Showing posts with label tilkkutyöt. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyöt. Show all posts

Sunday, 7 January 2018

vinkkejä jäännöspalablokkien tekijälle.

Olen ommellut nyt kolmatta kymmentä ”Split Nine Patch” -jäännöspalablokkia Bonnie K. Hunterin Quiltville-blogista löytyvän ohjeen mukaisesti.


Bonnien ohje on mainio, mutta ajattelin kertoa vielä, miten olen soveltanut hänen ohjettaan.

(Oikeasti haluan vain näyttää kuvia tilkkupinnasta, josta näyttäisi tulevan tosi kiva! Jutusteluni on vain täytettä.)

Ohje kehottaa leikkaamaan 2 ½” neliöitä ja ompelemaan kolmio-neliöt kahdesta 2 7/8” neliöstä. Tiesin, etten pystyisi pitäytymään noin omituisessa mitassa, vaan leikkelisin neliöitä eri tavoin väärin. Siksi pyöristin mitan senteiksi ja leikkaankin isommat neliöt 7,5 cm kokoon. Joudun käyttämään kahta eri viivainta, mutta kestän sen kyllä.

Bonnie kehottaa aika tiukastikin, että tekijän pitää säätää saumanvara tismalleen, jotta kolmio-neliöistä tulee kerralla oikean kokoisia. Hän ei halua viettää aikaa neliöitä trimmaten. Minä kestän myös sen työvaiheen:


7,5 cm neliöistä tulee miltei tasan 2 1/2 ” kolmio-neliöitä, mutta helpotan blokkien ompelemista. Kun silitän kolmio-neliöt ja trimmaan tarkasti, tuloksena syntyvät kolmio-neliöt ovat tosi siistejä ja täsmälleen saman kokoisia kuin leikkaamani neliöt.

Sommittelen blokit tällä tavalla:


Kuvaa katsoessani huomasin, että voin vinkata vielä lisää. Jos vaalea neliö näyttää hiukan liian tummalta, sen voi kääntää nurja puoli ylöspäin! Alareunan blokeissa on kummassakin yksi neliö "väärin päin".

Todennäköisesti blokkeja voisi tehdä niinkin, että tekisi tummia ja vaaleita pinoja ja kolmannen pinon kolmio-neliöistä ja sitten vain ompelisi sitä mukaa niitä yhteen. Itse kuitenkin tykkään siitä, että yhdessä blokissa on aina joku sävyidea – vaikkapa tuossa äskeisen kuvan oikeassa alakulmassa ”oranssi”.

Olen asetellut blokit sommittelulattialle näemmä niin, että toisella reunalla on sinisävyisiä blokkeja, toisella punasävyisiä.


Kuinkahan kauan tämä innostukseni jatkuu?! Neliöitä leikatessani olen toisaalta saanut tulokseksi aika pinon pientä jäännöspalaa. Eilen illalla ennen nukahtamistani mietin, miten voisin käyttää niitä.

Järjestäisinkö palat värin mukaan, värit liukumaan toisesta toiseen, ja ompelisinko sellaisia pötköjä? Niistä voisi tulla kivoja pussukoita.

Vai ompelisinko aina 2-4 pientä palaa yhteen ja niiden ympärille vähän isommista, pitkistä ja kapeista jäännöspaloista tai –kaitaleista kehykset?

Saturday, 6 January 2018

uusin jäännöspalaprojektini.

Koska makkarin tuolilla ei enää loju irtonaisia tilkkublokkeja, minun piti keksiä uusi tilkkutyöprojekti. Sellaista ei ollut edes ajatuksen tasolla olemassa! Mikä siis neuvoksi?

Mitä tahansa haluankin tietää, kysyn aina ensimmäiseksi netistä. Aloitin hakemalla ilmaisia tilkkutyöohjeita ja kun mielessä käväisi kuva täpötäysistä jäännöspalakasseista, kavensin hakua ”scrappy”-ohjeisiin.

Seuraavaksi muistin Instagram-kaverin tehneen Quiltville-Bonnien ohjeella kivan tilkkupinnan ja kävin selailemassa Bonnien ohjeita. Sieltä löytyikin kokeiltava blokki – Split nine-patch block.

Vietin tovin leikellen jäännöspaloja neliöiksi. Toisen tovin aikana ompelin osan neliöistä kolmio-neliöiksi ja vihdoin pääsin kokoamaan pari blokkiakin:


Kolmen blokin rakentaminen riitti vakuuttamaan minut. Neljäs valmis blokki innosti vain lisää:


Ohje on hyvä ja sopii jäännöspaloilleni. Parin illan ahkera neliöinti on sitä paitsi verottanut jäännöspalojen varastojani silmin havaittavasti!

Ja katsokaa, miten kivaa tilkkupintaa näin syntyy:


Tähdennän vielä, että jäännöspalani ovat olleet sekalaista seurakuntaa. En ole pitäytynyt vain kauniissa kankaissa, vaan mukana on kaikkea. Osa on vanhanaikaisia, sameita tai muuten vain aika kamalia. Neliöpinoja selatessani huomaan, etteivät palat perinteisessä mielessä sovi toisiinsa lainkaan. Silti tilkkupinnasta tulee näin kiva!

Friday, 5 January 2018

tilkkupinta ennen ja jälkeen.

Esittelin batiikkikaitaleista ja eri harmaan sävyistä ompelemaani rastiblokkipeittoa jo jouluaattona 2017. Tilkkupintaa kootessani en huomannut, miten hallitsevan tumma yksi blokeista oli. Kun katselin kuvaa – ja varsinkin, kun katselin sitä aika pienessä koossa – blokki rupesi harmittamaan minua. Mokomakin mustelma tilkkupeiton ihossa!

En saanut rauhaa! Oli pakko purkaa pinnasta parit blokit ja ommella ne takaisin uudessa järjestyksessä.

Tilanne ennen muutosta:


Tilanne muutoksen jälkeen:


Tummanpuhuva blokki näyttää nyt asiaankuuluvalta tilkkupeiton ”alanurkassa”.


Kannatti ähertää!

Yleensä sivuutan tunteen, että joku tilkkublokki olisi voinut olla eri paikassa ja tyydyn alkuperäiseen sommitelmaani. ”Minkä ompelin, sen ompelin.” Mutta välillä on aivan pakko korjata, vaikka se olisi vähän hankalaakin.

Seuraavaksi rastiblokkipeitto tarvitsee taustakappaleen. Tein mielessäni inventaarion kangasvarastostani, ja isot palat ovat huvenneet minimiin. Löydänkö tyyliin sopivia, riittävän isoja kangaspaloja vai pitääkö tästä lähteä kaupoille?

Onneksi en ajatellut pitää "tilkkukankaatonta tammikuuta".

Tuesday, 2 January 2018

kauan kesken ollut tilkkutyö on nyt melkein valmis.

Hyvää uutta vuotta 2018! Aloitinkin uuden vuoden iloisissa tunnelmissa tilkkumielessä. Sain nimittäin kauan, kauan kesken olleen tilkkutyön melkein valmiiksi!


Aloitin työn vuoden 2015 tammikuussa tilkkuystäväni Soilen ehdotuksesta. Hänen ideansa oli, että kumpikin tekisi saman tilkkutyön, ja että lopulta voisimme hauskasti vertailla, miten erilaiset töistä tulisi. Siinä onnistuimme! Tämä on tosi erilainen kuin Soilen työ, joka tietääkseni on vielä aloittamista vailla valmis.

Tilkkublokkien ompeleminen välillä hyydähti pitkäksi aikaa, vaikka minulla oli mittavasti blokkeja tehtynä ja valmiiksi leikattuja palojakin varastossa. Ladoin ne syyskuussa lattialle, otin kuvan ja jaoin Instagram-tililläni, ja sain heti niin rohkaisevia kommentteja, että ompelin muutaman blokin lisää.

Ja sitten projekti hyytyi jälleen, kunnes lopulta joulun välipäivinä ompelin lukuisia lisäblokkeja, esimerkiksi tällaiset:


Ja muutaman lisää:


Parin ompelurupeaman jälkeen laskin blokkini, ja niitä oli 63 kappaletta. Siinä vaiheessa laskin myös, paljonko niitä tarvitsisin kohtuullisen kokoiseen peittoon. Yleensä ihmiset kai pyrkivät tekemään nämä kaksi laskutoimitusta päinvastaisessa järjestyksessä.

Joka tapauksessa blokkeja oli kuin olikin tarpeeksi monta, jotta pystyin kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan.

Jaoin blokit neljään pinoon: vaaleat, keskivaaleat, keskitummat, tummat. Lähdin sommittelemaan ”ylhäältä” alas. Vaalein blokki tuli ylimmän rivin keskelle. Siitä levitin vaaleat loppuriville ja jatkoin seuraavan rivin keskelle. Kun vaaleat loppuivat, siirryin latomaan keskivaaleita, keskitummia ja lopulta tummia blokkeja.


Sitten ompelin blokit riveiksi ja yhdistin lopulta rivit. Tilkkupintani on 9 blokkia x 6 blokkia eli ompelemistani blokeista jäi käyttämättä kokonaista yhdeksän kappaletta. 9 x 7 blokin tilkkupinta olisi kuitenkin ollut liian pitkulainen ja 10 x 6 blokin pinta liian neliömäinen.


Lopullisessa tilkkupinnassa on vaaleaa keskellä ylhäällä ja kunnolla tummaa ihan alareunassa. Keskiväriset ovat siinä välissä. Tällainen summittainen sommittelu toimi hämmästyttävän hyvin.


Osa vaaleanpunaisista tähdistä tai vipperistä erottuu hyvin, osa erottuu vähän heikommin. Kiva kokonaisuus silti, ja eniten iloitsen tietysti siitä, ettei työni ole enää paloina pinossa, vaan yhtenä pintana!

Saturday, 30 December 2017

terveiset kaukaa!

Ompelin tilkkupussukan, johon käytin Teija-pussukan tekemisestä yli jäänyttä tilkkulasagnea ja jonka somistin kivoilla kissakangastilkuilla. Koska kankaassa näyttäisi olevan siamilaiskissa, uusin pussukka sai nimeksi Siam. Siinä ne kaukaiset terveiset ovatkin: Siam oli Thaimaan nimi kauan sitten, ja onhan maakin kaukana meistä.


Hämmästelen, miten kivalta sini-viher-oranssihtava batiikkikangas näyttää punasävyisen tilkkupinnan rinnalla. En olisi uskonut, että se näin hyvin sopisi, vaikka kaikki kankaathan sopivat toisiinsa, kunhan ne vain ompelee yhteen.


Siam-pussukan toisen puolen kissakuvio valahti jälleen hiukan liian alas. Voi, miten vaikea minun on mieltää pohjan muotoilun aiheuttamaa tilkkupinnan lyhenemistä! Toisella puolella tilkku on onneksi sopivassa kohdassa:


Siam-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Tällä kertaa vetoketjupussukkani sai sivuilleen lyhyehköt kiinnipito- ja roikotuslenksut, joten se ei ole mitään erityistä mallistoa.

Vuori on raidallinen, ja pussukassa on myös siätasku:


Voin vaikka levähtää laakereillani tovin, vähän niin kuin Siam-pussukka levähtää puutarhamme kiviportaalla, sillä olen saavuttanut pyöreän lukeman pussukkatantereella. Tämä on nimittäin vuoden 20. valmistunut tilkkupussukka.


Tällä puolella kissailkkua reunustava batiikkikangas on viher-puna-oranssi-keltasävyinen, ja alareunassa on vielä toinenkin batiikkipala. Yritin saada tavallista mielikuvituksellisemmat tikkaukseni näkymään kuvassa, mutta eivät ne taida oikein näkyä.

Siam-pussukka taitaa olla minulle mieluisin tänä vuonna ompelemistani, vaikka kaunein tämänvuotisistani on Kuutio-pussukka.

Thursday, 28 December 2017

ompelin pussukan tilkkulasagnesta.

Esittelin joulukalenterini yhdessä luukussa tilkkulasagneja. Sellaisen voi ommella valmiista 2,5 tuuman kaitalepaketista, mutta kivan lasagnen saa myös hyvin kapeista jäännöspalatilkuista. Pitää vain jaksaa leikata tarpeeksi monta pätkää ja ommella niitä riittävän monta peräkkäin yhteen.

Tällä kertaa jaksoin todella hyvin, ja tilkkulasagneni riitti pussukkaan ja vielä jäi ylikin. Lasagnepussukastani tulikin melko hillityn värinen, sillä kumpikin puoli on lähes samanlainen. Saanko esitellä: Teija-tilkkupussukka:


Pussukka on tulevan omistajansa kaima. Teija-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:
  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Kantolenksu on ommeltu 6 cm x 39 cm kaitaleesta, joten Teija on Street-mallistoa.


Olin ehkä ajatellut asemoida lasagneni toisin päin – alareuna taitaa olla se, jonka mielessäni ensin sommittelin yläreunaksi. Ei kerrota kenellekään!

Teija-vetoketjupussukka sai punasävyisen vuorin ja jopa sisätaskun! Kyllä olin viitseliäs!


Ehkä huomasitte kuvissa, että olin vihdoinkin muistanut ottaa Tilkunviilaaja-kyltin mukaan kuvaussessioon?! Hyvä minä!

Teija-vetoketjupussukka on 19. tänä vuonna ompelemani. Olen melko varma, että pääsen mukavan pyöreään loppusaldoon, sillä seuraava pussukka on jo hyvällä mallilla.

Tuesday, 26 December 2017

valmista vielä jouluaaton aattona.

En malttanutkaan pysytellä poissa blogini ääreltä, sillä sain yhden tilkkupeiton valmiiksi!

Parhaalla tahdollanikaan en saanut tallentumaan kunnollisen väristä kuvaa kivasta punavalkoisesta tilkkupeitostani, joka sai nimen ”Piiri pieni pyörii”. Otin kuvia jouluaattona keskipäivän aikaan, mutta valo ei silti riittänyt. Kuva on sinisävyinen ja pysyy. Voi että!


Olisin myös toivonut, että kivan kanttauskankaan vaihtuvat sävyt olisivat erottuneet kuvassa jotenkin. Leikkasin Tula Pinkin kankaan pituuden suuntaiset kanttikaitaleet, jotta efekti tulisi esiin. Kyllä se hyvin näkyi reunakantissa, mutta koko ison peiton ympärillä efekti on vain vieno.


Lähikuvan otin sisätiloissa kaikki valot päällä – sävyt ovat tässäkin mitä sattuu, vaikka koetin säätää. Kuvausolosuhteet ovat näin vuoden pimeimpään aikaan todella haastavat!

Käärin peiton rullalle, jolloin reunakantin väritys näkyi kyllä hyvin:


Sain myös reunakantin kulmat onnistumaan aika hyvin. Harjoitus auttaa! En viitsi väittää, että olisin tässä asiassa mikään mestari. Kuitenkin kävisi niin, että seuraavan peiton kulmat tulisivat sitten täysin mitä sattuu.x

Peiton taustakappale näyttää tällaiselta:


Jostain oudosta syystä minulle jäi ylimääräisiä kaariblokkeja, josten ompelin ne osaksi taustakappaletta. Kuvasta nyt katsoessani huomaan, että peiton nimeksi olisi myös voinut laittaa Fooo.

Vähän lähempi kuva hangella lepäävästä tilkkupeitosta:


Piiri pieni pyörii –tilkkupeitto on kooltaan noin 166 cm x 199 cm (tai 65” x 78”).x

Toivomuslistaltani löytyviä, valmiita tilkkupeiton nimilappujakin minulla on kaapissa vielä muutama. Yksi niistä sopi ilmiselvästi tähän peittoon!


Asettelin tilkkupeiton laskeutumaan elegantisti portaita. Tässä kuvassa saattaakin olla hieman todellista lähempänä olevat värit:


Improvisoituihin kaariblokkeihin sain idean Instagramissä @hbeecook ’in vauvanpeitosta. Hänen peitossaan oli täysin erilaiset värit, mutta samanlaisia kaariblokkeja ja rouheat, vaihtelevan levyiset kaitaleet blokkien välissä. Soile puolestaan ehdotti, että ompelisin blokeille vielä kehykset. Uskon, että keksin aivan itse ommella vuoroin punaiset, vuoroin vaaleat kehykset.

Rakas Siskoni näki blogikirjoituksessani ensimmäiset puna-valkoiset tilkkublokit lattialla, ja hän varasi saman tien peiton itselleen. Kiva, että hän oitis uskoi Piiri pieni pyörii -tilkkupeittoon!

Piiri pieni pyörii oli kymmenes vuonna 2017 valmiiksi saamani tilkkupeitto.

Sunday, 24 December 2017

x niin kuin rasti.

Ta-daa! Joulukalenterin viimeinen luukku! On jouluaatto ja saan piirtää rastin ”joulukalenteri tehty”-ruutuun! Viimeisimmässä tilkkupeittoaihiossanikin on rastikuvioiset blokit, ja toiseenkin ”tehty”-ruutuun voi piirtää rastin, sillä tilkkupinta on yhtenä kappaleena:


Vielä tarvitsen taustakappaleen, jotta voin viedä työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan. Jaa-a, millaisenkohan tikkauskuvion valitsen tälle peitolleni?


Teille joulukalenterin seuraajille en kirjoita rastia, vaan täyden kympin! Olette seuranneet kirjoituksiani todella tiiviisti, ainakin jos blogini kävijätilastoihin on uskominen. Vaikka välillä tuntuu, että bloggaaminen on katoavaa perinnettä, niin tässä kuussa Tilkunviilaaja-blogi sai enemmän käyntejä kuin koskaan aiemmin.

Kiitän joulukalenterikirjotusteni lukijoita! Tällä kuusityynyjen rivillä toivotan hyvää joulua kaikille!


Ja huh, taidan nyt pitää lyhyen tauon! Ryhdyin mittavaan tehtävääni tietenkin juuri vuoden kiireisimpään aikaan! Kokeilen nyt, ehtisinkö joulunpyhinä ommella vielä ne kaksi keskeneräisinä pintoina oleilevaa pussukka-aihiota kokoon, tämän vuoden viimeisiksi valmiiksi pussukoiksi.

Palaan blogiin viimeistään vuoden 2017 viimeisenä päivänä, jolloin tarjoilen perinteisen tilkkuvuoden yhteenvedon.

Hyvää joulua!

Saturday, 23 December 2017

w niin kuin watercolour.

Watercolour-tilkkutyöksi nimitetään työtä, jonka väritys ja kuviot tuovat mieleen vesivärimaalaukset.

Innostuin tekniikasta ennen bloginpitäjän uraani, joten minulla on vain muutama kuva omista töistäni - enkä niitäkään kuvia löytänyt! Töistäni löysin vain yhden, jossa olen toteuttanut tekniikkaa todella pienesti. Tämä on "Eräänlainen ikebana" -niminen seinävaate vuodelta 2007.


Työn nurkissa erottuu watercolour-teema (jos erottuu). Seinävaatteeni kiersi aikansa Suomea japanilaisteemaisessa matkalaukkunäyttelyssä.

Otin ideat watercolour-töihini Donna Ingram Slusserin ja Pat Maixner Magaretin kirjasta "Watercolour Quilts". Tavoittelin hiukan samanlaista visuaalisuutta kuin näkyy Stitchin' Therapy -blogin tässä kirjoituksessa.

Hmm, koskapa watercolour-teema oli näin nopeasti käytynä, voisin oikeastaan kirjoittaa pari sanaa englanninkielisestä termistä ”wish list”. Tämä tuli mieleeni, sillä näin että tikkaustaituri Angela Walters oli tehnyt oikein videon omasta toivomuslistastaan.

En ole katsonut Angelan toivomuslistaa, mutta eiköhän hänellä ole melkein samanlaiset kuin nämä minun kuusi toivettani:

Toive/Wish 1. Taitava ja järkevä tonttu/haltija/menninkäinen, joka kävisi järjestämässä kankaani ja tarvikkeeni. Taitava ja järkevä, koska haluaisin järjestelyn jälkeenkin yhä löytää tavarat!

Toive/Wish 2. Yksi lisätunti jokaiseen päivään, käytettäväksi vain tilkkuiluun. Tuo tunti ei olisi koskaan mistään muusta pois!

Toive/Wish 3. Valmiit taustakappaleet tuleviin tilkkupeittoihini - vaikkapa viiteen seuraavaan. Tilkkupintoja ei siis ole valmiina kuin yksi, mutta taustakappaleet olisivat tietysti seuraaviin, vielä ajatuksen asteella oleviin tilkkupeittoihini täydellisesti sopivat.

Toive/Wish 4. Kielenkäyttö, jossa ”tilkkutäkki”-sana ei aina kuvaisi epämääräisistä paloista kokoon kyhättyä juttua, vaan jotain hienoa.

Toive/Wish 5. 25 valmista tilkkupeiton nimilappua, joihin tarvitsisi enää kirjoittaa peiton nimi ja muut tärkeät tiedot.

Toive/Wish 6. Apulainen, joka ompelisi töihini tarvittaessa ja minuutin varoitusajalla ripustuskujan.

Siinä olivat toiveeni! Jotenkin tuntuu, ettei pukinkontin sisältö tänäkään vuonna vastaa näihin toiveisiin. Jouluaatto on tosin vasta huomenna. Joku voi hyvinkin vielä nähdä listani ja toteuttaa jonkun toiveistani!

Thursday, 21 December 2017

u niin kuin ufo.

Ei; en ole siirtymässä uuteen aiheeseen, vaikka von Dänikenin kirjoja olenkin lukenut! Tilkkuharrastukseen yhdistettynä ufo on englanninkielisiin sanoihin UnFinished Objects perustuva, keskeneräisistä töistä (erityisesti tilkkutöistä) käytetty nimitys.

Uusin ja kenties vähiten keskeneräisin on tämä rastiblokeista rakentuva tilkkutyöni:


Kuvassa työ ei näytä olevan kovin lähellä valmista...

Ompelin ruksit Island Batiksin kauniista kaitalepakkauksesta, jonka ostin Töölön Tilkkupajasta. Rastien taustalla on harmaan eri tummuusasteita. Enemmänkin sävyjä olisi voinut olla, mutta tämän enempiä harmaita ei varastoista löytynyt.


Tästä blogikirjoituksesta löytyy kuvaus siitä, miten ompelin rastiblokkini.

Minulla on myös ollut kauan aikaa kesken kaksi pinkki-oranssi-ruskeaa tilkkutyötä. Seuraava on edennyt pidemmälle, mutta jostain syystä ei ole valmistunut. Nykäisen koneeni käyntiin aika ajoin ja ompelen muutaman blokin lisää, mutta vieläkään niitä ei ole tarpeeksi.


Sitten toinen pinkki-oranssi ja ruskea työ! Muistan innostuneeni väriyhdistelmästä nähtyäni sen väriset valot jonkun mahtipontisen musiikkiesiintyjän lavashow’ssa (näin blogikirjoituksestani, että valot olivat American Idols -ohjelmassa). Blokkeja on näköjään valmiina 27 kappaletta, mutta niistä ei pysty kokoamaan kuin ehkä nuken peiton.


Ajattelinkin, että sitten jos uudempi ruskea-pinkki työ valmistuu, ompelen nuo toiset ruskea-pinkit blokit sen taustakappaleeseen.

Voiko tämä olla totta? Eikö minulla ole tämän useampaa keskeneräistä eli ufoa kaapissa? Johan nyt jotakin! Tästä tuli paljon lyhyempi kirjoitus kuin olin ajatellut, mutta ei voi mitään! Lyhyt ufolista on parempi kuin pitkä.

Wednesday, 20 December 2017

t niin kuin tusina.

Tusina metsäneläintä siis. Niiden lisäksi tilkkupinnassa on kaksi kukkaa.


Onneksi löytyi taas aasinsilta sanan ja uuden tilkkutyön välillä, jotta pääsen jakamaan kanssanne tämän uuden työni. Kerron tästä erittäin tuoreeltaan, sillä huom huom, se ei ole vielä valmis; se on vasta valmiiksi tikattu.

Noudin työni Töölön Tilkkupajan Soilelta muutama ilta sitten ja olin innokas ottamaan siitä heti kuvan. Valaistus oli kyllä huono ja kissa tuppautui välttämättä mukaan kuvaan, mutta ei kokonaan.


Seuraavana päivänä sain sentään sisätilassa otetuksi kuvan, josta huikean hyvin tilkkutyöhöni sopivat tikkaukset erottuvat kunnolla.


Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –ohje oli helppotajuinen, joskin työläs toteuttaa. Minulle riitti mainiosti tusinan eläimen ompeleminen! Annoinkin kaavavihkoseni jo eteenpäin.

Tilkkupeitto menee lahjaksi, mutta aikuiselle! Toivon hänen ripustavan tämän seinälle, sillä aikuisen peitoksi tästä ei ole.

Tuesday, 19 December 2017

s niin kuin scrappy.

Tiedättekö: minua harmittaa, ettei scrappy-sanalle ole kunnollista suomennosta, sillä se on suosikkityylini. Olen tilkkuhistoriani aikana tehnyt vain muutaman muun kuin scrappy-työn.

Scrappy on lukuisista erilaisista tilkuista koottua pintaa kuvaava sana. Scrappy-työn blokit ovat usein kaikki eri värisiä ja ne on usein ommeltu muiden tilkkutöiden jäännöspaloista.

Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto on erinomainen esimerkki siitä, että merkillisistä ja satunnaisen oloisista tilkuista voi hyvällä onnella koota kauniin kokonaisuuden! (Tämä oli se peitto, josta yhdessä vaiheessa ajattelin tulevan suorastaan ruma.)


Mutta siirryn vielä hieman kauemmas – 1990-luvun alkupuolelle.

Aloittelevana tilkkuilijana luulin silloin, että on vain yksi tapa toteuttaa tilkkutyö: valitaan blokkimalli ja –kuvio ja siihen tietyt kankaat, ja sitten leikataan ja ommellaan vain niistä kankaista. Minun oli vaikea suunnitella värejä töihini, eikä tietenkään sopivia kankaita ollut helppo löytää (eikä minulla ollut varaakaan ostaa mitä tahansa).

Lähdin ratkaisemaan ongelmaani kirjallisuuden avulla. Silloin ei internetissä ollut valtavaa määrää kuvia niin kuin nyt. Sattumalta ostin Spectacular Scraps -kirjan, josta sain ehdottomasti parhaan värioppini – minulle sopivan siis. Avaan tätä aihetta blogikirjoituksessa vuodelta 2013.


Tuossa kirjassa oli myös sellainen hyvä neuvo, että kirjavan kankaan värin voi itse päättää. Jos siinä näyttää olevan paljohkosti jotain väriä, voi itse määritellä, minkä värinen se on. Pikkujuttu, mutta minulle on tästä ollut paljon hyötyä!

Monday, 18 December 2017

r niin kuin reunustetut.

Olipa vaikea keksiä mitään sopivaa r-kirjaimella alkavaa aihetta! Kaukaa haetusti esittelen uusimmat tilkkupussukkakappaleet, joihin käytin tilkkulasagnepaloja (muistatte varmaankin l niin kuin lasagne –kirjoitukseni) terästettynä parilla kissatilkulla. Haluan välillä esitellä uusimpia projektejani enkä puhua vain vanhoista asioista.

Kissatilkut on reunustettu batikkikaitaleilla.


Katsoin ensin, että ihan kummalliset tulee, mutta tykkäänkin näistä aika tavalla!

Tikkasin lasagneosuudet tavallisin suorin ompelein, samoin kissatilkkujen reunukset, mutta pinnistin viitseliäisyyteni äärimmilleen ja tikkasin vapaalla koneompelulla kissa-aiheiden ympäri.

Olen huomannut, että tällaisissa toteutuksissa kaksi vierekkäistä tikkausta näyttää yleensä paremmalta kuin vain yksi. Tässä ainakin näytti.

Tikkailin näitä yhtenä iltana, kun olisi pitänyt tehdä jouluvalmisteluja – olikohan se korttien kirjoitusta vai mitä – ja nyt tekisi kovasti mieleni ommella nämä pussukaksi sen sijaan, että paketoisin joululahjoja. Hmmm jaa, kuinkahan tässä käy?

Wednesday, 13 December 2017

m niin kuin muu.

Kolmannentoista joulukalenteriluukun aiheena on ilman muuta muu. Pitää nimittäin keksiä muu nimi tälle uusimmalle tilkkutyölleni.


(Ajattelin, että työni näyttäisi luontevammalta luonnonvalossa, mutta kummallinenhan tästä asetelmasta tuli. No, värit ovat oikeammat kuin missään sisällä ottamassani kuvassa, joten olkoon.)

Olin jo varma, että nimeäisin puna-valkoisen kaariblokkityöni Piparmintuksi! Olin jopa sitä mieltä, että nimi olisi melko omaperäinen! Tai ainakin vähän.

Pah.

Olen itseäni kekseliäämpi, sillä ompelin jo vuonna 2012 tilkkupussukan, jolle annoin nimen Piparminttupennut.


En voi antaa työlle myöskään nimeä Punainen paroni, sillä sellainenkin on jo olemassa.


Ihan vain P.S.

Olen myös ommellut Muu-nimisen pussukan.


Tuesday, 12 December 2017

l niin kuin lasagne.

Kirjoittelin aiemmin jäännöspaloista ja siitä, miten sain hävitetyksi jäännöspaloja, kun ensin ompelin hauskoja tilkkublokkeja ja sen jälkeen leikkasin loput palat 2,5 sentin kaitaleiksi, joista tein tilkkulasagnen.

Mieleen putkahti siitä ajatus leikata yhdestä jäännöspalapinosta kaitaleita ja katsoa, millaisia lasagneja syntyisi. Ihan kivan punasävyisen tilkkulasagnen sain leikatuksi ja ommelluksi yhdessä illassa.


Pätkistä kokoamani pitkä kaitale oli todella pitkä! Ensimmäisen sauman ompeleminen kesti tovin, mutta seuraavat olivat tietenkin nopeampia surrutella.

Lopetin yhdistelemisen, kun lasagne alkoi olla keskikokoisen pussukkapinnan levyinen. Leikkasin palasestani ensin kaksi pussukkapinnan kokoista palaa (äskeisessä kuvassa) ja sen jälkeen muutaman matalamman palan, jotka yhdistän katseenvangitsijapalaan.


Ompelin katseenvangitsijapalan tilkuista, joita myös oli käden ulottuvilla. Täysin improvisoitua juttua tein!

Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Star Quilt Company kutsuu menetelmää ”Jelly Roll Race”. Jelly roll -kangaskaitalepakkauksesta onkin helppo ommella tilkkupinta tällä menetelmällä. Väritkin tulevat automaattisesti kauniit ja toisiinsa sopivat, kunhan valitsee omaa silmää miellyttävän kaitalepakkauksen!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails