Showing posts with label ompelu. Show all posts
Showing posts with label ompelu. Show all posts

Friday, 18 August 2017

ompele tilkkublokki, jossa on kaari. sew a quilt block with a curved shape.

Esittelin aiemmassa blogikirjoituksessani kaariblokkeja ja nyt kerron, miten itse ompelen ne.

Here’s how I sew a quilt block that has a curved shape in it.

Lähtötilanne. Leikkuualustalla on kaksi noin 16 cm x 16 cm –kokoista tilkkuneliötä, kumpikin oikein päin. Värit saavat olla toisistaan hyvin erottuvat, esimerkiksi toinen vaalea ja toinen tumma. Palojen ei tarvitse olla tarkalleen saman kokoisia, mutta ne on hyvä asetella niin, että yksi kulma on tasan.

Starting point. I’ve stacked two contrasting fabric squares (contrasting by colour, or light/dark contrasting), size around 6” x 6” on my cutting mat. They don’t need to be exactly the same size, but place them so that one corner is even.


Leikkaan vapaalla kädellä ja leikkurilla tasan olevaan kulmaan kaaren. Kaari voi mutkitella. Sen ei tarvitse olla neljännesympyrän muotoinen.

I use the rotary cutter and cut a free hand curve in one of the corners. The curve may be uneven and it doesn’t have to resemble a quarter circle. This is improv cutting.


Seuraavaksi ompelen vaaleampaan kankaaseen tumman nurkkapalan ja päinvastoin.

Next, I sew the corner pieces back to the larger piece, but I switch them. Dark corner to the light fabric and vice versa.

Kaareva sauma on helppo ja nopea ommella ilman nuppineuloja! Opettelin tekniikan ommellessani juoponpolkublokkejani ja katsoin mallia tästä Leanne She Can Quilt -blogin videosta.

Sewing a curved seam is really quick and easy to sew without pinning! I learned the technique when I was sewing a bunch of Drunkard’s Path blocks, and here’s the tutorial video by Leanne from She Can Quilt.


Juoponpolkublokkien osat leikataan yleensä mallineen avulla, ja malline sisältää saumanvarat. Reunat menevät silloin tasan ja valmis juoponpolkublokki on melko tarkasti neliömäinen.

When one is sewing Drunkard’s Path blocks, one cuts the pieces using a template which includes seam allowances. Everything ends up even in that case and the block, when ready, is an even shape.

Tässä blokissa reunat eivät mene tasan! Sitä ei kannata ihmetellä. Tässä onkin mainio tilaisuus kaarevien saumojen ompeluharjoituksiin. Ellet ole kokeillut, niin suosittelen! Leikkaa ensimmäisiin blokkeihisi loivat kaaret, niin harjoitteleminen on vielä helpompaa.

The edges do not end up even in this block! Please do not stress over this. In fact, you have an excellent opportunity to practice sewing curved seams because this is going to end up wonky anyway. If you haven’t tried the no-pin method for curved seams, this is your chance! To make things even easier for you, cut a mild curve – it is easier to sew.

Kun olen vaihtanut nurkat, leikkaan lyhyet hakit saumanvaroihin niille kohdille, joissa pidempi kangas aaltoilee (ympyröity kuvassa):

When I have changed the corners, I snip the seam allowances in the places where the longer fabric edge is wavy (circled in the next picture):


Silitän saumanvarat nurkkapalan suuntaan. Käsissäni on kaksi blokin alkua:

I iron the seam allowances toward the corner piece…aaand I have two progressed blocks in my hand:  


Asettelen palat taas päällekkäin ja niin, että saumat kulkevat hyvin tarkkaan samassa kohdassa. Leikkaan toisen kaaren. Se voi olla toisesta päästä leveämpi tai keskeltä, tai miten haluat (mutta muista, että saumanvara syö kaaripalan leveyttä).

I stack the pieces again so that the seams are aligned. Then I cut another curve. The curve may start wider at one end, or widen in the middle, or whatever you feel like (but remember that the seam allowance will eat up the width of the curved piece).


Ompelen seuraavaksi kulmapalat toisiin paloihin. Teen hakit saumanvaroihin ja silitän varat poispäin kaaresta, näin:

Then I sew the corners to the other pieces (again switching the corner pieces). I snip the seam allowances and iron the seam allowances away from the curve like this:


Ta-daa! Kaksi kaariblokkia!

Ta-dah! Two quilt blocks with a curve!


Kuten kuvasta näkyy, kaariblokit ovat epämääräisen muotoiset ja kokoiset valmiina. Ne täytyy tasoittaa ja siinä vaiheessa kangasta menee tuhlaavaisen oloisesti hukkaan.

Vinkkaankin kaariblokin erinomaiseksi vaihtoehdoksi, johon kuluttaa kangasylimäärää!

You can see in the picture that the final curve blocks are very uneven in shape and size. One needs to trim the blocks and this means a waste of fabric. Hint, hint – this block is an excellent choice when you need to put some excess fabric into use!

Sunday, 23 July 2017

näin tikkaan useamman spiraalin. how to stitch more than one spiral.

Olen kirjoittanut suomenkielisen ohjeen spiraalitikkausta varten. Nyt näytän, miten tikkaan useamman spiraalin muodostaman kuvion.

Here’s how I stitch a pattern of spirals.

Valitsen tilkkupinnasta ensimmäisen spiraalin aloituskohdan. Piirrän siihen lankarullaa mallina käyttäen ympyrän, jonka sisälle piirrän spiraalin aloitusviivat malliksi. Käytän tietysti häviävää tussia.

I pick a place to start the first spiral. I take a disappearing marker pen and draw a circle using a spool of thread as a template, then draw the very beginning of the spiral free hand.


Valitsen aloituskohdaksi muun kuin keskikohdan tai lähes keskikohdan. Jos kuvio on liian lähellä keskikohtaa, mutta ei ihan osu siihen, valmis tuote saattaa näyttää hivenen epäonnistuneelta. Pidän enemmän siitä, että tuote näyttää tarkoitukselliselta.

I don’t like to start in the center of the piece, but a little to the side. This is because if the spiral starts very close to the center but not quite, the finished product may look a bit off. I prefer my zipper pouches to look intentional rather than near misses.

Aloitan tikkaamisen keskeltä. Käytän ensin lyhyttä pistoa ja seuraan piirtämääni viivaa. Kun olen edennyt kierroksen, pystyn käyttämään edellisen kierroksen tikkausviivaa apuviivana. Ompelen paininjalan päästä edellistä tikkausta.

Stitching starts in the middle. I use a short stitch length in the beginning and follow the line that I’ve drawn. When I’ve completed one full round, I can use the previous round’s stitching line as a guide. I keep a presser foot width as distance.

Pidennän pariin otteeseen piston pituutta. Ompelen ensin tosi hitaasti, pysähdyn ja käännän usein, jotta ompeleesta tulee pyöreä eikä kulmikas.

Since I started with a short stitch length, I lengthen the stitch a couple of times during the spiral. At first I sew really slowly, stopping and turning the piece often, so that the stitch line stays round.

Lopetan ensimmäisen spiraalin tikkaamisen jossain vaiheessa, jotta voin aloittaa toisen. Tällä kertaa keskeytin, kun tikkausviiva eteni tilkkupinnan reunaan saakka.

At some point, I will stop creating more of the first spiral so I can start on the second one. Here I stopped when my stitches reached the edge of the patchwork piece.


Piirrän uuden spiraalin aloituksen samalla tavalla kuin edellisenkin. Ompelen spiraalia, kunnes ommelviiva ylettyy edellisen spiraalin alueelle. Pysähdyn ommelviivojen puolivälissä ja lähdenkin sitten seuraamaan edellisen spiraalin ulkoreunaa.

I draw the new spiral just like I drew the first one. I sew it the same way until I get close to the previous spiral’s stitching line. I stop when my current stitches are a presser foot distance from both outside edges and then start following the line of the first spiral.

Kuvassa näkyy useampi tällainen kohtaamispiste.

This picture shows several of such meeting points.


Sitten vain seurailen aina edellistä tikkausviivaa paininjalan etäisyydeltä, tällä tavalla:

Then I continue stitching, following the previous line at the presser foot’s distance, like this:


Tikkaan koko pinnan – paitsi pussukkakappaleiden alanurkat, joihin tulee pohjan kulmasauma.

I keep going until the whole surface is quilted – except when I’m making pieces for zipper pouches. There, the lower corners do not need to be completely stitched because they will become boxed corners.


Ompelen koko ajan aika hitaasti ja huolehdin siitä, etten väännä kappaleita. Jos vauhti kiihtyy ja etenen huolettomasti, alemmat kerrokset ajautuvat helposti vinoon. Silloin saattaa johonkin nurkkaan jäädä vanukerrosvajaus.

I sew rather slowly the whole time and take care not to distort the pieces. If I speed up and become too careless, the batting easily starts shifting at each round of a spiral. Then, a corner might become bare of batting.

Tähän tikkaukseen kului aikaa noin 40 minuuttia. Tämä ei siis ole mikään pikatikkausvinkki, mutta kuviona spiraalit ovat tosi kivoja!

It took me around 40 minutes to stitch these two spirals. In other words, this is not a tip for quick stitching. However, spirals are really neat as a quilting pattern, I think!

Wednesday, 14 June 2017

batiikit puussa.

Polvet ja selkä olivat pienellä koetuksella muutama päivä sitten, kun konttasin ensin sommittelemassa kaitaleblokkejani tilkkupinnaksi ja sen jälkeen tasoitin blokit.

Luotin sokeasti siihen, että valmiiksi leikatut kaitaleet olivat tasalevyisiä ja että olin osannut ommella tasalevyiset saumat. Niinpä tasoitin blokit vain pituussuunnassa.

Siisteiltä näyttivät:


Pihistelen koko tilkkupinnan näyttämistä ja näytän siitä vain osan ja senkin vain taiteltuna:


Saatte odottaa paljastusta, kunnes mestaritikkaaja Soile Kivinen on ehtinyt loihtia pintaan taas elegantit tikkaukset!

Ompelin tilkkublokit ja koko tilkkupinnan siis seuraavasti:

  • Yhdistin kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. (Puolet yhden- ja puolet toisensuuntaisella saumalla.)
  • Asetin sitten sauman satunnaiseen kohtaan leikkuualustalle nollan ja kymmenen tuuman välille ja lyhensin kaitaleen reilun kymmenen tuuman pituiseksi.
  • Silitin sauman tummemman kaitaleen puolelle.
  • Kun minulla oli tarpeeksi monta kahden palan ”kaitaleblokkia”, sommittelin niistä kahdeksan blokin kokonaisuuksia, kaksi neljän blokin riviä päällekkäin. Nämä olivat minulle ne lopulliset tilkkublokit.
  • Tasoitin blokit niin, että ne olivat tasamittaiset saumasta reunaan.
  • Kun kaikki isot tilkkublokit olivat koossa (7 vierekkäin ja neljä alekkain), sommittelin ne kokonaisuudeksi ja ompelin sitten tilkkupinnan kokoon.

Wednesday, 19 April 2017

tästä ei meinannut tulla mitään.

Henkilökohtainen tietokoneeni tarvitsee yksinkertaisen kotelon. Olen sinnitellyt kotelotta jo vuoden, mutta aloitin projektin sentään jo jokunen viikko (kolme kuukautta) sitten. Silloin ompelin summamutikassa kaikenlaisia käsiin osuneita tilkkuja yhteen, enkä pitänyt lopputuloksia kovin hehkeinä. Ehkä syynä on, että käytin tilkkupintoihin eniten yhden tilkkupeiton taustakappaleesta viistettyä ylijäämäkaitaletta, joka oli vaaleaa ja mitäänsanomatonta, vaikka siinä oli sinänsä hauska ristisanatehtäväkuosi.

Projekti ei siis ollut kovin motivoiva, mutta hammasta purren otin sen esiin pari päivää sitten. Olin päättänyt, että koneeni oli vihdoinkin saava kotelon.

Minä vain olen niin onneton suunnittelemaan kolmiulotteisia kappaleita, että tein TAAS yhdestä kotelosta liian pienen. Se on esimerkiksi liian matala (konetta näkyy sentin siivu yläreunan alta). Liian matala kotelo ei puolestaan suojaa konetta kunnolla!


Kotelo on tietenkin myös liian tiukka. Koneen saa koteloon, mutta näppivoimien pitää olla kohdillaan. Harmi, ettei kuvasta kuulu, miten tiukalla olevat saumat naukuvat.


Edes tällaisen epäonnistuneen kotelon ompeleminen ei sujunut noin vain. Toinen tilkkukappale oli liian kapea (edes tällaiseksi vähän liian kapeaksi kappaleeksi), joten jouduin jo ompelemaan siihen levityskaitaleen. (No, kaitale ei minua olisi haitannut, jos kotelo muuten olisi onnistunut kooltaan.)


Panostin tähän sentään niin paljon, että ompelin kauniit vuorikappaleet.


Maailman toiseksi yksinkertaisin ompelujuttu, mutta niin vain epäonnistuin siinä!

Ajattelin tässä vaiheessa, ettei tästä korjaamalla saa sopivaa, joten päätin jo siirtää tämän kategoriaan Susi. Suunnittelin purkavani vuorin ja päällisen osiksi, käyttäväni vuorikappaleen uuteen koteloyritykseen ja päällisestä aioin ommella ruman pussukan.

Yön yli nukuttuani olin hieman rauhoittunut ja pystyin purkamaan kotelopäkäleeni osiin:


Aika surumieliseltä tämä näytti!

No, kävi sitten kuitenkin niin, että jatkoin kaikkia kappaleita pienesti ja ompelin kuin ompelinkin kotelon uudelleen valmiiksi.

Tällä kertaa siitä tuli aavistuksen verran liian väljä, mutta siitä en jaksa enää välittää, vaan julistan tämän valmiiksi ja annan tälle nimen Susihukka.


Olin vieläpä niin tollo päällisen jatkopaloja leikatessani, että viilsin vahingossa yhden liian kapean kappaleen. Jouduin jatkamaan jatkopalan jatkopalaa. Tämä ei kyllä ompelukilpailuissa pärjäisi! (Eikä tikkauskilpailuissakaan.)


Mutta valmis tämä Susihukka nyt on, ja tietokoneellani on sitä suojaava tasku. Se on hyvä asia, ja myös se, että vain minä joudun käyttämään tätä onnetonta tekelettä.

Tuesday, 13 December 2016

tuntuu vähän oudolta.

Tekeillä olevissa matkalaukun nimilapuissa ei ole mitään outoa:


Tai no, myönnän - onhan tässä jotain outoa. Leikkelin nimilappuja nimittäin selvästi yli oman tarpeen. Ompelin jo melkein 40 lappua, jotka ovat tietysti vielä kiinnityslenkkiä ja nimilapun muovitaskua vailla. Vaikka kiinnittäisin tällaisen jokaiseen taloutemme matka- ja muuhun laukkuun, näitä jäisi useita ylitse. Toivon tietysti jonain päivänä saavani nämä myydyksi.

Jos haluat itsekin valmistaa matkalaukun nimilappuja, kerron tässä blogikirjoituksessani, miten se onnistuu.

Ensisijaisesti kuitenkin outo tunteeni liittyy koneeseen, jolla olen ommellut nämä. Vein nimittäin ihanan Quilting Edition –Husqvarnani lauantaina huoltoon ja käyttelen sen poissa ollessa vanhaa uskollista konettani.


Olin kaukaa viisas ja huollatin tämän ensin. Niinpä tämä oli valmis astumaan kehään heti kun nykykoneeni lähti.

Tuntuipa omituiselta! Ääni kuulosti aivan kummalliselta, ompelukonevalo oli heikompi ja koneen kurkku on tässä paljon lyhyempi. Mutta onpa vanhassa koneessani yksi asia, joka on paljon paremmin. Se lähtee heti käyntiin! Uusi koneeni on niin hieno/monimutkainen, että sen täytyy miettiä 15-30 sekuntia virran kytkemisen jälkeen – sitten vasta se on valmis palvelukseen.

Wednesday, 27 July 2016

käsin ommellen.

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa.

Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle!

Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen.


Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä.


Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pitää ostaa tilkkutyölehti, jonka kaupanpäällisenä saa 50 blokkiohjetta.


Käsin ompelemani sauma lähempää. Otin tästä kuvan, koska ompeleet sattuivat olemaan yllättävän tasaisia. Suoran sauman olen varmistanut piirtämällä lyijykynällä viivan, jota pitkin ompelen. (Muuten saumani olisivat ihan muurahaisenpolkua.)


Kaikkea muuta olin muistanut ottaa mukaan paitsi runsaan määrän nuppineuloja. Niinpä jouduin pitämään todella kurinalaista järjestystä paloilleni ja ompelemaan niitä täsmälleen tietyssä järjestyksessä kiinni toisiinsa.


Olin voiton puolella, kun olin saanut kaksi tilkkuparisaraketta valmiiksi ja ommellut niitä vähän yhteen (jotta oikeaa järjestystä ei tarvitsisi enää muistaa).


Kuvassa näkyy uskollinen neulakirjani. Ostin sen Tampereen Tilkkupäiviltä muistaakseni neljällä eurolla, mikä oli lievästi sanottuna sopuhinta. Luulisi, että neulakirja olisi täynnä neuloja, mutta minulla on siellä vain muutama neula ja erityisesti säilytän siellä paria pientä kaavaa sekä tulitikkua. Tulitikku on nappeja ommellessa oiva väline - sen avulla on helpompaa ommella napille kaula. Viis siitä, että ompelen napin ehkä kerran vuodessa. Täytyyhän väline silti olla koko ajan käsillä!

Nyt on edessä viimeiset saumat. Olen ommellut kolmen tilkun palat valmiiksi ja sarake on kokoamatta, mutta sen jälkeen enää kaksi pitkähköä saumaa ja tilkkupinta on koossa.


Onneksi kotona odottaa ompelukone! Käsin ompelemalla tämä on uskomattoman hidasta! Mutta kivaa puuhaa toki tämäkin.

Kävin lähistön Eurokankaassa kartuttamassa kangas- ja tarvikekokoelmaani. Löysin hyvän punaisen blender-tyyppisen eli miltei yksivärisen kankaan sekä kaksi hyvää vaaleaa. Ostin tietenkin myös muutaman vetoketjun, että pystyn tekemään lisää tilkkupussukoita.


Minulla on vielä mukanani Helsingin tilkkukilta Syyringin syksyn tilkkutyönäyttelyyn tuleva työ eli vihreä crazy-tilkkupinta, johon minun pitää applikoida voikukka. Ajatuskin mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisestä eli esittävän työn tekemisestä kauhistuttaa ja saa keksimään vaikka mitä muuta tekemistä. Menenkin tästä tekemään niitä muita juttuja.

Sunday, 21 February 2016

lentävätkö hanhet?

Valmiit lentävä hanhi -blokkini ovat kooltaan noin 15cm x 8cm, joten niitä täytyy valmistaa aikamoinen määrä, jos niistä haluaa koota torkkupeiton kokoisen tilkkupinnan.

Olen puurtanut jäännöspalojeni parissa, leikannut niitä noin 8 cm levyisiksi kaitaleiksi ja täydentänyt kaitalevalikomaani myös pitkistä, uusista kankaista.

Leikkaan kahdenlaisia paloja: 15cm x 8cm suorakaiteita ja yhtä suorakaidetta kohti aina kaksi 8-senttistä nelöitä. Saatan leikata kerralla aikamoisen määrän näitä, mutta en totisesti leikannut yhdellä kertaa palasia kaikkiin noin 250 tilkkublokkiin!


Valitsen leikkaamistani suorakaiteista ja neliöistä parit, jotka toisinaan sointuvat väreiltään, mutta jotka ovat aina tumma-vaalea-parit.


Merkitsen neliöihin ommelviivat. Nämä ovat sen verran isompia paloja, etten ompele silmämääräisesti enkä käytä taiteviivaa. Piirrän lyijykynällä.

Pari kertaa olen epähuomiossa piirtänyt lyijykynäviivan neliön oikealle puolelle, en nurjalle. Silloin olen joutunut joko hylkäämään neliön (voi ei! Ja joutunut leikkaamaan uuden tilalle) tai käyttämään sen nurja puoli oikeana.

Toistaiseksi olen sommitellut paloistani erittäin pieniä koeasetelmia. Tässä yksi isoimmista viimeaikaisista:


Ompelen näitä, kunnes minulla on koossa noin 250 kappaletta. Sommittelen blokit isommaksi pinnaksi vasta sitten. Aion todellakin sommitella tilkkublokit kohdalleen – en latele niitä satunnaisesti.

Tästä tilkkupeitosta tulee todella kirjava! Olen surutta ottanut mukaan kaikki tilkut, paitsi vihreät ja ruskeat. Olen käyttänyt tähän paljon jäännöspaloja, mutta myös siis uusia kankaita. Jäännöspalojen röykkiöt eivät toisin sanoen ole sanottavasti huvenneet – edelleenkään!

En voi olla ajattelematta, millaista olisi, jos joku muukin asia olisi yhtä riittoisaa. Esimerkiksi raha: vaikka sitä kuinka käyttelisi, aina löytyisi laatikosta uusi kasa!

Tilkkupeittojen taustakappaleeseen menee aina paljon kangasta. Vaikka jäännöspalat eivät näyttäisi vähenevän, onneksi sentään kokonaiskangasmäärä hupenee joka tilkkupeiton myötä. Kankaita ei ainoastaan kerry, vaan myös käytän niitä.

Sunday, 16 August 2015

liukuvaa väriä.

Teidän lukijoiden on ehkä vaikea ymmärtää, miksi olen innostunut tekemään näitä melko yksinkertaisia tilkkublokkeja. Eihän näissä ole mitään haastetta! Leikataan suorakaide ja tällätään päälle ympyrä – mitä tilkkutyötä se muka on?

Kivaa puuhaa kuitenkin. Käyn parastaikaa läpi jäännöspalalaatikkoani ties monennettako kertaa ja katselen kankaita ties monennellako tavalla. Pienikin pala voi päästä käyttöön.


Pyörylöistä tuli mieleen, että näytin niitä Miehelle. Hän on vuosien mittaan oppinut pari (mielestään) harvinaista erikoistermiä tilkkuilun alalta ja hän tiedustelikin, olenko oikein applikoinut pyörylät tilkuille. Kerroin aivan oikein applikoineeni ja käyttäneeni ompelukoneen kivaa tikkiä. Hän ihan hämmästeli, että ompelukoneesta syntyy tuollainen tikki. (Ihan kuin ikinä jaksaisin/ehtisin käsin applikoida pykäpistoilla!)

Toinen Miehen bravuuritermi on hulpio. Hän käyttäisi sanaa mielellään useamminkin, mutta ei sitä valitettavasti kovin usein tarvitse.

Tilkkupinnastakin tulee todella mainio - mikäli kokeiluihini on uskomista, ja miksei olisi.


Ei vaadi erityistä taidokkuutta, ei, mutta taustatilkkujen liukuvan värityksen ansiosta tässä on juju! Näen jo sieluni silmin, että valmis tilkkupinta on hauska, moderni ja hillityn värikäs.

Enää noin 253 blokkia niin tilkkupinta on valmis. Haha.

Saturday, 16 May 2015

valmiit nimilaput - ja keskeneräistä myös.

Sinnikkäästi puurtamalla sain ommelluksi pinon matkalaukun nimilappuja jäännöspalatilkuista.


Nimilappujen kangasosuuksien leikkaaminen on lastenleikkiä! Lisäksi se on erittäin hauskaa! On mukava etsiä lapun etupuolta varten tilkkuja, joissa on joku kiva juju ja taustapuolelle jujutilkkuun sointuva, vaatimattomampi kangaspala.


Valitsen taustapuolelle vaatimattomamman kankaan, sillä varsinainen nimilappuhan peittää siitä suurimman osan.

Vielä minä ompelen lapunkin, vaikka siihen liittyy pikkutarkkaa kääntämistä ja silittämistä myös, mutta voih, sitten seuraa työläs osuus. Täytyy etsiä sopivan joutilaita kankaita, joista leikata täysvinoa kaitaletta. Kankaiden täytyy sointua sekä juju- että taustapuolen kankaaseen ja sitten nuo lenksut pitää vielä ommella.


Yllättävän paljon keskittynyttä ajattelua vaatii vielä nimilapun viimeistelevä osuus eli reunatikkaus ja samalla kertaa kiinnittyvä muovitasku. Jujukangas eli paraatipuoli jää ommellessa alalangan puolelle, joten puolassa oleva lanka täytyy valita sopivasti. Mielellään niin, että voi ommella useamman lapun valmiiksi ilman alalangan vaihtamista. Ylälangan täytyy vastaavasti sointua taustakankaaseen.

Nimilappujen ompelun aikaisen ylä- ja alalankapähkäilyn jälkeen tuntui rennolta ommella taas pari tilkkupintaa. Kokeilin sittenkin, saisinko aikaan Tyttären epämääräisiin vaatimuksiin vastaavan bilelaukun (tai siis pussukan). Pelkät mustat kankaat tuntuivat ikäviltä, joten otin mukaan vähäsen väriä.


Kohta olin myös tikannut tilkkupinnat ja tasoittanut ne:


Löysin kivan keväänvihreän vetoketjun samalla kun etsin bilelaukkuun mustaa ketjua (turhaan etsin ja oli pakko valita punainen – ihan pakko). Koska sain juuri yhden vihertävän pussukan valmiiksi, keskityin käyttämään sitä keväisemmän vihreitä tilkkuja:


Eiköhän tämä tilkkupinta ole sentään tarpeeksi erilainen kuin Puutarhassa-tilkkupussukka?

Tuesday, 28 April 2015

pientä kivaa.

Leikkelin loputtomista jäännöspaloistani tilkkuja matkalaukun nimilappuja varten. Itselläni on toki vain pari matkalaukkua – en siis tarvitse kymmenittäin nimilappuja omaan käyttööni. Sen sijaan ompelen näitä toiveikkaana, että saan muutaman myydyksi tulevassa Siivouspäivän Pop-up-storessa Töölön Tilkkupajassa.


Leikkasin näitä aika isoista jäännöspaloista, mutta siinä selatessani löysin monta tilkkua, joista sain eri kätevästi kapeaa kaitaletta mini-tilkkulasagneen. Ehdin jo ommellakin sen:


Tästä tulee osa vetoketjupussukkaa. Leikkaan sen kahteen palaan ja käytän toisella ja toisella puolella. Selailemassani jäännöspalapinossa näytti olevan valtava määrä pieniä tilkkuja, joilla nämä lasagnepalat voi täydentää.

Ehdin leikata matkalaukun nimilappuratkaisuun tarvittavia vanupalojakin. Vanun leikkeleminen ei tee hyvää leikkuualustalle, joten leikkasin nämä vanupalat joutilaiden mini-leikkuualustojeni päällä. Tällaiseen ne ovat juuri onnen omiaan!


Muutama matkalaukun nimilapun alku odottaa silittämistä (oikeanpuolimmaisin pino), muutama odottaa oikeinpäin kääntämistä ja yksi odottaa purkamista, sillä ompelin tietysti yhden näistä nurja puoli oikeaa vasten.

Nämä työvaiheet ovat tosi kivoja, mutta nimilappuihin olennaisesti liittyvän kiinnityslenkin leikkaaminen, taitteleminen ja ompeleminen on vähän tylsää. Sitä tarvitaan vieläpä aika paljon.


No, joka tapauksessa suurin osa matkalaukun nimilapun valmistamisesta on kivaa! Tykkään myös siitä, kun saan erän valmiiksi. Pino näitä näyttää todella hauskalta ja houkuttelevalta! Silloin sitä ihan toivoo, että itsellä olisi valtava määrä matkalaukkuja ja voisi kiinnittää jokaiseen erilaisen nimilapun.

Friday, 10 April 2015

tilkkujen matka pussukkapinnaksi.

Ompelin tilkkupeittoon päällisen jäännöspalatilkuista ja tartuin tällä viikolla violetteihin vielä jäljelle jääneisiin tilkkuihin. Ompelin niitä melko suunnitelmattomasti yhteen eri tavoin ja silitin välillä.


Olin siinä jäännöspalaneliöitä valmistaessani jo leikannut joistain violeteista jäännöspaloista noin 2,5 cm leveitä suikaleita ja ompelin nyt niistä tilkkulasagnepinnan. Siitä tuli aika matala, joten jatkoin sitä muilla tilkuilla niin että sain kappaleesta noin 20cm korkean.


Sain lopulta tarpeeksi monta tarpeeksi korkeaa tilkkupalaa, joista saisin kaksi tilkkupintaa pussukkaan. Asettelin ne ompelupöydälle ja täydensin leveyttä vielä yhdellä kaitaleella. Palat odottivat pöydällä kaksi päivää, että pääsin niitä ompelemaan yhteen.


Tänään ompelin nuo muutaman hassun sauman ja kas, pussukan tilkkupinnat olivat yhtäkkiä valmiit. Näihin tulee vihreä vetoketju (koska se on varastoissani olevista 25-senttisistä vetoketjuista sopivimman värinen).


Hämmästytin itseni ja leikkasin saman tien näille vanu- ja collegejerseypalat taustalle. Rupesin siis saman tien tikkaamaan näitä! Ihme! Yleensä vatuloin tässä vaiheessa parikin päivää.

Ensin piirsin traktoritilkun mukaan vähän kuin pilvikuvion tai puhekuplan reunat. Ompelin piirrosviivaa pitkin ja sen jälkeen varjotikkauksena koko pussukkapinnan poikki.


Huomasin, että pilvikuvion ompeleminen on työlästä. Helpotin toisen tilkkupinnan tikkaamisurakkaa ja toteutin yksinkertaisemman ympyräkuvion. Näitä on nähty mutta nämä toimivat kivasti.


Husqvarna-merkkinen ompelukoneeni tekee moitteetonta jälkeä ja voin valita alalangan värin vapaasti. Puolassa sattui olemaan kirkkaanpunainen lanka, ja tikkaus näkyykin tilkkupinnan nurjalla puolella selkeänä.


Onko jäännöspalaneliöiden ompelemisen jälkeinen jäännöspalakasa huvennut nyt kun tein pari tilkkupintaa vetoketjupussukkaa varten?


Tässä on mukana vähän muitakin jäännöspaloja, mutta violetteja tilkkuja on edelleen rutkasti. Vaikka kuinka moneen tilkkupussukkaan.

Leikkasin isoimmista paloista jo näitäkin:


Teen lisää matkalaukun nimilappuja kunhan kerkiän.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails