Showing posts with label tilkkutyötarinat. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyötarinat. Show all posts

Thursday, 25 May 2017

värikäs tilkkupeitto!

Kauan aikaa melkein valmiina virunut tilkkupeitto valmistui eilen! Annoin tälle nimeksi ”Värienergiaa”.


Töölön Tilkkupajan Soile oli tikannut peiton jo ajat sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi keksiä tälle nimeä, tasoittaa ja kantata tätä. Ennen kuin pari päivää sitten.

Nimeä kehittäessäni ajatus kävi nopeasti värilaatikossa, mutta en halunnut nimen muistuttavan liikaa alkuperäisestä jelly-rollista (Paintbox Solids by Elizabeth Hartman). Seuraavaksi googletin sanalla väri ja opin, etteivät oppimani värifaktat välttämättä olekaan totta. Esimerkkeinä kiistanalaisista totuuksista ovat väriympyrä ja vastaväriajattelu.

Levitin tikatun kokonaisuuden lattialle ja katselin sekä yksivärisiä osuuksia että tilkkulaatikkoni aarteita. Tulin heti iloiseksi. Värienergiaa!


Tasoittaminen onnistuu ilman tilkkupeiton nimeäkin, mutta ompelen töihini aina nimilapun ja sen kiinnitän ennen kanttaamista. Siksi nimi oli keksittävä nopeasti ja nimilappu kirjoitettava ja ommeltava peittoon.

Sen jälkeen sydänalassa muljahti. Joutuisin päättämään peiton reunakantin värin ja kuosin. Joka kerta pelottaa, että valitsen väärin. (Tosin valinnan tehtyäni en mieti asiaa enää, joten ehkä päätöksen ei tarvitsisi ahdistaa minua niin.)

Kokeilin tähän ensin moniväristä kangasta – ei sopinut. Neutraalia vaaleanharmaata – liian pliisu. Musta-valkoista – ei käynytkään. Pinkkiraidallista – ehkä, mutta puna-ruskearaidallinen näytti paljon paremmalta. Otin sen jo esiin kaitaleiden leikkaamista varten, kun katse osui vihreä-harmaa-valkoiseen kuviokankaaseen. Pystyin saman tien kuvittelemaan, miten reunakantissa olisi hauska hammastuskuvio.

Pyöritän nykyisin reunakantin lankarullalle, jotta kanttia on helpompi hallita ompelemisen aikana:


Uusseelantilainen tilkkuystäväni Liz @lizfromshush neuvoi minulle tämän kikan.

Tällä kertaa jouduin kerimään kantin sellaiselle lankarullalle, jossa oli vielä vähän lankaa jäljellä. Olin varta vasten säästänyt tyhjän rullan lankakoriini, mutta viime viikolla heitin sen roskiin. ”Mitä tää tyhjä rulla täällä tekee?” Niin että selvisi sekin, mitä rulla siellä teki.


Tilkkupinta aaltoilee, koska a) peitto on liian pitkäksi venähtäneellä ruoholla ja b) tikkauskuvio on hauskan aaltoileva.

Seuraavaksi kissa marssi paikalle.


Tilkkupeitossa on aurinkoinen nurkka. Sinisävyinen kangas keltaisen keskiössä on Nalle Puh –kankaasta, jota ostin Tyttären kesämekkoa varten. Kesämekkoa, jonka ompeluun en ehtinyt ennen kuin hän oli liian vanha sellaisiin mekkoihin.


Seuraavassa lähikuvassa on tilkkupeiton neutraalimpaa osuutta. Kuvan keskivaiheilla näkyvässä blokissa tummanharmaan keskiössä on pandakangastilkku. Se puolestaan muistuttaa minua ehtimisestä! Ehdin ommella kankaasta Tyttärelle kesämekon ennen kuin hän kasvoi siitä ohi!


Tähän väliin näytän hauskasti kuvioidun reunakantin:


Varmaan ainakin puolet teistä on sitä mieltä, että olin järjiltäni valitessani tällaisen kantin. Se ei sovi kaikkiin peiton osiin täydellisesti, mutta suurimpaan osaan kyllä. Ja kuvioefekti on juuri sellainen kuin halusin.


Ompelin Värienergiaa-tilkkupeitolleni taustakankaan useasta eri kankaasta. Käytin myös jelly-rollista yli jääneitä kaitaleita. Värikäs meets neutral.


Taustakankaassakin on Tyttärelle hankittua kangasta. Ompelin tästä lapsenlakanan, joka tuli vähän liian kapea, koska leikkasin sen niin säästeliäästi. Niinpä kangasta oli nyt – 17 vuotta myöhemmin – yhä jäljellä.


Ihania punaisia! Kuvan oikean yläkulman tietämillä näkyy mustapohjaista kuviokangasta. Sain kankaan amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi kaaaaauan sitten ja ompelin siitä Miehelle kesäpaidan myös kaaaaauan sitten.


Peitto on kooltaan 160 cm x 187 cm. Keksin mallin itse. Tilkkublokit ovat joko puolikkaita tai neljäsosahirsimökkejä – keskineliötilkun kahdelle sivulle on ommeltu ensin valkoiset, sitten värikkäät yksiväriskaitaleet.


Kissan mielestä selostus ja erityisesti vanhojen muisteleminen saa nyt riittää. Värienergiaa-tilkkupeitto on nyt ja tässä. Pidän lopputuloksesta niin paljon, että taidan pitää peiton itse.

Sunday, 26 March 2017

pelastusoperaatio.

Helsingin Tilkkukilta Syyrinki järjesti muutama vuosi sitten lauantaisen ompelupäivän, missä tilkkutaitajamme Ritva neuvoi meille, miten ommella mielenkiintoinen tilkkublokki. Blokin ompelemiseen oli eräänlainen pikatekniikka, joka sekin oli melkoisen aikaavievä.



Tilkkublokissa oli lukuisia hyviä puolia. Siihen saattoi käyttää lähes mitä tahansa kuoseja. Ensimmäisen vaiheen palojen leikkaaminen ei ollut vaativaa. Siitä sai tummilla ja vaaleilla osilla positiivin tai negatiivin, jolloin tilkkupintaan sai muodostumaan kiintoisia kuvioita.

Ompelin silloin lauantain kurssillamme pari blokkia ja jatkoin työtä erittäin innostuneena jonkin aikaa. Sitten jokin meni vikaan. Taisin valita blokkeihini väärän värisiä kankaita. Olin aloittanut sinisävyisillä ja siirryin siitä hiljalleen suttuisen vihreisiin ja ruskeisiin. Tällaisiin:


Lopulta tilkkupinta alkoi näyttää silmissäni niin rumalta, että taittelin sen kokoon, survoin muovikassiin ja kiikutin kassin vaatehuoneen perälle. Sinne se jäi pariksi vuodeksi.


Yäk. Katsokaa nyt noita likaisen vihertävänvaaleita osuuksia näiden muiden tilkkublokkien kanssa! Ja turkoosia yhdistettynä tumman rusehtavanvihreään kankaaseen! Mitä oikein ajattelin?

Kun nyt olin valmiiksi harmissani Kemin-matkan mentyä myttyyn, en pelännyt lisäharmistumista ja kaivoin ruman työni uudelleen esiin. Toisaalta - ehkä se oli näkymättömissä ollessaan muuttunut kivaksi?

Ei ollut.

Kokeilin ensin, auttaisiko kokonaisuutta, jos irrottaisin rumimmat ja epäsopivimmat osuudet työstä. Tilkkupinta oli siinä vaiheessa kahdessa palassa, jotka asettelin sängylle. Työ rupesi nyt näyttämään siedettävältä.


Kassissa oli yhteen ompelemieni osuuksien lisäksi koko joukko irtoblokkeja. Vaikka olin unohtanut suunnilleen kaiken tähän blokkiin ja tähän työhön liittyvän, irtoblokkien tarkastelu muistutti mieleeni positiivi-negatiivimahdollisuuden.

Päätin ommella lisää ja kauniimman värisiä blokkeja negatiiveiksi verrattuna työn keskiosaan. Asettelin uusia blokkeja keskiosan kehykseksi.


Tilkkupinta rupesi näyttämään aika kivalta.

Syyringin ompelupäivän jälkeen olen hankkinut pari uutta tuumamittaista viivainta. Tämän blokin ohje oli tuumamittainen, ja leikkaaminen kunnollisilla viivaimilla joudutti blokin valmistumista olennaisesti. Niinpä tarvittava määrä blokkeja oli valmiina yllättävän nopeasti.

Ta-daa! Entinen KAUHEA tilkkupinta on edelleen überkirjava, mutta se näyttää sentään ihan kivalta tai ainakin mielenkiintoiselta. Enää se ei ole mielestäni ruma.


Pelastusoperaatio siis onnistui. Jos löytäisin tälle taustakappaleen, minulla olisi taas uusi tilkkupeitto hetkessä valmiina. (Haha, vai hetkessä!)

Monday, 20 February 2017

vihdoinkin!

Sain tilkkukavereilta kirjotun tilkun ja haasteen rakentaa tilkun ympärille tietyn kokoinen tilkkuseinävaate. Määräpäiväkin annettiin ja se tuntui tuolloin olevan kaukana tulevaisuudessa.

Sitten määräpäivä alkoi lähetä ja minua jo hieman ahdisti. Luulin myös hetken, että olin kadottanut koko tilkun (laadin mielessäni jo vuolaita anteeksipyyntöjä, kun haastetyö olisi tilkun kadottua jäänyt mahdottomaksi toteuttaa). Tilkku löytyi sitten kirjaimellisesti nenäni edestä. Olin kiinnittänyt sen nuppineulalla ilmoitustauluun, joka on seinällä ompelupöytäni edessä.

Kirjottu tilkku on tämän näköinen (ja kuva on myöhemmästä tilkkutyön vaiheesta):


Katselin tilkkuani ja mietin, miten se puhuttelee minua. Löysin siitä turkoosin värin ja kas, ompelupöydältä löytyi ihanasta kaitalerullastani jääneitä turkooseja paloja. Koska samaisesta rullasta oli jäänyt myös punaisia paloja, ompelin tilkun ympärille tällaista:


Tässä kohtaa lakkasin kuuntelemasta tilkkua ja askartelin ainoastaan kaitalerullan jäännöspaloja kiinnostaviin asemiin keskeisen kappaleen ympärille. Tein pari lentävää hanhea ja kolmio-neliötä ja ompelin myös aiemmista vaiheista jääneistä paloista jonkunlaisia suorakulmioita.


Huomaatteko, miten joukkoon hiipi jo yksi kuviollinen kangas? En vain voinut pitäytyä pelkissä yksivärisissä.

Kuviollisia tilkkuja tuli mukaan vielä lisää:


Keskityin lähinnä ompelemaan määrämitat täyttävän tilkkupinnan. Päädyin rakentamaan kirjavalle keskiosalle kehyksen ja valitsin siihen kuviollisen tumman kankaan. Tikkasin työn täyteen kaikenlaisia kuvioita: suoraa ja kaartuvaa tikkausta sekä vapaata konetikkausta.

Kyllä sain pinnistellä, että pysyin tämän työn syrjässä loppuun asti. En olisi millään viitsinyt ommella tähän ripustuskujaa, mutta pakko oli. Lopulta seinävaatteeni oli valmis ja annoin sille nimen ”Eksoottinen elämys”.


Työ on kooltaan noin 53cm x 70cm.

Kyseessä on monella tavoin todellakin eksoottinen elämys. Värit valikoituivat kaitalerullan perusteella – ja olin käyttänyt jo heleimmät värit loppuun. En harrasta ihan tällaisia värejä tai yhdistelmiä. En ole koskaan aikaisemmin ommellut tilkkutyötä, jossa olisi näin suuri enemmistö yksivärisiä kankaita. Tikkauksetkin olivat minulle aivan oudot valinnat.


Kun tavallisesti pärjäilen suoralla ompeleella, virittelin tähän aika vaativaakin vapaata konetikkausta – ja vieläpä selvästi erottuvalla langalla. Eksoottista, eksoottista!

Ai niin, ja vielä lisäsin tekemääni vinoruutuun käsinkirjontaa, jonka kuvion otin alkuperäisestä kirjotilkusta. No huhhuh. Katselen työtäni ja on kuin sen olisi tehnyt joku muu.

Onneksi tämä työ on valmis! Voin taas tehdä jotain itselleni luonteenomaisempaa.

Monday, 23 January 2017

loppu ja kiitos.

Antoisan ompelupäivän toinen valmistunut on myös lähdössä kiertämään maata näyttelymatkalaukussa. Helsingin tilkkukilta Syyrinki viimeistelee ”Suomi 100 vuotta” –matkalaukkunäyttelyä, ja sinne tulee siis mukaan tilkkutyöni ”Lopussa kiitos seisoo”.


Työni on kooltaan 42 cm x 46,5 cm. ”Lisänä rikka rokassa” -tilkkutyön jälkeen ajattelin tehdä vielä toisen sananlaskutyön, ja tämä taisi olla seuraava mieleeni juolahtanut sananlasku (tai saniainen, joiksi tilkkuystäväni Eija kuuluu niitä kutsuvan).

Keksin saman tien, että toteuttaisin tilkkukirjaimia paperityönä (paper-piecing). Halusin myös kokeilla, osaisinko tehdä kirjaimet itse. Ihmeekseni osasin.

Koska kirjaimista tuli hyvin värikkäitä, päätin tehdä taustasta hillityn. Sinne ei pitänyt tulla muuta kuin mustaa, harmaata ja vaaleaa, mutta ennen kuin huomasinkaan, mukana oli pari moniväristä tilkkuriviä.

Tikkauskuvioksi tuli tuttuja spiraaleja – ne ovat mielenkiintoisempia kuin suorat ommelrivit, mutta toisin kuin vapaa konetikkaus minun toteuttamanani, spiraalit onnistuvat helposti.

”Lopussa kiitos seisoo” -seinävaate oli valmiiksi tikattu ja tasoitettu noin kahden kuukauden ajan, kunnes otin sen mukaan ompelutapaamiseen, missä kanttasin sen ja ompelin siihen ripustuskujan. Seinävaate on vuoden 2017 toinen valmistunut tilkkutyöni.

Wednesday, 11 January 2017

toiset terveiset eri kanavalta.

Nyt on pakko jakaa teidän kanssanne tämä minulle tapahtunut hieno juttu! Toivottavasti jaksatte ettekä ajattele, että leuhkin. Kerron tämän mahdollisimman neutraalisti.

Muistatte varmaan tilkkutyön, jonka ompelin Tyttären pyynnöstä ja hänen toivomansa värisenä. Otin valmiista ”Ethän minua unhoita” –tilkkutyöstä kuvan puutarhassamme ja jaoin kuvan Instagram-tililläni syyskuun loppupuolella.

Muutama päivä sitten näen, että joku on jättänyt kuvaan kommentin. Australialainen IG-tilkkuilutili @modernmakersretreat on tekemässä sarjaa päivityksiä, jossa he esittelevät moderneja tilkkutöitä eri maista. Sopisiko minulle, että he jakaisivat tämän kuvan sarjassaan? (Arvatkaa, sopiko minulle?)

Tänään heidän tilillään on sitten tällainen päivitys:


Heidän tilillään on yli 7000 seuraajaa, he esittelevät yleensä australialaisten töitä, ja silti he löytävät minun päivitykseni ja haluavat jakaa sen edelleen. En ajatellut, että minulle voisi käydä niin. Tuntuu tosi kivalta!

Katsoin heidän kuvaansa jätettyjä kommentteja ja yksi on kyllä tosi hauska. Ensin vähän alustusta, miksi kommentti on niin hauska.

Minä tai kukaan perheestäni ei ole erityisen innostunut puutarhanhoidosta. Mies leikkaa nurmikon säännöllisesti kesäisin, lähinnä koska kissa ei lainkaan pidä korkeasta ruohosta. Minä teen mahdollisimman vähän! Viime kesänä luovutin kuvassa näkyvän kallion edustan rikkaruohoille – en jaksanut ruveta puuhaamaan siihen mitään istutusta, vaikka siinä on muina kesinä kasvanut esimerkiksi krassia.

Joka tapauksessa kommentoija on kirjoittanut nätisti, että tilkkutyö näyttää kuin se olisi lampi meidän kauniissa puutarhassamme.

Olipa kiva kuulla, että meidän melko vähälle hoidolle jätetty puutarhamme näyttää kuvassa jonkun mielestä kauniilta! Ja nyt kun jätän nämä silmilläni olevat puutelasit pois, itsekin huomaan, miten kauniita värejä kuvassa on. Eivätkä vuohenputket tältä etäisyydeltä välttämättä näytä rikkaruohoilta, vaan vaikkapa ikivihreältä joltain.

Olen iloinen, että ompelin tämän tilkkupeiton, otin siitä kuvan ja jaoin sen Instagram-tililläni.

Saturday, 1 October 2016

todella kirjavaa.

Vaikka ompelin neliö-neliössä-tilkkublokeistani neljän blokin yhdistelmiä ja sommittelin niistä tilkkupinnan – tai ehkä juuri sen takia – niin ei tilkkupeittoni kovin järjestelmälliseltä näytä! Tässä ensimmäinen ”sommitelma” lattialla, blokit vielä irrallisina.


Nuo kirkkaansiniset tilkut siirsin syrjempään ja vaihdoin parin blokin paikan, mutta melko samanlainen tuli lopullisesta tilkkupinnasta.


Huomaatte ehkä yrityksen asetella tummempia tilkkuja alareunaan, vihreitä vähän keskenään ja vaaleaa lammikoksi tuonne yläreunan lähistölle?

Tilkkupinta on siis yhtenäisenä palana. Ompelin viimeiset yhdistyssaumat tänään aamupäivällä. Tilkkutöihin liittyy olennaisena osana silittäminen, ja tätä piti silittää useaan otteeseen. Viimeisilläkin kerroilla oikein varovasti, etteivät entiset silitykset rypistyisi. Ehdin siinä tarkastella käyttämiäni tilkkuja ja muistella niiden alkuperää.


Ylimpänä ympyrässä pienet kolmiot (ennen ompelemista ne olivat neliöitä) ovat japanilaisesta kankaasta, jonka sain Unikko-kankaan vastineeksi japanilaiselta Yukolta. Yuko kuului vähän aikaa tilkkukiltaamme.

Alempi ympyröimäni pieni kolmio on pala vuonna 1990 Nizzan-matkalta ostamaani paitaa. Se taisi olla viimeinen jäljellä ollut tilkku, koska olen joutunut käyttämään sen lisänä kolmea muuta kangast olevaa tilkkua.

Kolmannen ympyrän sisällä on mielenkiintoinen, vaikeasti määriteltävän värinen ja kuvioinen batiikkikangas, jonka olen saanut ystävältä lahjaksi vuosia sitten.

Samalta ystävältä on seuraavan kuvan melko keskellä näkyvä batiikkikangas. Kangas on sekin aika vaihtelevan väristä ja siinä on perhoskuvioita.


Tässä seuraavassa kuvassa taas näkyy kolme isoa neliötä tummanruskeaa kangasta. Sen sain tilkkuystävältäni Eijalta killan kamalien kankaiden illassa. Puna-pinkki sydänkuviokangas on saalis samasta illasta. Minusta ruskea on erittäin hyvä ja sydänkangas on söpöä.


Seuraavan kuvan ympyröity punainen kangas on itse värjättyä, mutta ei minun itseni värjäämää. Ostin tämän jonkun tilkkutapahtuman myyntipöydältä. Olisikohan kankaana ollut pyyheliina? Kangas on mukavan taipuisaa, mutta aika rouheaa.


Kuviollinen kangas taas on valtavasta kassillisesta, jonka sain ystävän ystävältä muutama vuosi sitten. Suurin osa kassin kankaista oli vaatetuskankaita, mutta joukossa oli jokunen puuvillakangaskin. Ilmaiseksi sain!

Kuva tilkkupinnastani vähän lähempää.


Vasemman yläkulman tienoilla näkyy valokuvassa aivan selvästi erottuva vaaleanvihertävä tähti. Se ei silmällä katsottuna erotu lainkaan.

Tässä seuraavan kuvan tilkkublokkivalikoimassa näkyy punaisia, kukallisia tilkkuja, jotka leikkasin käytöstä poistamastani puuvillakangashuivista. Sen alapuolella näkyvän ruskeasävyisen blokin iso keskineliö on myös huivikangasta. Vähälle käytölle jääneet huivit saivat tässä uuden elämän.


Tykkään tilkkupinnasta paljon! Olette ehkä huomanneet minun pitävän väreistä, ja tässä tilkkutyössä on väriä! Lisäksi tässä on näitä tarinatilkkuja, joita minun on kiva katsella. Olisi niin kiva, jos voisin ottaa tämän itselle käyttöön.


Ei vain tämä taida sopia meille päiväpeitoksi ainakaan.

Saturday, 25 April 2015

tilkku-designia Tallinnassa.

Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmä teki kevätretken Tallinnaan viikko sitten lauantaina 18.4.2015. Hyödynsimme yhden kiltalaisen kotikenttäetua – tilkkuystävämme Elle asuu Tallinnassa – ja pääsimme tutustumaan tilkkutaiteilija Marja Matiisenin kotiin, ateljeehen ja tilkkutöihin.


Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona.

Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähden tukala, eikä Marja enää kuulemma ihmettele pikkuveljen virinää.

”Tavanomaisemmista” tilkkutöistä esimerkki on valkaisuaineella käsitellyistä, alkujaan ruskeasävyisistä kankaista toteutettu Ruosteiset ruusut (kuvassa vain osa koko työstä).


Ruskeista kankaista osa oli valkaistunut vaaleanpunaisiksi, osa oransseiksi ja osa oli jäänyt ruskeasävyisiksi. Aika jännittäviä kangashavaintoja minusta.

Marjan työpajan yhdessä kulmauksessa oli värijärjestyksessä jokusia kangaspinoja.


Tässä ei näy Marjan koko kangasvarasto, vaan vain murto-osa siitä.

Napit olivat värijärjestyksessä maitopulloissa työpajan hyllyllä.


Marjan varastoihin verrattuna minulla ei ole juuri yhtään nappeja eikä paljonkaan kankaita. Mutta hän onkin tilkkutaiteilija (vaikka sanoo jääneensä jo eläkkeelle)!

Hän kertoi kiinnittävänsä huomiota vaatteiden yksityiskohtiin. Jotkut yksityiskohdat pääsevät koristamaan Marjan tekemiä kortteja:


Ostamassani kortissa on käsinommeltuja napinläpiä. (Minäkin ompelin napinlävet käsin silloin kun ompelukoneeni ei kyennyt tekemään muuta kuin suoraa ja siksak-ommelta.)

Vaikka Karnaluksista löytyi valtava määrä kaikkea kivaa, niin silti vierailumme Marja Matiisenin luona oli koko kevätretken kohokohta! Todella antoisa!

Lue myös Marlen kertomus kevätretkestämme Tallinnaan, Karnaluksiin ja Marja Matiisenin tilkkutaloon.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails