Showing posts with label tilkkulaukku. Show all posts
Showing posts with label tilkkulaukku. Show all posts

Thursday, 31 March 2016

uusi tilkkulaukku!

Ompelin pitkästä aikaa tilkuista laukun, joka on mallia kassi:


Tilkkulaukun nimi on København, sillä ompelin sen lahjaksi tanskanopettajallemme. (Mies ja minä olemme käyneet tanskantunneilla syksystä asti ja ensi viikolla on kevään viimeinen opetuskerta.)

Laukku on noin 30cm korkea. Kuvassa København-tilkkulaukku näyttää jotenkin ämpärimäiseltä, mutta oikeasti se on koko lailla suorempi:


Tilkkupalat löytyivät varastoistani. Aika tavaran kaupitsee!

Tässä myös toinen puoli kassista:


Olin ensin tekemässä maailman melkein helpoimman kassin kopioimalla valmiin kassin mallista, mutta siitähän ei tullut mitään. Minun ei kannata ruveta tekemään äkkiä vain jotain, sillä niistä tulee aina aivan kamalia. Onneksi tajusin ajoissa, että kassista oli tulossa epäonnistumisen perikuva, joten ehdin vielä tehdä kunnollisen, ja tekeleestäkin pystyi vielä valmistamaan tälle kassille vuorin:


Vuori on käsityöpuuvillaa tukevampaa sisustuskangasta ja se valikoitui ensimmäiseen yritelmääni, koska siinä sentään on Tanskan värejä (vaikka se on enemmän beige-punainen kuin puna-valkoinen). Ensimmäistä yritelmää varten valmistaneet sankapalatkin kävivät tähän projektiin.

Friday, 1 January 2016

vihdoinkin valmis!

Hyvää uutta vuotta! Aloitan vuoden reippaasti ja voinkin heti esitellä tänään valmistuneen tilkkulaukun, jolle annoin nimen Aikamoinen. Laukun tarina on nimittäin aikamoinen (tilkkuilun mittakaavassa, ei muuten).


(Laukku on mielestäni aikamoinen myös ulkonäöltään. En ihan osaa päättää, onko tämä hieno vai jotain muuta.)

Hankin vuoden 2008 alkuvaiheilla japanilaisen tilkkulaukkukirjan ja opin sen avulla ompelemaan onnistuneita laukkuja. (Olen monessa blogipostauksessani moitiskellut, että liian monet laukkuohjeet tuntuivat minusta turhan ylimalkaisilta tyyliin ”ompele laukkuun mieleisesi sangat”.) Tehtailin laukkuja valtavan innostuksen vallassa. Niistä ei ole kuvia, koska käytössäni ei tuolloin ollut kunnon digikameraa. Voi voi.

Jossain vaiheessa innostuin tietysti toisenlaisista kokeiluista ja osa aloittamistanikin laukuista jäi kesken. Löysin loppuvuonna jostain kangaslaatikosta kaksi tuon ajan muinaisjäännettä – valmiiksi leikkaamani laukun vuorikappaleet sekä pitkiä kaitaleita, joissa oli vino tilkkukangasosuus.

Kaitaleet muistelen koonneeni niinikään tilkkulaukkua varten, mutta ne olivat erittäin ohutta kangasta, joka ei yksinään kestäisi kauan missään käytössä. Ne näyttivät silti kivoilta ja tein niistä ompelukoneen kirjontaommelten kokeilukappaleet. Lisäsin vain alle toisen kangaskaitaleen vahvikkeeksi.

Päätin koota ommelkokeiluista paneelit vaikka tilkkupussukkaa varten, mutta nepä näyttivät sopivan kokoisilta kaveriksi orvolle laukkuvuorille. Vähän farkkukangasta, muutama Marimekko-kangastilkku (kiitos, Soile) ja kohta olivat laukkukappaleet valmiit.


Pidin vanutikkaukset minimissä, jotta koristeelliset ompeleet jäisivät pääosaan.


Laukku on noin 29cm leveä ja 27cm korkea.

Vaikka olen ommellut niin monta tilkkulaukkua ja –pussukkaa, etten jaksa muistaa, niin taas kömmähdin. Unohdin kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin vuorikappaleeseen ennen laukun kokoamista.


Niinpä sain ottaa neulan kauniiseen käteen ja ommella merkin laukkuun siinä vaiheessa, kun kaikki muu oli ommeltuna. Nappikin oli jo paikallaan.


Käytin miljoonasta varastossa olevasta napista yhden, ja nyt niitä on enää 999 999 jäljellä. Vähä vähältä hupenevat! Tein nappiompeleista ylöspäin osoittavan nuolen.

Marimekkotilkut ovat kankaasta, jossa on pannulappukuvio. Yhden pannulapun roikotuslenksu näkyy laukun pohjalla. Kuvassa on siis hauskasti näkyvissä kaksi lenksua:


Kuvauspaikalla oli taas näkyvissä luntakin! Niin paljon, että sitä tarttui myös laukun pohjaan.

Tämä Aikamoinen-tilkkulaukku on siis ommeltu tilkuista ja farkkukangaspaloista. Kinnitin laukkukappaleisiin tikkausvanupalat, jotka olivat jääneet ylitse jostain tilkkutyöprojektista. Vuorikappaleet ovat ohuehkoa puuvillaa ja olen leikannut ne vuonna 2008 tai 2009. Kauan ne saivat odottaa pääsevänsä osaksi laukkua!

Thursday, 31 December 2015

tilkkuvuoden 2015 yhteenveto.

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä:


Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin!

Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta!

Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä.

Ompelin vuoden aikana siis:

- 23 pussukkaa tai nesessääriä
- yhden esiliinan pyyheliinasta (Etelän hedelmät)
- 6 tilkkupeittoa
Massey-Ferguson
Täplikästä menoa
Mummola
Aamuvirkku
Edistys
Jackpot
- ja lisäksi 24 matkalaukun nimilappua sekä muutaman 4-6 lasinalusen setin joulumyyjäisiä varten.

Tänä vuonna aloitin lisäksi kaksi tilkkupeittoa, jotka eivät vielä valmistuneet:

Ruskea-pinkin tähtikuviopeiton. Aloitin blokkien parissa valtavalla innostuksella, mutta sitten intoni lopahti. En ole juuri lainkaan innostunut työstä enää, vaan pohdin välillä puolitylsänä, miten saattaisin sen kunnialla jonkinlaiseen kuosiin.

Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeiton. Ompelin peiton blokit erittäin joutuisasti ja kokosin tilkkupinnan valmiiksi. Tilkkupeitto odottaa nyt taustakappaletta!

Vielä minulla on tekeillä merkillinen kirjontaharjoittelulaukku. Olen konetikkaamassa laukkukappaleita tikkausvanuun, jotta saan siitä vetelää jäpäkämmän.


Laukunalku on luonnossa nähtynä hiukan paremman näköinen.

Parasta vuodessa 2015


Menin mukaan Instagram-kanavaan ja olen saanut todella nopeasti koko joukon seuraajia.

Siirryin Jackpot-tilkkupeiton mukana erilaiselle tilkkuilualueelle – en ihan epämukavuusalueelle, mutta sinne päin. Tilkkutyötä oli to-del-la hauska tehdä ja lopputulos ylitti odotukset! Sain siitä pari uutta ideaakin, mutta niitä en ole vielä ehtinyt kehittää eteenpäin.

Turhauttavinta vuodessa 2015


Aprikoin edelleen, miten paljon panostaa blogiini. Valitettavasti minulla on teknisiä haasteita, ja tuntuu, että päivitysten tekeminen vaatii liian monta työvaihetta. Kirjoitan myös työssäni paljon, eikä työpäivän jälkeen aina tunnu houkuttelevalta kirjoittaa vielä lisää.

Olen työstänyt tilkkukirjaideaa mielessäni jo pari vuotta, mutta en vain saa aikaiseksi oikein mitään. Ryhtyäkö vai ei? Vatulointini heijastuu jo muuhunkin tilkkuharrastamiseen. Vatuloinnin sijaan minun pitäisi noudattaa Yodan neuvoa: ”Do. Or do not do. There is no try”.

Miten toteutuivat tilkkuvuodelle 2015 asettamani toiveet?


”Toivon pääseväni käymään isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla”.

En käynyt isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla tai kotimaassa. Pääsin kuitenkin käymään toisenlaisessa isossa tapahtumassa työn merkeissä.

”Haluaisin osallistua samanlaisiin hauskoihin ryhmämyyjäisiin kuin Töölön Tilkkupajan joulu oli”.

Pidin Soilen kanssa ryhmämyyjäiset toukokuun Siivouspäivänä. Sen saldo oli onneton. Emme myyneet käytännössä mitään, ja Soile vilustui ja sai flunssan.

Mutta meillä oli myös Töölön Tilkkupajan joulu, ja se oli taas todella hauska tapahtuma!

”Aion pitää ”en osta mitään kangasta” –kuukauden, koska tänäkin vuonna onnistuin siinä”.

Olin kangaslaihiksella tammikuun 2015 ja onnistuin mainiosti. Sittemmin otin kärsimäni vahingon takaisin ja ostin ensin Eurokankaan palalaarit tyhjiksi, sitten kävin Tallinnan Karnaluksissa hankkimassa parisataa metriä kankaita (no en ihan), ja pyöristin vuoden vielä melkein viime tingassa ostamalla Soilelta ihanan batiikkikaitalesetin.


”Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi.”

Bonustoiveeni toteutui korkojen kanssa. Kirjasin viime vuoden yhteenvetopostaukseen viisi keskeneräistä tilkkutyötä, joista sain tämän vuoden aikana valmiiksi kolme: tilkkupeiton taaperolle (Täplikästä menoa), palapelipeiton (Edistys-tilkkupeiton) ja traktorinjälkipeiton (Massey-Ferguson-tilkkupeiton).

Muut kaksi viime vuonna keskeneräisiksi mainitsemaani työtä – jalokivien lailla hohtava tilkkupinta ja kaitaleesta virkattu matto – ovat edelleen kesken.

Ensi vuodelle asetan neljä tavoitetta.


1.  Haluan edetä tilkkukirjan kirjoittamisessa niin pitkälle, että kirjani on ellei valmis niin ainakin melkein valmis.

2.  Pystytän lopultakin englanninkielisen verkkosivuston, joka edustaa modernia suomalaista tilkkutyöharrastusta.

3.  Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.

4.  Ja muun yhdentoista kuukauden ajan suosin parhaan kykyni mukaan suomalaisia kangasmyyjiä.

Lopussa kiitos seisoo! Kiitos kaikille blogini lukijoille ja erityisesti blogiini kommentoineille, että olette kulkeneet kanssani tilkkuvuoden 2015! Kommenttinne innostavat jatkamaan blogiin kirjoittamista.

Onnea ja tilkkumenestystä vuodelle 2016!

Thursday, 21 August 2014

miten hyvä kassi!

Ompelin vetoketjullisen Mustan kissan pyöreät posket -tilkkulaukun loka-marraskuussa vuonna 2011 ja päätin pitää sen itse. Käytän laukkua melkein joka päivä – kannan siinä läppärini aamulla töihin ja iltapäivällä taas takaisin kotiin.

Tein äskettäin työpäivän kotitoimistossa, joka on sama huone kuin ompeluhuoneeni eli makkari. Laskin laukun hetkeksi sängylle ja vips – Kissa löysi sen viipymättä ja rentoutui hyvin nopeasti sen päälle kuin tyynylle.


Tämän täytyy olla hyvä kassi, kun Kissa sitä näin arvostaa!

Minulle kassissa on merkittävintä, että rohkenin surrutella keltaisella tikkauslangalla mustalle kankaalle konetikkauskuvioita, joita en paljon ollut harjoitellut. Kuvasta ei saa selvää, miltä kassi oikeasti näyttää, mutta voit katsoa tilkkulaukkuni potrettikuvat täältä.

Thursday, 14 August 2014

valmis vetoketjulaukku!

Työskentelin eilen illalla sinnikkäästi ja sain lopulta valmiiksi tilkkulaukun, jonka pinta on koottu enimmäkseen Tuulen viemää –tilkkupeiton blokkien valmistuksessa yli jääneistä paloista. Ompelin tilkkupinnat jo yli vuosi sitten, kesäkuussa 2013!

Uusimman vetoketjulaukun nimi on Hellekesä.


Toinen puoli laukusta ei ole yhtä muodollisen näköinen, mutta siinä on vastaavasti paljon enemmän ompelukoneen koristeompeleita.


Hellekesä-laukun mitat ovat seuraavat:
  • Leveys noin 40 cm 
  • Korkeus 29 cm 
  • Pohjan leveys 10 cm 
  • Sankojen pituus valmiina noin 64 cm. (Leikkasin 66 cm pitkät sankakappaleet.) 

Lipareeseen ompelin 45-senttisen vetoketjun. Sen häntä ulottuukin pitkälle lipareen (ja laukun reunan) ulkopuolelle.


Laukku avautuu siis kunnolla, jos on tarvis. Vuoriin on ommeltu sisätasku.


Huolittelin vetoketjulipareen risareunapään aivan eri kankaalla – palalla, joka sattui löytymään ompelupöydältä ja joka silti sopi liparekankaan väreihin.


Hellekesä-tilkkulaukku on tosi vaalea, mutta sankakankaaksi valitsin vähän tummempaa. Tahmanäppien ote ei heti saa sankoja näyttämään likaisilta. (Vaikka näin vaaleaa laukkua ei tietenkään tahmanäppien kannata kantaa.)


Auts! Erityisesti laukun pohjaosa on tosi vaalea! Tämän saa laskea käsistään vain puhtaalle pinnalle. Mielellään ei kannata laskea mihinkään, vaan kuljettaa siististi olalla ja tarvittaessa ripustaa koukkuun.


Tilkkupinta on tikattu silitettävään tukihuopaan. Vetoketjulipareen tukevoittajana on tavallinen, ohuehko tikkausvanu. Sangat on tuettu silitettävällä tukikankaalla ja niiden sisään on ommeltu muovista punottu pyykkinaru.


Hellekesä-nimen uusi vetoketjulaukku sai, koska olen viimeistellyt sitä vuoden 2014 heinä- ja elokuussa hellejakson aikana. Se on myös ilmeeltään jotenkin kesäinen.

Wednesday, 13 August 2014

melkein valmis!

Onnistuin keskittymään koko eilisillan tilkkulaukun valmistamiseen ja huolittelin vetoketjulipareen risareunat sekä sain valmiiksi pyykkinarutäytteiset, silitettävällä kovikekankaalla tukemani sangat. Sen jälkeen ei jäänyt muuta tehtävää kuin ommella huolittelukaitale laukun yläreunaan.


En ehtinyt enää kääntää ja ommella kaitaletta, joten tilkkulaukku on vain melkein valmis.


Huolittelukaitale on melkein liian kapea! Pystytte ehkä kuvasta päättelemään, että kaitaleen kun kääntää ja taittaa, niin saa kynnet valkoisina vetää, jotta taite ylettyy kaikkien kerrosten yli ommelviivaan asti. Joskus olen miettinyt, että leikkaisin huolittelukaitaleen vähän leveämmäksi, jotta pääsisin vähän helpommalla, mutta toisaalta, valkokyntisellä vaivannäöllä varmistan, että yläreuna on to-del-la jäpäkkä. Niin, ja on liian vaikea muistaa, mikä muu leveys voisi olla hyvä.


Vetoketjulipare osui melko hyvin laukun keskivaiheille niin kuin tietysti pitää. (Minulle voisi käydä toisinkin.)


Koetin saada tähän kuvaan mukaan puutarhan ainoan nyt kukkivan kasvin eli klematiksen, joka kiipeää kuistin ulkoporrastasanteen ulkoreunalla.

Ehkä violetit kukat erottuvat hivenen, vaikka tietysti lukijan huomio kiinnittyy keskeneräisen tilkkulaukun sankoihin. On hieman harmillista, että kotimme edelliset asukkaat istuttivat kasvin juuri tuohon kohtaan, sillä se jää pihan normaalikäyttäjän katseen ulottumattomiin. Vasta kun kasvi on ehtinyt viikkokaupalla kasvaa, se putkahtaa näkyviin tasanteella olevan penkin takaa. Onneksi kuitenkin edes silloin!

Tuesday, 12 August 2014

tilkkulaukku muotoutuu.

Mainitsin eilisessä postauksessani, että olin ommellut tilkkulaukkuni jo muotoonsa. Nyt voin todistaa väitteeni kuvan avulla:


Vuorikappalekin on kasassa, sisätaskuineen kaikkineen:


Koska laukkuun tulee vetoketjulipare, tuokion (tai vähän pidemmän ajan) kuluttua laukkuun ei näe näin esteettömästi enää sisään.

Nopea edistyminen hidastuu nyt hieman, sillä joudun ompelemaan laukkuun sangat.


Muuten, jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin merkinnyt laukun keskikohdat kappaleille jo siinä vaiheessa, kun kappaleet oli tasoitettu mutta ei muotoon ommeltu. Nyt joudun litistämään ja mittaamaan kappaleet, jotka eivät halua pysyä itsekseen paikallaan.

Vetoketjulipareen toiset päät pitää myös huolitella ja sen jälkeen voin varmaan ommella/harsia lipareen kiinni laukun suulle. Sen jälkeen sangat paikalleen, laukun yläreunan (ja kaiken siihen kiinnittyvän muun osan) huolittelu kaitaleella ja eiköhän se sitten ala olla valmis?!

(Luultavasti siirryn tässä vaiheessa kuitenkin tekemään jotain ihan muuta, sillä huomioni ei vain pysy yhdessä asiassa.)

Monday, 11 August 2014

tilkkulaukku valmistumassa.

Näistä taitaa lopultakin syntyä tilkkulaukku, näistä jäännös-kolmio-neliöistä ompelemistani tilkkupinnoista.


Etsin nimittäin esiin vetoketjun sekä kankaan vetoketjuliparetta, sankoja ja huolittelukaitaletta varten. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta ah, valinnan vaikeutta! Päätin lopulta mennä vaalealla värimaailmalla enkä käyttää mitään tilkkupinnasta jo löytyvää kirkasta tai muunkaan sävyistä kangasta.

Vielä sain aikaiseksi vanutikata vetoketjuliparekappaleet!


Tällä kertaa tikkasin pintaan teräviä kärkiä. Myös ompelin vetoketjun kiinni liparekappaleisiin, mutta en viitsinyt enää huolitella toisia reunoja (kuvassa alimpana näkyy risareuna oikein hyvin). Oo-la-laa, olinpa silti aikaansaava! Kolme kertaa jouduin kyllä kehottamaan itseäni jatkamaan, kun en olisi millään viitsinyt siirtyä vaiheesta toiseen.

Vielä ompelin laukku- ja vuorikappaleen muotoonsa, mutta niistä ei ole kuvaa. Myöhemmin! Toiveita tämä joka tapauksessa herättää, että uusi tilkkulaukku olisi piankin valmis!

Sunday, 10 August 2014

minimaalista.

Joskus tulee tunne, että minimaalisen jutun tekemiseen vaaditaan suhteettoman paljon valmistelua. Otetaan vaikka tilkkulaukun vuorikappaleeseen ommeltava sisätasku. Kaivan esiin laatikon, josta toivon löytäväni sopivan kokoisen kangaspalan, silitän palaa kohdasta jos toisesta, sitten mittaan ja leikkuroin kappaleen.

Päättelen sopivan kohdan, jolle kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkki. Se kannattaa kiinnittää ennen kuin ompelen taskukappaleen pussiin, niin ommel jää näkymättömiin taskukappaleen sisäpuolelle.


Kuvan taskukappale tulee koristeompeleilla somistamaani vaaleaan tilkkulaukkuun, joka on siis erittäin keskeneräinen. Ahersin vielä ylimääräistäkin eli leikkasin kivan kupongin ja kiinnitin myös sen taskukappaleeseen. Käytin jopa ompelukoneen erikoisommelta, mistä se oli taas tyytyväinen.

No sitten ompelin kappaleen pussiin paitsi jätin kääntöaukon kappaleen alareunaan, kavensin nurkat, käänsin oikein päin ja tyrkin saumat ja nurkat teräviksi.

Huoh! Olinpa ahertanut valtavasti, eikä kädessä ollut vielä edes kiinnityskelpoista taskukappaletta. Sehän täytyy ensin silittää ja yläreunaan kannattaa ommella yksi tikkaus, on nätimpi. Koska minun olisi pitänyt kävellä kaksi askelta silityslaudalle ja vielä työntää silitysraudan töpseli seinään, työ jäi taas kesken.

Voisihan sitä ihmisellä olla apuompelija, vähän kuin maailmanluokan kokilla apukokki tai apukokkien armeija, joka valmistelisi ja tekisi näitä monivaiheisia esitöitä. Itse sitten taiteellisena asettelisi, ehkä muutaman ompeleen ompelisi ja viimeistelisi. Vaikka solmisi vetoketjuun apuompelijan ompeleman vetolenksun.

Ei sentään! Tämä harrastus on juuri tätä. Hirveä määrä näkymätöntä ja aika olematonta työtä, joka välillä kyllästyttää ja ikävystyttää, mutta joka täytyy vain tehdä, kun muuten ei tule valmista.

Taskukappalekankaan metsästys tuotti sivutulosta. Kerroin aikaisemmin valmistautuvani virkkaamaan maton "kangaslangasta". Löysin jäännöspalalaatikosta muutamia matonkuteiksi sopivia kankaita. Leikkasin ja ompelin leikkaamani kaitaleet yhteen ja tein siis itselleni pienen kerän kangaslankaa.


Heti piti päästä kokeilemaan, syntyisikö kangaslangasta virkkaamalla minkään näköistä mitään.


Matonkuteiksi sopivia kankaita ei tuntuisi olevan ruuhkaksi asti. Suurin osa jäännöspaloistani on nimenomaan paloja, ei kaitaleita. Pidän periaatteena, että en leikkaa kuteiksi pala- tai pakkakankaitani - niitä kyllä riittäisi! Värien valinnassa joudun hillitsemään itseäni, ettei matossa ole lopulta kaikkia maailman värejä.

Minulla ON hämärä muistikuva, että jossain olisi pieni muovikassillinen kaitaleita vuodelta kivi ja kirves. Ehkä löydän sen! Melkein unohtuneet kaitaleet olisivat oivallista materiaalia juuri tähän tarkoitukseen.

Monday, 28 July 2014

tilkkupinnat vetoketjulaukkuun.

Tartuin vihdoin uudelleen tilkkupintoihin, jotka kokosin Tuulen viemää –tilkkupeitosta jääneistä kolmio-neliöistä. Olen aikaisemmin täydentänyt pinnat tilkkulaukkuun sopivan kokoisiksi ja siihen vaiheeseen projekti on jäänyt.


Nyt kuitenkin tilkkupinnat ilmestyivät näkyviin jostain kasasta ja huraa – sain aikaiseksi kävellä muutamia askelia vinttihuoneeseen hakemaan kiinnisilitettävää tukihuopaa. Leikkasin sopivan kokoiset tukihuopapalat ja silitin tilkkupinnat niihin kiinni.


Tämän jälkeen ei tarvittu kuin tikkauksia, niin vetoketjulaukkuun olisi sivut valmiina. Mietin kyllä, kuinkahan kauan tärväisin aikaa tähän väliin, kun nytkin oli viikkoja kuukausia kulunut edellisestä vaiheesta..?

Kissa tarkkaili toimiani näin puuhakkaana:


Se retkotti peittopinon uomassa niin rentona, että ajattelin sen jo luiskahtavan siitä alas. Mutta ei, sen tasapaino ei pettänyt, vaan asento piti.

Kissan ponteva olemus varmaan siivitti minua ja ylsin huipputulokseen: sain tilkkupinnoille ihan tikkauksia! Nyt! Enkä vasta kahden päivän/viikon/kuukauden kuluttua!

Olen hiukan säälinyt upeaa ompelukonettani, siinä kun on noin tsiljardi erikoista koneommelta valmiina ja minä olen käyttänyt vain suoraa ommelta ja siksakkia. Rassukka on varmaan joka kerta sen käynnistäessäni toivonut, että valitsisin jonkun erikoisompeleen, ja joka kerta se on pettynyt. Paitsi nyt ei pettynyt!


Ensiksi halusin kokeilla sievää lehtikuviota, ja siitä tulikin hauska koristeommel. Löysin neljä muuta erikoisommelta, jotka ehkä sopisivat tilkkupintaan ja rohkeasti kokeilin. Rivistön ylin ommel on minusta erittäin onnistunut ja tykkään myös tuosta kahta kaarta yhdistävästä ompeleesta, mutta kaksi muuta ovat liian sekaisen näköisiä.

Puhumattakaan tästä ompeleesta:


Siis tuo kuplavanaa etäisesti muistuttava ommel vaaleansinisellä kankaalla. Ommel on oikein erikois-erikoinen, sillä koko paininjalka liikkuu ompeleen aikana sivusuunnassa, ei siis pelkkä neula. Varmaan on hienoa teknologiaa, mutta en silti tykkää. Ehkä ompelen vääränlaiselle pinnalle tai jotain, mutta joka tapauksessa tähän tilkkupintaan ei tule enempää tuota ommelta. (Onneksi olin valinnut aika lyhyen tilan, johon ommella, niin tämän tikkaaminen ei kestänyt ikuisuuksia.)

Toisessa tilkkupinnassa yhdistelin vapaata konetikkausta (silmukoita) ja koristeompeleita.


Tuleeko värillisiin tilkkuihin tikkauksia? Kuka tietää.

Laukkukappaleen alareunassa on suuntaa vaihtavaa silmukointia.


Aika vaalea laukku tulee, mutta on tässä väriäkin. Ja nyt myös niitä erikoisompeleita! Ompelukoneeni hyrisi tyytyväisyyttään.

Monday, 13 January 2014

ajatuksia ja tekosia menneisyydestä.

Neljä vuotta sitten tammikuussa ryhdyin ompelemaan ”eläinkuosista” pussukkaa. Aika liioiteltu ilmaisu, minkä totesin itsekin. Olin vastikään saanut valmiiksi kimaltavan, hopea-turkoosin pussukan, joka oli pitkään blogini suosituimpia postauksia.

Raidallinen tilkkulaukku oli myös tekeillä. Näyttääkö teistäkin, että sen väri- ja kuviovalinnat ovat aika omintakeiset?

Kolme vuotta sitten väkersin toista, vielä omintakeisemman näköistä tilkkulaukkua, johon yritin saada sopimaan kangasjojojani.  Laukusta ei vieläkään ole tullut valmista. Huokaus! Olisi parempi mieli, ellen olisi katsahtanut tähän postaukseen.

Kaksi vuotta sitten tilanteeni oli onneksi paljon parempi. Tikkailin Syyringin näyttelyä varten tekemääni vauvanpeittoa (ja sain sen myöhemmin kunnialla valmiiksi asti). Sama peitto kävi FinnQuiltin tilkkutyönäyttelyssä kesällä 2012 ja bongasin sen myös näyttelystä kertovan Tilkkulehden jutun kuvista. 

Vuosi sitten ompelin Vanhat ystävät –tilkkupeittoa. Tätä tykkään muistella, koska peitosta tuli niin kiva (vaikka sen itse sanonkin). 

Wednesday, 23 October 2013

ompelin laukun tilkuista.

Ihmeiden ihme, sain pitkästä aikaa valmiiksi jotain hyödyllisempää kuin tilkkupeiton! Armottoman hitaasti etenevä tilkkulaukkuprojekti on valmis. (Näyttäessäni valmista laukkua, Tytär ihmetteli ääneen, olinko todella tehnyt jotain hyödyllistä.)

Tämä tilkkupaloista ja vaaleasta lisäkankaasta ompelemani, modernisti retro vetoketjulaukku sai nimekseen Takataan roos.


Nimeä keksittiin perheen voimalla, ja idea lähti Tyttären huomiosta, että laukussa on jotain 1960- tai 1970-lukulaista. Ensimmäinen mieleen tullut nimi-idea oli kyllä Twiggy, mutta jatkoimme keksimistä, koska halusin löytää suomenkielisen nimen. (Takataan roos ei tietysti ole ihan suoraviivaista suomea.)

Laukun toisella puolella tilkkupalat on taiteellisesti asemoitu toiseen reunaan.


Tästä puolesta minulle tuli mieleen kelvoton laukkunimi ”Ämpäri” – alin iso tilkkupala muistuttaa vähän ämpäriä. En halua silti antaa sellaista nimeä kivalle laukulle. Ei siis aina ole ihan helppo keksiä hyvää nimeä.

Tilkkulaukkuun valikoitui oranssi vetoketju, johon tämä kuosi tuntui sointuvan hyvin.


Kokosin laukun vuorin aika monesta eri palasta. Kankaat olivat kivoja, mutta kun näen kaikki kuosit keskenään tähän tapaan, yhdistelmä näyttää aika tymäkältä.


No kelpaa. Kun laukkua sulkee vähän, näyttää hillitymmältä.


Tilkkulaukun pohja näyttää tällaiselta:


Takataan roos –tilkkulaukku sivulta:


Kiinnitin kerrokset reteästi nuppineuloilla kerros kerrallaan. Ensin neulasin vuorin kiinni päälliseen. Sitten mittasin sangoille paikat ja neulasin ne kiinni. Lopuksi otin vetoketjulipareen ja kiinnitin sen nuppineuloilla muutamasta kohdasta.

Aikamoiselta piikkisialta näytti, ja aika epätoivoiselta yritykseltä: 


Onnistuin silti ompelemaan kantin melko tasaisesti reunaan kiinni. Neuloja oli tosi paljon, koko ajan sain pysähtyä niitä noukkimaan.

Tilkkulaukun mitat:
  • Leveys yläreunasta noin 35cm 
  • Korkeus noin 31.5cm 
  • Pohjan leveys noin 10cm 
  • Vetoketju oli alkujaan 55-senttinen, mutta lyhensin sitä hieman. 

Lopuksi laukun taiteellisemman puolen alakulmaa lähempää:


Sangat olivat 66cm pitkät ennen kuin ompelin ne kiinni; valmiissa laukussa hieman lyhyemmät. Sangat ovat nelinkertaista kangasta, johon olen silittänyt kiinni tukikankaan. Sankojen sisällä on pyykkinarua vahvikkeena.

Tilkkupinta on silitetty kiinni tukihuopaan ja sen jälkeen tikattu. Laukku on hyvin jäpäkkä!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails