Tuesday, 2 January 2018

kauan kesken ollut tilkkutyö on nyt melkein valmis.

Hyvää uutta vuotta 2018! Aloitinkin uuden vuoden iloisissa tunnelmissa tilkkumielessä. Sain nimittäin kauan, kauan kesken olleen tilkkutyön melkein valmiiksi!


Aloitin työn vuoden 2015 tammikuussa tilkkuystäväni Soilen ehdotuksesta. Hänen ideansa oli, että kumpikin tekisi saman tilkkutyön, ja että lopulta voisimme hauskasti vertailla, miten erilaiset töistä tulisi. Siinä onnistuimme! Tämä on tosi erilainen kuin Soilen työ, joka tietääkseni on vielä aloittamista vailla valmis.

Tilkkublokkien ompeleminen välillä hyydähti pitkäksi aikaa, vaikka minulla oli mittavasti blokkeja tehtynä ja valmiiksi leikattuja palojakin varastossa. Ladoin ne syyskuussa lattialle, otin kuvan ja jaoin Instagram-tililläni, ja sain heti niin rohkaisevia kommentteja, että ompelin muutaman blokin lisää.

Ja sitten projekti hyytyi jälleen, kunnes lopulta joulun välipäivinä ompelin lukuisia lisäblokkeja, esimerkiksi tällaiset:


Ja muutaman lisää:


Parin ompelurupeaman jälkeen laskin blokkini, ja niitä oli 63 kappaletta. Siinä vaiheessa laskin myös, paljonko niitä tarvitsisin kohtuullisen kokoiseen peittoon. Yleensä ihmiset kai pyrkivät tekemään nämä kaksi laskutoimitusta päinvastaisessa järjestyksessä.

Joka tapauksessa blokkeja oli kuin olikin tarpeeksi monta, jotta pystyin kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan.

Jaoin blokit neljään pinoon: vaaleat, keskivaaleat, keskitummat, tummat. Lähdin sommittelemaan ”ylhäältä” alas. Vaalein blokki tuli ylimmän rivin keskelle. Siitä levitin vaaleat loppuriville ja jatkoin seuraavan rivin keskelle. Kun vaaleat loppuivat, siirryin latomaan keskivaaleita, keskitummia ja lopulta tummia blokkeja.


Sitten ompelin blokit riveiksi ja yhdistin lopulta rivit. Tilkkupintani on 9 blokkia x 6 blokkia eli ompelemistani blokeista jäi käyttämättä kokonaista yhdeksän kappaletta. 9 x 7 blokin tilkkupinta olisi kuitenkin ollut liian pitkulainen ja 10 x 6 blokin pinta liian neliömäinen.


Lopullisessa tilkkupinnassa on vaaleaa keskellä ylhäällä ja kunnolla tummaa ihan alareunassa. Keskiväriset ovat siinä välissä. Tällainen summittainen sommittelu toimi hämmästyttävän hyvin.


Osa vaaleanpunaisista tähdistä tai vipperistä erottuu hyvin, osa erottuu vähän heikommin. Kiva kokonaisuus silti, ja eniten iloitsen tietysti siitä, ettei työni ole enää paloina pinossa, vaan yhtenä pintana!

Sunday, 31 December 2017

tilkkuvuoden 2017 yhteenveto.

Vuoden 2017 viimeinen päivä! On katsauksen aika! Peilaan tätä vuotta suhteessa viime vuoden viimeisenä päivänä esittämiini toiveisiin ja esitän uudet toiveet vuodelle 2018. (Ensi vuonna en muuten ajatellut pitää ”älä osta mitään kangasta” –kuukautta.)

Ensin piti hiukan kissan kanssa yhdessä miettiä aikaansaannoksia.


Kissan mielestä vain laiska luettelee töitään, mutta luettelen silti!

Ompelin vuoden 2017 aikana 20 tilkkupussukkaa – vain kolme vähemmän kuin viime vuonna.

Kaksi tilkkulaukkua –yhtä monta kuin viime vuonna.


Yksitoista tilkkupeittoa! Järjetön määrä (kahdella eri tavalla ajateltuna.)




Viisi muuta juttua.




Unimaski kohosi yllättäen yleisön suosikiksi ja tein niitä kokonaisen sarjan (siis kaksi kappaletta). Tässä niistä toinen, Kauniita unia:



Ompelin lisäksi neljä minikokoista tilkkutyötä kolmeen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilt Associationin (EQA:n) näyttelyyn, yhdeksi kuudestatoista Suomen edustajasta (ja tulin valituksi), haastetyön Tilkkuyhdistyksen hallituksen yhteisnäyttelyyn ja kaksi työtä Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta –matkalaukkunäyttelyyn.





Keskeneräiset

Olen siinä kummallisessa tilanteessa, että sain kaikki tänä vuonna aloittamani tilkkupeitot valmiiksi! Keskeneräisiä töitä ei muutenkaan ole kuin kaksi, ellei niitä sun näitä irtoblokkeja lasketa (ei lasketa, ei).

Rastiblokeista valmistamani tilkkutyö on koossa, vain taustakappale puuttuu, jotta voin viedä sen Töölöön Tilkkupajaan kauniisti tikattavaksi.

Ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö on edelleen kesken, vaikka ompelin siihen tänä vuonna taas muutaman lisäblokinkin.

Vuoden 2017 hudit

Susihukka-tietsikkakotelo! Tilkkupinta on kaikkea muuta kuin edustava, ja lisäksi jouduin kokoamaan sen kaksi kertaa. Ensin ompelin kotelosta liian pienen. Purin kotelon takaisin osiinsa, täydensin sitä lisäkaitaleilla ja huomasin, että kappaleita täytyy täydentää vielä lisä-lisäkaitaleillakin. Voi elämän kevät! Muunnuin kertaheitolla näppärähköstä kotelo-ompelijasta totaaliurpoksi.

Tilkkupäivät 2017 – koska en päässyt paikalle! Toteutumatta jäänyt matka oli totisesti surkeiden sattumusten sarja.

Ei näistä tämän enempää. Kylmä hiki nousee yhä otsalle näitä ajatellessani, ja muutenkaan en viitsi velloa rakkaaseen harrastukseeni liittyvissä huonoissa jutuissa.

Vuoden 2017 parhaat jutut

Siirrynkin antaumuksella miettimään parhausasioita.

1.  @tilkunviilaaja Instagramissä

Ei voi mitään! Olen maailman iloisin niin monesta asiasta Instagram-elämääni liittyen! Seuraan hauskoja tilejä – esimerkiksi paria kiinnostavaa miestilkkuilijaa – ja saan sieltä innoituksen poikineen.

Kuvapäivityksiin saamani kommentit ovat motivoivia, ja lisäksi olen saanut yllättävän monta uutta seuraajaa. Erityisen paljon kivoja kommentteja sain valmistaessani ylettömän kirjavaa Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeittoani.


2.  Joulukalenteri


Pidin jo vuoden 2016 joulukuussa yllä tiuhaa päivitystahtia, mutta tänä vuonna rohkenin toteuttaa oikean joulukalenterin 24 luukkuineen. Sain päivityksiini niin kannustavaa palautetta, että katson kalenterin olleen hitti. Siitä olen erittäin iloinen! (Ja myös siitä, että keksin joka päivälle aiheen, jonka pystyin myös ajoissa toteuttamaan.)

Joulukalenterin luukuista suosituimmat olivat muuten v niin kuin vinokaitale ja l niin kuin lasagne. Noinkohan viime mainittu nousi suosikiksi Internetin reseptihakujen takia..?

3.  Tilkkulehti


On ollut kivaa ja palkitsevaa osallistua Tilkkuyhdistyksen jäsenlehden eli Tilkkulehden tekemiseen eri tavalla kuin aiempina vuosina.

Lisäksi uudistunut lehti sai hyvät arviot nettikyselyssä. Kyselyn tulokset löytyvät Tilkkulehden verkkosivun alareunan tuntumasta.

4.  Vinkkivideo


Tilkkuyhdistyksen hallituskaverini Arja ja minä toteutimme yhdessä vinkkivideon siitä, miten paper-piecing-blokin voi valmistaa niin, ettei ompele paperin läpi. Löydät sen yhdistyksen tältä verkkosivulta:

www.finnquilt.fi/paper-piecing-vinkki

Tallensin videon ihan vain puhelimellani ja liitin syntyneet videopätkät toisiinsa tietokoneeni videoeditorilla, jota opettelin käyttämään varta vasten. (Ei onneksi ollut vaikea käyttää.)

Astuin epämukavuusalueelleni, mutta videosta tuli kiva ja sitä on katsottu paljon. Kannatti!

5.  Valmistamis-into


Töiden loppuun vieminen vaatii minulta ponnistelua – siirtyisin niin mieluusti uuteen ja jättäisin vähän tylsemmät tehtävät tuonnemmas. Blokkien ompelu on kiinnostavampaa kuin vaikka vinokaitaleen valmistaminen! Senpä takia tämänvuotinen viimeistelyboomini ansaitsee tulla mainituksi yhtenä parhausasiana.

Erityisen olalle taputuksen annan itselleni siitä, että korjasin ”jalokivimäiseen tilkkupintaan” toteuttamani värivirheet ja ompelin pinnan lopulta valmiiksi Spektroliitti-tilkkupeitoksi.

6.  Oi, ihanat kankaat ja ihana harrastus!


Kankaat ovat aina vain ihania! Joka vuosi keksitään lukemattomia uusia, entistäkin ihanampia kuvioita ja värityksiä. Tilkkuharrastus on maailman kivointa! Tämä parhausasia olisi tietenkin pitänyt mainita ensimmäisenä, sillä se on huippu!

7.  Yhdessä ompeleminen


Ompeleminen on kivaa, ja yhdessä ompeleminen on yhtä juhlaa!


Tilkkuystäväni Anu ja Tiinatei järjestivät kumpikin tänä vuonna ompelulanit muutamalle Instagram-kaverille, ja minä pääsin mukaan. Ensiksikin oli kivaa keskittyä ompelemiseen koko päivän tai pidempäänkin, ja toiseksi oli hienoa tavata ihmisiä, jotka tunsi aiemmin vain sosiaalisessa mediassa.

Miten toiveeni toteutuivat


Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2017? Kissan kanssa palautan asioita mieleeni:


”Toivon, että Tilkkuyhdistykseen liittyy tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu.”
Toteutui. Alkuvuoden jäsenmäärä oli noin 1400 ja joulukuun alussa jäseniä oli melkein 1500.

”Panostan siihen, että käyttäisin hankkimiani ja saamiani kankaita enemmän ja minipieniä tilkkujani vähemmän. Että malttaisin leikata paloja ”pitkistä kankaistani”.
Toteutui, ainakin jossain määrin. Ompelinhan valmiiksi kymmenen tilkkupeittoa! Ja esimerkiksi ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton blokkeihin käytin paljon nimenomaan pitkiä kankaitani.

”Teen valmiiksi ainakin kolme nyt keskeneräisistä töistäni. Matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut kaksi työtä takuulla ja niiden lisäksi vielä yhden.”
Todellakin toteutui. Ompelin valmiiksi matkalaukkunäyttelyn työt. Ompelin valmiiksi neljä vuonna 2016 aloittamaani, vielä kesken ollutta tilkkupeittoa. Ja vielä sain valmiiksi jopa minun mielestäni liian kirjavan ja RUMAN tilkkutyön sinänsä lupaavista tilkkublokeista.

”Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.”
En muista, toteutuiko tämä oikeasti! Mutta en ostanut kovin paljon kankaita tänä vuonna, joten julistan tämänkin toteutuneeksi.

Toiveeni tilkkuvuodelle 2018


1.  Toivon, että tilkkuharrastajat pysyvät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti.

2.  Teen valmiiksi ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni. Vihdoinkin.

3.  Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni.

4.  Toteutan ainakin yhden tilkkuvinkkivideon joko Tilkunviilaajana tai Tilkkuyhdistyksen puolesta.

Tekisi mieleni toivoa uudelleen sitä ripustuskuja-apulaista, jonka mainitsin joulukalenterini kohdassa w (niin kuin watercolour ja niin kuin wish list). Pidän tätä kuitenkin turhana toiveena, joten jääköön nyt listalta.

Ohhoh! Pääsinpäs katsauksen loppuun, ja niin pääsit sinäkin, lukija hyvä!

Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2017! Kivat kommenttinne ovat lämmittäneet mieltä ja innostaneet eteenpäin!

Toivotan kaikille ihanaa, kiehtovaa ja monella tavalla uutta tilkkuvuotta 2018!

Saturday, 30 December 2017

terveiset kaukaa!

Ompelin tilkkupussukan, johon käytin Teija-pussukan tekemisestä yli jäänyttä tilkkulasagnea ja jonka somistin kivoilla kissakangastilkuilla. Koska kankaassa näyttäisi olevan siamilaiskissa, uusin pussukka sai nimeksi Siam. Siinä ne kaukaiset terveiset ovatkin: Siam oli Thaimaan nimi kauan sitten, ja onhan maakin kaukana meistä.


Hämmästelen, miten kivalta sini-viher-oranssihtava batiikkikangas näyttää punasävyisen tilkkupinnan rinnalla. En olisi uskonut, että se näin hyvin sopisi, vaikka kaikki kankaathan sopivat toisiinsa, kunhan ne vain ompelee yhteen.


Siam-pussukan toisen puolen kissakuvio valahti jälleen hiukan liian alas. Voi, miten vaikea minun on mieltää pohjan muotoilun aiheuttamaa tilkkupinnan lyhenemistä! Toisella puolella tilkku on onneksi sopivassa kohdassa:


Siam-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Tällä kertaa vetoketjupussukkani sai sivuilleen lyhyehköt kiinnipito- ja roikotuslenksut, joten se ei ole mitään erityistä mallistoa.

Vuori on raidallinen, ja pussukassa on myös siätasku:


Voin vaikka levähtää laakereillani tovin, vähän niin kuin Siam-pussukka levähtää puutarhamme kiviportaalla, sillä olen saavuttanut pyöreän lukeman pussukkatantereella. Tämä on nimittäin vuoden 20. valmistunut tilkkupussukka.


Tällä puolella kissailkkua reunustava batiikkikangas on viher-puna-oranssi-keltasävyinen, ja alareunassa on vielä toinenkin batiikkipala. Yritin saada tavallista mielikuvituksellisemmat tikkaukseni näkymään kuvassa, mutta eivät ne taida oikein näkyä.

Siam-pussukka taitaa olla minulle mieluisin tänä vuonna ompelemistani, vaikka kaunein tämänvuotisistani on Kuutio-pussukka.

Thursday, 28 December 2017

ompelin pussukan tilkkulasagnesta.

Esittelin joulukalenterini yhdessä luukussa tilkkulasagneja. Sellaisen voi ommella valmiista 2,5 tuuman kaitalepaketista, mutta kivan lasagnen saa myös hyvin kapeista jäännöspalatilkuista. Pitää vain jaksaa leikata tarpeeksi monta pätkää ja ommella niitä riittävän monta peräkkäin yhteen.

Tällä kertaa jaksoin todella hyvin, ja tilkkulasagneni riitti pussukkaan ja vielä jäi ylikin. Lasagnepussukastani tulikin melko hillityn värinen, sillä kumpikin puoli on lähes samanlainen. Saanko esitellä: Teija-tilkkupussukka:


Pussukka on tulevan omistajansa kaima. Teija-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:
  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Kantolenksu on ommeltu 6 cm x 39 cm kaitaleesta, joten Teija on Street-mallistoa.


Olin ehkä ajatellut asemoida lasagneni toisin päin – alareuna taitaa olla se, jonka mielessäni ensin sommittelin yläreunaksi. Ei kerrota kenellekään!

Teija-vetoketjupussukka sai punasävyisen vuorin ja jopa sisätaskun! Kyllä olin viitseliäs!


Ehkä huomasitte kuvissa, että olin vihdoinkin muistanut ottaa Tilkunviilaaja-kyltin mukaan kuvaussessioon?! Hyvä minä!

Teija-vetoketjupussukka on 19. tänä vuonna ompelemani. Olen melko varma, että pääsen mukavan pyöreään loppusaldoon, sillä seuraava pussukka on jo hyvällä mallilla.

Wednesday, 27 December 2017

vielä yksi tilkkupeitto!

Jouluni oli niin rauhallinen, että ehdin useaan otteeseen ompelupöydän ääreen (sekä leikkuulattialle). Olin tasoittanut Fancy Forest –minityöni jo aiemmin, joten viimeistelyyn tarvittiin enää nimilappu ja reunakanttaus.

Koska joulukalenterini aikaan keksin minipeitossa olevan tusina metsäneläintä, nimi oli helpompi keksiä. Tusinasta tuli kyllä ensiksi mieleen ”Likainen tusina,” mutta nämä veijarit eivät ole likaisia ainakaan vielä. Siksi uusin tilkkupeitto on nimeltään ”Metsäinen tusina”.


Ompelin eläimet Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –kaavalla. Aloitin työn hauskassa seurassa: ompelulaneissa Anun luona. Tutustuin Anuun Instagramin kautta ja ompelulaneissa oli kaksi muutakin alkujaan Instagram-ystävää.

Siitä tuleekin mieleen, että aloitin edellisen valmistuneen tilkkupeiton eli Piiri pieni pyöriin myös ompelulaneissa, joissa oli mukana Instagram-ystäviä! Sillä kerralla meitä emännöi Tiinatei.

Ellei halua tilkkutyötä omaksi, ei kannata kommentoida tykkäävänsä jostain. Merja ihasteli Fancy Forest –kaavaa ja siksi hän sai tämän omaksi:


Muistaakseni hän tykkäsi myös keltaisesta väristä. Tykkäsi tai ei, niin taustakappaleessa sitä ainakin on!


Metsäinen tusina –tilkkupeitto on kooltaan noin 88 cm x 117,5 cm ( 35” x 46”). Kaavassa oli ohjeet myös isoon peittoon. Siihen olisi pitänyt ommella nelinkertainen määrä eläimiä, mutta minulle riitti esimerkiksi kahden 54-palaisen pöllön ompeleminen!


Kuvasin Metsäinen tusina –tilkkupeittoa puutarhassa Tapanin päivänä. Lumi on jo melko vähissä! Sitä voisi tulla vähän lisää, kiitos!


Toisaalta kuvasta tuli aika hauska – vihreä tuo mieleen metsäisyyden. No, puutarhassa on kyllä tavattu sekä pupuja, perhosia, siilejä että jopa kettu kerran. Pöllöjä ei ole näkynyt, ja sen verran olen sentään puutarhaa hoitanut, ettei siellä ole ohdakkeitakaan.

Tarkkaan ottaen tilkkupeitto ei ole vieläkään sataprosenttisesti valmis, sillä toivon Merjan löytävän tälle paikan seinältä, ja työ tarvitsee siis ripustuskujan. Nyt sitä joulukalenterin toivomuslistallani ollutta ripustuskuja-apulaista tarvittaisiin! (Sellaista ei löytynyt joulupukin kontista.)

Tuesday, 26 December 2017

valmista vielä jouluaaton aattona.

En malttanutkaan pysytellä poissa blogini ääreltä, sillä sain yhden tilkkupeiton valmiiksi!

Parhaalla tahdollanikaan en saanut tallentumaan kunnollisen väristä kuvaa kivasta punavalkoisesta tilkkupeitostani, joka sai nimen ”Piiri pieni pyörii”. Otin kuvia jouluaattona keskipäivän aikaan, mutta valo ei silti riittänyt. Kuva on sinisävyinen ja pysyy. Voi että!


Olisin myös toivonut, että kivan kanttauskankaan vaihtuvat sävyt olisivat erottuneet kuvassa jotenkin. Leikkasin Tula Pinkin kankaan pituuden suuntaiset kanttikaitaleet, jotta efekti tulisi esiin. Kyllä se hyvin näkyi reunakantissa, mutta koko ison peiton ympärillä efekti on vain vieno.


Lähikuvan otin sisätiloissa kaikki valot päällä – sävyt ovat tässäkin mitä sattuu, vaikka koetin säätää. Kuvausolosuhteet ovat näin vuoden pimeimpään aikaan todella haastavat!

Käärin peiton rullalle, jolloin reunakantin väritys näkyi kyllä hyvin:


Sain myös reunakantin kulmat onnistumaan aika hyvin. Harjoitus auttaa! En viitsi väittää, että olisin tässä asiassa mikään mestari. Kuitenkin kävisi niin, että seuraavan peiton kulmat tulisivat sitten täysin mitä sattuu.x

Peiton taustakappale näyttää tällaiselta:


Jostain oudosta syystä minulle jäi ylimääräisiä kaariblokkeja, josten ompelin ne osaksi taustakappaletta. Kuvasta nyt katsoessani huomaan, että peiton nimeksi olisi myös voinut laittaa Fooo.

Vähän lähempi kuva hangella lepäävästä tilkkupeitosta:


Piiri pieni pyörii –tilkkupeitto on kooltaan noin 166 cm x 199 cm (tai 65” x 78”).x

Toivomuslistaltani löytyviä, valmiita tilkkupeiton nimilappujakin minulla on kaapissa vielä muutama. Yksi niistä sopi ilmiselvästi tähän peittoon!


Asettelin tilkkupeiton laskeutumaan elegantisti portaita. Tässä kuvassa saattaakin olla hieman todellista lähempänä olevat värit:


Improvisoituihin kaariblokkeihin sain idean Instagramissä @hbeecook ’in vauvanpeitosta. Hänen peitossaan oli täysin erilaiset värit, mutta samanlaisia kaariblokkeja ja rouheat, vaihtelevan levyiset kaitaleet blokkien välissä. Soile puolestaan ehdotti, että ompelisin blokeille vielä kehykset. Uskon, että keksin aivan itse ommella vuoroin punaiset, vuoroin vaaleat kehykset.

Rakas Siskoni näki blogikirjoituksessani ensimmäiset puna-valkoiset tilkkublokit lattialla, ja hän varasi saman tien peiton itselleen. Kiva, että hän oitis uskoi Piiri pieni pyörii -tilkkupeittoon!

Piiri pieni pyörii oli kymmenes vuonna 2017 valmiiksi saamani tilkkupeitto.

Sunday, 24 December 2017

x niin kuin rasti.

Ta-daa! Joulukalenterin viimeinen luukku! On jouluaatto ja saan piirtää rastin ”joulukalenteri tehty”-ruutuun! Viimeisimmässä tilkkupeittoaihiossanikin on rastikuvioiset blokit, ja toiseenkin ”tehty”-ruutuun voi piirtää rastin, sillä tilkkupinta on yhtenä kappaleena:


Vielä tarvitsen taustakappaleen, jotta voin viedä työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan. Jaa-a, millaisenkohan tikkauskuvion valitsen tälle peitolleni?


Teille joulukalenterin seuraajille en kirjoita rastia, vaan täyden kympin! Olette seuranneet kirjoituksiani todella tiiviisti, ainakin jos blogini kävijätilastoihin on uskominen. Vaikka välillä tuntuu, että bloggaaminen on katoavaa perinnettä, niin tässä kuussa Tilkunviilaaja-blogi sai enemmän käyntejä kuin koskaan aiemmin.

Kiitän joulukalenterikirjotusteni lukijoita! Tällä kuusityynyjen rivillä toivotan hyvää joulua kaikille!


Ja huh, taidan nyt pitää lyhyen tauon! Ryhdyin mittavaan tehtävääni tietenkin juuri vuoden kiireisimpään aikaan! Kokeilen nyt, ehtisinkö joulunpyhinä ommella vielä ne kaksi keskeneräisinä pintoina oleilevaa pussukka-aihiota kokoon, tämän vuoden viimeisiksi valmiiksi pussukoiksi.

Palaan blogiin viimeistään vuoden 2017 viimeisenä päivänä, jolloin tarjoilen perinteisen tilkkuvuoden yhteenvedon.

Hyvää joulua!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails