Tilkunviilaaja

Kehitin muita ompelujuttuja huvituksekseni ollessani poissa ompelukoneen luota. Rupesin esimerkiksi tekemään kuusikulmioita eli heksagoneja englantilaisesti paperipalastellen. Tuo ei ole ollut minun juttuni, mutta tekeminen osoittautui käytännössä melkein meditatiiviseksi. Ennen kuin kunnolla huomasinkaan, palasia oli yli neljäkymmentä ja ne näyttivät seppeleen muodossa tosi kivoilta! Haastoin itseni tekemään yhden kuusikulmion jokaisesta mukaan ottamastani kankaasta, joka siihen riittäisi. Minulla oli pieni paperikassillinen jäännöspaloja ja niistä syntyi yllättävän monta erilaista kuusikulmiota. En paljasta lukumäärää vielä, sillä harkitsen vielä järjestäväni giveaway-arvauksen aiheesta. No, suunnittelin ompelevani kuusikulmiot kankaalle niin, että niiden väliin jää tyhjää tilaa. Sommittelin eilen sini-, vihreä- ja violettisävyisiä kuusikulmioita kokonaisuudeksi, näin: Huomasin miltei heti, että niiden pystysuuntainen väli on liian leveä ja korjailin sijoittelua illan jo

Ompelukoneeni ja minä olimme kaksi viikkoa erossa toisistamme, eikä spiraalitikattu tilkkupussukkani tietenkään tuona aikana edennyt valmiiksi asti. Tänään tapasimme jälleen ja verryttelin viimeistelemällä tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Unikeko. Punaisemmalla puolella on vain yksi spiraali, mutta pussukan kääntöpuolella on tikkaustutoriaalistani tuttu kahden spiraalin yhdistelmä. Tällaiselta tikkaus näyttää valmiissa tuotteessa: Nyt vasta huomaan, etten muistanut ottaa hienoa Tilkunviilaaja-kylttiäni mukaan valmistujaiskuviin! Voi ei! Apuväline on niin uusi, ettei se ole ensimmäisenä mielessä. Kuvasin Unikeko -pussukkaa krassimaassa, johon olen istuttanut peräti kaksi tainta. Pahoittelen, että kuvassa on myös rikkaruohoja, mutta luonto on levinnyt puutarhassa poissa ollessani. Rehevässä rikkaruoho kukkapenkissä Tilkunviilaaja-kyltti olisi joka tapauksessa jäänyt piiloon. Onneksi Tilkunviilaajan nimi on mukana edes yhdessä kuvassa - siinä, missä pussukan vu

Ompelukoneeni ja minä olemme olleet jonkin aikaa erossa toisistamme ja olen lohduttautunut ompelemalla käsin. Löysin koko joukon paperiarkkeja, joille olin tulostanut paper-piecing-kuviomalleja ja pistelin niiden perusteella ensiksi nämä kaksi kukkablokkia: Tein oikeanpuoleisen blokin ensin ja se on sen näköinenkin. Toiseen blokkiin osasin asemoida kangaskuviot paremmin. Tykkään sen väreistäkin enemmän. Puuduin tuohon paper-piecingiin ja kokeilin ensimmäistä kertaa piiitkiiin aikoihin English-paper-piecingiä eli sellaista, jossa ensin kääritään kangas paperi- tai pahvipalan ympärille ja sitten paloista ommellaan kokonaisuuksia niin, että paperi tai pahvi ovat siellä sisällä edelleen. Sain Instagram-tilkkuystävältäni mallineet, joiden avulla pystyy kätevästi asemoimaan kuviotkin. Kaivelin tilkkukasaa ja löysin sopivan kokoisia pesukarhuja, perhosia, kissoja ja kukkia. Yhteen ommellusta kuviosta tuli ensin äksän muotoinen: Ahersin vielä hieman ja sain täydennetyksi kuvios

Olen kirjoittanut suomenkielisen ohjeen spiraalitikkausta varten. Nyt näytän, miten tikkaan useamman spiraalin muodostaman kuvion. Here’s how I stitch a pattern of spirals. Valitsen tilkkupinnasta ensimmäisen spiraalin aloituskohdan. Piirrän siihen lankarullaa mallina käyttäen ympyrän, jonka sisälle piirrän spiraalin aloitusviivat malliksi. Käytän tietysti häviävää tussia. I pick a place to start the first spiral. I take a disappearing marker pen and draw a circle using a spool of thread as a template, then draw the very beginning of the spiral free hand. Valitsen aloituskohdaksi muun kuin keskikohdan tai lähes keskikohdan. Jos kuvio on liian lähellä keskikohtaa, mutta ei ihan osu siihen, valmis tuote saattaa näyttää hivenen epäonnistuneelta. Pidän enemmän siitä, että tuote näyttää tarkoitukselliselta. I don’t like to start in the center of the piece, but a little to the side. This is because if the spiral starts very close to the center but not quite, the finished produc

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin. Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen. Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin. Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan). Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.) Katson s

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin: Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon: Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan. No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi? Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan. Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina. Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.   Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio. Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä! Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani! Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä. Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ v

Totean heti, etten keksinyt rusettiblokkien uudenlaista asettelua itse. En keksinyt sitäkään itse, että voisin tehdä blokeista värikkäitä. Inspiroiduin kahden Instagram-tilin kuvista - @timnatarr on ommellut juuri vastaavanlaisen, monivärisen tilkkupinnan ja @maryse260 toteutti vihreän tilkkutyön, jossa kaikki ”reiät” olivat vaaleita. Kumpikin tilkkutyö oli kaunis ja päätin toteuttaa oman version. Löysin rusettiblokin ohjeen netistä ja sovelsin sitä hieman. Minun isot neliöni ovat neljätuumaisia ja pikkuneliöt ovat 2,25-tuumaisia. Suunnittelin ompelevani tilkkupintaan 11 blokkia vaakaan ja 13 blokkia pystyyn. Sitten huomasin, että parillinen määrä tilkkublokkeja toimisi paremmin, joten tilkkutyöstäni tuli aavistuksen pienempi – 10 blokkia x 12 blokkia. Sommittelu oli vähän helpompaa, mutta ei silti helppoa, sillä blokit mahtuivat vapaalle lattiapinnalle vain juuri ja juuri. Ensimmäinen sommitelmani oli tällainen: Tykkäsin tästä, mutta muut blokit eivät jotenkin sopineet tä

Saavutin (ja ylitin) rusettipeittoprojektissani jo sadan tilkkublokin rajapyykin. Leikkaan ja ompelen blokkeja aina muutama kerrallaan ja kun erä on valmis, asettelen blokit lattialle ja näppään kuvan. Tähän erään sattui melko hyvin toisiinsa sopivia värejä: Kuvassa yksi kangas näyttää mintunvihreältä (lievä yök, ja työssähän ei pitänyt olla vihreää). Todellisuudessa kankaassa on valkoisella pohjalla turkoosia, minipientä kukonaskelkuviota. Seuraavatkin blokit asettuivat keskenään melko somasti: Sen sijaan seuraava blokkierä oli niin kirjavan kirjavaa, että silmiin sattuu: Kankaat ja blokit ovat yksittäin ihan nättejä, mutta keskenään sekavia. Ainakin tuo alareunan osasto. Tältä näyttää noin sadan rusettiblokin pino: Olen ommellut nämä rusettiblokin ohjeella/kaavalla, mutta asettelen blokit tilkkupinnaksi niin, ettei rusettimaisuus tule ensimmäisenä mieleen. Juuri nyt minulla on valmiina 112 tilkkublokkia. Olen suunnitellut ompelevani tilkkupinnan 143 blokis

Tavoitteenani on ommella 143 rusettiblokkia ja ommella niistä isohko tilkkupeittopinta. Ohitin äsken ompelu-urakkani puolivälin ja minulla on nyt koossa 74 tilkkublokkia. Koska ompelen blokkeja suuresta määrästä hyvin erilaisia kankaita ja aivan satunnaisessa järjestyksessä, ompelueräni blokit eivät aina soinnu toisiinsa täydellisesti. Silti kuvista näkyy, että tilkkupinnasta on (todennäköisesti) tulossa hauska ja vaihteleva. Ja monivärinen! Olen jättänyt tästä työstä pois ainoastaan vihreän ja harmaan. Yhdistin viimeisimmistä blokkieristä ottamani kuvat kollaasiksi: Aikamoiselta näyttää! Näissä blokeissa on vielä sekavamman oloinen kuviovalikoima! Luotan kuitenkin siihen, että saan suuren määrän tilkkublokkeja sommitelluksi johdonmukaiseen järjestykseen.

Olen päättänyt, että ompelen rusettiblokeista tavallista tilkkupeittoani isomman peitteen. Tarvitsen 143 blokkia ja minulla on niitä ommeltuna noin 50 – siis selvästi yli kolmasosa! Tämähän on kohta valmis! Tyypillisesti tällaisen lausahduksen jälkeen työ jää minulla vaiheeseen noin vuodeksi. Toivottavasti nyt ei käy niin. Ompelen blokkeja muutaman erissä. Leikkuupaikkanihan on makuuhuoneen lattialla, joten en pysty leikkuroimaan pitkiä aikoja kerrallaan. Leikkaan isompia ja pienempiä tilkkuja ja teen niistä parit. Sitten siirryn ompelupöydän ääreen ja ompelen tilkuista blokkeja. Kuvan tilkkupinon ompeleminen blokeiksi kestää ehkä 40 minuuttia. Valmiina blokit näyttivät tältä: Vaikka neljästä tai kahdeksasta rusettiblokista sommittelemani ”valmiit blokit” ovat hauskaa katseltavaa, minun on välillä pakko latoa kaikki blokit esille, jotta tilkkupinnan kuvio tulee esiin: Tänään latelin paahteiselle pihaterassille yhteensä 48 rusettiblokkia. Jos olisin suunnittelema