Tekstit

valmis pussukka tilkuista.

Kuva
Tilkkupussukka on valmis ja räpsin siitä valmistujaiskuvat kireässä aamupakkasessa. Lumisista oloista tulikin yllätyksekseni varsin sinisävyistä kuvaa, enkä ole näihin valmistujaiskuviin aivan tyytyväinen. No, parempia kuitenkin kuin sisällä keinovalossa otetut kuvat. Ta-daa! Tässä Auringonsäde-tilkkupussukka: Tytär keksi pussukalle nimen. Tikkaukset kulkevat säteittäisesti, mistä ensimmäinen mielleyhtymä nousi, ja lisäksi hän halusi kunnioittaa kevään tuloa. Pussukassa on aurinkoiseen nimeen sopivasti muutama keltainenkin tilkku. Pussukan strategiset mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 25cm Korkeus noin 19cm Pohjan leveys noin 8cm. Tilkkupintaan käytin farkkutilkkuja ja puuvillakangastilkkuja. Pussukan välikerroksena oli luonnonvalkoinen frotee, ja vanu oli täyspuuvillavanua. Tilkkupinta, välikerros ja vanu on tikattu yhteen. Pussukka toiselta puoleltaan kuvattuna: Halusin saada näkyviin usein käyttämäni kuvausympäristön eli betoniset portaat. Ne näyttävät

pussukka valmiimpana.

Kuva
Riemunkirjavat pussukkapinnat saivat vuoriksi sinisävyisiä kankaita, ja vuorin sisätaskuun valikoitui mukaan myös kahta vihreäsävyistä kangasta: Aika rajut kuvioyhdistelmät tässä, mutta siitä huolimatta tykkään erityisesti taskukappaleesta. Tässä vielä lähikuva toisen pussukkapinnan säteittäisestä tikkauksesta, jossa on nyt mukana vaihtuvavärisellä langalla tikkaamani ompeleet: Sitten sain vetoketjun kiinnitetyksi pussukka- ja vuorikappaleisiin. Tässä näkymä siinä vaiheessa, kun olen päällitikannut toisen mutta en vielä toista puolta. (Päällitikkaus ei näy tässä kuvassa.) Päällitikkaus näkyy tässä kuvassa: Otin lähikuvan näyttääkseni, että ompelin vetoketjun viereen päällitikkauksen samalla vaihtuvavärisellä langalla jota käytin pussukan tikkauksiin. Ei taida oikein erottua/näkyä kuvassa.

kaapin kätköistä.

Kuva
Torstaina on taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ja meillä on teemana "keskeneräiset". Etsin laatikostani kahtakin eri keskeneräistä, joihin kaipaisin valmistumiseen johtavia vinkkejä. Minulla on kesken yksi convergence-pinta Ricky Timsin mukaan, tai siis minulla on pinta valmiina, mutta ei hajuakaan, mitä siitä tekisin. Minulla on toinenkin pinta, eri tekniikalla tehty ja sen kanssa sama vaiva. No, ei löytynyt kumpaakaan tilkkupintaa. Sen sijaan laatikosta putkahti muutamia villejä hirsimökkiblokkeja, joista neljän elämälle suunnittelen antavani tarkoituksen. Voisin yhdistää ne pinnaksi näin, vaaleat keskelle: Tai vaihtoehtoisesti näin, tummat keskelle: Kumpi on parempi? Joka tapauksessa ajattelin, että syntyneestä pinnasta voisi ommella … arvatkaa mitä? Löysin samaisesta laatikosta myös tekeleen, joka saa minut suorastaan häpeämään. Syyrinki järjesti kerran upean ja inspiroivan luovan konekirjonnan kurssin, jolla Maija Brummer kertoi käyttäm

riemunkirjavaa.

Kuva
Leikkasin riemunkirjavien tilkkupintojen kokoiset palat tikkausvanua ja vaaleaa froteeta ja kiinnitin pinnat yhteen hakaneuloilla. Hakaneuloja ei kannata sulkea. Pinta on niin pieni, että avonaisen hakaneulan pito riittää, ja tikkauksen aikana hakaneula on helpompi poistaa, kun sitä ei tarvitse erikseen avata. Hakaneulottamisen jälkeen olisin voinut vältellä tikkaamisvaihetta vielä hetken, esimerkiksi etsimällä pussukkaa varten sopivan vuorikankaan. Ja olisin voinut ommella taskun valmiiksi. Mutta tällä kertaa otin pinnat urheasti tikkauskäsittelyyn saman tien. Mitään ideaa ei ollut mielessä. Avasin tikkauslankapurkin ja otin esiin, pelkän fiiliksen perusteella, turkoosin ja sinivihreän langan. Langoitin koneen kahdella langalla ja ompelin muutaman viivan farkkualueen poikki: Halusin korostaa tilkkupinnan farkkuosuuksia ja pysyttelin siis tummalla ja farkkualueella. Tikkauksista tuli tavallista tukevamman oloiset, ja koska ne näyttivät tältä, päätin tikata pelkällä turkoo

tilkkublokkikokeilu.

Kuva
Kaffe Fassettin Simple Shapes Spectacular Quilts –kirjan innoittamana lähdin kokeilemaan tylpistettyjä neliötilkkuja. Löysin tilkkulaatikosta valmiiksi leikkaamiani tilkkuneliöitä ja leikkasin niille kulmaneliöt. Muuten hyvä, mutta löytämäni neliöt olivat "aika pieniä" eli 7cm x 7cm, jolloin kulmaneliöiden piti olla 3cm x 3cm. Ripellystä! No, kokeiluhan tämä oli, joten leikkasin menemään. Sitten ompelin pienen neliön isomman tilkun jokaiseen kulmaan, sauma kulmasta kulmaan. Silittämättöminä ne näyttivät hauskoilta plus-merkeiltä: Tein viisi vaaleaa, joissa tummat nurkat ja viisi tummaa, joissa vaaleat nurkat. Tässä ne ovat silitettyinä ja kuvioksi sommiteltuina (yksi tummakeskustainen neliö jäi ylitse): Rupesin ompelemaan tätä kuviota kokoon ja huomasin (onneksi!) melkein heti, että keskellä näkyvä vaalea neliö olikin hiukan muita isompi! Seitsemänsenttisten neliöiden joukkoon oli pujahtanut yksi vähän isompi neliö. Voi sentään! No, onneksi tylpistettyjä neli

vaihteeksi tilkkupussukkaa.

Kuva
Tytär on jo pitkään kehottanut minua kokoamaan vaihteeksi pussukan tilkuista. On vain ollut peittoprojektia toisensa jälkeen, niin en ole ehtinyt! Viikonloppuna kuitenkin myin kaksi vetoketjupussukkaa ja varastoon jäi enää kolme! On pakko täydentää pussukkavarastoa hiukan, etteivät mahdolliset ostajat pety. Päätin saman tien, että käyttäisin pussukkaan myös farkkutilkkuja. Mielessä kajasti lähinnä sini-turkoosisävyinen väritys, mutta en onnistunut! Oli pakko käyttää ihanaa puna-oranssia kangasta, kun käteen sattui pala. Ja pari herkullista keltaista tempaisin mukaan. Pakko oli käyttää tuo musta pala, se oli ainoa lähellä olevista, joka kooltaan sopi tuohon kohtaan. Tässä palassa on mukana Tyttären farkkua, jonka sisäreisisaumaan olen aikoinani ommellut erittäin siistin paikan (tuo kiilanmuotoinen vaaleampi pala). Olin näköjään ommellut purkamieni päällitikkausten paikalle käsintikkauksen. Lopulta turkoosi-sinisessä pinnassa oli mukana paitsi punaista ja keltaista, myö

maaliskuu! applikaatio.

Kuva
Kas tässä, Tilkunviilaajan maaliskuun 2013 kalenterikuva. Kuvassa on Taivaanranta-pussukka valmistujaiskuvassaan. Valmis on myös Tyttären kauan odottama applikointityö. Hän osti mustan collegepaidan ja mieleistään kuviokangasta – kun varastoistani ei löytynyt juuri sitä oikeaa kuviota – ja piirsi haluamansa kuvion kaavaksi minulle. Makuutin työtä ompelupöydällä luvattoman kauan, kunnes tänään vihdoin ompelin siihen viimeiset pistot ja paita on nyt valmis pidettäväksi. Tästä kuvasta näkee jotain valmiin työn värityksestä, vaikka musta ei nyt toistunutkaan mustana: Tässä on korjattunakin aivan merkilliset värit, parempaa en saanut aikaiseksi, mutta ainakin tästä näkee, millainen kuvio kokonaisuudessaan on: Tämän tilkkuparatiisi-postaukseni kommenteissa kyseltiin, pelastinko tilkkuja helvetistä. No totta kai pelastin! Hyväntekijä olen! Mukaan tarttui tällainen hevoskuvioinen tilkku: Ja lisäksi kahta sisustuskangasta: Raidallinen on samaa sarjaa kangasta, j