Showing posts with label vinkit. Show all posts
Showing posts with label vinkit. Show all posts

Sunday, 5 March 2017

ihania tikkauksia.

Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi.

Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa.

Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen?

Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen:


Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti!


Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja.

Ompelin tilkkupeiton Elizabeth Hartmanin kaitalerullasta Paintbox Solids. Elizabeth on aikamoinen värisilmämestari! Rullassa oli suunnilleen jokaista väriä, ja miten tahansa niitä sitten yhdistelikin, yhdistelmät näyttivät aina kauniilta ja sointuisilta. Kokosin osasta yli jääneitä kaitaleita palan, jonka ompelin osaksi peiton taustakappaletta. Siitäkin tuli kaunis:


Toinen tikattavana ollut työni oli tämä batiikkikaitalepakkauksesta ompelemani. Siinäkin oli hyvin kulmikas (ja yksinkertainen) blokkikuvio, joten valitsin tikkaukseen pyörteilevää lehväkuviota. Valmiissa tilkkupinnassa näen, että lehvien ruodit kulkevat kivan kulmittain verrattuna neliöihini:


Kuvasta ehkä näkee, että joissain batiikkikankaissa on samankaltaista pisaranmuotoista kuviota kuin osassa lehvätikkauksia.


Valmiiksi tikattu pinta on ihana! Aina kaunis! Aina tasainen!

Kerronpa vielä vinkin. Soile kertoi, että esimerkiksi lastenpeittoon voisi taustakappaleeksi valita pehmeän trikoon, jos työ tikataan longarm-koneella. Siinä kankaat eivät ole puristuksissa, joten taustakappale voi olla myös joustava.

Kotikoneella on tietenkin aivan turha yrittää tikata isoa työtä niin, että alimmaisena on joustava (ja venyvä) kangas. On aivan tarpeeksi vaikea huolehtia siitä, ettei joustamaton kangas jää pussittamaan. (Ja koska ison työn tikkaaminen kotikoneella on niin työlästä, käytän mielelläni Soilen tikkauspalvelua.)

Trikoinen taustakappale! Ei ole tullut mieleenkään! Sellaisesta tilkkutyöstä tulisi pehmeämpi. Täytyy pitää mielessä.

Sunday, 15 January 2017

ompelupäivä.

Kiitos sydämellisestä ja kannustavasta palautteesta viime päivitykseeni, jossa kerroin terveisiä toiselta SoMe-kanavalta. Toisen kanavan tiimoilla on tapahtunut muutakin hauskaa. Muutama suomalainen tilkkuilija on löytänyt tiensä IG-yksityisviestiryhmään, ja me olemme tavanneetkin pari kertaa. Tänä viikonloppuna yksi ryhmästä oli järjestänyt kotiinsa ompelutapahtuman.

Viisi innokasta tilkkuilijaa, minä muiden mukana, matkusti lauantaina Hyvinkäälle koko päivän kestävään ompelurupeamaan. Tällaisia tapauksia on ehkä kutsuttu nimellä ompelulanit? Tosin meillä ei ollut energiajuomia emmekä ommelleet myöhään yöhön, mutta näyttävä ompelupöytä meillä oli:


Kuvan oikeassa reunassa kajastaa minun koneeni ja sen ääressä kaksi Fancy Forest –kaavan mukaan värkättyä pupukorvaa.

Ompelupäivän aikana näin monenlaista työskentelytekniikkaa. Päivän emännällä on näköjään valtava neulatyyny, jota voi myös käyttää sohvana:


Upea idea, mutta minä en voi soveltaa tätä, blaah. Meillä on nahkasohva, jota ei voi käyttää neulatyynynä. Ihan väärät prioriteetit siis!

Yksi meistä työsti blokkejaan välillä lattialla. Ohje oli kätevästi tabletilla, ei paperikaavalla.


Ompelupäivä oli tuottoisa! Tein ensin kaksi melkein valmista työtä valmiiksi asti – niistä oli jäljellä vain pari ei niin mukavaa työvaihetta. Ei niin mukavat työt sujuivat oikein rattoisasti, kun seurailin ompelupöydän ääressä käytyjä keskusteluja.

Näin hienoja tilkkutöitä, valmiita ja keskeneräisiä. Kaikki osallistujat olivat ahkeria ja kivoja ja tekivät mielenkiintoisia juttuja. Työskentelyolosuhteet olivat ihanteelliset! Pääsin kerrankin leikkaamaan paloja myös pöydällä!

Valtava kiitos emännälle ja kiitokset myös kaikille mukana olleille! Päivä oli aivan mahtava! Toivottavasti pääsen vastaavanlaiselle mukaan toistekin.

Sunday, 31 January 2016

pussukkapäivät!

Psst! Luotettavalta taholta kuulin, että Töölön Tilkkupajassa, Vänrikki Stoolin katu 10:ssä alkoi nyt pussukkapäivät!

Pussukkaa on nähtävänä ja myytävänä vaikka minkälaista!


Käy hakemassa itselle tai lahjaksi! Vaikka osaisit itse tekaista pussukan tuosta vain, niin ehkä vaihtelu virkistää!

Pussukkapäiviä on pidetty myös Tilkunviilaajan työpajassa. Olen koonnut minipienistä tilkkupaloistani esimerkiksi sinistä tilkkupintaa. Kuva leikittelyn (tai leikkelyn) alkuvaiheesta:


Ja kuva leikittelyn lopputuloksesta. Tästä tulee iso-iso vetoketjupussukka, tai sitten säkki. Tuossa on 45-senttinen vetoketju ja Avoin-mallistolla mennään.


Olisihan minun pitänyt muistaa, että tilkkupinnat kannattaisi tikata ensin ja sitten vasta tasoittaa pussukkakappaleiden muotoon, mutta minulla oli kova kiire päästä projektissa eteenpäin.

Värkkäilin myös punaista tilkkuleikkiä. Olin ottanut esiin kolme pitkää vetoketjua, joista yksi oli mielestäni punainen (hämärässä oltiin) ja rupesin sitten ompelemaan väriin sopivia tilkkupaloja.


No eihän se vetoketju ollut mikään punainen, vaan violetti! Ensimmäiset ompelemani tilkkupalat eivät sopineet parhaiten vetoketjun väriin.

Lisäsin punaisiin vähän violetimman sävyisiä paloja, jotta väriyhdistelmä olisi luontevampi.


Kuvassa näkyy, että esillä on myös peruskasarivärinen eli vaalea mintunvihreä vetoketju. Siihen olen koonnut pussukkaa turkooseista ja vihreistä tilkuista. En ole 80-luvun jälkeen tainnut ostaa MITÄÄN vaalean mintunvihreää mitään (vetoketjun täytyy olla niiltä ajoilta peräisin). Silloin näin ja käytin sitä väriä tarpeeksi lopuksi ikää.

Suhtaudun nurjamielisesti vaalean mintunvihreään, mutta ehdoton inhokkivärini on silti 1970-luvulta tutuksi tullut sinapinkeltainen!

Vinkki vinkki: Töölön Tilkkupajan pussukkapäivillä (Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki) ei ole tarjolla vaalean mintunvihreää eikä sinapinkeltaista pussukkaa, mutta monen muun värisiä kyllä!

Monday, 25 January 2016

mitä tehdä lentävä hanhi -tilkkublokeista?

Jos innostuit ompelemaan lentävä hanhi –tilkkublokkeja ohjeeni mukaisesti tai jollain muulla ohjeella, sinulla on ehkä piankin kokonainen parvi hanhia. Tai massoittain hanhia.

Niistä voi koota vaikka tällaista tilkkupintaa:


Kannattaa tietysti tehdä paljon isompi tilkkupinta, ainakin jos hanhia tosiaan on massoittain.

Sommittelulattiani ei toimi yhtä hyvin kuin sommitteluseinä toimisi, erityisesti kun blokit ovat aika pieniä. Jos sommittelen yhtään isommalle alueelle, näiden päältä aletaan väistämättä kävellä ja blokit kulkeutuvat vääriin paikkoihin tai taittuvat ikävästi. En ole vielä ratkaissut sitä, miten saan koko tilkkupintani sommitelluksi sitten lopulta!

Hanhipalojen leikkelemisen jälkeen jää käteen jokusia jäännöspalojakin. Niistä tehdään tietysti uutta tilkkupintaa ja lopulta pussukkaa.


Vasemmanpuoleisessa violettisävyisessä tilkkupinnassa on monta 8 cm leveää jäännöspalaa juuri hanhista. Tilkkupinta kasvaa toisaalta nopeasti, mutta toisaalta siitä ei tule yhtä kiinnostava. (Olen ehkä siksi lisännyt toisen pinnan ”kiinnostavuutta” käyttämällä pienempiä paloja ja sekä oranssia että limenvihreää korostamassa violetteja osuuksia.)

Punaisiin tilkkupintoihin maltoin käyttää melkein pelkkiä ihan oikeasti punasävyisiä paloja. Mitä nyt yhden mustan tilkun lisäsin tuonne.


Näistä tilkkupinnoista tulee lopulta uusia pussukoita Avoin-mallistoon.

Töölön Tilkkupajan Soile on luvannut perustaa Pajaan Pussukkapäivät ja sinne pääsevät minunkin pussukkani mukaan. Tarkkaile kanavia ja käy katsomassa ihkaeläviä pussukoita Vänrikki Stoolin kadulla, kunhan ne ehtivät sinne! Ehkä nämä kaksi pussukkaa valmistuvat ajoissa ja pääsevät Pajalle päiviteltäviksi.

Tuesday, 25 August 2015

terveisiä Lah(d)esta!

Pääsin viikonloppuna Lahteen ja kävin tutustumassa Wexlerin kangaskaupan uusimpaan myymälään. Kävin aikoinaan Wexlerillä menemässä pyörälle päästäni - silloin kun myymälä oli vielä keskustan tuntumassa. Olin hyvin pettynyt, kun myymälä ehti lopettaa ennen kuin pääsin käymään siellä edes toista kertaa.

Pettymykseni oli nyt pois pyyhkäisty! Myymälätila oli avara ja näin heti, missä kangasaarteet olisivat. Ensiksikin takaseinällä oli hulvaton sateenkaarellinen kangaspakkoja:


Kankaita oli houkuttelevasti esillä myös lankakoreissa:


Tässä oli vielä kirkkaamman värisiä:


Batiikkeja oli samalla sateenkaariseinällä. Otin niistäkin kuvan, kun en muista nähneeni suomalaisessa kangaskaupassa näin laajaa batiikkivalikoimaa.


Arvatkaa, oliko vaikea valita tästä runsaudenpulasta! En tietenkään tarvitse kangaspalaakaan, mutta kartutin kokoelmaani tällaisilla ihanuuksilla:


Eihän sieltä voinut tyhjin käsin lähteä - tuollaisten houkutusten keskeltä!

Vähän kuin menisi kissanpentua "katsomaan" miettien, että eihän sitä ole pakko ottaa. Kumminkin kuulee sanovansa ääneen että "joo tämä me otetaan" ennen kuin edes huomaa. Minullakin oli viisi pakkaa valittuna ennen kuin kunnolla tajusin.

Sunday, 12 July 2015

miksi leikkuri, ei sakset?

Tilkkutyöharrastusta aloittaessani mietin, miksi sijoittaisin silloin huomattavalta tuntuneen summan erikoistyökaluihin, jotka sopisivat vain tähän yhteen ompeluharrastukseen. En sijoittanutkaan, vaan tein ensimmäisen tilkkupeittoni ilman erikoistyökaluja. Ajattelinko, että työkalut olisivat paljon melua tyhjästä? Ehkä luulin, että kyseessä oli markkinointikikka, jolla myydään harrastajille turhaa tavaraa.

Avauduin harhaluuloistani ja ensimmäisen tilkkupeiton värkkäämisestä tässä postauksessani. Nyt tiedän paremmin. Leikkuualusta, pyöröleikkuri ja viivain ovat tilkkutyön tekijän parhaat ystävät.

Nopeaa. Mieti, kauanko menee mitata ja leikata esimerkiksi neljän sentin levyinen kaitale saksipelillä kankaan koko leveydeltä. Leikkurilla, vips vain!

Helppoa. Muutaman kaitaleen saksipelillä leikattuasi olet käsi kipeänä, tai ainakin melkein. Leikkurointi ei rasita ja se on maailman kätevintä.

Tarkkaa. Leikkurin terä kulkee viivaimen reunaa pitkin suoraan ja tarkasti. Saksilla leikatun kaitaleen reunassa voi olla pykää ja syvennystä.

Ainoa keino. En ryhtyisi tasoittamaan valmiiksi kokoamaani tilkkublokkia saksipelillä. Ehkä joku Saksikäsi-Edvard siihen pystyisi, mutta en minä. En myöskään osaa ommella niin auringontarkkoja blokkeja, ettei niitä pitäisi tasoitella ennen ompelemista isommaksi pinnaksi.


Tästä näkyy, etteivät tilkkublokkini reunat ole viivasuorat, vaan niitä on syytä tasoittaa. Voisiko reunan suoristaa saksimalla? Enpä usko.


Ruudutus paljastaa armotta blokkini vinot reunat. Jos lähtisin ompelemaan tällaisia suoristamattomia paloja toisiinsa, valmis tilkkupinta kupruilisi ikävästi.

Kivaa. Tämä on painavin syy! Koska leikkurointi on nopeaa, helppoa ja tarkkaa, se tekee koko harrastuksesta kivamman. Minun ei tarvitse käyttää aikaani turhaan tuhertamiseen, vaan voin keskittyä työhön, josta eniten pidän – sommitteluun, ompelemiseen ja väli- ja lopputulosten ihailemiseen!

Friday, 10 July 2015

seitsemän vinkkiä.

Tässä minun seitsemän vinkkiäni tilkkuilijalle. Nämä sopivat ihan mihin tahansa mestaruustasoon, epävarmasta aloittelijasta viisisataa tilkkupeittoa työstäneeseen taitajaan.

1. Älä väriä pelkää! Älä sen kauneutta kiellä.


2. Käytä kankaita, joista oikein pidät. Niitä on kaikkein kivoin katsella, leikata ja ommella. Jos hyvin käy, voit lopullisesta tilkkutyöstä osoittaa, että tuo kangas on tosi kaunis... ja tuo... ja tuo!

3. Ruma tai jotenkin vaikean oloinen kangas tuo toisaalta lisää kiinnostavuutta. Merkillinen, kummallinen, joukkoon kuulumaton kangas on usein juuri se särmä, joka tekee kivasta tilkkutyöstä mahtavan.

4. Tasoita blokkisi ennen kuin ompelet ne kiinni toisiinsa. Tasoitetut blokit näyttävät paremmilta. Keskenään saman kokoiset palat on helppo ommella yhteen niin, että niiden reunat menevät tasan. Jos joudut sovittelemaan erikokoisia paloja toisiinsa, lopullisessa tilkkupinnassasi on väistämättä kupruja tai sen toinen reuna on hämmästyttävän eri pituinen kuin toinen. Ja tilkkupintaa tikatessa kaduttaa, että laistoit tasoittamisesta.

5. Mittaa kahdesti, leikkaa kerran. En useinkaan muista tätä ohjetta. Huokaus.

6. Pitkästä on hyvä pätkästä. Muistuttelen tätä mieleeni erityisesti leikatessani tilkkua isommasta jäännöspalasta. Leikkaan mielelläni niin, että jäljelle jää mahdollisimman pitkä pala.

7. Älä osoita muille, missä teit virheen. Tämä on tärkein sääntö. Älä osoita muille, missä teit virheen. Tärkeää! Älä osoita muille, missä teit virheen. Löydät tämän vinkin myös englanninkielisenä tikkaajamestari Angela Waltersin videosta Three Things Machine Quilters Should Stop Doing.

Olenko unohtanut jonkun tärkeämmän vinkin?

Tuesday, 16 June 2015

kolme harvinaisempaa tilkkutyökalua.

Leikkuri, viivain ja leikkuualusta ovat tilkkuilijalle jokapäiväiset työkalut. Näiden lisäksi käytän hyvin usein kolmea vähän harvinaisempaa tilkkutyökalua.

Puinen syömäpuikko. Kiinalaisravintolasta ilmaiseksi mukaan saatu syömäpuikkopari on edelleen paperikuoressaan. Se seisoo kynäpurkissa ompelupöydällä ja aika ajoin tartun jompaankumpaan syömäpuikkoon. Puikko on maailman kätevin kun käännän esimerkiksi matkalaukun nimilappuja. Nurkat saa turvallisesti suoristetuiksi puisella, kapealla mutta tylpällä välineellä.


Tässä syömäpuikko on apuna kulmia terävöittämässä, kun käännän Hamina-nesessäärin sisätaskua:


Olipa mahdotonta saada terävää kuvaa toisesta kädestään.

Lasersuorakulma. Mies osti minulle maailman parhaan välineen, jonka avulla saan suoristetuksi tilkkupeiton reunat ja kulmat. En edes keksi, mitä muuta lasersuorakulmalla muka voisi tehdä.


Valkoinen, haihtuva merkkaustussi. Ellei tällaista olisi, se pitäisi keksiä! Tummassa kankaassa näkyy vain valkoinen väri ja pidän tussia paljon kätevämpänä kuin merkkausliitua.

Käytellessäni ensimmäisen kerran valkoista merkkaustussiani epäilin tulleeni jymäytetyksi. Piirsin sillä viivan, eikä mitään näkynyt. Kävin hakemassa toisenlaista merkkausvälinettä (ehkä liitua) ja palatessani näin, että valkoinen väri oli muuttunut näkyväksi! Oi, mikä taianomainen tuote: ensin näkymätön, sitten näkyvä ja lopuksi sen saa häviämään taas.

Tuesday, 26 May 2015

7 ajatusta tilkkupinnan tikkaamisesta.

Suora ommel on aina hyvä. Tarpeeksi pitkin pistoin kun vetelee ja muistaa riittävän toiston, tilkkupinnasta tulee hyvä ja ryhdikäs.

Vaaleampi lanka. Tikattavaa pintaa vaaleampi lanka näyttää yleensä paremmalta kuin tumma lanka. Tietysti tekijän mielessä voi olla visio, johon kuuluu piirrosjälkimäinen tikkaus. Itse tykkään aina enemmän niistä tikatuista osuuksista, joilla lanka eli tikkaus näkyy vaaleana.

Tummempana erottuva tikkaus:


Vaaleampana erottuva tikkaus:


Yksi voi olla hyvä, mutta useampi on yleensä parempi. Esimerkiksi ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on yhden sijaan vähintään kaksi. Yksinäinen ympyrä voi näyttää tyhmältä ja epätasaisen muotoiselta, mutta jos sen ympärille ompelee toisen ja kolmannen, asia on korjattu. Yksittäiset virheet ja suoraan tulleet mutkat tai kaarevaan tulleet terävyydet häviävät, kun ympärillä ja lähellä on toistoja.

Mutta sitten: ei liikaa. Varsinkin isompaa tilkkupintaa voisi tikata vähän harvempaan. Tietysti sitä voi lähteä mikrotikkauslinjalle, joka on peräti suosittua ja ihailtua erityisesti jenkkilässä. Siellä osa tilkkuilijoista tikkaa isotkin peittonsa ompelein, jotka ovat tulitikun leveyden (tai siis kapeuden) etäisyydellä toisistaan. Luulen (en aio käytännössä kokeilla), että tilkkupinta on aika peltimäinen sellaisen tikkauksen jäljiltä. Seinävaatteeseen sekin toki sopii, mutta että tilkkupeittoon. Mieluummin ei.

(Muistelen tilkkuystäväni Eijan jo muutama vuosi sitten kuvailleen, että trendi näyttää olevan tilkkupintojen ”kuoliaaksi tikkaaminen”.)

Riittävästi. Toinen ääripää on tikata juuri ja juuri tarpeeksi tai ehkä sittenkin liian vähänlaisesti. Ymmärrän, että varsinkin ison peiton tikkaaminen kotikonstein on uuvuttavaa ja mieleen tulee oikoa ja tikata siis vain sieltä täältä, harvakseltaan. Valmista tilkkutyötä käy vähän sääli, jos siinä on siellä täällä (tai tasaisestikin) pulleita, tikkauksettomia alueita.

Huomasin esimerkiksi että polyestervanuni pyrki ennen pitkää kankaan läpi ulos niiltä alueilta, jotka ”Ajatus karkaa kesään” –tilkkupeiton kehyksessä olin jättänyt tikkaamatta. (Tein niin sekä laiskuuttani että tehokeinoksi.) Tikatuilla alueilla parroittumista ei esiintynyt. Olisi vain kannattanut tikata kehyskin kauttaaltaan!


Tasaisesti. Liittyy tietysti edelliseen, mutta tasaisuuteen kuuluu muutakin. Ehkä ei ole paras ratkaisu tikata pienen pientä pyörylää tähän nurkkaan ja lopuksi suuren suurta ympyräpintaa vastakkaiseen nurkkaan. Tai tehdä minikokoista muurahaisenpolkua alareunaan ja erittäin harvaa elefantinpolkua yläreunaan – ellei siihen ole taiteellinen syy. Muussa tapauksessa näyttää siltä, että tekijä on lähtenyt soitellen sotaan ja väsähtänyt matkalla ja ruvennut oikomaan.

Tikkauspalvelu. Erityisesti jos huomaa Riittävästi- ja Tasaisesti-kohtien haasteellisuuden, tikkauspalvelu on oiva ratkaisu! Minä arvostan Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelua ja Soilen ammattitaitoa. Tikkauspalvelutta en olisi pystynyt tekemään valmiiksi puoliakaan niistä tilkkupeitoista, jotka olen ommellut. Tikkauspalvelun toteuttamat tilkkupinnat ovat joka kerta olleet riittävästi ja tasaisesti sekä kauniisti tikatut eikä Soile ole myöskään tikannut niitä liikaa.

Mielestäni olen vieläpä kelvollinen konetikkaaja, mutta kokoan tilkkupintoja paljon mieluummin kuin tikkaan niitä. Pussukkaan riittävällä tilkkupinnalla on lisäksi paljon kivampi lasketella vapaata konetikkausta – jos haluan sitä tehdä – kuin ähertää sitä täyskokoiselle tilkkupeitolle.

Thursday, 26 March 2015

tilkkutyön keskiosa.

Käyttelin Miehen minulle leikkaamia mini-leikkuualustoja ja sain tasoitetuksi kaikki siniset, jäännöspaloista kokoamani tilkkublokit. Asettelin ne sommitteluseinällelattialle niin, että toisessa reunassa on tummimmat ja toisessa vaaleimmat blokit:


Kyselin pari postausta sitten, mitä mieltä te olette punaisten tilkkublokkien yhdistämisestä näihin sinisiin ja vielä violetteihin neliöihin. Olitte tosi kiinnostavasti eri linjoilla!

Toisaalta kommenteissa luki, että ”hyvältä näyttää,” toisaalta sain hyvin perusteltuja kommentteja punaisten sopimattomuudesta tähän työhön. Punaisissa tuntui häiritsevän niiden lämmin värisävy.

Kiitos kommentoijille! Kiva, että kommenteissa oli hajontaa, sillä se teki vastauksista poikkeuksellisen mielenkiintoiset.


Jätän teidät nyt jännityksen valtaan – mahdatteko saada illalla untakaan?! En nimittäin kerro vieläkään, mitä olen päättänyt punaisten tilkkublokkieni suhteen.

Siinä jännittäessänne voitte vaikka katsoa Angela Waltersin, tuon konetikkaajamestarin videon. Hän kertoo englanninkielisellä videollaan kolme asiaa, joita hänen mielestään tilkkuilijan EI PITÄISI tehdä. Suosittelen!


Angela Walters on YouTube: Three Things Machine Quilters Should Stop Doing. (Jos video ei toimi suoraan postauksessani, käytä tätä linkkiä: https://youtu.be/jGyYSJhk0QA )

Tuesday, 24 March 2015

uusiokäyttövinkki.

Luen tilkkulehtiäni ja –kirjojani aika ajoin uudelleen, sillä löydän niistä melkein joka lukukerralla uusia ideoita ja ajatuksia. Pari päivää sitten selailin yhtä American Patchwork and Quilting –lehteä vuodelta 2012 ja näin juuri tähän tilkkutyötilanteeseeni sopivan vinkin:


Vanhasta, naarmuuntuneesta (tai mutkalle menneestä) leikkuualustasta voi vielä saada pienemmän alustan, jonka päällä voi tasoitella tilkkublokkeja.

Helposti pyöriteltävän leikkuualustan voi ostaa uutena, mutta itse en ole raaskinut moista edes harkita. Nyt tajusin, että pientä leikkuualustapalaa pystyy vaivattomasti pyörittelemään tavallisen leikkuualustan päällä. Toimii siis käsipelillä samaan tapaan kuin kaupallinen alusta, jossa on pyörivä mekanismi.

Varastoistani löytyy kaksikin väsynyttä ja naarmuista leikkuualustaa. Valitsin toisen, jossa oli vielä kohtuullisen kulumattomat nurkat, erityisesti kääntöpuoleltaan (tuumamittainen puoli) ja Mies saksi alustani peltisaksilla seitsemään osaan:


Alustan keskikohta oli auttamattomasti pilalla ja raaskin heittää sen menemään. Samoin pienet ylijäämäsoirot joutivat roskiin. Käteen jäi neljä pikkualustaa, joiden pinta on melkein kuin uutukainen:


Kokeilin heti, miten pikkualusta toimii. Kunnollinen iso leikkuualusta alle ja pieni alusta sen päälle. Tilkkublokki esiin ja tasoittelemaan!


Kuvassa on lavastettu tilanne. En taida tasoittaa blokkejani 15cm x 15cm kokoon, vaan suunnittelen käyttäväni äärimmäisen harvinaisen poikkeuksellisesti tuumamittaista neliöviivaintani ja tasoitan sillä blokit kokoon 6” x 6” (eli 15,25cm x 15,25cm). Pyrin leikkaamaan blokeista pois mahdollisimman vähän!

Thursday, 29 January 2015

tilkkupinta kasvaa. kanttausvinkki.

Joskus sitä oppii virheistään, ainakin joksikin aikaa. Olen osannut nyt pitää varani ja asemoida sakaratilkut suorakaiteen muotoisiin tilkkublokkeihin oikein päin (en siis väärin päin kuten kuvaan tässä blogikirjoituksessani), ja minulla onkin jo kuusi yhdistelmäblokkia valmiina:


Ne sopivat toistensa viereen eli joka nurkkaan muodostuu tähtihyrrämäinen kuvio. Hyvä, minä! 

Tilkkublokkien ohje löytyy Capitola Quilterin Tassels-tutoriaalista.

Taaperon tilkkupeittokin on saanut nimen ja nimilapun ja olen hyvässä vauhdissa peiton kanttaamisessa. En saanut sitä aivan valmiiksi asti eilen, vaikka kovasti pinnistelin.


Kanttinauha on kiinni peitossa ja olen aloittanut kantin kääntämisen. Ensimmäinen nurkka on valmis, mutta kolme nurkkaa puuttuu vielä.

Löysin mieleisen kanttauskankaan päällimmäisistä kasoista. Ilahduttavaa, ettei etsimiseen ja valitsemiseen mennyt kauan!


Kehuskelen vielä nappiin mennyttä summittaisarviotani. Leikkasin kanttauskankaasta kaitaleita ja arvioin silmällä, siis en mittaamalla tai edes peiton reunoihin mallaamalla, montako kaitaletta tarvitsen. Valmistin reunakantin ja rupesin kiinnittämään sitä tikattuun tilkkupintaan. Mielessä kyllä kävi, pitäisikö viimeistään siinä vaiheessa varmistaa kantin riittävyys, mutta päätin sitten ommella niin pitkälle kuin pystyn ja jatkaa kanttia, jos on tarpeen. Ei tarvinnut! Kantti oli sattumoisin juuri sopivan mittainen niin, ettei tarvinnut pihistellen yhdistää kantin päitä.

Niin, ja kokeilin YouTube-videolta löytämääni tapaa yhdistää reunakantin päät toisiinsa. Ehkä tekin haluatte kokeilla?! Cassandra Plott näyttää, miten se käy helposti kuin heinänteko. Tämä on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras tapa.

Monday, 26 January 2015

se tavallinen tarina.

Minulla on tekeillä epäsymmetrisiä tilkkublokkeja tilkkupintaan, jonka toteutan Capitola Quilterin tutoriaalin perusteella. Jos muistaisin lukea ohjeet tarkasti ja noudattaisin niitä, selviäisin ehkä helpommalla, mutta taas sorruin ajatusvirheisiin.

Ensiksi näytän kuitenkin hyvän ajatukseni eli mallineen, jolla pystyn asettelemaan kolmiokappaleet sopivalle kohdalle suorakaidetilkkua.


Vinkki: Asettelen mallineen tilkun kulman kanssa tasan ja sen jälkeen asetan kolmiotilkun reunan mallineen reunan myötäisesti:


Kiitos mallineen, minulla oli tuotapikaa neljä kolmioin koristeltua suorakaidetta:


(Ja tässä kohdassa alkoi tavallinen tarinani eli tilkkumoka.)

Unohdin ottaa huomioon sauman kohdalla kankaan taitokseen kuluvan ylimäärän, joten kolmioni eivät menneet suorakaidetilkun reunojen kanssa täysin tasan. (Tämä ei ole tilkkumokani, vaan tavanomaista epätarkkuutta vain.)


Nurjalla puolella näkyy, miten kapeiksi saumanvarat niistyivät parissa kohdassa.


Seuraavissa tilkuissa osaan varmasti asemoida kolmiot entistä tarkemmin.

Tähän asti minulla tuntui menevän oikein hyvin! Minullahan oli jo kaksi neljän blokin yhdistelmäblokkia ja se merkitsee aina, että tilkkupeitto on melkein valmis.


Mutta ei. Katselin näitä vierekkäin ja huomasin, että eihän tällaisia paloja pystykään ompelemaan kiinni toisiinsa niin, että joka nurkkaan syntyisi tähtikuvio.

Päättelin (väärin), että blokkien väliin tarvittaisiin kuitenkin vielä kolmas blokkipari. Onneksi kokeilin ensin tilkuilla, millaiset palat tähän vaadittaisiin. Ei tähän tuntunut löytyvän sopivaa palaa lainkaan!

Ihmettelin aikani ja tutustuin sitten ohjeen lyhennelmään, jonka olin kopioinut työvihkooni. Lopulta keksin, että blokkini olivat toistensa peilikuvat. (Kesti aika kauan huomata tämä.) Peilikuvablokeista ei voi rakentaa oikeanlaista tilkkupintaa.

Päädyin purkamaan vaaleamman yhdistelmäblokin alkutekijöihinsä. Käänsin palat oikein päin, ja heti näytti loogiselta:


Ompelin yhdistelmäblokin uudelleen kokoon. No nyt!


Onkohan tämä sittenkin liian vaativa malli minun toteutettavakseni? Jos joudun ompelemaan jokaisen yhdistelmäblokin kahteen kertaan, tästä tulee ikuisuusprojekti! Onneksi blokit näyttävät nyt oikein ommeltuina aika kivoilta, ja olen mallista innostunut.

Muuten, taittelin mielenkiintoisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinnat (peiton tilkkupinta on toistaiseksi kahdessa eri palassa) ja siirsin ne muovipussiin odottamaan uutta intoa. Tuntui mahdottomalta jaksaa työstää sitä juuri nyt. Minulla on idea, millä saan tilkkupinnasta peiton kokoisen ja lopputulos voi olla kelvollinenkin, mutta toteutan sen joskus toiste!

Thursday, 1 January 2015

vuoden ensimmäinen valmis!

Ompelin eilen niin nopeasti kuin pystyin, mutta pussukka ei vain valmistunut ennen kuin piti ryhtyä viettämään uutta vuotta. Tänään sen viimeistelin ja nyt on mahtava fiilis, kun vuosi alkaa heti uuden vetoketjupussukan esittelyllä. Tässä Iltojen kimallus –tilkkupussukka:


Toinen puoli on tätäkin sinertävämpi:


Käytin muutama päivä sitten jäännöspalalaatikosta löytämäni, Milla Magia –pussukkaa varten kokoamani tilkkupinnan tähän mahdollisimman tarkoin kokonaan. Pussukasta tuli mitoiltaan siis seuraavanlainen:

  •  25-senttinen vetoketju 
  •  Leveys ylhäältä noin 31 cm 
  •  Korkeus noin 17,5 cm 
  •  Pohjan leveys noin 6 cm 
  •  Kantolenksu ommeltu 6 cm leveästä, 43 cm pitkästä kaitaleesta.


Iltojen kimallus –vetoketjupussukka on Street-mallistoa ja siihen liikeni vielä Tilkunviilaaja-kangasmerkkikin. (Ei, en vieläkään ole saanut aikaiseksi tilata lisää merkkejä. Voi minua!)


Täydensin löytämääni tilkkupintaa parilla sinisävyisellä kaitaleella ja sain käytetyksi tähän pari farkkutilkkuakin. Vinkkaan tässä, että farkkutilkut kannattaa aina yhdistää tavalliseen kankaaseen jos voi. Saumoista tulee paljon ohuemmat.


Pussukan pohjassa näkyy, että yhdistin kaksi farkkutilkkua toisiinsa niin, että välissä oli tavallista kangasta. Pohjan toinen puoli on myös tavallisesta kankaasta.

(Vinkkini ei tietenkään toimi, jos haluaa käyttää yksinomaan farkkutilkkuja.)

Jatkoin 25-senttisen vetoketjun aika lailla pidemmäksi, koska en halunnut leikellä löytämääni, kimaltavaa tilkkupintaa yhtään pienemmäksi kuin oli ehdottoman välttämätöntä. Niinpä tuloksena on pussukka, joka ei avaudu aivan ammolleen.


Toimii silti hyvin.

Oliko talvi tässä? Saimme jouluksi oikean postikorttijoulumaiseman lumisine oksineen ja pehmeältä näyttävine kinoksineen. Talvea kesti vajaan viikon. Lämpötila on ollut plussalla toissapäivästä asti ja lumet ovat huvenneet silmissä. Kuvasin tilkkupussukka-aihiot toissapäivänä vielä lumisella penkillä.


Tänään penkki oli lumeton ja liian märkä kuvauspaikaksi, joten käytin toista puutarhapenkkiä. Lumitilanteen muutoksen huomaa silti.


Vuoden ensimmäinen käsityö on siis valmis, ja tässä on otos uusimmasta keskeneräisestä tilkkutyöstä eli taaperolle tulevasta tilkkupeitosta:


Ympyröiden parissa puuhailu on saanut Internetissä surffaavat silmäni sattumaan kuviin, joissa tilkkutyössä on ollut myös ympyröitä. Nyt olenkin kahden vaiheilla, pitäisikö minun vain sinnitellä ja tehdä koko peittopinta ympyröin koristelluista neliöistä. (Ajatuksenani oli käyttää myös tavallisia neliöitä.)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails