Tekstit

vinoja o-kirjaimia.

Kuva
Tämän tilkkublokin kuviossa voi nähdä ketjun lenkkejä, mutta kutsun näitä vinoiksi o-kirjaimiksi. Etsin tilkkublokkimallin, jonka pystyisin ompelemaan 2,5 tuumaa leveistä kaitaleista ja päädyin tähän. Minulla oli sykähdyttävän puna-oranssi-vihreä-keltasävyinen kaitalerulla, jonka kaitaleista leikkasin kaksi pätkää ja kaksi kolmiota jokaiseen blokkiin. Lisäksi käytin neutraaleita (vaaleita, harmaita, tummanpuhuvia) kankaitani. Sain yhdestä rullan kaitaleesta palat kahteen blokkiin. Muutaman värisiä kaitaleita oli kaksi, ja kun vähän jatkoin kaitalepaloja, niistä sai vielä tällaisia negatiiviblokkeja: Olin lisäksi ommellut yhden testiblokin neutraaleista kankaistani, ja kun laskin kaikki yhteen, minulla oli 88 vino-o-kirjainblokkia. Yksi blokki oli valmiina noin 18 senttiä kanttiinsa, joten näistähän sai jo kivan kokoisen tilkkupeiton. Jaoin ensin blokit vaaleisiin, keskivärisiin ja tummiin sekä latelin ne suunnittelulattialle muuten satunnaisessa järjestyksessä ja asennoss

punavalkoinen vetoketjupussukka.

Kuva
Jouduin pika-pikaa pussukantekohommiin kesken kaikkien keskeneräisten töitteni. Taas on takana yksi lukukausi tanskanopiskelua ja oppilaat valmistelevat yhteistä lahjaa kivalle opettajallemme. Viime kerralla jokainen toi jotain tanskalaista syötävää, jotka pakattiin ompelemaani København-kassiin. Tällä kerralla lahjat ovat punavalkoisia. Meidän perheen punavalkoiset muistamiset – mitä ne sitten ovatkaan, ehkä nameja – piilotetaan tänään valmistuneeseen punavalkoiseen vetoketjupussukkaan, jolle annoin nimeksi Dannebrog. Tanskalaisethan kutsuvat lippuaan Dannebrogiksi. En edes yrittänyt tehdä oikean lipun näköisiä blokkeja, vaan päädyin neliöihin. Minulla oli noin 11 cm x 11cm palasia, vähän sinne päin leikattuja. Leikkuroin ne ensin melko keskeltä halki ja ompelin siihen valkoisen kaitaleen. Silitin raitapalat siisteiksi, leikkuroin ne toiseen suuntaan halki ja ompelin siihen toisen kaitaleen. Koska leikkasin palat vähän eri kohdista, valmiissa pinnassa ristit ovat myös

pelastusoperaatio.

Kuva
Helsingin Tilkkukilta Syyrinki järjesti muutama vuosi sitten lauantaisen ompelupäivän, missä tilkkutaitajamme Ritva neuvoi meille, miten ommella mielenkiintoinen tilkkublokki. Blokin ompelemiseen oli eräänlainen pikatekniikka, joka sekin oli melkoisen aikaavievä. Tilkkublokissa oli lukuisia hyviä puolia. Siihen saattoi käyttää lähes mitä tahansa kuoseja. Ensimmäisen vaiheen palojen leikkaaminen ei ollut vaativaa. Siitä sai tummilla ja vaaleilla osilla positiivin tai negatiivin, jolloin tilkkupintaan sai muodostumaan kiintoisia kuvioita. Ompelin silloin lauantain kurssillamme pari blokkia ja jatkoin työtä erittäin innostuneena jonkin aikaa. Sitten jokin meni vikaan. Taisin valita blokkeihini väärän värisiä kankaita. Olin aloittanut sinisävyisillä ja siirryin siitä hiljalleen suttuisen vihreisiin ja ruskeisiin. Tällaisiin: Lopulta tilkkupinta alkoi näyttää silmissäni niin rumalta, että taittelin sen kokoon, survoin muovikassiin ja kiikutin kassin vaatehuoneen perälle. Si

tilkkupäivät jäivät väliin.

Kuva
Vuoden 2017 Tilkkupäivät eli Lumitilkku pidetään Kemissä - enkä minä ole mukana. Uskomatonta, miten mahdottomaksi Kemin-matkani osoittautui! Ensin jouduin setvimään matkaani lentolakon takia, koska viime vuoden marraskuussa varaamani lento peruuntui. Vaihtoehtoisia, sopivia lentoja ei ollut, joten päätin turvautua junakyytiin menomatkalla. Miten kävi? No kelvottomasti kävi. Saavuin hyvissä ajoin Pasilan asemalle ja katsoin yhdeltä näyttötaululta ensin lähtöraiteen ja sitten raiteen omasta näyttötaulusta vaununi pysähtymiskohdan. Vaikuttaako kuvan perusteella siltä, että lähtöraide olisi vaihtumassa? Minulle ei tullut mieleen epäillä. Menin merkitylle alueelle odottamaan. Sinne ei näkynyt yksikään näyttötaulu, ja viereisen raiteen toisella puolella olevalta rakennustyömaalta kuului sellainen meteli, etteivät myöskään kuulutukset kuuluneet. Niinpä minulta (ja parilta muultakin junaan mielineeltä) jäi huomaamatta, että lähtöraide oli vaihtunut. Minä jäin junastani. Ehkä minun

punaista, oranssia, mustaa.

Kuva
Puna-oranssi-keltainen kaitalerullani sisältää myös vihreitä ja keltaisia kaitaleita. Kun yhdistelen niitä neutraaleihin kankaisiin, lopputulos on minulle aika oudon oloinen. Nämä eivät ole lainkaan minun värisiäni! Rupesin jo miettimään, olenko koskaan tehnyt mitään vastaavalla väripaletilla. No olen! Sain kerran tilkkuystävältäni Eijalta reilun kokoisia paloja, joista yhden kuosiin Tytär ihastui. Ompelin hänelle vetoketjupussukan tyyppiä ”dumpling”. Tällaisista lähti liikkeelle minun vetoketjupussukkaharrastukseni. Ompelin tällaisiin pussukoihin vetoketjut aina käsin. Kuvittelin nimittäin, että vetoketjun ompeleminen koneella olisi supervaikeaa. No muistelin vaateompeluaikojani, ja totisesti vetoketju oli yleensä kurjuuksien kurjuus! Mutta huom! En ommellutkaan vaatteita puuvillasta, vaan paljon löprömmistä kankaista – tai paksummista. En olisi muistanut tätä, mutta sain juuri tänään Tyttäreltä juuri tätä pussukkaa esittävän kuvan, jossa se oleskelee tukholmalaishote

tästä lähtee.

Kuva
Olen äskettäin ommellut kaksi aika erilaista tilkkupintaa valmiista kaitalepakkauksista. En voi itselleni mitään – kaitalerullat vain ovat houkuttelevia, joten ostin niitä vielä kolme lisää. !!!! Vuosi on käännähtänyt taas valoisan puolelle. Nyt näkee taas ommella mustanpuhuvia kankaita. Olen kartuttanut neutraalien kankaiden pinojani erityisesti tummilla väreillä ja päätin yhdistää punaoranssivoittoiseen kaitalepakkaukseen eniten mustaa, mutta myös hieman harmaata ja vaaleaa. Jos olisin vielä enemmän helppouden perään, etsisin valmiin, kaitalerullalle mitoitetun kaavan, mutta kehitin kaavan kuitenkin itse. Löysin tilkkupeiton, jossa oli minua miellyttävä kuvio ja pähkäilin, voisiko sen ommella tällaisista kaitaleista. Vastaus oli: ”Kyllä”. Päädyin vastaukseen niin, että ompelin ensin koeblokin koekaitaleista. Käytin suunnilleen-kokoisia paloja ja lopulta tasoitin blokin ja mittasin sitten kaikki leikkuun ansiosta muotoutuneet palat. ”Vino oo” –niminen tilkkublokkini alka

ihania tikkauksia.

Kuva
Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi. Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa. Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka  palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen? Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen: Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti! Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja. Ompelin tilkkupei