Tilkunviilaaja

Tikkasin vauvanpeittoa koko päivän, mutta nyt peitto on valmiiksi tikattu ja tasasinkin sen vielä. Ensin valoisaan aikaan ottamani kuva, josta ehkä erottuvat toisaalta väriblokkien sinne-tänne-silmukoinnit ja toisaalta valkoisten kehysalueiden yhteen suuntaan silmukoidut tikkaukset: Lopuksi tikkasin aaltoilevat viivat värillisistä neliöistä ommeltuun kehysosaan: Peitto ei ole täsmälleen säädetyn kokoinen! Se kutistui hieman arvelemaani enemmän tikkauksen aikana ja on noin 84cm x 119cm, vaikka sen piti olla 85cm x 125cm. Ehkä se silti hyväksytään Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn vauvanpeitesarjassa. Nyt pitää keksiä ja päättää, minkä värisen kanttauksen teen. Hei, peitehän on aivan kohta valmis! Tästä olen ylpeä Samalla kun koneessani oli valmiina vapaaseen konetikkaukseen sopiva paininjalka, tikkasin myös kesken jääneen saippuakuplakissat-kankaasta tekemäni vetoketjulaukkuun tarkoitetun tilkkupinnan: (Olen siis ylpeä siitä, että sain tikatuksi myös tämän pinnan, kun ko

Kyllä on vauvanpeiton kokoisessakin tilkkutyössä tikkaamista! Enkä ole tällä viikolla ehtinyt tikkauksen ääreen lainkaan niin paljon kuin olisin halunnut. No, kiireistä ja ”valtavasta tikkausalasta” huolimatta olen saanut kaikki kaksitoista blokkia tikatuiksi silmukoin. Tai siis tikkasin ne kaksi erilaista kuvioneliötä varjo- ja silmukkatikkauksin ja muihin blokkeihin tuli pelkkää silmukkaa. Koko tikkauksen ajan ja väliaikoina myös mietin, miten tikkaisin blokkien väliin jäävät valkoiset kehykset. Piirtelin töissäkin paperille tikkauskuvioita ja hahmottelin haihtuvavärisellä tussilla samaisia kuvioita kankaaseen. Olin tosi lähellä valita kehyskappaleisiin jotain vaativampaa kuviota. Ihan totta! Mutta päädyin pitäytymään silmukkakuvioinnissa, jotta peitteeseen tulee samankaltaisuutta. Sinne tänne mutkittelevien tikkausten sijaan teen aina yhden blokin verran silmukoita alaspäin ja seuraavan blokin verran silmukoita ylöspäin. Kuvasta ehkä näkee, miten tikkaukset menevät. Täällä

Päädyin tekemään vauvanpeiton kuvatilkkuihin ensin varjostustikkaukset kuvioiden ympärille ja niiden ulkopuolelle konetikkaussilmukoita. Jotta peitossa ei olisi suurta määrää erilaisia tikkauksia, tein silmukoita myös tilkkuneliöihin. Tässä blokissa on vaaleanvihreällä tikattu ne palat, joissa on enemmän vihertävää, ja vaaleanpunaisella taas possukangaspalat: Tähän blokkiin arvelin kirkkaan pinkin langan sopivan koko alueelle: Sopihan se, kun sen pani sopimaan. Peitteen tikkaus etenee nyt blokki kerrallaan, silmukkatikkauksia joko koko blokin alueelle tai kahdella eri värillä blokin eri osiin. Väliin jäävät valkoiset osuudet ovat nyt tikkauksettomat ja pulleat. Kehitän todennäköisesti tikkausta myös sille alueelle.

Olen mukana Maikin tilkkujen ”Jotain valmista joka kuukausi –hössötyksessä,” ja periaatteessa kai voisin laskea valmistuneen ”Lumen 22 nimeä” –nukenpeiton tähän luetteloon. Tulkitsen ehtoa kuitenkin tiukemmin ja lasken mukaan vain ne työt, jotka ovat ensin edenneet ja sitten jostain syystä jääneet keskeneräisiksi. Sellaiseen työhön sain nyt tartutuksi! Aloitin vaaleanpuna-vihreää vauvanpeittoa Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn iät ja ajat sitten, ja peitteen tilkkupintakin on ollut koossa pitkään. Ompelin vihdoin peittoon taustakangaspinnan. Tyttären jalka halusi taas mukaan kuvaan. Raaskin ottaa käyttöön kohta 15 vuotta varastoissani olleita, sööttejä kangaskuponkeja. Näistä minun piti loihtia jotain pikku Tyttärelle, mutta aika ajoi ohitseni. Huokaus. Söpöt nalletyynyt enää oikein sovi hänen tyyliinsä – mutta hyvä niin. Tein poikkeuksellisesti oikein leikkuusuunnitelman: Nallekangaspalat olivat vaihtelevan kokoisia, ja taustakankaan piti kuitenkin olla aika tarkasti tie

Sini-valkoinen nukenpeitto sai Kate Bushin ”50 Words for Snow” –levyn innoittamana nimekseen ”Lumen 22 nimeä”. Peiton koko: 50cm x 67cm. Tarkkaan ottaen peitto ei ole IHAN valmis, siitä nimittäin puuttuu ripustuskuja. Nukenpeittotarkoitukseen tehdyssä peitossa ei tietenkään olisi ripustuskujaa, mutta tämähän menee Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn, ja se on voitava ripustaa. Nukenpeiton viimeiset tikkaukset Viimeistelin peiton tikkauskokonaisuuden tähtikappaleiden keskelle tekemilläni spiraaleilla. Vaihdoin koneeseen tätä varten konetikkauspaininjalan, mikä yleensä on liian suuri ponnistus minulle (vaihtaminen on helppoa, mutta jotenkin vain laistan siitä aina jos voin). Anteeksi kummallisen suhruinen kuva! Kaikissa paitsi yhdessä tähtikappaleessa on spiraalitikkaus. Siinä yhdessä erilaisessa on sydänaiheinen tikkauskuvio, joka näyttää kyllä enemmän neliapilalta. Tikkaukset onnistuivat oikein kivasti, mutta samaa en voi sanoa reunakanttauksesta! Kanttaus sopii peittoon

Lyytin erinomaisen idean mukaisesti, tässä Tilkunviilaajan vuosikalenterista ensimmäinen kuva. Unohdin tietysti aloittaa kuukauden tällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Maanantaina taivalsin läpi tuulen ja tuiskun nähdäkseni Sirpa Mettäsen ”Villasta viskoosiin” –tilkkutyönäyttelyn avajaiset Herttoniemen sairaalassa. (Ei vaiskaan, taivallukseni tuulessa ja tuiskussa oli onneksi tosi lyhyt, sillä sain tilkkuystävältäni Miljalta eli Kvilttaajalta autokyydin.) Nyt kun keli on kelvompi, sinne on helppo matkata, ja suosittelen! Huomaa Sirpan huopakukkakoru, samanlainen kuin hänen minulle tekemänsä. Näyttelyn avajaisissa oli tarjolla ihanaa puolukkamehua ja taitavaa musisointia (syyrinkiläinen tilkkuystäväni, monitaitoinen Raija soitti pianoa). Sirpa kertoi töistään ja tekotavoistaan mielenkiintoisia seikkoja, jotka jätän lähes kokonaan paljastamatta nyt, sillä teen aiheesta jutun Finn Quiltin Tilkkulehteen. Näyttelykävijät pääsevät asioista varmasti jyvälle hienon n

Jäi eilisestä mietityttämään vielä Vuoden “voi ei!” eli epäonnistuneelta näyttävä tilkkulaukku. Ehkä lukijoilla olisi hyviä neuvoja siihen, miten laukusta saisi elegantimman siedettävämmän. Tässä laukun toinen puoli, jossa aiemmin oli punainen kangasnauharosetti. Poistin rosetin, koska se näytti laukussa todella onnettomalta. Laukun sivustalla näkyy jojoja, joita minulla on. En pysty tekemään muun värisiä toistaiseksi, sillä olen hukannut kangasjojotyökalun, enkä periaatteesta tee jojoja millään muulla tekniikalla. Minulla on punaisehkoa polvekenauhaa, tosi kapeaa, ja paljon enemmän punaisia nappeja kuin tuossa näkyy. Kaikenlaista muutakin löytyy varastoista, mutta tässä näkyvät laukkua varten esille ottamani koristeet. Tässä laukun toinen puoli, jonne olen jo kiinnittänyt muutaman kangasjojon. Itse asiassa olin ajatellut ommella ainakin osaan jojoista napin keskelle. Laukku on tosi monipuolisesti tikattu. Haluaisin saada tämän vihdoin valmiiksi, ja sellaiseen kuntoon, että j