Showing posts with label laukut. Show all posts
Showing posts with label laukut. Show all posts

Saturday, 8 July 2017

katse menneisyyteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina.

Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.  Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio.


Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä!

Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani!

Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä.

Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ vaiheessa tänäkin päivänä.


Äkkiä kelaus vuoteen 2012. Olisiko siellä jotain, mikä ei teettäisi minulle huonoa omaatuntoa?

Olipa hyvinkin! Olin ommellut verhot, jotka ovat edelleen käytössä.

Postaukseni huokui tahatonta huumoria. Olin ostanut pyöröleikkuriini uuden terän, jonka tylsyyttä ihmettelin. Joku fiksumpi sitten valisti minua, että olin todennäköisesti ostanut nuuttausterän enkä leikkuriterää lainkaan! (Nuuttausterällä vedellään paperiin tai kartonkiin viiva, jota pitkin paperi/kartonki on helpompi siististi taittaa.)

Seuraavana vuonna 2013 ompelin vaihteeksi pussukkaa. Lupasin postauksen otsikossa paljastaa nopean tilkkupinnan salaisuuden.

Postauksen lopuksi päättelin, etteivät pussukat silti valmistu yhtään nopeammin, sillä säästyneen ompeluajan saan käytetyksi tilkkupintojen tikkaamiseen. Esimerkiksi tällä tavalla tikaten:


Entä vuonna 2014 sitten? No, silloin leikittiin tilkkuleikkiä.

Minulla olikin käsillä erittäin kauniita ja erittäin pieniä tilkkuja. Jäännöspalat olivat ”Ruususen päiväuni” –tilkkupeitosta, jossa ei tainnut olla ensimmäistäkään rumaa tai edes ei-kaunista kangasta. Tein pienistä tilkuista pienen tilkkulasagnen. Olen sittemmin tehnyt useita vastaavia, koska menetelmä tuottaa oikein kivan lopputuloksen.

Tuolloin valmistamani tilkkulasagnepala päätyi lopulta Karnevaali-pussukaksi:


Vuoden 2015 heinäkuun alkupuolen postaus on sekin värikäs.

Oi, ja kyllä minulla olikin tekeillä hauska tilkkutyö! Tykkäsin sekä sommitella että ommella näitä tilkkublokkeja:


Lopputulokseksi sain ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton, joka on edelleen yksi suosikeistani.

Vuoden 2016 heinäkuun alun tekemiseni olivat yllättävän lähellä viimeaikaisia saavutuksiani.

Olin nimittäin alkanut ommella neliöblokkeja, joista tämän vuoden toukokuussa viimeistelin ”Pöydät täyteen” –tilkkupeiton.


Toivottavasti teistäkin oli viihdyttävää vilkaista menneisyyteen!

Saturday, 20 May 2017

työn alla tilkkulaukku.

”Oikukas kevät” –tilkkukassin nähtyään Tytär ehdotti vähän toisen mallisen laukun tekemistä seuraavaksi. Ompelin lakanakankaasta mallin, joka näytti hänestä melko oikeanlaiselta ja sen mukaan lähdin kokoamaan uusia tilkkukassipintoja.

Suunnitelma oli tämä:


Innostuin edellisen Kuutio-pussukan värityksestä niin, että päätin tähänkin yhdistää tosi neutraalia kangasta. Toteutunut pinta oli siksi tällainen:


Tälle tilkkupinnalle oli tietenkin ommeltava pari. Siihenkin tuli jäännöstilkkuneliö keskelle ja sen ympärille kolmio-neliökuvioita. En tavoitellut symmetristä tai tasaista lopputulosta, mikä on toisaalta hyvä, sillä lopputulos ei ollut kumpaakaan.

Jatkoin tilkkupintoja toisella neutraalilla kankaalla. Päätin toteuttaa jäpäkämmän laukun ja näin niin paljon vaivaa, että kävin vinttivarastosta hakemassa silitettävää tukihuopaa tätä varten!


Tilkkupintaa jatkamaan valitsemani valkopilkullinen harmaa kangas näytti tutulta. Kyllä! Olin juuri pari viikkoa sitten ostanut lisää melkein samanlaista kangasta. Onneksi vain melkein samanlaista, niin ei ollut niin nolo sattumus.

Heti kun tilkkupinta odottaa tikkaamista, minun luovuuteni lopahtaa. En keksi mitään. Tai mitään sellaista, mistä tietäisin, ettei tilkkupinta menisi pilalle. Menen melkein aina yli siitä missä aita on matalin ja valitsen joko
  • Suorat tikkaukset
  • Loivasti mutkittelevat, yhdensuuntaiset tikkaukset
  • Spiraalitikkauksen.

Silloin minun ei tarvitse ponnistella vapaan konetikkauksen parissa, vaan voin vain ommella. Tässä tapauksessa valitsin spiraalitikkauksen ja saatoin välttyä ongelmilta. Tikkaan nimittäin pinnan kiinni vain vanuun. Tämä vanu jää jonkun verran muita vanuja enemmän kiinni kangasta syöttäviin hammastuksiin. Voi olla, että vapaa konetikkaus ei siksi sujuisi yhtä hyvin kuin muulloin.


Tämän pidemmälle en ole edennyt, sillä olen joutunut keskittymään muihin töihin.

Ja nyt juuri polttelee, kun haluaisin ruveta ompelemaan monen värisiä rusettiblokkeja! Ei vain ehdi kaikkea! Pitäisi olla 24 tunnin vuorokausi ja sen lisäksi vaikka kuuden tunnin lisäaika tilkkutöitä varten joka päivä! Kuusi tuntia kerrallaan jaksaisin tehdä.

Monday, 1 May 2017

vappukassi!

Sattumanvaraisesti jäännöspaloja yhdistelemällä syntyneistä tilkkuneliöistä tuli lopulta tilkkukassi. Yhdistin tilkkuihini kahta muuta kangasta ja jaksoin jopa toteuttaa vapaata konetikkausta.

Koska kassi on melko värikäs ja valmistui vapun tienoilla, se olkoon käyttötarkoitukseltaan vappukassi. Sen nimeksi annan vallinneiden sääolosuhteiden innoittamana Oikukas kevät.


Ompelin tilkkukassini netistä löytämäni ohjeen perusteella. Tämä on Ellen Bakerin suunnittelema ”The Pleated Tote”.


Ohje kehottaa käyttämään tavallista kangasta / tavallisia kankaita ja silitettävää tukimateriaalia, mutta korvasin tukimateriaalin vanulla ja vanutikkauksella. Sankoihin käytin jäykisteeksi toista kangasta. Jouduin tietysti ompelemaan sen kiinni, mutta muuten se toimi hyvin.


Oikukas kevät –tilkkukassi on toteutukseltaan yksinkertainen – en ommellut siihen edes sisätaskua (eikä ohjekaan sellaista kehottanut tekemään).


Tilkkukassistani tuli kooltaan seuraavanlainen:
  • Korkeus noin 34 cm
  • Leveys ylhäältä noin 31 cm
  • Leveys alhaalta noin 34 cm
  • Pohjan leveys noin 10 cm
  • Ompelin sangat 13 cm leveistä ja 63 cm pitkistä kaitaleista (taitoin pitkät sivut ensin keskelle ja sitten kahtia ja ompelin kumpaankin reunaan tikkauksen).
Vappukäytössä kassin pohjakangas on aran vaalea (arvelen, että piknikkeilyssä vaarana olisi kurainen maa), mutta pakolliset vapputarvikkeet siihen kyllä mahtuvat. Iloista vappua!

Thursday, 27 April 2017

jäännöstilkut käyttöön.

Ehkä olette huomanneet, että minulla on aina meneillään monta tilkkuprojektia. Niin nytkin! Reunakanttausta vailla valmiit tilkkupeitot viruvat odottamassa huomiotani, kolme tilkkupintaa on taustakappaletta vailla ja kahteen tilkkuprojektiin on rakenteilla blokkeja. Silti tartuin taas yhteen jäännöspalaprojektiin.

Tilkkutöitä tekevälle kertyy kaikenlaisia jäännöspaloja kaikenlaisiin säilyttimiin. Minulla on ompelupöydän vieressä pari, kolme eri paikkaa tilkuille, ja yhden sisällöstä rupesin vain ykskaks ompelemaan tilkkublokkeja.

Otin kiinnostavakuvioisen tai muuten käteen osuneen pienen palan ja ompelin sen ympärille kaitaleet. Jos kaitaletta tai kangasta riitti, tein kierroksen yhdestä kuosista, mutta melkein joka kerta jouduin käyttämään kahta tai kolmea eri kangasta.


Tilkkublokeista tuli vaihtelevan kokoisia, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tasoitusvaiheessa leikkuroin ne suorakaiteiksi, joiden toinen sivu on joku vakiomitoistani. Toisen sivun jätän sellaiseksi kuin palaa riittää. Tässä tasoitettuja tilkkublokkeja, joiden yhtä pitkät sivut ovat kolmea eri mittaa: isoin, keskikokoinen ja pienin.


Ompelin vielä tätäkin enemmän paloja ennen kuin rupesi ahdistamaan, mihin ihmeeseen nämä käytän.

Tytär ilmaisi tässä taannoin, että minun pitäisi tehdä jotain pussukkaa isompaa ja toisaalta tilkkupeittoa pienempää eli esimerkiksi kasseja. ”Sellainen tote bag,” oli hänen ehdotuksensa. Löysin yhden melko sopivalta vaikuttavan ohjeen netistä ja rupesin ompelemaan. Käytin tilkkujen lisäksi paria muuta kangasta.


Kassin yläreunassa on laskokset, eikä tämä ole kovin iso. Työvaihekuvasta voisi luulla, että olen ompelemassa esiliinaa:


Ompelin kangasosioon vapaata konetikkauskuviota:


Tikkaaminen on hidasta! Odotan jo malttamattomana, että pääsisin kokoamaan tämän kassin. Eikä minulla ole edes sankoja leikattuna vielä – sekin työvaihe vaaditaan ensin. Työ jatkuu!

Wednesday, 7 October 2015

muinaismuistoja.

Kuusi vuotta sitten en ollut kirjoittanut yhtään blogikirjoitusta: aloitin bloggaamisen vasta marraskuussa 2009. Vajaan vuoden päästä siitä olin vanha tekijä! Näihin aikoihin vuonna 2010 olin saanut Lauraksi ristimäni PC-laukun valmiiksi. Iloitsen siitä, että Kissa poseeraa hauskasti laukun valmistujaiskuvassa!


Lokakuun alkupuolella 2011 viimeistelin pienempää tilkkulaukkua. Muistan vannoneeni ensimmäisen tukihuopakokeilun jälkeen, etten enää ikinä käyttäisi sitä laukkuihin, mutta kuinka kävi? Tuonkin laukun jäpäköitin tukihuovalla siitäkin huolimatta, että laukkujen viimeisteleminen oli tukalaa.

Enpä olekaan pitkiin aikoihin tehnyt vetoketjulaukkua. Tukihuopaa on varastossa runsaasti! Pitäisikö repäistä ja tehdä pari PIENTÄ vetoketjullista käsilaukkua..?

Vuoden 2012 lokakuun alkupäivinä värkkäilin vetoketjupussukkaa. Ilmeisesti olin jälleen inspiroitunut tilkuista, joita minulla sattui olemaan ompelupöydällä. Valmis pussukka sai nimen ”Syysherkkuja”. Oranssit ja pinkit kankaat toisessa pussukkakappaleessa taisivat olla minusta niin herkut, että keksin tällaisen nimen. Tai ehkä Tytär keksi nimen?


Näihin aikoihin vuonna 2013 olin juuri lukenut tilkkutyökirjan. Suosittelin kirjaa Bright and Bold Cozy Modern Quilts –kirjan, kirjoittanut Kim Schaefer (2012). Olin saanut siitä ainakin 20 tilkkutyöideaa! Muistaakseni löysin Kuusten kuiske –tilkkutyössä käyttämäni tilkkublokin juuri tästä kirjasta – tosin käytin senttimittoja ja lisäksi leikkasin palat ja ompelin blokin eri tavalla kuin kirjan kirjoittaja oli neuvonut.

Tästä pääsen taas Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin, sillä aloittelin omaa applikointiosuuttani vuoden 2014 lokakuun alkupäivinä. Täsmälleen vuosi sitten julkaisin blogiviestin englanniksi, sillä olin mukana ”Around the World Blog Hopissa”. Tilkkutien Tiinatei oli kutsunut minut mukaan kierrokselle ja minähän menin!

Monday, 31 August 2015

elokuun viimeisen päivän ajatuksia.

Ajattelen tänään, että voih, ihanat kesäkuukaudet ovat virallisesti takana ja edessä on monta kuukautta, ennen kuin päivät alkavat taas pidetä. Toisaalta sisätilaharrastukset tuntuvat sopivammilta, kun ulkona ei ole niin lämmin eikä aurinko paista. Kesä- ja heinäkuussa oli tietysti myös sellaista keliä.

Ajattelen myös, että haluaisin aloittaa taas uuden tilkkupeiton ja tällä kertaa kokeilla Delectable Mountains –mallia Bonnie Hunterin mukaan. Muistan, että sama tai ainakin samantapainen malli oli suosikkini jossain tilkkukirjassa, jota luin yli kymmenen vuotta sitten. Olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen, mutta ohje vaati liikaa kangasta ja epäilin myös, riittäisikö kärsivällisyyteni.

Olen kokeillut pikatekniikan toimivuutta minikoossa.



Taidan olla valmis tekemään isompia blokkeja värikkäistä kankaista!

Seuraavaksi ajatuksia elokuun viimeisiltä päiviltä blogivuosieni varrelta -

Viisi vuotta sitten tehtailin kivoja tilkkulaukkuja ja elokuun lopussa vuonna 2010 oli valmistunut hevosaiheinen Poninhäntä-laukku.


Ompelin näköjään myös vihertävää tyynynpäällistä. Siihen tuli hirsimökkiblokkeja! Ooh niitäkin pitäisi taas vaihteeksi tehdä – ne toimivat aina!

Vuotta myöhemmin toimeni olivat hämmästyttävän samanlaiset. Olin valmistanut tyynynpäällisen Tyttären tekemästä tilkkumosaiikista. Tuo huippukiva koristetyyny on asunut sängyllämme siitä saakka.


Tilkkulaukku oli työn alla – tällä kertaa isompi ja vetoketjullinen. Se sai muutaman päivän kuluttua valmistuttuaan nimen Syksyn sävel.

Elokuussa 2012 ompelin juoponpolkumallilla tilkkublokkeja peittoon, joka sai sittemmin nimen Arvoitus. Koska peitto ei sommittelultaan ole täysin mieleiseni, en viivy tässä puheenaiheessa pidempään.

Näihin aikoihin elokuussa 2013 ompelupuuhani olivat aika samanlaisia kuin tänään. Olin leikannut suorakaiteita palapelipeittoon ja olin valmistautumassa applikoimaan palapelipalojen nirkkoja kehittämälleni tilkkupinnalle.



Eipä ole tuo tilkkupinta valmiina vieläkään! Toivottavasti ympyräapplikoinnilleni ei käy samoin.

Viime vuonna tähän aikaan rakentelin plus-kuvioisia tilkkublokkeja.

Tähän on paljon mukavampi palata! Sain tilkkupeiton valmiiksi kohtuullisen nopeasti ja se on meillä päiväpeittona. Annoin sille nimeksi ”Pelkkää hyvää,” koska siinä on plus-kuvio poikineen.



Kissallajin olisi peitosta todennäköisesti sanottavana pelkkää hyvää (siis jos se puhuisi muutakin kuin kissaa).

Sunday, 11 January 2015

mitä ajattelin tänään vuosia sitten.

Tänä samaisena päivänä viisi vuotta sitten tunnustin aloittaneeni uuden projektin (tilkkupussukka, mikäs muukaan), vaikka muitakin töitä oli vaiheessa. En siis ole kehittynyt lainkaan noista ajoista. 

Voi ei! Neljä vuotta sitten kirjoittamani blogipostaus toi taas mieleeni epäonnistuneen tilkkulaukun. Kerron tässä postauksessa väkertäväni laukkua parastaikaa. Siitä ei tullut niin yhtään minkäänlaista! Ihan tyhmä!


Kas, näihin aikoihin vuonna 2012 ompelin myös lapsekasta peittoa. Vauvanpeiton kokoinen tilkkutyö oli tekeillä Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Lapsettaa” –näyttelyyn. Pehmeää ja possunpunaa -tilkkupeitto oli näytteillä samana vuonna myös FinnQuiltin kansallisessa tilkkutyönäyttelyssä.

Kaksi vuotta sitten minulla oli kiire. Olin päättänyt tehdä tilkkupeiton lahjaksi kahdelle vanhalle ystävälleni, joten valitsin joutuisasti valmistuvan mallin. Silti jouduin työskentelemään tosi uutterasti, että peitto valmistui ajoissa. Vanhat ystävät –tilkkupeitto näytti valmiina tällaiselta:



Köh, vuosi sitten ompelin juuri kehyksiä heinäkuussa 2014 valmiiksi saamaani Kuusten kuiske –tilkkupeittooni, johon ompelin ripustuskujan vain pari päivää sitten. Projektini eivät tosiaankaan aina valmistu yhtä ripeästi kuin Vanhat ystävät –tilkkupeitto!

Monday, 8 September 2014

laukkukirjan plussat ja miinukset.

Pistäydyin viime viikolla kirjakaupassa ja selailin käsityökirjaosastolta esiin suomalaisen Vielä yksi laukku! –kirjan, ja olen nyt tutustunut siihen sen verran, että voin antaa siitä arvioni.


Kannessa komeilee laukku, joka muistuttaa itse kehittämääni PC-laukkumallia. (Tein niitä monta, mutta sitten kadotin hyvän kaavani enkä ole sen koommin ommellut yhtäkään samalla mallilla, vaikka minulla olisi vanerisia pohjakappaleitakin valmiina.)

Kirja on suomalaisen Riitta Malinen-Tyynelän kynästä, sillä on suomalainen kustantaja ja se on vielä painettukin Suomessa. Päätin kannattaa suomalaista luovaa ja muuta työtä ja ostin kirjan.

Takakannessa luvataan yli 30 luovaa ohjetta erilaisten tilanteiden laukuille, kasseille ja kukkaroille. Kirjassa on paljon kuvia ja laukkujen lisäksi siinä vinkataan esimerkiksi koristeruusujen tekoon ja annetaan ideoita, millaisista materiaaleista laukun voikaan tehdä. Siinä mielessä kirja onkin tosi kiva.

Jos olisin ollut kirjan kustannustoimittaja, olisin kiinnittänyt huomiota vielä seuraaviin asioihin:

- Valmiin laukun mitat olisi hyvä olla selvästi näkyvissä. Esimerkiksi kannen oranssi laukku on nimetty ”Viikonloppulaukuksi,” mutta se ei vaikuta kovin isolta. Laukkuun on kyllä kaava, mutta se täytyy suurentaa kaksinkertaiseksi, joten sekään ei auta mielikuvituksetonta minua visualisoimaan, minkä kokoinen laukku valmiina mahtaa olla.

- Kun kyseessä on ohje, seuraavanlaisia mainintoja ei minusta pitäisi olla: ”Suunnittele laukkusi muoto ja koko.” ”Suunnittele valmiin laukun korkeus ja leveys.” ”Mieti kantohihnojen pituus ja leveys valmiina.” (Minun ei tarvinnut kovin monta ohjetta selata, että löysin nämä esimerkit.)

- Valmiin kassin kuvan lisäksi mukana voisi olla pieni kaaviokuva, mistä selviäisi lisämittoja. Esimerkiksi kohdat, joihin kassin sangat kiinnitetään.

- Osa kuvista on niin pieniä/tummasävyisiä, ettei laukkujen koristelusta oikein saa selvää.

Valtavat plussat silti seuraavista asioista:

+ Paljon ideoita!

+ Iloisesti kirjoitettu!

+ Paljon kuvia, jotka on otettu suomalaisissa ympäristöissä!

+ SUOMALAISUUS, joka tässä kirjassa on muuta kuin marimekkoa.

Kirja onkin varmasti onnen omiaan ompelijatyypille, jota sentintarkat ohjeet ahdistavat ja joka haluaa suhtautua ompelemiseen luovasti ja vapautuneesti. (Itse haluaisin aina insinöörimäisen tarkat ohjeet.)

Monday, 28 July 2014

tilkkupinnat vetoketjulaukkuun.

Tartuin vihdoin uudelleen tilkkupintoihin, jotka kokosin Tuulen viemää –tilkkupeitosta jääneistä kolmio-neliöistä. Olen aikaisemmin täydentänyt pinnat tilkkulaukkuun sopivan kokoisiksi ja siihen vaiheeseen projekti on jäänyt.


Nyt kuitenkin tilkkupinnat ilmestyivät näkyviin jostain kasasta ja huraa – sain aikaiseksi kävellä muutamia askelia vinttihuoneeseen hakemaan kiinnisilitettävää tukihuopaa. Leikkasin sopivan kokoiset tukihuopapalat ja silitin tilkkupinnat niihin kiinni.


Tämän jälkeen ei tarvittu kuin tikkauksia, niin vetoketjulaukkuun olisi sivut valmiina. Mietin kyllä, kuinkahan kauan tärväisin aikaa tähän väliin, kun nytkin oli viikkoja kuukausia kulunut edellisestä vaiheesta..?

Kissa tarkkaili toimiani näin puuhakkaana:


Se retkotti peittopinon uomassa niin rentona, että ajattelin sen jo luiskahtavan siitä alas. Mutta ei, sen tasapaino ei pettänyt, vaan asento piti.

Kissan ponteva olemus varmaan siivitti minua ja ylsin huipputulokseen: sain tilkkupinnoille ihan tikkauksia! Nyt! Enkä vasta kahden päivän/viikon/kuukauden kuluttua!

Olen hiukan säälinyt upeaa ompelukonettani, siinä kun on noin tsiljardi erikoista koneommelta valmiina ja minä olen käyttänyt vain suoraa ommelta ja siksakkia. Rassukka on varmaan joka kerta sen käynnistäessäni toivonut, että valitsisin jonkun erikoisompeleen, ja joka kerta se on pettynyt. Paitsi nyt ei pettynyt!


Ensiksi halusin kokeilla sievää lehtikuviota, ja siitä tulikin hauska koristeommel. Löysin neljä muuta erikoisommelta, jotka ehkä sopisivat tilkkupintaan ja rohkeasti kokeilin. Rivistön ylin ommel on minusta erittäin onnistunut ja tykkään myös tuosta kahta kaarta yhdistävästä ompeleesta, mutta kaksi muuta ovat liian sekaisen näköisiä.

Puhumattakaan tästä ompeleesta:


Siis tuo kuplavanaa etäisesti muistuttava ommel vaaleansinisellä kankaalla. Ommel on oikein erikois-erikoinen, sillä koko paininjalka liikkuu ompeleen aikana sivusuunnassa, ei siis pelkkä neula. Varmaan on hienoa teknologiaa, mutta en silti tykkää. Ehkä ompelen vääränlaiselle pinnalle tai jotain, mutta joka tapauksessa tähän tilkkupintaan ei tule enempää tuota ommelta. (Onneksi olin valinnut aika lyhyen tilan, johon ommella, niin tämän tikkaaminen ei kestänyt ikuisuuksia.)

Toisessa tilkkupinnassa yhdistelin vapaata konetikkausta (silmukoita) ja koristeompeleita.


Tuleeko värillisiin tilkkuihin tikkauksia? Kuka tietää.

Laukkukappaleen alareunassa on suuntaa vaihtavaa silmukointia.


Aika vaalea laukku tulee, mutta on tässä väriäkin. Ja nyt myös niitä erikoisompeleita! Ompelukoneeni hyrisi tyytyväisyyttään.

Thursday, 21 November 2013

kierrätysaiheita.

Voih sentään, miten vähälukuisiksi minun ompelutuokioni ovat taas kutistuneet! Siltä varalta, että blogini lukijat kuitenkin kaipaavat lukemista, tarjoan taas kierrätysaiheita.

Marraskuussa 2009 

Tilkunviilaaja-blogin ensimmäinen postaus näki päivänvalon neljä vuotta sitten 3.11.2009, ja tuon vuoden marraskuun loppupuolella tunnun puuhanneen PC-laukkuja. Teetin niihin sopivat pohjavaneripalatkin.

Suurista PC-laukkuvalmistamohaaveistani huolimatta tuon tuotteen tekeminen tyssäsi, sillä hukkasin käyttämäni kaavan. En ole löytänyt sitä, vaikka olen monta kertaa etsinyt, enkä toisaalta ole viitsinyt mittailla, laskeskella ja piirrellä uutta kaavaa. Siksi minulla on pohjavaneripaloja jäljellä vielä noin seitsemään laukkuun. Tai yhteentoista. Huokaus.

Marraskuussa 2010 

Ohhoh, marraskuun loppupuolella 2010 olin jo saanut valmiiksi neljä joulukuusiaiheista tyynynpäällistä ja jouluisia lasinalusia oli myös tekeillä. Postauksen nimikin on ”valmiina valmiina”. Kylläpä näytän tehneen ahkerasti kaikenlaista!

Esittelen saman postauksen lopussa joulutilkuista ja kullanhohteisesta kankaasta tekemiäni palasia ja kyselen, mahtaako siitä tulla mitään. No vielä ei ole tullut.

Marraskuussa 2011 

Olen ommellut tilkkukukkatyynynpäällisiä sekä vuoden 2010 että vuoden 2011 marraskuussa. Kerron tässä ”tyynynpäällinen tilkkutyönä” –postauksessani myös Muu-vetoketjupussukan ompelemisesta ja luettelen työvaiheet. Yllättävän pitkä lista! Ja postauksen otsikko on vähän harhaanjohtava, koska siinä on ehkä enemmän vetoketjupussukka-asiaa.

Marraskuussa 2012 

Vuosi sitten olin ollut ensimmäistä kertaa Töölön Tilkkupajassa viettämässä Soilen kanssa kahden hengen ompeluseuraa. Muistan yhä, miten riemastuttavaa oli tarttua toisen ihmisen jäännöstilkkuihin!

Tiedän, että Soile valmisti kokoamani tilkkupinnat pussukoiksi ja itsekin sain pussukan aikaiseksi niistä pinnoista, jotka hänen kehotuksestaan tein itselleni hänen tilkuistaan. Totta kai ihanista jäännöstilkuista ompelemani pussukka sai nimekseen "Ihanuus".

Käytin pussukkaa jopa mallina kuvaillessani valeympyrätikkausta. Myös Tytär olisi halunnut sen itselleen.

Jotkut tilkut vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, vai miten se sanonta menikään.

Wednesday, 23 October 2013

ompelin laukun tilkuista.

Ihmeiden ihme, sain pitkästä aikaa valmiiksi jotain hyödyllisempää kuin tilkkupeiton! Armottoman hitaasti etenevä tilkkulaukkuprojekti on valmis. (Näyttäessäni valmista laukkua, Tytär ihmetteli ääneen, olinko todella tehnyt jotain hyödyllistä.)

Tämä tilkkupaloista ja vaaleasta lisäkankaasta ompelemani, modernisti retro vetoketjulaukku sai nimekseen Takataan roos.


Nimeä keksittiin perheen voimalla, ja idea lähti Tyttären huomiosta, että laukussa on jotain 1960- tai 1970-lukulaista. Ensimmäinen mieleen tullut nimi-idea oli kyllä Twiggy, mutta jatkoimme keksimistä, koska halusin löytää suomenkielisen nimen. (Takataan roos ei tietysti ole ihan suoraviivaista suomea.)

Laukun toisella puolella tilkkupalat on taiteellisesti asemoitu toiseen reunaan.


Tästä puolesta minulle tuli mieleen kelvoton laukkunimi ”Ämpäri” – alin iso tilkkupala muistuttaa vähän ämpäriä. En halua silti antaa sellaista nimeä kivalle laukulle. Ei siis aina ole ihan helppo keksiä hyvää nimeä.

Tilkkulaukkuun valikoitui oranssi vetoketju, johon tämä kuosi tuntui sointuvan hyvin.


Kokosin laukun vuorin aika monesta eri palasta. Kankaat olivat kivoja, mutta kun näen kaikki kuosit keskenään tähän tapaan, yhdistelmä näyttää aika tymäkältä.


No kelpaa. Kun laukkua sulkee vähän, näyttää hillitymmältä.


Tilkkulaukun pohja näyttää tällaiselta:


Takataan roos –tilkkulaukku sivulta:


Kiinnitin kerrokset reteästi nuppineuloilla kerros kerrallaan. Ensin neulasin vuorin kiinni päälliseen. Sitten mittasin sangoille paikat ja neulasin ne kiinni. Lopuksi otin vetoketjulipareen ja kiinnitin sen nuppineuloilla muutamasta kohdasta.

Aikamoiselta piikkisialta näytti, ja aika epätoivoiselta yritykseltä: 


Onnistuin silti ompelemaan kantin melko tasaisesti reunaan kiinni. Neuloja oli tosi paljon, koko ajan sain pysähtyä niitä noukkimaan.

Tilkkulaukun mitat:
  • Leveys yläreunasta noin 35cm 
  • Korkeus noin 31.5cm 
  • Pohjan leveys noin 10cm 
  • Vetoketju oli alkujaan 55-senttinen, mutta lyhensin sitä hieman. 

Lopuksi laukun taiteellisemman puolen alakulmaa lähempää:


Sangat olivat 66cm pitkät ennen kuin ompelin ne kiinni; valmiissa laukussa hieman lyhyemmät. Sangat ovat nelinkertaista kangasta, johon olen silittänyt kiinni tukikankaan. Sankojen sisällä on pyykkinarua vahvikkeena.

Tilkkupinta on silitetty kiinni tukihuopaan ja sen jälkeen tikattu. Laukku on hyvin jäpäkkä!

Sunday, 20 October 2013

ompelin tilkkulaukkua. luin tilkkukirjaa.

Jäännöspaloista ja lisävaaleasta kokoamani ja jo aikaa sitten vanutikkaamani tilkkupinnat ovat vihdoin saamassa laukun muotoa:


Tasoitin palat laukkukappaleiden muotoisiksi ja mallasin, eikö vain vetoketjulipare sovikin hyvin väreihin. Totta kai sopii! Kaikki sopii aina kun vain pannaan sopimaan.

Olen myös ommellut laukun vuorikappaleet melkein valmiiksi. Seuraavaksi täytyy vissiin ruveta valitsemaan laukkuun sankakangasta, huokaus. Valintoja!

Minulla kun on yleensä monenlaisia töitä tekeillä, niin aloitin tällaiset jouluiset lasinaluset:


Kuponkikangas on tilkkukilta Syyringin kankaidenvaihtoillasta kotoisin, mutta en millään pysty muistamaan, keneltä tilkkuystävältäni sen kaappasin. Vaalea vihreä tuo näihin lisää valoisuutta.

Ensimmäistä kertaa kokeilen ommella ensimmäisen kehyskaitalekerroksen näin, että leikkaan palat erilleen vasta tämän ommeltuani. Tuumin, että näin ehkä säästän hieman kaitalekangasta.

Arvostelen tilkkukirjan

Kirjastosta löytyi pitkästä aikaa tilkkukirja, jota en ollut lukenut. Nyt olen lukenut tämänkin, eli Sarah Fielken kirjoittaman ”Iso ilo pienistä tilkuista” –kirjan.


Kirjassa on ohje 20 tilkkutyöhön, joiden avulla voi tutustua kymmeneen eri tekniikkaan, esimerkiksi kaitaleompeluun, lentäviin hanhiin, Y-saumoihin ja portaittain ompeluun. Näistä tekniikkakuvauksista voi saada paljon ideoita.

Mallit ovat hyvin Sarah Fielken näköisiä – kenenpä muunkaan – ja on makuasia, pitääkö näistä. Voisi luulla, että kirjavan ystävänä tykkäisin näistäkin jokaisesta, mutta jostain syystä kirjassa on vain pari minua kiinnostavaa mallia.

Hauskin osuus oli heti alussa, kun Sarah kertoo, miten hän valitsee kankaat tilkkutöihinsä. Sitä tykkäsin lukea (vaikkei hänen kuvauksensa tuo kovin paljon apuja meille muille).

Friday, 13 September 2013

ajattelen tänään ja 2 vuotta sitten.

2 vuotta sitten olin ompelemassa musta-harmaasävyistä vetoketjulaukkua. Samassa postauksessa vastasin kysymykseen ”mistä ideoita tilkkutöihin”.

Postauksessani linkitin kahteen blogosfääristä löytämääni tilkkutyöhön, joiden näköisiä töitä itsekin tykkäisin ehkä tehdä. Toisessa oli plussia ja toisessa kolmio-neliöitä.

Olin jo unohtanut nämä nimenomaiset ideat, mutta äskettäinhän kerroin plussakuviokokeiluistani, ja tumma-vaalea kolmio-neliötähtipintani on vähän samaa henkimaailmaa kuin tuo toinen idea.

Tänään ajattelen, että Pinterestistä saa ideoita kaikkein helpoimmalla, ainakin kun on päässyt nuppineulottamisessa vähän alkuun.

Tilkunviilaajalla on Pinterestissä pari muistitaulua, joista yhteen olen kerännyt kuvia teemalla ”Ideat / Voisin tehdä”.

Toinen ajatukseni on kokeilla ”katoavia neljiä neliöitä” eli ”disappearing four-patch” –tekniikkaa. Sitten joskus.

Shush I’m Quilting teki tästä aika hauskan variaation.

Kolmanneksi, vastustuskykyni on olematon, jos vinkataan, että ”näin käyttelet kivasti jäännöstilkkujasi”. Quilt It –blogin Marit oli tehnyt kahta vähän erilaista jäännöspalablokkia. Toisessa oli valkoinen keskipala, toisessa ei, mutta kummassakin oli ideana käyttää vain yhden sävyisiä tilkkuja.

Kova kokemukseni on vain ollut, että kun nostan jäännöspalalaarini ompelupisteen viereen, ei kestä kuin tovi, niin jäännöspaloja on vielä paljon entistä enemmän.

Voi kun lompakko toimisi samalla periaatteella.

Thursday, 1 August 2013

elokuu! hidasta.

Tilkunviilaajan elokuun kalenterikuvassa on tilkkulaukku, jonka pinnat kokosin parin kuvatilkun ympärille.


"Ajatus kantaa hedelmää" -laukku on tosi jäpäkkä ja siitä tuli mielestäni hauska. Siksi ihmettelin kovasti, ettei se mennyt kaupaksi viime myyntitilaisuudessani. No, se on siis sulostuttanut varastoani valmistumisestaan asti.

Sitten otsikon lupamaan hitaaseen. Hohhoijaa, neliö-tähtikuvioisen pinnan jatkaminen lentävät hanhet –riveillä vei paljon enemmän aikaa kuin etukäteen ajattelin. Olen puurtanut työn parissa kokonaisen tilkkuilupäivän – siis päivän, jonka aikana teen paljon muutakin kuin vain tilkkutyötä – ja nyt vasta sain pinnan valmiiksi.

Tässä ensin näytiksi erikseen valmistamani tummat hanhet.


Eniten aikaa meni palojen ja pinnan silittämiseen. Työssä on noin tsiljardi saumaa. Se on taustapuolelta melko siisti, mutta ei täydellinen. Vaikka kuinka varoin ja mielestäni käänsin saumat oikeaan suuntaan, risteyksiä tuli – eli niitä saumoja, jotka on toisessa päässään käännetty toiseen ja toisessa päässä toiseen suuntaan.

Tässä kuitenkin aika suoraviivainen pinta, jonka saumat kääntyvät kaikki oikeisiin suuntiin.


Ehkä pidän tämän peiton itse, meinaan sitten kun tämä joskus hamassa tulevaisuudessa on ehkä valmis. Tässä on ollut tosi paljon työtä, ja sattumoisin peitto on aika sopivan kokoinen meidän päiväpeitoksi.


Verhot vain pitäisi vaihtaa, jos tämä muuttaa makkariin.

Pyrin työn aikana "riittävän hyvään" eli en murehtinut, elleivät kaikki saumat menneet ihan tasan. Erityisesti lentäviä hanhia kootessani lohdutin itseäni sillä, ettei tämän ole määrä olla täydellinen, vaan kiva tilkkupinta! Aika hyvin sain silti aikaiseksi teräviä ja kohdakkain osuvia kärkiä. Tai ehkä juuri sen takia, etten pingottanut.

Tässä ehkä värikkäin kohta peitosta:


En esittele pintaa isommasti ennen kuin se on tikattu ja valmis. Saatte tyytyä näihin maistiaisiin.

Erityiskiitokset Tilkku & Tilkku –blogin pitäjälle, joka lähetti minulle erän vaaleita jäännöspalojaan. Käyttelin niitä ahkerasti tässä työssä!

Suunnittelen seuraavaksi ompelevani pussukan. Uusi kissakangas sointuisi tällaisiin muihin kankaisiin, ja löytyipä varastoista valmis tilkkupalakin. Tytär etsi esiin nämä kankaat.


Minunhan siis pitäisi koota kahdelle valmiille tilkkupinnalle, siis uusimmalle neliö-tähtikuvioiselle ja myös juopon polku –pinnalle taustakappaleet, jotta voisin viedä nekin Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun tikattaviksi (vein sinne tiistaina kaksi pintaa: vinoneliö-raitaisen tilkkupinnan ja hauskan "kirjavat kalterit" -tilkkupinnan). Mutta en viitsi! On paljon kivampaa ommella "oikeita" tilkkujuttuja.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails