Tilkunviilaaja

Keksin leikata tasalevyisiä kaitaleitani hiukan vinottain kahtia, jolloin sain tilkkupinnasta vielä epäsäännöllisemmän. Toiselle puolelle tein vielä tahallani vinoon kulkevan yläreunakaitaleen: Vuoriin löysin kahta sinisen sävyä: Ja tässä valmis Liisa tilkkumaassa –vetoketjupussukka. (Pihamaalla krassitkin ovat vielä hengissä, vaikka yhtenä yönä tällä viikolla oli aste pakkasta.) Kiinnittäisin huomionne vielä pussukan sivusaumassa näkyvään kantolenksuun. Olin jo hyvää vauhtia ryhtymässä ompelemaan tilkku- ja vuoripintoja pussiin, kun huomasin kiirehtiväni. Siitä tuli mieleen, että kiirehtiessäni minulta jää yleensä jotain tekemättä. Mutta mitä? Sentään muistin, että kantolenksu. Onnellinen sattuma oli, että minulla oli juuri sopivan mittainen ja levyinen kaitale valmiina, jolloin lenksun ompeleminen ei juuri hidastanut pussukan varsinaiseen valmistamiseen ryhtymistä. Valmis leveys yläreunasta noin 25 cm, korkeus noin 14 cm, pohjan leveys noin 7 cm. Saan myös puna-mus

Voi että! Olen ollut aivan liian kauan erossa ompelupöydästäni ja ompeluksistani! Lähdin viikko sitten perjantaina perheen kanssa järven rantaan lomahkolle – palasimme sieltä kaupunkiin vasta tiistaina. En sentään ottanut ompelukonettani sinne mukaan, vaikka puolileikilläni niin uhkasin. Otin sen sijaan mukaan uuden ristipistotyön (vaikka Nalle Puh -ristipistotyö ei ole ihan vielä valmis). Neljän päivän aikana sain ihan näin paljon tehdyksi: Valmiina kuvion pitäisi näyttää tältä: Joudun kuitenkin purkamaan kaiken tähän mennessä tekemäni pois. Ohje oli nimittäin epäselvä! Siinä neuvottiin ristipiston toteutus sen mukaan, mikä kangas paketissa olisi, mutta minulta puuttui vähän perustietoa, sillä en tunnista Aida-kangasta siitä toisesta. Niinpä tulkitsin piirroskuvan väärin ja ompelin kaikki pistot liian pieniksi! Minusta paketissa ollut kangas oli juuri tuollaista reikäistä numeroa 2, mutta pitkällisen kokeilemisen jälkeen on pakko päätellä, että kangas olikin numeroa 1. M

Puna-musta-valkoinen tilkkulaukku seisoo nyt omillaan. Ihan totta, kiitos tukihuovan, se on niiiin jäpäkkä että! Katselen epäluuloisena laukun vielä huolittelematonta yläreunaa ja sormiani pistelee jo valmiiksi. Olen tässä kuvassa harsinut toisen puolen vetoketjuliparetta kiinni laukun yläreunaan. Pari kertaa otti jo auts! neula sormeen. Taustalla kajastaa punaisehko pitkulainen juttu, se on toinen laukun sangoista. Taskua ommellessani yllätyin. Olin koonnut taskun päällisen ja ommellut sen taustakankaansa kanssa pussiin sekä kääntänyt oikein päin, kun huomasin kankaassa kuprun. Siinä oli ihan selvä virhe! Jos olisin huomannut virheen ajoissa, olisin voinut leikata taskupussin toisesta kohdasta, mutta tässä vaiheessa uusintatyö ei houkutellut. Vaan ei hätää! Kiinnitin Tilkunviilaaja-kangasmerkin virhekohdan päälle. Yleensähän kiinnitän merkin taskupussin yläreunaan, jotta se näkyy oikein hyvin ulos kun laukun avaa. Ihan hyvin tämäkin kyllä toimii, ja mikä tärkeintä, kankaan

Musta-valko-punainen tilkkulaukku on nyt tikattu (perinteisin suorin ompelein) ja olen leikannut/ommellut siihen myös vuoripalat. Toiseen vuorikappaleeseen pitää vielä tehdä ja ommella sisätasku. Sangat ovat myös kesken, mutta sen jälkeen pääsenkin kokoamaan laukun. Laukkuun on tulossa vetoketjukiinnitys. Punainen vetoketju punaisen kankaan keskellä ei ole mikään erikoinen näky. No, vaihtuvaväriset tikkaukset elävöittävät yhdistelmää. Toivon parasta, eli että lipareen pystyy ompelemaan laukun suulle ilman ylettömän väkivallan käyttöä. Manailin aiemmassa postauksessani, että teen liikaa pieniä luomuksia. Otin onkeeni huomautuksestani (ajatella, että kuuntelen itse omia neuvojani joskus) ja päätin lähteä tekemään PC-laukkua kera tietyin muutoksin. Ja taas kävi samoin kuin niin monta kertaa: kaava on kateissa! Minulla oli (itse tekemäni) PC-laukun kaava, jota käyttelin aivan kelvollisella menestyksellä useampaan otteeseen, mutta nyt se on kadonnut jäljettömiin! Se on varmaankin s

Kokosin Kihu-Mihu-tilkkulaukun uniikkia toisintoa ja sainkin etu- ja takakappaleen tilkkupinnan valmiiksi. Nyt pitää haeskella muistista tai muistiinpanoista tieto siitä, millaisen levyinen vetoketjulipare toimi ”Sienimetsässä”-tilkkulaukussa. Hämärästi muistelen, että vetoketju ainakin oli 25cm pitkä? Voi sentään, miten hutera muisti minulla on – ja niin hätäinen toimintatapa, etten kirjaa tärkeitä asioita muistiin seuraavaa kertaa varten. Minulla ei ollut erityistä suunnitelmaa siihen, minkä levyisiä kaitaleita käyttäisin tilkkupinnassa tai siihen, missä järjestyksessä sitten kaitaleet yhdistäisin. Niinpä tein etu- ja takakappaleesta erilaisen. Julistin ”Sienimetsässä”-laukun valmistuttua, etten käyttäisi paksuhkoa tukihuopaa enää, ainakaan näin pienessä laukussa. Mitä tein? Leikkasin tälle laukulle jäykistekerroksen paksuhkosta tukihuovasta. En nimittäin voi kieltää, etteikö jäpäkkä laukku näyttäisi vielä enemmän ”oikealta laukulta” kuin vähän kevyemmin topattu, esimerkiksi

Kesämuistoja-vetoketjupussukkaa muistuttava, myös uniikki vetoketjupussukka nimeltään ”Laakson lilja” on valmis. Tytär kävi kyllä julistamassa pussukalle nimen ”Terveisiä Muumilaaksosta,” mutten halunnut käyttää toisen rekisteröimää nimeä. Kelpuutin kuitenkin laaksoteeman. Tämä on sarjaa ”pieni pussukka,” leveys ylhäältä noin 16cm, kokonaiskorkeus noin 11cm, pohjan leveys 6,5cm. Onnistuin muistamaan, että huomiokangas kannattaa asemoida tilkkupinnan yläreunaan, koska alareunassa esiintyvät kankaat jäävät pohjan puolelle vähän piiloon. Vuorikangas on samaa sinistä, jota on päällisen tilkkupinnan tilkuissa. Ja muistin ommella pussukkaan myös kiinnipito-/riiputuslenksun. Ompelin toisenkin vetoketjupussukan. Pakko oli tarttua perjantai-iltana lahjoituskassista löytyneeseen silmiä särkevän keltaiseen vintagekangaspalaan! Vaikka olin noukkinut esille useampia kaverikankaita, päädyin käyttämään vain neljää muuta kangasta. Näistä yksi eli tuo keltainen, valkoraidallinen on my

Kesämuistoja-pussukan sukulaispussukka on melkein valmis, ja jipii, taidan muistaa ommella ja kiinnittää siihen myös kiinnipito-/riiputusrenksun: (Taiteltu vaan ei ommeltu renksu kuvassa päällimmäisenä.) Pussukassa on siis 15cm pitkä vetoketju. Se on koottu tilkuista niin, että pääasiakangas on ylimpänä, jolloin ei ole pelkoa sen jäämisestä pohjapuolelle vähän piiloon. Kokosin tilkkupinnan ensin ja tikkasin sen sitten loivasti aaltoilevin tikkauksin kiinni jäykistyskerroksiin eli collegejersey- ja tikkausvanupalaan. Vuorikangasta esiintyy myös pussukan päällisen tilkkupinnassa. Vetoketjua kiinnittäessäni minulle käy yleensä näin, eli vuorikappaleet näyttävät alkavan ja päättyvän eri kohdilta. Ei haittaa. Tasoitan epätasaisuudet samalla kun ompelen pussukkakappaleita pussiin. Joku tulee jonkun luo Olen kuullut sanonnan ”raha tulee rahan luo” ja ihmiset ilmeisesti uskovatkin siihen. Humoristiset rikastumisvinkitkin tuntevat esimerkin siitä, miten ansaitaan miljoona. Vinkki alka