Tekstit

seinävaate tilkuista – näin se eteni.

Kuva
Osallistuin aiemmin syksyllä Finn Quiltin valtakunnalliseen tilkkutyökilpailuun työllä ”Vähän karrella”. Työni ei sijoittunut kilpailussa ja kilpaili itse asiassa väärän nimisenä. Kilpailun tuomaristolle työ esiteltiin ”Vähän kerralla” –nimisenä. Kuten jo aikaisemmassa postauksessani mainitsin, lähdin kokoamaan työtä mosaiikkipaloista, koska halusin kokeilla tuottaa sen näköistä pintaa. Aloitus epäonnistui - en ollut tajunnut, että mosaiikki kootaan applikoimalla. Uusi aloitus, applikoimalla pieniä paloja kangas-vanu-taustakangas-kerrosten päälle. Piirsin ensin haihtuvavärisellä tussilla sopivan kokoisen sydämen ja lähdin täyttämään sitä punaisilla mosaiikkitilkuilla. Kerrokset olivat hakaneuloilla kiinni toisissaan, ja mosaiikkipalat kiinnitin nuppineuloilla. Taisin joihinkin niistä sipaista liimapuikosta myös liimaa. Ompelin kaikki sydänpalat tiheällä siksakilla kiinni ennen kuin aloin koota taustaa sinisistä paloista. Kokeilin vain muutamia paloja kerrallaan, että varmis

jouluisia kokemuksia.

Kuva
Huh huh, aika matalalentoa tämä joulunalusaika! Meillä oli keskiviikkona glögikutsut, joihin kutsuimme naapureita; minulla oli torstaina Syyringin kiltailta ja lopun ilta-ajan olen puurtanut joululahjojen parissa. Joulukortit pitää kirjoittaa ja lahjat paketoida. Jotain täytyy postittaakin. Esimerkiksi blogiarvonnan voittajille heidän voittonsa. Öö, en vieläKÄÄN ole saanut sitä aikaiseksi. Vähänks noloo! Sen sijaan olen saanut aikaiseksi joulukankaiset lasinaluset, joille annoin nimen "Nallukkaiset". Näitä on kuusi kappaletta. Taustakankaana on vihreää joulukangasta, Eevan minulle antamista kankaista löytyneitä paloja. Olen myös tehnyt kaksi vetoketjupussukkaa valmiiksi. Tässä toisen pussukan taustapuoli: Kamera on häälähtänyt oudosti, ja ympyrämäinen tikkaus näyttää entistäkin psykedeelisemmältä! Pussukan mitat ovat: leveys ylhäältä noin 27cm, korkeus 20cm, pohjan leveys 10cm. Toisen pussukan vetoketju oli alkujaan alhaalta avautuvaa mallia, jonka päättelin

ympyrätikkausta.

Kuva
Olen ompelemassa kahta musta-valkoista vetoketjupussukkaa. Tässä toisen pussukan takakappale tikattuna. Piirsin tikkauslankarullan avulla ympyrän liidulla ja häviävällä tussilla (taustakankaan mukaan, kumpi paremmin näkyi), mutta ennen ompeluun ryhtymistä muokkasin ympyrän toista reunaa niin, että se jatkuukin spiraalina. Ompelen ensimmäisen kierroksen piirtämäni viivan mukaan ja jatkan sitten paininjalan etäisyydeltä jo ompelemastani tikistä. Helppoa! Eikä kuviointia tarvitse miettiä samalla kun tikkaa, vaan voi vain päästellä menemään. (No, ehkä ompelunopeuttani ei ensimmäiseksi tulisi mieleen luonnehtia ”päästelemiseksi”.) Tekeillä on paitsi pussukoita, myös jouluisia lasinalusia. En keksi tähän hätään oikein muutakaan ompelemista joulukankaista, jotka sattuivat olemaan esillä. Mustakeskustaisissa alusissa on aina jotain joulukuviota kahdessa reunassa ja muissa kahdessa reunassa on aina samaa tummaa piikkipaatsamakuvioista kangasta. Nämä kuusi ovat melkein valmiit – vain t

valmiina tähtitalkoisiin.

Kuva
Helsingin tilkkukilta Syyrinki voi viettää ensi torstain kiltaillassa oikeat tähtitalkoot. Minulla on sekä hyvin alkutekijöissään oleva tähti (lootuskukan värinen) että kaikki palat kiinnitetty, jouluinen tähti, jonka ensimmäiset taitokset on tehty: (Hyvä, minä!) Kahdella eri vaiheessa olevalla tähdellä pystyn näyttämään kiltalaisille, miten taiteltu tähti syntyy. Olen tosi tyytyväinen, että olen näin aikaisin valmis. Tavallisesti teen kaiken viime tingassa. Leikkasin tähän puna-valkoiseen tähteen paloja ensin 8kpl liian vähän. Huomasin puutteen vasta kun olin ommellut kuusi pinoa paikoilleen. Tulin laskeneeksi, ettei paloja ollutkaan kahdeksaa aina pinossa vaan vain seitsemän. Oikeastaan erheeni oli hyvä juttu. Olin nimittäin suunnitellut tekeväni tähden uloimman kerroksen valkoisesta kankaasta, mutta tarkemmin ajatellen se olisi ollut aika arka pääväriksi. Jos tästä vaikka tulee pannulappu. Leikkasin sitten kahdeksan lisäpalaa punaisesta kankaasta. Paljon parempi. Nyt kun

taiteltu tilkkutähti.

Kuva
Taitellusta tähdestä tekemäni pannulappu on ollut valmiina jo viikon. On jo aikakin saada siitä kuva blogiin. Tässä ”Syystähti” nimekseen saanut pannulappu: Tästä tuli tosi hieno! Värit eivät ole yhtään minulaiseni, mutta onkin tärkeää, että välillä tekee ei-oman värisiä juttuja. Minulla on tekeillä kaksi uutta taiteltua tähteä. (Englanninkielinen ohje löytyy täältä. ) Toinen on edellisessä postauksessa esittelemäni lootuskukka pinkistä ja haalean vihreästä. Toisesta tulee jouluisempi, puna-valkoinen: Tähti aloitetaan näin. En ole vielä edes tikannut paloja kiinni taustakankaaseen. Ja kuten näkyy, taustakangas voi olla mitä tahansa joutilasta kangasta, koska se ei jää yhtään näkyviin. Minulla on vanhasta, aika ohueksi kuluneesta pussilakanasta leikattu pala taustana.

ennätys.

Kuva
Paljon kerrottavaa ei ole, mutta pakko on postata, että pääsen tekemään ennätyksen! Tässä kuussa olen postannut yhteensä 20 kertaa, mikä on enemmän kuin kertaakaan Tilkunviilaajan blogin historiassa. Kiitos kaikille lukijoille! On minulla sentään elämää myyntinäyttelyn jälkeenkin. Nyt olen kehittämässä paria taiteltu tähti –aihiota, jotta voin 8.12. Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa näyttää kaikille, miten sellainen tehdään (ilman, että joudun tekemään tähden siellä ja silloin). Olen tekemässä puna-valkoista tähteä, ehkä itselleni jouluksi keittiöön … mutta työkaverilta sain toisenkin idean. Hän näki valmiin tähtipannulapun ja sanoi sen muistuttavan lootuksenkukkaa ja kuvaili, millaiset värit lootuksessa olisi. Pinkki kukka, jaa tausta tietysti haaleaa vaaleanvihreää. Leikkasin jo palat: Alkuperäinen malli pitäytyy neljään kankaaseen, joita jokaista käytetään kaksi kertaa. Minä sovellan eli käytän useampaa eri kangasta, että saan kukkaan enemmän sävykkyyttä. Vai

tilkkupussukka! jouluisia lasinalusia!

Kuva
Olin tänään luomusteni kanssa pienimuotoisissa myyjäisissä, joita varten olin ahertanut monenmonta juttua. Vielä eilen illalla puursin viime tingan parissa ja sain kuin sainkin pussukan valmiiksi tätä päivää varten. Nallekarkkeja-vetoketjupussukka näyttää tältä: Jokainen myyntipöydän ääreen pysähtynyt hypisteli tätä. Hyökkäävämmällä otteella olisin saanut sen heti myydyksi, mutta maltoin odottaa. Tapahtuman perimmäinen tarkoitus on näyttely, ei myynti. Mutta tosiostaja saapui sitten pöydän ääreen, zoomasi erehtymättä suosituimpaan pussukkaan ja ostaa täräytti sen pois kuljeksimasta. Pussukan kuosi lähti kahdesta jotenkin toisiinsa sopineesta jäännöstilkkuneliöstä. Lisäsin sekaan Tyttären entistä farkkua ja somaa pilkullista kangasta, jonka taas valitsin vetoketjun väriin sopivaksi. Tilkkupintaa kootessani minulla ei vielä ollut kauhea kiire, ja kokeilin vaihtuvavärisen langan väritystä. Rullasta on mahdoton nähdä, millaisia värejä langassa oikeasti on, mutta tällaisessa tiuha

valmis Oo-la-laa-vetoketjulaukku tilkuista.

Kuva
Ompelin musta-valkosävyisitä tilkuista vetoketjulaukun – pitkähkön puurtamisen jälkeen laukku valmistui eilen, mutta pimeään aikaan, niin että kuvat ovat vähän sitä sun tätä. Voih! Jospa pääsisi joskus luonnonvaloon luomuksiaan kuvaamaan! Tässä laukun Oo-puoli: Oo-la-laa-vetoketjulaukku seisoo tosi tukevasti itsekseen: Huolittelukaitaleet oli paljon helpompi ommella kuin pieneen tilkkulaukkuun, vaikka käytin välikerroksena samaa paksua tukihuopaa. Varmaan kyse on siitä, että laukunsuu on tässä mallissa riittävän tilava. Valmiissa laukussa raitojen epätarkka osuminen kohdakkain ei tosiaankaan ole kovin ihmeellinen ongelma. Tuskin sitä kukaan edes huomaa: Vetoketju on aika tavalla liparetta pidempi (liiankin pitkä? No ei olla täydellisyydentavoittelijoita) ja sen päässä on kangastilkkuviimeistely. Laukun strategiset mitat: - Leveys ylhäältä noin 38cm, - Korkeus noin 31cm, - Pohjan leveys noin 10cm. Laukun la-laa-puoli näyttää tältä: Yhdessä laukku on siis Oo-la-l

liparetta vailla valmis laukku.

Kuva
Vetoketju on lipareessa: Kerron, miten tässä mokasin. Kiiruhdin vanutikkaamaan puoliskot, enkä muistanut siinä edistymisen hädässäni, että minun olisi pitänyt ommella toinen lyhyt pää pussiin. Jouduin siis huolittelemaan kummankin pään kaitaleella, eikä toisesta päästä kyllä tullut niin siisti kuin yleensä, katsokaa vaikka: Toinen moka on pienempi, mutta vähän ärsyttävä kyllä. Samassa kiireessäni unohdin, että minun olisi pitänyt asetella kangaskaistaleet peilikuviksi. Tiesin jo leikkuuvaiheessa, etteivät raidat osuisi kohdalleen, vaan jäisivät juuri hivenen epätarkasti osumatta toisiinsa. Lipare näyttää vähän siltä, kuin en ihan olisi osannut. No, valmiissa laukussa tätä tuskin huomaa. Laukku seisoo jo omillaan. Ja lipareen epätarkkuus ei ole laukun huomiotaherättävin kohta. Vielä kaitalehuolittelu yläreunaan, niin laukku on meeeelkein valmis! Lahjasäkki Tytär sai hyvin epätyypillisen päännouseman eilen illalla ja tekaisi (ompeli itse) joululahjaa varten minikokoisen

Muu!

Kuva
Vetoketjupussukka nimeltä ”Muu” on valmis: Miten hellyttävät lehmänkasvot! Lehmäkuvioisen kankaan lisäksi käytin samoja kankaita, mitä tekeillä olevassa musta-valkoisessa vetoketjulaukussa on – mustaa, valkopohjaista ja myös raidallista, jossa on lisänä ruskehtavia ja harmaita raitoja. Pussukan vetoketju on metallinen ja noin 18-senttinen, jossa on kullanväriset hammastukset ja vedin. Vähän bling-bling, mutta sointuu pussukan ruskehtaviin sävyihin. Vuorikangas on tumman pellavanväristä, ruskehtavan-harmaata. Ei sisätaskua. Enkä sittenkään muistanut ommella ja kiinnittää pussukkaan kiinnipitolenksuja! Valmiin Muu-pussukan mitat: - Leveys ylhäältä noin 21cm - Korkeus noin 14cm - Pohjan leveys noin 8,5cm. Tekeillä olevan musta-valkoisen vetoketjulaukun vetoketjulipare on ommeltavana. Seuraavaksi pääsen tasaamaan laukkupaloja, leikkaamaan vuorikappaleet ja ompelemaan laukkua muotoonsa. Jännittävä nähdä, millainen se on sitten kolmiulotteisena!

vetoketjulaukun tilkkupinta tikattu. uudet lasinaluset tilkuista.

Kuva
Vilkasta mielikuvitusta osoittaen (vitsi!) tikkasin musta-valkoisen tilkkupinnan suorilla koneompeleilla kiinni jäykistyskerrokseen, joka tällä kertaa on siis silitettävä tukihuopa. Tikkasin suorat ompeleet parille eri etäisyydelle toisistaan. Jos tilkkujen sauma tuntui olevan aavistuksen vinossa, tikkasin mieluummin sauman suuntaisesti. Paljon ei ollut heittoja! Hyvä, minä! Istuin koko ompelurupeaman tikkauksien parissa. Kun laukkupinta oli tikattu, tikkasin myös lehmäkankaiseen pussukka-aihioon suoraa ommelta. Lehmät katsoivat minua anoen, kun olin tikkaamaisillani heidänkin ylitseen. Niinpä vaihdoin koneeseen tikkauspaininjalan ja tikkasin heidän kasvojensa ympärille vapaata konetikkausta, aika vähän. Hahaa, pussukkakappaleet on tasoitettu jo ja vuorikappaleetkin ovat valmiit (vaikka eivät näy kuvassa). Tästä pussukasta ei tule yhtä paljon alaspäin kapeneva kuin yleensä, koskapa muistin leikata kappaleet alaspäin leveneviksi! Lasinaluset ”Maatiaiset”-nimiset lasinalu