Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts
Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts

Wednesday, 11 April 2018

7 x 9 x-plus-blokkia.

Viime sunnuntaina ahersin pitkään ompelukoneen ääressä ja sain kuin sainkin tilkkupinnan valmiiksi x-plus-blokeistani. Olin aivan liekeissä, sillä löysin lauantaina Eurokankaan palalaarista tähän sopivaa taustakangastakin! Pinta oli silitetty, joten olin vain askelen päässä siitä, että pääsisin viemään ihania kankaita täynnä olevan työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan!


Seuraavana aamuna katsoin tilkkupintaani lähempää ja huomasin, että olin ommellut viimeisen rivin väärin päin. (Kuvassa oikeanpuoleinen pystyrivi.)

Kukaan ei ehkä koskaan huomaisi asiaa, mutta en voi jättää asiaa sikseen. Blokeissa on muutama kangas, joissa on tietty suunta. Eivätkä vaaleimmat osat osu oikeaan kohtaan – siis kohtaan, johon ne suunnittelin. Ei auta! Rivi täytyy purkaa ja kääntää.

Sommittelun aikana minulle kävi toinenkin erhe - paljon vaatimattomampi sentään.

Kun huomasin blokkeja olevan koossa 63 kappaletta, päätin ruveta sommittelemaan tilkkupintaa. Erehdyin latomaan ensin seitsemän blokkia korkean pinnan. Vasta kun blokkeja tuntui olevan tosi paljon suhteessa tarpeeseen, tajusin virheeni. Kerto- ja jakolaskut ovat välillä tosi vaikeita! Tai sitten vain ajattelen liian nopeasti (tai en ajattele).


Julkaisin samaisen kuvan Instagram-tililläni ja tägäsin siihen kangassuunnittelijan itsensä eli Carolyn Friedlanderin. Hänkin kommentoi työtäni! On jännittävää, että tilkkumaailman kuuluisuuksiin voi saada henkilökohtaisen yhteyden.

Sommittelin harha-askeleen jälkeen tilkkupinnan melko huolettomasti ja nopeasti. Sijoitin vaaleimmat blokit yhdelle pystyalueelle ja loput suunnilleen miten sattui.


Käytin Carolyn Friedlander-kankaiden lisäksi omia varastojani. Vasemmanpuoleisen blokin vasemmassa yläkulmassa on melko historiallista kangasta: ostin sen lähes 20 vuotta sitten turkulaisesta kangaskaupasta, jota ei enää ole.


Historiallisessa kankaassani oli liukuväriefekti – vihreästä oranssiin ja ruskeaan. Seuraavan kuvan alemmissa blokeissa näkyy sekä kankaan vihreää että oranssia osuutta.


(Muuten, vasemman yläkulman blokissa oikean yläsakaran kangas on se yksi ainoa mielestäni to-del-la hirvittävän ruma kangas muuten ihanaa täynnä olleessa pinossa.)

X-plus-blokkiprojektini oli erinomaisen kiva! Tykkäsin siitä, että käytössäni oli lukuisia ihan uusia kankaita, ja että pystyin yhdistämään niihin varastokankaitani. Blokkien sommitteleminen oli hauskaa, ja pidin siitäkin, että plussa oli aina punainen ja plussan jatkeet mustia tai sen tapaisia.

Nyt tietenkin pohdin, millaisen projektin käynnistän seuraavaksi!

Sitä ennen joudun kuitenkin kiireesti viimeistelemään European Quilt Associationin Rajat – Boundaries –näyttelyyn tarkoitetun tilkkutyöehdokkaani. Siitä en valitettavasti voi vielä jakaa kuvia!

Friday, 30 March 2018

uusin projekti etenee.

Raisiossa pidettyjen tilkkupäivien ja kiltani näyttelyn takia olin monta päivää poissa ompelupöytäni ääreltä. Muitakin menoja on ollut, mutta muutamana viime päivänä olen taas ehtinyt tehtailla x-plus-blokkeja.

Tähän kuvaan otin modernisti mukaan villasukkavarpaani:


Näille neljälle blokille ompelin sitten viisi kaveria lisää. Oikeanpuoleisessa pystyrivissä keskellä olevan blokin ”mustat” osuudet tulivatkin yllättävän vaaleat… Saa nähdä, miten se käyttäytyy valmiissa sommitelmassa.


Instagramissa on epävirallinen sew-along (yhteisompelujuttu), jossa ovat lisäkseni mukana @tiukuliina ja @anuxms - aiheeseen liittyvät kuvat löytyvät häshtägillä #xynnäblokki

Viikolla pysähdyin kesken aamutoimieni ja ladoin kaikki ompelemani blokit lattialle. Niitä oli silloin 35 kappaletta:


Laskin, että kunnon kokoiseen tilkkupeittoon tarvitsisin vielä toisen mokoman! Mahtavatkohan kankaani riittää? Tämä askarruttaa, vaikka ostinkin Raision tilkkupäiviltä täydennystä varastoihini.


No haha, varastoni riittävät vaikka kymmeneen vastaavaan tilkkupeittoon!

Saturday, 3 February 2018

kirjava tilkkupinta valmiina!

Ompelin eilen illalla ahkerasti ja silitin vielä ahkerammin, ja niin oli jäännöspaloista kokoamani ”split nine patch” –blokkimallilla toteuttamani tilkkupinta valmis ennen iltauutisia. Päivän valjettua tänään asettelin tilkkupinnan lumelle, että saisin tästä luontevamman kuvan.


Lumi oli yön aikana jäätynyt, enkä niin ollen saanut levitetyksi tilkkupintaa tämän tasaisemmaksi.

Tilkkupintaa vähän lähempää, kun kerrankin valo riittää!


Näette, että olen käyttänyt työssä vaikka minkälaisia tilkkuja!

Valmistumisprosessin aikainen asetelma:


Kokosin blokkeja mahdollisimman paljon ketjussa ommellen. Kun välillä olisi ollut pakko katkaista lanka, ompelinkin pari pientä jäännöspalaa yhteen, tai kaksi paria, tai vähän isommat kokonaisuudet. Sivuprojektin tuotoksesta osa näkyy tässä:


Ehkä näistä tulee pussukkaa tai sitten käytän näitä seuraavaan projektiini. Rupean valmistamaan epäsäännöllisiä tilkkutähtiä, joiden keskiosa on paloista koottu (Scrappy Wonky Stars).

Lopuksi tämänpäiväinen hankinta – vai sijoitukseksikohan tätä pitäisi kutsua?


Ihana pino Carolyn Friedlanderin fättäreitä! Mitä ihmettä mahdan näistä ommella?!

Friday, 5 January 2018

tilkkupinta ennen ja jälkeen.

Esittelin batiikkikaitaleista ja eri harmaan sävyistä ompelemaani rastiblokkipeittoa jo jouluaattona 2017. Tilkkupintaa kootessani en huomannut, miten hallitsevan tumma yksi blokeista oli. Kun katselin kuvaa – ja varsinkin, kun katselin sitä aika pienessä koossa – blokki rupesi harmittamaan minua. Mokomakin mustelma tilkkupeiton ihossa!

En saanut rauhaa! Oli pakko purkaa pinnasta parit blokit ja ommella ne takaisin uudessa järjestyksessä.

Tilanne ennen muutosta:


Tilanne muutoksen jälkeen:


Tummanpuhuva blokki näyttää nyt asiaankuuluvalta tilkkupeiton ”alanurkassa”.


Kannatti ähertää!

Yleensä sivuutan tunteen, että joku tilkkublokki olisi voinut olla eri paikassa ja tyydyn alkuperäiseen sommitelmaani. ”Minkä ompelin, sen ompelin.” Mutta välillä on aivan pakko korjata, vaikka se olisi vähän hankalaakin.

Seuraavaksi rastiblokkipeitto tarvitsee taustakappaleen. Tein mielessäni inventaarion kangasvarastostani, ja isot palat ovat huvenneet minimiin. Löydänkö tyyliin sopivia, riittävän isoja kangaspaloja vai pitääkö tästä lähteä kaupoille?

Onneksi en ajatellut pitää "tilkkukankaatonta tammikuuta".

Tuesday, 2 January 2018

kauan kesken ollut tilkkutyö on nyt melkein valmis.

Hyvää uutta vuotta 2018! Aloitinkin uuden vuoden iloisissa tunnelmissa tilkkumielessä. Sain nimittäin kauan, kauan kesken olleen tilkkutyön melkein valmiiksi!


Aloitin työn vuoden 2015 tammikuussa tilkkuystäväni Soilen ehdotuksesta. Hänen ideansa oli, että kumpikin tekisi saman tilkkutyön, ja että lopulta voisimme hauskasti vertailla, miten erilaiset töistä tulisi. Siinä onnistuimme! Tämä on tosi erilainen kuin Soilen työ, joka tietääkseni on vielä aloittamista vailla valmis.

Tilkkublokkien ompeleminen välillä hyydähti pitkäksi aikaa, vaikka minulla oli mittavasti blokkeja tehtynä ja valmiiksi leikattuja palojakin varastossa. Ladoin ne syyskuussa lattialle, otin kuvan ja jaoin Instagram-tililläni, ja sain heti niin rohkaisevia kommentteja, että ompelin muutaman blokin lisää.

Ja sitten projekti hyytyi jälleen, kunnes lopulta joulun välipäivinä ompelin lukuisia lisäblokkeja, esimerkiksi tällaiset:


Ja muutaman lisää:


Parin ompelurupeaman jälkeen laskin blokkini, ja niitä oli 63 kappaletta. Siinä vaiheessa laskin myös, paljonko niitä tarvitsisin kohtuullisen kokoiseen peittoon. Yleensä ihmiset kai pyrkivät tekemään nämä kaksi laskutoimitusta päinvastaisessa järjestyksessä.

Joka tapauksessa blokkeja oli kuin olikin tarpeeksi monta, jotta pystyin kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan.

Jaoin blokit neljään pinoon: vaaleat, keskivaaleat, keskitummat, tummat. Lähdin sommittelemaan ”ylhäältä” alas. Vaalein blokki tuli ylimmän rivin keskelle. Siitä levitin vaaleat loppuriville ja jatkoin seuraavan rivin keskelle. Kun vaaleat loppuivat, siirryin latomaan keskivaaleita, keskitummia ja lopulta tummia blokkeja.


Sitten ompelin blokit riveiksi ja yhdistin lopulta rivit. Tilkkupintani on 9 blokkia x 6 blokkia eli ompelemistani blokeista jäi käyttämättä kokonaista yhdeksän kappaletta. 9 x 7 blokin tilkkupinta olisi kuitenkin ollut liian pitkulainen ja 10 x 6 blokin pinta liian neliömäinen.


Lopullisessa tilkkupinnassa on vaaleaa keskellä ylhäällä ja kunnolla tummaa ihan alareunassa. Keskiväriset ovat siinä välissä. Tällainen summittainen sommittelu toimi hämmästyttävän hyvin.


Osa vaaleanpunaisista tähdistä tai vipperistä erottuu hyvin, osa erottuu vähän heikommin. Kiva kokonaisuus silti, ja eniten iloitsen tietysti siitä, ettei työni ole enää paloina pinossa, vaan yhtenä pintana!

Wednesday, 27 December 2017

vielä yksi tilkkupeitto!

Jouluni oli niin rauhallinen, että ehdin useaan otteeseen ompelupöydän ääreen (sekä leikkuulattialle). Olin tasoittanut Fancy Forest –minityöni jo aiemmin, joten viimeistelyyn tarvittiin enää nimilappu ja reunakanttaus.

Koska joulukalenterini aikaan keksin minipeitossa olevan tusina metsäneläintä, nimi oli helpompi keksiä. Tusinasta tuli kyllä ensiksi mieleen ”Likainen tusina,” mutta nämä veijarit eivät ole likaisia ainakaan vielä. Siksi uusin tilkkupeitto on nimeltään ”Metsäinen tusina”.


Ompelin eläimet Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –kaavalla. Aloitin työn hauskassa seurassa: ompelulaneissa Anun luona. Tutustuin Anuun Instagramin kautta ja ompelulaneissa oli kaksi muutakin alkujaan Instagram-ystävää.

Siitä tuleekin mieleen, että aloitin edellisen valmistuneen tilkkupeiton eli Piiri pieni pyöriin myös ompelulaneissa, joissa oli mukana Instagram-ystäviä! Sillä kerralla meitä emännöi Tiinatei.

Ellei halua tilkkutyötä omaksi, ei kannata kommentoida tykkäävänsä jostain. Merja ihasteli Fancy Forest –kaavaa ja siksi hän sai tämän omaksi:


Muistaakseni hän tykkäsi myös keltaisesta väristä. Tykkäsi tai ei, niin taustakappaleessa sitä ainakin on!


Metsäinen tusina –tilkkupeitto on kooltaan noin 88 cm x 117,5 cm ( 35” x 46”). Kaavassa oli ohjeet myös isoon peittoon. Siihen olisi pitänyt ommella nelinkertainen määrä eläimiä, mutta minulle riitti esimerkiksi kahden 54-palaisen pöllön ompeleminen!


Kuvasin Metsäinen tusina –tilkkupeittoa puutarhassa Tapanin päivänä. Lumi on jo melko vähissä! Sitä voisi tulla vähän lisää, kiitos!


Toisaalta kuvasta tuli aika hauska – vihreä tuo mieleen metsäisyyden. No, puutarhassa on kyllä tavattu sekä pupuja, perhosia, siilejä että jopa kettu kerran. Pöllöjä ei ole näkynyt, ja sen verran olen sentään puutarhaa hoitanut, ettei siellä ole ohdakkeitakaan.

Tarkkaan ottaen tilkkupeitto ei ole vieläkään sataprosenttisesti valmis, sillä toivon Merjan löytävän tälle paikan seinältä, ja työ tarvitsee siis ripustuskujan. Nyt sitä joulukalenterin toivomuslistallani ollutta ripustuskuja-apulaista tarvittaisiin! (Sellaista ei löytynyt joulupukin kontista.)

Tuesday, 26 December 2017

valmista vielä jouluaaton aattona.

En malttanutkaan pysytellä poissa blogini ääreltä, sillä sain yhden tilkkupeiton valmiiksi!

Parhaalla tahdollanikaan en saanut tallentumaan kunnollisen väristä kuvaa kivasta punavalkoisesta tilkkupeitostani, joka sai nimen ”Piiri pieni pyörii”. Otin kuvia jouluaattona keskipäivän aikaan, mutta valo ei silti riittänyt. Kuva on sinisävyinen ja pysyy. Voi että!


Olisin myös toivonut, että kivan kanttauskankaan vaihtuvat sävyt olisivat erottuneet kuvassa jotenkin. Leikkasin Tula Pinkin kankaan pituuden suuntaiset kanttikaitaleet, jotta efekti tulisi esiin. Kyllä se hyvin näkyi reunakantissa, mutta koko ison peiton ympärillä efekti on vain vieno.


Lähikuvan otin sisätiloissa kaikki valot päällä – sävyt ovat tässäkin mitä sattuu, vaikka koetin säätää. Kuvausolosuhteet ovat näin vuoden pimeimpään aikaan todella haastavat!

Käärin peiton rullalle, jolloin reunakantin väritys näkyi kyllä hyvin:


Sain myös reunakantin kulmat onnistumaan aika hyvin. Harjoitus auttaa! En viitsi väittää, että olisin tässä asiassa mikään mestari. Kuitenkin kävisi niin, että seuraavan peiton kulmat tulisivat sitten täysin mitä sattuu.x

Peiton taustakappale näyttää tällaiselta:


Jostain oudosta syystä minulle jäi ylimääräisiä kaariblokkeja, josten ompelin ne osaksi taustakappaletta. Kuvasta nyt katsoessani huomaan, että peiton nimeksi olisi myös voinut laittaa Fooo.

Vähän lähempi kuva hangella lepäävästä tilkkupeitosta:


Piiri pieni pyörii –tilkkupeitto on kooltaan noin 166 cm x 199 cm (tai 65” x 78”).x

Toivomuslistaltani löytyviä, valmiita tilkkupeiton nimilappujakin minulla on kaapissa vielä muutama. Yksi niistä sopi ilmiselvästi tähän peittoon!


Asettelin tilkkupeiton laskeutumaan elegantisti portaita. Tässä kuvassa saattaakin olla hieman todellista lähempänä olevat värit:


Improvisoituihin kaariblokkeihin sain idean Instagramissä @hbeecook ’in vauvanpeitosta. Hänen peitossaan oli täysin erilaiset värit, mutta samanlaisia kaariblokkeja ja rouheat, vaihtelevan levyiset kaitaleet blokkien välissä. Soile puolestaan ehdotti, että ompelisin blokeille vielä kehykset. Uskon, että keksin aivan itse ommella vuoroin punaiset, vuoroin vaaleat kehykset.

Rakas Siskoni näki blogikirjoituksessani ensimmäiset puna-valkoiset tilkkublokit lattialla, ja hän varasi saman tien peiton itselleen. Kiva, että hän oitis uskoi Piiri pieni pyörii -tilkkupeittoon!

Piiri pieni pyörii oli kymmenes vuonna 2017 valmiiksi saamani tilkkupeitto.

Wednesday, 20 December 2017

t niin kuin tusina.

Tusina metsäneläintä siis. Niiden lisäksi tilkkupinnassa on kaksi kukkaa.


Onneksi löytyi taas aasinsilta sanan ja uuden tilkkutyön välillä, jotta pääsen jakamaan kanssanne tämän uuden työni. Kerron tästä erittäin tuoreeltaan, sillä huom huom, se ei ole vielä valmis; se on vasta valmiiksi tikattu.

Noudin työni Töölön Tilkkupajan Soilelta muutama ilta sitten ja olin innokas ottamaan siitä heti kuvan. Valaistus oli kyllä huono ja kissa tuppautui välttämättä mukaan kuvaan, mutta ei kokonaan.


Seuraavana päivänä sain sentään sisätilassa otetuksi kuvan, josta huikean hyvin tilkkutyöhöni sopivat tikkaukset erottuvat kunnolla.


Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –ohje oli helppotajuinen, joskin työläs toteuttaa. Minulle riitti mainiosti tusinan eläimen ompeleminen! Annoinkin kaavavihkoseni jo eteenpäin.

Tilkkupeitto menee lahjaksi, mutta aikuiselle! Toivon hänen ripustavan tämän seinälle, sillä aikuisen peitoksi tästä ei ole.

Tuesday, 19 December 2017

s niin kuin scrappy.

Tiedättekö: minua harmittaa, ettei scrappy-sanalle ole kunnollista suomennosta, sillä se on suosikkityylini. Olen tilkkuhistoriani aikana tehnyt vain muutaman muun kuin scrappy-työn.

Scrappy on lukuisista erilaisista tilkuista koottua pintaa kuvaava sana. Scrappy-työn blokit ovat usein kaikki eri värisiä ja ne on usein ommeltu muiden tilkkutöiden jäännöspaloista.

Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto on erinomainen esimerkki siitä, että merkillisistä ja satunnaisen oloisista tilkuista voi hyvällä onnella koota kauniin kokonaisuuden! (Tämä oli se peitto, josta yhdessä vaiheessa ajattelin tulevan suorastaan ruma.)


Mutta siirryn vielä hieman kauemmas – 1990-luvun alkupuolelle.

Aloittelevana tilkkuilijana luulin silloin, että on vain yksi tapa toteuttaa tilkkutyö: valitaan blokkimalli ja –kuvio ja siihen tietyt kankaat, ja sitten leikataan ja ommellaan vain niistä kankaista. Minun oli vaikea suunnitella värejä töihini, eikä tietenkään sopivia kankaita ollut helppo löytää (eikä minulla ollut varaakaan ostaa mitä tahansa).

Lähdin ratkaisemaan ongelmaani kirjallisuuden avulla. Silloin ei internetissä ollut valtavaa määrää kuvia niin kuin nyt. Sattumalta ostin Spectacular Scraps -kirjan, josta sain ehdottomasti parhaan värioppini – minulle sopivan siis. Avaan tätä aihetta blogikirjoituksessa vuodelta 2013.


Tuossa kirjassa oli myös sellainen hyvä neuvo, että kirjavan kankaan värin voi itse päättää. Jos siinä näyttää olevan paljohkosti jotain väriä, voi itse määritellä, minkä värinen se on. Pikkujuttu, mutta minulle on tästä ollut paljon hyötyä!

Wednesday, 13 December 2017

m niin kuin muu.

Kolmannentoista joulukalenteriluukun aiheena on ilman muuta muu. Pitää nimittäin keksiä muu nimi tälle uusimmalle tilkkutyölleni.


(Ajattelin, että työni näyttäisi luontevammalta luonnonvalossa, mutta kummallinenhan tästä asetelmasta tuli. No, värit ovat oikeammat kuin missään sisällä ottamassani kuvassa, joten olkoon.)

Olin jo varma, että nimeäisin puna-valkoisen kaariblokkityöni Piparmintuksi! Olin jopa sitä mieltä, että nimi olisi melko omaperäinen! Tai ainakin vähän.

Pah.

Olen itseäni kekseliäämpi, sillä ompelin jo vuonna 2012 tilkkupussukan, jolle annoin nimen Piparminttupennut.


En voi antaa työlle myöskään nimeä Punainen paroni, sillä sellainenkin on jo olemassa.


Ihan vain P.S.

Olen myös ommellut Muu-nimisen pussukan.


Thursday, 7 December 2017

g niin kuin gekko.

Gekkoja juoksenteli ”Iloinen yllätys” –tilkkupeiton pinnalla, kun sain sen valmiiksi vuonna 2012.


Töölön Tilkkupajan Soile oli vasta hiljattain käynnistänyt tikkauspalveluliikkeensä ja erehtyi lupaamaan peittoon nuo kuviot. Kuuleman mukaan kone tikkasi gekkojen varpaita hitaasti ja kauan. Siksi gekkokuvioinen tikkausmalli ei enää taida olla asiakkaiden valittavissa.

Pääsin kuitenkin lempiaiheeseeni eli tikkauspalveluun. En tiedä, kuinka tulisin enää toimeen ilman Soilen palvelua! Juuri viime maanantaina vein tikattavaksi kaksi tilkkutyötä - ison puna-valkoisen, johon tein improvisoimalla kaariblokkeja sekä pienen työn, jonka tein Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -kaavalla.

Hei, palaan gekkokuvioin tikattuun tilkkupeitosta kerron vielä, että ompelin sen joutuisasti valmistuvista tilkkublokeista, joiden ohje on tässä. Tykkään edelleen siitä, miten blokissa pienistä scrappy-palasista koottu kaitale lohkaisee tilkkuneliön.

Tilkkublokit miellyttivät silmääni, mutta en mieltynytkään siihen, miltä blokit näyttivät toistensa vieressä. Vaikutelma oli jotenkin samea:


Sitten keksin ommella blokeille kehykset, ja vielä niin, että joka toinen oli vaalea ja joka toinen oli tumma. Näyttipä heti paljon paremmalta:


G-kirjaimesta tulee vielä mieleen mainita, etten ennen 5.12.2017 ollut antanut yhdellekään työlleni g-kirjaimella alkavaa nimeä. Mutta huomasin puutteen ja keksin sen takia uusimmalle pussukalleni nimen Galleria.

(Ehkä jäittekin toissapäivänä ihmettelemään, miksi ihmeessä pussukka sai sellaisen nimen.)

Friday, 17 November 2017

niittykukkaset.

Muutama päivä sitten tuotantolinjaltani valmistui vuoden yhdeksäs tilkkupeitto. Ompelin sen kahdesta kaitalepakkauksesta. Toinen oli Island Batiksin batiikkikaitalepaketti, toisessa oli yksivärisiä kaitaleita - kumpikin pakkaus Töölön Tilkkupajan kangaspuodista.

”Tilkkublokkini” olivat erittäin yksinkertaisia. Ompelin vain kaksi kaitaletta yhteen täysvinolla saumalla. Leikkasin sitten näin muodostuneen pitkän pötkön keskeltä noin kymmenen tuumaa pitkän palan. Sauma jäi milloin mihinkin kohtaan palaa, ja jäljelle jäi aina kaksi lyhyempää kaitaletta.

Kun paloja alkoi olla suunnilleen tarpeeksi, tasoitin ne ja ompelin useamman palan kokonaisuuksiksi. Niitä ompelin sitten taas yhteen, kunnes tilkkupinta oli koossa.

Kuvailin tilkkupinnan ompelemista "batiikkeja ja yksivärisiä" -postauksessani.

Kuvassa lopputulos: Niittykukkaset-tilkkupeitto.



Kun tilkkupinta oli vasta tekeillä, tilkkuystäväni Anneli kertoi näkevänsä pinnassa pilvenpiirtäjiä. Kuvio on tosiaan suoraa ja terävää! Tästä olisi saattanut tulla kaupunkilaisempi nimeltään, ellen olisi valinnut tikkauskuvioksi kukkia.


Työssä oli kivointa käsitellä laadukkaita kaitaleita ja katsella niiden ihania värejä! (Ompeleminen sen sijaan oli niin yksinkertaista, ettei siitä ehtinyt saada erityisiä fiiliksiä.)

Niittykukkaset-tilkkupeiton viimeisteleminen ei sujunut kommelluksitta. Kun vihdoin sain aikaiseksi tasoittaa tikatun peittoni ja löysin siihen soveliaat reunakaitaleet (viimeiset kaitalepalat), yhdistin pätkät suorin saumoin!


No, suora saumakin olisi saattanut tässä toimia, mutta halusin välttää ylimääräiset myhkyrät reunakantissa, joten purin kaikki saumat ja ompelin kaitaleet uudelleen yhteen vinoin saumoin.

Ompelen reunakaitaleet melkein aina koneella. Jotta etupuolen ommel tulee mahdollisimman siisti, kiinnitän kaitaleen ensin nurjalle puolelle. Valmistamani monivärinen reunakaitale näyttikin oikein hauskalta nurjaa puolta vasten:


Kaitale on kivan värikäs myös kun sitä katsoo tilkkupeiton oikealta puolelta:


Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakappale on minulle harvinaisesti yhdestä kankaasta. Ostin Soilen Tilkkupajasta keväämmällä sopivan määrän Tula Pinkin kuviokangasta, joka on täydellistä tilkkupeiton taustalla! Siinä on kaunis kuvio, ja satiinipintaisena se on myös mukavan pehmeä.


Niittykukkaset-tilkkupeitto on kooltaan noin 138 cm x 187 cm.


Ihanan kukkakuviotikkauksen toteutti Soile Kivinen Töölön Tilkkupajassa. Hänelle siitä megakiitokset!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails