Tekstit

tästä tulee upea.

Kuva
Koirakangas yhdessä kevään uusien kukka-/lehväkuosien kanssa, mausteeksi vähän limehtävää vihreää ja koristenauhaa: Vetoketjupussukka odottaa enää vuorikankaan leikkaamista, Tilkunviilaaja-kangasmerkin kiinnittämistä (tuntuu edelleen helposti unohtuvan) sekä varsinaista pussukan ompelemista. Pussukkakappaleiden leveys: - 20-senttisen vetoketjun kokonaispituus Pussukan kappaleiden korkeus: - 20cm Tilkkupinnan alla kiinni silitettävä vanu (sama, jota olen käyttänyt lasinalusissa). Vuorikankaaksi valikoitui pepitaruutuinen, Tyttären huoneen verhokangas. Edelleen olen kiinnostunut ehdotuksista: Millaisia tavaroita haluaisit nähdä minun valmistavan eilisessä postauksessa esittelemistäni kangaslajitelmista?

leikattu. kangasvalintoja.

Kuva
Olin raivannut makkarin lattian tyhjilleen siivousta varten ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Etsin vuosi sitten hankkimani Missoni-tyyppisen neuloskankaan ja paitakaavan, levitin kankaan lattialle ja leikkasin itselleni paidan. En tietenkään löytänyt juuri sitä kaavaa, jota olin etsimässä! Jonkun päälle mahtuvan kuitenkin. Muistelin 90-lukua, jolloin leikkasin reippaana neulospaitoja ja koltsareita ilman kaavoja, korkeintaan jotain valmista paitaa apuna käyttäen. Silloin ei tyköistuvuus ollut in, vaan löysää sai olla joka puolella. Ei onnistu samanlainen summamutikka enää! Käy toki Syyringin tilkkutyönäyttelyssä Muistutan vielä, että Syyringin näyttely on esillä Helsingin Oulunkylässä, Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ruokalassa maaliskuun ajan. Tässä postauksessani on näyttelystä tarkat tiedot ja tässä postauksessani kuva näyttelystä. Ompelua vailla valmiita Vähän illemmalla Tytär innostui laatimaan hienoja kangasyhdistelmiä, ja tuloksena syntyneet pinot siis vain odottav

näyttelyterveisiä. valmiita töitä.

Kuva
Pääsin tänään katsastamaan Syyringin ”Villit ja vapaat” –tilkkutyönäyttelyn Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ravintolassa. Hienolta tuntui nähdä oma työ esillä! Se kyllä yllätti, miten pieneltä työni näytti seinälle ripustettuna! (Se on kuitenkin yksi suurimmista valmistamistani.) Valmis ”Liskot”-PC-laukku Sain ommelluksi napit liskokuvioisen PC-laukun pohjaan ”jaloiksi,” joten laukku on virallisesti valmis. Laukku on ollut tekeillä iät ja ajat. En oikeastaan käsitä, miksi sen valmistaminen on vienyt näin kauan! Laukun vuorikangas on kivaa roosa nauha –kangasta, jonka löysin kerran Eurokankaan puuvillakangaslaarista. Muistin myös ommella vuoriin sisätaskun. ”Liskot”-PC-laukku lähtee toivottavasti aika pian uudelle omistajalleen eli Siskolle, joka varasi sen heti, kun näki sen blogissani. Valmis vetoketjupussukka farkkutilkuista Näyttelyyn lähtiessäni vetoketjupussukalla oli vuorikangas valmiina ja vetoketjun toinen puoli oli kiinnitetty. Palattuani ompelin vetoketjun paikoilleen: Si

tikattu torkkupeitto ja muita projekteja.

Kuva
Tikkausviivat aaltoilevat nyt yli koko lilahtavan torkkupeiton, jolla on jo nimikin. En kuitenkaan paljasta sitä ennen kuin se on virallisesti valmis. Peitolle oli vähän pakko keksiä nimi siinä vaiheessa kun ryhdyin tikkaamaan peittoa. Halusin nimittäin, että tikkausviivat kulkevat peiton takana olevan nimilapun yli. Niin sitten kirjoitin nimen ja muut tiedot nimilapulle, jonka ompelin siististi kiinni peiton taustakankaaseen. Toivottavasti lapun reunat ovat edes suunnilleen suorassa siinäkin vaiheessa kun peitto on tasattu ja valmiiksi kantattu! Vinkki: Nimilapun yli kannattaa tikata erityisesti silloin, kun tilkkutyö saattaa päätyä näyttelyyn tai kilpailuun. On aina olemassa mahdollisuus (vaikkakin hyvin pieni), että joku epärehellinen yrittää omia työn nimiinsä. Kun nimilappu on kunnolla kiinnitetty ja tilkkutyön tikkaukset kulkevat sen päältä, lappua on vaikea tai mahdoton irrottaa huomaamatta. PC-laukkua tein Heti kun peiton tikkaaminen oli valmis, etsin liskokuvioisen PC-laukun

Tilkunviilaaja – rekisteröity tavaramerkki!

Sain eilen Patentti- ja rekisterihallitukselta kirjeen, jossa he ilmoittivat myöntäneensä minulle rekisteröidyn tavaramerkin ”Tilkunviilaja”. Aivan: nimessä oli kirjoitusvirhe! Virhe oli tosiaan pelkkä virhe ja se korjataan, pelkkä muodollisuus. Niinpä voin heti tänään iloita asiasta julkisesti! Tilkunviilaaja on nyt minulle rekisteröity tavaramerkki. Tuntuu aivan mahtavalta! Täytyy varmaan seuraavaan kangasmerkkitilaukseenkin lisätä ®-merkki Tilkunviilaaja-tekstin perään. Valmiita juttuja syntyy vain niiiiiin hitaasti (koska mahdoin viimeksi saada jotain valmiiksi, tammikuussa varmaan), ettei kangasmerkkien menekki ole kummoinen. Lilahtavassa torkkupeitossa on nyt 24 tikattua aaltoviivaa, siis neljä enemmän kuin viime postaukseni aikaan. Voi näitä hitausvoimia!

tervemenoa tilkkutyönäyttelyyn!

Kuva
Lukijoilleni oiva menovinkki: Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely. NYT meneillään. Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ravintolassa Kivalterintie 16 K / Oltermannintie 32 K Oulunkylä, 00620 Helsinki Avoinna arkisin 8-15 Viikonloppuisin 10-15 En ole itse päässyt sitä katsomaan vielä, mutta menen tietenkin! Onhan siellä kaksi minunkin työtäni esillä: Ajatus karkaa kesään –tilkkupeite sekä Takana luminen maisema –kuultotyö (valmistettu aikoinaan salusiiniksi). Puhumattakaan muista syyrinkiläisten töistä! Työt eivät oikein etene, vaikka naistenpäivä onkin. Hohhoijaa, minun tilkkuilu- ja ompelusaavutukseni ovat viime päivinä olleet aivan minimaalisia. Tai laajoja, miten sen nyt ottaa. Olen nimittäin keskittynyt kaikkina liikenevinä hetkinä tikkaamaan lilahtavaa torkkupeittoa. Peitteen halkovia (laajoja) aaltokuvioita on nyt 20 kpl, mutta kuvat peitteen etenemisestä eivät mitään järisyttävän erikoista katseltavaa ole: Tosi monta aaltoviivaa tässä näyttää kyllä kulkevan. Tikkau

uusi kirja.

Kuva
Ah tätä verkko-ostosten ihanaa aikakautta! Tilasin viime viikolla ulkomaalaisesta verkkokaupasta houkuttelevan oloisen Cozy Modern Quilts –kirjan (laatinut Kim Schaefer) ja jo eilen se kolahti postilaatikkooni. Vilkuilin kirjan läpi eilen illalla. Mallit perustuvat tosi yksinkertaisiin paloihin, ja silti siellä oli yksi erityisen kiinnostava juttu. Tehdään ensin blokkeja, joka sittemmin leikataan neljään osaan, jotka edelleen ommellaan yhteen, eri järjestykseen tietysti. Laitan kuvia, jos pääsen niin pitkälle, että kokeilen toteutusta. Malli oli siitä kiinnostava, ettei sen toteuttaminen ollut heti ilmeistä. Kirja tuntui siis onnistuneelta ostokselta. Yksi asia kyllä ihmetytti: miksihän kuvitus oli koko matkalta perusteellisen ruskeasävyistä? Jokainen malli näytti samanlaiselta kliinisen rusehtavalta. Tai ehkä se oli tarkoituskin – että kirkkaita värejä (tai ylipäänsä värejä) käyttämällä saisi heti omanlaisensa tuloksen. Muuta en ole ehtinytkään taas tekemään – vain vilkaisemaan tilkk