Tekstit

tammikuun kalenterikuva. mars tilkkutyönäyttelyyn!

Kuva
Lyytin erinomaisen idean mukaisesti, tässä Tilkunviilaajan vuosikalenterista ensimmäinen kuva. Unohdin tietysti aloittaa kuukauden tällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Maanantaina taivalsin läpi tuulen ja tuiskun nähdäkseni Sirpa Mettäsen ”Villasta viskoosiin” –tilkkutyönäyttelyn avajaiset Herttoniemen sairaalassa. (Ei vaiskaan, taivallukseni tuulessa ja tuiskussa oli onneksi tosi lyhyt, sillä sain tilkkuystävältäni Miljalta eli Kvilttaajalta autokyydin.) Nyt kun keli on kelvompi, sinne on helppo matkata, ja suosittelen! Huomaa Sirpan huopakukkakoru, samanlainen kuin hänen minulle tekemänsä. Näyttelyn avajaisissa oli tarjolla ihanaa puolukkamehua ja taitavaa musisointia (syyrinkiläinen tilkkuystäväni, monitaitoinen Raija soitti pianoa). Sirpa kertoi töistään ja tekotavoistaan mielenkiintoisia seikkoja, jotka jätän lähes kokonaan paljastamatta nyt, sillä teen aiheesta jutun Finn Quiltin Tilkkulehteen. Näyttelykävijät pääsevät asioista varmasti jyvälle hienon n

hyvät neuvot ovat kalliit.

Kuva
Jäi eilisestä mietityttämään vielä Vuoden “voi ei!” eli epäonnistuneelta näyttävä tilkkulaukku. Ehkä lukijoilla olisi hyviä neuvoja siihen, miten laukusta saisi elegantimman siedettävämmän. Tässä laukun toinen puoli, jossa aiemmin oli punainen kangasnauharosetti. Poistin rosetin, koska se näytti laukussa todella onnettomalta. Laukun sivustalla näkyy jojoja, joita minulla on. En pysty tekemään muun värisiä toistaiseksi, sillä olen hukannut kangasjojotyökalun, enkä periaatteesta tee jojoja millään muulla tekniikalla. Minulla on punaisehkoa polvekenauhaa, tosi kapeaa, ja paljon enemmän punaisia nappeja kuin tuossa näkyy. Kaikenlaista muutakin löytyy varastoista, mutta tässä näkyvät laukkua varten esille ottamani koristeet. Tässä laukun toinen puoli, jonne olen jo kiinnittänyt muutaman kangasjojon. Itse asiassa olin ajatellut ommella ainakin osaan jojoista napin keskelle. Laukku on tosi monipuolisesti tikattu. Haluaisin saada tämän vihdoin valmiiksi, ja sellaiseen kuntoon, että j

tilkkuvuoden yhteenveto.

Kuva
Tein vähän yhteenvetoa jo tässä postauksessani, mutta vuoden 2011 viimeisen tilkkuilupäivän kunniaksi nostan esiin muutaman kohokohdan. Vuoden onnistuminen Ilahduin, kun osasin tehdä taitellun tähden Moda Bake Shopista löytyvän ohjeen avulla. Erityisesti puna-valkoinen Siskontähti-pannulappu on hieno! Se on tuoreessa muistissani, niin se saa edustaa vuoden parasta onnistumistani. Virallinen valmis-potrettikin on upea: Vuoden venyminen Koska minulle värikkyys on ominta aluetta, julistan kaksi musta-valkoista joululahjaksi tekemääni vetoketjupussukkaa vuoden venymiseksi. Niissä on myös erikoisia tikkauksia - sekään ei ole ominta aluettani. En julkaissut näiden nimeä tai kunnon kuvia ennen joulua, mutta nyt pussukat ovat uusilla omistajillaan, ja voin paljastaa - Eepra-vetoketjupussukka: Jiipra-vetoketjupussukka: Vuoden yllätys Yllätyin syksyllä päätellessäni joistain blogiini tulleista kommenteista, että ainakin jotkut lukijat ovat luulleet minun suuntautuneen käsity

tähtipeiton tilkkupinta valmis.

Kuva
Sini-valkoisessa, tähtikuvioisessa nukenpeitossa ei eilen ollut kuin muutama hassu yhdistämissauma ompelematta, ja hurautin ne nopeasti valmiiksi. Tähän asti oli tosi helppoa, mutta sen jälkeen jouduin tekemään muutaman päätöksen. Taustakangas? Kokeilin ensin vintage-flanellia, mutta se oli auttamatta liian haalistunut ja harmaasävyinen. Mikään värikylläinen kangas ei tullut kysymykseen, ettei tausta kajastaisi valkoisten osuuksien läpi oikealle puolelle. Löysin sitten vaaleanvihreä-valkoisen vintage-pussilakanan, joka täytti taustakankaalle asettamani ehdot hyvin. Välivanu? Ajattelin hetken, etten käyttäisi välivanua lainkaan, jotta peitteestä tulisi mahdollisimman taipuisa. Enkä olisi käyttänytkään, ellei varastossa olisi ollut ohuinta mahdollista tikkausvanua. Vaikein kaikista: tikkauskuviot? Kommentoijien ehdotuksista ja omista mielteistäni päättelin tähtikuvioita mukailevien tikkausten sopivan tähän peitteeseen hyvin. Käytin tavallista paininjalkaa ja suoraa, melk

tähtirivejä.

Kuva
On hieno tunne aina kun saa blokkeja tai neliöitä valmiiksi niin paljon, että pääsee niitä yhdistelemään isommiksi pinnoiksi! Nukenpeiton sini-valkoiset tähdet odottivat minua ompeluhuoneen makkarin lattialla. Olin ommellut ensimmäiset kaksi neliöriviä ja heti tilaisuuden tullen ompelin loput kymmenen. Tässä ensimmäiset viisi riviä ommeltuina, ei silitettyinä: Tähdet näyttävät vielä kummallisen pitkulaisilta, kun neliöitä ei ole silitetty ja vaakarivit ovat ompelematta: Irma kysyi, minkä kokoisia tähtien keskineliöt ovat. Leikkasin neliöistä 7cm x 7cm kokoisia. Minulla oli jokusia neliöitä valmiiksi leikattuina, kun olen joskus aikaisemminkin käyttänyt saman kokoisia tilkkuja johonkin. Löysin niitä aikamoisen määrän jäännöspalalaatikostani numero 1. Ja tietysti leikkasin lisää! Tämähän on niin sanottu ”scrap quilt,” eli olen käyttänyt tähän enimmäkseen pelkkiä jäännöspaloja. Kankaiden menekkiä on tällaisissa töissä vähän vaikea arvioida, mutta keksin aika säntillisen suunn

näen tähtiä.

Kuva
Nukenpeiton sini-valkoiset tähdet ovat valmiina, ja olen rakennellut peiton tilkkupinnan ompelua varten valmiiksi. Kuvassa peitosta puuttui vielä muutama pala. Minulla oli paloja, mutta ne eivät väritykseltään sopineetkaan kuvioon. Tässä mallissa tähdet eivät ole neliöitä, vaan plus-merkin muotoisia, ja ne asetellaan palapelin palamaisesti limittäin. Niinpä niitä ei oikein voi ommella valmiiksi blokeiksi, vaan kätevintä lienee ommella aina yksi rivi kerrallaan. Niin ainakin itse teen: Peitto on vain yhdeksän ruudun levyinen. Saumojen sovittaminen tuskin on ylivoimaisen vaikeaa. Sakaroiden suuntien kanssa täytyy kyllä olla tosi tarkkana. Yksi moka Ompelin sakarakappaleet ompelemalla kaksi värillistä palaa valkoisen neliön kulmiin. Ompelemisen jälkeen silitin kappaleet ja tasoitin taas neliöiksi. Lisäksi leikkasin ylimääräisen valkoisen kankaan kulmakappaleiden alta. Paitsi yhdessä neliössä, josta leikkasin värilliset kappaleet. Ei hyvä. Onneksi minulle kävi näin vain yhde

sini-valkoista ja joulunpunaista.

Kuva
Sini-valkoisia ovat tähtikuvioiseen nukenpeittoon tulevat tilkut. Tässä silitettyjä pinoja: Tässä vielä silittämättömiä: Ensimmäiset tähdet voisivat näyttää suunnilleen tältä: Tähtiä pitää ommella vielä viisi. Sitten silitän neliöt, tasoitan ne ja sitten – pääsen sommittelemaan tähtipeittoa. Olen ajatellut, että tähdet muuttuvat tummemmista vaaleammiksi mahdollisimman liukuen. Joulunpunainen koriste Ostin jouluteemaisen ”Livingetc” –lehden, ja siellä oli aika raflaava joulukoristeluidea. Ulko-oveen voi kääräistä jättiläismäisen rusetin. Kuvan rusetti oli tekaistu taftikankaasta, hinta vaatimattomat £40 per metri. Saatu joululahja Tytär oli löytänyt minulle lahjaksi hauskan vintage-kaavan: Olisikohan tämä peräti 1980-luvun puolelta? Olkatoppauksista päätellen voisi hyvinkin olla. Annettuja joululahjoja Tytär löysi yli vuosi sitten iltapäivälehdestä tee-se-itse-vinkin, joka neuvoi valmistamaan heijastinkorun. Hän esivalmisteli osat ja minä toteutin korun hänen