Tilkunviilaaja

Punainen vetoaa ihmissilmään, ainakin jos Instagramissa julkaisemieni kuvien suosittuudesta voi vetää johtopäätöksiä. Julkaisemani kuvat punaisista tilkkujutuista saavat aina enemmän tykkäyksiä kuin muut. Nyt seuraa siis silmään vetoava tilkkupussukka, jonka nimikin on punasävyinen eli Punatulkku. Punatulkku -nimi tuntuu hieman hoopolta, kun pussukan kyljestä kurkistaa ilmiselviä possuja, mutta asiaa ei voi auttaa. Nimi putkahti mieleen eikä muuta nimeä voi enää ajatellakaan. Punatulkku -tilkkupussukan (onpa hauska sanayhdistelmä) värit ovat tosiaan mehevät! Hyvä, että tajusin tehdä tällaisenkin. Soile antoi jokin aika sitten minulle muutaman jäännospalansa. Ne olivat aika isoja, mutta hassusti kaarevareunaisia. Ylitin odotukseni ja osasin yhdistää kummalliset muodot järkevästi niin, että sain pussukan vuorikappaleen kokoiset suorakaiteet. Niistä tein tähän vuorikappaleet. Raaskin käyttää ihanan tilkun Tula Pinkin hehkeänpunaista kangasta sisätaskuksi. Punatulkku-

Valmistin tekemistäni tilkkupinnoista myös sinisävyisen vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Hei, hirsimökki. Pussukan toisella puolella on keskeisessä roolissa hirsimökkiblokki, jonka sain vuosia sitten joltain Syyringin tilkkuystävistäni. Olisin voinut käyttää tilkkublokin myös johonkin muuhun projektiin, mutta oli helpompaa jatkaa sitä pussukan kokoon ja valmistaa siitä tuote kuin olisi ollut ommella vaikka 199 blokkia lisää ja ommellakin tilkkupeitto. Otin pussukan yhtenä päivänä mukaan töihin ja pistäydyin keskipäivällä sen kanssa ulkona. Se suostui mielellään malliksi, kun oli aurinkoistakin. Hei, hirsimökki -tilkkupussukassa on yksinkertainen sisusta. En ommellut tähän edes sisätaskua, vaan pelkän vuorin. Vuorikangas on sintsiä, joka löytyi lähes sokkona ostamastamme 30 kilon kangaserästä viime vuoden huhtikuussa. Paketoin Soilen kanssa kankaista pienempiä myyntipaketteja, mutta otin siitä myös itselleni pari juttua. Tämä kangas oli yksi niistä. Tällä p

Vai ei 1950- eikä 1960-lukua? Ompelin tikkaamani tilkkupinnan vetoketjupussukaksi ja näytin Miehelle, jonka mielestä se näytti 50-lukulaiselta. Tyttären mielestä siinä on paremminkin 1960-luvun tunnelmaa. Mies ehti ensin, joten nimesin pussukan hänen innoittamanaan: sen nimi on Fiftari. Olin joskus tehnyt ryppysyheröjutun samasta 1970-luvun kankaasta ja keksin sen osaksi tätä tilkkupintaa. Vihreän vetoketjun innoittamana ompelin pussukkaan vihreäkuvioisen vuorin. Vuorikangas ainakin on 1970-luvulta – se on pala entistä pussilakanaa. Violetti-valkopallokuvioinen kuosi on Pink Panther –aiheista kangasta. Taas yksi sellainen kuosi, jota ostin aikoinaan aivan liian pienen palan. Miten sitä ei koskaan etukäteen tiedä? Olen ostanut melkomoisia määriä oikein kivoja kankaita ja niitä ei sitten olekaan kulunut odotetulla tavalla. Toisaalta joku ostaessa yhdentekevältä tai semi-kivalta vaikuttanut kangas muodostuukin ihan lempijutuksi. Fiftari-vetoketjupussukan strate

Nyt ei ole kyse englanninkielisestä sanonnasta ”sataa kissoja ja koiria,” vaan tietenkin vetoketjupussukan kuvioista. Ompelin viikonloppuna tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Kissat ja koirat. Kuvaa ei tarvitse katsoa edes kovin tarkkaan, niin jo ymmärtää, mistä keksin tällaisen nimen. Oikeastaan pussukan nimi voisi olla myös ”Eläimellinen” tai ”Kissoja ja muita eläimiä” tai kirjallisia viittauksia sisältävä ”Eläinten vallankumous”. Oho! Sepä olisikin ollut aika hauska nimi, ja nyt harmittaa, kun keksin sen vasta äsken. Hei, minäpä vaihdan tälle uuden nimen. Olkoon pussukan nimi tästedes ”Eläinten vallankumous”. Paraatipuolella on pari kissatilkkua, koiratilkku sekä perhonen ja pari kalaa. Pussukan toisella puolella näkyy lisäksi possuja ja sammakoita. Ne eivät näy kovin hyvin tässä kuvassa, sillä ne jäävät aivan vasempaan laitaan. Nämä possut näyttävät ystävällisiltä ja herttaisilta. Ne eivät varmasti ryhtyisi vallanhimoisiksi vallankumouksessakaan, vaan niiden miele

Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan tilkuista. Rakensin tilkkupinnan jäännöspaloistani ja valitsin tähän vaaleimpia ja herkimpiä palojani. Löysin myös yhdellä tilkkukilta Syyringin järjestämällä kangasmanipulaatiokurssilla tekemäni ryppysyherön, joka sopi tilkkujen joukkoon erinomaisesti. Annoin pussukalle nimeksi ”Hempeät leidit”. Löysin nimittäin muotipiirroksia esittävät kangastilkut, yhden pussukan kummallekin puolelle. Tilkkujen kanssa kävi sitten niin kuin esittäville kuvioille usein käy, eli tärkeitä osia jäikin sauman puolelle. Melkein annoin tälle nimeksi ”Päättömät,” mutta eihän sellaista kannata tehdä. Kunnolla näkyviä, hempeitä leidejä on sentään enemmän kuin päättömiä. Hempeät leidit -vetoketjupussukka on sisätaskuton ja siinä on pitkähkö sivulenksu. Luokittelen sen siis Street-malliston kappaleeksi. Sarjatyönä ompeleminen ei taida oikein sopia minulle. Ompelin useita tilkkupintoja ja tikkasin ne kaikki valmiiksi, leikkasin kaikille vuorikappaleet ja aloi

Kaksi uutta jäännöspalakassia tursuivat jälleen yli äyräittensä, ja päätin helpottaa tilannetta ompelemalla muutaman pussukkakokoisen tilkkupinnan. Metodina minulla on, että tartun aina kahteen pienehköön palaan, ompelen ne yhteen, sitten otan taas kaksi pientä palaa ja yhdistän ne, ja tätä jatkan, kunnes kaikkein pienimmät palat loppuvat pöydälle ottamastani erästä. Jos ommelluista paloista jotkut sopivat jonkun toisen yhteyteen niin, että reunat menevät tasan tai melkein tasan, yhdistän edelleen. Sitä ennen silitän saumanvaraa kynnellä painelemalla. Jos reuna on epämääräinen, saatan piirtää viivoittimen avulla suoran, johon kohdistan paininjalan. Sauman ommeltuani tasoitan silloin saumanvarat. Jossain vaiheessa palat alkavat näyttää enimmäkseen jonkun värisiltä. Siinä vaiheessa kaivan jäännöspalakasseista lisää sopivan värisiä tilkkuja ja täydennän paloja niillä. Tätä jatkuu, kunnes koossa alkaa olla riittävän iso tilkkupinta. Viimeisimmässä jäännöspalaiskussa olen valmistanu

Olen ahkeroinut melko järkevän äärellä eli valmistin edellisessä kirjoituksessani näkyneet, jo tikatut tilkkupinnat pussukoiksi. Vai ovatko nämä liian isot, jotta näitä voisi kutsua pussukoiksi? Ensimmäinen – Sininen aalto – on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä 31 cm Korkeus noin 19 cm Pohjan leveys noin 10 cm. Minulta oli vähän niin kuin tilattu tilkkupussukka, jossa olisi vaaleansinistä ja harmaata. En aivan onnistunut toteuttamaan sellaista, sillä harmaat osuudet tästä tilkkupinnasta jäivät pussukan pohjan puolelle! Muistin tällä kertaa, että vetoketjupussukan sisälle pitää muistaa ommella Tilkunviilaaja-merkki. Ompelin tämän Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaan, joten tämä on Avoin-mallistoa. Näin ison pussukan suu onkin todella suuri! Ysäriltä vivahtava kangas ei haittaa vuorin puolella lainkaan. Sitten tämä toinen jättiläistapaus. Annoin hänelle nimeksi Kehrä. Auringonkehrä oli tietenkin mielessäni! Kehrä-pussukka on vielä äsk

Tämän kuun alussa design-lattiallani asusteli kolme kapeista kangaskaitaleista ommeltua tilkkulasagnea. Kaksi lasagneista oli yhtä väriä, mutta kolmas oli minun tapaiseni eli monivärinen. Monivärisestä lasagnesta valmistui vastikään  tilkkupussukka nimeltä Aaltoileva. Siniseen ja keltaiseen lasagneen piti lisätä muita paloja, jotta niistä voisi ommella järkevän kokoisen pussukan. Ompelin niitä puolittain tilaustyönä ja tilauksessa mainittiin ”vaaleansininen ja harmaa” sekä ”keltainen ja harmaa”. Keltaisessa lasagnessa itse asiassa olikin jo harmaata mukana. Ompelin kaitaleiden väliin pienenpienet harmaat neliöt moneen kohtaan. Tilkkupinnasta nämä harmaudet eivät vain oikein erotu! Käytin harmaita kankaita leventäessäni keltaista tilkkulasagnea. Kuvassa tilkkupinta näkyy jo tikattuna ja tasoitettuna. Koska minulla ei ollut sopivaa keltaista vetoketjua, valitsin tähän oranssin. Kelta-harmaasta pussukasta on tulossa isokokoinen, joten se ansaitsee sisätaskun. Löysin valm

Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka. Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa. Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani. Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä: Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän. Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! ! Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompele