Showing posts with label taustakappaleet. Show all posts
Showing posts with label taustakappaleet. Show all posts

Tuesday, 11 July 2017

valmis tikattavaksi!

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin:


Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon:


Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan.

No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi?

Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan.

Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.) Tulipa sillekin käyttöä!

Kissankin mielestä valko-harmaa kangas sopii myös taustakappaleeseen.


Lopulta taustakappaleesta tuli tällainen:


Kappaleen kokoamiseen meni kokonainen päivä! Enkä ole vielä jaksanut varmistaa, että se todella on tarpeeksi iso. Pitkien saumojen ompelemisesta ja isojen kappaleiden käsittelemisestä täytyy ensin pitää taukoa.

Bargellon, ylijäämäblokkien, turkoosien, violetin ja valko-harmaan kankaan lisäksi käytin pari batiikkitilkkua ja muutaman jelly-roll-kaitaleen sekä 3-5 muuta tilkkutyökangasta. Niinpä taustakappaleesta tuli melko mielenkiintoinen.

Saturday, 3 June 2017

tällä erää viimeinen valmis tilkkupeitto.

Keskeneräisten tilkkupeittojen pinossa oli neljä kanttausta vailla valmista peittoa noin viikko sitten, mutta ei ole enää! Tasoitin, nimesin, laputin ja kanttasin kaikki neljä. Huh! Viimeiseksi valmistui puna-kelta-oranssi-vihreästä jelly-rollista ja harmaa-mustista kankaista ompelemani ”vino-oo”-tilkkupeitto, joka sai viralliseksi nimekseen ”Kun saapuu syys”.


Keskeneräistä tilkkupeittoa esittävään Instagram-päivitykseen sain kommentin, jossa kirjoittaja kertoi kuvioinnin tuovan mieleen syksyn lehdet. Soilen mielestä kuvioissa oli valon ja varjojen leikkiä. Niiden mielikuvien pohjalta päädyin ”Syksyn lehdet” –kappaleeseen, jonka unohtumaton esittäjä on Georg Ots. Kappaleen suomenkielinen sanoitus alkaa ”Kun saapuu syys”.

Tällä kertaa nimi ei siis heijastele valmistumisen ajankohtaa, koska nyt on saapumassa kesä (ehkä jossain vaiheessa).

Kerron myös typerästä ja yllättävästä kömmähdyksestäni. Kokosin taustakappaleen tietenkin useammasta palasta laskelmoimani suunnitelman mukaisesti. Yleensä tarkistan vielä lopuksi, että taustakappale todella on tilkkupintaa isompi, mutta olin varma asiasta ja niin kävi ylpeys lankeemuksen edellä. Soile parka! Hän joutui pidentämään liian lyhyeksi jättämääni tilkkupintaa muutaman sentin levyisellä soirolla. (Onneksi peiton sivuissa oli paljon ylimääräistä kangasta.)


Näin pöhköä virhettä en tee toista kertaa!

Saint-Marie-aux-Minesin tilkkutapahtumasta ostamani valmiit nimilaput ovat hupenemassa olemattomiin, mutta vielä sentään löytyi tilkkupeiton henkeen melko hyvin sopiva lappunen. Ompelen laput taustakankaaseen ennen kanttaamista ja yleensä teen siihen myös vähän käsintikkausta. Tähän minun kärsivällisyyteni riittää.


Käytin taustakappaleeseen ruusukuvioisen palan, jonka ostin tilkkukilta Syyringin käydessä Tallinnan Karnaluksissa. Lisänä myös muita paloja – esimerkiksi Tula Pinkin kivaa kangasta. Ompelin mukaan vielä kaikki jäljelle jääneet jelly-roll-kaitalepalat. Mitään ei jäänyt tähteeksi!


Päärynäpuumme kukkii upeasti ja tein kaikkeni, että saisin sen kukintoja mukaan ilman että paljastaisin liikaa puutarhamme rikkaruohoisuudesta.


Ompelin tilkkublokit kuvan perusteella laatimani suunnitelman mukaan. Vaikka blokki näyttää syöneen paljon kaitalekangasta, niin tähän kului kaitaletta yllättävän vähän.


Reunakanttikangas löytyi jälleen helposti! Olin kokeillut parin raitakankaan sopivuutta Värienergiaa-tilkkupeittoon ja tietenkin kangasnyytit jäivät esille. Toinen kankaista sopi sitten mainiosti tähän. Leikkasin raidat kulkemaan täysvinoon, jotta ne komppaisivat vinoa blokkikuviota.


Kun saapuu syys –tilkkupeitto on kooltaan noin 136 cm x 186 cm. Blokkimalli on sikäli omani, että pähkäilin mitat ja ompelutekniikan itse.


Kivan ja ehkä normaalista ylikuviollisesta tyylistäni poikkeavan Kun saapuu syys –tilkkupeiton longarm-tikkasi Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta.

Minulla onkin hänelle jo seuraava tilkkupinta taustakappaleineen valmiina. Tällä kertaa kokeilin, että taustakappale todellakin ON tilkkupintaa isompi!


Taustakappale näyttää kenties siltä kuin se olisi vain yhtä kangasta, mutta jouduin tätäkin jatkamaan parilla sopivahkolla palalla. Näette sen sitten kun olen viimeistellyt tilkkupeiton!

Thursday, 1 June 2017

kolmaskin valmis tilkkupeitto!

Olen kahden vaiheilla, olisinko ylpeä itsestäni vai kauhistunut siitä, että teen niin paljon tilkkupeittoja yli oman tarpeen. Mietintää.

No ei minua hävetä. Olen hyvilläni ja esittelen nyt kolmannen tänä vuonna valmiiksi saattamani tilkkupeiton, jolle annoin nimen ”Pöydät täyteen”.


Myönnän – merkillinen nimi. Katsoin tilkkupintaa, joka tuntui huutavan, että ”bileet”!! Olin jo nimeämässä peittoni niin, kun muistin Antti Tuiskun hillittömän biisin ”Peto on irti” ja erityisesti sen musiikkivideon. Biisin kertsissä lauletaan ”Wah - Ja pöydät täyteen”. Olen ohittanut varsinaisen biletysiän, mutta pystyn yhä eläytymään fiilikseen.

Niin, ja tilkkublokeista tulee pöytäliinat mieleen.

Ennen reunakantin asennusta…


…ja sama kulma kantattuna:


Maailman helpointa oli valita kanttauskangas! Viimeksi tikkauttamani puna-kelta-musta-harmaan tilkkupeiton taustakappaleesta jäi tähteeksi kaitale, jossa oli vähän yksivärisiä paloja ja enimmäkseen Tula Pinkin vaaleapohjaista kangasta. Tula Pinkiä oli jäljellä, joten leikkasin sitä lisää ja käytin myös tähdekaitaleen.


Kaitale sopii väreiltään tilkkupintaan, koska ompelin sen siihen. Punasävyiseen taustakappaleeseen se sopii erinomaisesti:


Taustakappaleessa on kahta Soilen ja minun yhdessä ostamastamme (ja jälleenmyymästämme) kilokangaslaatikosta löytynyttä kangasta: tuo kasari-Marimekko ja sen oikealla puolella oleva aniliininpunainen pala.


Pöydät täyteen –tilkkupeitossa on kaikkia värejä paitsi sinistä. Paitsi muutamassa blokissa. Keskittymiseni hervahti pari kertaa ja tein vahingossa sinisiä blokkeja, vaikka värisääntöni projektissa oli, ettei yhtään sinistä.

Tykkään tosi paljon jäännöspalatilkkujen käyttämisestä (olisitteko arvanneet). Lopputuloksena syntyvissä tilkkutöissä on aina paljon katseltavaa ja tilkuista tulee mieleen kaikenlaista – joko se, mistä ne ovat peräisin tai sitten se, kun ompelin blokkia.


Hengähdystauko. Moniväristen kuvien keskelle vähän silmän lepuutusta.


Pöydät täyteen –tilkkupeitollakaan ei vielä ole omistajaa tiedossa. Se on kooltaan 135 cm x 192 cm.


Siirsin peiton kuvattavaksi paikkaan, jossa saisin mukaan äskettäisiä istutuksiani. Teen välillä vähän puutarhatöitä (paino sanalla vähän). Kuvan yläreunassa erottuu ehkä pieni istutukseni. Saa nähdä, kauanko se elää. Rikkaruohoja on niin paljon enkä pysty kitkemään yhtä nopeasti kuin vuohenputki kasvaa. Siellä ne oikealla jo vaanivat.


Koska keskeneräisten kasa on näin vajunut, taidan aloittaa uuden projektin. Olen katsellut lumipalloblokkia (tai rusettiblokkia) vähän sillä mielellä, että kokeilisin. Minkähän värin mahtaisin valita?

HA HA HA! Ai että yhden värin! Ennemminkin, että minkä värin jättäisin tällä kertaa tilkkupinnasta (melkein kokonaan) pois?

Sunday, 28 May 2017

toinenkin tilkkupeitto valmistumassa.

Olen ostanut yhden jos toisenkin kaitalepaketin Töölön Tilkkupajasta – Soile on osannut valita myyntiin niin herkullisia paketteja! Yhdestä batiikkikaitalepaketista ompelin pienehkön tilkkupinnan, jonka Soile tikkasi jo jokin aika sitten.

Peitto virui aikansa odottaen viimeistelyä, mutta nyt olen tarttunut toimeen. Ensinnäkin, peitto on tasainen:


Sillä on myös nimi (jota en vielä paljasta) ja nimilappu. Reunakanttauskankaankin olen valinnut ja leikannut kaitaleiksi. Peitto on siis tuota pikaa valmis.

Ompelin taustakappaleen hauskasta Martha Negleyn suunnittelemasta vihanneskuvioisesta kankaasta. Keltaisen ei olisi luullut sopivan ihaniin turkoosi-violetin ja vihertävän sävyisiin batiikkeihini, mutta hei! Kankaat saa tosi hyvin sopimaan toisiinsa ompelemalla ne yhteen.


Kiva tikkauskuvio näkyy tässä aika hyvin!

Kaitalepakkauksesta ei jäänyt tilkkuakaan jäljelle, kun käytin viimeiset palat taustakappaleessa.

Thursday, 25 May 2017

värikäs tilkkupeitto!

Kauan aikaa melkein valmiina virunut tilkkupeitto valmistui eilen! Annoin tälle nimeksi ”Värienergiaa”.


Töölön Tilkkupajan Soile oli tikannut peiton jo ajat sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi keksiä tälle nimeä, tasoittaa ja kantata tätä. Ennen kuin pari päivää sitten.

Nimeä kehittäessäni ajatus kävi nopeasti värilaatikossa, mutta en halunnut nimen muistuttavan liikaa alkuperäisestä jelly-rollista (Paintbox Solids by Elizabeth Hartman). Seuraavaksi googletin sanalla väri ja opin, etteivät oppimani värifaktat välttämättä olekaan totta. Esimerkkeinä kiistanalaisista totuuksista ovat väriympyrä ja vastaväriajattelu.

Levitin tikatun kokonaisuuden lattialle ja katselin sekä yksivärisiä osuuksia että tilkkulaatikkoni aarteita. Tulin heti iloiseksi. Värienergiaa!


Tasoittaminen onnistuu ilman tilkkupeiton nimeäkin, mutta ompelen töihini aina nimilapun ja sen kiinnitän ennen kanttaamista. Siksi nimi oli keksittävä nopeasti ja nimilappu kirjoitettava ja ommeltava peittoon.

Sen jälkeen sydänalassa muljahti. Joutuisin päättämään peiton reunakantin värin ja kuosin. Joka kerta pelottaa, että valitsen väärin. (Tosin valinnan tehtyäni en mieti asiaa enää, joten ehkä päätöksen ei tarvitsisi ahdistaa minua niin.)

Kokeilin tähän ensin moniväristä kangasta – ei sopinut. Neutraalia vaaleanharmaata – liian pliisu. Musta-valkoista – ei käynytkään. Pinkkiraidallista – ehkä, mutta puna-ruskearaidallinen näytti paljon paremmalta. Otin sen jo esiin kaitaleiden leikkaamista varten, kun katse osui vihreä-harmaa-valkoiseen kuviokankaaseen. Pystyin saman tien kuvittelemaan, miten reunakantissa olisi hauska hammastuskuvio.

Pyöritän nykyisin reunakantin lankarullalle, jotta kanttia on helpompi hallita ompelemisen aikana:


Uusseelantilainen tilkkuystäväni Liz @lizfromshush neuvoi minulle tämän kikan.

Tällä kertaa jouduin kerimään kantin sellaiselle lankarullalle, jossa oli vielä vähän lankaa jäljellä. Olin varta vasten säästänyt tyhjän rullan lankakoriini, mutta viime viikolla heitin sen roskiin. ”Mitä tää tyhjä rulla täällä tekee?” Niin että selvisi sekin, mitä rulla siellä teki.


Tilkkupinta aaltoilee, koska a) peitto on liian pitkäksi venähtäneellä ruoholla ja b) tikkauskuvio on hauskan aaltoileva.

Seuraavaksi kissa marssi paikalle.


Tilkkupeitossa on aurinkoinen nurkka. Sinisävyinen kangas keltaisen keskiössä on Nalle Puh –kankaasta, jota ostin Tyttären kesämekkoa varten. Kesämekkoa, jonka ompeluun en ehtinyt ennen kuin hän oli liian vanha sellaisiin mekkoihin.


Seuraavassa lähikuvassa on tilkkupeiton neutraalimpaa osuutta. Kuvan keskivaiheilla näkyvässä blokissa tummanharmaan keskiössä on pandakangastilkku. Se puolestaan muistuttaa minua ehtimisestä! Ehdin ommella kankaasta Tyttärelle kesämekon ennen kuin hän kasvoi siitä ohi!


Tähän väliin näytän hauskasti kuvioidun reunakantin:


Varmaan ainakin puolet teistä on sitä mieltä, että olin järjiltäni valitessani tällaisen kantin. Se ei sovi kaikkiin peiton osiin täydellisesti, mutta suurimpaan osaan kyllä. Ja kuvioefekti on juuri sellainen kuin halusin.


Ompelin Värienergiaa-tilkkupeitolleni taustakankaan useasta eri kankaasta. Käytin myös jelly-rollista yli jääneitä kaitaleita. Värikäs meets neutral.


Taustakankaassakin on Tyttärelle hankittua kangasta. Ompelin tästä lapsenlakanan, joka tuli vähän liian kapea, koska leikkasin sen niin säästeliäästi. Niinpä kangasta oli nyt – 17 vuotta myöhemmin – yhä jäljellä.


Ihania punaisia! Kuvan oikean yläkulman tietämillä näkyy mustapohjaista kuviokangasta. Sain kankaan amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi kaaaaauan sitten ja ompelin siitä Miehelle kesäpaidan myös kaaaaauan sitten.


Peitto on kooltaan 160 cm x 187 cm. Keksin mallin itse. Tilkkublokit ovat joko puolikkaita tai neljäsosahirsimökkejä – keskineliötilkun kahdelle sivulle on ommeltu ensin valkoiset, sitten värikkäät yksiväriskaitaleet.


Kissan mielestä selostus ja erityisesti vanhojen muisteleminen saa nyt riittää. Värienergiaa-tilkkupeitto on nyt ja tässä. Pidän lopputuloksesta niin paljon, että taidan pitää peiton itse.

Tuesday, 10 January 2017

toinenkin taustakappale.

Yksivärisistä kaitaleista ompelemallani tilkkutyöllä ei silläkään ollut vielä taustakappaletta. Vaikka pidän taustakappaleiden ompelemisesta tai kokoamisesta todella vähän, tein velvollisuudentunnon puuskassa yhden päivän aikana kaksi taustaa valmiiksi. Yhden batikkityölleni ja toisen yksiväriskaitaletyölleni.

En tehnyt päivän aikana siis mitään erityisen hauskaa tilkkutyötä! Pelkkiä taustakappaleita vain! Yhyy.

Liioittelen. Tässäkin työssä oli pari kivaa vaihetta. Sommittelin kappaleeseen kaksi värikästä raitaa niistä kaitalepaloista, joita jäi tilkkupinnan teosta ylitse.

Halusin taustasta aika vaalean. Yhtä kangastani olisi ollut aika paljon, mutta suunnittelen käyttäväni sitä toiseen projektiin. Niinpä jouduin taas käyttämään useita eri kangaspaloja. Kuvassa on vaihe, jossa sommittelen kaitaletilkuista ompelemaani väriraitaa muiden kappaleiden oheen.


Kuvan yläreunassa näkyy tilkkupintaa. Olin levittänyt pinnan lattialle, jotta pystyin mittaroimaan palojen kokoja.

Kun taustakappale oli valmis, levitin sen sängylle ja näppäsin kuvan. Valaistusolosuhteetkin olivat taas vaihtuneet. Voih sentään näitä meidän pimeitä päiviämme!


Pelkkänä kankaana tämä näyttää aika mitättömältä, mutta uskon, että peiton taustalla ja tikattuna tämä on vallan ookoo.

Elizabeth Hartmanin Kona-puuvilloista kokoama kaitalerulla oli mahtava! Kankaat olivat upean tuntuisia ja värit saattoi järjestellä miten vain - tulos oli aina hehkeä.

Sunday, 8 January 2017

toinen otto: kaitalepakkaus käytetty!

Esittelin viime kirjoituksessani tilkkupinnan, jonka ompelin batiikkikangaskaitaleista. Minulla oli paketti, jossa oli 40 koko kankaan levyistä kaitaletta. Ommeltuani 80 neliöblokkia minulle jäi 40 pientä palaa, mutta käytin nekin!

Ensimmäistä kertaa olen ommellut tilkkupeiton niin, ettei minulle jäänyt ylijäämätilkkuja.

Ompelin nuo 40 palaa pareittain lyhyistä päistään yhteen. Ompelin pitkille sivuille vaaleat välikaitaleet. Tein näin kaksi reilun metrin mittaista ja 17-18 cm leveää pötköä. Ne olivat juuri sopivat leventämään taustakangaskappaleita, jotka olivat tähän työhön aavistuksen liian kapeat.


Valitsin tähän aika erikoisen, Martha Negleyn piirtämän kuosin. Siinä on ainakin munakoisoja, punajuuria, retiisejä, ruusukaaleja ja parsaa. Sopisi kasvissyöjälle!

Olen ostanut kankaan aikoinaan Imatran tilkkupäiviltä, koska se oli huokeaa ja hauskan väristä. Ostin palan, jonka arvelin ehkä riittävän taustakappaleeksi johonkin työhöni. No, nyt löytyi työ, johon tuo taustakangas suurin piirtein sopi.

Monday, 12 December 2016

tilkkupeittoja tulossa.

Kirjavista kirjavin neliö-neliössä-tilkkublokeista ompelemani tilkkupinta on odotellut jo liian pitkään minua ompelemaan sille taustakappaleen. Eilen vihdoin tartuin toimeen, joka ei minusta ole kaikkein mahtavin osuus tilkkutyön tekemisessä.

Tästä kuvasta näette suunnilleen, että taustakappale on kuin onkin leveämpi ja korkeampi kuin tilkkupinta, niin kuin pitääkin:


Tässä sitten tuo taustakappale itsekseen:


Kerroin viime vuonna Soilen ja minun projektista, jonka puitteissa ostimme 30 kilon kangaslaatikon ja kokosimme kankaista enemmän tai vähemmän houkuttelevia settejä, jotka Soile tarmokkaana ihmisenä sai myydyksi pikapikaa. Myynnistä saadun voiton sai tilkkukiltamme Syyrinki.

Kangaslaatikossa oli myös pala nostalgista Marimekko-kangasta vuodelta 1986 ja siihen sopiva pinkki pala. Lunastin ne itselleni sillä ajatuksella, että käyttäisin kankaat jonkun tilkkupeiton taustakappaleeseen. Se tilkkupeitto on nyt tämä.

Hyvä olikin, että ompelin kankaat nyt osaksi taustakappaletta. Olin näköjään leikannut pinkistä kankaasta jo palan, ilmeisesti jotain tilkkupussukkaa varten. Jos palat olisivat viettäneet vielä aikaa kaapissa, kuka tietää, mitä niistä hetken kuluttua enää olisi ollut jäljellä.

Olen viikonlopun aikana myös leikannut kettukankaasta sopivan taustakappaleen retrotyyppiselle lapsenpeitolle.


Kaksi tilkkutyötä odottaa lähtöä tikattavaksi! Vielä kun saan hirsimökinpuolikaspeittooni taustakappaleen, niin melkein kaikki keskeneräiset työt ovat hyvällä mallilla. Tai ainakin osa niistä.

Friday, 22 July 2016

ompelin tilkkupeiton.

Ajatella, että ehdin harmitella tilkkupeiton esittelijän poissaoloa, kun jouduin taas kerran kuvaamaan valmiin työn vaaka-asentoon aseteltuna!

Jaoin kuvani Instagramissa ja Facebookissa ja sain valtavan määrän myönteisiä kommentteja! Paljon useampia kuin yleensä. Yksikin kehotti tulostamaan tästä taulun ja ripustamaan seinälle! Eipä harmita enää yhtään, että otin tällaisen kuvan.


Kiitos kaikille, jotka SoMessa ovat jo ehtineet tykätä työstäni ja kommentoida! Sellaisesta saa valtavan määrän motivaatiota tulevaan!

Lentävät hanhet –tilkkublokeista ja niitä ommellessa syntyneistä bonus-kolmio-neliöistä ompelemani tilkkutyö on ollut tikattuna ja vieläpä nimilaputettuna ja tasoitettunakin vaikka kuinka pitkään, mutta kanttaus oli jäänyt uupumaan. Onneksi ehdin ommella sen koneella kiinni ja tajusin ottaa mökille mukaan käsin käännettäväksi.


Muutamassa päivässä olin pistellyt tarvittavat pistot ja pääsin ottamaan Matkalla pohjoiseen –nimisestä tilkkupeitostani valmistujaiskuvat.

Bonus-kolmio-neliöitä syntyi käsittämätön määrä – kaksi aina jokaisesta lentävä hanhi –blokista. Niitä riitti peiton oikealle puolelle ja myös taustakappaleeseen. Sinne maltoin järjestellä ne värisävyittäin ja erittäin geometrisesti.


Taustakappale on jälleen useasta palasta ommeltu, mutta ei kovin useasta enkä joutunut turvautumaan kummallisen kokoisiin palasiin kummallisissa paikoissa. Ehkä juuri siksi yksi ystäväni kiinnostui tästä tilkkupeitosta nimenomaan taustakappaleen takia!

Tilkkupinta on kovin kirjava ja taustakappale vastaavasti harmoninen, mutta kyllä minä tämän hanhipuoli edellä silti ompelin! Olisi harmi, jos varsinainen tilkkupinta jäisi nurjalle.

Tässä Matkalla pohjoiseen –peitto vielä hieman lähempää. Siinä on värikäs tilkku poikineen!


Olen ommellut Matkalla pohjoiseen –tilkkupeiton enimmäkseen uusista kankaista, mutta mukana on muutamia merkityksellisiä eli perinteisiä tilkkukankaita. Esimerkiksi Tyttären vauvahattukangasta on mukana (ei hatusta leikattua, vaan hatun ompelemisesta jäljelle jäänyttä) ja samoin tässä on yhtä Miehen kesäpaitakangasta. Vaalea keltainen kangas on samaa, jota käytin Tyttärelle ompelemassani tilkkupeitossa. Hän ei koskaan mieltynyt peittoon! Täytyisi varmaan koettaa löytää sille vapaaehtoisempi omistaja.

Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta täydensi peittoni kauniilla aaltomaisilla tikkauksilla, jotka sointuvat erinomaisesti hanhien muodostamaan siksak-kuvioon.


Reunakantin ostin Tallinnan Karnaluksista viime tai toissa vuonna. Se on vähän joustavan tuntuista ja taisin pitää sitä ommellessa aavistuksen verran liian kireällä, koskapa peiton nurkista tuli myös kireät.


Haa! Tämä ei siis ole täydellinen tilkkutyö! Kireät kulmat ovat mielestäni kuitenkin pienempi paha kuin löpertävät reunat, ja nämä reunat eivät nyt ainakaan löperrä.

Paljastan vielä myös sen, että tilkkupeitto tuli heti valmistuttuaan käyttöön. Mökillä voi nukkumapeitoksi valita joko lämpimän täkin tai pelkän lakanan. Mies on sinnitellyt pelkällä lakanalla ja parina aamuyönä havahtunut lievään paleluun. Viime yönä hänellä oli lakanan päällä tämä tilkkupeitto, ja uni maittoi paleluun keskeytymättä illasta aamuun.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails