Showing posts with label suunnitelmat. Show all posts
Showing posts with label suunnitelmat. Show all posts

Monday, 17 July 2017

tilanne toiveiden tynnyrissä.

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin.

Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen.

Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin.

Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan).

Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.)


Katson siis kakkostoiveeni toteutuneen. Olen käyttänyt uusia/pitkiä kankaita enemmän kuin aikoihin.

Valmista?

Toivoin, että saisin valmiiksi ainakin kolme tuolloin keskeneräisenä olleista tilkkutöistäni. Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta -matkalaukkunäyttelyyn tulevat kaksi työtä sekä vähintään yhden muun tilkkutyön.

Hahaa! Olen ylittänyt itseni kolmostoiveen osalta!

Viime vuoden viimeisenä päivänä minulla oli käsissä neljä samana vuonna aloittamaani tilkkutyötä, jotka olivat kesken:

1. Neliö neliössä –tilkkupeitto, joka on nyt valmis! Se sai nimekseen ”Pöydät täyteen”.

2. Hirsimökin puolikkaista ommeltu tilkkupeitto, johon käytin ihania Kona-puuvillakaitaleita. Työ on nyt valmis ja sai nimekseen ”Värienergiaa”.

3. Island Batiks / London Fog –kaitalepaketista tehdyt tilkkublokit olivat valmiina, mutta kaipasivat lisäkaitaleet. Tämäkin työ on valmis ja nimeltään ”Kesäunet”.


4. Retron oloinen lapsen- tai vauvanpeitto oli myös kesken ja se on edelleen kesken. Tikkaus, nimilappu (ja nimi) sekä kanttaus uupuvat.



Tein valmiiksi myös matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut, sananlaskujen innoittamat seinävaatteet. ”Lisänä rikka rokassa” ja ”Lopussa kiitos seisoo” -työt kiertävät toivottavasti kauan Suomea muiden syyrinkiläistöiden mukana!


Edelleen kesken

Seuraavat viime vuonna keskeneräisten joukkoon lukeutuneet työt ovat edelleen kesken:

Jopa minun mielestäni liian kirjava ja RUMA tilkkutyö sinänsä lupaavista tilkkublokeista on kesken, mutta edennyt pitkälle. Se odottaa mestaritikkaaja Soile Kivisen kosketusta. Niin, eikä se ole enää ruma, koska kaunistin sitä.


Sen sijaan ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö ei edelleenkään tunnu etenevän.

Entä nelostoive sitten?

Minulla oli vielä yksi toive. Ajattelin pitää ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden. En ole pitänyt kirjaa, mutta luultavasti tämäkin toive on toteutunut. Kävin äskettäin Tallinnassakin ja jätin kangasostelut väliin.

Täytetään toiveiden tynnyriä vähän!

No mutta! Toiveiden tynnyri on melkein tyhjä. Minäpä lataan sinne pari bonustoivetta:

1. Toivon, että innostun ompelemaan valmiiksi aloittamani tilkkulaukun, jonka laukkukappaleet olen tikannutkin ja kaikki. (Kuvassa kappaleet ovat vielä tikkaamattomina.)


2. Toivon, että jaksan siivoilla ompelunurkkaukseni niin ettei sen tila enää ole häpeällinen, kuten tässä postauksessani paljastin.

Vuoden viimeisenä päivänä tarkistan tämänvuotisten toiveideni lopullisen tilanteen!

Wednesday, 10 May 2017

vanhaa ja uutta.

Osa jäännöstilkuistani on vanhoja, mutta on tässä paria uudempaakin kangasta – Finn Quiltin tämänvuotista logokangasta ja Elizabeth Hartmanin oranssia Paintbox-kangasta, jota jäi tähteeksi Fancy Forest –tilkkutyöprojektistani:


Näistä jäännöspalaneliöistä tulee tilkkupussukka, kunhan vain saan tikatuksi tilkkupinnat jotenkin.

Uusia kankaita on taas uinut varastoihini. Kävin viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa ja ihmeekseni siellä oli ihan kangasosasto. Löysin sieltä tilkkutyöpuuvilloja ja tietysti jotain tarttui mukaan. Päällimmäistä kukkakuviokangasta ostin pakan lopun ja aion käyttää sen ”jalokivimäisen” tilkkutyöni taustakappaleessa.


Tietenkään kangasta ei ole yksinään tarpeeksi, vaan saan taas yhdistellä taustakappaleen jos sun millaisista paloista ja kuoseista.

Wednesday, 8 March 2017

tästä lähtee.

Olen äskettäin ommellut kaksi aika erilaista tilkkupintaa valmiista kaitalepakkauksista. En voi itselleni mitään – kaitalerullat vain ovat houkuttelevia, joten ostin niitä vielä kolme lisää.

!!!!

Vuosi on käännähtänyt taas valoisan puolelle. Nyt näkee taas ommella mustanpuhuvia kankaita. Olen kartuttanut neutraalien kankaiden pinojani erityisesti tummilla väreillä ja päätin yhdistää punaoranssivoittoiseen kaitalepakkaukseen eniten mustaa, mutta myös hieman harmaata ja vaaleaa.


Jos olisin vielä enemmän helppouden perään, etsisin valmiin, kaitalerullalle mitoitetun kaavan, mutta kehitin kaavan kuitenkin itse. Löysin tilkkupeiton, jossa oli minua miellyttävä kuvio ja pähkäilin, voisiko sen ommella tällaisista kaitaleista. Vastaus oli: ”Kyllä”.

Päädyin vastaukseen niin, että ompelin ensin koeblokin koekaitaleista. Käytin suunnilleen-kokoisia paloja ja lopulta tasoitin blokin ja mittasin sitten kaikki leikkuun ansiosta muotoutuneet palat.

”Vino oo” –niminen tilkkublokkini alkaa kolmesta 6,5 tuumaa pitkästä kaitaleesta, jotka ommellaan vierekkäin yhteen. Palan päihin ommellaan kaitaleesta leikatut kolmiot, joiden sivut ovat 3,5 tuumaa.


Neliön toiselle reunalle ommellaan vastaavanlaiset kolmiot keskikankaasta. Lopuksi pala tasoitetaan neliöksi, jonka kulmat ovat nuo kolmiokulmat:


Lopputuloksena vinoja oo-kirjaimia.

Yhdestä rullan kaitaleesta syntyy kaksi tällaista värikästä blokkia ja jäljelle jää hyvin vähän. Kaitaleen jäännöspala on hieman pidempi, jos vinon oo-kirjaimen tekeekin mustasta tai neutraalista kankaasta.

En ole päättänyt, ovatko kaikki oo-kirjaimet värikkäitä. En tiedä, miten tämän sommittelen. Ryhdyn ompelemaan blokkejani ja katson, mihin tämä kehittyy.

Tuesday, 3 January 2017

lahjakasta.

Erinomaista alkanutta vuotta! Kiitos viime postaukseen tekemistänne kivoista kommenteista! Tuntuu mahtavalta lukea, että olen sentään keksinyt ja osannut tehdä joitain hyödyllisiä ohjeita muidenkin käyttöön.

Vuoteni alkaa lahjakkaasti. Perheeni sai joulupaketin ystäviltämme Amerikasta. Blogini lukijoita kiinnostanee paketin tällainen sisältö:


Maaginen ”Kissoja Pariisissa” -värityskirja, neljä fat quarter –kokoista kangaspalaa ja yksi charm pack eli pakka valmiiksi leikattuja kangasneliöitä.

Kun pääsen käsiksi kankaisiin, ne jouduttavat minut pois mukavuusalueeltani. Ne eivät ole minulle tyypillisen värisiä. Mielenkiintoista ja haastavaa!

Sain joululahjapaketin myös Uudesta Seelannista, Instagram-ystävältäni Liziltä:


Ihanan kangaspalan lisäksi siellä oli eksoottisia uusseelantilaisherkkuja selityksineen ja pahvinen askartelutehtävä. Sain muuten vastaavanlaisen suomalaiselta ystävältänikin. En oikein tiedä, uskallanko kokeilla näiden valmistamista. On noloa, ellen osaakaan.

Kissaa eivät tuollaiset tavarat kiinnosta vähääkään.

Esitin vuodenlopetuskatsauksessani, että toivon pystyväni pitämään yhden kangasostottoman kuukauden. Olin ajatellut sen olevan tämä tammikuu kuten edellisinäkin vuosina. Kuuria on kestänyt melkein kolme päivää, ja lahjakkaiden pakettien ansiosta olen tuskin huomannut kuurilla edes olevani.

Aika näyttää, onko tammikuu ostokankaaton - tilkuton se ei ainakaan ole! Jos ajaudun vaikka matkalle sellaiseen kaupunkiin/maahan, missä kankaita sentään vielä myydään, olisi hyvä voida käyttää tilaisuus hyväksi. En siis sitoudu vielä mihinkään!

Friday, 15 January 2016

tilkkublokkeja ja bonusta.

Rupesin taas kokoamaan tilkkublokkeja tilkkupeittoa varten. Päässä pyörineistä ideoista suodattui toteutukseen tällä kertaa lentävistä hanhista koottava siksak-kuvioinen tilkkupinta.


Värisuunnitelmana on tällainen:

  • Paljon iloisia värejä, mutta ei vihreää eikä ruskeaa
  • Hanhissa on selvä kontrasti vaalean ja tumman välillä, mutta vaalea ja tumma eivät välttämättä ole samaa väriä.

Yleensä olen aika huonosti pitäytynyt värisuunnitelmissani. Ehkä nytkin huomaan jossain vaiheessa, että herranen aika, pinta on täynnä vihreää ja ruskeaa.


Toistaiseksi värit ovat vielä punavoittoisia. Saattaa johtua siitä, että minulla oli ensimmäisenä käsillä punaisia jäännöspaloja.


Tilkkupinnassa on tietenkin ideana, että saisin kulutettua tähän taas joitain jäännöspalatilkkujani.

Valmistan lentävä hanhi –blokin kiinnittämällä suorakaiteen lyhyisiin reunoihin neliöt kulmittaisilla ompeleilla. Tykkäsin tuosta tavasta tehdessäni Aamuvirkku-tilkkupeittoon hanhiosuuksia. Teen kyllä hanhista Aamuvirkkua isommat – 15 cm x 8 cm suorakaide ja 8 cm x 8 cm neliöt.

Isompien palojen etuna on se, että ylimääräiset kulmat jäävät isommiksi. Kun ompelen vielä toisen sauman ja leikkaan kulman irti saumojen välistä, saan bonuksena aina kaksi kolmio-neliötä.

Tämä kuva on ansainnut aivan sikana tykkäyksiä Instagramissa:


Eikä välttämättä ihme, että kolmio-neliöistäni on tykätty. Nämä ovat todellisia bonuspaloja. Syntyvät äärimmäisen vähällä lisävaivalla ja näyttävät kivoilta, niin kuin kolmio-neliöt tuppaavat näyttämään.

Saturday, 12 September 2015

kangasleikintää.

Tässä vain lyhyt päivitys eli kolme upouutta tilkkuleikkipintaa ja kahdesta aiemmasta tilkkuleikistä koottu uusi pala.


Pidän näistä kaikista! Lisäksi näitä on erittäin hauska rakennella. Todellista tilkkuleikkimistä!

Minulla on ompelupöydän vieressä pieni paperikassi, johon olen viime aikoina kerännyt pienet jäännöspalat. (Minullahan on lukuisia jäännöstilkkulaatikoita, joissa on vähän isompia paloja.) Toteutin kuvan tilkkupinnat näistä pienimmistä paloista.

Sitten on tietysti vielä ne pienenpienet palat, jotka EU-säädös ehkä pakottaa keräämään nekin ja viemään kierrätykseen. Tunnustan: heitän pienenpienet palat kyllä roskiin niin kauan kuin en ole varma puuvillakuidun kierrättämiseen pakottavasta EU-direktiivistä.

Wednesday, 26 August 2015

kangasleikkejä.

Pinnistelin kovasti ja sain kuin sainkin sitä mukaa tikkaamani tilkkupinnan valmiiksi. Ja toisen riittävän saman oloisen sille pariksi. Voi sentään, nämä ovat edelleen aika mjaah – eivät innosta eivätkä tunnu ylpeydenaiheelta. Mutta joka kerta ei voi tehdä nappisuoritusta.


Keskityn seuraavaksi valmistamaan palat pussukaksi ja toivon, että ompelutekniikkani sentään toimii. Olisi ikävää, jos mjaah-tilkkupinnasta tulisi vähän sekundalaatuinen tilkkupussukka.

Näitä paloja en miettinyt yhtään sen enempää kuin puna-musta-valkoisiakaan, mutta näistäpä tuli heittämällä paljon kivammat.


Minulle taitaa sopia paremmin tekniikka, jossa yhdistelen pieniä paloja enkä yritä lisätä joukkoon pitkiä kaitaleita. Ja saan aikaiseksi fiksumman näköistä tilkkupintaa, kun en yhdistä kuin yhtä väriä.

Tosin tällainen kokeilukaan ei vaikuta pöllömmältä:


Vähän kummallinen yhdistelmä, mutta toisi mukavasti särmää. En ommellut paloja vielä toisiinsa, vaan harkitsen sentään hetken. Punainen pala voi toisaalta päästä mukaan myös vaikka seuraavaan, punasävyiseen tilkkuleikkiini – sitten kun minulla on taas inspiraatio vähän leikkiä.

Juuri nyt on nimittäin vakavaa. Täytyy tehdä paloja ympyräapplikaatiotilkkutyöhön.

(Ei se oikeasti mitään vakavaa ole! Se on hauskaa, mutta ei yhtä vapaata leikkimistä.)

Sunday, 9 August 2015

uusi projekti alkakoon.

Seikkailin Instagramin ihmeellisessä maailmassa ja satuin näkemään tilkkutyön, jollaisen haluan itsekin tehdä. Mallissa on tilkkuneliöille applikoituja ympyröitä. Kuulostaako tutulta? Aivan kuin tilkkupeittoni taaperolle eli Täplikästä menoa –peittoni.

Mutta ei aivan. Katsokaa, miten erilainen Coopcraftsin versio on – tässä linkki hänen On the Bubble Quilt –tutoriaaliinsa. Eikö olekin upea tilkkutyö?! Sovellan hänen ohjettaan eli teen muutaman asian eri tavalla.

Ensimmäinen poikkeama eli taustatilkkujen väritys. Minulla ei tietenkään ole oikeita ja oikean värisiä Kona-puuvilloja, vaan menen sillä, mitä kaapista löytyy. Taisin vähän aikaa sitten kehuskella kartuttaneeni neutraalin väristen kankaitteni kokoelmaa, ja kyllähän niitä oli aika monenlaista.

Minun piti löytää seitsemän eri kangasta, joiden värit/tummuudet liukuisivat tasaisesti toisesta toiseen. Päädyin tällaiseen väriskaalaan:


Olin kuitenkin tyytymätön skaalani alkupäähän. Valkoisen ja beigen kankaan välinen väriero oli liian huomattava. Mikä neuvoksi?

Ta-daa! Käänsin beigen kankaan nurjan puolen esille:


Kankaiden värit liukuvat riittävän hyvin toisesta toiseen. Tämä ei ole täydellinen, mutta paras mahdollinen saatavilla olevista kankaista.

Toinen poikkeamani on taustatilkkujen koko. Ohjeessa toteutetaan neliömäinen tilkkupinta, mutta en itse tykkää sen muotoisista tilkkupeitoista. Ajattelin ensin yksinkertaisuuttani, että minun pitäisi keksiä toisenlainen taustatilkkujen kuviointi, mutta tajusin sentään, että voin käyttää suorakaiteen muotoisia tilkkuja neliömäisten sijaan.

Kolmas poikkeamani tulee olemaan applikoitavien ympyröiden toteuttaminen. En käytä silitettävää liimakangasta enkä käytä ympyröitä risareunoin, vaan teen ympyrät samalla Sarah Fielken tekniikalla kuin tein Täplikästä menoa –tilkkupeiton ympyrät. Nämä ovat paljon pienempiä vain.

Ohjeesta sain myös lisäidean ympyröiden asemointia helpottamaan. Leikkasin pahvista mallin, jonka asetan taustatilkun yläreunaan, näin:


Sitten voin asetella tekemäni kangasympyrän paikalleen, näin:


Kuvassa ympyrä ei ole aivan paikallaan vielä, vaan vasta menossa paikalleen. Lopputulos on tällainen:


Vasta tätä kirjoittaessani tulin ajatelleeksi, että tilkkupeiton kuvio saattaisi olla parempi, jos ympyrät olisivat tarkalleen tilkkupalan keskellä eivätkä taiteellisesti hieman keskikohdan yläpuolella. Jatkan mietiskelyä.

Monday, 27 July 2015

sä oot viimeinen.

Otsikossa ei esiinny englannista suomeen tarttunut omituisuus eli sä-passiivi, enkä tarkoita, että Sinä, lukijani olisit viimeinen, vaan että tässä on viimeinen värikäs lentävät hanhet –blokki. Sä, kellanvihreä blokki oot viimeinen:


Toiseksi viimeinen oli iloisen keltainen.


Vielä yhteiskuva viimeisistä tilkkublokeista tähän tilkkupintaan:


Aivan projektin alkuvaiheessa katsastin kangaskaappejani ja näin kyllä keltaisen kankaan, mutta välttelin sitä viimeiseen (no, toiseksi viimeiseen) asti. Ajattelin, että se olisi liian kirkas. Ehkä se onkin! En ole vielä päässyt sommittelemaan tilkkupintaa, sillä ensin valitsen taustavärin tilkkublokeilleni.

Asettelin neutraalit kankaani lattialle ja kokeilin, miltä tilkkublokit näyttäisivät kutakin taustaa vasten.


Ehdolla on kaksi tummaa harmaata, yksi liilahtava vaaleanharmaa, toinen keskiharmaa sekä vaalea ja kellanvaalea kangas.

Olen vielä kahden vaiheilla, tai ehkä kolmen. Arvaatteko, minkä kahden/kolmen?

Thursday, 18 June 2015

seuraava tilkkutyöprojekti.

Nyt seuraa tuhannes blogipostaukseni!


Saatuani Mummola-tilkkupeiton kunnialla valmiiksi kanttauksia myöten pohdin pari päivää, minkä tilkkutyöprojektin sitten aloittaisin. Melessäni olin päättänyt, että siinä työssä käyttäisin myös neutraalin värisiä kankaitani, joita minulle on kertynyt. Siis harmaita ja/tai vaaleita.

Pinterestiä selatessani osui silmiin uusi malli Geese Migration Quilt, johon oli ilmainen teko-ohjekin. Katsoin ohjeesta lentävien hanhien osien mitat ja päättelin loput.

Mallissa tuntui olevan paljon hyvää:

  • Pääsisin taas hyödyntämään jäännöspalatilkkuja (vaikka niitä taas tarvitaankin aika vähän)
  • Malliin käytetään myös neutraalia kangasta
  • Vaikka blokki toistuu, sen väritys ei toistu. En siis joudu tekemään monen samanlaisen tilkkublokin sarjaa.
  • Malli on minulle uusi. En ole tehnyt lentäviä hanhia tällä menetelmällä, kolmio-neliöistä yhdistämällä kyllä.

Onnistuin ensi yrittämällä valmistamaan aidon oloisen tilkkublokin:


Vihreäsävyisestä tilkkublokista tuli kiva, joten rupesin leikkaamaan muunkin värisiä paloja. Paloja on leikattuna koko joukko, mutta vain punaisia/pinkkejä oli tarpeeksi monta blokin kokoamista varten.


Yhteen blokkiin leikataan viisi suorakaidetta hanhikappaleiksi, kymmenen yksivärisehköä neliötä hanhien nurkkia varten sekä 15 erilaista, kirjavaa neliötä hanhien sivulle tulevaa osuutta varten.

Olin hyvässä leikkuuvauhdissa, mutta jouduin keräämään tilkut pois ompeluhuoneen makkarin lattialta, joten työ jäi vaiheeseen. (Ja epäilemättä työ pysyy aika pitkään vaiheessa, sen verran mittava tämä projekti varmasti on.)

Thursday, 21 May 2015

valmis vaalea tilkkupussukka.

Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan supermyyjäisissä voit tavata uuden tilkkupussukan nimeltä Ketunleipiä.


Ketunleipiä-tilkkupussukka on pieni ja söötti:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 5 cm
  • Kantolenksun ompelin 6 cm x 42 cm kaitaleesta – Street-malliston vetoketjupussukka jälleen.


Tule Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan Pop-up Store –myyjäisiin osoitteeseen Vänrikki Stoolin katu 10 B lauantaina 23.5.2015 klo 10-16, niin voit nähdä söpön Ketunleipiä-pussukan ilmielävänä!


Halusin saada vetoketjupussukan valmiiksi myyjäisiin ja onnistuin. Silti tein sisätaskuun jujua eli ompelin sen tilkuista ja kiinnitin Tilkunviilaaja-merkin taas huolettomasti vinoon. Siis tarkoituksella!


Valmiissa pussukassa kangasmerkin vinoa asettelua ei edes huomaa. Jos uusi omistaja sen huomaa, hän tietenkin luulee minun ommelleen huolettomasti tai taitamattomasti.


Kuvasin pussukan taas pihan kallioportailla ja sulloin saman muovikassin sen sisään kuin esimerkiksi Bilehile-pussukassa oli. Tämä pussukka näyttää paljon rauhallisemmalta kuin varsinkin Bilehileen katsepuoli.

Bilehile-vetoketjupussukasta puheen ollen, Tytär valitsikin toisen pussukan itselleen. Niinpä Bilehilekin on myytävänä Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan yhteisissä supermyyjäisissä lauantaina 23.5.2015!


Tässäkin pussukassa on eläimiä, joilla on silmät, mutta tuollaiset pistemäiset eivät näytä lainkaan uhkaavilta.


Päättelin vetoketjun taas kangaspaloilla. Nyt ne sattuivat olemaan juuri sen mittaiset että valmiissa pussukassa ne näkyvät sopivasti. Olen ommellut sellaisiakin versioita, joissa on aivan ylipitkät lipareet, ja sellaisia, joissa lipareet eivät näy juuri lainkaan.


Pussukassa on jäykistävänä kerroksena collegejerseytä, tällä kertaa Miehen loppuunkulahtaneesta hupparista leikattua. Olen ihan tyytyväinen, että voin hyödyntää käyttökelvottoman vaatteen, eikä valmiista pussukasta silti arvaa, ettei siinä kaikki olekaan kaupan uutta tavaraa. Collegejerseyn takana on tikkausvanua.


Konetikkaukset ovat taas suoria, koska tykkään niiden antamasta ryhdikkäästä ilmeestä. Tikkasin ihan vaalealla ja vielä vaaleammalla langalla.


Seuraava pussukkaprojekti on miehinen. Rupesin miettimään, osaisinko tehdä miehekkään oloisen vetoketjupussukan, jos oikein yrittäisin. Lähdin siltä pohjalta, että kasasin yhteen kasaan kaikki ompelupöydällä olleet ei-kukalliset tilkut. Niitä ei ollut ihan hirveän paljon.

Sitten ompelin tilkkuja aika lailla satunnaisesti yhteen. No olin kyllä ensin tarkistanut, että varastoista löytyisi tilkkuihin sopiva vetoketju.


Tällaisia tuli minun miehekkäistä tilkkupinnoistani, siis toistaiseksi. Näitä pitää kasvattaa vielä vaikka kuinka paljon. Mahtavatko miehekkäät ompelupöytälöydöt riittää, vai joudunko kurkistamaan tilkkukangaskaappiin? Aika näyttää.

Tuesday, 28 April 2015

pientä kivaa.

Leikkelin loputtomista jäännöspaloistani tilkkuja matkalaukun nimilappuja varten. Itselläni on toki vain pari matkalaukkua – en siis tarvitse kymmenittäin nimilappuja omaan käyttööni. Sen sijaan ompelen näitä toiveikkaana, että saan muutaman myydyksi tulevassa Siivouspäivän Pop-up-storessa Töölön Tilkkupajassa.


Leikkasin näitä aika isoista jäännöspaloista, mutta siinä selatessani löysin monta tilkkua, joista sain eri kätevästi kapeaa kaitaletta mini-tilkkulasagneen. Ehdin jo ommellakin sen:


Tästä tulee osa vetoketjupussukkaa. Leikkaan sen kahteen palaan ja käytän toisella ja toisella puolella. Selailemassani jäännöspalapinossa näytti olevan valtava määrä pieniä tilkkuja, joilla nämä lasagnepalat voi täydentää.

Ehdin leikata matkalaukun nimilappuratkaisuun tarvittavia vanupalojakin. Vanun leikkeleminen ei tee hyvää leikkuualustalle, joten leikkasin nämä vanupalat joutilaiden mini-leikkuualustojeni päällä. Tällaiseen ne ovat juuri onnen omiaan!


Muutama matkalaukun nimilapun alku odottaa silittämistä (oikeanpuolimmaisin pino), muutama odottaa oikeinpäin kääntämistä ja yksi odottaa purkamista, sillä ompelin tietysti yhden näistä nurja puoli oikeaa vasten.

Nämä työvaiheet ovat tosi kivoja, mutta nimilappuihin olennaisesti liittyvän kiinnityslenkin leikkaaminen, taitteleminen ja ompeleminen on vähän tylsää. Sitä tarvitaan vieläpä aika paljon.


No, joka tapauksessa suurin osa matkalaukun nimilapun valmistamisesta on kivaa! Tykkään myös siitä, kun saan erän valmiiksi. Pino näitä näyttää todella hauskalta ja houkuttelevalta! Silloin sitä ihan toivoo, että itsellä olisi valtava määrä matkalaukkuja ja voisi kiinnittää jokaiseen erilaisen nimilapun.

Friday, 3 April 2015

valmis tilkkupinta!

Kannustuksistanne ja epäilyistänne huolimatta ompelin violettien ja punaisten jäännöspalatilkkuneliöitteni väliin tummanharmaan kaitaleen.


Silmäni sanoi, että kaitale sopi näiden neliöiden joukkoon ihan hyvin. Olisin kyllä halunnut oikein syvän tumman sinisen kaitaleen, mutta sellaista kangasta ei vain ollut. Kummallista! Kangasvarastoni on melkoinen, mutta niin vain en läheskään aina löydä sopivinta, vaan minun on tyydyttävä suunnilleen sopivaan.


Kaitale on pitkällä sivulla kapeampi kuin lyhyellä, jotta sain tilkkupinnalle hiukan enemmän pituutta suhteessa leveyteen. Valmiista tilkkupinnasta tuli lopulta kelvollisen kokoinen eli 149cm x 210cm.

Levitin tilkkupinnan kuvausta ja myös mittaamista varten sängylle. Ulkoa tuli vähän valoa, niin että sain uuden tilkkupintani kuvatuksi.


Punaiset neliöni ovat todellakin aika lämpimän värisiä, varsinkin kun niitä vertaa kylmiin sinisiin ja viileisiin violetteihin.


Taas kuva lempiblokistani, vasemmalla alhaalla. Onkohan se siksi minulle mieleen, kun violetin lisäksi siinä on limenvihreää? Minä niin tykkään väreistä. (Eikä tarvitse kuin vähän pidempään tutkia ao. kuvaa, niin uskoo minun pitävän myös kuviollisista kankaista.)


No niin, ja sitten kuva melkein koko tilkkupinnasta:


Minulle kelpaa! Tässä on ihan omanlaisensa tunnelma. Epämääräisistä jäännöspalaläjistä on sukeutunut ryhdikkäitä neliöitä ryhdikkääseen muodostelmaan. Todellinen työvoitto!

Kun tilkkupinta on valmis, se kaipaa seuraavaksi taustakappaleen. Iik! Ei löytynyt taaskaan mitään kivaa joutilasta ja laajaa kangaspalaa, vaan lähden kokoamaan kappaleen useammasta palasta.

Minulla kyllä on yksi taustakangas, oikein varta vasten taustakankaaksi ostettu, mutta se on keltapohjainen kuviollinen. Tykkään väreistä, joo, mutta en kuitenkaan halua tähän työhön keltasävyistä taustakappaletta.

Sinisiä tilkkuja jäi yksi yli, kun olin epähuomiossa valmistanut niitä omituisen määrän. Haluan tietysti sen mukaan taustakappaleeseen. Tein sille kaveriksi samanlaisen tilkkublokin, mutta jättiläiskokoisen:


Sittemmin löysin taustakappaleeseen lisäksi yhden harjoituskappaleen plus-kuvioista tilkkublokkia. Se sopii tähän. Myös löysin sinisävyisen, kuviollisen vauvalakanan noin vuodelta 1996, sinistä unikkokangasta kapean mutta pitkän soiron ja punaisen kankaan, jossa on valkoisia tähtiä. Siinä ovat taustakappaleen pääosanesittäjät.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails