Tuesday, 22 May 2018

kangasasiaa.

Jipii, sain reilu viikko sitten ihania syntymäpäivälahjoja! Esimerkiksi superkauniin huivin, josta ei ole kuvaa, ja kolme Marimekon kangasta, joista sen sijaan on:


Mies oli ostanut palat minulle Marimekon myymälästä, jossa ei tunnistettu termiä ”fat quarter,” eikä niin muodoin osattu myydä sellaista palaa. No, sain enemmän!

Sitten toinen kangas, jonka ostin itse.


Kangas oli yksi lukuisista Tula Pink –kuoseista fat quarter –nipussa. Katselin kuvioita ja mieleen tuli 1970-luku, jolloin väritin mielelläni tusseilla. Taisin yhtenä jouluna saada sekä 24 värin pakkauksen että vielä laajemman valikoiman, ja tällaisia värejä niissä oli.

Lisäksi minulta jäi nimenomaan tästä kuosista huomaamatta, että siinä on kuvioina pöllöjä. Huomasin sen vasta kun otin kuvan!

Monday, 14 May 2018

varjostettuja neliöblokkeja.

Olen pitänyt näille Tula Pinkin ihanasta fättäripinosta aloittamilleni blokeille työnimeä ”varjostetut neliöblokit”. Tula Pinkin kankaiden lisäksi kaikki muutkin kirkkaat kuviokankaani ovat päässeet mukaan, ja osa ei niin kirkkaista kuviokankaistakin.

Tässä asetelmassa tykkään siitä, että yläkulma näyttää selvästi valoisammalta kuin alakulma.


Seuraavaan asetelmaan löysin muutaman kankaan, jotka luulin käyttäneeni jo kokonaan – eli nuo gerberakankaat. Mahdoinkohan ostaa ne 10 vuotta sitten vai vielä pidempäänköhän ne ovat olleet varastossani?


Kaikki kuviot ja värit sopivat keskenään, kuten kuvasta näkyy:


Tässä viiden blokin koosteessa on yksi Tula Pink –kangas, ja sekin on varastostani. Sain sen joululahjaksi uusiseelantilaiselta internet-ystävältäni.


Olen nyt ommellut yli 60 tällaista tilkkublokkia, kaikki eri kuviokankaasta. Hmmm, pitäisikö tästä olla huolissaan?! Varsinkin kun en ole käyttänyt läheskään kaikkia varastoni kankaita, vaan vain kirkaan värisiä, kunnolla kuviollisia.

Thursday, 10 May 2018

ihanat kankaat tilkkublokeiksi.

Ostin äskettäin upean fat quarter –nipun suurikuvioisia kankaita (kiitos, Töölön Tilkkupaja!) ja niin minulla oli edessä haaste: millaiseen projektiin kankaita käyttäisin, jotta kuviot pääsisivät edes hieman oikeuksiinsa?

Selailin ideapankkini kuvia pitkään ja päädyin lopulta yksinkertaiseen blokkiin, jota olen harkinnut toteuttaa jo pitkään. Näin sen kirjassa, jonka nimen olen jo unohtanut, enkä muista, kuka blokkiohjeen oli kirjoittanut. Mutta siis en keksinyt blokki-ideaa itse.

Kehitin toki blokille omat mittasuhteet. Viiden tuuman neliö tuntui riittävän isolta, jotta kankaan kuviot näkyisivät siinä edustavasti. Se ei toisaalta tuntunut liian isoltakaan! Halusin, että työssä olisi aika monta blokkia, jotta se ei valmistuisi liian nopeasti. Upeiden kankaiden parissa työskentelyä haluaa pitkittää!

Tein ensin yhden koeblokin, jolla testailin palojen mittoja. Uudet kankaat odottavat innokkaina, että nekin pääsisivät tilkkublokeiksi.


Fat quarter –pakkauksen avaaminen oli vaikein vaihe! Pino näytti NIIN kauniilta!


Sain kuitenkin pinoni auki, kankaat esiin ja pitkällinen reunojen siksakkaaminen saattoi alkaa. (Pesen kaikki uudet kankaani ja sitä ennen siksakkaan palojen reunat.) Aloitin punaisista kuoseista, ja heti kun palat olivat kuivat (jopa vähän ennen sitä), leikkasin viisi ihanaa kangasneliötä!


Oravat olivat palassani niin reunassa ja toisaalta niin keskellä, etten hennonut sovitella kuviota täydellisesti neliön keskelle. Sammakko sen sijaan sattui olemaan sopivassa kohdassa.

Seuraavana päivänä vihreät kankaatkin olivat pestyt ja kuivat, ja pääsin leikkaamaan niitä. Otin mukaan muutaman hengenheimolaiskankaan omista varastoistani.


Huomaatte ehkä, että vihreäsävyiset oravat olivat kangaspalalla sopivammalla kohtaa, joten sain ne sopimaan neliölle oranssisävyisiä oravia paremmin.

Huomannette myös, että kuvioneliöiden ”varjot” ovat kolmea eri tummuusastetta (neljää, jos testiblokki lasketaan mukaan). Väritys näyttäisi toimivan!

Blokki on todella yksinkertainen! Työn vaikein (mutta samalla hauskin ja mielenkiintoisin) vaihe onkin kuviokankaiden valitseminen ja leikkaaminen.

Saturday, 5 May 2018

tilkkutähtiä jäännöspaloista.

Jo talvella katseeni kiinnittivät epätasaiset tähtiblokit, joiden keskipala oli aina ommeltu sikinsokisista tilkkupinnoista. Instagramissä näitä vilisi, ja melkein kaikissa taustana oli valkoinen tai vaalea kangas.

Inspiroiduin blokeista, mutta ajattelin käyttää tummaa taustakangasta. Töölön Tilkkupajasta löytyi upea, mustikansininen batiikkikangas, jota ostin pitkähkön pätkän ihan tätä tarkoitusta varten.


Kuvassa näkyvät hetki sitten valmiiksi saamani tähdet. Kahden keskiosassa on aivan minipieniäkin palasia, jotka näyttävät kivalta, mutta jotka tekevät sakarapalojen saumoista aika haastavat.

Viikko sitten tarkastelin silloista tilannekuvaa levittämällä siihen mennessä valmistamani blokit lattialle.


Yllättäen blokit kiinnostivat Kissaa. No, se tietysti on itse oikea tähti! Vai olinkohan sen mielestä silittänyt ne huonosti, koskapa sen täytyi prässätä niitä lisää?


Kyllä harmitti eilen aamulla jättää tähtiblokki edelleen odottamaan, että pääsen töistä ja ompelemaan sen kokoon.


Ommeltuna blokki näytti vielä kivammalta kuin palasina.


Luulin, että näihin voisi käyttää paljon pienenpieniä tilkkuja, mutta eipä voikaan. Sakarat vaativat aika ison tilkun, eikä keskipaloihin kovin monta pientäkään tilkkua kulu. Huomasin myös, että sakaroiden pitäisi oikeastaan olla vaaleahkoja, jotta ne erottuvat taustakankaasta hyvin, joten välillä tähtiä ommellessani olen joutunut pyörittelemään samoja kankaita uudelleen ja uudelleen.

Olen saanut vaihtelua tekemällä välillä keltaista, välillä punaista ja välillä sinistä tähteä.


Blokit olivat taas Kissan mieleen. Nyt se ei sentään istunut niiden päälle.


Tilanne tänään: blokkeja on aika monta, ja ne ovat minusta sopivasti eri värisiä ja eri kokoisia keskenään. Vaihtelevan kokoisia blokkeja on varmasti tavanomaista haastavampi sitten sovitella valmiiksi tilkkupinnaksi!


Blokkeja ei silti ole vielä tarpeeksi, jotta näistä syntyisi tilkkupeitto. Onneksi sinistä taustakangasta on jäljellä! Taidan ommella niin monta tähteä kuin kankaastani tulee.

Wednesday, 2 May 2018

kissanhäntä kainalossa.

Ompelin helmikuussa pari kivan oloista tilkkupintaa sinisistä, turkooseista, vihreistä ja keltaisista jäännöspaloista. Kerroin tässä blogikirjoituksessani, miten tilkkupinnat syntyivät improvisoimalla.

Tilkkupinnat olivat sen verran isot, että ompelinkin niistä pitkästä aikaa pienen tilkkulaukun. Jaoin keskeneräisen laukun kuvan Instagramissä ja sain hyvän nimiehdotuksen Tilkuista totta -Irmalta. Saanko esitellä: Kissanhäntä kainalossa –tilkkulaukku valmiina:


Kas, kun en itse tullut ajatelleeksi tuota hauskaa nimeä! Totta kai se on sopiva nimi, koskapa yhdestä kissasta näkyy vain peräpää ja häntä.

Olipa hyvä, että olen kirjoittanut tilkkulaukulle teko-ohjeen blogiini. Katsoin mitat sieltä! Muuten olisin ollut taas ihan öönä, että minkä pituinen ja levyinen sangan pitäisi olla, ja minkä levyisen reunakaitaleen leikkaisinkaan. Noudatin omia ohjeitani ja niinpä tästä tulikin hyvin tutun oloinen.

Kuvakin piti tietysti ottaa perinteisellä paikalla eli kulahtaneilla ulkorappusillamme.


En jaksanut ruveta värkkäämään vetoketjua, joten Kissanhäntä kainalossa –laukku sulkeutuu vain napilla. Nappeja minulla on muuten varastossa vielä pariin (eli pariin sataan) tilkkulaukkuun.


Nyt matkustamme ajassa vähän matkaa taaksepäin. Ompelin helmikuussa ensimmäiset palat näihin tilkkupintoihin, ja lopulta ne olivat tarpeeksi isot.


Tilkkupinnat viruivat siellä täällä ompelualueellani huhtikuun lopulle, kunnes vihdoin tartuin niihin tikkaus mielessä. Yllätin itseni tikkaamalla oikein kuvioita!


Näin vaivaa tikatessani toisen puolen lentäviä hanhia. Ensin tein terälehtimäiset tikkaukset itse hanhiin ja täydensin tikkaukset parilla suoralla viivalla, jotka ompelin viivaimen avulla. Kyllä ovatkin suorat viivat!


Takaisin nykyhetkeen.

Ohjeeni mukaan tikkasin tilkkupinnan kiinni paitsi vanuun, myös collegejerseypalaan. Tikatusta kappaleesta tulisi silloin tarpeeksi topakka. Valitettavasti luin tämän viisauden liian myöhään – jo kun olin tikannut tilkkupinnan huolellisesti vain vanuun. Sen takia valitsin laukun vuoriin paksumman kankaan. Ihan tuli topakka laukku näinkin.

Kissanhäntä kainalossa –tilkkulaukussa on myös sisätasku.


Laukku on kooltaan noin 27 cm x 22 cm, pohjan leveys on 6,5 cm.

Kanssabloggarit ottavat teoksistaan kuvia upeissa ympäristöissä. Minäkin käytin mielikuvitusta ja ripustin laukun päärynäpuun oksaan.


Ei tämä yritelmäni kovin taiteellisen hienolta näytä – mutta saahan tästä sentään käsitystä säätilasta ja kevään vaiheesta.

Monday, 30 April 2018

hohhoijaa.

Haukotus! Jotenkin en saanut yhtään positiivista vibaa viimeisimmästä tilkkupussukastani! Hahmottelin sille nimeksi jopa Hohhoijaa, mutta en sentään lähde antamaan aliarvioivia nimiä kätteni työlle.

Koska pussukan eri puolet ovat hyvin erilaiset keskenään, kokeilin mielessäni myös kaksikasvoisen Janus-jumalan nimeä, mutta miehen nimi ei sekään tuntunut oikealta. Kaksinaamainen-nimi olisi jälleen langennut pilkkatyyppisten nimien kategoriaan.

Lopulta keksin nimen Kaksin. Tässä on uusi pussukkani:


Nimien keksiminen saattaa kuulostaa auki kirjoitettuna analyyttiseltä ja pitkältä prosessilta, mutta todellisessa elämässä ajatukset putkahtavat mieleeni nopeasti ja viivähtävät hetken, tullakseen korvatuiksi uusilla ja uusilla.

(Oikeasti nimiprosessin aikana ajattelen välillä myös, että alkaa olla nälkä; pitäisikö kissa päästää sisään/ulos; jalka on puutunut; ja niin edelleen.)


Tällä kertaa pidin varani enkä antanut vetoketjun kieroutua (niin kuin tehdessäni Taitava-pussukkaa). Jouduin silti puurtamaan ylimääräistä, sillä ensimmäinen vetoketjun päähän ompelemani läpykkä oli liian kapea! Vetoketju ei mahtunutkaan sujahtamaan läpykän sisään. Aargh. Aina jotain!

Toisella yrittämällä tein sopivan.


No, lopulta tämä jollain lailla ei-inspiroitunut tilkkupussukka oli valmis ja saatoin mitata sen virallisella mittanauhallani. Tällaiset olivat sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
  • Korkeus noin 15,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenksun ompelin noin 38 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Kaksin-vetoketjupussukka avautuu kivasti ammolleen (Se on siis Avoin-mallistoa).


Kaksin-pussukkaa olisi lisäksi mukava kantaa pitkästä kantolenksusta (eli se on myös Street-mallistoa).

Seuraava pikkuprojektini on myös miltei valmis, hahaa! Se ei ollut hohhoijaa.

Saturday, 28 April 2018

viivasuoraa.

Olen pariin otteeseen ihastellut Angela Waltersin kätevyyttä viivoittimen kanssa. Hän tempaisee esiin kaareva- tai suorareunaisen viivaimen ja pistelee menemään. Lopputuloksena hienoja ja tasaisia kuvioita.

Angelan viivaimet ovat erityispaksuja, jotta ne eivät vahingossakaan sujahda koneen tikkauspaininjalan alle. Koska en ole himotikkaaja, en ole ajatellutkaan hankkia tikkausviivaimia! Keksin kuitenkin toissapäivänä, miten minä voin liittyä viivaintikkaajien joukkoon.

Asetan pienen tuumaviivoittimen paininjalan viereen. Siis tavallisen ompelupaininjalan viereen. Otan suunnan pisteestä, johon tikkauksen pitää päätyä ja siirrän viivaimen paininjalan etäisyydelle tuosta pisteestä. Sitten ompelen paininjalka viivaimen reunaa pitkin.


Systeemi toimii mainiosti, kunhan pystyn pitämään viivainta suorassa ja liikkumatta (kuvaa ottaessani viivain pääsi lipsahtamaan vähän irti paininjalasta), ja kunhan tikattava kappale on pieni ja helppo käsitellä.

Merkkailin tilkkupintaani pisteitä aina sen mukaan, millaisen viivan ajattelin ommella, ja surruttelin menemään. Tikkaamani kuvio näkyy pinnan nurjalla puolella (eli vanupuolella) paremmin ja se on tällainen:


Tilkkupinnassa tikkaukset eivät erotu yhtä hyvin, mutta pääasia onkin, että pinta ON tikattu.


Pussukkahan tästä tulee, tietysti! Sen toinen puoli onkin aivan erilainen ja teen siihen vaatimattomammat tikkaukset. Lähdenkin nyt ompelemaan ne loppuun.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails