Tilkunviilaaja

Olin tänään luomusteni kanssa pienimuotoisissa myyjäisissä, joita varten olin ahertanut monenmonta juttua. Vielä eilen illalla puursin viime tingan parissa ja sain kuin sainkin pussukan valmiiksi tätä päivää varten. Nallekarkkeja-vetoketjupussukka näyttää tältä: Jokainen myyntipöydän ääreen pysähtynyt hypisteli tätä. Hyökkäävämmällä otteella olisin saanut sen heti myydyksi, mutta maltoin odottaa. Tapahtuman perimmäinen tarkoitus on näyttely, ei myynti. Mutta tosiostaja saapui sitten pöydän ääreen, zoomasi erehtymättä suosituimpaan pussukkaan ja ostaa täräytti sen pois kuljeksimasta. Pussukan kuosi lähti kahdesta jotenkin toisiinsa sopineesta jäännöstilkkuneliöstä. Lisäsin sekaan Tyttären entistä farkkua ja somaa pilkullista kangasta, jonka taas valitsin vetoketjun väriin sopivaksi. Tilkkupintaa kootessani minulla ei vielä ollut kauhea kiire, ja kokeilin vaihtuvavärisen langan väritystä. Rullasta on mahdoton nähdä, millaisia värejä langassa oikeasti on, mutta tällaisessa tiuha

Vilkasta mielikuvitusta osoittaen (vitsi!) tikkasin musta-valkoisen tilkkupinnan suorilla koneompeleilla kiinni jäykistyskerrokseen, joka tällä kertaa on siis silitettävä tukihuopa. Tikkasin suorat ompeleet parille eri etäisyydelle toisistaan. Jos tilkkujen sauma tuntui olevan aavistuksen vinossa, tikkasin mieluummin sauman suuntaisesti. Paljon ei ollut heittoja! Hyvä, minä! Istuin koko ompelurupeaman tikkauksien parissa. Kun laukkupinta oli tikattu, tikkasin myös lehmäkankaiseen pussukka-aihioon suoraa ommelta. Lehmät katsoivat minua anoen, kun olin tikkaamaisillani heidänkin ylitseen. Niinpä vaihdoin koneeseen tikkauspaininjalan ja tikkasin heidän kasvojensa ympärille vapaata konetikkausta, aika vähän. Hahaa, pussukkakappaleet on tasoitettu jo ja vuorikappaleetkin ovat valmiit (vaikka eivät näy kuvassa). Tästä pussukasta ei tule yhtä paljon alaspäin kapeneva kuin yleensä, koskapa muistin leikata kappaleet alaspäin leveneviksi! Lasinaluset ”Maatiaiset”-nimiset lasinalu

Vihdoinkin valmis! ”Soma” –niminen tilkkutyynynpäällinen, päällä applikoidusta tilkkukukasta tehty käsin tikattu kuponki: Toisella puolella perinteisempää tilkkuneliötä yhdistettynä ruskehtavaan kankaaseen: Kyllä on haasteellista ottaa valokuvia sisällä talvisin! Ilta-aikaan! Ei näistä tule kyllä juuri minkään näköisiä, eikä ainakaan nimensä veroisia eli somia. Tyynykin näyttää ylettömän muhkuraiselta, lähinnä varmaan siksi, että tungin päällisen sisään tyynyn, joka oli 45cm leveä mutta ehkä 55cm pitkä (onneksi tosi löprösti täytetty niin että se mahtui tuonne). Minulla ei ole yhtään sisätyynyä enää varastossa, joten käytän niitä tyynyjä, joita huushollissa sattuu (käden ulottuvilla) olemaan. Tästä kuvasta näkee sentään jotain. Ainakin napit näyttävät olevan epämääräisillä etäisyyksillä toisistaan, kiitos mittavirheen. Soma-tyynynpäällinen on kooltaan 45cm x 45cm. Tekeillä myös Ihanasta lehmäkuvioisesta kankaasta musta-valko-teemaan sopiva pieni tilkkupussukka: Eik

Ohi kaikkien suunnitelmien, ompelin tänään tyynynpäällisen. Vintin siivouksen aikana löysin kuviollisen karvatrikoon, josta olin kaiketi suunnitellut ompelevani jotain Tyttärelle. Kangas ei enää vaikuta siltä, että se aivan pian kelpaisi minkäänlaiseksi vaatteeksi jälkikasvulle, enkä sitä näe oikein omana asunanikaan. Otin kankaan kuitenkin esiin – keksin, että siitä voisi saada kivan tyynynpäällisen. No tilkkutyöt ovat minun juttuni, joten en suoralta kädeltä halunnut tehdä tyynynpäällistä kokonaan karvatrikoosta. Päätin tehdä toisen puolen puuvillakankaista. Karvatrikoo oli toiselta puoleltakin kivan kuvioista: Valmiina ”Nurin-oikein” -tyynynpäällinen näyttää tältä: Toisella puolella on väriin sopivia ja väriin sopimattomia kukkakankaita. Ompelin vetoketjukaistaleen ensiksi ja lisäsin kaistaleeseen muut tyynykappaleet. Päällinen on 50cm x 50cm tyynyyn sopiva. Minulla oli 55-senttisiä vetoketjuja, joista valitsin väreihin parhaiten sopivaksi persinkanvärisen. No eihän se

Tummanpuhuvat, piparkakku-ukko- ja –akkakuvioiset tilkkulasinaluset ovat olleet valmiit jo jonkin aikaa, mutta olen unohtanut ottaa heistä kuvan. Melkein unohtui ottaa kuva kokonaan, sillä muistin kaivaa kännykkäkameran esiin vasta kun he olivat jo pinossa: Ajattelin ensin, että tikkaisin nämä vapaalla konetikkauksella, mutta käsialan hallitseminen näin pienellä alustalla tuntui vaikealta. Ehdin vähän kokeilla ohjaustuntumaa kun jo totesin, että sormet olivat koko ajan liian lähellä neulaa. Eli vaihdoin tilalle tavallisen tikkauspaininjalkasysteemin ja käyttelin suoraa ommelta kuten tavallisesti. Vähän erikoisuutta tuovat nuo käsivaraiset kaaret joka sivulla. Tyttären mielestä nämä olivat aika synkät, mutta itse ajattelen, että epäsovinnaisempaan joulukotiin nämä saattavat olla juuri sopivat!

Tunsin itseni aikaansaavaksi heti, kun Pink Panther –kuvioinen tilkkupinta oli kassin muotoinen, ja kun vielä vuorikin oli koossa ja kappaleet olivat sisäkkäin, olin mielestäni voiton puolella: Vihdoinkin tilkkupinnasta on tulossa jotain! Laukkukappaleet olivat kooltaan noin 40cm x 31cm. Ompelin alanurkkiin 10cm leveän muotokolmion. Rohkaistuin lisäksi kokeilemaan vetoketjukiinnityksen ompelemista. Löysin yhdestä japanilaisesta tilkkulehdestä vinkin vetoketjulipareen ompelemiseksi. Se tuntui riittävän helpolta tavalta. Ommellaan vain vetoketju kahden kangaskappaleen väliin ja kangas ommellaan sitten kiinni laukun suulle. Toiselta puolelta vetoketju on reilun mittainen, toinen pää on siistitty kaitaleen avulla. Päättelin kaitaleen mitan (2 x 30cm x 6cm saumanvaroineen) itse tarkastelemalla ensin tilkkulehden kuvia ja sitten laukkuaihiotani. Sangat ompelin tavallista pidemmiksi, lähemmäs 50cm pitkiksi. Sankojen pitäisi olla niin pitkät, että laukkua voi kantaa olalla. Lauk

Jouluiset”-nimellä (mielikuvituksellisesti) kutsumani lasinaluset valmistuivat vihdoinkin eilen. Olen päätellyt tikkausten langanpäitä jo kolmena iltana. En tietenkään koko iltaa, mutta riittävästi oli tätä puuhaa. Ompelupöydälleni pääsi myös Pink Panther –kankainen laukku tai oikeastaan sen vuori, johon valitsin kaksi kerrosta kangasta. Ompelin vuoriin taskun, tikkasin toisen vuorikappaleen palat yhteen ja kiinnitin taskun siihen. Toinen vuorikappale on vielä kahtena kerroksena erillään. En vielä tiedä tarkalleen, millainen laukku paloista syntyy, mutta olen päättänyt joka tapauksessa valmistaa tämän. Kangas on ollut keskeneräisten joukossa jo aivan tarpeeksi kauan! Jouluinen pöytäliinasuunnitelma Siirtelin taas pinoja ompelualueellani ja kas, silmiin osui Tilkkutarhan Minnalta ostamani iiiihana jouluaiheinen kangas: Kuvassa siis tuo alin kangaspala (joulukankaan sekä kuvan kaksi muuta kangasta ostin Syyringin kiltaillassa lokakuussa, kun Tilkkutarhan Minna teki sinne e

”Joulupalloiset”-lasinaluset ovat valmiit. Kuvassa niistä kaksi: Näitä on yhteensä kolme samanlaista. Vihreät tikkaukset alusien ulkoreunoissa ja pystytikkaukset kullanvärisellä tikkauslangalla. Pystytikkaukset mutkittelevat lievästi – niissä on sellainen huoleton vaikutelma. Joulukankaista on tulossa kaikkiaan 14 kpl lasinalusia, joista suurin osa on keskenään erilaisia. Nämä joulupallokankaiset ovat samanlaisia, koska tähän kankaaseen oli vaikea löytää reunakangasta, joka ei olisi tylsistyttänyt upeaa keskikangasta. Minipussukka Aloitin taas yhden pussukan, jonka toteutan maailman helpoimmalla vetoketjupussukan mallilla. Tästä tulee hyvin pieni: sellaisen pikkurahakukkaron kokoinen. Kävin oikein kaupasta ostamassa lyhyitä (10-senttisiä) vetoketjuja à 1,50 euroa. (Juu ei varastossa ollut näin lyhyitä, vaikka suunnilleen kaikkia muita pituuksia kyllä löytyi.) Päätin muuntaa yksinkertaista mallia sen verran, että lisään päällikankaiden alapuolelle ohuen vanun ja tikkaan v

Huomenna on taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, jossa teemana on kankaidenvaihtotori. Erityisesti on pyydetty ottamaan mukaan kankaita, jotka itse luokittelisi sarjaan ”epätoivoiset”. Kangasvarastoja penkoessani löysin muutaman keskeneräisen työn (lue: laatikollisen niitä) ja otin muutaman sellaisen takaisin ompelupöydälle. Ehkä niistä jonain päivänä tulee jotain valmista. Ensiksi kuitenkin täysin uusi projekti. Olen varmaan ostanut 15-senttiset vetoketjuja silloin, kun Tytär oli 2-vuotias ja tein hänelle collegekankaisia mekkoja, joiden etukappaleessa oli vetoketju. Aika kauan aikaa sitten. Tein pussukat maailman helpoimmalla tavalla ommella vetoketjupussukka. Taas hämmästelin, miten helposti se käy! Toisaalta näiden ompelemisessa ei ole mitään haastetta: nämä vain valmistetaan ja sillä selvä. Mutta aika kivat pussukat silti: Jotta nämäkin olisivat uniikkikappaleita, valitsin kumpaankin omanlaisensa vuorikankaan. Harmi vain, että valmistuksen tuoksinassa unohd

Valmiina tänään: haamukuvioiset ”Aavemaiset”-lasinaluset. Kolmessa on tumma reunus (kiitos kankaasta, Lea!) ja kolmessa valkoinen, mustapilkkuinen reunus. Taustakangas on kaikissa samaa, solmuvärjätyn näköistä kelta-oranssia kangasta. Valkoinen reunakaitalekangas on ehkä vanhimpia tilkkupuuvilloja mitä minulla on. En edes muista, milloin olen sen hankkinut. Ehkä jopa 80-luvulla. Valmiina myös: tilkkutyönä toteutettu tyynynpäällinen x 2 Purin hammasta ja ryhdyin ompelemaan tilkkukuusityynynpäällisille taustakappaleita. Tässä niistä yksi: Kiinnitin pellavakankaaseen joulukangaskaitaleen. En halunnut leikata hulpioreunaa pois, koska se oli minusta niin söpö. Eipähän tarvinnut tehdä saumaa, ommella päälle vain. Ensimmäiseen tekemääni takakappaleeseen ompelin napinlävet mielestäni liian kauas reunasta, ja tässä korjasin virheeni. No tässä olikin leveämpi nappikaitale. Sen sijaan, että olisin purkanut jo ompelemani napinläven, ompelin toisen samanlaisen toiseen reunaan. Sitte