Showing posts with label vinkit. Show all posts
Showing posts with label vinkit. Show all posts

Friday, 18 August 2017

ompele tilkkublokki, jossa on kaari. sew a quilt block with a curved shape.

Esittelin aiemmassa blogikirjoituksessani kaariblokkeja ja nyt kerron, miten itse ompelen ne.

Here’s how I sew a quilt block that has a curved shape in it.

Lähtötilanne. Leikkuualustalla on kaksi noin 16 cm x 16 cm –kokoista tilkkuneliötä, kumpikin oikein päin. Värit saavat olla toisistaan hyvin erottuvat, esimerkiksi toinen vaalea ja toinen tumma. Palojen ei tarvitse olla tarkalleen saman kokoisia, mutta ne on hyvä asetella niin, että yksi kulma on tasan.

Starting point. I’ve stacked two contrasting fabric squares (contrasting by colour, or light/dark contrasting), size around 6” x 6” on my cutting mat. They don’t need to be exactly the same size, but place them so that one corner is even.


Leikkaan vapaalla kädellä ja leikkurilla tasan olevaan kulmaan kaaren. Kaari voi mutkitella. Sen ei tarvitse olla neljännesympyrän muotoinen.

I use the rotary cutter and cut a free hand curve in one of the corners. The curve may be uneven and it doesn’t have to resemble a quarter circle. This is improv cutting.


Seuraavaksi ompelen vaaleampaan kankaaseen tumman nurkkapalan ja päinvastoin.

Next, I sew the corner pieces back to the larger piece, but I switch them. Dark corner to the light fabric and vice versa.

Kaareva sauma on helppo ja nopea ommella ilman nuppineuloja! Opettelin tekniikan ommellessani juoponpolkublokkejani ja katsoin mallia tästä Leanne She Can Quilt -blogin videosta.

Sewing a curved seam is really quick and easy to sew without pinning! I learned the technique when I was sewing a bunch of Drunkard’s Path blocks, and here’s the tutorial video by Leanne from She Can Quilt.


Juoponpolkublokkien osat leikataan yleensä mallineen avulla, ja malline sisältää saumanvarat. Reunat menevät silloin tasan ja valmis juoponpolkublokki on melko tarkasti neliömäinen.

When one is sewing Drunkard’s Path blocks, one cuts the pieces using a template which includes seam allowances. Everything ends up even in that case and the block, when ready, is an even shape.

Tässä blokissa reunat eivät mene tasan! Sitä ei kannata ihmetellä. Tässä onkin mainio tilaisuus kaarevien saumojen ompeluharjoituksiin. Ellet ole kokeillut, niin suosittelen! Leikkaa ensimmäisiin blokkeihisi loivat kaaret, niin harjoitteleminen on vielä helpompaa.

The edges do not end up even in this block! Please do not stress over this. In fact, you have an excellent opportunity to practice sewing curved seams because this is going to end up wonky anyway. If you haven’t tried the no-pin method for curved seams, this is your chance! To make things even easier for you, cut a mild curve – it is easier to sew.

Kun olen vaihtanut nurkat, leikkaan lyhyet hakit saumanvaroihin niille kohdille, joissa pidempi kangas aaltoilee (ympyröity kuvassa):

When I have changed the corners, I snip the seam allowances in the places where the longer fabric edge is wavy (circled in the next picture):


Silitän saumanvarat nurkkapalan suuntaan. Käsissäni on kaksi blokin alkua:

I iron the seam allowances toward the corner piece…aaand I have two progressed blocks in my hand:  


Asettelen palat taas päällekkäin ja niin, että saumat kulkevat hyvin tarkkaan samassa kohdassa. Leikkaan toisen kaaren. Se voi olla toisesta päästä leveämpi tai keskeltä, tai miten haluat (mutta muista, että saumanvara syö kaaripalan leveyttä).

I stack the pieces again so that the seams are aligned. Then I cut another curve. The curve may start wider at one end, or widen in the middle, or whatever you feel like (but remember that the seam allowance will eat up the width of the curved piece).


Ompelen seuraavaksi kulmapalat toisiin paloihin. Teen hakit saumanvaroihin ja silitän varat poispäin kaaresta, näin:

Then I sew the corners to the other pieces (again switching the corner pieces). I snip the seam allowances and iron the seam allowances away from the curve like this:


Ta-daa! Kaksi kaariblokkia!

Ta-dah! Two quilt blocks with a curve!


Kuten kuvasta näkyy, kaariblokit ovat epämääräisen muotoiset ja kokoiset valmiina. Ne täytyy tasoittaa ja siinä vaiheessa kangasta menee tuhlaavaisen oloisesti hukkaan.

Vinkkaankin kaariblokin erinomaiseksi vaihtoehdoksi, johon kuluttaa kangasylimäärää!

You can see in the picture that the final curve blocks are very uneven in shape and size. One needs to trim the blocks and this means a waste of fabric. Hint, hint – this block is an excellent choice when you need to put some excess fabric into use!

Wednesday, 26 July 2017

tätä en tiennyt tarvitsevani.

Vietin naistenviikolla nimipäivää, ja Mies muisti minua arvan muotoisella nimipäiväkortilla sekä mielenkiintoisella tavaralla:


Nimipäiväkortti on upea ja kimaltava! En ole vielä raaskinut raaputtaa sitä, joten en tiedä, voittaako sillä huikean summan rahaa.

Tilkunviilaaja-kyltti tuntui heti hienolta. Olen myös puolittain ylpeä siitä, että keksin viidessä sekunnissa sille käyttöä!

Vinkki: Kun otan kuvia valmiista töistäni – etenkin pienistä tuotoksista – voin asettaa kyltin mukaan kuvaan. Niinpä minun ei tarvitse lisätä tekijätietoa kuvankäsittelyllä, vaan tekijän nimi näkyy kuvassa fyysisesti:


En tiennyt tarvinneeni tällaista tavaraa, mutta nythän se selvisi!

Kuvassa on nimetön vetoketjupussukka, jollaisista koko tilkkupussukkaharrastukseni lähti (käsistä?). Yhdistin siihen 1970-luvun huoneeni verhokangasta ja Mummun esiliinakangasta sekä ihanaa Kaffe Fassettin kuviokangasta.

Tällä mallilla tehtailin pussukan poikineen! Pussukan tilkkupinta on yksi kappale ja se huolitellaan vinokaitaleella ennen kuin pussukka ommellaan muotoonsa. Kiinnitin vetoketjut käsin ompelemalla, koska en luottanut taitooni saada ketjut koneommelluiksi siististi. Kun olin ommellut näitä 30-50 kappaletta, rohkenin kokeilla kiinnittää vetoketjuja koneellakin. Hyvinhän se sujui! En ole sen koommin ommellut yhtään tällaista.

Friday, 14 July 2017

mitä vikaa?

Etenkin tilkku-urani alkutaipaleella minulle kävi merkillisen usein niin, että valitsin projektiin mielestäni kauniit ja keskenään sopivat kankaat, mutta lopputulos ei miellyttänytkään. Yleensä blaah-tunne johtui kunnon kontrastin puutteesta. Tiedättehän: tilkkupinta on vähän (tai enemmän) epämääräinen. Ei kiva.

Tässä on hyvä esimerkki epämääräisestä, kontrastittomasta tilkkublokista:


Luulin, että valkopohjainen kangas olisi riittävän vaalea verrattuna sinisävyiseen, muka-tilkkukuvioiseen kankaaseeni, mutta eipä vain ollut. Onneksi olen löytänyt näitä blokkeja vain yhden.

Joskus kontrasti on kohdillaan, mutta muut asiat menevät pieleen.

Ompelin kauan aikaa sitten tämän leikkaa-ja-liitä-tilkkupinnan, jossa on hyvä kontrasti. Pilasin tilkkupinnan kahdella eri tavalla.


1. Ompelin tilkkupinnan epäonnistuneeksi lopputuotteeksi. Kuvan tilkkupinta on tyynynpäällisestä, jonka ompelin käytöstä poistamalleni nukkumatyynylle. Tyynyhän oli vanhuuttaan ihan litteä! Ei sellainen tyyny sovi koristetyynyksi! Mitä oikein ajattelin?!

(Käytin ”koristetyynyäni” silti monta vuotta. Joka kerta sitä sängylle nostaessani tuntui typerältä. Mokomakin lötkö.)

2. Tikkasin tilkkupintaa aivan liian vähän! Kuvassa erottuvat tietysti ne kohdat, joissa tikkausta on tiheässä, mutta siinä näkyy myös valtavaa aavaa, tikkauksetonta aluetta. Kyllä tilkkutyössä täytyy olla vähän enemmän tikkausta kuin tässä.

Jotta tämä postaus ei olisi silkkaa valitusta, kerron, miten aion pelastaa tekeleeni.

Kontrastiton tilkkupintani pääsee pussukan vuorikappaleeksi, ja mitä pikemmin, sen parempi.

Entisestä tyynynpäällisestä teen vetoketjupussukan. Tikkaan sen taustalle uuden vanun, tietenkin. Ehkä lisäksi täydennän pintaa jollain vähemmän ysärillä kankaalla.

Seuratkaa blogiani, niin ehkä piankin näette (Haha! Aivan kuin ikinä tekisin mitään pian!) uuteen uskoon saattamani tekeleet!

Thursday, 25 May 2017

värikäs tilkkupeitto!

Kauan aikaa melkein valmiina virunut tilkkupeitto valmistui eilen! Annoin tälle nimeksi ”Värienergiaa”.


Töölön Tilkkupajan Soile oli tikannut peiton jo ajat sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi keksiä tälle nimeä, tasoittaa ja kantata tätä. Ennen kuin pari päivää sitten.

Nimeä kehittäessäni ajatus kävi nopeasti värilaatikossa, mutta en halunnut nimen muistuttavan liikaa alkuperäisestä jelly-rollista (Paintbox Solids by Elizabeth Hartman). Seuraavaksi googletin sanalla väri ja opin, etteivät oppimani värifaktat välttämättä olekaan totta. Esimerkkeinä kiistanalaisista totuuksista ovat väriympyrä ja vastaväriajattelu.

Levitin tikatun kokonaisuuden lattialle ja katselin sekä yksivärisiä osuuksia että tilkkulaatikkoni aarteita. Tulin heti iloiseksi. Värienergiaa!


Tasoittaminen onnistuu ilman tilkkupeiton nimeäkin, mutta ompelen töihini aina nimilapun ja sen kiinnitän ennen kanttaamista. Siksi nimi oli keksittävä nopeasti ja nimilappu kirjoitettava ja ommeltava peittoon.

Sen jälkeen sydänalassa muljahti. Joutuisin päättämään peiton reunakantin värin ja kuosin. Joka kerta pelottaa, että valitsen väärin. (Tosin valinnan tehtyäni en mieti asiaa enää, joten ehkä päätöksen ei tarvitsisi ahdistaa minua niin.)

Kokeilin tähän ensin moniväristä kangasta – ei sopinut. Neutraalia vaaleanharmaata – liian pliisu. Musta-valkoista – ei käynytkään. Pinkkiraidallista – ehkä, mutta puna-ruskearaidallinen näytti paljon paremmalta. Otin sen jo esiin kaitaleiden leikkaamista varten, kun katse osui vihreä-harmaa-valkoiseen kuviokankaaseen. Pystyin saman tien kuvittelemaan, miten reunakantissa olisi hauska hammastuskuvio.

Pyöritän nykyisin reunakantin lankarullalle, jotta kanttia on helpompi hallita ompelemisen aikana:


Uusseelantilainen tilkkuystäväni Liz @lizfromshush neuvoi minulle tämän kikan.

Tällä kertaa jouduin kerimään kantin sellaiselle lankarullalle, jossa oli vielä vähän lankaa jäljellä. Olin varta vasten säästänyt tyhjän rullan lankakoriini, mutta viime viikolla heitin sen roskiin. ”Mitä tää tyhjä rulla täällä tekee?” Niin että selvisi sekin, mitä rulla siellä teki.


Tilkkupinta aaltoilee, koska a) peitto on liian pitkäksi venähtäneellä ruoholla ja b) tikkauskuvio on hauskan aaltoileva.

Seuraavaksi kissa marssi paikalle.


Tilkkupeitossa on aurinkoinen nurkka. Sinisävyinen kangas keltaisen keskiössä on Nalle Puh –kankaasta, jota ostin Tyttären kesämekkoa varten. Kesämekkoa, jonka ompeluun en ehtinyt ennen kuin hän oli liian vanha sellaisiin mekkoihin.


Seuraavassa lähikuvassa on tilkkupeiton neutraalimpaa osuutta. Kuvan keskivaiheilla näkyvässä blokissa tummanharmaan keskiössä on pandakangastilkku. Se puolestaan muistuttaa minua ehtimisestä! Ehdin ommella kankaasta Tyttärelle kesämekon ennen kuin hän kasvoi siitä ohi!


Tähän väliin näytän hauskasti kuvioidun reunakantin:


Varmaan ainakin puolet teistä on sitä mieltä, että olin järjiltäni valitessani tällaisen kantin. Se ei sovi kaikkiin peiton osiin täydellisesti, mutta suurimpaan osaan kyllä. Ja kuvioefekti on juuri sellainen kuin halusin.


Ompelin Värienergiaa-tilkkupeitolleni taustakankaan useasta eri kankaasta. Käytin myös jelly-rollista yli jääneitä kaitaleita. Värikäs meets neutral.


Taustakankaassakin on Tyttärelle hankittua kangasta. Ompelin tästä lapsenlakanan, joka tuli vähän liian kapea, koska leikkasin sen niin säästeliäästi. Niinpä kangasta oli nyt – 17 vuotta myöhemmin – yhä jäljellä.


Ihania punaisia! Kuvan oikean yläkulman tietämillä näkyy mustapohjaista kuviokangasta. Sain kankaan amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi kaaaaauan sitten ja ompelin siitä Miehelle kesäpaidan myös kaaaaauan sitten.


Peitto on kooltaan 160 cm x 187 cm. Keksin mallin itse. Tilkkublokit ovat joko puolikkaita tai neljäsosahirsimökkejä – keskineliötilkun kahdelle sivulle on ommeltu ensin valkoiset, sitten värikkäät yksiväriskaitaleet.


Kissan mielestä selostus ja erityisesti vanhojen muisteleminen saa nyt riittää. Värienergiaa-tilkkupeitto on nyt ja tässä. Pidän lopputuloksesta niin paljon, että taidan pitää peiton itse.

Saturday, 29 April 2017

pieniä kaupanpäällisiä.

Ompelen kaitaleprojektissani kaksi kaitaletta yhteen vinon sauman avulla. Mainitsin, että yhdellä lisäsaumalla saan kaupan päälle pienen kolmio-neliön ja nyt näytän, miten se tapahtuu.

Ompelen varsinaisen sauman. Sitten ompelen kolmiomaiselle saumanvarapuolelle toisen sauman vähän reilun paininjalan etäisyydelle edellisestä. Lankaa ei tarvitse katkaista.

Kuvassani kynä osoittaa varsinaista saumaa:


Siinä on kynä merkkinä, koska piirrän saumaviivan kynällä näkyviin. Tuota toista saumaa en piirrä, sillä ei ole niin väliä.

Leikkaan ompelemieni saumojen välistä, sopivan saumanvaran päästä varsinaista saumaa.


Anteeksi silittämätön lopputulos:


Eli saan ensinnäkin sen kappaleen, jota varsinaisesti olin ompelemassa, ja myös tuon hiukan epämääräisen muotoisen kaupantekijäiskappaleen.

Samalla periaatteella voi ommella kaupanpäällisblokin aina kun on yhdistämässä suorakulmaisia paloja vinolla saumalla. (Täytyy tietysti olla tarpeeksi iso pala jäämässä yli.)

Nämä kannattaa siistiä silittämällä saman tien ja tasoitan myös nuo pienet kolmio-neliöt heti tasaisiksi neliöiksi.

Näytinkin jo aiemmassa postauksessani, miten olen ommellut kolmio-neliöistä edelleen neliöitä. Käytin kaksi niistä hyödyksi – täytin niillä pienet kuvakehykset.


Vielä kun saisin ripustetuksi nämä johonkin seinälle!

Sunday, 5 March 2017

ihania tikkauksia.

Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi.

Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa.

Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen?

Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen:


Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti!


Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja.

Ompelin tilkkupeiton Elizabeth Hartmanin kaitalerullasta Paintbox Solids. Elizabeth on aikamoinen värisilmämestari! Rullassa oli suunnilleen jokaista väriä, ja miten tahansa niitä sitten yhdistelikin, yhdistelmät näyttivät aina kauniilta ja sointuisilta. Kokosin osasta yli jääneitä kaitaleita palan, jonka ompelin osaksi peiton taustakappaletta. Siitäkin tuli kaunis:


Toinen tikattavana ollut työni oli tämä batiikkikaitalepakkauksesta ompelemani. Siinäkin oli hyvin kulmikas (ja yksinkertainen) blokkikuvio, joten valitsin tikkaukseen pyörteilevää lehväkuviota. Valmiissa tilkkupinnassa näen, että lehvien ruodit kulkevat kivan kulmittain verrattuna neliöihini:


Kuvasta ehkä näkee, että joissain batiikkikankaissa on samankaltaista pisaranmuotoista kuviota kuin osassa lehvätikkauksia.


Valmiiksi tikattu pinta on ihana! Aina kaunis! Aina tasainen!

Kerronpa vielä vinkin. Soile kertoi, että esimerkiksi lastenpeittoon voisi taustakappaleeksi valita pehmeän trikoon, jos työ tikataan longarm-koneella. Siinä kankaat eivät ole puristuksissa, joten taustakappale voi olla myös joustava.

Kotikoneella on tietenkin aivan turha yrittää tikata isoa työtä niin, että alimmaisena on joustava (ja venyvä) kangas. On aivan tarpeeksi vaikea huolehtia siitä, ettei joustamaton kangas jää pussittamaan. (Ja koska ison työn tikkaaminen kotikoneella on niin työlästä, käytän mielelläni Soilen tikkauspalvelua.)

Trikoinen taustakappale! Ei ole tullut mieleenkään! Sellaisesta tilkkutyöstä tulisi pehmeämpi. Täytyy pitää mielessä.

Sunday, 15 January 2017

ompelupäivä.

Kiitos sydämellisestä ja kannustavasta palautteesta viime päivitykseeni, jossa kerroin terveisiä toiselta SoMe-kanavalta. Toisen kanavan tiimoilla on tapahtunut muutakin hauskaa. Muutama suomalainen tilkkuilija on löytänyt tiensä IG-yksityisviestiryhmään, ja me olemme tavanneetkin pari kertaa. Tänä viikonloppuna yksi ryhmästä oli järjestänyt kotiinsa ompelutapahtuman.

Viisi innokasta tilkkuilijaa, minä muiden mukana, matkusti lauantaina Hyvinkäälle koko päivän kestävään ompelurupeamaan. Tällaisia tapauksia on ehkä kutsuttu nimellä ompelulanit? Tosin meillä ei ollut energiajuomia emmekä ommelleet myöhään yöhön, mutta näyttävä ompelupöytä meillä oli:


Kuvan oikeassa reunassa kajastaa minun koneeni ja sen ääressä kaksi Fancy Forest –kaavan mukaan värkättyä pupukorvaa.

Ompelupäivän aikana näin monenlaista työskentelytekniikkaa. Päivän emännällä on näköjään valtava neulatyyny, jota voi myös käyttää sohvana:


Upea idea, mutta minä en voi soveltaa tätä, blaah. Meillä on nahkasohva, jota ei voi käyttää neulatyynynä. Ihan väärät prioriteetit siis!

Yksi meistä työsti blokkejaan välillä lattialla. Ohje oli kätevästi tabletilla, ei paperikaavalla.


Ompelupäivä oli tuottoisa! Tein ensin kaksi melkein valmista työtä valmiiksi asti – niistä oli jäljellä vain pari ei niin mukavaa työvaihetta. Ei niin mukavat työt sujuivat oikein rattoisasti, kun seurailin ompelupöydän ääressä käytyjä keskusteluja.

Näin hienoja tilkkutöitä, valmiita ja keskeneräisiä. Kaikki osallistujat olivat ahkeria ja kivoja ja tekivät mielenkiintoisia juttuja. Työskentelyolosuhteet olivat ihanteelliset! Pääsin kerrankin leikkaamaan paloja myös pöydällä!

Valtava kiitos emännälle ja kiitokset myös kaikille mukana olleille! Päivä oli aivan mahtava! Toivottavasti pääsen vastaavanlaiselle mukaan toistekin.

Sunday, 31 January 2016

pussukkapäivät!

Psst! Luotettavalta taholta kuulin, että Töölön Tilkkupajassa, Vänrikki Stoolin katu 10:ssä alkoi nyt pussukkapäivät!

Pussukkaa on nähtävänä ja myytävänä vaikka minkälaista!


Käy hakemassa itselle tai lahjaksi! Vaikka osaisit itse tekaista pussukan tuosta vain, niin ehkä vaihtelu virkistää!

Pussukkapäiviä on pidetty myös Tilkunviilaajan työpajassa. Olen koonnut minipienistä tilkkupaloistani esimerkiksi sinistä tilkkupintaa. Kuva leikittelyn (tai leikkelyn) alkuvaiheesta:


Ja kuva leikittelyn lopputuloksesta. Tästä tulee iso-iso vetoketjupussukka, tai sitten säkki. Tuossa on 45-senttinen vetoketju ja Avoin-mallistolla mennään.


Olisihan minun pitänyt muistaa, että tilkkupinnat kannattaisi tikata ensin ja sitten vasta tasoittaa pussukkakappaleiden muotoon, mutta minulla oli kova kiire päästä projektissa eteenpäin.

Värkkäilin myös punaista tilkkuleikkiä. Olin ottanut esiin kolme pitkää vetoketjua, joista yksi oli mielestäni punainen (hämärässä oltiin) ja rupesin sitten ompelemaan väriin sopivia tilkkupaloja.


No eihän se vetoketju ollut mikään punainen, vaan violetti! Ensimmäiset ompelemani tilkkupalat eivät sopineet parhaiten vetoketjun väriin.

Lisäsin punaisiin vähän violetimman sävyisiä paloja, jotta väriyhdistelmä olisi luontevampi.


Kuvassa näkyy, että esillä on myös peruskasarivärinen eli vaalea mintunvihreä vetoketju. Siihen olen koonnut pussukkaa turkooseista ja vihreistä tilkuista. En ole 80-luvun jälkeen tainnut ostaa MITÄÄN vaalean mintunvihreää mitään (vetoketjun täytyy olla niiltä ajoilta peräisin). Silloin näin ja käytin sitä väriä tarpeeksi lopuksi ikää.

Suhtaudun nurjamielisesti vaalean mintunvihreään, mutta ehdoton inhokkivärini on silti 1970-luvulta tutuksi tullut sinapinkeltainen!

Vinkki vinkki: Töölön Tilkkupajan pussukkapäivillä (Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki) ei ole tarjolla vaalean mintunvihreää eikä sinapinkeltaista pussukkaa, mutta monen muun värisiä kyllä!

Monday, 25 January 2016

mitä tehdä lentävä hanhi -tilkkublokeista?

Jos innostuit ompelemaan lentävä hanhi –tilkkublokkeja ohjeeni mukaisesti tai jollain muulla ohjeella, sinulla on ehkä piankin kokonainen parvi hanhia. Tai massoittain hanhia.

Niistä voi koota vaikka tällaista tilkkupintaa:


Kannattaa tietysti tehdä paljon isompi tilkkupinta, ainakin jos hanhia tosiaan on massoittain.

Sommittelulattiani ei toimi yhtä hyvin kuin sommitteluseinä toimisi, erityisesti kun blokit ovat aika pieniä. Jos sommittelen yhtään isommalle alueelle, näiden päältä aletaan väistämättä kävellä ja blokit kulkeutuvat vääriin paikkoihin tai taittuvat ikävästi. En ole vielä ratkaissut sitä, miten saan koko tilkkupintani sommitelluksi sitten lopulta!

Hanhipalojen leikkelemisen jälkeen jää käteen jokusia jäännöspalojakin. Niistä tehdään tietysti uutta tilkkupintaa ja lopulta pussukkaa.


Vasemmanpuoleisessa violettisävyisessä tilkkupinnassa on monta 8 cm leveää jäännöspalaa juuri hanhista. Tilkkupinta kasvaa toisaalta nopeasti, mutta toisaalta siitä ei tule yhtä kiinnostava. (Olen ehkä siksi lisännyt toisen pinnan ”kiinnostavuutta” käyttämällä pienempiä paloja ja sekä oranssia että limenvihreää korostamassa violetteja osuuksia.)

Punaisiin tilkkupintoihin maltoin käyttää melkein pelkkiä ihan oikeasti punasävyisiä paloja. Mitä nyt yhden mustan tilkun lisäsin tuonne.


Näistä tilkkupinnoista tulee lopulta uusia pussukoita Avoin-mallistoon.

Töölön Tilkkupajan Soile on luvannut perustaa Pajaan Pussukkapäivät ja sinne pääsevät minunkin pussukkani mukaan. Tarkkaile kanavia ja käy katsomassa ihkaeläviä pussukoita Vänrikki Stoolin kadulla, kunhan ne ehtivät sinne! Ehkä nämä kaksi pussukkaa valmistuvat ajoissa ja pääsevät Pajalle päiviteltäviksi.

Tuesday, 25 August 2015

terveisiä Lah(d)esta!

Pääsin viikonloppuna Lahteen ja kävin tutustumassa Wexlerin kangaskaupan uusimpaan myymälään. Kävin aikoinaan Wexlerillä menemässä pyörälle päästäni - silloin kun myymälä oli vielä keskustan tuntumassa. Olin hyvin pettynyt, kun myymälä ehti lopettaa ennen kuin pääsin käymään siellä edes toista kertaa.

Pettymykseni oli nyt pois pyyhkäisty! Myymälätila oli avara ja näin heti, missä kangasaarteet olisivat. Ensiksikin takaseinällä oli hulvaton sateenkaarellinen kangaspakkoja:


Kankaita oli houkuttelevasti esillä myös lankakoreissa:


Tässä oli vielä kirkkaamman värisiä:


Batiikkeja oli samalla sateenkaariseinällä. Otin niistäkin kuvan, kun en muista nähneeni suomalaisessa kangaskaupassa näin laajaa batiikkivalikoimaa.


Arvatkaa, oliko vaikea valita tästä runsaudenpulasta! En tietenkään tarvitse kangaspalaakaan, mutta kartutin kokoelmaani tällaisilla ihanuuksilla:


Eihän sieltä voinut tyhjin käsin lähteä - tuollaisten houkutusten keskeltä!

Vähän kuin menisi kissanpentua "katsomaan" miettien, että eihän sitä ole pakko ottaa. Kumminkin kuulee sanovansa ääneen että "joo tämä me otetaan" ennen kuin edes huomaa. Minullakin oli viisi pakkaa valittuna ennen kuin kunnolla tajusin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails