Tekstit

perjantaipullo?

Kuva
Tänään on kaikkea muuta kuin perjantai eikä kuvassakaan ole perjantaipullo, vaan ateljeeni uusin tuotos, Perjantaipussukka: Pussukan nimi olisi voinut olla myös perhonen-jotain, mutta eipä vain olekaan. Tämä ei ole Per…honen eikä Perjantaipu…llo, vaan Perjantaipussukka. Perjantaipussukassa on rouhean kokoinen vetoketju, ja osasin ommella sen toisen pään niin, että pussukka avautuu kunnolla. Tämä on nimittäin aika pieni pussukka, mitoiltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 14,5 cm Korkeus noin 11 cm Pohjan leveys noin 4,5 cm. Mitähän tässä voisi säilyttää? Ehkä huulipunan ja peilin, jos sellaisia kuljettaisi mukanaan. Minä voisin täyttää tämän tilkuilla, sillä niitä minulla riittää, vaikka olen hiki hatussa ommellut jäännöspaloista pussukoita. Siitä tulikin mieleeni: tässä on ryhmäkuva viimeisimmistä pussukoistani, jotka ovat toki myös vuoden 2018 ensimmäisiä. BFF, Kissagalleria ja Perjantaipussukka: ensimmäisiä ja viimeisimpiä! Otin kuvan siinä vaih

taiteellinen vaikutelma.

Kuva
Uusin tilkkupussukkani on jälleen Tyttären nimeämä ja sen nimi on Kissagalleria. Hän taisi katsoa ensin tätä puolta: Arvelen, että geometriset kuviot toivat hänelle mieleen abstraktin taideteoksen, koska hän aloitti jo ”taide..:” kunnes näki toisen puolen kissan. Kissagallerian vetoketju avautuu anteliaasti – kyseessä on siis Avoin-malliston edustajapussukka. Kissagalleria-tilkkupussukan strategiset mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 16 cm Korkeus noin 11 cm Pohjan leveys noin 6 cm Koska pihassa oli lunta, ajattelin ottaa näyttävän kuvan pussukasta hangella. Ja mitä vielä! Kuva ei ole lainkaan näyttävä, vaan kummallinen tönötys. Vaikka kuinka pohdin, en keksi Kissagalleria-pussukasta mitään kiinnostavaa sanottavaa, joten lopetan raporttini tähän.

paras ystävä ainiaan.

Kuva
Esittelin muutama päivä sitten tilkkupintoja, jotka olin ommellut jäännöstilkuista. Ensimmäinen tilkkupintapari on nyt jalostunut vetoketjupussukaksi, jolle Tytär antoi nimen BFF. BFF on lyhenne sanoista ”Best Friend Forever” – paras ystävä ainiaan. Pussukoillani on yleensä suomenkieliset nimet, mutta teen nyt huvikseni poikkeuksen. BFF-pussukassa on pitkä kantolenksu, joten se on Street-mallistoa. Se toisaalta avautuu hyvin avoimeksi eli se on myös Avoin-mallistoa. BFF on ensimmäinen vuonna 2018 valmistunut tilkkutyöni! Tuotanto on tänä vuonna käynnistynyt erityisen hitaasti. Olin aika ylpeä, että muistin ommella kaikkiin seitsemän pussukan vuoreihin Tilkunviilaaja-merkkini! (Toisaalta unohdin käyttää kuvauksissa somisteena kivaa Tilkunviilaaja-kylttiä.) Kuvasta näkee ehkä myös, että BFF-pussukka on aika topakka. Tilkkupinnan ja tikkausvanun välissä on nimittäin kerros collegejerseytä. Puna-pinkkiä tilkkupintaa terävöittää kirkkaankeltainen tilkku, jonka vielä

upeaa ystävänpäivää!

Kuva
Otin tänä vuonna varaslähdön ystävänpäivittelemiseen ja kävin kutsuttuna vieraana Espoon tilkkukillan kiltaillassa jo maanantaina. He kutsuivat ympäristön killat mukaan, eikä siinä vielä kaikki: heillä oli erikoisvieraana Hämeen tekstiilituonnin Katri kankaineen, vanuineen, tikkauslankoineen ja tarvikkeineen. Olin tehnyt ennakkotilauksen – ihan jo kannatuksen vuoksi, kuten selitin Miehelle (justjust)! Ennakkovalintojeni lisäksi löysin ihan oman väriseni tarjousnyytin ja muutaman lisäkankaan. Tosi järkevästi ostin! Olen huomannut tarvitsevani myös vaaleita, hennosti kuvioituja kankaita. Myyntipöydän luona kävi koko ajan melkoinen kuhina! Siitäkin huolimatta, että espoolaiset olivat panneet pötyä pöytään oikein urakalla. Kahvin kanssa oli leipiä ja leivonnaisia, viitlai, kuutlai, muutlai, kuten länsisuomalaiset saattaisivat sanoa. Oi, ja sitten oli kuin olisi lapsisynttäreillä ollut! Jokainen vieras sai lahjapussin mukaan! Lahjapussissa oli kymmenkunta valmista tilkkutyön

työvaiheita.

Kuva
Otin suunnilleen jokaisen jäännöspalasäilyttimeni esille leikatessani paloja uusimman tilkkupinnan blokkeihin ja huomasin, miten paljon minulla oli pieniä jäännöspaloja kivoista kankaista. Blokkeja jo ommellessani kokosin pienistä tilkuista isompia pintoja ja kun tilkkupeiton pinta oli valmis, täydensin palat suunnilleen pussukan kokoisiksi. Ompelin neljätoista pussukkapintaa. Niistä kuusi pääsi valokuvattavaksi vastasataneelle lumelle muutama päivä sitten. Tilkkupintojen ompeleminen on helppoa ja kivaa, mutta pussukan seuraava vaihe on haastava. Pitää leikata sopivat palat tikkausvanusta ja välikerroskankaasta. Välikerrokseksi käytän useimmiten collegejerseytä, joskin kauhtuneet ja/tai ohueksi hipuneet lakanat ja pyyhefrotee sopivat myös tarkoitukseen. Minulla oli hyvä varasto erinomaista collegetrikoota – löysin sitä Eurokankaan palalaarista – mutta käytin sen viimeistä senttiä myöten näihin seitsemään pussukka-aihioon eikä sekään riittänyt, vaan jouduin käymään vara-varas

kirjava tilkkupinta valmiina!

Kuva
Ompelin eilen illalla ahkerasti ja silitin vielä ahkerammin, ja niin oli jäännöspaloista kokoamani ”split nine patch” –blokkimallilla toteuttamani tilkkupinta valmis ennen iltauutisia. Päivän valjettua tänään asettelin tilkkupinnan lumelle, että saisin tästä luontevamman kuvan. Lumi oli yön aikana jäätynyt, enkä niin ollen saanut levitetyksi tilkkupintaa tämän tasaisemmaksi. Tilkkupintaa vähän lähempää, kun kerrankin valo riittää! Näette, että olen käyttänyt työssä vaikka minkälaisia tilkkuja! Valmistumisprosessin aikainen asetelma: Kokosin blokkeja mahdollisimman paljon ketjussa ommellen. Kun välillä olisi ollut pakko katkaista lanka, ompelinkin pari pientä jäännöspalaa yhteen, tai kaksi paria, tai vähän isommat kokonaisuudet. Sivuprojektin tuotoksesta osa näkyy tässä: Ehkä näistä tulee pussukkaa tai sitten käytän näitä seuraavaan projektiini. Rupean valmistamaan epäsäännöllisiä tilkkutähtiä, joiden keskiosa on paloista koottu (Scrappy Wonky Stars). Lopuksi t

tilkut ovat saaneet odottaa.

Kuva
Vajaa viikko sitten oli siivouspäivä ja tilkkublokkini saivat lähteä lattialta. Olin saanut tilkkupintaan kivan värirytmin vahingossa tekemilläni valinnoilla, joten pinosin blokit tietyllä tavalla ja numeroin jokaisen rivin. Pystyn latomaan blokit samaan järjestykseen, vaikka ne viettäisivät kuinka paljon aikaa pinoissaan. Vaikka blokit olivat poissa lattialta imuroinnin ajan ja pysyivät poissa sen jälkeenkin, sommittelin ja ompelin silti uusia blokkeja. Vielä yksi kuva tilanteesta ennen siivouspäivää. Juuri tätä kuvaa katsoessani huomasin pari blokkia, jotka sopisivat hiukan eri paikkoihin ja siirsin ne. Seuraavassa sommittelukuvassa näette eron – tai sitten ette. Tilkkuja leikatessani olen huomannut seuraavat asiat: Minulla on paljon vähemmän hyvin vaaleita jäännöspaloja kuin värikkäitä tai tummia tilkkuja. Varastossa on selvästi eniten sini- ja punavoittoisia kuviollisia tilkkuja. Tuntuu kuin liian suuri osa jäännöspaloista olisi alle 2,5 tuumaa leveitä.

vinkkejä jäännöspalablokkien tekijälle.

Kuva
Olen ommellut nyt kolmatta kymmentä ”Split Nine Patch” -jäännöspalablokkia Bonnie K. Hunterin Quiltville-blogista löytyvän ohjeen mukaisesti. Bonnien ohje on mainio, mutta ajattelin kertoa vielä, miten olen soveltanut hänen ohjettaan. (Oikeasti haluan vain näyttää kuvia tilkkupinnasta, josta näyttäisi tulevan tosi kiva! Jutusteluni on vain täytettä.) Ohje kehottaa leikkaamaan 2 ½” neliöitä ja ompelemaan kolmio-neliöt kahdesta 2 7/8” neliöstä. Tiesin, etten pystyisi pitäytymään noin omituisessa mitassa, vaan leikkelisin neliöitä eri tavoin väärin. Siksi pyöristin mitan senteiksi ja leikkaankin isommat neliöt 7,5 cm kokoon. Joudun käyttämään kahta eri viivainta, mutta kestän sen kyllä. Bonnie kehottaa aika tiukastikin, että tekijän pitää säätää saumanvara tismalleen, jotta kolmio-neliöistä tulee kerralla oikean kokoisia. Hän ei halua viettää aikaa neliöitä trimmaten. Minä kestän myös sen työvaiheen: 7,5 cm neliöistä tulee miltei tasan 2 1/2 ” kolmio-neliöitä, mutta helpo

uusin jäännöspalaprojektini.

Kuva
Koska makkarin tuolilla ei enää loju irtonaisia tilkkublokkeja, minun piti keksiä uusi tilkkutyöprojekti. Sellaista ei ollut edes ajatuksen tasolla olemassa! Mikä siis neuvoksi? Mitä tahansa haluankin tietää, kysyn aina ensimmäiseksi netistä. Aloitin hakemalla ilmaisia tilkkutyöohjeita ja kun mielessä käväisi kuva täpötäysistä jäännöspalakasseista, kavensin hakua ”scrappy”-ohjeisiin. Seuraavaksi muistin Instagram-kaverin tehneen Quiltville-Bonnien ohjeella kivan tilkkupinnan ja kävin selailemassa Bonnien ohjeita. Sieltä löytyikin kokeiltava blokki – Split nine-patch block. Vietin tovin leikellen jäännöspaloja neliöiksi. Toisen tovin aikana ompelin osan neliöistä kolmio-neliöiksi ja vihdoin pääsin kokoamaan pari blokkiakin: Kolmen blokin rakentaminen riitti vakuuttamaan minut. Neljäs valmis blokki innosti vain lisää: Ohje on hyvä ja sopii jäännöspaloilleni. Parin illan ahkera neliöinti on sitä paitsi verottanut jäännöspalojen varastojani silmin havaittavasti! Ja katsok

tilkkupinta ennen ja jälkeen.

Kuva
Esittelin batiikkikaitaleista ja eri harmaan sävyistä ompelemaani rastiblokkipeittoa jo jouluaattona 2017. Tilkkupintaa kootessani en huomannut, miten hallitsevan tumma yksi blokeista oli. Kun katselin kuvaa – ja varsinkin, kun katselin sitä aika pienessä koossa – blokki rupesi harmittamaan minua. Mokomakin mustelma tilkkupeiton ihossa! En saanut rauhaa! Oli pakko purkaa pinnasta parit blokit ja ommella ne takaisin uudessa järjestyksessä. Tilanne ennen muutosta: Tilanne muutoksen jälkeen: Tummanpuhuva blokki näyttää nyt asiaankuuluvalta tilkkupeiton ”alanurkassa”. Kannatti ähertää! Yleensä sivuutan tunteen, että joku tilkkublokki olisi voinut olla eri paikassa ja tyydyn alkuperäiseen sommitelmaani. ”Minkä ompelin, sen ompelin.” Mutta välillä on aivan pakko korjata, vaikka se olisi vähän hankalaakin. Seuraavaksi rastiblokkipeitto tarvitsee taustakappaleen. Tein mielessäni inventaarion kangasvarastostani, ja isot palat ovat huvenneet minimiin. Löydänkö tyyliin sop

kauan kesken ollut tilkkutyö on nyt melkein valmis.

Kuva
Hyvää uutta vuotta 2018! Aloitinkin uuden vuoden iloisissa tunnelmissa tilkkumielessä. Sain nimittäin kauan, kauan kesken olleen tilkkutyön melkein valmiiksi! Aloitin työn vuoden 2015 tammikuussa tilkkuystäväni Soilen ehdotuksesta. Hänen ideansa oli, että kumpikin tekisi saman tilkkutyön, ja että lopulta voisimme hauskasti vertailla, miten erilaiset töistä tulisi. Siinä onnistuimme! Tämä on tosi erilainen kuin Soilen työ, joka tietääkseni on vielä aloittamista vailla valmis. Tilkkublokkien ompeleminen välillä hyydähti pitkäksi aikaa, vaikka minulla oli mittavasti blokkeja tehtynä ja valmiiksi leikattuja palojakin varastossa. Ladoin ne syyskuussa lattialle, otin kuvan ja jaoin Instagram-tililläni, ja sain heti niin rohkaisevia kommentteja, että ompelin muutaman blokin lisää. Ja sitten projekti hyytyi jälleen, kunnes lopulta joulun välipäivinä ompelin lukuisia lisäblokkeja, esimerkiksi tällaiset: Ja muutaman lisää: Parin ompelurupeaman jälkeen laskin blokkini, ja ni