Wednesday, 28 February 2018

seuraava tilkkupussukka.

Muistatteko 1970-80-lukujen vaihteessa pyörineen televisiosarjan ”Safiiri ja Teräs”? Minä muistan ja annoin nyt uusimmalle tilkkupussukalleni nimenkin sarjan mukaan. Saanko siis esitellä: Safiiri ja teräs –vetoketjupussukka!


Totta kai ensimmäinen nimi-ideani oli ”sininen jotain,” mutta onneksi keksin, että safiirit ovat sinisiä. Tajusin lisäksi ajoissa, että pussukkapinnoissa on sopivasti harmaata – jotain harmaata, ellei nyt nimenomaisesti teräksenharmaata – jolloin pussukalle saattoi hyvin antaa vielä paremman nimen!


Kuvauspäivä oli aurinkoinen ja pakkasta oli riittävästi. Olin valmistautunut kuvaamaan Safiiri ja teräs –pussukkani valoisaan aikaan ulkona. Kuinka kävikään? Työpäivän aikana en ennättänyt pistäytyä ulkona sitä kuvaamassa ja kotimatkalla meni niin pitkään, että aurinko oli jo melkein maillaan päästyäni kotipihaan. Tuli kiire saada otetuksi ylipäätään jotkut kuvat.

Unohdin jopa Tilkunviilaaja-kyltin kuvista, vaikka minulla olisi ollut se samassa laukussa, mistä noppasin mukaan pussukan ja kännykän.

Safiiri ja teräs –pussukassa ei ole sisätaskua, mutta toinen vuorikappaleista on peräti taiteellisen näköinen. (Silkkipainajan suttukangasta.)


Safiiri ja teräs –pussukka on mitoiltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 14,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.


Käsissä on taas pussukka ei-mitään-erityistä-mallistoa – silti uniikkikappale!

Monday, 26 February 2018

improvisoi jäännöstilkuista.

Toisella kanavalla kyseltiin, miten teen improvisoituja tilkkupintoja kaikenlaisista ja kaiken kokoisista tilkuista. Olen esitellyt jo minilasagne-tekniikan ja näyttänyt, miten olen kapeahkoista tilkuista ommellut raidallista pintaa ja yhdistellyt niitä isommaksi pinnaksi.

Olen tainnut pimeiden kuvien avulla kertoa lyhyesti, miten neliöitä voi ommella hirsimökkitekniikalla, ja taitaa minulla olla parempiakin kuvia tilkkuneliöistä (tai oikeastaan suorakaiteista).

Lisään ohjesoppaan kuitenkin vielä yhden. Näytän, miten epämääräinen kangaspalakasa jalostuu tällaiseksi tilkkupinnaksi:


Lähtötilanne oli tämä. Nostelin pienestä jäännöspalakassista tilkut lattialle. Näette, että tilkkuja on kaiken värisiä ja vaihtelevan mallisia. Toki eniten näyttäisi olevan pätkiä erilevyisistä kaitaleista.


Lajittelen tilkut värin mukaan kasoihin. Musta-valko-harmaat, keltaiset, vihreät, punaiset.


Minulla oli myös sininen kasa, ja kasa, johon siirsin näihin kasoihin kuulumattomat (esimerkiksi ruskeat ja violetit) tilkut.

Otin ompelupöydälle keltaisen ja vihreän kasan. Paikallistin kasoista ensin keskineliön kumpaakin väriä. Keskineliön (tai suorakaiteen) ympärille ompelin hirsimökkitekniikalla kierroksen samaa väriä. Käyttämäni palkit valitsin koon perusteella – ompelin tilkkuun sellaisen palan, joka oli pituudeltaan lähinnä sopiva.

Kohta minulla oli kaksi miniblokkia. Niistä ei vielä tee mitään, joten ompelin kaksi lisää, ja koska sen jälkeenkin minulla oli jäljellä hyviä keltasävyisiä kaitaleita, ompelin vielä yhden.

Vein viisi blokkiani silitettäviksi ja tarkastelin niitä sen jälkeen lattialla.


Kolmella blokilla oli keskenään yksi mitta aika sama, ja niin oli vastaavasti kahdella muulla. Ne voisi ommella riviksi.

Huomasin myös, että kaikki palat muodostaisivat yhtenäisen tilkkupinnan, jos lisäisin yhden sopivan levyisen kaitaleen kahden isomman blokin väliin.


Sitten minulla olikin kaksi riviä, jotka saattoi ommella yhteen, yhdeksi tilkkupinnaksi.


Seuraavana aamuna katsoin kelta-vihreää tilkkupintaani ja totesin sen aika pieneksi. Siitä ei vielä ompelisi kummoistakaan vetoketjupussukkaa. Koska lattialla oli vielä myös värilajiteltuja kasoja, otin esiin sinisen kasan ja ompelin kolme sinistä blokkia samalla periaatteella kuin kelta-vihreät edellisenä päivänä.

Ja kas, siniset blokkini sopivat täydentämään kelta-vihreää tilkkupintaa:


Tällaisessa improvisaatiotyössä voi pitää mielessä pari juttua:

  • Ompele suorat saumat. Jos palat ovat vähän epämääräisen muotoisia, piirrä nurjalle apuviiva.
  • Silitä välillä. Ihanteellista olisi silittää joka sauman jälkeen, mutta minä silitän kyllä vasta kun yksi kierros on koossa. (Ja jos ompelisin toisen kierroksen, suoristaisin palan reunat ennen uuden kierroksen aloittamista.)
  • Kaikki palat ovat jäännöspaloja. Niitä ei tarvitse kohdella arvokkaasti, vaan niitä voi pilkkoa ja ommella reippaasti.
  • Koska yksi blokki syntyy nopeasti, ei kannata käyttää kovin paljon ajatustyötä värien tai kuvioiden sommittelemiseen. Kaikki käy!
  • Kontrasti – eli vaaleiden ja tummien vaihtelu – on tärkeämpää kuin se, ”sopivatko” kankaat toisiinsa. Tilkkupinnasta tulee mielenkiintoinen, kun siinä on tummia ja vaaleita osuuksia.
  • Vaikka joku blokeista näyttäisi susirumalta, se voi silti toimia erinomaisesti toisten blokkien kanssa ja kompata niitä juuri sopivasti.

Toivotan kaikille kokeilijoille mukavia hetkiä improvisoinnin parissa!

Saturday, 24 February 2018

mentoli!

Influenssakausi lienee yhä päällä, joten mentoli on sopiva teema juuri nyt. Sitä paitsi se on uusimman tilkkupussukan nimi. Saanko esitellä: Mentoli-pussukka!


Koska Mies on viime päivinä ollut hämmentävästi messissä tilkkutyöaiheessa, kysyin, haluaisiko hän antaa pussukalle nimen. Hän vilkaisi sitä ja sanoi: menthol. Minä suomensin termin, ihan periaatteesta. Mentoli on sitä paitsi helpompi ääntää.


Mentoli-tilkkupussukan toisella puolella on muutama aika vanha jäännöstilkku. Yläreunan pikkutilkkuraita on pala, jonka ompelin Massey-Ferguson-peiton jäännöspaloista. Peitto on näköjään valmistunut tammikuussa 2015, joten tilkkurivi on odotellut jossain jäännöspalakassin uumenissa jo tovin.

Samaten tämän tilkkupinnan keskiössä näkyvä lehvä- ja muu-kuvioinen pala on keväällä 2014 valmistuneesta Sisäinen villapaita –tilkkupeitosta yli jäänyt jäännöspalaneliö. Se ei päässyt peittopintaan, vaan päätyi tilkkupussukan osaksi.

Huomasin tikkauslankojen kauniin kiillon pussukan odottaessa keskeneräisenä, että päällitikkaisin ensimmäisen vetoketjun kiinnityssauman. Näppäsin kuvankin, mutta eipä kaunis kiilto kuvasta oikein välity. Pah.


Kuvassa näkyy sen sijaan sisätaskua, joka näkyy yhdessä valmistujaiskuvassa myös hyvin:


Mentoli-tilkkupussukkaa alkoi kuvaussession aikana väsyttää ja se kävi lumeen pitkäkseen.


Kun pussukka oli toipunut eikä enää voipunut, puhdistin sen lumesta ja mittasin sen. Tällaiset lukemat sain muistiin:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Mentoli ei olekaan mitään erityistä mallistoa, sillä sen vetoketju ei avaudu ammolleen eikä se saanut pitkää kantolenksuakaan. Toisaalta ompelin siihen pohjan, joten se ei ole litteää Hejsan-mallistoakaan. No, Tilkunviilaajan uniikkimallistoa kuitenkin. Jokainen pussukka on taatusti erilainen!

Thursday, 22 February 2018

puuma!

Uusin tilkkupussukka oli punainen ja siinä oli sopivasti mustaakin mukana. Minulle tuli väreistä hetkessä mieleen kuumat paikat. Sitten muistin, että k-kirjaimella alkavia pussukkanimiä on kaikkein eniten ja päätin kuuman sijaan antaa tälle nimen Puuma.


Esittelin uutuuttaan hohtavaa Puuma-pussukkaa Miehelle ja sanoin, että sen mittasuhteet olivat jotenkin silmää miellyttävät. Hänellä oli heti antaa Neuvo: ”Pitäiskö sun tehdä tästä malli, jota toistat? Purat sen osiin ja mittaat...?”

Hänen Neuvonsa oli tietenkin vitsi. En muutenkaan haluaisi toimia niin. Tilkkupinnat tulevat jäännöspaloista vähän sattumanvaraisen kokoisia eivätkä vetoketjut ole vakiomittaisia. Rupesin ompelemaankin tämän muotoisia pussukoita vasta kun löysin ohjeen, joka sovittaa kankaan käytettävissä olevan vetoketjun mittaan eikä edellytä, että minulla olisi käsillä tietyn mittainen vetoketju.

Jos tekisin tilkkupinnat aina saman kokoisia, hauskasta puuhastelusta tulisi liikaa työn oloista. Olisi tietty kaava, jota kohti pyrkisin. Ilman vakiomittoja minulla on vapaus!

Mallit ja kaavat siis sikseen! Improvisoin ja odotan aina jännityksellä, millainen mittasuhde millekin tuotteelle lopulta kehkeytyy.

Puuma-pussukan yksityiskohdista sen verran, että vetoketjun toisen pään siistivä lipare on todellakin siisti! Olen niiiin ylpeä siitä, että osasin tehdä näin sopivan ja hienon.


Valitettavasti kamera tykkäsi tarkentaa pussukan alakulmaan ja siisti lipareeni jäi vähän sumeaksi. Teidän on vain uskottava sanaani. Lipare on niin lähellä täydellistä kuin suinkin kehtaan väittää.

Onhan Puuma-pussukassa muutakin kivaa. Vuorikankaan tipukuviot osuivat juuri sopivaan kohtaan, ja lisäksi satuin kiinnittämään Tilkunviilaaja-merkin niin, että tiput näyttävät seuraavan sitä.


Vielä yksi asia, johon olen tyytyväinen. Muistin ottaa esiin Tilkunviilaaja-kyltin jo ulkokuvausten ajaksi!


Taas on topakasti itsekseen seisova vetoketjupussukka tässä. Se on Avoin-mallistoa, koska sen vetoketju avautuu ammolleen, ja Street-mallistoa, koska siinä on pitkä kantolenksu.


Puuma-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 14 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Mies oli hämmentävän kiinteästi mukana tilkkuaiheessa, sillä samalla istumalla hän kysäisi, pystyisinkö pitämään tekijät kankaissa, jos minulla olisi alaisena 50 henkeä, jotka ompelisivat tällaisia pussukoita.

Hän pohti tätä ilmeisesti siltä pohjalta, ettei täälläpäin juuri ole tilkkukangaskauppoja. Minä sen sijaan rupesin miettimään, miten kova homma olisi pilkkoa pitkiä kankaita tällaisiksi epämääräisen kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi ja sekoitella paloja sitten niin, ettei yhteen pussukkaan osuisi kovin monta palaa samaa kuosia.

Tätä kirjoittaessani puolestaan tuli mieleen, että ehkä ne 50 henkeä pysyisivät työn syrjässä, jos keräisin harrastajilta heidän ylimääräiset jäännöspalansa ja pussukat ommeltaisiin niistä. Olen kuullut, että ihmisillä on niitä yleensä aika tavalla enemmän kuin he itse ehtivät käyttää.

Mitä arvelette, monenko tilkkuharrastajan jäännöspaloja pitäisi kerätä 50 hengen pussukkatehtaan materiaaleiksi?

Tuesday, 20 February 2018

perjantaipullo?

Tänään on kaikkea muuta kuin perjantai eikä kuvassakaan ole perjantaipullo, vaan ateljeeni uusin tuotos, Perjantaipussukka:


Pussukan nimi olisi voinut olla myös perhonen-jotain, mutta eipä vain olekaan. Tämä ei ole Per…honen eikä Perjantaipu…llo, vaan Perjantaipussukka.


Perjantaipussukassa on rouhean kokoinen vetoketju, ja osasin ommella sen toisen pään niin, että pussukka avautuu kunnolla. Tämä on nimittäin aika pieni pussukka, mitoiltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 14,5 cm
  • Korkeus noin 11 cm
  • Pohjan leveys noin 4,5 cm.



Mitähän tässä voisi säilyttää? Ehkä huulipunan ja peilin, jos sellaisia kuljettaisi mukanaan. Minä voisin täyttää tämän tilkuilla, sillä niitä minulla riittää, vaikka olen hiki hatussa ommellut jäännöspaloista pussukoita.

Siitä tulikin mieleeni: tässä on ryhmäkuva viimeisimmistä pussukoistani, jotka ovat toki myös vuoden 2018 ensimmäisiä.


BFF, Kissagalleria ja Perjantaipussukka: ensimmäisiä ja viimeisimpiä!

Otin kuvan siinä vaiheessa, kun huomasin unohtaneeni hienon Tilkunviilaaja-kylttini pussukoiden valmistujaiskuvauksista. (Siitä ei ole mitään hyötyä, ellei sitä käytä.)

Sunday, 18 February 2018

taiteellinen vaikutelma.

Uusin tilkkupussukkani on jälleen Tyttären nimeämä ja sen nimi on Kissagalleria.


Hän taisi katsoa ensin tätä puolta:


Arvelen, että geometriset kuviot toivat hänelle mieleen abstraktin taideteoksen, koska hän aloitti jo ”taide..:” kunnes näki toisen puolen kissan.

Kissagallerian vetoketju avautuu anteliaasti – kyseessä on siis Avoin-malliston edustajapussukka.


Kissagalleria-tilkkupussukan strategiset mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 16 cm
  • Korkeus noin 11 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm

Koska pihassa oli lunta, ajattelin ottaa näyttävän kuvan pussukasta hangella. Ja mitä vielä! Kuva ei ole lainkaan näyttävä, vaan kummallinen tönötys.


Vaikka kuinka pohdin, en keksi Kissagalleria-pussukasta mitään kiinnostavaa sanottavaa, joten lopetan raporttini tähän.

Saturday, 17 February 2018

paras ystävä ainiaan.

Esittelin muutama päivä sitten tilkkupintoja, jotka olin ommellut jäännöstilkuista. Ensimmäinen tilkkupintapari on nyt jalostunut vetoketjupussukaksi, jolle Tytär antoi nimen BFF.


BFF on lyhenne sanoista ”Best Friend Forever” – paras ystävä ainiaan. Pussukoillani on yleensä suomenkieliset nimet, mutta teen nyt huvikseni poikkeuksen.


BFF-pussukassa on pitkä kantolenksu, joten se on Street-mallistoa. Se toisaalta avautuu hyvin avoimeksi eli se on myös Avoin-mallistoa.

BFF on ensimmäinen vuonna 2018 valmistunut tilkkutyöni! Tuotanto on tänä vuonna käynnistynyt erityisen hitaasti.


Olin aika ylpeä, että muistin ommella kaikkiin seitsemän pussukan vuoreihin Tilkunviilaaja-merkkini! (Toisaalta unohdin käyttää kuvauksissa somisteena kivaa Tilkunviilaaja-kylttiä.)

Kuvasta näkee ehkä myös, että BFF-pussukka on aika topakka. Tilkkupinnan ja tikkausvanun välissä on nimittäin kerros collegejerseytä.

Puna-pinkkiä tilkkupintaa terävöittää kirkkaankeltainen tilkku, jonka vielä tikkasin keltaisella.


BFF-pussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 13 cm
  • Pohjan leveys 7,5 cm

Seuraavakin pussukka on jo valmis, mutta kerron siitä eri postauksessa! Saatte pysyä hetken jännityksessä ja miettiä, minkäköhän pinnan ompelin seuraavaksi. Noinkohan saatte unta yöllä kun tätä pohdiskelette..?!

Wednesday, 14 February 2018

upeaa ystävänpäivää!

Otin tänä vuonna varaslähdön ystävänpäivittelemiseen ja kävin kutsuttuna vieraana Espoon tilkkukillan kiltaillassa jo maanantaina. He kutsuivat ympäristön killat mukaan, eikä siinä vielä kaikki: heillä oli erikoisvieraana Hämeen tekstiilituonnin Katri kankaineen, vanuineen, tikkauslankoineen ja tarvikkeineen.

Olin tehnyt ennakkotilauksen – ihan jo kannatuksen vuoksi, kuten selitin Miehelle (justjust)! Ennakkovalintojeni lisäksi löysin ihan oman väriseni tarjousnyytin ja muutaman lisäkankaan. Tosi järkevästi ostin! Olen huomannut tarvitsevani myös vaaleita, hennosti kuvioituja kankaita.


Myyntipöydän luona kävi koko ajan melkoinen kuhina! Siitäkin huolimatta, että espoolaiset olivat panneet pötyä pöytään oikein urakalla. Kahvin kanssa oli leipiä ja leivonnaisia, viitlai, kuutlai, muutlai, kuten länsisuomalaiset saattaisivat sanoa.

Oi, ja sitten oli kuin olisi lapsisynttäreillä ollut! Jokainen vieras sai lahjapussin mukaan!


Lahjapussissa oli kymmenkunta valmista tilkkutyön nimilappua. Minullapa kävikin erinomainen tuuri, sillä juuri viimeisintä nimilappua kiinnittäessäni totesin valmiiden lappujen huvenneen lähes loppuun. Nyt voin taas tehdä kymmenen uutta tilkkupeittoa ennen kuin tarvitsee ryhtyä nimilappuja ostelemaan! (Siihen voi mennä vuosi tai ylikin.)

Ehtoisille espoolaisemännille vaaaaaaltava käsi ja kiitokset! Myös muille paikalla olleille kiitokset kivasta seurasta!

Espoolaisten nimilaput eivät edes olleet ainoa tällä viikolla saamani lahja. Sain nimittäin hiukan myöhässä saapuneen joululahjan! Tällaiset herkut matkustivat Suomeen Uudesta Seelannista saakka:


Tilkkuystäväni Liz vaihtaa uskollisesti kanssani suklaata jouluisin. Olen joka vuosi saanut suussa poksahtelevaa L&P-suklaata ja sen lisäksi kaikkea muuta mielenkiintoista. Tämän vuoden erikoisherkkusuklaista seuraava kuulostaa erityisen kiehtovalta ja eksoottiselta: Fijian Ginger and Keri Keri Mandarin!

Sunday, 11 February 2018

työvaiheita.

Otin suunnilleen jokaisen jäännöspalasäilyttimeni esille leikatessani paloja uusimman tilkkupinnan blokkeihin ja huomasin, miten paljon minulla oli pieniä jäännöspaloja kivoista kankaista. Blokkeja jo ommellessani kokosin pienistä tilkuista isompia pintoja ja kun tilkkupeiton pinta oli valmis, täydensin palat suunnilleen pussukan kokoisiksi.

Ompelin neljätoista pussukkapintaa. Niistä kuusi pääsi valokuvattavaksi vastasataneelle lumelle muutama päivä sitten.


Tilkkupintojen ompeleminen on helppoa ja kivaa, mutta pussukan seuraava vaihe on haastava. Pitää leikata sopivat palat tikkausvanusta ja välikerroskankaasta.

Välikerrokseksi käytän useimmiten collegejerseytä, joskin kauhtuneet ja/tai ohueksi hipuneet lakanat ja pyyhefrotee sopivat myös tarkoitukseen. Minulla oli hyvä varasto erinomaista collegetrikoota – löysin sitä Eurokankaan palalaarista – mutta käytin sen viimeistä senttiä myöten näihin seitsemään pussukka-aihioon eikä sekään riittänyt, vaan jouduin käymään vara-varastoillani.

Välikerros- ja tikkausvanupalojen leikkaamisen jälkeen seuraa vielä haastavampi työvaihe eli tikkaus! Tikkaan pussukkapinnat yleensä niin, että päällimmäisenä on tilkkupinta, sen alla välikerros ja alimpana tikkausvanu. Niin nytkin.

Teknisesti tällaista ”kerrosleipää” on helppo tikata, koska alin kerros eli tikkausvanu ei kovin helposti jää rypyille tai pussittamaan. Vaikeus onkin tikkauskuvioiden keksimisessä ja luontaisen tikkauslaiskuuden voittamisessa.

Ruskeasävyiset tilkkupinnat saivat niin perus-perus-tavallisen tikkauksen kuin olla saattaa eli orgaanisesti aaltoilevia suoria ompeleita pinnan poikki.


Poikkesin tylsyydestä vain toisen pinnan hirsimökkityyppisessä palassa, johon vetelin suoria tikkauksia labyrinttimäisesti.

Toinen pinkeistä pussukkapinnoista oli ylettömän kirjava ja siinä oli enimmäkseen erittäin pieniä paloja. Ajattelin, että vapaa tikkauskuvio lisäisi levottomuutta (ja muutenkin vapaa tikkaus tuntui kovin haastavalta; kädet hikosivat jännityksestä heti kun ajattelinkin). Pidinkin parhaana ommella pintoihin spiraalikuviot.


Paitsi kuvassa ylempänä näkyvän tilkkupinnan keltaiseen tilkkuun ompelin muutamia kaksoisviivoja keltaisella langalla. Olin koonnut tummanpuhuvat tilkkupinnat suhteellisen isoista paloista ja kummassakin oli mukana puna-oranssi katseenvangitsijatilkku.

Jätin katseenvangitsijat kokonaan tikkaamatta ja vedin muun pinnan orgaanisesti vain hieman aaltoilevilla kaksoisviivoilla, joita kutsun toisinaan liituraidoiksi.


Vaaleissa, keväisen sävyisissä tilkkupinnoissa oli sopivasti vinoja saumoja, joiden ympäri saatoin surrutella. En raaskinut ajaa toisessa pinnassa olevan kissan yli, vaan ompelin sen ympärille pari kierrosta vapaata viivaa.


Sinisen tilkkupinnan tikkaamisesta otin oikein ompeluaikaisen kuvankin:


En siis keksinyt näihinkään pintoihin mitään mielikuvituksellista, vaan ompelin vain vakiospiraalit.


Punaisiin tilkkupintoihin päästessäni yllätin itseni. Ompelin osaan vapaalla konetikkauksella muurahaisenpolkua! Muut osuudet tikkasin suorin ompelein, ja yhdessä kohdassa tein ”matchstick”-tikkausta eli suoria ompeleita tulitikun paksuisin välein.


Vihreät tilkkupinnat saivat myös spiraalikäsittelyn. Toiseen pintaan ompelin kaksi spiraalia ja ensimmäistä kertaa ikinä jouduin purkamaan spiraalitikkaustani, koska päällikangas jäi niin pahasti ryppyyn.


Päättelin sittemmin, että collegejerseyn nahkea puoli tilkkupintaa vasten sai kankaan vetämään. Muissa pussukoissa jerseyn nahkea puoli on tikkausvanuun päin eikä tikkaus tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia (paitsi keksimisen vaikeuden).

Olen päässyt pussukka-aihioitteni kanssa nyt seuraavaan vaiheeseen, jossa siinäkin on omat haasteensa. Leikkasin näille vuorikappaleet ja osalle sisätaskut, jotka myös ompelin ja kiinnitin.


Sisätaskuttomien pussukoiden vuorikappaleisiin ompelin Tilkunviilaaja-merkit. Mittailin vetoketjuja ja pussukkakappaleita ja ompelin ketjujen päähän kangaslipareen, jos sellainen näytti olevan tarpeen.


Jaoin näistä kuvia Instagram-tililläni, ja yksi kommentoija kysyi, mitä teen kaikilla pussukoillani. Hyvä kysymys! Tässäkin on kohta seitsemän uutta pussukkaa käsissä (onneksi ei ihan vielä).


Saturday, 3 February 2018

kirjava tilkkupinta valmiina!

Ompelin eilen illalla ahkerasti ja silitin vielä ahkerammin, ja niin oli jäännöspaloista kokoamani ”split nine patch” –blokkimallilla toteuttamani tilkkupinta valmis ennen iltauutisia. Päivän valjettua tänään asettelin tilkkupinnan lumelle, että saisin tästä luontevamman kuvan.


Lumi oli yön aikana jäätynyt, enkä niin ollen saanut levitetyksi tilkkupintaa tämän tasaisemmaksi.

Tilkkupintaa vähän lähempää, kun kerrankin valo riittää!


Näette, että olen käyttänyt työssä vaikka minkälaisia tilkkuja!

Valmistumisprosessin aikainen asetelma:


Kokosin blokkeja mahdollisimman paljon ketjussa ommellen. Kun välillä olisi ollut pakko katkaista lanka, ompelinkin pari pientä jäännöspalaa yhteen, tai kaksi paria, tai vähän isommat kokonaisuudet. Sivuprojektin tuotoksesta osa näkyy tässä:


Ehkä näistä tulee pussukkaa tai sitten käytän näitä seuraavaan projektiini. Rupean valmistamaan epäsäännöllisiä tilkkutähtiä, joiden keskiosa on paloista koottu (Scrappy Wonky Stars).

Lopuksi tämänpäiväinen hankinta – vai sijoitukseksikohan tätä pitäisi kutsua?


Ihana pino Carolyn Friedlanderin fättäreitä! Mitä ihmettä mahdan näistä ommella?!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails