Showing posts with label ristipistot. Show all posts
Showing posts with label ristipistot. Show all posts

Thursday, 31 July 2014

aikaisemmin ajateltua.

Neljä vuotta sitten pidin heinäkuussa todella pitkän bloggaustauon, sillä olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Pääsin blogin ääreen vasta elokuun alkupuolella.

Kolme vuotta sitten, heinäkuun viimeisenä päivänä 2011 mielessäni oli päällimmäisenä jojotyökalu, joka oli kadonnut! Löysin sen sittemmin jostain kangaskasan syövereistä.

Samassa blogiviestissä kerroin myös, että olin saanut ristipisteltyä Nalle Puh ja ystävät –aiheisen ristipistotyön valmiiksi – vain ääriviivat ja solmupistot puuttuivat.

Syyskuun alkuun mennessä 2011 olin jo tehnyt ääriviivatkin – vain solmupistot puuttuivat!

Mikä on ristipistotyön tilanne tänään? Ääriviivat olen saanut ommelluksi, mutta solmupistot uupuvat edelleen! Solmupistoja olin ompelemassakin jo, mutta olin unohtanut, miten ne tehdään, enkä viitsinyt tehdä sen vertaa tutkimusta, että olisin luntannut kirjasta tai jostain. Niinpä työ on EDELLEEN kesken! Huokaus.

Kaksi vuotta sitten kerroin terveiset matkaltani Yhdysvaltain itärannikolle. Toinen huokaus, mutta onnellinen. Ihanat muistot! Blogipostauksessani näytin kolme kuvaa ”tilkkutyöt käytössä” –teemalla eli tekemiäni tilkkupussukoita tositoimissa.

Vuosi sitten heinäkuun loppupuolella tunnustin olleeni väärässä. Olin luullut saavani tähtikuvioisen tilkkupinnan valmiiksi, kunhan erilliset pötköt olisivat toisissaan kiinni, mutta lopputulos olikin omituisen kokoinen. Jouduin lisäämään erilaiset rivit pinnan ylä- ja alapuolelle.

Onneksi minulla oli väreihin sopivia lentäviä hanhia valmiina, joten peiton valmistuminen ei olennaisesti viivästynyt. Tilkkupinnasta tuli sittemmin valmis Tähtipölyä-tilkkupeitto.


Ennennäkemättömässä kuvassa Tähtipölyä-tilkkupeittoni on keittiön tuolin selkänojalla.

Lattialla näkyy todellinen mattoaarre, erikoisleveä räsymatto 1950-luvulta. Se on kudottu mattopuissa, joita kahden ihmisen täytyi käyttää yhtaikaa ja jollaisia ei kenties ole enää missään. Maton väritkin ovat kauniit!

Matto oli meillä Mummulassa, ehkä kotonakin, ja viimeksi enoni olohuoneessa. Perin sen häneltä, pesetin ja käytin, kunnes reunat alkoivat rispaantua. Korjautin sen ja nyt se on taas eho!

Thursday, 17 April 2014

ristipistotaidetta?

Pistelin muutama vuosi sitten Äidille joululahjaksi hortensiakuvioisen ristipistotyön. Pingotin työn vanulla pehmustamalleni pahville ja kiinnitin koko komeuden väriin sopivalle kangastilkulle. Kaiken tämän sulloin kehykseen lasin alle.


Äiti ei ole vasara-ja-naula-tyyppisesti kätevä käsistään, joten taulu on jäänyt ripustamatta seinälle. Se on kyllä ihan näkyvillä kirjoituspöydällä ja nojaa seinään. Näppäsin ristipistotaulusta kuvan viime vierailullani. Valitan ikkunasta tulvivaa valoa, joka tekee heijastusta lasin pinnalle!

Sunday, 1 December 2013

joulukuun tilkkublokit.

Hyvää joulukuuta blogin lukijoille! Eilisen kuuran kunniaksi asettelin muutaman geometrisen tilkkublokin ulos esille, jotta saisin niistä paremman värisiä kuvia. Ei ihan onnistunut! Mutta jotenkuten sentään.


Kuurainen ruoho oli jäykkää, joten blokit näyttävät epätasaisilta. Höh.

Tilkunviilaajan joulukuun 2013 kalenterikuvassa ei olekaan tilkkutyötä, vaan ristipistokuva!


Olen tehnyt tämän monta vuotta sitten. Viime vuonna kalenteria kootessani en löytänyt kunnon jouluista kuvaa mistään. Ratkaisin ongelman näin. Viimekään vuonna ei marraskuun lopulla – joulukuun alkupuolella ollut kunnolla lunta.

Tänä vuonna en ole vielä tehnyt yhtään jouluista tilkkutyötä! Edellisinä vuosina olen tehtaillut lasinalusia, tyynynpäällisiä ja kaitaliinoja, mutta tänä vuona en lainkaan. Mistä mahtaa johtua? Olisiko syynä se, että kotona on jo nyt ylenpalttisesti jouluisia tekstiilejä? Olen tainnut sen lisäksi antaa kaikille läheisille jouluisia käsityöjuttuja lahjaksi jo aivan liikaa.

Friday, 3 August 2012

vetoketjulaukkua pukkaa.

Yli kahden viikon ompelutauon aikana ehdin melkein unohtaa, mitä minulla oli matkalle lähtiessäni meneillään. Onneksi olin jättänyt keskeneräisiä töitä pöydälleni.

Ilmiselvin keskeneräinen oli musta-valkoinen tilkkulaukku, johon ennätin ommella toisen kappaleen jo valmiiseen kokoon.

Katselin tilkkupintaa nyt ja päätin kääntää sen, jotta pienistä paloista kokoamani ruudut tulevat paremmin esiin kuin alkuperäinen, palikkamainen rivi:

Musta-valkoinen tilkkupinta vetoketjulaukkua varten

Toisessa laukkukappaleessa päätin käyttää palikkarivin pystyasennossa. Sitä täytyy hiukan lyhentää, mutta ei haittaa. Annan mieluummin tilaa sekavammalle pinnalle:

Musta-valkoinen tilkkupinta vetoketjulaukkua varten

Ehdin eilen leikata tukihuopakappaleet 46cm x 35cm ja silittää tilkkupinnat niihin kiinni, mutta tikkaamista en ole vielä aloittanut.

Laukun toista tilkkupintaa kasatessani yhdistelin muutamia jäännöstilkkuja. Ajattelin käyttäväni näitä laukun vetoketjulipareessa ja sisätaskussa:

Tummanpuhuvia tilkkupaloja

Ristipistot esille 

Ehdottomasti eniten aikaa minulla kului eilen ja jo toissapäivänäkin ristipistotyöni kehystämistyöhön.

Pingotin valmiin työn pahvinpalan päälle niin, että työn ja pahvin välissä on ohut tikkausvanu. Kiristin työn paikalleen ompelemalla. Valmiskehyksen valmiissa passepartout’ssa oli väärän muotoinen ja kokoinen aukko, joten päätin tehdä työlle kangastaustan.

Yritettyäni virittää työtä kehyksiin pelkän ohuen kankaan päälle huomasin, että kangas täytyy jäykistää jotenkin. Olisin liimaillut sen pahviin kiinni, mutten löytänyt liimojani mistään! Minulla on stick-muotoista kangasliimaakin, mutta sepä oli täysin kateissa.

Hahaa, kiinni silitettävä tukihuopa toimi. Työn taustalla oleva kangas on silitetty kiinni tukihuopaan, ja ompelin ristipistotyöni taustakappaleeseen kiinni kulmistaan, pienillä käsinpistoilla. Sitten komeus valmiskehykseen:

Pioneja maljakossa -ristipistotyö kehyksissä

Enää puuttuu työn ripustaminen seinälle.

Friday, 4 May 2012

hankintoja Syyringistä.

Eilen oli taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, jossa toisena teemana oli kankaidenvaihtotori. Meidän piti tuoda mukanamme vaihdettavia tai myytäviä kankaita, jotka koemme itsellemme mahdottomiksi.

En ollut jättänyt itselleni paljon aikaa valmistautua toria varten, mutta ehdin nopeasti tutustua osaan kangasvarastoistani tällä silmällä. Löysin ihan yhden pienen palan mahdotonta kangasta. Kaikki muut tuntuivat edelleen mahdollisilta!

Muille kiltalaisille olin oivallinen vaihtokumppani, sillä he pääsivät eroon omista mahdottomista kankaistaan ilman, että heidän oli otettava vastaan minun mahdottomiani. (He saivat vaihdon vastineeksi pennosia.)

Kangasvarastoni karttuikin taas. Tilkkuystäväni Lea ja Eija olivat tuoneet mukanaan mahdottoman kirjavia kankaita:


Huh, näyttävätpä ne kaoottisilta näin yhdessä pinossa. Ei tietenkään ole tarkoitus käyttää näitä samassa työssä!

Tilkkuystäväni Milja tiesi jo etukäteen, että tarvitsen joutilaita tilkkutöiden taustakankaita. Hänellä oli useampaa lakanakangasta ja yksi kuviollinenkin kookas pala. Katsoin sopivimmiksi nämä kaksi:


Kankaita voisi tietysti värjätäkin, mutten ole ajatellut lähteä mukaan siihen kelkkaan, ainakaan vielä. Tiedä, millainen hurahdus siitä seuraisi!

Tilkkuystävälläni Ritvalla oli myös mukana 3D-kortteja, joista valitsin itselleni tämän:


Kuva tuo mieleen lapsuusajan kukkakiiltokuvat! Ihku!

Lealla oli myös kuviollista kangasta, jonka arvelen sopivan Sew Serendipityn kaavalla (toivottavasti joskus) tekemääni hameeseen, esimerkiksi taskukappaleeseen.


Minulla on tarkoitus koota koehameen mallinen hame useasta eri kankaasta. Tämä kukkaköynnös voisi sopia hyvin yhdeksi kuviokankaaksi!

Kokouksessa esiteltiin myös niin sanotulla hanhikurssilla ja sen jälkeen syntyneitä hanhia. Jokunen meistä oli jo saanut valmiiksi hanhiseinävaatteen, Milja jopa kaksi, ja Lainalla oli esitellä hanhityö, jossa oli myös käsinkirjailua. Sitä ihailtiin pitkään!

Tutustuimme myös Järvenpään tilkkukillan, Tilkku-Ainojen ”Ikkuna”-matkalaukkunäyttelyyn. Katsastimme 22 ennennäkemätöntä työtä. Tilkkutyöt pitäisi saada kokea elävänä, ei kuvissa! Tässäkin sarjassa oli useampi työ, joka ei näyttänyt kuvassa oikein miltään, mutta oli oikeassa elämässä hieno.

Pahoitteluni teille, lukijat! Saatte tutustua esimerkiksi minun töihini melkein yksinomaan kuvissa.

Ristipistotyöt pitäisi kehystää 

Hyppäys aivan toiseen aiheeseen! Siivoilin yhtä ompeluhuoneen makkarin nurkkaa ja törmäsin pinoon kehystämättömiä ristipistotöitä. Työt ovat valmistuneet a-i-k-a-a sitten.

Tästä pionityöstä olen aika ylpeä:


Työssä on musta taustakangas ja sitä oli haastava ommella. Vähänkään huonommassa valossa ei tahtonut nähdä sitä pistellä.

Pari joulua sitten valmistui kiva työ joulutauluksi:


Olen saanut tämän pingotetuksi pahvin päälle, mutta kehys puuttuu.

Voi kun joku ottaisi tehtäväkseen kehystyttää kaikki tekemäni ristipistötyöt! Niille voisi lisäksi löytää sopivat seinät, että pääsisivät esille. Tosin siinä vaiheessa saattaisi olla, ettei seinillä olisi tilaa millekään muulle kuin tilkku- ja ristipistotaiteelle.

Niin, ja voisihan joku tehdä lopultakin ne viimeiset pistot Nalle Puh –ristipistotyöhön, joka on ollut melkein valmis jo viime syyskuusta asti.

Saturday, 14 January 2012

ja tikkaus jatkuu.

Kyllä on vauvanpeiton kokoisessakin tilkkutyössä tikkaamista! Enkä ole tällä viikolla ehtinyt tikkauksen ääreen lainkaan niin paljon kuin olisin halunnut.

No, kiireistä ja ”valtavasta tikkausalasta” huolimatta olen saanut kaikki kaksitoista blokkia tikatuiksi silmukoin. Tai siis tikkasin ne kaksi erilaista kuvioneliötä varjo- ja silmukkatikkauksin ja muihin blokkeihin tuli pelkkää silmukkaa. Koko tikkauksen ajan ja väliaikoina myös mietin, miten tikkaisin blokkien väliin jäävät valkoiset kehykset.

Piirtelin töissäkin paperille tikkauskuvioita ja hahmottelin haihtuvavärisellä tussilla samaisia kuvioita kankaaseen. Olin tosi lähellä valita kehyskappaleisiin jotain vaativampaa kuviota. Ihan totta!

Mutta päädyin pitäytymään silmukkakuvioinnissa, jotta peitteeseen tulee samankaltaisuutta. Sinne tänne mutkittelevien tikkausten sijaan teen aina yhden blokin verran silmukoita alaspäin ja seuraavan blokin verran silmukoita ylöspäin. Kuvasta ehkä näkee, miten tikkaukset menevät.


Täällä on taas haastavat kuvausolot, valo ei millään tahdo riittää.

Peitteessä on valkoisten kehysten ympärillä vielä värikäs pikkuneliöistä muodostuva kehys, ja värikkään kehyksen ylä- ja alapuolella vielä pätkä valkoista. Pikkuneliökehykseen tulee pelkkää loivasti aaltoilevaa viivaa, ei silmukoita. Ja ylimpään ja alimpaan valkoiseen alueeseen olen taas ajatellut tehdä silmukoita.

Ehkä jo huomenna saan tikkauksen valmiiksi…

Mutinaa

Taas löytyi merkillinen käsityöohje. Minusta on epäreilua, että ”ohjeen” nimellä tarjoillaan kirjoissa ja lehdissä aivan mitä sattuu. Ymmärrän, että ohjeita voi soveltaa, mutta tämä on kyllä ylivoimainen.

Uusimmassa Suuri Käsityö –lehdessä on sinänsä kiva ristipistotyöidea ja hienolta vaikuttava malli. Mutta HALOO! Mikä ohje! ! ! Tämä on huippu!


Kuvio toteutetaan noin 15 erilaisella siniharmaalla langalla kuvan mukaan. Mutta kuka pystyy katsomaan mallikuvasta, minkä sävyinen neliö siinä missäkin kohdassa on? Väitän, ettei kukaan pysty. Ehkä kolme eri väriä voisi erottaa pelkkien värineliöiden perusteella, mutta ei viittätoista!

Toivon todella, että ohje on vain vahingossa painettu lehteen tuollaisena, ja että oikeasti siinä kuuluisi olla selkeitä piirrosmerkkejä värisävyjen lisäksi.

Ostin kirjan

Kävin kirjakaupassa hankkimassa kirjalahjaa ja päädyin ostamaan alennuslavalta tilkkutyöohjekirjan. Tämän Fresh Quilting –kirjan.

Hotkaisin sen jo. Tykkäsin kirjasta, koska siinä oli modernin oloisia, kivan värikkäitä töitä, mutta ihmettelin tekijän kömpelöä konetikkausta. En kyllä haluaisi hänen pahastuvan, jos vahingossa ihmeen kaupalla eksyy sivustolleni, mutta silti: joissain lähikuvissa näkyi, miten langankireys oli koko tikkaamisen ajan sen verran pielessä, että alalanka näkyy silmukointina työn oikealla puolella.

Toisaalta on lohdullista ajatella, että voi tehdä tilkkutyökirjan, vaikkei tikkaisi täydellisesti.

Vaikka joulun jälkeenkin

Minua hämmästytti taannoin Sew Many Ways –blogissa, että kirjoittajalla oli joulun aikaan kuusi jokaisessa talon huoneessa. Hienoja, runsaasti koristeltuja kuusia kaikki. Osoittaa todellista joululle omistautumista.

Tänään näin postauksen, jossa hän paljasti, miten yhden kuusen koristelu syntyy. Miten riemastuttava kertomus se oli!

Postauksen ehdoton huippu oli lähellä loppua, kun hän kertoi käyttäneensä huokeita tekolumipalloja ”tyhjien kohtien” täyttämiseen. Siinä vaiheessa nimittäin kuusessa ei minusta näyttänyt olevan lainkaan tyhjiä kohtia, vaan siinä oli jo noin viisi kertaa niin paljon koristeita kuin omassa kuusessamme on koskaan. Mahtaako viisi kertaa riittää? Ehkä jopa seitsemän kertaa meidän koristemäärämme. Eikä meidänkään kuusemme ole paljaan näköinen.

On hersyvää nähdä, miten erilaisia ajatuksia meillä on! Ja huom, hänen koristelemansa kuusi on tosi soma ja hän teki kivasti, kun kuvaili, miten oli toteuttanut sen.

Saturday, 15 October 2011

pistoa, kaitaletta ja pussukkaa.

Voi että! Olen ollut aivan liian kauan erossa ompelupöydästäni ja ompeluksistani!

Lähdin viikko sitten perjantaina perheen kanssa järven rantaan lomahkolle – palasimme sieltä kaupunkiin vasta tiistaina. En sentään ottanut ompelukonettani sinne mukaan, vaikka puolileikilläni niin uhkasin. Otin sen sijaan mukaan uuden ristipistotyön (vaikka Nalle Puh -ristipistotyö ei ole ihan vielä valmis).

Neljän päivän aikana sain ihan näin paljon tehdyksi:


Valmiina kuvion pitäisi näyttää tältä:


Joudun kuitenkin purkamaan kaiken tähän mennessä tekemäni pois. Ohje oli nimittäin epäselvä! Siinä neuvottiin ristipiston toteutus sen mukaan, mikä kangas paketissa olisi, mutta minulta puuttui vähän perustietoa, sillä en tunnista Aida-kangasta siitä toisesta. Niinpä tulkitsin piirroskuvan väärin ja ompelin kaikki pistot liian pieniksi!


Minusta paketissa ollut kangas oli juuri tuollaista reikäistä numeroa 2, mutta pitkällisen kokeilemisen jälkeen on pakko päätellä, että kangas olikin numeroa 1. Merkillisen epäselvät kaaviot ja ohjeet! En ole tällaiseen törmännyt aiemmin.

Ompelin tilkkulaukkua

Palattuani vihdoin ompelukoneelle puna-musta-valkoinen tilkkulaukkuaihio odotti pöydällä kärsivällisen näköisenä. Pahoin aavistuksin otin laukun käteeni, mittailin sangoille sopivat paikat ja aloin kiinnittää yläreunan huolittelukaitaletta.

Ompelin ensin pätkän koneella ja kun en enää saanut työtä taipumaan paininjalan alle jatkoin käsin. Kun suora taas aukesi, jatkoin koneella ja loput taas käsin. Enpä kokenut yhtään neulanpistoa! Olisinko yhden ompelukerran jälkeen hiukan kehittynyt?

Laukun yläreuna ei ole vielä kovin siisti:


Kas tässä näyte ompeleistani:


Sain ompeleen kulkemaan suoraa linjaa kun piirtelin häviävällä tussilla itselleni apuviivan.

Ompelin pussukkaa

Hirveä hinku oli ompelemaan uutta pussukkaa. Nappasin esille ottamani kankaat, tarkistin että minulla olisi niihin sopivan värinen vetoketju ja leikkelin sitten niistä satunnaisen kokoisia paloja ja kaitaleita. Löysin sopivat collegekankaan ja vanupalat ja lähdin kokoamaan tilkkupintaa ”sitä mukaa tikaten”.

Ensin leikkaamani palat riittivät sopivasti yhteen pussukkapuoleen. Leikkasin vähän lisää ja tein toisenkin puolen. Kas tässä:


Mielessä minulla on lukuisia ideoita, esimerkiksi mustanpuhuva pussukka, jossa on keltainen koristeruuturaita toisessa reunassa. Ja PC-laukun uutta mallia pitäisi päästä kehittämään! Lasinalusia en ole tehnyt pitkään aikaan, niiden pariin voisi välillä palata.

Lisää ideoita sain tästä Oh, Fransson! -blogin postauksesta, jossa esitellään Modern Mix -tilkkutyökirjaa. Ihania malleja!

Thursday, 15 September 2011

vetoketju lipareessa. pistotöitä.

Nyt en saanut kohdistetuksi vetoketjulipareen kuvioita, kuten vahingossa onnistuin tekemään Syksyn Sävel –vetoketjulaukussa. Mutta aika siisti lipareesta tuli (vaikkakin harmaa):


Olin leikannut samanlaiset 10cm leveät kaitaleet kuin yleensä vetoketjujen viereen olen tavannut laittaa. Taitoin nämä kymmensenttiset kaitaleet kahtia ja tikkasin (ohut vanukerros välissä). Mittaroin liparetta ja vertailin laukun suuhun ja leikkasin valmiit (ja valmiiksi kiinni vetoketjuun ompelemani) kaitaleet sentin kapeammiksi, eli 8cm leveä kaitale riittää näin pienen laukun lipareeksi.

Tässä laukku odottaa sankoja, nappilenksua ja vetoketjuliparetta:


Käytin tähän laukkuun erilaista jäykistämistä kuin yleensä. Yleensähän tikkaan tilkkupinnan kiinni collegejersey- ja tikkausvanupalaan. Olen tainnut aina tyytyä vieläpä ohuimpaan vanuun. Laukuista on tullut aika orgaanisen tuntuisia. (Mitä orgaaninen sitten tarkasti tarkoittaakin, niin suutuntuman perusteella sana sopii tähän yhteyteen.) Tämä laukku on tosi tymäkkä. On makuasia, pitääkö siitä – minusta tuntuu, että pidän enemmän niistä vähemmän jäpäkistä.

Pistoja

Marle kommentoi, ettei tiennytkään minun tekevän ristipistotöitä myös. Kyllä, olen tehnyt lukuisia ristipistotöitä, joista (vain) muutaman olen saanut kehyksiin ja esille. Esimerkiksi tämä söötti pupu on kirjastohuoneemme seinällä:


Ristipistotöiden lisäksi olen tehnyt vielä pienempiä eli petit-point-pistoja, ja pistot olivatkin niin pieniä, että juuri ja juuri sain tehdyksi niitä. En ensin edes uskonut, että työstä tulisi mitään, mutta niin vain syntyi jopa kaksi petit-point-eläintä:

Possu…


…ja lehmä.


Näistä kiiltävälasisista tauluista oli vaikea ottaa minkäänlaista kuvaa! Taulut ovat meillä keittiön seinällä.

Tästä tulikin mieleeni, että pitää ponnistella vähän ja kehystää tai kehystyttää pari oikein hienoa, suuritöistä ristipistokuvaa, jotka olen tehnyt jo vuosia sitten. Ehkä voin sitten näyttää kuvat blogissani!

Sunday, 4 September 2011

ompelin vetoketjupussukan tilkkuneliöistä.

Otin hyötykäyttöön tekeillä olevien pinosta (röykkiöstä) putkahtaneita jäännöstilkkuneliöitä, jotka olen näemmä ommellut viime vuoden huhtikuussa (!). Mittelin ompelemiani blokkeja vetoketjujen vierellä ja löysin sopivan värisen ja pituisen vetskarin. Mukavasti esillä ollut lahjoitusmarimekkokangas sopi vuoriksi, joten lähdin rakentamaan pussukkaa. Tässä valmiiksi tikatut tilkkupinnat, vuorikangaskappale ja vetoketju:


Ja tässä valmis vetoketjupussukka, nimeltään Tilkkuikkunat:


Pussukan leveys on noin 25cm, korkeus noin 20cm ja pohjan leveys noin 10cm.

Tilkkupinnat on tikattu collegejersey- ja tikkausvanukappaleisiin aaltoilevin tikkausviivoin.

Pussukasta tuli aika kiva ja jotenkin perinteisen suomalaisen näköinen. Parhaalta tuntuu, että välityönä, huvikseni ja tavoitteettomasti tekemäni tilkkuneliöt ovat nyt oikeassa käytössä!

Pussukan sisällä on isohko sisätasku, mutta!


Unohdin kiinnittää sivusaumoihin kiinnipitolenksut, vaikka ompelin sellaiset valmiiksi!


Pussukassa on tavallista leveämpi pohja, koska tilkkupinnat olivat aika korkeat suhteessa niiden leveyteen. (No daa, tilkkupinnat olivat neliöitä.) Yleensä teen pussukkakappaleista hiukan matalammat.


Olen tehnyt muutakin

Nalle Puh –ristipistotyö on melkein valmis. Olen tehnyt melkein kaikki ääriviivapistot, ja sen jälkeen minun pitää enää ommella muutama solmupisto.


Katseeni osuu yhä useammin ja useammin ”Nopeasti valmistuneeseen” tilkkupeitteeseen. Voi ei, minun pitäisi tikata se! Olin keksivinäni siihen loistavan tikkauskuvion eli sydänkuviopinnan, mutta sellaista on toivoton yrittää, kun en saa kuviota edes piirretyksi. Ehkä menen ”ali siitä missä aita on matalin” kuten meillä on tapana sanoa, ja tikkaan peitteen samoilla lievästi aaltoilevilla tikkauksilla kuin esimerkiksi Tilkkuikkunat-vetoketjupussukan.

Wednesday, 24 August 2011

tein tilkkurivejä vauvanpeittoon.

Tilkkublokeista tehty osuus pinkki-vihreässä vauvanpeitossa on nyt valmiina, kaitaleet ommeltuina ja kaikki. Peite ei vain vielä ole haasteessa säädetyn kokoinen! Siis kehittämään jatkopaloja peittoon. Yläreunaan ompelin vaaleammista kankaista tilkkuruuturivin:


Alareunassa on peiton tummemmista kankaista ommeltu tilkkuruuturivi:


Tilkut ovat 5cm x 5cm kokoisia ja leikkasin ne valmiista 5cm leveistä kaitaleista, jotka jäivät peiton blokkeja ommellessani yli.

Seuraavaksi leikkaan lisää paloja ja kokoan pidemmät rivit (tai jonot) peiton kumpaankin reunaan. Alareunassa on tummempia paloja ja palat vaalenevat yläreunaa kohti.

Toistaiseksi peitto näyttää suunnilleen tältä:

Nalle Puh –ristipistotyö

En pysty koko ajan tilkkuilemaan, vaikka ehtisinkin. Välillä ompeleminen kyllästyttää tai jalat väsyvät kyykistellessäni lattialla leikkurin ääressä. Ja joskus on pakko vähän toisella korvalla seurata vaikka televisiouutisia. Silloin otan esiin Nalle Puh –ristipistotyöni, joka on koko ajan saatavilla olohuoneen nojatuolin vieressä.

Tämä on ehdottomasti kaikista tekemistäni töistä haastavin ja vaikein!

Ensiksikin, ristipistomalli vaati jatkuvaa tarkkuutta. Esimerkiksi vesialuetta pistellessäni jouduin laskemaan koko ajan, ja silti epäilen tehneeni joitain virheitä. Värit olivat hyvin lähellä toisiaan: vaikka ne oli helpohko erottaa toisistaan vyyhdeissä, valmiina pistoina ne saattoivat (huonossa valossa) olla melkein mahdottomat erottaa.

Toiseksi, malli oli/on eri hieno ja näyttävän kolmiulotteinen, ja sen takia yksittäiset pistoalueet olivat yleensä hyvin pienet. Koko ajan jouduin aloittamaan ja päättelemään ja vaihtamaan lankoja.

Lopuksi: luulin, että ristipistot valmistettuani pääsisin vähän helpommalla. Mutta ei! Tämä on ensimmäinen työ, missä etupistoilla tehtävät korostusviivat voivat kulkea mistä tahansa kankaalla. (Yleensä viivat on piirretty reiästä toiseen.) Täytyy olla aika fakiiri, että pysyy piirroskartan mukana ja pistelee viivat oikeisiin kohtiin.


Hieno tästä varmaan tulee, mutta huh huh, on vaatinut työrupeaman poikineen! En suosittele mallia vasta-alkajille (tai kärsimättömille/huolettomille tekijöille).

Rentoudu silityslaudan avulla (?)

Kissa näyttää mallia, miten:


Sunday, 31 July 2011

jojotyökalu hukassa.

Tytär ehdotteli, että koristelisin seuraavan pussukan kangasjojolla. Itse asiassa hän ehdotti jojokoristetta jo Kesäillan valssi –pussukkaan, mutta unohdin ehdotuksen, ja sitten pussukka olikin jo virallisesti valmis. Jojoja minulla on varastossa vaikka millä mitalla, mutta kokemukseni mukaan ne eivät sovi yhtään mihinkään muuhun kankaaseen! (Siksi niitä on edelleen tosi monta.)

Ideoin seuraavaa pussukkaa ja aioin ottaa lähtökohdaksi tosi kirkkaan pinkin kankaan, josta tekisin kangasjojon. Eipä löydy kangasjojontekolaitettani mistään! Minulla on sellainen muovinen, kätevä työkalu, mutta etsinnöistä huolimatta se pysyy teillä tietymättömillä.

Tiedän, että jojoja saa tehdyksi ilman erikoistyökaluakin, mutten periaatteesta rupea tekemään niitä millään muulla menetelmällä. Väline on jossain ja putkahtaa varmasti esiin silloin, kun en tarvitse jojoja.

Luovutettuani etsimästä otin lähtökohdaksi kimaltavan, pinkin kangaskappaleen. Päätin toteuttaa toisenkin pussukan samalla menetelmällä: sitä mukaa tikattava, ensin pystypalat pussukan alareunaan ja vaakapala yläreunaan. Vetoketju oli hiukan eri pituinen kuin edellinen, vaikka lapun mukaan kumpikin oli 25-senttinen.


Pystypalat ommeltu. Tällä kertaa asettelin vanun alimmaksi, sitten college-kankaan pehmeä puoli ylöspäin ja siihen ompelin tilkut. Kokonaisuus oli sujuvampi käsitellä näin.

Etu- ja takakappaleessa on samat kankaat, mutta pystypalat ovat eri järjestyksessä.


Tässä vetoketju on ommeltu kiinni päälli- ja vuoripaloihin:


Vaikka palat ovat lähtiessä kaikki saman kokoiset, vetoketjun ompeleminen venyttää paloja, niin että vetoketjun kiinnittämisen jälkeen reunat eivät olekaan enää tasan:


Kuvassa ero näyttää todellista suuremmalta. Tasoitan lievästi kappaleita ennen kuin ompelen vuorin ja päällisen pussiin.

Valmis vetoketjupussukka, jolle Tytär antoi nimen ”Mä sulle luvannut en ruusutarhaa”:


Jojokoristeiden sijaan ompelin (kuten kuvasta tietysti näkeekin) koristeeksi rivin nappeja, jotka ovat Tilkkuluolan myyntipöydältä ostamastani sadan kappaleen nappipussista.

Tulipa ihana kuva! Tästä ei yhtään aavista, että kuvaa tähtäillessäni Kissamme harrasti julmaa metsästystä vain puolentoista metrin päässä kuvanottopaikasta. Tulos: hengetön päästäinen. Sitten kännykkäkamerani lakkasi tarkentamasta, ilmeisesti ulkona oli liian kirkasta. Jouduin ottamaan loput kuvat sisätiloissa.

Pussukan toisella puolella ei ole nappikoristeita:


Muistin jälleen kangasmerkkini ja sisätaskun:


Kimaltavan kaistaleen piti olla etu- ja takakappaleen keskellä, mutta eipä vain ole:


Koskapa keskikaitalesaumat eivät pohjasaumassa osu kohdakkain.

Nalle Puh –ristipistötyöni on nyt ristipistelty:


Työhön täytyy seuraavaksi ommella korostus- ja ääriviivat. Lopuksi ommellaan solmupistot silmiksi.

Saturday, 23 July 2011

ompelupisteen liepeillä.

No, kesähuvila jäi taa ja täällä ompelupisteen lähettyvillä taas ollaan. On vain niin kuuma, etteivät ompelutyöt jaksa innostaa. Mur! Olin toivonut lomalla jaksavani/viitsiväni/ehtiväni työskennellä edes yhden täysipainoisen ompelupäivän!

Jotain sentään. Mökillä otin kuin otinkin ristipistotyöt esille. (Siellä ei ollut läheskään yhtä helteistä kuin kotipuolessa on pidellyt.) Sain kukkakimppuaiheisen työn valmiiksi!


Tässä olivat siis ristipistot tehtyinä ja vain korostusompeleet puuttuivat. Oli kyllä siinäkin pikkutarkkaa pistelemistä kerrakseen.

Nalle Puh –ristipistotyöhön tartuin seuraavaksi, mutten ehtinyt saada edes pistoja valmiiksi. Jos tarkkaan vertaa aikaisempaan tilanteeseen, voi kenties nähdä, että paljon sentään pistelin. Melkein pelkkää vaaleansinistä tein.


Turussa kävimme ja pistäydyin Yliopistonkadulla olevaan kangas-, nappi-, nauha- ja vetoketjuliikkeeseen, missä tein Löydön. Siellä olivat vetoketjut tarjouksessa!

Sain 15 vetoketjua, kaikki 25cm pitkiä, vähäiseen hintaan 10,50euroa! Perhe oli valitettavasti kärsimättömänä mukana, ja jouduin hätäilemään valinnassani. Jos olisin pystynyt keskittymään, olisin etsinyt vielä muutaman neutraalin värisen vetoketjun näiden ihanien lisäksi!


Aika ihanat värit kyllä.

Ostin pussukoita varten vielä college-jerseytä eli koltsarikangasta, neutraaleimman mahdollisen värin jonka Eurokankaasta löysin eli vaaleansinisen. (Kuvassa alimpana.) Ja kirppismyymälästä pelastin ihanat, vanhat kodintekstiilit eli valko-punaisen pöytäliinan sekä pellava-turkoosin kaitaliinan yhteishintaan 1,50euroa. Samaisella kirppiksellä oli uusia kangaspaloja myös sopuhintaan, ja kukkakuvioinen, pellavataustainen kangas oli sellainen löytö. Ajattelin, että siitä saisi pussukoihin/laukkuihin kauniin vuorin.


Tälle päivälle olin suunnitellut pientä siivousrupeamaa. Ompelunurkkaukseni on edelleen tyyliä ”röykkiö” ja röykkiöitä on muuallakin kuin ompelupöydällä. Huone näyttää melkein ”apua, olen himohamstraajan” aikaansaannokselta. Häpeällistä!

Nyt on kyllä niin kuuma, ettei jaksaisi järjestellä/siivota…

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails