Saturday, 3 December 2016

sinisävyinen vetoketjupussukka.

Valmistin tekemistäni tilkkupinnoista myös sinisävyisen vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Hei, hirsimökki.


Pussukan toisella puolella on keskeisessä roolissa hirsimökkiblokki, jonka sain vuosia sitten joltain Syyringin tilkkuystävistäni. Olisin voinut käyttää tilkkublokin myös johonkin muuhun projektiin, mutta oli helpompaa jatkaa sitä pussukan kokoon ja valmistaa siitä tuote kuin olisi ollut ommella vaikka 199 blokkia lisää ja ommellakin tilkkupeitto.


Otin pussukan yhtenä päivänä mukaan töihin ja pistäydyin keskipäivällä sen kanssa ulkona. Se suostui mielellään malliksi, kun oli aurinkoistakin.


Hei, hirsimökki -tilkkupussukassa on yksinkertainen sisusta. En ommellut tähän edes sisätaskua, vaan pelkän vuorin.

Vuorikangas on sintsiä, joka löytyi lähes sokkona ostamastamme 30 kilon kangaserästä viime vuoden huhtikuussa. Paketoin Soilen kanssa kankaista pienempiä myyntipaketteja, mutta otin siitä myös itselleni pari juttua. Tämä kangas oli yksi niistä.


Tällä puolella pussukkaa on tosi kaunista kukkakangasta ja sitten tuota hauskaa ruudullista, jolla tepastelee kanoja ja hanhia.


Hei, hirsimökki -vetoketjupussukan strategiset mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Ompelin tähän ihan tavallisen sivulenksun, joten tämä ei ole mitään erityistä mallistoa.

Pussukassa on tilkkupinnan alla tikkausvanu- ja collegejerseykerros. Tikkaukset ovat taas orgaanista suoraommelta, paitsi hirsimökkipuolella tikkasin hirsimökin saumojen mukaisesti.

Friday, 2 December 2016

1950- vai 1960-lukua?

Vai ei 1950- eikä 1960-lukua? Ompelin tikkaamani tilkkupinnan vetoketjupussukaksi ja näytin Miehelle, jonka mielestä se näytti 50-lukulaiselta. Tyttären mielestä siinä on paremminkin 1960-luvun tunnelmaa.

Mies ehti ensin, joten nimesin pussukan hänen innoittamanaan: sen nimi on Fiftari.


Olin joskus tehnyt ryppysyheröjutun samasta 1970-luvun kankaasta ja keksin sen osaksi tätä tilkkupintaa.

Vihreän vetoketjun innoittamana ompelin pussukkaan vihreäkuvioisen vuorin.


Vuorikangas ainakin on 1970-luvulta – se on pala entistä pussilakanaa.


Violetti-valkopallokuvioinen kuosi on Pink Panther –aiheista kangasta. Taas yksi sellainen kuosi, jota ostin aikoinaan aivan liian pienen palan.

Miten sitä ei koskaan etukäteen tiedä? Olen ostanut melkomoisia määriä oikein kivoja kankaita ja niitä ei sitten olekaan kulunut odotetulla tavalla. Toisaalta joku ostaessa yhdentekevältä tai semi-kivalta vaikuttanut kangas muodostuukin ihan lempijutuksi.


Fiftari-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Tähän ompelin tavallisen sivulenksun, josta pussukan voi esimerkiksi ripustaa johonkin roikkumaan.

Olen tikannut tilkkupinnan tuttuun tapaani kiinni sekä tikkausvanu- että collegejerseypalaan. Tikkauskuviona jälleen orgaanisia suoraommelviivoja.

Thursday, 1 December 2016

kissoja ja koiria.

Nyt ei ole kyse englanninkielisestä sanonnasta ”sataa kissoja ja koiria,” vaan tietenkin vetoketjupussukan kuvioista. Ompelin viikonloppuna tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Kissat ja koirat.


Kuvaa ei tarvitse katsoa edes kovin tarkkaan, niin jo ymmärtää, mistä keksin tällaisen nimen. Oikeastaan pussukan nimi voisi olla myös ”Eläimellinen” tai ”Kissoja ja muita eläimiä” tai kirjallisia viittauksia sisältävä ”Eläinten vallankumous”. Oho! Sepä olisikin ollut aika hauska nimi, ja nyt harmittaa, kun keksin sen vasta äsken.

Hei, minäpä vaihdan tälle uuden nimen. Olkoon pussukan nimi tästedes ”Eläinten vallankumous”.


Paraatipuolella on pari kissatilkkua, koiratilkku sekä perhonen ja pari kalaa. Pussukan toisella puolella näkyy lisäksi possuja ja sammakoita. Ne eivät näy kovin hyvin tässä kuvassa, sillä ne jäävät aivan vasempaan laitaan.

Nämä possut näyttävät ystävällisiltä ja herttaisilta. Ne eivät varmasti ryhtyisi vallanhimoisiksi vallankumouksessakaan, vaan niiden mielestä kaikki olisivat yhtä tasa-arvoisia. Luulisin.


Kissa näyttää näreältä. Minä arvelen, että innokkaalta näyttävä koira käy sen hermoille. Pahoin pelkään, että kissalla voisi olla epätasa-arvoisuuspyrkimyksiä, ainakin ilmeestä päätellen.

Leikki sikseen. Nyt asiaan: ompelin pussukkaan sisätaskun, joka ei mahtavan hyvin sovi väreihin, mutta menettelee.


Kömmähtelin eri tavoin tätä Eläinten vallankumous -pussukkaa ommellessani, mutta enpä tällä kertaa osoittele virheitäni. Lopussa seisoi joka tapauksessa kiitos, kun vetoketjupussukkani valmistui. Mitä niistä matkalla kohtaamistani vaikeuksista enää tässä vaiheessa melua pitämään.


Pussukan toinen puoli on aika sinisävyinen ja toinen puoli on aika vihreä, vaan ei hirveä. Raikkaalta näyttää.


Eläinten vallankumous -tilkkupussukka ei ole erityisesti mitään mallistoa. Sen mitat ovat seuraavat:
  • Leveys ylhäältä noin 27 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.
Pussukassa on kaksi sivulenksua, kumpikin lyhyehkö. Jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan tukevoittajana on ensin tikkausvanu ja sitten pala collegejerseytä.

Eläinten vallankumous -pussukalla ei toistaiseksi ole omistajaa, vaan se asuu muiden valmiiden pussukoiden kanssa hyllyllä. Ehkä saan suurimman osan niistä muuttamaan muualle tässä joulun aikaan.

Monday, 28 November 2016

valmis, hempeä tilkkupussukka.

Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan tilkuista. Rakensin tilkkupinnan jäännöspaloistani ja valitsin tähän vaaleimpia ja herkimpiä palojani. Löysin myös yhdellä tilkkukilta Syyringin järjestämällä kangasmanipulaatiokurssilla tekemäni ryppysyherön, joka sopi tilkkujen joukkoon erinomaisesti. Annoin pussukalle nimeksi ”Hempeät leidit”.


Löysin nimittäin muotipiirroksia esittävät kangastilkut, yhden pussukan kummallekin puolelle. Tilkkujen kanssa kävi sitten niin kuin esittäville kuvioille usein käy, eli tärkeitä osia jäikin sauman puolelle.


Melkein annoin tälle nimeksi ”Päättömät,” mutta eihän sellaista kannata tehdä. Kunnolla näkyviä, hempeitä leidejä on sentään enemmän kuin päättömiä.

Hempeät leidit -vetoketjupussukka on sisätaskuton ja siinä on pitkähkö sivulenksu. Luokittelen sen siis Street-malliston kappaleeksi.


Sarjatyönä ompeleminen ei taida oikein sopia minulle. Ompelin useita tilkkupintoja ja tikkasin ne kaikki valmiiksi, leikkasin kaikille vuorikappaleet ja aloin sitten koota pussukoita yksi kerrallaan. Siinä tohinassa unohdin kahden vuorista Tilkunviilaaja-merkin ja jouduin ompelemaan merkit paikoilleen hankalassa vaiheessa. Luulisi, ettei näin kokeneelle pussukkamaatille tapahtuisi tuollaisia enää. Luulisi väärin.


Hempeät leidit -tilkkupussukka on strategisilta mitoiltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm
  • Kantolenksu noin 31 cm

Jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan tukevoittajana on kaksi kerrosta, tikkausvanu ja collegejersey. Hempeät leidit -pussukka on Street-mallistoa.

Sunday, 27 November 2016

retrohenkinen lapsenpeitto tilkuista.

Inspiroiduin yhtäkkiä ompelemaan ei-niin-hempeän lapsenpeiton, vaikka saajasta ei ole tietoakaan. Katse näet osui kahteen lapsille sopivaan kankaaseen, jotka ostin kerran Karnaluksista. Ne ovat selvästi samaa sarjaa ja toisessa on pesukarhuja, toisessa kettuja.

Tässä valmis tilkkupinta. Se näyttää silmin katsottuna kyllä mukavammalta – kuvassa värit ovat jotenkin sameat.


Kerron, miksi tilkkupinnasta tuli juuri tällainen, kun lähtökohtina olivat pesukarhu- ja kettukangas. Koska olen jäännöspalahirmu, värkkäsin ensin maanläheisistä sävyistä pieniä tilkkupintoja, jotka sopisivat erityisesti pesukarhukankaaseen. Kettukankaasta olin päättänyt tehdä peitolle taustakappaleen.


Jotta tilkkupaloista ei tarvinnut tehdä täsmälleen samankokoisia, päätin kehystää ne ruskealla kankaalla. Tämä on edelleen samaa ”maailman kamalinta kangasta,” jonka sain tilkkuystävältäni Eijalta kerran killan kokouksessa.


Ruskeakehyksiset palat olivat minusta hienoja ja tein niistä lattialle kaikenlaisia asetelmia.


Olin ensin siinä luulossa, että ompelisin ruskeareunaiset tilkkupalaneliöt suoraan kiinni pesukarhukangasneliöihin.


Päätin kuitenkin ommella pesukarhukangasneliöillekin kehykset. Käytin kehyksiin kolmea erilaista kangasta.

Tilkkupinta odottaa taustakappaletta ja tikkaamista. Koska tilkkupeitolla ei vielä ole omistajaa, en pidä kiirettä. Ehkä odotan ensi vuoteen – tässä olisi helpohkosti ensi vuoden ensimmäinen valmis.

Sunday, 13 November 2016

tilkuista tilkkupintoja.

Kaksi uutta jäännöspalakassia tursuivat jälleen yli äyräittensä, ja päätin helpottaa tilannetta ompelemalla muutaman pussukkakokoisen tilkkupinnan.

Metodina minulla on, että tartun aina kahteen pienehköön palaan, ompelen ne yhteen, sitten otan taas kaksi pientä palaa ja yhdistän ne, ja tätä jatkan, kunnes kaikkein pienimmät palat loppuvat pöydälle ottamastani erästä.

Jos ommelluista paloista jotkut sopivat jonkun toisen yhteyteen niin, että reunat menevät tasan tai melkein tasan, yhdistän edelleen. Sitä ennen silitän saumanvaraa kynnellä painelemalla. Jos reuna on epämääräinen, saatan piirtää viivoittimen avulla suoran, johon kohdistan paininjalan. Sauman ommeltuani tasoitan silloin saumanvarat.

Jossain vaiheessa palat alkavat näyttää enimmäkseen jonkun värisiltä. Siinä vaiheessa kaivan jäännöspalakasseista lisää sopivan värisiä tilkkuja ja täydennän paloja niillä. Tätä jatkuu, kunnes koossa alkaa olla riittävän iso tilkkupinta.

Viimeisimmässä jäännöspalaiskussa olen valmistanut isot, punasävyiset tilkkupinnat, joista tulee 45-senttisen vetoketjun avulla tilava pussukka.


Olen myös ommellut sinisävyiset pinnat 25-senttisen vetoketjun kavereiksi.


Huom, toisessa tilkkupinnassa on hirsimökkiblokki, jonka olen saanut naismuistia pidemmän aikaa sitten kiltalaiselta tilkkuystävältä. Nyt oli se hetki, jolloin aika kaupitsi tuon tavaran.

Vaaleanpunaisen, 25-senttisen vetoketjun kimppaan lyöttäytyy melko hempeistä tilkuista koottua pintaa.


Pussukan kummallakin puolella on kivaa muotiaiheista kangasta, ja kummassakin tilkussa näkyy pari muodikasta naista melko kokonaan. Ja kummassakin on myös muodikas nainen, jolta puuttuu pää. Se minua vähän harmittaa.

Vaaleanvihreä, 25-senttinen vetoketju sai myös tilkkupintakaverit. Nämä saattavat olla jotenkin oudolla tavalla minun omat suosikkini kaikkien joukosta (sillä esittelemieni tilkkupintojen lisäksi minulla on jemmassa vielä kaksi muun väristä).


Tilkkupintojen palat ovat peräisin suunnilleen tällaisista lähteistä:


Jotenkin epämääräiset kassilliset jotenkin epämääräisiä paloja. He kuitenkin jalostuvat ompelupöydälläni kelpo käyttöesineiksi. Ja voi sentään, että tilkkujen kanssa askarteleminen on hauskaa ja vie täysin mukanaan!

Ehdin jo tikata lempiväriset tilkkupinnat. Kaikista maailman tikkauskuvioista valikoin niihin orgaanista viivaa. Lähes pienimmän vaivan periaate!


Näytän vielä tilkkupinnan taustapuolen (tilkkupinnan alla on ensin tikkausvanua ja sen alla collegejerseytä). Todella ysäriä:


Muistan hyvin, että pidin tätä kuviota ihanana! Ja tyylikkäänä. Maksoin kankaasta sievoisen summan ja tein tästä Miehelle kauluksellisen koltsarin. Vaatekappaleeseen meni valtava määrä kangasta, sillä elimme 1990-luvun valtavuusaikaa. Vaatteissa riitti kokoa ja kankaissa näköä. Siksi koko koltsari ei ollut samaa kangasta, vaan mukana oli myös yksiväristä mustaa.

Ehkä koltsari on vielä jossain tallessa. (Tämä pala oli jäännöspaloja.) Ei sillä, että ajattelisin Miehen ottavan tuon uudelleen aktiivivaatevarastoonsa!

Friday, 11 November 2016

nytpä rakensin hirsimökkejä.

Ompelupöydälläni on ollut kauniin värisiä kankaita!

Ensin maltoin leikata myös pitkistä, kauniista kankaistani kaitaleita tilkkukilta Syyringin kiltaillan blokkiarpajaisia varten. Olen ollut killassa toistakymmentä vuotta eikä meillä ole tuona aikana ollut yksiäkään blokkiarpajaisia. Niiden aika oli kiltaan liittyessäni juuri ohitse, eikä sellainen tuntunut innostavalta pitkään aikaan. Mutta nyt tämä aktiviteetti palasi, ja voimalla.

Ensimmäisenä blokkina oli 25 cm x 25 cm –kokoinen hirsimökkiblokki, jonka keskustana piti olla 5 cm x 5 cm punainen neliö. Kaitaleet saivat olla millaisia ja minkä levyisiä tahansa, mutta blokin piti olla kaksivärinen: vaalea plus oma lempiväri.

Tein arpajaisiin tällaisen hirsimökkiblokin:


Blokkitehtävä oli tietenkin kaikilla tiedossa edellisestä kiltaillasta asti, mutta silti viivyttelin tavalliseen tapaani ja kehitin kiireen. Lopulta minulla oli puoli tuntia aikaa ommella tämä edellisenä iltana. Hyvin ennätin! Haha.

Olin ainoa, jonka kaitaleet olivat minkä sattuu levyisiä ja vinoja. Muiden hirsimökit olivat tasaisia ja hienoja! Mutta tykkäsin silti oman blokkini väreistä oikein paljon.

Arvonnan voittaja oli onnekkaasti Helena, joka kertoi olleensa hieman näreissään aiemmasta huonosta onnestaan. Hän oli killassa silloin, kun siellä aikaisemmin pidettiin blokkiarpajaisia. Hän kertoi tehneensä blokin jokaisiin arpajaisiin, mutta ei ollut voittanut kertaakaan. Tuntui siltä, että blokkivoitto osui nyt sopivaan osoitteeseen!

Into ei kiltalaisilla laantunut yksiin arpajaisiin, vaan haluttiin heti perään pitää toiset. Seuraava blokki on myös hirsimökki, saman kokoinen ja keskustaltaan samalla tavalla punainen, mutta näistä on tuleva keskeltä ulospäin tummenevia.

Melkein vahingosta viisastuneena ompelin oman blokkini hyvissä ajoin valmiiksi. Siitä tuli tällainen:


Harvinaista, että ompelen jotain melkein yksinomaan pelkistä pitkistä kankaista leikattua! Tässä oli jäännöspalaa vain tuo possukangas.

Ensi viikolla on kiltailta. Kukahan tällä kerralla voittaa blokki-jackpotin?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails