Showing posts with label työt käytössä. Show all posts
Showing posts with label työt käytössä. Show all posts

Sunday, 12 March 2017

punaista, oranssia, mustaa.

Puna-oranssi-keltainen kaitalerullani sisältää myös vihreitä ja keltaisia kaitaleita. Kun yhdistelen niitä neutraaleihin kankaisiin, lopputulos on minulle aika oudon oloinen.


Nämä eivät ole lainkaan minun värisiäni!


Rupesin jo miettimään, olenko koskaan tehnyt mitään vastaavalla väripaletilla. No olen! Sain kerran tilkkuystävältäni Eijalta reilun kokoisia paloja, joista yhden kuosiin Tytär ihastui. Ompelin hänelle vetoketjupussukan tyyppiä ”dumpling”. Tällaisista lähti liikkeelle minun vetoketjupussukkaharrastukseni.


Ompelin tällaisiin pussukoihin vetoketjut aina käsin. Kuvittelin nimittäin, että vetoketjun ompeleminen koneella olisi supervaikeaa. No muistelin vaateompeluaikojani, ja totisesti vetoketju oli yleensä kurjuuksien kurjuus! Mutta huom! En ommellutkaan vaatteita puuvillasta, vaan paljon löprömmistä kankaista – tai paksummista.

En olisi muistanut tätä, mutta sain juuri tänään Tyttäreltä juuri tätä pussukkaa esittävän kuvan, jossa se oleskelee tukholmalaishotellin ikkunalaudalla.


Tummanpuhuvasta hahmosta on ehkä vaikea erottaa kankaan kuosia, mutta uskokaa pois – sama pussukka! Ja samoja puna-oranssi-mustia sävyjä kuin vinon oon muotoisissa tilkkublokeissani.

Thursday, 13 October 2016

hän sai kodin.

Tein tilaustyönä tilkkupeiton Tyttärelle. Hän toivoi, että toteutan tietynlaisen mallin ja nimenomaan sinisenä. Esittelin työn eli Ethän minua unhoita –tilkkupeiton puutarhamaisemissa, mutta peitto on sittemmin päässyt sisään ja asuu uudessa kodissaan.


Mielelläni ottaisin päivänokoset tuossa. Pehmoleijona kainalossa näkisin varmasti hauskoja unia.

Vai onkohan tämä se leijona, joka makaa sängyllä raukeana?


Tilkkupeitto näyttää olevan juuri sopivan kokoinen. Onneksi! Tytär ei ole vielä palauttanut väliaikaisesti käyttämäänsä Sisäinen villapaita –tilkkupeittoa, vaan se näyttää olevan taiteltuna tuossa sivussa. Ehkä päivänokosten ottaja kääriytyy toiseen peittoon ja lepää toisen päällä? Molemmin parempi?


Tuntuu aina niin kivalta, kun joku adoptoi ompelemani tilkkupeiton tai muun tilkkujutun ja näen sen käytössä!

Sunday, 11 September 2016

kasarmilla.

Tytär tarttui Nupullaan-vetoketjupussukkaan pian sen valmistumisen jälkeen ja vei sen lahjaksi ystävälleen. Pussukkaa ommellessani minulla ei ollut sille tiedossa kotia, ja tekeminen tuntui kivalta ja innostavalta, mutta vähän turhalta. Eipä tunnu enää turhalta! Nupullaan-pussukka pääsi töihin kasarmille:


Tyttären (naispuolinen) ystävä suorittaa asepalvelusta. Hän on niin kiva, että otti minulle blogiani varten muutaman kuvan pussukasta tositoimissa. Valitsin tähän kuvan, jossa näkyy ikoninen peittokuosi, sotilasreppu ja kaappi.

! ! ! Eksoottista !



Ompelemani Nupullaan-pussukka ei ole piripintaan täynnä tavaraa, koska tein siitä tavallista isomman.

On aina kyllä tosi hienoa nähdä, millaisiin toimiin pussukat ja muut ompelemani käyttöesineet ovat päätyneet. Joskus ihan kasarmille siis!

Sunday, 8 March 2015

kotona!

Hyvää naistenpäivää ja terveisiä etelämmästä! Tällaisessa paikassa olin viime viikolla:


Nyt olen taas kotona!

Käsityörintama on kärsinyt matkastani: jouduin siellä keskittymään aivan muihin puuhiin, ja ennen matkaa tein kaikenlaisia valmisteluja.

Palattuani tein ensimmäiseksi edelleen jotain aivan muuta, vaikka sekin käsityötä. Lyhensin ystävälle hänen mekkonsa.


Kuvaa varten ei todellakaan ole lavastettu, kuten ehkä huomaattekin. Mallinukke seisoo keskellä lattiaa – törs – ja takana on petivaatteiden vaihto meneillään. Halusin kuitenkin näyttää, että näin sitä taas ommellaan.

Seuraavaksi olisin voinut tarttua tilkkutöihin, mutta voi voi, vielä oli matkavelvollisuuksia tekemättä:  


Lesoilen vähän: onnistuin mahduttamaan tähän pieneen lentolaukkuun kolme paria kenkiä ja kolme eri vaatekertaa plus muutaman muun tarpeellisen tavaran. Tavarat täytyi kuitenkin purkaa, että laukun sai pois sommittelulattialta, jota tarvitaan seuraavaan palapelipeiton vaiheeseen.

Palapeli on koottu, paitsi juuri eilen huomasin, että yhdestä keskellä olevasta palasta puuttuu vielä nirkko. Kaikki muut olin huomannut, mutta yksi puuttui!

Erillisinä olleet palat on kuitenkin ommeltu yhteen ja nyt leikkaan mustat kaitaleet palapelin ympärille. Tarvitsen kaiken mahdollisen lattia-alan. Haluan saada mustat kaitaleet kiinni, jotta minun on helpompi laskeskella, millaiset punaiset nirkot palapeliin vielä tarvitaan. Vasta kun se asia on selvillä, palaan punaisten jäännöspalaneliöitteni pariin.

Saturday, 14 February 2015

lopultakin seinällä!

Ompelin viime vuonna modernin tilkkupeiton vihreistä ja violeteista kankaista, jotka pääsivät hehkumaan mustalla pohjalla. Tilkkupeittoni sai nimen ”Kuusten kuiske” ja löysin sille sopivan paikankin saman tien, mutta vasta eilen saimme Miehen kanssa sen ripustetuksi seinälle.


Parempi silti myöhäänkin kuin ei milloinkaan! (Jos kuvan oikeaa reunaa katsoo oikein tarkasti, näkee oviaukosta pilkistävän naapurihuoneen kukkatapetin. Tapetin, johon ihastuin ja jota en kuitenkaan uskonut koskaan tohtivani valita seinälle!)

Mies oli yllättävän tyytyväinen tilkkutyöhön tässä seinällä. Sitten tajusin, että suurimpana syynä on tietenkin akustiikan paraneminen huoneessa. Ei niinkään se, että tilkkutyö miellyttäisi hänen silmäänsä jotenkin erityisesti!!


Toisaalta on ihan sama, miksi Kuusten kuiske pääsi paraatipaikalle seinälle! Siinä se on ja jos se ilahduttaakin Miestä eri syystä kuin minua, niin ilahduttaa joka tapauksessa!


Huoneessa useimmin palava jalkalamppu seisoo tilkkutyön sivulla, joten Töölön Tilkkupajan toteuttamat kauniit tikkaukset erottuvat hyvin.

Tämän jäännöspaloista ompelemistani tilkkublokeista syntyvän tilkkupinnan ympärille tulee uusi kierros samanlaisia blokkeja, mutta violetteja. Tuli vain mieleen noista Kuusten kuiske –tilkkupeiton violeteista osuuksista.


(Kuvassa on vain sinisiä tilkkublokkeja, kuten varmasti huomaatte. En ole ehtinyt ottaa kuvaa neljästä jo valmistamastani violetista blokista.)

Enpä ole tainnut näyttääkään teille, miten sileytän vaatteeni. Luonnonmenetelmällä:


Vaikka vaatteista tulee erinomaisen sileitä tällä menetelmällä, harmi vain, että niistä tulee myös kovin kissankarvaisia. Muuten ehkä rupeaisin myymään kehrääviä sileytysratkaisuja. (Omaa ratkaisuani en tietenkään myisi!)

Tuesday, 13 January 2015

pussukka matkustaa.

Mahtavaa, että tekemäni tilkkujutut pääsevät käymään monenlaisissa paikoissa! Narnia-vetoketjupussukka vietti joululomaa Alpeilla.

Kylän suuntaan sillä oli tällaiset näköalat:


Ilmeisesti sen parvekkeelta avautuu puolestaan näin upea näköala:


Siinä se katselee maisemia ja on tyytyväinen päästyään meidän vinttivarastosta pois, tositoimiin. Vetoketjupussukka tykkää siitä, että sitä käytetään! (Ja minä tietysti tykkään siitä vielä enemmän - muutenhan työni olisi ihan turhanpäiväistä!)

Monday, 29 December 2014

jääkukkia.

Uusin vetoketjupussukka sai kauniin talvisään ja ikkunaan huurtuneiden jääkukkien innoittamana nimen Jääkukkia. Sain kuvatuksi sen päiväsaikaan talvisessa puutarhassamme, hihhei!


Onneksi kirjomani kukka osui jotenkuten sopivalle kohdalle. En taaskaan muistanut, että pussukan alareunasta kuluu aikamoinen siivu pohjan muotoon.


Toinen puoli Jääkukkia-tilkkupussukasta näyttää melko erilaiselta, mutta samoja värisävyjä sentään löytyy ja musta tilkku samoin.

Löysin varastoista juuri vuorikankaaksi sopivaa vihertävää kangasta. Sitä olikin aika paljon jäljellä. Tilkunviilaaja-kangasmerkkejä sen sijaan ei ole jäljellä kuin muutama, enkä ole vieläkään muistanut tilata niitä lisää. Ettei vain ompeluuni tulisi taukoa kangasmerkkien puutteen takia!


Lumiset pihamaisemat olivat niin hienot, että otin kuvia useammassa paikassa. Tähän kuvaan halusin saada mukaan lumen valkoiseksi kuorruttamia oksia.


Kuvasin nämä sireenipensaiden juurella. Ei tarvitse olla kovin iso kuvauksellinen alue, että on tämänkokoisessa kuvassa jo riittävän näyttävä.


Pohjaan osui punaista ja keltaistakin tilkkua. Viritin pussukan kuvaa varten risujen varaan.


Käytin tilkkupintaan vain jäännöspalatilkkuja ja Jääkukkia-tilkkupussukan vetoketju on 25-senttinen.

Pussukan mitat:

  • Korkeus noin 15 cm
  • Leveys ylhäältä noin 27 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm
  • Ompelin kantolenksun jälleen noin 43-senttisestä kaitaleesta, joten tämäkin on Street-malliston pussukka.


Hangella näkyi myös kaikenlaisten kulkijoiden jälkiä. Pussukka poseeraa tässä jäniksen jälkien kanssa. Eivät taida kunnolla erottua kuvassa!


Sitten vielä ihan muu juttu. Olen käyttänyt tällaista kaarevareunaista vetoketjupussukkaa meikkipussinani. Tykkään juuri näistä kankaista tosi paljon! Suurin osa on kymmenvuotiaana valitsemaani verhokangasta ja pussukan pohjassa on Mummun esiliinakangasta. Kanttinauhan leikkasin yhdestä tosi mieleisestä Kaffe Fassett –kuosista, ja tätä kangasta minulla ei enää ole.

Mutta katsokaa, minun meikkini ja tykötarpeeni eivät tahdo mahtua tähän!


Niinpä ajattelin, että siirryn käyttämään joululahjaksi saamaani Sew Together Bag –pussukkaa meikeilleni. Laittelen tähän pussukkaan sitten jotain muuta.

Sunday, 7 December 2014

kaunista ja pehmeää.

Valoa riitti eilen sen verran, että sain kuvatuksi uuden Pelkkää hyvää –tilkkupeiton paikoillaan. Hyvin se komppaa upeaa Versoul-kitara-aiheista tilkkutyötä, jonka tein Miehelle 50-vuotispäivälahjaksi.


Ehkä mietitte, että tässä on yhden hengen sänky, mutta eipä olekaan. Päädyimme jo vuosia sitten Miehen kanssa valitsemaan 140-senttiä leveän sängyn, koska sellainen on helpompi sijoittaa huoneisiin. Meillä ei ole koskaan ollut kovin isosti tilaa, ainakaan yhdessä huoneessa. Ensin meillä oli futon ja nyttemmin tähän mittaan teetetyt sänky ja patja.

Nyt seuraa suloisuutta.


Löysin Kissan upouudelta tilkkupeitolta. Se näytti asettuneen nöyrästi yhteen kulmaan. Sitten minulle selvisi sen Suunnitelma.


Se lähti nöyrästä kulmastaan liikkelle ilmiselvänä tarkoituksenaan levitellä kissankarvojaan mahdollisimman laajalle mahdollisimman tehokkaasti.

Mutta hei, se on niiiin söpö!


Tyttärellä ja minulla on tapana kerätä pörröterapiaa Kissasta niin, että painamme naaman sen kylkeen ja nuuhkimme. Kissa tuoksuu hyvältä, sellaiselta kuivalta, vähän kuin pahvilaatikolta.

Ja tämäpä onkin saanut minut ihmettelemään yhtä asiaa. Miten on mahdollista, että se tuoksuu hyvältä, kun se pitää itsensä puhtaana nuolemalla? Kissan hengitys nimittäin – no se on kohteliaasti sanottuna vähemmän miellyttävän hajuinen.

Saturday, 6 December 2014

kyllä mahtuu tavaraa tilkkupussukkaan!

Hyvä tilkkuystäväni Första Maj voitti pääpalkinnon Tilkunviilaaja-blogini viisivuotissynttäreiden kunniaksi järjestämässäni arvonnassa. Hän osasi heti keksiä sopivan käytön voittamalleen Lokakuu-tilkkupussukalla. Föönaustarvikkeet mahtuvat kuulemma siihen juuri sopivasti ja harjat myös. Hän lähetti minulle kuvat, jotta näen ja voin näyttää teillekin!

Kun Första Maj on lähdössä matkalle, hän pakkaa tilkkupussukkaan nämä tavarat:


Lisäksi hän kerää matkalla tarvitsemansa hiuslenkit pussukan pieneen sisätaskuun. Hyvin mahtuvat tavarat pussukkaan!


Kuvan matkakassi näyttää kyllä niin täydeltä, että mahtuuko pakattu tilkkupussukka mukaan? No, laukusta voi tyhjentää vaikka kenkäparin, tai yhden kengän. Pussukka vie suunnilleen saman verran tilaa kuin yksi (tosi leveä ja aika lyhyt, ei korkeakorkoinen) kenkä. Första Maj'lla on kyllä sirompi jalka. Ehkä hänellä sentään on keino mahduttaa pussukka tärkeine tavaroineen mukaan, oli kassi kuinka täyttymäisillään hyvänsä.

Voi, miten kiva oli huomata, että pussukka oli Första Maj’lle mieleinen!

Thursday, 21 August 2014

miten hyvä kassi!

Ompelin vetoketjullisen Mustan kissan pyöreät posket -tilkkulaukun loka-marraskuussa vuonna 2011 ja päätin pitää sen itse. Käytän laukkua melkein joka päivä – kannan siinä läppärini aamulla töihin ja iltapäivällä taas takaisin kotiin.

Tein äskettäin työpäivän kotitoimistossa, joka on sama huone kuin ompeluhuoneeni eli makkari. Laskin laukun hetkeksi sängylle ja vips – Kissa löysi sen viipymättä ja rentoutui hyvin nopeasti sen päälle kuin tyynylle.


Tämän täytyy olla hyvä kassi, kun Kissa sitä näin arvostaa!

Minulle kassissa on merkittävintä, että rohkenin surrutella keltaisella tikkauslangalla mustalle kankaalle konetikkauskuvioita, joita en paljon ollut harjoitellut. Kuvasta ei saa selvää, miltä kassi oikeasti näyttää, mutta voit katsoa tilkkulaukkuni potrettikuvat täältä.

Wednesday, 16 April 2014

matkalla hyödyllinen.

Olin viime viikolla lähdössä matkalle työkaverin kanssa ja huomasin ilokseni hänen ottaneen käyttöönsä minulta joululahjaksi saamansa matkalaukun nimilapun:


Tällä kertaa laukku kulki työkaverini käsimatkatavarana, mutta onhan näyttävä lappu silti hyödyllinen. Jos vaikka toisella matkustajalla sattuu olemaan samanlainen laukku, nimilapun perusteella erottaa omansa (ja vieraan) yhdellä silmäyksellä.

Olen kirjoittanut matkalaukun nimilapun ompelemiseen ohjeenkin. Postauksen otsikossa kehotetaan ompelemaan tällaisia joululahjaksi, mutta voi näitä ommella muutenkin!

Friday, 17 January 2014

tikkauksia. mielenkiintoista.

Uusi, ihanaksi mieltämäni Husqvarna-ompelukone on vähän kuin koeajalla. Ompelen sillä sujuvasti ja mielelläni, mutta tarkkailen koko ajan, pettääkö se luottamukseni.

* * Edellisestä virkkeestä tulikin mieleeni, että opiskeluaikana kävin suullisessa ruotsin kuulustelussa, jonka läpäisin. Opettaja luonnehti kielitaitoani: ”du talar så flytande och SÅ GÄRNA, att…” Niinpä, sujuvasti ja mielelläni, samalla mennään. * *

Pussukkapinnan tikkaamisessa Husqvarnani suoritus on mallikelpoinen. Piston pituus säädetty 3.5:ksi, ylälankana konekirjontalanka ja alalankana tavallinen ompelulanka.


Pistot ovat tasaisia. Alalanka ei näy työn oikealla puolella pistojen väleissä eikä ylälanka tule näkyviin työn nurjalle puolelle (tästä ei ole kuvaa, mutta jos olisi, se olisi mustaa täynnä – musta koltsarikangas on alimpana ja alalanka on mustaa).

Uudessa koneessani paininjalka nousee automaattisesti ylös, kun lakkaan polkemasta kaasua. Kun säädän neulan jäämään ala-asentoon, minun ei tarvitse muuta kuin ohjailla ja käännellä työtä ja kaasujalka yhdessä koneen kanssa hoitaa kaiken muun. Ah, kyllä on mukava tikkailla!

Seuraavaksi tikkauspöydälleni menee pussukan toinen puoli, joka on vihreä:


Palauteosio 


Työt käytössä –teeman puitteissa kuva työkaverin matkalaukusta, jonka hän varusti joululahjaksi saamallaan matkalaukun nimilapulla.


Sain viikonloppuna palautetta myös Tuulen viemää –tilkkutyöstä, jonka annoimme ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Hän kertoi tilkkupeittonsa olevan esillä olohuoneessa. Kaikki kuulemma huomaavat sen heti ja ihailevat! Olipa kiva kuulla! Tekemässäni peitossa on hänen mukaansa lisäksi mielenkiintoinen ominaisuus: jos peittelee sillä itsensä sohvalle, nukahtaa varmasti.

Viikonloppuna sain toisenlaistakin palautetta. Esittelin Tyttärelle uuden koneen upeita tikkausrivejä. Hänen vastauksensa: ”Äiti näyttääkö nää kasvot sun mielestä kiinnostuneilta?”

Hehkein palaute oli kuitenkin ihan muulle kuin tilkkutyölle. Ehkä joku on huomannutkin, että Shush I’m Quilting –blogin Liz oli saanut Suomesta joululahjan. Hän esitteli lähettämääni pakettia taidokkaasti niin, etten itse ollut tunnistaa omia tekosiani. Lisäksi epäonnistuin ensimmäisessä lähetyksessäni (ilmeisesti kuori oli hajonnut tai jotain, mutta se ei koskaan tullut perille) ja tein sitten toisen (ensimmäistä paljon paremman) paketin, joka tavoitti Lizin vasta joulun jälkeen. Pettymys minulle! Vasta joulun jälkeen!

Maybe you readers have noticed that Liz from the Shush I’m quilting blog got a Christmas present from Finland. She described the package that I sent to her (and featured it in two photos) so skillfully that I hardly recognised my handiwork. I failed with my first package attempt (the envelope must have fallen apart; it never arrived at its intended destination) and then made another package (much better in every way than the first), and this one did not reach Liz until after Christmas. What a disappointment for me! After Christmas! 

Liz puolestaan paketoi heti kerralla kunnolla ja sain hänen pakettinsa hyvissä ajoin ennen joulua. Kyllä oli jouluaattona jännittävä avata Uudesta Seelannista asti tullut joululahja!

Liz herself made a proper package at first go and I got her present well before Christmas. It was sooo exciting to open a pressie that had come all the way from New Zealand! 


Hän lähetti kiivin makuista suklaata (tietenkin, koska uusiseelantilaiset ovat kiwejä) sekä erikoista, paikallisen L&P-sitruunajuoman makuista valkosuklaata. Kiivisuklaata en ole maistanut vielä, sillä olen suklaalakossa tammikuun ajan. L&P-suklaata maistoimme. Se on mielettömän hyvää ja makua parantaa suklaaseen piilotettu erikoisefekti: se poreilee suussa!

Liz sent me kiwi-flavoured chocolate (of course, since they are Kiwis), and very unique white chocolate flavoured with the local L&P lemon drink. I haven’t tasted the kiwi chocolate yet because I’m abstaining from chocolate during January. The whole family tasted some L&P chocolate right away. It is crazy good and the flavour is further improved by the hidden special effect: it crackles in your mouth! 

Blogoslandia on ihmeellinen paikka ja kaikenlaista palautetta voi saada lyhyen ajan kuluessa!

Kai teidän kaikkien kasvot sentään näyttävät kiinnostuneilta juuri nyt?

Sunday, 12 January 2014

kehykset tilkkupinnalle.

Geometrinen tilkkupinta sai tänä viikonloppuna katkoviivamaiset kehykset ympärilleen.


Tein katkoviivasta vähitellen väriä vaihtavan. Alareunassa on tummimmat viivat ja ne vaalenevat yläreunaa kohti. Yläreunan katkoviiva on vaaleaa.


Kuvassa yläreunan katkoviivaa ennen sen ompelemista tilkkupeiton jatkoksi.


Kehyksen nurkat ovat vain mustat, jotta minun ei tarvinnut laskeskella päätäni puhki, miten saan katkoviivat menemään tasan.

Tilkkupintani tarvitsee enää taustakappaleen, ja voin taas viedä tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun!

Mihin mahtaa tämä tilkkupeitto matkustaa, kun se on valmis? Minulla ei ole siitä aavistustakaan, mutta aika tavaran kaupitsee.

Viikolla oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta ja ihailin siellä tilkkuystäväni Armin ompelemaa laukkua. Hän kertoi ottaneensa siihen mallia tästä Crazy Mom Quiltsin laukusta.

Eilen otin siniset ja vihreät jäännöspalapinot vielä kerran esiin (tiedättekö, vähän on alkanut kyllästyttää samojen tilkkujen selaaminen uudelleen ja uudelleen!) ja ompelin samanlaista tilkkupintaa eli noin 10-senttisiä kapeahkoja kaitaleita päällekkäin yhteen. Jälleen kerran en pitänyt lukua siitä, sopisivatko kuviot toisiinsa vai eivät, vaan ompelin vain menemään.

Tänään minulla oli tarpeeksi sinisiä pötköjä, jotta sain ommelluksi niistä tilkkupussukan toisen puolen, kas tällä tavalla:


Turkoosi vetoketju on Tyttären joululahja: hän antoi minulle valikoiman erivärisiä vetoketjuja. Huomaavainen lahja!

Kissa!


Kitarakuvioinen tilkkutyöni on edelleen ripustamatta seinälle. (Tunnen valtavaa häpeää!) Kissan mielestä sitä on kyllä turha ripustaa minnekään – se on paljon kivampi alusena.

Monday, 1 July 2013

heinäkuu!

Tilkunviilaajan kalenterikuva heinäkuulle 2013 onkin monta kuvaa.


Jäätelökesä-tilkkupeitto näkyy parhaiten pystykuvassa, mutta kalenterin kuva-alue vaatisi vaakakuvan. Ratkaisin asian tekemällä muutamasta kuvasta kollaasin. Jokaisessa on kuitenkin mukana sama Jäätelökesä-tilkkupeitto. Ja ihana Kissakin pääsi mukaan kuviin!

Huomaan, etten kesäkuussa muistanut julkaista Tilkunviilaajan kesäkuun 2013 kalenterikuvaa, joten näytän sen nyt tässä:


Kesäkuun kuvan kanssa minulla oli aivan sama haaste kuin heinäkuun, eli pystykuvan sovittaminen vaakamuotoiseen alueeseen onnistui vain tekemällä kollaasi. Kesäkuulle kun oli aivan pakko saada Lootuskukka-pannulapun lisäksi ihanat pionimme kalenterikuvaan näkyviin!

Tilkkulaukku käytössä

Pitkästä aikaa pääsin näkemään yhden tilkkuluomukseni työn touhussa. Mjauahtava-tilkkulaukku oli rakkaalla Siskollani mukana, kun kävin hänen kanssaan ulkona syömässä.


Laukun puna-musta-valkoinen väritys on tismalleen Siskon maun mukainen. (Tässä tapauksessa myös mjaun mukainen, hahah.)

Tarkkakatseinen erottaa, että Siskolla on kainalossa Tilkkugeometriaa-pussukka (hän sai sen minulta syntymäpäivälahjaksi). Ei se kyllä kovin hyvin erotu, joten jos et huomannut sitä, ei ole mikään ihme.

Sunday, 24 March 2013

tilkkupussukat.

Ystävälleni Viet-Anhille ompelemani Tilkkupantteri-pussukka on jälleen nähnyt maailmaa:


Tässä kuvassa se tutustuu Venariaan, joka on Italiassa. Minä en ollut moisesta paikasta kuullutkaan, mutta Viet-Anhin kertoman mukaan kyseessä on Italian Versailles. Mitä mahtoi Pantteri siellä eniten ihailla?

Applikointipinnan pelastusoperaatio on edennyt. Tässä valmis tilkkupinta, jonka olen kiinnittänyt välikerroksena käyttämääni froteekankaaseen sekä puuvillavanupalaseen hakaneuloilla.


Kuvassa aito tilanne. Ompeluhuoneen Makkarin lattia on osa työtasoani.

Tikkasin lehtikuvioihin lisää lehtimäisyyttä ja lisäsin lehtimuotoja myös taustalle:


Käytin vihreää konetikkauslankaa ja lisänä ohutta metallilankaa. En käyttänyt vapaata konetikkausta, vaan kieputtelin ja kääntelin kangaspalaa normaalin paininjalan alla. Vetäisin samalla vihreä-metalliyhdistelmällä vielä siksak-ompeleet naapuritilkun puolelle, ihan vain huvikseni.

Lisäsin aaltoilevaa tikkausta kangasosuuksiin.


Valitsin pussukkaan vihertävän vuorikankaan (kuva ei nyt toista värejä ihan oikein, anteeksi), samaa kangasta mitä pussukkapinnassa on aivan miniatyyrimäisen pieni tilkku.


Tilkunviilaaja-merkillä varustetussa sisätaskussa on kahta muutakin pussukkapinnassa esiintyvää kangasta. Kuvassa taustalla näkyvät pussukan mittoihin tasoitetut, valmiiksi tikkaamani tilkkupinnat ja niiden välissä vetoketju kangaspäineen.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails