Showing posts with label tilkkutyöt. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyöt. Show all posts

Sunday, 28 May 2017

toinenkin tilkkupeitto valmistumassa.

Olen ostanut yhden jos toisenkin kaitalepaketin Töölön Tilkkupajasta – Soile on osannut valita myyntiin niin herkullisia paketteja! Yhdestä batiikkikaitalepaketista ompelin pienehkön tilkkupinnan, jonka Soile tikkasi jo jokin aika sitten.

Peitto virui aikansa odottaen viimeistelyä, mutta nyt olen tarttunut toimeen. Ensinnäkin, peitto on tasainen:


Sillä on myös nimi (jota en vielä paljasta) ja nimilappu. Reunakanttauskankaankin olen valinnut ja leikannut kaitaleiksi. Peitto on siis tuota pikaa valmis.

Ompelin taustakappaleen hauskasta Martha Negleyn suunnittelemasta vihanneskuvioisesta kankaasta. Keltaisen ei olisi luullut sopivan ihaniin turkoosi-violetin ja vihertävän sävyisiin batiikkeihini, mutta hei! Kankaat saa tosi hyvin sopimaan toisiinsa ompelemalla ne yhteen.


Kiva tikkauskuvio näkyy tässä aika hyvin!

Kaitalepakkauksesta ei jäänyt tilkkuakaan jäljelle, kun käytin viimeiset palat taustakappaleessa.

Thursday, 25 May 2017

värikäs tilkkupeitto!

Kauan aikaa melkein valmiina virunut tilkkupeitto valmistui eilen! Annoin tälle nimeksi ”Värienergiaa”.


Töölön Tilkkupajan Soile oli tikannut peiton jo ajat sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi keksiä tälle nimeä, tasoittaa ja kantata tätä. Ennen kuin pari päivää sitten.

Nimeä kehittäessäni ajatus kävi nopeasti värilaatikossa, mutta en halunnut nimen muistuttavan liikaa alkuperäisestä jelly-rollista (Paintbox Solids by Elizabeth Hartman). Seuraavaksi googletin sanalla väri ja opin, etteivät oppimani värifaktat välttämättä olekaan totta. Esimerkkeinä kiistanalaisista totuuksista ovat väriympyrä ja vastaväriajattelu.

Levitin tikatun kokonaisuuden lattialle ja katselin sekä yksivärisiä osuuksia että tilkkulaatikkoni aarteita. Tulin heti iloiseksi. Värienergiaa!


Tasoittaminen onnistuu ilman tilkkupeiton nimeäkin, mutta ompelen töihini aina nimilapun ja sen kiinnitän ennen kanttaamista. Siksi nimi oli keksittävä nopeasti ja nimilappu kirjoitettava ja ommeltava peittoon.

Sen jälkeen sydänalassa muljahti. Joutuisin päättämään peiton reunakantin värin ja kuosin. Joka kerta pelottaa, että valitsen väärin. (Tosin valinnan tehtyäni en mieti asiaa enää, joten ehkä päätöksen ei tarvitsisi ahdistaa minua niin.)

Kokeilin tähän ensin moniväristä kangasta – ei sopinut. Neutraalia vaaleanharmaata – liian pliisu. Musta-valkoista – ei käynytkään. Pinkkiraidallista – ehkä, mutta puna-ruskearaidallinen näytti paljon paremmalta. Otin sen jo esiin kaitaleiden leikkaamista varten, kun katse osui vihreä-harmaa-valkoiseen kuviokankaaseen. Pystyin saman tien kuvittelemaan, miten reunakantissa olisi hauska hammastuskuvio.

Pyöritän nykyisin reunakantin lankarullalle, jotta kanttia on helpompi hallita ompelemisen aikana:


Uusseelantilainen tilkkuystäväni Liz @lizfromshush neuvoi minulle tämän kikan.

Tällä kertaa jouduin kerimään kantin sellaiselle lankarullalle, jossa oli vielä vähän lankaa jäljellä. Olin varta vasten säästänyt tyhjän rullan lankakoriini, mutta viime viikolla heitin sen roskiin. ”Mitä tää tyhjä rulla täällä tekee?” Niin että selvisi sekin, mitä rulla siellä teki.


Tilkkupinta aaltoilee, koska a) peitto on liian pitkäksi venähtäneellä ruoholla ja b) tikkauskuvio on hauskan aaltoileva.

Seuraavaksi kissa marssi paikalle.


Tilkkupeitossa on aurinkoinen nurkka. Sinisävyinen kangas keltaisen keskiössä on Nalle Puh –kankaasta, jota ostin Tyttären kesämekkoa varten. Kesämekkoa, jonka ompeluun en ehtinyt ennen kuin hän oli liian vanha sellaisiin mekkoihin.


Seuraavassa lähikuvassa on tilkkupeiton neutraalimpaa osuutta. Kuvan keskivaiheilla näkyvässä blokissa tummanharmaan keskiössä on pandakangastilkku. Se puolestaan muistuttaa minua ehtimisestä! Ehdin ommella kankaasta Tyttärelle kesämekon ennen kuin hän kasvoi siitä ohi!


Tähän väliin näytän hauskasti kuvioidun reunakantin:


Varmaan ainakin puolet teistä on sitä mieltä, että olin järjiltäni valitessani tällaisen kantin. Se ei sovi kaikkiin peiton osiin täydellisesti, mutta suurimpaan osaan kyllä. Ja kuvioefekti on juuri sellainen kuin halusin.


Ompelin Värienergiaa-tilkkupeitolleni taustakankaan useasta eri kankaasta. Käytin myös jelly-rollista yli jääneitä kaitaleita. Värikäs meets neutral.


Taustakankaassakin on Tyttärelle hankittua kangasta. Ompelin tästä lapsenlakanan, joka tuli vähän liian kapea, koska leikkasin sen niin säästeliäästi. Niinpä kangasta oli nyt – 17 vuotta myöhemmin – yhä jäljellä.


Ihania punaisia! Kuvan oikean yläkulman tietämillä näkyy mustapohjaista kuviokangasta. Sain kankaan amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi kaaaaauan sitten ja ompelin siitä Miehelle kesäpaidan myös kaaaaauan sitten.


Peitto on kooltaan 160 cm x 187 cm. Keksin mallin itse. Tilkkublokit ovat joko puolikkaita tai neljäsosahirsimökkejä – keskineliötilkun kahdelle sivulle on ommeltu ensin valkoiset, sitten värikkäät yksiväriskaitaleet.


Kissan mielestä selostus ja erityisesti vanhojen muisteleminen saa nyt riittää. Värienergiaa-tilkkupeitto on nyt ja tässä. Pidän lopputuloksesta niin paljon, että taidan pitää peiton itse.

Sunday, 21 May 2017

ompelin taloblokin.

Viime keskiviikkona tajusin, että killan blokkiarpajaisiin tuleva taloblokki oli vielä kesken! Ja arpajaiset olisivat heti seuraavana iltana.

Taloblokki oli itse asiassa niin paljon kesken, että siitä ei ollut edes ajatusta. Tartuin hakuteokseen ”1000 great quilt blocks” ja totesin, ettei siitä ollut mitään apua. En tykännyt siellä olevista taloblokeista ja ne olivat vielä liian suuretkin. Tyhjä arpa oli se kirja!

Seuraavaksi googletin ja etsin toiveikkaasti ihan kaavoja tai mittoja. En löytänyt tarpeeksi nopeasti (=heti) mitään, mutta näin sentään kivan taloblokin kuvan.

Ompelin sellaisen omasta päästäni. Mietin koko ajan, että tähän olisi varmasti joku paljon yksinkertaisempi toteutustapa – joku nerokas – mutta ei auttanut. Pakko oli vain tehdä edes jotenkin.


Valmis blokki ei ole maailman elegantein, ei maailman eleganteimmin toteutettu eikä muutenkaan esimerkiksi kelpaava, mutta se oli ajoissa valmis!


Kaunis Tula Pinkin kangas pelastaa paljon. Kauniin valkoiseen kankaaseen yhdistäminen toimii myös.

Kiltaillassa arvottiin yhteensä 10 taloblokkia - tämä muiden mukana - ja tilkkuystäväni Vappu voitti ne. Mitähän hän niistä toteuttaa? Minun blokkini taisi olla aivan eri paria kuin muiden… niin että on Vapulla tehtävä edessään!

Friday, 12 May 2017

valmis tilkkupussukka!

Uusin tilkkupussukka on taas eri muotoinen kuin aiemmat teokseni. Siitä nyt vain tuli tällainen korkeampi ja kapeampi. Tilkkupintansa ja muotonsa takia se sai nimekseen Kuutio.


Tiedän hyvin, ettei tämä ole mitoiltaan lähelläkään kuutiota, mutta kun nimi putkahtaa mieleen, se on annettava. Ensin ajattelin kyllä nimeä ”Sinisammakko,” koska tämän puolen kukka on rajautunut näkyviin jotenkin sammakkoa muistuttavasti. Nimi ei kuitenkaan olisi ollut linjassa punaoranssi-vihreän värityksen kanssa.

Toteutin jäännöspaloista kokoamiini tilkkupintoihin kaikenlaisia tikkauksia – myös muurahaisenpolkua vapaalla konetikkauksella.


Enimmäkseen tikkaukset olivat erilaisia ja merkillisiä kaaria.

Kuutio-vetoketjupussukan toisella puolella on kirkkaat punaoranssit neliöt, toisella puolella väritys on vihreä.


Käytin vihreälle puolelle pienempiä jäännöstilkkuneliöitä, joten jouduin jatkamaan palaa. Siksi vinoneliöni ei ole aivan keskellä tätä toista puolta.

Olisin tietysti voinut pienentää toista puolta, mutta en hennonut. Punaoranssi hehkui niin lämpimänä, että päädyin sen sijaan suurentamaan vihreäsävyistä palaa.

Vuorikin on toiselta puolelta vihreä, toiselta punainen.


Vetoketjupussukkaani tuli erilainen tunnelma kuin näissä yleensä on. Siihen on ehkä kaksi syytä.

  1. Yhdistelin värikkäät tilkkupalani vaalean neutraaliin taustaan. Tilkkupinta ei ole kokonaan värikäs.
  2. Ompelin tähän mustan vetoketjun.



Päättelin vetoketjun tummalla tilkulla ja päättelykappale onnistui melkein parhaiten ikinä. Siitä tuli hyvin siisti ja kerralla täsmälleen oikean kokoinen. Ihanhan tässä tuntuu siltä kuin alkaisin oppia toteuttamaan osan perusasioista!

Keksin myös sille sisätiloista valmistujaiskuvauspaikat, ettei minun tarvinnut lähteä kuvausmatkalle lumisateeseen. ( Toukokuussa !!! )


Kuutio-pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Korkeus noin 21 cm
  • Leveys ylhäältä noin
  • 22 cm Pohjan leveys noin 7 cm

Käytin tähän 30-senttisen vetoketjun, jota en joutunut lyhentämään. Päättelin vain häntäpään pienellä tilkulla. Tikkasin tilkkupinnat kiinni vanupaloihin, jotka olivat jääneet ylitse jostain peittoprojektista. Vanu oli todennäköisesti bambua.

Kaikkiaan tämä oli kiitollinen projekti. Tytär kommentoi ystävällisesti, ettei pussukassa tällä kertaa ole mitään rumaa tai kummallista. Pussukasta tulikin tavallista sievempi!

Wednesday, 10 May 2017

vanhaa ja uutta.

Osa jäännöstilkuistani on vanhoja, mutta on tässä paria uudempaakin kangasta – Finn Quiltin tämänvuotista logokangasta ja Elizabeth Hartmanin oranssia Paintbox-kangasta, jota jäi tähteeksi Fancy Forest –tilkkutyöprojektistani:


Näistä jäännöspalaneliöistä tulee tilkkupussukka, kunhan vain saan tikatuksi tilkkupinnat jotenkin.

Uusia kankaita on taas uinut varastoihini. Kävin viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa ja ihmeekseni siellä oli ihan kangasosasto. Löysin sieltä tilkkutyöpuuvilloja ja tietysti jotain tarttui mukaan. Päällimmäistä kukkakuviokangasta ostin pakan lopun ja aion käyttää sen ”jalokivimäisen” tilkkutyöni taustakappaleessa.


Tietenkään kangasta ei ole yksinään tarpeeksi, vaan saan taas yhdistellä taustakappaleen jos sun millaisista paloista ja kuoseista.

Monday, 8 May 2017

kapeita tilkkublokkeja.

Kaitaleprojektini on edennyt niin pitkälle, että saatoin ruveta ompelemaan joitain vinosaumalla varustettuja kaitaleitani tilkkublokeiksi.

Oikeastaan yksi vinosaumainen kaitalepari on jo tilkkublokki, mutta olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että tosi pienten tilkkublokkien sommitteleminen lattialla on erittäin työlästä. On paljon helpompaa, jos pystyy kokoamaan tilkut isommiksi blokeiksi.

Tässä olin jo ommellut aina kaksi vinosaumalla varustettua pätkää pareiksi. Hahmottelin, miten vinosaumojen rytmitys voisi kulkea.


Noin yhdistettyinä värit olivat minun makuuni liian satunnaiset. Kokeilin, miltä toisenlainen yhdisteleminen näyttäisi:


Tästä pidin paljon enemmän.

Lopulta päätin sommitella kaitaleparit suunnilleen näin:


En kuitenkaan ommellut näin isoa blokkia, vaan päätin yhdistellä blokin neljästä parista. Kokonaisuudesta tuli kooltaan noin 21 cm x 49 cm.

Vihertävien parien jälkeen kokosin samanlaisia jättiblokkeja turkoosisävyisistä kaitalepareista.


Kissan mielestä olin latonut blokit ihan tyhmästi, ja se järjesteli ne paljon kivammin:


Projektini on nyt jäänyt tähän vaiheeseen, sillä työstän välillä muita juttuja. No maton olen kyllä suoristanut ja olen taitellut blokit väliaikaisvarastoon. Eivät ne sentään viru lattialla tällä tavoin röykytettyinä.

Thursday, 4 May 2017

mitä tilkkukillassa tehdään?

Tilkkuyhdistykseen liittyessäni olin kiinnostunut vain yhdestä jäsenedusta: halusin käydä kiltailloissa. Samanmielinen seura on vain niin innostavaa ja kohottavaa!

Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailloissa on tehty kaikenlaista. Mainitsin pitäneeni äskettäin pussukanvalmistuskoulutusta (ja mainittakoon vielä, että kiltaillassa ompelevana osapuolena oli tilkkuystäväni Lea). Sitä edellisellä kerralla tilkkuystäväni Elle näytti, mitä kaikkea voi keksiä toteuttaa vesiliukoisen tukimateriaalin avulla. Meillä on tasaisin väliajoin myös kankaidenvaihtotori. Välillä olemme kilpailleet siitä, kuka pystyy tuomaan näytille kamalimman kankaan.

Viime kiltaillassa pääsimme kahteen eri tunnelmaan. Ensiksikin meillä oli vieras, Colleen Harvey Yhdysvaltojen Coloradosta. Hän kertoi omasta killastaan, joka kokoontuu kerran kuussa ja toteuttaa joka kerta tilkkutyöhaasteen. Hän kertoi myös omasta tilkkuilukokemuksestaan, jota oli kertynyt 30 vuoden ajalta. Ja hän näytti muutaman tekemänsä tilkkutyön.

Tämän Colleenin ompeleman työn nimenä oli kyseisen pöllön lajinimi, jota en muistanut ottaa talteen.


Colleen oli toteuttanut työn vastauksena haasteeseen, jonka teemana oli ovi. Hän ei halunnut tehdä tavanomaista ovikuvaa, vaan mietti oven olemusta ja päätyi omaan tulkintaansa. Pöllön pesäkolon aukko on sen ovi.

Hän oli tuonut mukaan myös State Fair –tapahtuman tilkkutyökilpailuun tekemänsä työn. Työn teemana olivat mehiläiset.


Colleen toteutti Bee-Yootiful -nimisen työnsä ja pakkasi sen matkaan kera osallistumismaksun, joka oli viisi dollaria.

Tapahtuman jälkeen kilpailun järjestäjä soitti hänelle ja pahoitteli tapahtunutta virhettä. Jostain syystä työ ei vain ollut päätynyt kilpailuun mukaan! (Olen sitä mieltä, että tämä olisi varmasti voittanut palkinnon.) Colleen sai toki osallistumismaksun takaisin, mutta työ jäi tosiaan arvioimatta ja arvostelematta.

Lähempää katsottuna Colleenin tilkkumehiläinen oli aidon oloisesti pörröinen:


Colleen osasi Syyringin kiltailtaan, sillä hän oli ennen Helsingin-matkaansa tehnyt tilkkututkimusta googlettamalla. Sitä kautta hän löysi Syyringin sähköpostiosoitteen ja osasi lähettää meille kyselyn. Meillä sattui juuri hänen matkansa aikana olemaan kiltailta, joten kutsuimme hänet mukaan.

Kiltaillassa tehtiin muutakin kuin tutustuttiin mielenkiintoiseen ja taitavaan, amerikkalaiseen tilkkuharrastajaan. Soile opetti meille, miten toteutetaan pieni taskumainen pussukka verrattoman nokkelalla tavalla. Hän oli taas oppinut tämän eräältä saksalaiselta asiakkaaltaan.

Lopputuloksena syntyy tällainen pussukka:


Kädet ompelivat koepussukoita innokkaina. Anneli:


Ja Lea.


Pussukka oli niin pieni, että käsin ommellenkin se syntyi noin 15 minuutissa. Ehkä joku oikein vikkeläsorminen sai pussukan valmiiksi lyhyemmässä ajassa...

Valitettavasti en voi jakaa valmistusohjetta (vielä), sillä en ehtinyt ottaa sitä talteen. Olin lisäksi unohtanut, että pussukkaa varten olisi pitänyt ottaa mukaan pienet palat kangasta. Katsoin kyllä opetusta ja menetelmä vaikutti nokkelan ovelalta.

Kiltaillat ovat minulle edelleen hyvin tärkeä Tilkkuyhdistyksen jäsenetu. Toki yhdistyksen jäsenyys tuo monta muutakin etua!

Monday, 1 May 2017

vappukassi!

Sattumanvaraisesti jäännöspaloja yhdistelemällä syntyneistä tilkkuneliöistä tuli lopulta tilkkukassi. Yhdistin tilkkuihini kahta muuta kangasta ja jaksoin jopa toteuttaa vapaata konetikkausta.

Koska kassi on melko värikäs ja valmistui vapun tienoilla, se olkoon käyttötarkoitukseltaan vappukassi. Sen nimeksi annan vallinneiden sääolosuhteiden innoittamana Oikukas kevät.


Ompelin tilkkukassini netistä löytämäni ohjeen perusteella. Tämä on Ellen Bakerin suunnittelema ”The Pleated Tote”.


Ohje kehottaa käyttämään tavallista kangasta / tavallisia kankaita ja silitettävää tukimateriaalia, mutta korvasin tukimateriaalin vanulla ja vanutikkauksella. Sankoihin käytin jäykisteeksi toista kangasta. Jouduin tietysti ompelemaan sen kiinni, mutta muuten se toimi hyvin.


Oikukas kevät –tilkkukassi on toteutukseltaan yksinkertainen – en ommellut siihen edes sisätaskua (eikä ohjekaan sellaista kehottanut tekemään).


Tilkkukassistani tuli kooltaan seuraavanlainen:
  • Korkeus noin 34 cm
  • Leveys ylhäältä noin 31 cm
  • Leveys alhaalta noin 34 cm
  • Pohjan leveys noin 10 cm
  • Ompelin sangat 13 cm leveistä ja 63 cm pitkistä kaitaleista (taitoin pitkät sivut ensin keskelle ja sitten kahtia ja ompelin kumpaankin reunaan tikkauksen).
Vappukäytössä kassin pohjakangas on aran vaalea (arvelen, että piknikkeilyssä vaarana olisi kurainen maa), mutta pakolliset vapputarvikkeet siihen kyllä mahtuvat. Iloista vappua!

Thursday, 27 April 2017

jäännöstilkut käyttöön.

Ehkä olette huomanneet, että minulla on aina meneillään monta tilkkuprojektia. Niin nytkin! Reunakanttausta vailla valmiit tilkkupeitot viruvat odottamassa huomiotani, kolme tilkkupintaa on taustakappaletta vailla ja kahteen tilkkuprojektiin on rakenteilla blokkeja. Silti tartuin taas yhteen jäännöspalaprojektiin.

Tilkkutöitä tekevälle kertyy kaikenlaisia jäännöspaloja kaikenlaisiin säilyttimiin. Minulla on ompelupöydän vieressä pari, kolme eri paikkaa tilkuille, ja yhden sisällöstä rupesin vain ykskaks ompelemaan tilkkublokkeja.

Otin kiinnostavakuvioisen tai muuten käteen osuneen pienen palan ja ompelin sen ympärille kaitaleet. Jos kaitaletta tai kangasta riitti, tein kierroksen yhdestä kuosista, mutta melkein joka kerta jouduin käyttämään kahta tai kolmea eri kangasta.


Tilkkublokeista tuli vaihtelevan kokoisia, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tasoitusvaiheessa leikkuroin ne suorakaiteiksi, joiden toinen sivu on joku vakiomitoistani. Toisen sivun jätän sellaiseksi kuin palaa riittää. Tässä tasoitettuja tilkkublokkeja, joiden yhtä pitkät sivut ovat kolmea eri mittaa: isoin, keskikokoinen ja pienin.


Ompelin vielä tätäkin enemmän paloja ennen kuin rupesi ahdistamaan, mihin ihmeeseen nämä käytän.

Tytär ilmaisi tässä taannoin, että minun pitäisi tehdä jotain pussukkaa isompaa ja toisaalta tilkkupeittoa pienempää eli esimerkiksi kasseja. ”Sellainen tote bag,” oli hänen ehdotuksensa. Löysin yhden melko sopivalta vaikuttavan ohjeen netistä ja rupesin ompelemaan. Käytin tilkkujen lisäksi paria muuta kangasta.


Kassin yläreunassa on laskokset, eikä tämä ole kovin iso. Työvaihekuvasta voisi luulla, että olen ompelemassa esiliinaa:


Ompelin kangasosioon vapaata konetikkauskuviota:


Tikkaaminen on hidasta! Odotan jo malttamattomana, että pääsisin kokoamaan tämän kassin. Eikä minulla ole edes sankoja leikattuna vielä – sekin työvaihe vaaditaan ensin. Työ jatkuu!

Tuesday, 25 April 2017

kaitaleprojekti.

Nostin esiin muutaman ihanan kaitale- ja kangaspaketin, joita olen hillonnut varastoissani vaihtelevan pitkään. Ajattelin, että projekti-idea syntyisi helpommin, kun aina välillä näkisin nämä yhdessä:


Päätin lopulta käyttää batiikkikaitaleet ja yksivärisiä kaitaleita rullasta. Projekti-idea sen sijaan antoi odottaa itseään. Pohdin viikon ajan jokaisen liikenevän hetken sitä, millaisen mallin näistä toteuttaisin. Tein jopa yhden koeblokin (tai oikeastaan tein näitä useita, eri tavoin vielä pahemmin epäonnistuneita vain):


Vaikka neliöosuudet pystyisi hyvin ompelemaan kaitaleista, niin noista sakarakappaleista ei tule kunnolliset. Huomasin myös, että malli olisi haastava minulle, jolla on vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Sakarakappaleet pitää nimittäin ommella juuri oikein päin.

Aloin jo tuskastua, kun en saanut yhden yhtäkään varteenotettavaa ideaa. Sitten keksin, että ompelen kaitaleista erittäin yksinkertaisia ”blokkeja” eli yhdistän vain kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. Saumakin olisi milloin missäkin kohdassa yhdistelmäkaitaletta.

Kuvassa ”koeblokkini” – tuo musta-punainen – ja varsinaisen projektin ensimmäinen pala.


Tässä vaiheessa en vielä ymmärtänyt, että kaitaleet pitää yhdistää erisuuntaisin saumoin, jos lopputulokseen haluaa tällaista ylös-alas-meininkiä. Ymmärsin asian vasta kun olin ommellut useita yhdistelmäkaitaleita samoin päin. Niistä ei syntynyt hauskaa rytmiä pintaan.

Onneksi en ollut ehtinyt ommella kaikkia paloja, vaan vain muutaman. Siirryin ompelemaan saumat vuorotellen eri suuntiin. Tällaisen oloista tilkkupintaa näistä syntyy (tosin kaitaleet kapenevat aika tavalla, kun yhdistän ne).


Kaitaleiden silitykseen tuli välillä pakollinen tauko, sillä silityslauta oli paremmassa käytössä:


Ompelen kaitaleet yhteen täysvinolla saumalla. Ompelen toisen sauman reilun paininjalan päähän ensimmäisestä ja leikkaan niiden välistä. Saan ylimääräisenä tuotoksena minipieniä kolmio-neliöitä, joita olen yhdistänyt pieniksi kuvioneliöiksi:


Ehkä käytän näitä uuteen tietokonekoteloyritykseen. Olisi kiva, jos minäkin saisin kivan näköisen kotelon, varsinkin kun ei-hehkeästä yrityksestäni tuli susi.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails