Showing posts with label tyynynpäälliset. Show all posts
Showing posts with label tyynynpäälliset. Show all posts

Friday, 14 July 2017

mitä vikaa?

Etenkin tilkku-urani alkutaipaleella minulle kävi merkillisen usein niin, että valitsin projektiin mielestäni kauniit ja keskenään sopivat kankaat, mutta lopputulos ei miellyttänytkään. Yleensä blaah-tunne johtui kunnon kontrastin puutteesta. Tiedättehän: tilkkupinta on vähän (tai enemmän) epämääräinen. Ei kiva.

Tässä on hyvä esimerkki epämääräisestä, kontrastittomasta tilkkublokista:


Luulin, että valkopohjainen kangas olisi riittävän vaalea verrattuna sinisävyiseen, muka-tilkkukuvioiseen kankaaseeni, mutta eipä vain ollut. Onneksi olen löytänyt näitä blokkeja vain yhden.

Joskus kontrasti on kohdillaan, mutta muut asiat menevät pieleen.

Ompelin kauan aikaa sitten tämän leikkaa-ja-liitä-tilkkupinnan, jossa on hyvä kontrasti. Pilasin tilkkupinnan kahdella eri tavalla.


1. Ompelin tilkkupinnan epäonnistuneeksi lopputuotteeksi. Kuvan tilkkupinta on tyynynpäällisestä, jonka ompelin käytöstä poistamalleni nukkumatyynylle. Tyynyhän oli vanhuuttaan ihan litteä! Ei sellainen tyyny sovi koristetyynyksi! Mitä oikein ajattelin?!

(Käytin ”koristetyynyäni” silti monta vuotta. Joka kerta sitä sängylle nostaessani tuntui typerältä. Mokomakin lötkö.)

2. Tikkasin tilkkupintaa aivan liian vähän! Kuvassa erottuvat tietysti ne kohdat, joissa tikkausta on tiheässä, mutta siinä näkyy myös valtavaa aavaa, tikkauksetonta aluetta. Kyllä tilkkutyössä täytyy olla vähän enemmän tikkausta kuin tässä.

Jotta tämä postaus ei olisi silkkaa valitusta, kerron, miten aion pelastaa tekeleeni.

Kontrastiton tilkkupintani pääsee pussukan vuorikappaleeksi, ja mitä pikemmin, sen parempi.

Entisestä tyynynpäällisestä teen vetoketjupussukan. Tikkaan sen taustalle uuden vanun, tietenkin. Ehkä lisäksi täydennän pintaa jollain vähemmän ysärillä kankaalla.

Seuratkaa blogiani, niin ehkä piankin näette (Haha! Aivan kuin ikinä tekisin mitään pian!) uuteen uskoon saattamani tekeleet!

Wednesday, 27 July 2016

käsin ommellen.

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa.

Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle!

Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen.


Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä.


Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pitää ostaa tilkkutyölehti, jonka kaupanpäällisenä saa 50 blokkiohjetta.


Käsin ompelemani sauma lähempää. Otin tästä kuvan, koska ompeleet sattuivat olemaan yllättävän tasaisia. Suoran sauman olen varmistanut piirtämällä lyijykynällä viivan, jota pitkin ompelen. (Muuten saumani olisivat ihan muurahaisenpolkua.)


Kaikkea muuta olin muistanut ottaa mukaan paitsi runsaan määrän nuppineuloja. Niinpä jouduin pitämään todella kurinalaista järjestystä paloilleni ja ompelemaan niitä täsmälleen tietyssä järjestyksessä kiinni toisiinsa.


Olin voiton puolella, kun olin saanut kaksi tilkkuparisaraketta valmiiksi ja ommellut niitä vähän yhteen (jotta oikeaa järjestystä ei tarvitsisi enää muistaa).


Kuvassa näkyy uskollinen neulakirjani. Ostin sen Tampereen Tilkkupäiviltä muistaakseni neljällä eurolla, mikä oli lievästi sanottuna sopuhinta. Luulisi, että neulakirja olisi täynnä neuloja, mutta minulla on siellä vain muutama neula ja erityisesti säilytän siellä paria pientä kaavaa sekä tulitikkua. Tulitikku on nappeja ommellessa oiva väline - sen avulla on helpompaa ommella napille kaula. Viis siitä, että ompelen napin ehkä kerran vuodessa. Täytyyhän väline silti olla koko ajan käsillä!

Nyt on edessä viimeiset saumat. Olen ommellut kolmen tilkun palat valmiiksi ja sarake on kokoamatta, mutta sen jälkeen enää kaksi pitkähköä saumaa ja tilkkupinta on koossa.


Onneksi kotona odottaa ompelukone! Käsin ompelemalla tämä on uskomattoman hidasta! Mutta kivaa puuhaa toki tämäkin.

Kävin lähistön Eurokankaassa kartuttamassa kangas- ja tarvikekokoelmaani. Löysin hyvän punaisen blender-tyyppisen eli miltei yksivärisen kankaan sekä kaksi hyvää vaaleaa. Ostin tietenkin myös muutaman vetoketjun, että pystyn tekemään lisää tilkkupussukoita.


Minulla on vielä mukanani Helsingin tilkkukilta Syyringin syksyn tilkkutyönäyttelyyn tuleva työ eli vihreä crazy-tilkkupinta, johon minun pitää applikoida voikukka. Ajatuskin mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisestä eli esittävän työn tekemisestä kauhistuttaa ja saa keksimään vaikka mitä muuta tekemistä. Menenkin tästä tekemään niitä muita juttuja.

Monday, 31 August 2015

elokuun viimeisen päivän ajatuksia.

Ajattelen tänään, että voih, ihanat kesäkuukaudet ovat virallisesti takana ja edessä on monta kuukautta, ennen kuin päivät alkavat taas pidetä. Toisaalta sisätilaharrastukset tuntuvat sopivammilta, kun ulkona ei ole niin lämmin eikä aurinko paista. Kesä- ja heinäkuussa oli tietysti myös sellaista keliä.

Ajattelen myös, että haluaisin aloittaa taas uuden tilkkupeiton ja tällä kertaa kokeilla Delectable Mountains –mallia Bonnie Hunterin mukaan. Muistan, että sama tai ainakin samantapainen malli oli suosikkini jossain tilkkukirjassa, jota luin yli kymmenen vuotta sitten. Olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen, mutta ohje vaati liikaa kangasta ja epäilin myös, riittäisikö kärsivällisyyteni.

Olen kokeillut pikatekniikan toimivuutta minikoossa.



Taidan olla valmis tekemään isompia blokkeja värikkäistä kankaista!

Seuraavaksi ajatuksia elokuun viimeisiltä päiviltä blogivuosieni varrelta -

Viisi vuotta sitten tehtailin kivoja tilkkulaukkuja ja elokuun lopussa vuonna 2010 oli valmistunut hevosaiheinen Poninhäntä-laukku.


Ompelin näköjään myös vihertävää tyynynpäällistä. Siihen tuli hirsimökkiblokkeja! Ooh niitäkin pitäisi taas vaihteeksi tehdä – ne toimivat aina!

Vuotta myöhemmin toimeni olivat hämmästyttävän samanlaiset. Olin valmistanut tyynynpäällisen Tyttären tekemästä tilkkumosaiikista. Tuo huippukiva koristetyyny on asunut sängyllämme siitä saakka.


Tilkkulaukku oli työn alla – tällä kertaa isompi ja vetoketjullinen. Se sai muutaman päivän kuluttua valmistuttuaan nimen Syksyn sävel.

Elokuussa 2012 ompelin juoponpolkumallilla tilkkublokkeja peittoon, joka sai sittemmin nimen Arvoitus. Koska peitto ei sommittelultaan ole täysin mieleiseni, en viivy tässä puheenaiheessa pidempään.

Näihin aikoihin elokuussa 2013 ompelupuuhani olivat aika samanlaisia kuin tänään. Olin leikannut suorakaiteita palapelipeittoon ja olin valmistautumassa applikoimaan palapelipalojen nirkkoja kehittämälleni tilkkupinnalle.



Eipä ole tuo tilkkupinta valmiina vieläkään! Toivottavasti ympyräapplikoinnilleni ei käy samoin.

Viime vuonna tähän aikaan rakentelin plus-kuvioisia tilkkublokkeja.

Tähän on paljon mukavampi palata! Sain tilkkupeiton valmiiksi kohtuullisen nopeasti ja se on meillä päiväpeittona. Annoin sille nimeksi ”Pelkkää hyvää,” koska siinä on plus-kuvio poikineen.



Kissallajin olisi peitosta todennäköisesti sanottavana pelkkää hyvää (siis jos se puhuisi muutakin kuin kissaa).

Monday, 25 May 2015

kun muistelen.

Näihin aikoihin toukokuussa 2010 esittelin juuri valmistunutta sinistä tilkkukukkakassia. Olin innostunut ompelemaan aika pieniä tilkkupaloja pinnoiksi, joista leikkasin tilkkukukkiin terälehdet. Sitten applikoin terälehdet kankaalle ja lisäsin varren. Tikkasin koristeeksi kiehkuroita käsin ompelemalla ja tein näistä laukun tai tyynyn.

Silloin en vielä antanut kaikille töilleni nimeä. Tämäkin kassi tunnetaan nimellä "Sininen tilkkukukkakassi".


Minulla oli tuolloin myös tapana pihistellä parhaat kuvat postauksen loppuun. Päättelin, että lukijat varmemmin katsoisivat koko postauksen, jos näyttäisin ensin vain jotain ja jännitys tiivistyisi postauksen loppua kohti. Nyttemmin olen tajunnut, että näyttävin kuva kannattaa esitellä ensimmäisenä. Suurin osa blogilistoista näyttää juuri tuon ensimmäisen kuvan thumbnail-koossa ja sen pitäisi houkutella klikkaamaan.

Neljä vuotta sitten toukokuussa leikittelin värikkäillä tilkuilla ja aloittelin tilkkupintaa, jonka pian valmistin Kesätuuli-nimiseksi tilkkulaukuksi. Hyödynsin täysillä jäännöspaloja. Ompelin tietenkin myös väärin!



Juuri tähän aikaan vuonna 2012 sain idean, miten hyödyntää loppumatonta jäännöspalavuortani ja silti koota tilkkupeiton kokoisen pinnan melko joutuisasti. Ompelin ideaani perustuen melkein hetkessä tilkkupinnan, joka sittemmin sai nimen ”Iloinen yllätys”. Tein ideastani myös tilkkublokki- ja tilkkupeitto-ohjeen.

Pidän edelleen ideastani, mutta myönnän, etteivät jäännöspalat siinä erityisesti hupene. Tein saman idean perusteella myöhemmin myös ”Vanhat ystävät” –tilkkupeiton.

Vuoden 2013 toukokuussa ompelin tilkkublokkeja, joista sittemmin kokosin tilkkupeiton nimeltä "Tuulen viemää”:


Näiden blokkien sivutuotteena syntyneistä kolmio-neliöistä olin ehtinyt valmistaa esimerkiksi ”Tilkkugeometriaa” –nimisen vetoketjupussukan. Olinpa löytänyt siihen iloisen värisen vetoketjun! Ja jälleen ompelin väärin.

Vuosi sitten toukokuussa olin myös saanut juuri valmiiksi tilkkupussukan, tällä kertaa ”Madison”-nimisen.



Olin tammikuussa 2014 keksinyt koota pussukoihin tilkkupinnat kaitalepalkeista ja tikata ne suorin ompelein juuri niin kuin tässäkin. (Tilkkupinta- ja tikkausidean sain syyrinkiläisen tilkkuystäväni Armin laukusta, jonka hän oli tehnyt Crazy Mom Quilts –blogin pitäjän Amandan tilkkulaukun mallilla.) Sittemmin olen valmistanut samalla idealla yllättävän monta sittenkin melko erilaiselta näyttävää pussukkaa.

Hyvänen aika! Tähän aikaan vuosi sitten sireenimme kukkivat jo! Nyt eivät kuki vielä.

Thursday, 21 November 2013

kierrätysaiheita.

Voih sentään, miten vähälukuisiksi minun ompelutuokioni ovat taas kutistuneet! Siltä varalta, että blogini lukijat kuitenkin kaipaavat lukemista, tarjoan taas kierrätysaiheita.

Marraskuussa 2009 

Tilkunviilaaja-blogin ensimmäinen postaus näki päivänvalon neljä vuotta sitten 3.11.2009, ja tuon vuoden marraskuun loppupuolella tunnun puuhanneen PC-laukkuja. Teetin niihin sopivat pohjavaneripalatkin.

Suurista PC-laukkuvalmistamohaaveistani huolimatta tuon tuotteen tekeminen tyssäsi, sillä hukkasin käyttämäni kaavan. En ole löytänyt sitä, vaikka olen monta kertaa etsinyt, enkä toisaalta ole viitsinyt mittailla, laskeskella ja piirrellä uutta kaavaa. Siksi minulla on pohjavaneripaloja jäljellä vielä noin seitsemään laukkuun. Tai yhteentoista. Huokaus.

Marraskuussa 2010 

Ohhoh, marraskuun loppupuolella 2010 olin jo saanut valmiiksi neljä joulukuusiaiheista tyynynpäällistä ja jouluisia lasinalusia oli myös tekeillä. Postauksen nimikin on ”valmiina valmiina”. Kylläpä näytän tehneen ahkerasti kaikenlaista!

Esittelen saman postauksen lopussa joulutilkuista ja kullanhohteisesta kankaasta tekemiäni palasia ja kyselen, mahtaako siitä tulla mitään. No vielä ei ole tullut.

Marraskuussa 2011 

Olen ommellut tilkkukukkatyynynpäällisiä sekä vuoden 2010 että vuoden 2011 marraskuussa. Kerron tässä ”tyynynpäällinen tilkkutyönä” –postauksessani myös Muu-vetoketjupussukan ompelemisesta ja luettelen työvaiheet. Yllättävän pitkä lista! Ja postauksen otsikko on vähän harhaanjohtava, koska siinä on ehkä enemmän vetoketjupussukka-asiaa.

Marraskuussa 2012 

Vuosi sitten olin ollut ensimmäistä kertaa Töölön Tilkkupajassa viettämässä Soilen kanssa kahden hengen ompeluseuraa. Muistan yhä, miten riemastuttavaa oli tarttua toisen ihmisen jäännöstilkkuihin!

Tiedän, että Soile valmisti kokoamani tilkkupinnat pussukoiksi ja itsekin sain pussukan aikaiseksi niistä pinnoista, jotka hänen kehotuksestaan tein itselleni hänen tilkuistaan. Totta kai ihanista jäännöstilkuista ompelemani pussukka sai nimekseen "Ihanuus".

Käytin pussukkaa jopa mallina kuvaillessani valeympyrätikkausta. Myös Tytär olisi halunnut sen itselleen.

Jotkut tilkut vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, vai miten se sanonta menikään.

Friday, 23 August 2013

vuosi sitten. 2 vuotta sitten.

Olen pitänyt blogia aika pitkään ja ajattelin välillä hyödyntää jo kirjoittamiani tekstejä. Katsoin, mitä olen kirjoittanut elokuun 23. päivän tienoilla vuonna 2012 ja vuonna 2011.

elokuu 2012: tympii.

Vuosi sitten Tilkunviilaajaa tympi. Ahersin uuden tilkkukukkatyynynliinan parissa eikä työ sujunut kuin tanssi. Onneksi sain tyynynliinan lopulta valmiiksi. Se sai nimen ”Meritähtikartta”.

elokuu 2011:  vauvanpeittoa tilkuista

Kaksi vuotta sitten ompelin vauvanpeittoa tilkuista. Sain aikanaan työn valmiiksi ja annoin sille nimeksi ”Pehmeää ja possunpunaa”. Tämä tilkkutyö oli esillä tilkkuyhdistyksen kansallisessa näyttelyssä Jokioisilla kesällä 2012.

Peitolle ei vielä ole löytynyt sopivaa käyttäjää, joten se oleskelee varastovintin hyllyllä.

Tuesday, 13 August 2013

lähtövalmiina.

Juoponpolku-kuvioinen tilkkupeittoni on askeleen lähempänä valmistumista, sillä sain sille ommelluksi taustakappaleen. Tilkkupinta ja taustakappale ovat tässä lähtövalmiina Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun.


Tilkkupinta oli minun mittakaavallani iso – noin 203cm x 278cm ! Kun taustakappaleen täytyy olla noin 10cm tilkkupintaa isompi joka suunnassa, siitä tuli melkoinen jättiläinen. Eihän se mahtunut lattialle suorana ollenkaan.


Kuvassa näkyvät rypyt eivät siis johdu epätarkoista saumoistani, vaan en vain pystynyt silottelemaan pintaa kokonaan suoraksi lattialle. Muuallakaan talossa ei ole tarpeeksi isoa tanssilattiaa, että jättikokoiset työni niille suorana mahtuisivat. Puhumattakaan seinäpinnoista! Sommitteluseinä on unelmaa vain.

Suora tai ei, minulla on vahva usko, että taustakappale on kuitenkin suunnilleen oikean kokoinen. Rakensinhan sen mittojen mukaan.

Söpöysammattilainen 

Tein eilen työ-töitä kotoa käsin, ja samassa huoneessa kanssani ahkeroi söpöysammattilainen:


Koko päivän väsymättä hän puursi.

Vain tilkkutöistä kiinnostuneet: jättäkää Kissa (ja etualan kissankarvat) huomiotta ja kiinnittäkää huomio Kissan takana nojaavaan tyynyyn. Kas tässä lähempi kuva:


Ohhoh, onpa mennyt ryppyiseksi! Käytännöllinen tilkkutyö joka tapauksessa. Laitoin kuvan siltä varalta, etten ole aikaisemmin kovin monta kertaa esitellyt juuri tätä tyynynpäällistä.

Monday, 3 December 2012

joulukuu!

Tilkunviilaajan joulukuun kalenterikuva:


Toissa vuonna ompelin neljä kuusikuvioista tyynynpäällistä ja tajusin ottaa niistä yhteiskuvan lumisella penkillä, jolloin sain hyvän jouluaiheisen tilkkukuvan Tilkunviilaajan vuosikalenteriin 2012.

Ensimmäisen kuusen ompelemisessa tein nolon virheen, kun ompelin vaaleat taustakangaskolmiot kuuseni ulkoreunoihin väärin päin, eli leveän reunan kuusen leveään reunaan kiinni. Toisella yrittämällä onnistuin kiinnittämään taustakangaskolmion oikein päin, mutta toisen taustakangaskolmion ompelin taas ensin väärin päin kuuseen. Olin aivan torvi. No seuraavissa kuusissa osasin olla varuillani, ne tuli ommeltua kerralla oikein.

Tilkkukuusen koristeluidean sain sattumalta. Tässä postauksessa kerron, miten kuusenkoristeluidea syntyi.

Tässä postauksessa kerron kuusikuviollisista tilkkutyynyistä vielä lisää.

Sunday, 30 September 2012

suositut ja vähemmän suositut.

Ensin vähemmän suosittu (minun keskuudessani): sängynpäällistyyny, joka on liian litteä eikä sovi päiväpeiton eikä muiden tyynyjen väreihin tai olemuksiin.


Heittäkää, lukijat, ideoita, miten voisin uusiokäyttää tyynyn tilkkupinnan, joka on ihan ookoo! Tyynynä tämä on tullut tiensä päähän. En halua enää siirrellä isoa, litteää ja sointumatonta tyynyä iltaisin lattialle ja aamuisin takaisin sängyn päälle.

Postaukseni ei tänään kyllä ole ensisijaisesti sänkytyynyaiheinen, vaan tilastoaiheinen. Olen vähän tutkiskellut blogini lukijamääriä ja huomannut mielenkiintoisia seikkoja.

Hiljattaiset postaukset

Viime aikojen postauksista tympii on yksi vähiten luetuista. Se on luettu vain 14 kertaa. Ilmeisesti kannattaa välttää kielteisten tunteiden ilmaisua, jos haluaa postausten kiinnostavan luettavaksi asti!

Eniten on katsottu valmista modernia tilkkupeittoa. Arvaan, että postaus on saanut niin paljon katsojia, koska mainitsin siitä kommentissani Oh, Fransson! –blogissa. Kiittelin Oh, Franssonia hyvästä ideasta, jonka häneltä sain ja joka vei tilkkupinnan ok-tasolta ihana-tasolle. Postauksessa on enemmän kommentteja kuin postaukseni yleensä kirvoittavat, mutta kommenttien määrä ei ole mitenkään suhteessa katsojien määrään.

Ohje-sanalla otsikointi näyttää nostavan postauksen suosiota, ainakin näin voisi päätellä ohje: helppo tilkkublokki –postauksen suosiosta verrattuna sitä edeltävän ja sitä seuraavan postauksen lukijamääriin.

Ohje-postaus on luettu 200 kertaa useammin kuin sitä seuraava tilkkublokkeja. siistiä. –postaus.

Paljon vanhemmat postaukset

Kävin kokeeksi katsomassa myös aika vanhoja postauksiani. kuukausi jouluun! ompeluvinkkejä. –postaus on luettu yli 750 kertaa, kun taas esimerkiksi kaksi viikkoa aikaisemmat blogiarvonta tänään. –postaus ja blogiarvonnan voittaja –postaus luettiin vain 20-25 kertaa.

Samoihin aikoihin postaamani pinkit ja vihreät tilkkulasinaluset on saanut ainoastaan 12 lukijaa! Ei se nyt niin tylsä postaus ole voinut olla.

Kaikkien aikojen suosituimmat

Postaukseni vetoketju pussukkaan on ehdottomasti blogini luetuin postaus, yli 2500 lukukertaa. Postausten suosittuus vaihtelee noin kymmenen ja yli 2500 lukukerran välillä: aikamoinen vaihtelu siis!

Jostain minulle avautumattomasta syystä valmis turkoosi kissatilkkulaukku –postaus on myös ollut erittäin suosittu, se on luettu yli 1100 kertaa. En keksi, miksi se alkujaan nousi niin suosituksi, mutta tietysti lukukertoja kertyy suosituimpien listalla oleville postauksille koko ajan enemmän kuin muille.

And now for something completely different.

Ennen –

Jälkeen –

Wednesday, 26 September 2012

valmis tyynynpäällinen tilkuista.

Ompelin tilkuista ensin applikoitavan tilkkukukan osat, sitten applikoin kukan tummalle kankaalle ja lopuksi koristelin kukan ympäryksen kullanvärisillä konetikkauksilla. Olisin tikannut kuvioita käsin, mutta tikkaukset eivät kunnolla erottuneet taustastaan.

Nyt sain vihdoinkin aikaiseksi ommella tyynynpäällisen valmiiksi. Tässä siis valmis Meritähtitaivas-tyynynpäällinen:


Tyynyn taustapuoli on samaa kangasta kuin kukan taustalla:


Ompelin tyynyyn laiskuuttani vetoketjukiinnityksen. Olen suosinut nappilistoja, mutten tällä kertaa jaksanut ajatella ompelevani ensin monta napinläpeä ja sen jälkeen yhtä monta nappia.

Valitsin varastoistani epätodennäköisimmin käyttöön tulevan vetoketjun, eli tyynyyn valikoitui nyt viininpunainen, aika leveä takkivetoketju:


Vetoketjuhan jää piiloon – osasin kuin osasinkin järkeillä, miten ketju täytyy ommella, että se todellakin jää piiloon.

Nyt kun vielä saisin aikaiseksi paketoida tämän (sisätyynyineen, ostin Eurokankaasta litistettyjä sisätyynyjä, jotka kulkevat ongelmitta postipaketissa) ja lähettää Kummitädille!

Saturday, 25 August 2012

tilkkukukkatyynynpäällinen ja uusi alku.

Pitkä sana! Tilkkukukkatyynynpäällinen! No, pääsin tympimisen yli, vaikken edelleenkään ole innostunut tästä työstä. (Pitääkö minun muuten sanoa, ”ettei tymmi enää,” vai miten tympiä-verbi oikeasti taipuisi?)

Tilkkukukka on kunnialla kiinni taustakankaassa ja tein taustalle kullanväriset konetikkaukset. Palan ympärillä on kangaskaitaleet kehyksinä ja kokonaisuus on riittävän suuri, jotta voin ommella tästä 40cm x 40cm tyynynpäällisen.
 
Applikoitu tilkkukukka - tyynynpäällinen tilkuista vielä kesken

Kullanväriset tikkaukset lähikuvassa:

Applikoitu tilkkukukka. Koneella tehdyt koristetikkaukset läheltä

Olen tykännyt tosi paljon käsin ompelemistani etupistoista, joilla olen koristellut muistaakseni kaikki tilkkukukkakupongit tähän asti, mutta tähän kirjavaan taustakankaaseen en saanut etupistoja sopimaan. Vasta konetikkaus erottui taustasta tarpeeksi.

Voisin ommella tyynynpäällisen valmiiksi – minulla vain ei ole sopivan kokoista sisätyynyä. Kummallista! Tuntuu kuin olisin ostanut noin 15 miljoonaa sisätyynyä viimeisen kahden vuoden aikana, mutta yhtään kappaletta ei nyt ole jäljellä. (Paitsi ne lukuisat, jotka ovat kotona tyynynpäällisten sisällä.) Tämä jäi siis vielä kesken.

Ja aloitin aivan uuden työn kovalla innolla!

Minullahan on tilkkuystävältäni Lealta edelleen lainassa muovimallineet, joilla saa leikatuksi palat ”juopon polku” –tilkkutyöhön. En kehtaa sanoa, kauanko nämä ovat olleet lainassa. Juuri nyt en malta niitä palauttaa, sillä ryhdyin leikkaamaan musta-valkoisia/harmaita ja toisaalta vihertäviä kankaita mallineiden avulla:

Juopon polku -mallineella leikatut palat tilkkublokkia varten

(Onpa kummalliset värit.)

En aio tehdä juopon polku –työtä, vaan She Can Quilt –blogista löytämäni ”Mod Op” –mallin, johon alkuperäisen ohjeen on laatinut JuliePickles.

Minulla ei tietenkään ole valmiita ohjeita käytössäni, mutta katsoin kuvista, millaisia paloja tarvitsen. Ruutupaperilla vähän zoomailin, montako ja minkälaista palaa tarvitsen. Ompelinkin ensimmäiset jo, koska halusin ehdottomasti kokeilla She Can Quilt –bloggaajan helpolta ja yksinkertaiselta näyttävää tekniikkaa. Voisiko se toimia? Olisiko palojen ompelu todellakin helppoa ja nopeaa?

Juopon polku -mallineella tehty tilkkublokki

Kyllä oli! Ompelin 9 palaa noin 15 minuutissa, ehkä jopa alle. (Näyttävätpä ne kuvassa kalvakoilta.)

Vinkkinä siis neljännesympyröiden ompelutekniikka She Can Quilt'in tapaan.

Tarkastelin sitten mallin kuvioita tarkemmin ja huomasin, ettei neljännesympyrän taustakangas voi olla niin iso kuin mallineella leikattu. Tasoitin oikeanpuoleisen palan kokoon, jonka arvelen sopivaksi.

Juopon polku -mallineella tehty tilkkublokki

Aika paljon palaa pitää pienentää. Ehkä voin ottaa tämän huomioon jo leikkuuvaiheessa. Toisaalta ompelemista helpottaa, kun palan ”sakarat” ovat leveämmät.

Tämä on hieno 

Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli syyskauden ensimmäinen kiltailta torstaina, ja meitä hemmoteltiin taidetilkkutöillä. Mettäsen Sirpa toi mukanaan unkarilaisia töitä, jotka olivat kai olleet Virroilla näyttelyssä. Saimme tutustua 29 taidokkaaseen työhön lähietäisyydeltä. Tämä oli ehdoton suosikkini:

Zsuzsanna Mészár: Applikoitu tiikeri

Zsuzsanna Mészár -niminen unkarilainen tilkkutaiteilija oli valmistanut pienistä kangaspaloista applikoimalla ja taidokkaiden konetikkauksien avulla näin todellisen näköisen tiikerin kuvan! Olen aivan mykistynyt. Tämä on hieno!

Thursday, 23 August 2012

tympii.

Tekemäni tilkkukukka ei sopinut sille ensiksi ajattelemalleni taustakankaalle, koska en halunnut tehdä niin kirkasväristä tyynynpäällistä. Tempaisin vaihtoehdoksi ensimmäisen käsiini osuneen tumman kankaan ja tyydyin siihen.

Olihan siinä selkeitä kuvioita, vaikka edelliset taustat ovat olleet yksivärisiä. No ookoo, menköön.

Luin jostain, että tilkkuilija sejase vannoo kahden yhtaikaa juoksutettavan konetikkauslangan nimeen ja totta kai uskoin ajatuksen hyvyyteen.

Tavallisen tikkauslangan ja karheahkon metallihohtolangan yhdistelmä ei minusta kyllä ollut parhaalla mahdollisella tavalla toimiva. Tein pienimpien terälehtien ympärille siksakkaukset näillä kahdella langalla ja ompeleesta tuli epätasainen, täynnä lankalenksuja. Tyydyin ommeljälkeen kahdessa terälehdessä ja vaihdoin sen jälkeen tikkaamaan pelkällä metallihohtolangalla.

Käytin yhtaikaa kahta lankaa applikointisiksakissa. Ei hyvä.

No, ainakin kukan terälehdet olivat kiinni taustakankaassa.

Punainen applikoitu tilkkukukka tummalla taustakankaalla

Olisin tietysti voinut silittää taustakankaan ennen kuin otin sen käyttöön. Vähän häiritsevä tuo näkyvä taite.

Seuraavaksi leikkasin työlle taustavanun ja käytin jo leikkaamani kirkkaansinisen kankaan tälle taustakappaleeksi. Kätevää.

Päätin tikata kukan ympärille mutkittelevia etupistopolkuja kuten olen tikannut aikaisempiinkin kukkiin. Otin neulaan yhtaikaa vaaleanpunaista pellavalankaa ja kullanvärisen konetikkaussäikeen. Ompeleminen oli hankalaa, mutta onnistui kyllä. Lopputulos: vain vaaleanpunainen näkyi, mutta kulta ei näyttänyt kimaltavan ompeleissa lainkaan.

Kokeilin tikata punaisella, karhealla metallihohtolangalla eli samalla langalla kuin siksakkasin terälehdet. Pistot eivät erottuneet taustakankaasta juuri lainkaan.

Käsin ommellut etupistot erottuvat kirjavasta taustakankaasta huonosti

Tässä vaiheessa koko tilkkukukkaprojekti alkoi tympiä. Purin turhautumistani purkamalla jokaisen käsinompeleen kukan ympäriltä. Lievästi sanottuna tämä projekti ei nyt oikein inspiroi.

Tämäkin alkoi näyttää pöljältä 

Kävin aikaisemmin läpi yhtä jäännöspalalaatikoistani jälleen kerran – tällä kertaa etsin vihertäviä ja violetihtavia paloja seuraavaan moderniin projektiin – ja löysin kivan kuviokankaan. Nostellessani vihreitä ja liiloja kankaita pinoon pidin kuviokangasta silmällä ja valitsin sille muutamia mahdollisia kaverikankaita omaan pinoon:

Kukkakangaspala ja kaverikankaat - vaikka tilkkupussukkaan

Ajattelin, että näistä voisin tehdä vaikka sitä mukaa tikattavan tilkkupinnan, josta tekisin pussukan. Minulla on melko varmasti joku väreihin sopiva vetoketjukin valmiina.

Mutta huono menestys yhdessä työssä vaikuttaa toisenkin projektin houkuttelevuuteen. Tämäkin näyttää nyt silmiini pöljältä. Voi voi.

Wednesday, 22 August 2012

tilkkukukka vielä kesken.

Minulta on pyydetty tilkkukukka-aiheista tyynynpäällistä (esimerkiksi tämän tapaista, mutta ehkä eri väristä), ja ryhdyin pitkästä aikaa tekemään tilkkuterälehtiä applikoitaviksi.

Päädyin punaiseen väriin ja valitsin aika tummia/kirkkaita kankaita. Tässä terälehdet vähän sinne päin asemoituina silityslaudalla:

Tilkkukukan terälehdet koottu tilkuista - odottavat siistimistä

Valkoinen kangas on hillitsemässä kuvan väriloistoa, kun silityslaudan päällinen sattuu olemaan sinisävyinen ja kukallinen.

No, merkkasin terälehtien ääriviivat ommelviivoin ja leikkasin kukan osat muotoon. Olin jo leikannut valmiiksi taustakankaan. Mallailin siis, miltä kukka näyttäisi tyynynpäällisenä:

Tilkkukukka odottaa applikointia (väärän värinen taustakangas!)

Voi iik, eihän se näytä lainkaan sellaiselta, kun mielessäni kuvittelin! (Ihan kiva, jos tykkää räikeästä kirkasvärisestä, mutta tavoitteena oli loihtia dramaattisen tyylikäs kokonaisuus.)

Ei auta muu kuin miettiä kukalle uusi taustakangas. Tummempi sininen, tai jopa musta. Siksakkauslangaksi olen kaavaillut pinkkiä ja mukaan kiiltävää, metallista tehostelankaa.

Sunday, 1 April 2012

huhtikuu, juhuu!

Tilkunviilaajan huhtikuun kalenterikuvassa on tällä kertaa pikkulaukku nimeltä ”Viidakon jalokivi”.


En olekaan pitkään aikaan tehnyt yhtään tällaista! Pitäisiköhän?

Tikkausrupeama lähestyy

Ensiksikin, sain mansikka- ja suklaajäätelön sävyisen tilkkupeitepinnan laajennetuksi peiton kokoon, joten siirsin työn orrelle odottamaan tikkaamista. Ennen sitä peite lepäili vuoteella silitettynä.


Olin vähän huolissani, että Kissa huomaisi puhtaan pinnan ja ehtisi maata peittoon kissan muotoisen ja melko karvaisen syvennyksen. Ei sentään, epäilin turhaan. Pinta sai jäähtyä rauhassa.

Tästä lähtee

Jotta saan huhtikuussa jotain kauemmin kesken ollutta valmiiksi Maikin tilkkujen ”jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen merkeissä, on ryhdyttävä toimeen. Otin siis esiin kukkaneliöt-työni, johon olen ommellut jo taustakankaankin valmiiksi.

Vinkkejä

American Patchwork and Quilting –lehden huhtikuun numerossa oli juttu, joka kertoi yksityiskohtaisesti, miten tilkkutyökerrokset valmistellaan onnistunutta tikkaamista varten.

Ensiksi taustakangas pitää kiinnittää tikkausalustaan (minulla lattiaan, muilla ehkä pöytään) sileästi. Reunoihin kuuluu kiinnittää maalarinteippiä. Ensin kulmiin, sitten keskelle sivuja, sitten loppuihin reunoihin. Teippejä pitää laittaa tiuhaan:


Taustakankaan päälle levitetään tikkausvanu. Tähän vaiheeseen oli hauska vinkki: vanun voi silittää leikkuuviivaimen avulla laapimalla, niin vanuunkaan ei jää poimuja tai ryppyjä. Kokeilin ensimmäistä kertaa, ja ihan kivasti sujui. (Olen aikaisemmin silitellyt ihan käsilläni ja sekin on riittänyt.)

Päällimmäiseksi tilkkupinta, ja sen täytyy myös olla sileästi.


Sitten hakaneuloja kiinnittämään, tai myös voi harsia. Minulla on jonkun verran hakaneuloja ja käytän niitä sen verran mihin ne riittävät ja harsin loput.

Osa hakaneuloistani on tähän tarkoitukseen käyttökelvottomia. En tiedä, mitä tarkoitusta varten ne on valmistettu, mutta niissä on rautakangen paksuinen neulaosa, jonka pää on ihan tylsä. Aivan joutavia. Pitäisi heittää ne menemään, mutta säästäväisenä ihmisenä en raaski.

Lopputuloksena pitäisi olla ”tilkkutyö-sandwich,” jossa on hakaneuloja ja/tai harsinompelusta riittävän tiuhassa. Samaisessa lehdessä sanottiin, että kun laittaa nyrkin neulalle tai harsimukselle, pitäisi pystyä koskemaan samalla kädellä toiseen neulaan/harsimukseen. En oikein osaa tuota hahmottaa, mutta ehkä on parempi neulottaa/harsia liian tiuhaan kuin liian harvaan.


Kukkaneliöt-työ on hakaneulotettu/harsittu valmiiksi. Ja nyt täytyy tosiaan päättää, miten sen tikkaan! Voi ei! Mielikuvitus lyö tyhjää.

Tämä jäi vielä odottamaan

Tytär teki jokunen vuosi sitten kissakuvion kankaanpainantana:


Löysin sen äskettäin kaapista ja olen päättänyt tehdä siitä tyynynpäällisen. Vielä tänään en päässyt sitä ompelemaan. Eikö olekin söpö!?

Sunday, 18 December 2011

jouluinen pannulappu.

Puna-valkoinen taiteltu tähteni näytti jotenkin niin houkuttelevan jouluiselta, että päätin valmistaa siitä pannulapun joulukeittiöön.

Tein kanttinauhan itse, pilkullisesta puna-valkoisesta kankaasta. Leikkasin 3cm leveää vinokaitaletta ja ompelin kaitaleen tikkauspaininjalan etäisyydeltä reunasta, jolloin kantista tuli kapeampi.


On minulla varsinainenkin ”valmis pannulappu” –kuva, mutta tässä on paljon hauskempi asetelma:


Tytär ystävällisesti sai sekä pannulapun että kissan poseeraamaan.

Lootuskukan värinen taiteltu tähti on valmis käytettäväksi vaikka tyynynpäälliseen. Tässä kukka/tähti odottaa vielä, että täydentäisin sen neliön muotoiseksi.


Aiempi tilkkutyö

Kävin ystäväni luona lounaalla ja havaitsin nojatuolissa jouluisen tyynynpäällisen, jonka olin unohtanut tehneeni. Erityisesti tyynyn kohokohtana oleva paper-piecing-tekniikalla toteutettu joulukuusi näytti muutaman vuoden unohduksen jälkeen hauskalta ja sellaiselta, että voisin tehdä toisenkin:


Kuviossa on mitättömän pieniä kangaskolmioita, joihin voisin käyttää jäännöstilkkujani ilman, että tilkkuvarastoni yhtään näyttäisi vajuvan. Minullehan on ominaista, että teen pienistä palasista, vaikka kaapit ovat täynnä isohkojakin paloja.

Ihana kukka!

Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli tiistaina 13.12. pikkujoulut, ja ihanat olivatkin. Sain kiltalaisilta jouluruusun kiitokseksi kuluneesta syyskaudesta.


Tässä ruusu esittäytyy minulla jo olleen hileillä koristellun muratin vieressä. Näiden takana on peili, jonka ympärille olen virittänyt jouluvalot. Asetelma on oikeassa elämässä paljon tunnelmallisempi.

Tänään on paitsi viimeistelty pannulappua, myös paketoitu joululahjoja. Kissa on auttanut.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails