Sunday, 7 January 2018

vinkkejä jäännöspalablokkien tekijälle.

Olen ommellut nyt kolmatta kymmentä ”Split Nine Patch” -jäännöspalablokkia Bonnie K. Hunterin Quiltville-blogista löytyvän ohjeen mukaisesti.


Bonnien ohje on mainio, mutta ajattelin kertoa vielä, miten olen soveltanut hänen ohjettaan.

(Oikeasti haluan vain näyttää kuvia tilkkupinnasta, josta näyttäisi tulevan tosi kiva! Jutusteluni on vain täytettä.)

Ohje kehottaa leikkaamaan 2 ½” neliöitä ja ompelemaan kolmio-neliöt kahdesta 2 7/8” neliöstä. Tiesin, etten pystyisi pitäytymään noin omituisessa mitassa, vaan leikkelisin neliöitä eri tavoin väärin. Siksi pyöristin mitan senteiksi ja leikkaankin isommat neliöt 7,5 cm kokoon. Joudun käyttämään kahta eri viivainta, mutta kestän sen kyllä.

Bonnie kehottaa aika tiukastikin, että tekijän pitää säätää saumanvara tismalleen, jotta kolmio-neliöistä tulee kerralla oikean kokoisia. Hän ei halua viettää aikaa neliöitä trimmaten. Minä kestän myös sen työvaiheen:


7,5 cm neliöistä tulee miltei tasan 2 1/2 ” kolmio-neliöitä, mutta helpotan blokkien ompelemista. Kun silitän kolmio-neliöt ja trimmaan tarkasti, tuloksena syntyvät kolmio-neliöt ovat tosi siistejä ja täsmälleen saman kokoisia kuin leikkaamani neliöt.

Sommittelen blokit tällä tavalla:


Kuvaa katsoessani huomasin, että voin vinkata vielä lisää. Jos vaalea neliö näyttää hiukan liian tummalta, sen voi kääntää nurja puoli ylöspäin! Alareunan blokeissa on kummassakin yksi neliö "väärin päin".

Todennäköisesti blokkeja voisi tehdä niinkin, että tekisi tummia ja vaaleita pinoja ja kolmannen pinon kolmio-neliöistä ja sitten vain ompelisi sitä mukaa niitä yhteen. Itse kuitenkin tykkään siitä, että yhdessä blokissa on aina joku sävyidea – vaikkapa tuossa äskeisen kuvan oikeassa alakulmassa ”oranssi”.

Olen asetellut blokit sommittelulattialle näemmä niin, että toisella reunalla on sinisävyisiä blokkeja, toisella punasävyisiä.


Kuinkahan kauan tämä innostukseni jatkuu?! Neliöitä leikatessani olen toisaalta saanut tulokseksi aika pinon pientä jäännöspalaa. Eilen illalla ennen nukahtamistani mietin, miten voisin käyttää niitä.

Järjestäisinkö palat värin mukaan, värit liukumaan toisesta toiseen, ja ompelisinko sellaisia pötköjä? Niistä voisi tulla kivoja pussukoita.

Vai ompelisinko aina 2-4 pientä palaa yhteen ja niiden ympärille vähän isommista, pitkistä ja kapeista jäännöspaloista tai –kaitaleista kehykset?

Saturday, 6 January 2018

uusin jäännöspalaprojektini.

Koska makkarin tuolilla ei enää loju irtonaisia tilkkublokkeja, minun piti keksiä uusi tilkkutyöprojekti. Sellaista ei ollut edes ajatuksen tasolla olemassa! Mikä siis neuvoksi?

Mitä tahansa haluankin tietää, kysyn aina ensimmäiseksi netistä. Aloitin hakemalla ilmaisia tilkkutyöohjeita ja kun mielessä käväisi kuva täpötäysistä jäännöspalakasseista, kavensin hakua ”scrappy”-ohjeisiin.

Seuraavaksi muistin Instagram-kaverin tehneen Quiltville-Bonnien ohjeella kivan tilkkupinnan ja kävin selailemassa Bonnien ohjeita. Sieltä löytyikin kokeiltava blokki – Split nine-patch block.

Vietin tovin leikellen jäännöspaloja neliöiksi. Toisen tovin aikana ompelin osan neliöistä kolmio-neliöiksi ja vihdoin pääsin kokoamaan pari blokkiakin:


Kolmen blokin rakentaminen riitti vakuuttamaan minut. Neljäs valmis blokki innosti vain lisää:


Ohje on hyvä ja sopii jäännöspaloilleni. Parin illan ahkera neliöinti on sitä paitsi verottanut jäännöspalojen varastojani silmin havaittavasti!

Ja katsokaa, miten kivaa tilkkupintaa näin syntyy:


Tähdennän vielä, että jäännöspalani ovat olleet sekalaista seurakuntaa. En ole pitäytynyt vain kauniissa kankaissa, vaan mukana on kaikkea. Osa on vanhanaikaisia, sameita tai muuten vain aika kamalia. Neliöpinoja selatessani huomaan, etteivät palat perinteisessä mielessä sovi toisiinsa lainkaan. Silti tilkkupinnasta tulee näin kiva!

Friday, 5 January 2018

tilkkupinta ennen ja jälkeen.

Esittelin batiikkikaitaleista ja eri harmaan sävyistä ompelemaani rastiblokkipeittoa jo jouluaattona 2017. Tilkkupintaa kootessani en huomannut, miten hallitsevan tumma yksi blokeista oli. Kun katselin kuvaa – ja varsinkin, kun katselin sitä aika pienessä koossa – blokki rupesi harmittamaan minua. Mokomakin mustelma tilkkupeiton ihossa!

En saanut rauhaa! Oli pakko purkaa pinnasta parit blokit ja ommella ne takaisin uudessa järjestyksessä.

Tilanne ennen muutosta:


Tilanne muutoksen jälkeen:


Tummanpuhuva blokki näyttää nyt asiaankuuluvalta tilkkupeiton ”alanurkassa”.


Kannatti ähertää!

Yleensä sivuutan tunteen, että joku tilkkublokki olisi voinut olla eri paikassa ja tyydyn alkuperäiseen sommitelmaani. ”Minkä ompelin, sen ompelin.” Mutta välillä on aivan pakko korjata, vaikka se olisi vähän hankalaakin.

Seuraavaksi rastiblokkipeitto tarvitsee taustakappaleen. Tein mielessäni inventaarion kangasvarastostani, ja isot palat ovat huvenneet minimiin. Löydänkö tyyliin sopivia, riittävän isoja kangaspaloja vai pitääkö tästä lähteä kaupoille?

Onneksi en ajatellut pitää "tilkkukankaatonta tammikuuta".

Tuesday, 2 January 2018

kauan kesken ollut tilkkutyö on nyt melkein valmis.

Hyvää uutta vuotta 2018! Aloitinkin uuden vuoden iloisissa tunnelmissa tilkkumielessä. Sain nimittäin kauan, kauan kesken olleen tilkkutyön melkein valmiiksi!


Aloitin työn vuoden 2015 tammikuussa tilkkuystäväni Soilen ehdotuksesta. Hänen ideansa oli, että kumpikin tekisi saman tilkkutyön, ja että lopulta voisimme hauskasti vertailla, miten erilaiset töistä tulisi. Siinä onnistuimme! Tämä on tosi erilainen kuin Soilen työ, joka tietääkseni on vielä aloittamista vailla valmis.

Tilkkublokkien ompeleminen välillä hyydähti pitkäksi aikaa, vaikka minulla oli mittavasti blokkeja tehtynä ja valmiiksi leikattuja palojakin varastossa. Ladoin ne syyskuussa lattialle, otin kuvan ja jaoin Instagram-tililläni, ja sain heti niin rohkaisevia kommentteja, että ompelin muutaman blokin lisää.

Ja sitten projekti hyytyi jälleen, kunnes lopulta joulun välipäivinä ompelin lukuisia lisäblokkeja, esimerkiksi tällaiset:


Ja muutaman lisää:


Parin ompelurupeaman jälkeen laskin blokkini, ja niitä oli 63 kappaletta. Siinä vaiheessa laskin myös, paljonko niitä tarvitsisin kohtuullisen kokoiseen peittoon. Yleensä ihmiset kai pyrkivät tekemään nämä kaksi laskutoimitusta päinvastaisessa järjestyksessä.

Joka tapauksessa blokkeja oli kuin olikin tarpeeksi monta, jotta pystyin kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan.

Jaoin blokit neljään pinoon: vaaleat, keskivaaleat, keskitummat, tummat. Lähdin sommittelemaan ”ylhäältä” alas. Vaalein blokki tuli ylimmän rivin keskelle. Siitä levitin vaaleat loppuriville ja jatkoin seuraavan rivin keskelle. Kun vaaleat loppuivat, siirryin latomaan keskivaaleita, keskitummia ja lopulta tummia blokkeja.


Sitten ompelin blokit riveiksi ja yhdistin lopulta rivit. Tilkkupintani on 9 blokkia x 6 blokkia eli ompelemistani blokeista jäi käyttämättä kokonaista yhdeksän kappaletta. 9 x 7 blokin tilkkupinta olisi kuitenkin ollut liian pitkulainen ja 10 x 6 blokin pinta liian neliömäinen.


Lopullisessa tilkkupinnassa on vaaleaa keskellä ylhäällä ja kunnolla tummaa ihan alareunassa. Keskiväriset ovat siinä välissä. Tällainen summittainen sommittelu toimi hämmästyttävän hyvin.


Osa vaaleanpunaisista tähdistä tai vipperistä erottuu hyvin, osa erottuu vähän heikommin. Kiva kokonaisuus silti, ja eniten iloitsen tietysti siitä, ettei työni ole enää paloina pinossa, vaan yhtenä pintana!

Sunday, 31 December 2017

tilkkuvuoden 2017 yhteenveto.

Vuoden 2017 viimeinen päivä! On katsauksen aika! Peilaan tätä vuotta suhteessa viime vuoden viimeisenä päivänä esittämiini toiveisiin ja esitän uudet toiveet vuodelle 2018. (Ensi vuonna en muuten ajatellut pitää ”älä osta mitään kangasta” –kuukautta.)

Ensin piti hiukan kissan kanssa yhdessä miettiä aikaansaannoksia.


Kissan mielestä vain laiska luettelee töitään, mutta luettelen silti!

Ompelin vuoden 2017 aikana 20 tilkkupussukkaa – vain kolme vähemmän kuin viime vuonna.

Kaksi tilkkulaukkua –yhtä monta kuin viime vuonna.


Yksitoista tilkkupeittoa! Järjetön määrä (kahdella eri tavalla ajateltuna.)




Viisi muuta juttua.




Unimaski kohosi yllättäen yleisön suosikiksi ja tein niitä kokonaisen sarjan (siis kaksi kappaletta). Tässä niistä toinen, Kauniita unia:



Ompelin lisäksi neljä minikokoista tilkkutyötä kolmeen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilt Associationin (EQA:n) näyttelyyn, yhdeksi kuudestatoista Suomen edustajasta (ja tulin valituksi), haastetyön Tilkkuyhdistyksen hallituksen yhteisnäyttelyyn ja kaksi työtä Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta –matkalaukkunäyttelyyn.





Keskeneräiset

Olen siinä kummallisessa tilanteessa, että sain kaikki tänä vuonna aloittamani tilkkupeitot valmiiksi! Keskeneräisiä töitä ei muutenkaan ole kuin kaksi, ellei niitä sun näitä irtoblokkeja lasketa (ei lasketa, ei).

Rastiblokeista valmistamani tilkkutyö on koossa, vain taustakappale puuttuu, jotta voin viedä sen Töölöön Tilkkupajaan kauniisti tikattavaksi.

Ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö on edelleen kesken, vaikka ompelin siihen tänä vuonna taas muutaman lisäblokinkin.

Vuoden 2017 hudit

Susihukka-tietsikkakotelo! Tilkkupinta on kaikkea muuta kuin edustava, ja lisäksi jouduin kokoamaan sen kaksi kertaa. Ensin ompelin kotelosta liian pienen. Purin kotelon takaisin osiinsa, täydensin sitä lisäkaitaleilla ja huomasin, että kappaleita täytyy täydentää vielä lisä-lisäkaitaleillakin. Voi elämän kevät! Muunnuin kertaheitolla näppärähköstä kotelo-ompelijasta totaaliurpoksi.

Tilkkupäivät 2017 – koska en päässyt paikalle! Toteutumatta jäänyt matka oli totisesti surkeiden sattumusten sarja.

Ei näistä tämän enempää. Kylmä hiki nousee yhä otsalle näitä ajatellessani, ja muutenkaan en viitsi velloa rakkaaseen harrastukseeni liittyvissä huonoissa jutuissa.

Vuoden 2017 parhaat jutut

Siirrynkin antaumuksella miettimään parhausasioita.

1.  @tilkunviilaaja Instagramissä

Ei voi mitään! Olen maailman iloisin niin monesta asiasta Instagram-elämääni liittyen! Seuraan hauskoja tilejä – esimerkiksi paria kiinnostavaa miestilkkuilijaa – ja saan sieltä innoituksen poikineen.

Kuvapäivityksiin saamani kommentit ovat motivoivia, ja lisäksi olen saanut yllättävän monta uutta seuraajaa. Erityisen paljon kivoja kommentteja sain valmistaessani ylettömän kirjavaa Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeittoani.


2.  Joulukalenteri


Pidin jo vuoden 2016 joulukuussa yllä tiuhaa päivitystahtia, mutta tänä vuonna rohkenin toteuttaa oikean joulukalenterin 24 luukkuineen. Sain päivityksiini niin kannustavaa palautetta, että katson kalenterin olleen hitti. Siitä olen erittäin iloinen! (Ja myös siitä, että keksin joka päivälle aiheen, jonka pystyin myös ajoissa toteuttamaan.)

Joulukalenterin luukuista suosituimmat olivat muuten v niin kuin vinokaitale ja l niin kuin lasagne. Noinkohan viime mainittu nousi suosikiksi Internetin reseptihakujen takia..?

3.  Tilkkulehti


On ollut kivaa ja palkitsevaa osallistua Tilkkuyhdistyksen jäsenlehden eli Tilkkulehden tekemiseen eri tavalla kuin aiempina vuosina.

Lisäksi uudistunut lehti sai hyvät arviot nettikyselyssä. Kyselyn tulokset löytyvät Tilkkulehden verkkosivun alareunan tuntumasta.

4.  Vinkkivideo


Tilkkuyhdistyksen hallituskaverini Arja ja minä toteutimme yhdessä vinkkivideon siitä, miten paper-piecing-blokin voi valmistaa niin, ettei ompele paperin läpi. Löydät sen yhdistyksen tältä verkkosivulta:

www.finnquilt.fi/paper-piecing-vinkki

Tallensin videon ihan vain puhelimellani ja liitin syntyneet videopätkät toisiinsa tietokoneeni videoeditorilla, jota opettelin käyttämään varta vasten. (Ei onneksi ollut vaikea käyttää.)

Astuin epämukavuusalueelleni, mutta videosta tuli kiva ja sitä on katsottu paljon. Kannatti!

5.  Valmistamis-into


Töiden loppuun vieminen vaatii minulta ponnistelua – siirtyisin niin mieluusti uuteen ja jättäisin vähän tylsemmät tehtävät tuonnemmas. Blokkien ompelu on kiinnostavampaa kuin vaikka vinokaitaleen valmistaminen! Senpä takia tämänvuotinen viimeistelyboomini ansaitsee tulla mainituksi yhtenä parhausasiana.

Erityisen olalle taputuksen annan itselleni siitä, että korjasin ”jalokivimäiseen tilkkupintaan” toteuttamani värivirheet ja ompelin pinnan lopulta valmiiksi Spektroliitti-tilkkupeitoksi.

6.  Oi, ihanat kankaat ja ihana harrastus!


Kankaat ovat aina vain ihania! Joka vuosi keksitään lukemattomia uusia, entistäkin ihanampia kuvioita ja värityksiä. Tilkkuharrastus on maailman kivointa! Tämä parhausasia olisi tietenkin pitänyt mainita ensimmäisenä, sillä se on huippu!

7.  Yhdessä ompeleminen


Ompeleminen on kivaa, ja yhdessä ompeleminen on yhtä juhlaa!


Tilkkuystäväni Anu ja Tiinatei järjestivät kumpikin tänä vuonna ompelulanit muutamalle Instagram-kaverille, ja minä pääsin mukaan. Ensiksikin oli kivaa keskittyä ompelemiseen koko päivän tai pidempäänkin, ja toiseksi oli hienoa tavata ihmisiä, jotka tunsi aiemmin vain sosiaalisessa mediassa.

Miten toiveeni toteutuivat


Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2017? Kissan kanssa palautan asioita mieleeni:


”Toivon, että Tilkkuyhdistykseen liittyy tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu.”
Toteutui. Alkuvuoden jäsenmäärä oli noin 1400 ja joulukuun alussa jäseniä oli melkein 1500.

”Panostan siihen, että käyttäisin hankkimiani ja saamiani kankaita enemmän ja minipieniä tilkkujani vähemmän. Että malttaisin leikata paloja ”pitkistä kankaistani”.
Toteutui, ainakin jossain määrin. Ompelinhan valmiiksi kymmenen tilkkupeittoa! Ja esimerkiksi ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton blokkeihin käytin paljon nimenomaan pitkiä kankaitani.

”Teen valmiiksi ainakin kolme nyt keskeneräisistä töistäni. Matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut kaksi työtä takuulla ja niiden lisäksi vielä yhden.”
Todellakin toteutui. Ompelin valmiiksi matkalaukkunäyttelyn työt. Ompelin valmiiksi neljä vuonna 2016 aloittamaani, vielä kesken ollutta tilkkupeittoa. Ja vielä sain valmiiksi jopa minun mielestäni liian kirjavan ja RUMAN tilkkutyön sinänsä lupaavista tilkkublokeista.

”Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.”
En muista, toteutuiko tämä oikeasti! Mutta en ostanut kovin paljon kankaita tänä vuonna, joten julistan tämänkin toteutuneeksi.

Toiveeni tilkkuvuodelle 2018


1.  Toivon, että tilkkuharrastajat pysyvät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti.

2.  Teen valmiiksi ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni. Vihdoinkin.

3.  Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni.

4.  Toteutan ainakin yhden tilkkuvinkkivideon joko Tilkunviilaajana tai Tilkkuyhdistyksen puolesta.

Tekisi mieleni toivoa uudelleen sitä ripustuskuja-apulaista, jonka mainitsin joulukalenterini kohdassa w (niin kuin watercolour ja niin kuin wish list). Pidän tätä kuitenkin turhana toiveena, joten jääköön nyt listalta.

Ohhoh! Pääsinpäs katsauksen loppuun, ja niin pääsit sinäkin, lukija hyvä!

Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2017! Kivat kommenttinne ovat lämmittäneet mieltä ja innostaneet eteenpäin!

Toivotan kaikille ihanaa, kiehtovaa ja monella tavalla uutta tilkkuvuotta 2018!

Saturday, 30 December 2017

terveiset kaukaa!

Ompelin tilkkupussukan, johon käytin Teija-pussukan tekemisestä yli jäänyttä tilkkulasagnea ja jonka somistin kivoilla kissakangastilkuilla. Koska kankaassa näyttäisi olevan siamilaiskissa, uusin pussukka sai nimeksi Siam. Siinä ne kaukaiset terveiset ovatkin: Siam oli Thaimaan nimi kauan sitten, ja onhan maakin kaukana meistä.


Hämmästelen, miten kivalta sini-viher-oranssihtava batiikkikangas näyttää punasävyisen tilkkupinnan rinnalla. En olisi uskonut, että se näin hyvin sopisi, vaikka kaikki kankaathan sopivat toisiinsa, kunhan ne vain ompelee yhteen.


Siam-pussukan toisen puolen kissakuvio valahti jälleen hiukan liian alas. Voi, miten vaikea minun on mieltää pohjan muotoilun aiheuttamaa tilkkupinnan lyhenemistä! Toisella puolella tilkku on onneksi sopivassa kohdassa:


Siam-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Tällä kertaa vetoketjupussukkani sai sivuilleen lyhyehköt kiinnipito- ja roikotuslenksut, joten se ei ole mitään erityistä mallistoa.

Vuori on raidallinen, ja pussukassa on myös siätasku:


Voin vaikka levähtää laakereillani tovin, vähän niin kuin Siam-pussukka levähtää puutarhamme kiviportaalla, sillä olen saavuttanut pyöreän lukeman pussukkatantereella. Tämä on nimittäin vuoden 20. valmistunut tilkkupussukka.


Tällä puolella kissailkkua reunustava batiikkikangas on viher-puna-oranssi-keltasävyinen, ja alareunassa on vielä toinenkin batiikkipala. Yritin saada tavallista mielikuvituksellisemmat tikkaukseni näkymään kuvassa, mutta eivät ne taida oikein näkyä.

Siam-pussukka taitaa olla minulle mieluisin tänä vuonna ompelemistani, vaikka kaunein tämänvuotisistani on Kuutio-pussukka.

Thursday, 28 December 2017

ompelin pussukan tilkkulasagnesta.

Esittelin joulukalenterini yhdessä luukussa tilkkulasagneja. Sellaisen voi ommella valmiista 2,5 tuuman kaitalepaketista, mutta kivan lasagnen saa myös hyvin kapeista jäännöspalatilkuista. Pitää vain jaksaa leikata tarpeeksi monta pätkää ja ommella niitä riittävän monta peräkkäin yhteen.

Tällä kertaa jaksoin todella hyvin, ja tilkkulasagneni riitti pussukkaan ja vielä jäi ylikin. Lasagnepussukastani tulikin melko hillityn värinen, sillä kumpikin puoli on lähes samanlainen. Saanko esitellä: Teija-tilkkupussukka:


Pussukka on tulevan omistajansa kaima. Teija-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:
  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Kantolenksu on ommeltu 6 cm x 39 cm kaitaleesta, joten Teija on Street-mallistoa.


Olin ehkä ajatellut asemoida lasagneni toisin päin – alareuna taitaa olla se, jonka mielessäni ensin sommittelin yläreunaksi. Ei kerrota kenellekään!

Teija-vetoketjupussukka sai punasävyisen vuorin ja jopa sisätaskun! Kyllä olin viitseliäs!


Ehkä huomasitte kuvissa, että olin vihdoinkin muistanut ottaa Tilkunviilaaja-kyltin mukaan kuvaussessioon?! Hyvä minä!

Teija-vetoketjupussukka on 19. tänä vuonna ompelemani. Olen melko varma, että pääsen mukavan pyöreään loppusaldoon, sillä seuraava pussukka on jo hyvällä mallilla.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails