Tilkunviilaaja

Ensimmäinen valmis tilkkutyöni tänä vuonna oli Vanhat ystävät –tilkkupeitto, jonka annoin kahdelle vanhalle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. En ole käynyt heidän kotonaan, mutta onneksi arvasin käyttää sopivia värejä. Katsokaa vaikka, miten hyvin peitto sopii esimerkiksi makuuhuoneeseen: Ja peitto toimii oikein hyvin myös heidän sohvallaan: Jännittävä kuosi tuossa sohvassa muuten, ja tykkään siitä miten raidat komppaavat lampunvarjostinta. Onpa tilkkupeitto päässyt hyvään seuraan! Vain vähän edistystä Väkerrän edelleen vaaleita tilkkusilppuneliöitä kolmio-neliötähtipintaan. Tässä viimeisimmät tilkkusilppupinnat: Näyttävät hailakoilta ja vaaleilta, mutta niin näiden pitääkin näyttää. Viime postauksessa esittelemäni pussukkapinnat odottavat nyt tikkaamista: (Ohhoh, nyt näyttäisivät kameran säädöt olevan miten sattuu, kun valkoiset ovat aivan puhkivalkoiset.) Leikkasin näille froteesta välikerroksen ja puuvillavanusta vanun taakse ja kiinnitin kerrokset keske

Kivan koirakankaan innostamana musta-valkoisista ja pinkeistä jäännöspaloista kokoamani pussukka on valmis ja se sai nimekseen Piparminttupennut. Pussukka seisoo tukevasti tyhjänäkin, kun sitä vähän muotoilee: Toinen puoli näyttää tältä: Sain koiratilkut osumaan pussukan näkyviin osiin, ja pohjassa on siis vain jäännöspaloja: Tämäkin pala on juuri sopivasti näkyvissä eikä solahda pohjan puolelle: Vetoketjupussukkani vuorikangas on mehevän pinkki. Olen myös tyytyväinen, että maltoin tehdä pussukkaan sisätaskun. Sellainen tekee pussukasta jotenkin laadukkaamman. Pussukan strategiset mitat: Leveys ylhäältä noin 27cm Korkeus noin 18cm Pohjan leveys 8.5cm. Noudatin tilkkuystäväni Soilen vinkkiä ja käänsin vetoketjua ommellessani vetoketjun päät sivulle, sauman sisään. Valmiina pussukan vetoketjukulma näyttää siis tältä: Pussukka olisi ehdottomasti tarvinnut mustan vetoketjun, mutta jouduin tyytymään tummansiniseen. Sininen on onneksi niin tumma, et

Aivan ensimmäiseksi kiitän Irmaa, Tiinateitä ja Vekkiä hyvän joulun toivotuksista! Toivotukset tuntuivat erityisen hauskoilta, kun en teitä tunne muuta kuin blogosfäärissä. Mutta täällä olemme kaverit. Ihmeellinen on blogimaailma! Tilkkuasiaan Veljentyttö osoitti sormella pussukkatarjonnassani esiintyvää ammottavaa aukkoa: valikoimassani ei ole koira-aiheisia pussukoita. Otin melkein saman tien esiin yhden tosi kivan koirakankaan, jota minulla sattumoisin on varastossa. Leikkasin kankaasta epämääräisen muotoisia paloja, joihin tulisi mahdollisimman ehjät koirat, ja yhdistelin erilaisiin musta-valkoisiin ja pinkkeihin kankaisiin. Vinkki: Jäännöspaloista voi järjestellä kahta eri väriä sisältävän pinon, jossa olevista paloista voi edelleen koota kaksivärisen tilkkupinnan. Esimerkiksi jos monivärisen pinnan kokoaminen tuntuu liian haastavalta värien sovittelemiselta, kahteen väriin rajoittuminen voi helpottaa sommittelua. Löysin pinkki-musta-valkoiseen pussukkaan nätisti s

Tilkkutyöt tällä viikolla ovat keskittyneet ruskeasävyisten 3 x 3 –palojen tekemiseen mallin mukaan. Olen saanut valmiiksi noin 40 palaa ja vielä täytyy koota noin 50, huh huh. Päätin välillä hemmotella itseäni ja aloitin vetoketjupussukan tekemisen, vaikka ruskealla työllä on määräaikakin. Leikkasin tikkausvanusta kaksi palaa, jotka ovat kaapista löytämäni mintunvihreän vetoketjun mittaiset ja aloin koota vanun päälle tilkkupintaa "quilt-as-you-go" –menetelmällä. Mintunvihreä vetoketju: mitä olen ajatellut? Merkillinen väri. Vähän lisää ruskeasävyisestä projektistani. Kokoan ja järjestelen ruskeat 3 x 3 –palat pikselöimäni kuvan perusteella, näin: Ompelin palat pötköksi kyllästyttyäni ompelupöydän epämääräiseen blokkikasaan. Olen ommellut paloja epämääräisessä järjestyksessä suhteessa kuvaan, koska en tiedä, miten aluksi valitsemani kankaat tähän riittävät. On ollut vaikea löytää tietyn numeroinen pala sikin sokin –järjestyksestä. Nyt palat on silitetty ja ne o

Vihdoinkin sää suosi sen verran, että pääsin ottamaan sini-vihreästä, aitausmaisesti kuvioidusta tilkkupeitosta valmistujaiskuvan. Tässä uusin valmistunut tilkkutyö: Tilkkupeiton nimi on "Ruoho on vihreämpää". Nimi tuli mieleen aitausmaisuudesta, siis aita-sana. Ja hei, ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. (Vai onko?) Tuntui kuitenkin paremmalta lyhentää sanonta, koska tarkemmin katsottuna työssä on aika vähän vihreää sävyä. Ruoho todellakin on vihreämpää kuin tämä työ. Vaikken väitä tykkääväni taustapuolesta enemmän kuin oikeasta puolesta, taustapuoli on silti todella kivan näköinen: Taustassa on erityisen ihanaa se, että kaunis tikkauskuvio erottuu hyvin: Ajatella, että vielä viime hetkillä maltoin tehdä tuollaisen tilkkurivistön peiton taustakappaletta koristamaan! Yleensä viimeistelemisten kanssa on todella kiire, eikä minua muutenkaan hirveästi huvita isojen kangaspalojen toisiinsa liittäminen. Muistin merkitä nimilappuun paitsi työn nimen

Veljentytär mieltyi Jäätelökesä-tilkkupeittoon niin, että otti sen luokseen asumaan. Se on päässyt hänen kotonaan kunniapaikalle, esimerkiksi Koiran alle: Ei kun oikeasti se on makuuhuoneen tärkeänä kodikkuuselementtinä: Kuvista päätellen Jäätelökesä-tilkkupeite sointuu Veljentyttären sisustukseen hyvin. Veikkaan myös, että erityisesti peri-perinteistä tilkkupeitettä nuorekkaampi kuviointi miellyttää uuden omistajan silmää. En varmaan tänäänkään saa valmistujaiskuvaa sini-vihreäsävyisestä, aitausmaisesta tilkkupeitostani. Sisätiloissa valaistus ei riitä eikä ulkona näyttäisi voivan kuvata ilman että peite kastuu. No voi voi!

Viikonlopun aikana ahersin juopon polku –tilkkublokkieni parissa ja sain ne lopulta kokoon. Ensin kolmeksi pitkäksi pötköksi: Tässä palat ovat vierekkäin, eivät vielä ommeltuina kiinni toisiinsa. Kokonaisuus näyttää vielä siistimmältä, kun koko tilkkupinta on koossa ja aseteltuna sängylle: Peitto ei ole vielä kokonaan tässä. Ompelen juopon poluille ensin räväkän vihreän, kapean kehyksen ja sen ulkopuolelle vähän leveämmän jonkun värisen kehyksen. Koska peitteen oikeassa alareunassa on kovin paljon mustaa, saatan tasapainottaa kokonaisuuden niin, että uloin kehys onkin vasemmasta yläreunasta paljon tummempi kuin muualta. Ehkä se tasapainottaa, ehkä ei. Peite taitaa joka tapauksessa jäädä meille kotiin asumaan, koska Mies vaikutti pitävän tästä tavallista enemmän. Valitettavasti makkarin muu väritys ei soinnu tähän – muuten saisimme uuden päiväpeiton. Material Obsession Two  Sarjassa kirja-arvosteluja on vuorossa Kathy Doughtyn ja Sarah Fielken yhdessä kirjoittama Material

Terveisiä Yhdysvaltojen itärannikolta! Tein sinne lomamatkan, jolla olivat mukana paitsi Mies ja Tytär, myös kalifornialaispariskunta, jotka olemme tunteneet kauan – tutustuin rouvaan silloin, kun kumpikin olimme junioreita high schoolissa. Bloggerin ajastettu postaus huolehti siitä, että teillä lukijoilla riitti tuoreelta vaikuttavia Tilkunviilaaja-tekstejä myös poissaollessani. Aioin matkalla tutustua paikallisten kangaskauppojen tarjontaan, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Näin Joann’s-nimisen ketjukaupan kerran, mutten onnistunut löytämään sitä uudelleen. Pari kertaa ajoimme tilkkutyöliikkeiden ohi, mutta herrat polkivat päättäväisesti kaasua niillä kohdin. Maisemakuvien sijaan pari kuvaa pussukoistani matkakäytössä. Ensin omat, vintage-kankaiset pussukkani Bed&Breakfast-huoneemme peilipöydällä Bar Harborissa, Mainessa: Ystäväni pussukat, kuva otettu heidän huoneessaan, myös Bar Harborissa: En muistanut ollenkaan, että olen tehnyt hänelle kokonaista kolme v

Hain modernin tilkkupinnan eilen Töölön Tilkkupajasta, Soilen tikkauspalvelusta, missä hän oli loihtinut peitteelle joukon vilistäviä gekkoja. Tikkaus oli jälleen ihana (tikkautin siellä aikaisemmin ”triojäätelömäisen" tilkkupinnan ) ja täysin erilainen kuin itse olisin pystynyt tekemään. Opin kaksi asiaa: Takakappaleen poikittaissaumat kannattaakin ommella loivasti mutkitellen, ei viivasuoraan kuten tilkkutöitä tekeville on opetettu. Mutkitteleva sauma näyttää valmiiksi tikatussa peitteessä suoralta, koska kappaleet kiristetään suoriksi, mutta saumassa on hiukan joustoa ja siitä tulee kaikkiaan siistimpi. Vaikka langasta voisi päätellä, että se erottuu kankaasta, näin ei välttämättä ole! Valitsimme huolellisesti alalangan tähän peitteeseen, mutta valmis tikkauskuvio ei käytännössä erotu takakappaleessa lainkaan.  Seuraavaksi pääsen taas etsimään peitteeseen sen värejä ja kuviointia korostavaa reunakaitaletta, ja peitolle täytyy myös keksiä hyvä nimi. Omistaja täll