Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts
Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts

Sunday, 28 May 2017

toinenkin tilkkupeitto valmistumassa.

Olen ostanut yhden jos toisenkin kaitalepaketin Töölön Tilkkupajasta – Soile on osannut valita myyntiin niin herkullisia paketteja! Yhdestä batiikkikaitalepaketista ompelin pienehkön tilkkupinnan, jonka Soile tikkasi jo jokin aika sitten.

Peitto virui aikansa odottaen viimeistelyä, mutta nyt olen tarttunut toimeen. Ensinnäkin, peitto on tasainen:


Sillä on myös nimi (jota en vielä paljasta) ja nimilappu. Reunakanttauskankaankin olen valinnut ja leikannut kaitaleiksi. Peitto on siis tuota pikaa valmis.

Ompelin taustakappaleen hauskasta Martha Negleyn suunnittelemasta vihanneskuvioisesta kankaasta. Keltaisen ei olisi luullut sopivan ihaniin turkoosi-violetin ja vihertävän sävyisiin batiikkeihini, mutta hei! Kankaat saa tosi hyvin sopimaan toisiinsa ompelemalla ne yhteen.


Kiva tikkauskuvio näkyy tässä aika hyvin!

Kaitalepakkauksesta ei jäänyt tilkkuakaan jäljelle, kun käytin viimeiset palat taustakappaleessa.

Thursday, 25 May 2017

värikäs tilkkupeitto!

Kauan aikaa melkein valmiina virunut tilkkupeitto valmistui eilen! Annoin tälle nimeksi ”Värienergiaa”.


Töölön Tilkkupajan Soile oli tikannut peiton jo ajat sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi keksiä tälle nimeä, tasoittaa ja kantata tätä. Ennen kuin pari päivää sitten.

Nimeä kehittäessäni ajatus kävi nopeasti värilaatikossa, mutta en halunnut nimen muistuttavan liikaa alkuperäisestä jelly-rollista (Paintbox Solids by Elizabeth Hartman). Seuraavaksi googletin sanalla väri ja opin, etteivät oppimani värifaktat välttämättä olekaan totta. Esimerkkeinä kiistanalaisista totuuksista ovat väriympyrä ja vastaväriajattelu.

Levitin tikatun kokonaisuuden lattialle ja katselin sekä yksivärisiä osuuksia että tilkkulaatikkoni aarteita. Tulin heti iloiseksi. Värienergiaa!


Tasoittaminen onnistuu ilman tilkkupeiton nimeäkin, mutta ompelen töihini aina nimilapun ja sen kiinnitän ennen kanttaamista. Siksi nimi oli keksittävä nopeasti ja nimilappu kirjoitettava ja ommeltava peittoon.

Sen jälkeen sydänalassa muljahti. Joutuisin päättämään peiton reunakantin värin ja kuosin. Joka kerta pelottaa, että valitsen väärin. (Tosin valinnan tehtyäni en mieti asiaa enää, joten ehkä päätöksen ei tarvitsisi ahdistaa minua niin.)

Kokeilin tähän ensin moniväristä kangasta – ei sopinut. Neutraalia vaaleanharmaata – liian pliisu. Musta-valkoista – ei käynytkään. Pinkkiraidallista – ehkä, mutta puna-ruskearaidallinen näytti paljon paremmalta. Otin sen jo esiin kaitaleiden leikkaamista varten, kun katse osui vihreä-harmaa-valkoiseen kuviokankaaseen. Pystyin saman tien kuvittelemaan, miten reunakantissa olisi hauska hammastuskuvio.

Pyöritän nykyisin reunakantin lankarullalle, jotta kanttia on helpompi hallita ompelemisen aikana:


Uusseelantilainen tilkkuystäväni Liz @lizfromshush neuvoi minulle tämän kikan.

Tällä kertaa jouduin kerimään kantin sellaiselle lankarullalle, jossa oli vielä vähän lankaa jäljellä. Olin varta vasten säästänyt tyhjän rullan lankakoriini, mutta viime viikolla heitin sen roskiin. ”Mitä tää tyhjä rulla täällä tekee?” Niin että selvisi sekin, mitä rulla siellä teki.


Tilkkupinta aaltoilee, koska a) peitto on liian pitkäksi venähtäneellä ruoholla ja b) tikkauskuvio on hauskan aaltoileva.

Seuraavaksi kissa marssi paikalle.


Tilkkupeitossa on aurinkoinen nurkka. Sinisävyinen kangas keltaisen keskiössä on Nalle Puh –kankaasta, jota ostin Tyttären kesämekkoa varten. Kesämekkoa, jonka ompeluun en ehtinyt ennen kuin hän oli liian vanha sellaisiin mekkoihin.


Seuraavassa lähikuvassa on tilkkupeiton neutraalimpaa osuutta. Kuvan keskivaiheilla näkyvässä blokissa tummanharmaan keskiössä on pandakangastilkku. Se puolestaan muistuttaa minua ehtimisestä! Ehdin ommella kankaasta Tyttärelle kesämekon ennen kuin hän kasvoi siitä ohi!


Tähän väliin näytän hauskasti kuvioidun reunakantin:


Varmaan ainakin puolet teistä on sitä mieltä, että olin järjiltäni valitessani tällaisen kantin. Se ei sovi kaikkiin peiton osiin täydellisesti, mutta suurimpaan osaan kyllä. Ja kuvioefekti on juuri sellainen kuin halusin.


Ompelin Värienergiaa-tilkkupeitolleni taustakankaan useasta eri kankaasta. Käytin myös jelly-rollista yli jääneitä kaitaleita. Värikäs meets neutral.


Taustakankaassakin on Tyttärelle hankittua kangasta. Ompelin tästä lapsenlakanan, joka tuli vähän liian kapea, koska leikkasin sen niin säästeliäästi. Niinpä kangasta oli nyt – 17 vuotta myöhemmin – yhä jäljellä.


Ihania punaisia! Kuvan oikean yläkulman tietämillä näkyy mustapohjaista kuviokangasta. Sain kankaan amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi kaaaaauan sitten ja ompelin siitä Miehelle kesäpaidan myös kaaaaauan sitten.


Peitto on kooltaan 160 cm x 187 cm. Keksin mallin itse. Tilkkublokit ovat joko puolikkaita tai neljäsosahirsimökkejä – keskineliötilkun kahdelle sivulle on ommeltu ensin valkoiset, sitten värikkäät yksiväriskaitaleet.


Kissan mielestä selostus ja erityisesti vanhojen muisteleminen saa nyt riittää. Värienergiaa-tilkkupeitto on nyt ja tässä. Pidän lopputuloksesta niin paljon, että taidan pitää peiton itse.

Monday, 8 May 2017

kapeita tilkkublokkeja.

Kaitaleprojektini on edennyt niin pitkälle, että saatoin ruveta ompelemaan joitain vinosaumalla varustettuja kaitaleitani tilkkublokeiksi.

Oikeastaan yksi vinosaumainen kaitalepari on jo tilkkublokki, mutta olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että tosi pienten tilkkublokkien sommitteleminen lattialla on erittäin työlästä. On paljon helpompaa, jos pystyy kokoamaan tilkut isommiksi blokeiksi.

Tässä olin jo ommellut aina kaksi vinosaumalla varustettua pätkää pareiksi. Hahmottelin, miten vinosaumojen rytmitys voisi kulkea.


Noin yhdistettyinä värit olivat minun makuuni liian satunnaiset. Kokeilin, miltä toisenlainen yhdisteleminen näyttäisi:


Tästä pidin paljon enemmän.

Lopulta päätin sommitella kaitaleparit suunnilleen näin:


En kuitenkaan ommellut näin isoa blokkia, vaan päätin yhdistellä blokin neljästä parista. Kokonaisuudesta tuli kooltaan noin 21 cm x 49 cm.

Vihertävien parien jälkeen kokosin samanlaisia jättiblokkeja turkoosisävyisistä kaitalepareista.


Kissan mielestä olin latonut blokit ihan tyhmästi, ja se järjesteli ne paljon kivammin:


Projektini on nyt jäänyt tähän vaiheeseen, sillä työstän välillä muita juttuja. No maton olen kyllä suoristanut ja olen taitellut blokit väliaikaisvarastoon. Eivät ne sentään viru lattialla tällä tavoin röykytettyinä.

Monday, 10 April 2017

vinoja o-kirjaimia.

Tämän tilkkublokin kuviossa voi nähdä ketjun lenkkejä, mutta kutsun näitä vinoiksi o-kirjaimiksi.


Etsin tilkkublokkimallin, jonka pystyisin ompelemaan 2,5 tuumaa leveistä kaitaleista ja päädyin tähän. Minulla oli sykähdyttävän puna-oranssi-vihreä-keltasävyinen kaitalerulla, jonka kaitaleista leikkasin kaksi pätkää ja kaksi kolmiota jokaiseen blokkiin. Lisäksi käytin neutraaleita (vaaleita, harmaita, tummanpuhuvia) kankaitani.

Sain yhdestä rullan kaitaleesta palat kahteen blokkiin. Muutaman värisiä kaitaleita oli kaksi, ja kun vähän jatkoin kaitalepaloja, niistä sai vielä tällaisia negatiiviblokkeja:


Olin lisäksi ommellut yhden testiblokin neutraaleista kankaistani, ja kun laskin kaikki yhteen, minulla oli 88 vino-o-kirjainblokkia. Yksi blokki oli valmiina noin 18 senttiä kanttiinsa, joten näistähän sai jo kivan kokoisen tilkkupeiton.

Jaoin ensin blokit vaaleisiin, keskivärisiin ja tummiin sekä latelin ne suunnittelulattialle muuten satunnaisessa järjestyksessä ja asennossa, mutta tummat ”alimmas” ja vaaleat ”ylimmäs”.


Järjestys ei näyttänyt tasapainoiselta, joten sekoittelin keskivärisiä toisaalta tummien ja toisaalta vaaleiden blokkien joukkoon. Sommitelma miellytti silmääni ja ompelin blokit riveiksi.

Olin tasoittanut osan blokeista valmiiksi, mutten kaikkia. Tarkistin tässä vaiheessa rivin jokaisen blokin ennen ompelemista ja tasoitin liian suuret blokit. Tasoittelun sivutuotteena syntyi näin hehkeä kasa leikkuujätettä:


Lopputuloksena yksitoista blokkiriviä. ”Alareuna” on edelleen selvästi ”yläreunaa” tummempi, mutta kokonaisuus on vaihtelevampi.


Enää kymmenen saumaa, niin tilkkupinta on yhtenä kappaleena! (Mutta sitten sille täytyy ommella taustakappale, huokaus.)

Sunday, 5 March 2017

ihania tikkauksia.

Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi.

Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa.

Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen?

Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen:


Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti!


Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja.

Ompelin tilkkupeiton Elizabeth Hartmanin kaitalerullasta Paintbox Solids. Elizabeth on aikamoinen värisilmämestari! Rullassa oli suunnilleen jokaista väriä, ja miten tahansa niitä sitten yhdistelikin, yhdistelmät näyttivät aina kauniilta ja sointuisilta. Kokosin osasta yli jääneitä kaitaleita palan, jonka ompelin osaksi peiton taustakappaletta. Siitäkin tuli kaunis:


Toinen tikattavana ollut työni oli tämä batiikkikaitalepakkauksesta ompelemani. Siinäkin oli hyvin kulmikas (ja yksinkertainen) blokkikuvio, joten valitsin tikkaukseen pyörteilevää lehväkuviota. Valmiissa tilkkupinnassa näen, että lehvien ruodit kulkevat kivan kulmittain verrattuna neliöihini:


Kuvasta ehkä näkee, että joissain batiikkikankaissa on samankaltaista pisaranmuotoista kuviota kuin osassa lehvätikkauksia.


Valmiiksi tikattu pinta on ihana! Aina kaunis! Aina tasainen!

Kerronpa vielä vinkin. Soile kertoi, että esimerkiksi lastenpeittoon voisi taustakappaleeksi valita pehmeän trikoon, jos työ tikataan longarm-koneella. Siinä kankaat eivät ole puristuksissa, joten taustakappale voi olla myös joustava.

Kotikoneella on tietenkin aivan turha yrittää tikata isoa työtä niin, että alimmaisena on joustava (ja venyvä) kangas. On aivan tarpeeksi vaikea huolehtia siitä, ettei joustamaton kangas jää pussittamaan. (Ja koska ison työn tikkaaminen kotikoneella on niin työlästä, käytän mielelläni Soilen tikkauspalvelua.)

Trikoinen taustakappale! Ei ole tullut mieleenkään! Sellaisesta tilkkutyöstä tulisi pehmeämpi. Täytyy pitää mielessä.

Tuesday, 28 February 2017

ryhmäkuva metsän eläimistä.

Kirjoitukseni lopussa on otsikon lupaama ryhmäkuva, mutta aloitan vähän kauempaa. Ensimmäisestä kuvasta voisi luulla, että aloitan alusta! Mutta tässä ovat mini-Fancy-Forest-tilkkutyön toisen pupublokin korvat.


Vihreä pupuversio tuli valmiiksi, mutta eipä siitä ole erillistä kuvaa. On vain tämä melkein koko ryhmää esittävä kuva:


Kaksi blokkia puuttuu: kettu ja tulikärpänen.

Olin vältellyt seuraavan blokin eli tulikärpäsen ompelemista, koska edellisen tekemisessä oli mutkia matkassa – tai väärin ompelemiani saumoja. Päätin pitää varani ja keskityin huolellisesti! Niin huolellisesti, että ompelin yhden Frances Firefly –blokin osuuden täysin typerästi väärin. Vai mitä sanotte:


Olin aika ymmälläni, miten olin saattanut ommella keltaisen tilkun noin eri väriseen tilkkuun kiinni! Ei siinä auttanut kuin leikata kolme uutta palaa ja ommella ne oikein yhteen. Tässä hän on valmiina:


Enää ei puuttunut kuin yksi kettublokki! Siis miniversiostani. Jos olisin tekemässä isoa peittoversiota, kettuja pitäisi tehtailla tässä vaiheessa vielä 13 lisää.

Tein neljännestä ketusta oljenkeltaisen ja otin koko neljän porukasta ryhmäkuvan:


Oljenkeltainen kettu ei vain näy kuvassa, koska Kissa tuli häälymään kuvaussessiooni.

Kun blokit olivat valmiit, ompelin niiden väliin ja ympärille kaitaleita, ja se kesti aika tovin. Tylsääkin se oli! Selvästi tylsintä koko projektissa. Mutta lopulta saatoin ottaa ryhmäkuvan näistä metsäneläimistä:


Anteeksi heidän apeahkolta näyttävä värityksensä! Talvi-iltaisin valaistusolosuhteet nyt ovat tällaiset. Tulen toki esittelemään mini-peittoa uudestaankin, sillä vastahan tämä on tilkkupintana. Pitäisi keksiä, miten tämän tikkaisin.

Instagramissä minulle ehdotettiin, että tikkaisin tämän käsin. Vielä en ole niin paatunut tilkkutyöläinen, että jaksaisin käsintikkauksia. Koneella surrutan tai kannan Soilelle Töölön Tilkkupajaan! Aika näyttää.

Sunday, 29 January 2017

metsän eläimiä.

Valmistettuani erittäin työlään pöllöblokin ajattelin olevani valmis tarttumaan siilin vaativiin piikkeihin, ja niin olinkin! Olin nähnyt tilkkuystäväni Annelin mini-Fancy-Forest-tilkkupeitossa siilin, jolla oli upeat piikit. Otin siitä mallia ja etsin esiin tiikeriraidallisen kankaani.

Onko tämä leijona, tiikeri vai siili?


Vastaus: tämä on hurja villisiili. Sen naama on valitettavan ryppyinen. Löysin joltain saamaani/ostamaani itse värjättyä kangasta, ja kangas on ilmeisesti pesussa rypistynyt noin. Mutta eiköhän tilkkupeiton tikkaus sitten viimeistään korjaa hänen ryppyisyytensä.

(Siili saattaa tietysti olla vanhuuttaan ryppyinen.)

Olin toteuttanut kaksi aika vaativaa tilkkublokkia ja halusin hieman huoahtaa. Ohjeista päätellen kettublokki olisi helppo toteutettava. Niin se olikin! Löysin varastoistani juuri ketun värisen tilkunkin!


Olin jälleen valmis hieman vaativampaan tehtävään. Siilin piikit onnistuivat minulta ongelmitta, joten arvelin suoriutuvani ohdakeblokista kunnialla.

Ohdakkeen kukkaosa olikin helppo nakki, mutta ompelin sille lehdet aivan väärin!


Voi ei! Jouduin purkamaan kuusi saumaa, joista kaksi oli tosi pitkää. Voi minua! Olisin selvinnyt viiden sauman purkamisella, mutta tietenkin korjaustoimenpiteetkin epäonnistuivat ja purin yhden sauman, jota ei olisi tarvinnut.


Olin jättänyt tulikärpäsen viimeiseksi. Sen palojen leikkaamisessa kului ikuisuus, ja ompeleminen oli vaativaa. Lopulta blokki oli kuitenkin valmis. 


Tässä kuusi erilaista blokkia yhteiskuvassa:


Huomasin sitten, että ompelemalla vielä yhden ketun minulla olisi puolikas minipeittoa tehtynä. Kettublokki on nopein toteuttaa, joten päätin tekaista vielä sellaisen. Ja tässä siis puolikas minipeittoa:


Eipä ollenkaan hassumpi puolikas! Luulenpa, että ompelen tähän toisenkin puolen, vaikka osassa blokeista menee paljon aikaa, ikä ja terveys. En sentään ole aivan varma vielä, ompelenko isoa peittoa! Se tuntuu liian vaativalta.

Wednesday, 11 January 2017

toiset terveiset eri kanavalta.

Nyt on pakko jakaa teidän kanssanne tämä minulle tapahtunut hieno juttu! Toivottavasti jaksatte ettekä ajattele, että leuhkin. Kerron tämän mahdollisimman neutraalisti.

Muistatte varmaan tilkkutyön, jonka ompelin Tyttären pyynnöstä ja hänen toivomansa värisenä. Otin valmiista ”Ethän minua unhoita” –tilkkutyöstä kuvan puutarhassamme ja jaoin kuvan Instagram-tililläni syyskuun loppupuolella.

Muutama päivä sitten näen, että joku on jättänyt kuvaan kommentin. Australialainen IG-tilkkuilutili @modernmakersretreat on tekemässä sarjaa päivityksiä, jossa he esittelevät moderneja tilkkutöitä eri maista. Sopisiko minulle, että he jakaisivat tämän kuvan sarjassaan? (Arvatkaa, sopiko minulle?)

Tänään heidän tilillään on sitten tällainen päivitys:


Heidän tilillään on yli 7000 seuraajaa, he esittelevät yleensä australialaisten töitä, ja silti he löytävät minun päivitykseni ja haluavat jakaa sen edelleen. En ajatellut, että minulle voisi käydä niin. Tuntuu tosi kivalta!

Katsoin heidän kuvaansa jätettyjä kommentteja ja yksi on kyllä tosi hauska. Ensin vähän alustusta, miksi kommentti on niin hauska.

Minä tai kukaan perheestäni ei ole erityisen innostunut puutarhanhoidosta. Mies leikkaa nurmikon säännöllisesti kesäisin, lähinnä koska kissa ei lainkaan pidä korkeasta ruohosta. Minä teen mahdollisimman vähän! Viime kesänä luovutin kuvassa näkyvän kallion edustan rikkaruohoille – en jaksanut ruveta puuhaamaan siihen mitään istutusta, vaikka siinä on muina kesinä kasvanut esimerkiksi krassia.

Joka tapauksessa kommentoija on kirjoittanut nätisti, että tilkkutyö näyttää kuin se olisi lampi meidän kauniissa puutarhassamme.

Olipa kiva kuulla, että meidän melko vähälle hoidolle jätetty puutarhamme näyttää kuvassa jonkun mielestä kauniilta! Ja nyt kun jätän nämä silmilläni olevat puutelasit pois, itsekin huomaan, miten kauniita värejä kuvassa on. Eivätkä vuohenputket tältä etäisyydeltä välttämättä näytä rikkaruohoilta, vaan vaikkapa ikivihreältä joltain.

Olen iloinen, että ompelin tämän tilkkupeiton, otin siitä kuvan ja jaoin sen Instagram-tililläni.

Tuesday, 10 January 2017

toinenkin taustakappale.

Yksivärisistä kaitaleista ompelemallani tilkkutyöllä ei silläkään ollut vielä taustakappaletta. Vaikka pidän taustakappaleiden ompelemisesta tai kokoamisesta todella vähän, tein velvollisuudentunnon puuskassa yhden päivän aikana kaksi taustaa valmiiksi. Yhden batikkityölleni ja toisen yksiväriskaitaletyölleni.

En tehnyt päivän aikana siis mitään erityisen hauskaa tilkkutyötä! Pelkkiä taustakappaleita vain! Yhyy.

Liioittelen. Tässäkin työssä oli pari kivaa vaihetta. Sommittelin kappaleeseen kaksi värikästä raitaa niistä kaitalepaloista, joita jäi tilkkupinnan teosta ylitse.

Halusin taustasta aika vaalean. Yhtä kangastani olisi ollut aika paljon, mutta suunnittelen käyttäväni sitä toiseen projektiin. Niinpä jouduin taas käyttämään useita eri kangaspaloja. Kuvassa on vaihe, jossa sommittelen kaitaletilkuista ompelemaani väriraitaa muiden kappaleiden oheen.


Kuvan yläreunassa näkyy tilkkupintaa. Olin levittänyt pinnan lattialle, jotta pystyin mittaroimaan palojen kokoja.

Kun taustakappale oli valmis, levitin sen sängylle ja näppäsin kuvan. Valaistusolosuhteetkin olivat taas vaihtuneet. Voih sentään näitä meidän pimeitä päiviämme!


Pelkkänä kankaana tämä näyttää aika mitättömältä, mutta uskon, että peiton taustalla ja tikattuna tämä on vallan ookoo.

Elizabeth Hartmanin Kona-puuvilloista kokoama kaitalerulla oli mahtava! Kankaat olivat upean tuntuisia ja värit saattoi järjestellä miten vain - tulos oli aina hehkeä.

Sunday, 8 January 2017

toinen otto: kaitalepakkaus käytetty!

Esittelin viime kirjoituksessani tilkkupinnan, jonka ompelin batiikkikangaskaitaleista. Minulla oli paketti, jossa oli 40 koko kankaan levyistä kaitaletta. Ommeltuani 80 neliöblokkia minulle jäi 40 pientä palaa, mutta käytin nekin!

Ensimmäistä kertaa olen ommellut tilkkupeiton niin, ettei minulle jäänyt ylijäämätilkkuja.

Ompelin nuo 40 palaa pareittain lyhyistä päistään yhteen. Ompelin pitkille sivuille vaaleat välikaitaleet. Tein näin kaksi reilun metrin mittaista ja 17-18 cm leveää pötköä. Ne olivat juuri sopivat leventämään taustakangaskappaleita, jotka olivat tähän työhön aavistuksen liian kapeat.


Valitsin tähän aika erikoisen, Martha Negleyn piirtämän kuosin. Siinä on ainakin munakoisoja, punajuuria, retiisejä, ruusukaaleja ja parsaa. Sopisi kasvissyöjälle!

Olen ostanut kankaan aikoinaan Imatran tilkkupäiviltä, koska se oli huokeaa ja hauskan väristä. Ostin palan, jonka arvelin ehkä riittävän taustakappaleeksi johonkin työhöni. No, nyt löytyi työ, johon tuo taustakangas suurin piirtein sopi.

Friday, 6 January 2017

valmis! kaitalepakkaus käytetty!

Ostin yli vuosi sitten itselleni joululahjan Töölön Tilkkupajasta. Valitsin Island Batiks –kaitalepaketin nimeltä London Fog, eikä minulla ollut ensimmäistäkään ideaa sen käyttämiseksi ennen kuin nyt joulukuussa.

Ensin keksin vain, että rakennan kaitaleista neliöitä. Minun silmissäni neliöt toimivat aina!

Paketissa oli kaksi kaitaletta aina samaa kangasta. Leikkasin ensin yhdestä kaitaleesta kaksi neliötä kerralla ja toisesta kaitaleesta kaksi neliötä. Ompelin yhden neliöistä ympärille kaksi samanväristä ja jätin toisen neliön talteen. Mittasin sitten, minkä pituinen tästä yhdistelmästä tuli ja leikkasin kaksi sen mittaista kaitaletta.

Siinä vaiheessa näin, että yhdestä kaitaleesta saisin kaksi valmista neliöblokkia. Koska kaitaleita oli yhteensä 40, blokkeja syntyi tällä menetelmällä 80 kappaletta.


Laskeskelin myös, ettei 80 blokista sellaisenaan syntyisi kovin kummoisen kokoista tilkkupeittoa. Päätin ommella blokkeihin epäsymmetriset lisäkaitaleet reunoihin.

Varastossa sattui olemaan vaaleaa kangasta juuri sopiva määrä. Tilkkublokit syntyivät sitten tosi nopeasti.

Olin Instagramissa nähnyt hauskan, dynaamisen sommittelun juuri tällaisille epäsymmetrisille tilkkublokeille ja sovelsin ideaa. Asettelin blokkini erittäin satunnaiseen järjestykseen, kerrankin!


Tilkkupinta valmistui sopivasti lumisadetta edeltäneenä päivänä ja satuin olemaan kotona valoisaan aikaan. Pääsin kuvaamaan uuden tilkkupinnan melko kunnollisessa valossa, rauhallisessa lumisateessa. Värit ovat kuvassa kerrankin aika lähellä oikeita.

Lunta satoi rauhallisina hiutaleina, mutta tiuhaan. Alle kahdessa minuutissa tilkkupinta oli aivan luminen, katsokaa vaikka:


Tilkkupinta on siis valmis, mutta taustakappaletta sillä ei vielä ole. Ei edes ajatusta siitä, millainen taustakappale voisi olla!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails