Tilkunviilaaja

Sain uuden ”sormitietokoneen” eli tabletin. Entinen meni kiertoon, mutta haa! Sille entiselle värkkäämäni säilytys- ja kuljetuskotelo pääsi vihdoinkin käyttöön, sillä uusi tabletti on pienempi. Tein nimittäin muutama vuosi sitten ihan itselleni, vaivoja säästämättä, iPad-kuljetuskotelon. Siitä tuli liian pieni! Tuttu tilanne minulle – jouduinhan juuri purkamaan valmistamani tietokonetaskun ja suurentamaan sitä joka suunnasta. Huomaan myös, että olen aikaisemminkin tehnyt tähtikuvioita, joilla on epämääräisen kokoiset ja muotoiset sakarat. Olin unohtanut, että minulla on tähtikokemusta. Ommellessani äskettäin tähtikuvioista blokkia killan blokkiarpajaisiin luulin olevani uuden äärellä. Onneksi on muistiinpanot ja kuvia! Muistini on kyllä uskomattoman hatara. Yhtä epäluotettava kuin mittaus- ja mitoittamistaitoni. Minun ei siis tarvinnut ostaa tablettikoteloa eikä minun todellakaan tarvitsisi ostaa lisää kankaita, mutta silti – tässä hankintani viime torstailta: Hehkuva

Tein heinäkuussa katsausta ”toiveiden tynnyriini” – käytännössä keskeneräisten tilkkutyöprojektieni röykkiöön. Mainitsin ruskea-pinkistä nurkkatähtikuvioisesta tilkkutyöstä, joka ei ollut edennyt. Ei tuolloin, ei viime vuonna, ei sitä edellisenä vuonna… Mutta katsokaapa seuraavaa kehityskaarta! Otin tilkkublokkikasani esiin elokuun alussa, levitin lattialle ja totesin, että noin 39 kappaletta uupuu tilkkupeiton koosta. (Ehkä liioittelin.) Ihmeellinen Instagram osoitti jälleen voimansa: sain kannustavia kommentteja ja esimerkiksi ehdotuksia, miten saisin nämä blokit riittämään, jos haluaisin. (Kehykset ja/tai reunukset lisäämällä.) Matka alkaa yhdellä askeleella. Verryttelin lihaksia ompelemalla yhden blokin paloista, joita oli jo valmiiden pinossa. Osasin vielä. Muistin myös katsoa tarkkaan, mihin nurkkiin ommellaan kolmiot ja miten päin. Valmiita paloja oli enemmänkin. Ompelin ne blokeiksi ja rupesin leikkaamaan uusia ruskeita ja pinkkejä paloja. Ensin blokkeja oli nel

Tänään valmistui taas yksi vauvanpeitto. Aloin ommella tätä ikään kuin tilaustyönä, mutta tälle ei sitten ollutkaan ottajaa. Ei siksi, ettei vauvaa olisi, vaan hänelle keksittiinkin muita tervetuliaislahjoja. Innostuin heti kuullessani, että EHKÄ vauvanpeitto tilkuista olisi kiinnostava – en pettynyt, vaikkei tilausta tullutkaan. Päätin sen sijaan tehdä peiton valmiiksi. Tietenkin kettukuviosta tulee mieleen lastenlaulu, ja peitto saikin nimekseen ”Yli järven”. Jätin kettu-sanan nimestä pois, koska peitossa esiintyy toinenkin eläin, nimittäin pesukarhu. Ehkä-tilauksessa mainittiin, että värityksen pitäisi olla poikamainen ja reipas, ei söpö. Niinpä perkasin jäännöspalatilkuistani esiin vain ne, joissa ei ole kukkakuvioita. Lisäksi tilkkujen piti sopia jo mukaan valitsemiini pesukarhu- ja kettukankaisiin, eli niiden täytyi olla retrovärisiä! (Astuin taas mukavuusalueeni ulkopuolelle.) Mukavuusalueella tai ei, niin retrovärisiä scrappy-paloja oli superhauska valmistaa! Ompel

Kerään netistä (ja kaikkialta) tilkkublokki-ideoita. Yhtä aikaa kaariblokista innostuessani ajattelin toista, hyvin erilaista tilkkublokkia ja pääsin niin pitkälle, että tein ihan testiblokin. Blokin perusosana on tumma-vaalea kolmio-neliö, jonka vaaleaan kärkeen ommellaan jäännöspalatilkusta kärki. Neljä samanlaista osaa ommellaan yhteen niin, että jäännöspalakärjet kohtaavat. Kuviosta tulee kiva: Päätinkin ommella blokkeja pienen peiton verran. Blokit valmistuivat todella nopeasti, vaikka sommittelin kärkiä huolellisesti ja vaikka tasoitin jokaista neliötä jokaiselta sivultaan. Tietenkin ne valmistuivat nopeasti, koska niitä ei tarvittu kovin monta: Paitsi että niitä olisi tarvittu vielä yksi (tai neljä kolmio-neliöpalaa). Onneksi siivoilen ompelutilaani harvakseltaan, joten siniset ja vaaleat kankaat olivat yhä helposti käsillä. Äkkiäkös sitä leikkelin muutamia neliöitä lisää ja värkkäilin puuttuvan blokin! (Sen jälkeen kun olin hetken sanonut aaaargh huomatessani, että

Esittelin aiemmassa blogikirjoituksessani kaariblokkeja ja nyt kerron, miten itse ompelen ne. Here’s how I sew a quilt block that has a curved shape in it. Lähtötilanne. Leikkuualustalla on kaksi noin 16 cm x 16 cm –kokoista tilkkuneliötä, kumpikin oikein päin. Värit saavat olla toisistaan hyvin erottuvat, esimerkiksi toinen vaalea ja toinen tumma. Palojen ei tarvitse olla tarkalleen saman kokoisia, mutta ne on hyvä asetella niin, että yksi kulma on tasan. Starting point. I’ve stacked two contrasting fabric squares (contrasting by colour, or light/dark contrasting), size around 6” x 6” on my cutting mat. They don’t need to be exactly the same size, but place them so that one corner is even. Leikkaan vapaalla kädellä ja leikkurilla tasan olevaan kulmaan kaaren. Kaari voi mutkitella. Sen ei tarvitse olla neljännesympyrän muotoinen. I use the rotary cutter and cut a free hand curve in one of the corners. The curve may be uneven and it doesn’t have to resemble a quarter circl

Olen ahkera Instagram-käyttäjä. Jaan omia kuviani ja käytän aikaa tilkkutyökuvien selailemiseen. Kun näen kivan työn tai kivoja blokkeja, kaappaan näyttökuvan. Projektien välillä käyn läpi kaappauksiani ja etsin inspiraatiota. Viimeisimmän inspiraation sain Instagram-nimeltä @hbeecook – hän oli tehnyt sinne tänne kallellaan olevat kaariblokkinsa yksivärisistä kankaista vauvanpeittoa varten. Etsin kaariblokkien teko-ohjeet netistä, päätin väriksi punaiset ja valkoiset ja ryhdyin toimimaan. Ensimmäiset epämääräiset ympyrät syntyivät ompelulaneissa Tiinatein luona. Kuva on otettu ilta-auringossa vajaat kaksi tuntia ennen rajua ukonilmaa, joka lauantaina pyyhki eteläisen Suomen halki. Olin ajatellut tekeväni kuvasarjan kaariblokin ompelemisesta, mutta unohdin aikeeni alkutilannekuvan ottamisen jälkeen! Niinpä minun kuvasarjani on vain yhden kuvan mittainen: Lähtötilanne on joka tapauksessa tämä. Kaksi noin neliötä tai suorakaidetta päällekkäin – tilkkujen ei tarvitse edes olla

Lomalla saattaa olla aikaa tehdä sellaista, mihin ei ole tuntunut olevan aikaa aiemmin. Niinpä Mies siivoili kellarikerroksen varastoja ja pakotti minutkin käymään läpi laatikoita, joiden suuntaankaan en ollut katsonut noin kymmeneen vuoteen. Löysin tilkuista noin 15-20 vuotta sitten tekemiäni juttuja. Otin ne säilytettävien pinoon ja niitä tarkasteltuani huomaan kuluneiden vuosien aikana omaksuneeni ainakin kuusi tilkkutyöfaktaa. 1. Tekokuituiset tilkut eivät ole varma valinta. Olen tehnyt paper-piecingillä sydämen kaikenlaisista kankaista. Tilkkuja katsoessani ymmärrän, että halusin käyttää tilkkuja, joihin liittyy tarina. Silti tällaisen tilkkutyön käyttäminen mihinkään käyttöesineeseen askarruttaa. Esimerkiksi mustapohjainen, pinkkikukkainen tilkku on Äidin ”tekosilkkistä” puserokangasta ja pinkki-lilahtava kangas sen alapuolella on hänen juhlavahkosta mekostaan. Sen sijaan oikeanpuoleiset, vaaleammat tilkut ovat puuvillaa. Sydäntä ympäröi kukkakangas, jota jäi jäljell