Tilkunviilaaja

Muistin tikata lasinaluset äksän muotoisesti. Tässä tikkaustavassa oli kyllä harmillista se, etten pystynyt tikkaamaan ulkoreunoja ja äksää yhdellä ompeleella, vaan joudun tekemään kolme eri ommelta jokaiseen. Kauhea langanpäiden päätteleminen! Seuraavat lasinaluset Tykkäsin tehdä lasinalusia, ja muistelin, millaisia kuponkikankaita minulla mahtaisi olla. Tykkäsin kesäisen näköisistä kissakupongeista, joten pyysin Tytärtä etsimään niihin sopivan reunakaitalekankaan. Hän löysi kaapista sopivan tosi nopeasti. Sitten satuin katsomaan yhtä kuponkikuvaa tarkasti ja muistin, että minulla oli kuvassa esiintyvää kalakuosia kankaana! En ollut koskaan ennen huomannut, että ne kaksi kangasta kuuluvat samaan sarjaan – olen ostanutkin ne ihan eri kerroilla. Kuvasta saa käsityksen kuosien samanlaisuudesta, vaikka lasinaluset ovat tässä nurja puoli ulospäin: Taustakankaaksi Tytär kehotti ottamaan ”jonkun vaalean”. Valitsin kankaan, jonka olen ostanut aika hiljattain mutta josta nykyään mietin, mink

Viimeiset työvaiheet PC-laukun valmistamisessa ovat vihdoin takana. Eli ompelin vuorin ja päällisen kiinni toisiinsa pienillä pistoilla joka kulmasta (8kpl yhteensä); päällystin pohjavanerikappaleen ja asensin sen laukun sisälle; ompelin vielä yhdet vahvistustikkaukset sankojen kiinnityskohtaan. Et voilá! Tässä Vuh!-PC-laukku: Toinen puoli: Tässä näkyy vetoketju ja sitä reunustava kaitale. Halusin, että laukun lisäosien väritys poikkeaa edellisen samasta kankaasta ompelemani PC-laukun värityksestä, jotta kaikki laukut olisivat uniikkeja. Sisätasku on melkein liian syvä sijaintiinsa nähden, siis ulottuu melkein pohjan puolelle. Mutta ei ihan. Muistan, että pienenä minua ällötti väriyhdistelmä vihreä ja oranssi. Se oli kamalin, mitä saatoin kuvitella. En silloin olisi uskonut, että jonain päivänä tekisin samalla yhdistelmällä vapaaehtoisesti jotain ja pitäisin sitä vielä onnistuneena! Niin se mieli muuttuu. (Samoihin aikoihin tykkäsin eniten vaaleanvioletista ja vaaleanvihreästä vär

Uudet kankaat inspiroivat jostain syystä tuttuja, jo moneen kertaan nähtyjä kankaita paremmin. Niin nytkin. Katse osui sinisten pinossa uusimpaan, talviseen/jouluiseen kankaaseen ja syntyi idea tehdä kankaasta lisää tikattuja lasinalusia. Kaapista löytyi uudelle kankaalle kaveriksi jälleen yksi lahjoituksena saatu kangas, ehkäpä Milja on ystävällisesti antanut tämän minulle (en ole varma). Kiitos lahjoittajalle joka tapauksessa! Mielestäni näistä tulee hyvät, talvisemmat lasinaluset. Keskineliölle kaavailen 10cm x 10cm kokoa ja ympäröiville kaitaleille 4cm leveyttä. Tämän pidemmälle työ ei valitettavasti ole edennyt millään saralla. Koirakankainen PC-laukku on edelleen viimeisteleviä osuuksia vailla valmis ja seisoo olohuoneen tuolin vieressä. Näyttääköhän se syyttävältä? No ehkä ei sentään. Liskokankainen PC-laukkukaan ei ole sen pidemmällä kuin aiemmin, ellei ota lukuun sitä, että kiinnitin Tilkunviilaaja-merkkinauhan nuppineuloilla sisätaskukappaleeseen. Suuri saavutus!

Ankarasti ahkeroituani olen edistänyt koirakankaisen PC-laukun valmistumista. Kaikkein vaikein päätös eli tikkauskuvion valinta tuli tehdyksi, huhhuh! Otin säädeltävän kaarevamittani, taivuttelin sitä vähän ja piirsin etukappaleelle pari kaariviivaa haihtuvavärisellä tussilla. Sitten tikkasin viivoja pitkin vaihtuvavärisellä tikkauslangalla. (Haihtuvavärinen ja vaihtuvavärinen! Hihii.) Sen jälkeen tikkasin kaariviivoja mukaillen vähän sinne sun tänne. Tikkaus on hyvin erilainen kuin aiemmassa, samasta kankaasta tekemässäni PC-laukussa, mikä oli tarkoituskin. Toisella kappaleella on vähän erilainen sarja kaarevia tikkauksia. Kuvissa näkyy myös seuraavan vaiheen saavutus eli vetoketjun reunakaitaleen ompeleminen. Tällä kertaa muistin juuri ja juuri ajoissa, että sangat täytyy kiinnittää samalla kuin kaitale. Vetoketjuvarastostani vedinkin sitten lähes vesiperän. PC-laukku vaatii 70- tai 75-senttisen vetoketjun, joita minulla oli enää vain yksi musta, keskeltä avautuva. Tarkastelin sama

Koska tässä hempeämpikankaisessa PC-laukussa on jotain Laura Ashley –tyyppistä, nimesin laukun Lauraksi. Tässä hän poseeraa valmiina: Kissa halusi välttämättä kuvaan. (Oikeasti se liikuskeli portailla varmaan sen takia, että muisteli jättäneensä pyydystämänsä pieneläimen johonkin siihen. Olin siirtänyt saaliin muualle juuri hetkeä ennen kuvan ottamista.) Kas tässä katsahdus sisään: Laukku näyttää ehkä löperöltä, ei jämäkältä? Käytössä se on kuitenkin aivan hyvä, olen siitä varma. Osa leprusta ulkonäöstä johtuu tietysti siitä, että unohdin sulkea laukun vetoketjun ennen kuvan ottamista. Laukussa oli oma läppärini sisällä. Ai niin, ja sangat roikkuvat sen takia, että tein niistä pidemmät. Minulle ehdotettiin, että pidemmistä sangoista laukkua voisi kantaa myös olalla, niin ei tarvitsisi erillistä olkahihnaa ja toisaalta ei tarvitsisi koko ajan kantaa laukkua pelkästään kädessä. Tämä on sitä tyyppiä kokeilu. Saa nähdä, mitä tuleva omistaja on mieltä. (Uudesta omistajasta ei ole vielä tie

Ensimmäiseksi täytyy tunnustaa taas yksi moka. Ompelin niin innoissani hempeää PC-laukkua, että unohdin kiinnittää siihen sangat samalla kun kiinnitin yläreunan vetoketjureunakaitaleet. Sangat eivät olleet edes muotoon ommeltuina, kun huomasin niiden puuttuvan. Ei auttanut muu kuin viimeistellä sangat ja purkaa laukkuaihiosta kiinnitysommelta sen verran, että sain tyrkättyä sangat päällikappaleen ja kaitaleen väliin, näin: Vähänks noloo. Lauantai (jolloin tämä nolous tapahtui) oli toisaalta aika ihana päivä, kävin nimittäin perheen kanssa kaupungissa tutustumassa myymälöiden tarjontaan. Minulla oli hyvä tekosyy käydä kangaskaupassa, sillä Sisko lähetti pyynnön surahuttaa hänelle PC-laukku, sävyinä musta, valkoinen ja piristeenä punaista. Aivan mahtavaa päästä kangaskauppaan näin epäitsekkäin perustein! Yllätyksen pilaamisen uhallakin paljastan lauantain hankinnat Eurokankaasta. Musta-valko-harmaat valinnat: Värikkäämpi tukeva puuvilla, kuvittelisin tästäkin tulevan oikein hauskan PC-l

Hempeämmässä PC-laukussa on nyt vetoketjua odottavat kanttaukset. Huomasin vasta surauteltuani puolet ensimmäisestä kaitaleesta kiinni laukkuun, että olisin voinut toki tarkistaa kuvion suunnan myös. Melkein keskeytin ompelemisen, mutta sitten päätin mennä sattumanvaraperiaatteella. Kantit sattuivat menemään reunoille näin päin ja sillä hyvä. Koirakangaspussukan kaitaleilla ei ollut määrättyä suuntaa, joten mikä tahansa valinta oli yhtä hyvä. Onneksi. Kun kaitaleet oli ommeltu koneella, siirryin television ja käsinompelun ääreen. Olen varmasti jo kertonut, etten pyri valmistamaan töitäni mahdollisimman nopeasti ja virtaviivaisesti, vaan joissain kohdissa ompelen mieluiten stressittömästi käsin. Näissä kaitaleissa kiinnitän taitetun reunan koneompeleeseen käsin, melko pitkillä pistoilla ommellen. Jaksoin ommella hempeän PC-laukun kaitaleet ja toisen koirakangaspussukan kaitaleista, ja sitten teki mieli lähteä iltatoimiin. Koirakangaspussukassa on siis vain toinen kaitaleista kokonaan k