinta jäi ohuemmaksi kuin silloin, kun käytän lisäkerroksena collegejerseytä. Pussukka seisoo silti ongelmitta itsekseen:


Kuvaussessiota varten olin tosin topannut pussukan sisään pohjaa pyöristämään parin villasukkia, jotka otin tätä kuvaa varten pois:


Vuorikappaleet on koottu parista eri kankaasta, jotka sointuvat melko hyvin pussukan päällipuoleen.


Käytin Rusakko-tilkkupussukkaan 25-senttisen vetoketjun. Pussukan muut mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 19 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksun ompelin 6 cm leveästä, 42 cm pitkästä kaitaleesta. 


Rusakko-pussukkakin on siis Street-mallistoa. (En juuri tee muunlaisia pussukoita nykyään.)

Vetoketjun päihin ompelemani kangaslipareet näkyvät melko sopivan verran valmiin pussukan nurkissa:


Rusakko on toinen kangassilpuista kokoamani tilkkupussukka. Kangas- ja väriyhdistelmät ovat merkilliset, mutta tykkään tästä silti. Tämä ei ole söpö, mutta käyttökelpoinen.


Tilkkupintaan tikkasin kaksi spiraalia kummallekin puolelle. Jos haluat tietää, miten ompelen spiraalit, katso tikkausohjeeni täältä.

Ai miksi juuri Rusakko? Tässä on aika lailla ruskeaa väriä ja rinkulakuviot toivat mieleen pomppimisen.

Kolmaskin tilkkupussukka on jo valmis, mutta siitä ei ole yhtään kuvaa. Illat pimenevät niin nopeasti, etten eilen ehtinyt pitää toista kuvaussessiota.

Wednesday, 23 September 2015

syksyinen tilkkupussukka!

Leikin kankailla ja ompelin siis jäännöspaloista muutaman tilkkupinnan, joista ensimmäinen valmistui pussukaksi eilen. Tytär auttoi nimen keksimisessä ja tästä tilkkupussukasta tuli sitten Syyssatoa.


Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja.


Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle.


Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän.


Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa.  Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.
  • Käytin tähän 25-senttisen vetoketjun, jonka päihin ompelin kangasjatkeet.

Tilkkupinta on tikattu ohueen tikkausvanuun, jonka alla oli pala vanhaa pussilakanaa. Tällä kertaa pussukka ei ole yhtä topakka kuin silloin, kun käytän jäykisteenä collegejerseytä.

Tikkasin pussukkaan krysanteemimaisia kukkasia, jollaiset tikkasin myös Tyttärelle antamaani Puutarhassa-pussukkaan taannoin. Tikkaus ei silloin sujunut kovin hyvin, vaan lanka katkesi monta kertaa. Teinkin silloin vain yhden kukan per pussukkapuoli.

Tällä kertaa minulla ei ollut krysanteemien kanssa mitään vaikeuksia! Siksi täytin koko tilkkupinnan krysanteemin terälehdillä. Käytin ensin miedosti vaihtuvaväristä lankaa, tosi nättiä, ja se loppui tässä vaiheessa:


Kukkien muodot näkyvät paremmin nurjalta puolelta:


Kuvassa näkyy tikkausvanun takana ollut pussilakanapala. Lakana on 1970-luvulta ja tykkäsin tästä oikein paljon jo silloin. Kiva, että se jäi vielä elämään, vaikka vain piilossakin.

Terälehtien väliin jäi vähän ryppyä – näytän teille, niin huomaatte, miten epätäydellistä teen - enkä välitä lainkaan!


Valmiissa pussukkapinnassa tällaisia ryppyjä ei huomaa ollenkaan. Menee ihan täydestä.

Tikkaus vei kyllä aikaa! Taidan pitää pussukan itse, vaikkei tämä varsinaisesti ole omimpia värejäni. Mutta voin nauttia kivasta tikkauskuviosta, jonka eteen näin kovasti vaivaa.

Seuraavaa kertaa varten opin, että voin tehdä krysanteemit ja terälehdet ISOMPIA, niin saan pinnan tikatuksi nopeammin valmiiksi. Pinnasta tulee silloin myös pehmeämpi.

Vielä haluan kiittää kaikkia, jotka kommentoivat Tilkkulehteen liittyvää postaustani! Teillä oli loistavia kommentteja ja ajatuksia, ja niitä oli erittäin mielenkiintoista lukea!

Thursday, 3 September 2015

valmis pussukka.

Ompelin pitkästä aikaa sitä mukaa tikattavat tilkkupinnat ja tein niistä pehmeän vetoketjupussukan.


Saanko esitellä: pussukka nimeltä Katinkontit.

Nimi saattaa kuulostaa väheksyvähköltä, mutta toisaalta en onnistunut loihtimaan sellaista tilkkupintaa, joka olisi tismalleen minun mieleiseni. Ilokseni olen päätellyt, että joku tästä sentään tykkää.



Katinkontit-tilkkupussukan mitat ovat
    • leveys ylhäältä noin 20 cm
    • korkeus noin 17 cm
    • pohjan leveys noin 7 cm
    • vetoketju noin 15 cm pitkä
    • kantolenksu ommeltu noin 43 cm pitkästä kaitaleesta.

    Katinkontit-pussukkakin on siis Street-mallistoa.

    Kuin ihmeen kaupalla pussukan pohjaosassa on pohjalle sopivia kankaita. Myönnän, että tilkkujen sommittelu periaatteessa onnistui minustakin aika kivasti, siis sivujen tilkkukuviointi suhteessa pohjaosaan.


    Tein tähän kauniinpunaisen vuorin. Laiskailin enkä ommellut sisätaskua, mutta muistin sentään kiinnittää tekijämerkin:


    Katinkontit-vetoketjupussukka suoraan ylhäältä:


    Tästä näette vähän uuden pussukan taipuisuutta. Jos on tarvis, tämän saa survotuksi aika pieneen tilaan.


    Mitähän keksin ehdin seuraavaksi tehdä?!

    LinkWithin

    Related Posts with Thumbnails