Showing posts with label konetikkaus. Show all posts
Showing posts with label konetikkaus. Show all posts

Monday, 20 February 2017

vihdoinkin!

Sain tilkkukavereilta kirjotun tilkun ja haasteen rakentaa tilkun ympärille tietyn kokoinen tilkkuseinävaate. Määräpäiväkin annettiin ja se tuntui tuolloin olevan kaukana tulevaisuudessa.

Sitten määräpäivä alkoi lähetä ja minua jo hieman ahdisti. Luulin myös hetken, että olin kadottanut koko tilkun (laadin mielessäni jo vuolaita anteeksipyyntöjä, kun haastetyö olisi tilkun kadottua jäänyt mahdottomaksi toteuttaa). Tilkku löytyi sitten kirjaimellisesti nenäni edestä. Olin kiinnittänyt sen nuppineulalla ilmoitustauluun, joka on seinällä ompelupöytäni edessä.

Kirjottu tilkku on tämän näköinen (ja kuva on myöhemmästä tilkkutyön vaiheesta):


Katselin tilkkuani ja mietin, miten se puhuttelee minua. Löysin siitä turkoosin värin ja kas, ompelupöydältä löytyi ihanasta kaitalerullastani jääneitä turkooseja paloja. Koska samaisesta rullasta oli jäänyt myös punaisia paloja, ompelin tilkun ympärille tällaista:


Tässä kohtaa lakkasin kuuntelemasta tilkkua ja askartelin ainoastaan kaitalerullan jäännöspaloja kiinnostaviin asemiin keskeisen kappaleen ympärille. Tein pari lentävää hanhea ja kolmio-neliötä ja ompelin myös aiemmista vaiheista jääneistä paloista jonkunlaisia suorakulmioita.


Huomaatteko, miten joukkoon hiipi jo yksi kuviollinen kangas? En vain voinut pitäytyä pelkissä yksivärisissä.

Kuviollisia tilkkuja tuli mukaan vielä lisää:


Keskityin lähinnä ompelemaan määrämitat täyttävän tilkkupinnan. Päädyin rakentamaan kirjavalle keskiosalle kehyksen ja valitsin siihen kuviollisen tumman kankaan. Tikkasin työn täyteen kaikenlaisia kuvioita: suoraa ja kaartuvaa tikkausta sekä vapaata konetikkausta.

Kyllä sain pinnistellä, että pysyin tämän työn syrjässä loppuun asti. En olisi millään viitsinyt ommella tähän ripustuskujaa, mutta pakko oli. Lopulta seinävaatteeni oli valmis ja annoin sille nimen ”Eksoottinen elämys”.


Työ on kooltaan noin 53cm x 70cm.

Kyseessä on monella tavoin todellakin eksoottinen elämys. Värit valikoituivat kaitalerullan perusteella – ja olin käyttänyt jo heleimmät värit loppuun. En harrasta ihan tällaisia värejä tai yhdistelmiä. En ole koskaan aikaisemmin ommellut tilkkutyötä, jossa olisi näin suuri enemmistö yksivärisiä kankaita. Tikkauksetkin olivat minulle aivan oudot valinnat.


Kun tavallisesti pärjäilen suoralla ompeleella, virittelin tähän aika vaativaakin vapaata konetikkausta – ja vieläpä selvästi erottuvalla langalla. Eksoottista, eksoottista!

Ai niin, ja vielä lisäsin tekemääni vinoruutuun käsinkirjontaa, jonka kuvion otin alkuperäisestä kirjotilkusta. No huhhuh. Katselen työtäni ja on kuin sen olisi tehnyt joku muu.

Onneksi tämä työ on valmis! Voin taas tehdä jotain itselleni luonteenomaisempaa.

Monday, 10 October 2016

sain valmiiksi vetoketjupussukan.

Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka.

Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa.


Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani.

Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä:




Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän.

Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! !

Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompelemani vinonauhan pätkän, johon teen solmun. Tähän en ihan ehtinyt valmistaa sitä, vaan jouduin kissaa ruokkimaan. Se maukui niin vaativasti, ettei muu auttanut. (Se saa ruoka-annoksen kaksi kertaa päivässä ja iltaruoka on sille tärkeä. En raaski pitää sitä kauan pyytelemässä.)

No niin, takaisin asiaan. Tässä kuva tikatuista tilkkupinnoista ennen niiden ompelemista pussukan muotoon. Tikkaukset erottuvat hyvin.


Luulin, että tällainen tikkaus olisi ollut aika joutuisa toteuttaa, mutta olin väärässä. Aikamoinen tuhertaminen tässä oli, vaikka ompelin tavallisella suoralla ompeleella. (Tai ehkä juuri siksi jouduin tuhertamaan.)

Aaltoileva-tilkkupussukan pohjakappale on tällainen:


Pussukan mitat ja tekniset tiedot ovat seuraavat:

  • Korkeus noin 19 cm
  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenkin pituus noin 36 cm.

Aaltoileva-pussukka on siis Street-mallistoa.

Tilkkupinnat on koottu jäännöspaloista. Vuorikappaleet leikkasin silkkipainajan puuvillaisista testipainatusrievuista.

Tilkkupintojen napakoittajana on yksi kerros ohutta tikkausvanua ja yksi kerros collegejerseytä. Koska tikkauksia on tiuhassa, tästä tuli erittäin topakka. Se pysyy erinomaisen ryhdikkäänä itsekseen pystyssä.


Valitettavasti sen topakkuus ei kuvasta oikein välity, mutta uskokaa pois! Jämäkkä on.

Saturday, 30 April 2016

ompelin pussukan kolmio-neliöistä.

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa.

Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa.


Uusimman pussukkani nimi on Merenneito.

Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista:


Ja tällaisista:


Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen, sellaista mikä yhtään sopii. Tai ei tarvitse edes sopia.

Onpa kiva kun taas pystyy ottamaan valmistujaiskuvia kunnolla valoisassa!


Pohdiskelin, että pussukat syntyisivät vielä joutuisammin, jos muistaisin/viitsisin leikata/ommella valmiita keskimäärin sopivan kokoisia vuorikappaleita (ja jopa sisätaskuja Tilkunviilaajamerkkeineen) sekä kolmea eri mittaista kantolenksua. Nyt joudun aina pysähtymään noiden tehtävien pariin kesken kaiken. Mutta en ole niin suunnitelmallinen tai viitseliäs.

Sen verran olen parantanut asemiani, että nykyään heittelen kaikki yli jääneet kanttipalat yhteen ompelupöydällä asuvaan laatikkoon. Sieltä joskus löydän jopa sopivia kantteja ja toisinaan myös kantolenksuksi sopivia paloja. Esimerkiksi tällä kertaa:


Kirjava kantolenksu on Aamuvirkku-tilkkupeiton kanttaamisesta yli jäänyttä kaitaletta. Se sopi tähän hyvin ja ennen kaikkea se oli valmiina käyttöön.

Merenneito-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 29 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 48 cm pitkästä kaitaleesta.

Vetoketjun pituutta en tässä mainitse, sillä aloitin paljon tarvitsemaani pitemmästä ja lopuksi huolittelin vetoketjun sopivan mittaiseksi päättelemällä sen kangastilkulla.


Nyt minulla on kyllä pieni ongelman tapainen. Tein tästä auki asti avautuvan pussukan eli tämän pitäisi olla Avoin-mallistoani, mutta ompelin tähän myös pitkän kantolenksun, joka tekisi pussukasta Street-malliston edustajan. Mikä neuvoksi? Onko tämä enemmän Street vai Avoin?

Thursday, 8 October 2015

lempipussukka?

Tuleeko tästä pöllöin koristellusta vetoketjupussukasta uuden omistajansa lempipussukka? Ehkä, mutta varmistin osaltani asian nimeämällä tämän sopivasti. Uusin tilkkupussukka on siis nimeltään Lempi.


Täydensin pöllön ympäri meneviä sekä suoria tikkauksiani sydämen ympäri kiertyvillä tikkausviivoilla. Pussukan väritys on hempeä, joten näistä juolahti mieleen nimi Lempi.

Lempi-pussukan toisella puolella on erivärinen pöllö:


Tälle puolelle tein kulmikkaat tikkaukset. Pöllöllä on jotenkin tuima ilme. Ovatkohan lempiväiset riidelleet ja siksi ovat eri puolilla pussukkaa? Ainakin tämän puolen pöllö vaikuttaa suivaantuneelta.

Toisen puolen pöllö on ehkä kirjoittamassa rakkauskirjettä ja piirtelee siihen sydänkuviota.

Vaikka leikkasin tilkkupintaani paloja pitkistä kankaista, käytin myös pikkuisia jäännöspaloja. Siksi lopputulos on mieleiseni:


Minä vain tykkään tilkuista! Olette ehkä huomanneet.


Otin nämä tekovaiheen kuvat, jotta voisin näyttää, että lisäsin kummankin pöllön alle ylimääräisen kerroksen vanua. Tikkasin pöllön ympäriltä ja leikkasin ylimäärävanun pois. Ajattelin, että pöllöt näyttäisivät valmiissa pussukassa pyöreämmiltä ja pulleammilta.

Sanokaa ääneen: pullea, pyöreä pöllö!

Ehkä tästä kuvasta hiukan näkyy, että pöllöt ovat litteää kolmiulotteisemmat:


Valmis pussukka on mitoiltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 30 cm
  • Korkeus noin 21 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Käytin tähän 30-senttisen vetoketjun, mutta lyhensin sitä pari senttiä, kun satuin tekemään vähän turhan kapeat tilkkupinnat!

Ompelin kantolenksun nyt 21 cm pitkästä ja 6cm leveästä kaitaleesta. Eipä tullutkaan Street-malliston pussukkaa tästä!

Tein Lempi-pussukan tietylle henkilölle – hän korjasi anopin koruja ja minä tein vastavuoroisesti hänelle pinkki-vihreän vetoketjupussukan. Siksi panostin viimeaikaista enemmän myös sisäpuoleen. Tässä on esimerkiksi sisätasku:


Toiseen vuorikappaleeseen ompelin lintukuvakupongin, samasta sarjasta kuin pöllöt.


Lintu on valmistautumassa ottamaan toisen pöllön rakkauskirjeen nokkaansa ja lennättämään sen toisen pöllön luettavaksi. Tuo isompi lintu ihmettelee pöllöjen pöllömäisyyttä. Miksi toinen mutristelee? Hehän kuuluvat yhteen!

(Heidän epäonnekseen minä satuin ompelemaan heidät Lempi-pussukan eri puolille.)

Monday, 28 September 2015

valmis tilkkupussukka!

Ompelin eilen valmiiksi tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Rusakko. Tilkkupussukka valmistui päiväsaikaan, joten sain näpätyksi siitä melko kivat valmistujaiskuvat. Ensiksi esittelen pussukan sammaloituneilla kalliorapuilla:


Kuvasin Rusakko-pussukkaa myös kulahtaneella puutarhapenkillämme:


Käytin melko pienistä ja tosi pienistä jäännöstilkuista kokoamani pinnat tähän ja täydensin ne pussukan kokoisiksi lisäämällä rinkulakuvioista kangasta sivulle ja pohjaan. Tikkausvaiheessa tilkkupinnat näyttivät aika urpoilta, mutta valmiissa pussukassa rinkulakangasta ei näytä olevan yletöntä määrää.

Paitsi pohjakappaleessa:


Mutta sehän jää pussukan alle yleensä näkymättömiin. Hienot tilkut ja värkkäillyt tilkkupinnat menevät pohjakappaleessa vähän kuin hukkaan.

Tikkasin tilkkupinnat ohueen tikkausvanuun, jonka alle otin vielä hipunutta lakanakangasta. Tikattu pinta jäi ohuemmaksi kuin silloin, kun käytän lisäkerroksena collegejerseytä. Pussukka seisoo silti ongelmitta itsekseen:


Kuvaussessiota varten olin tosin topannut pussukan sisään pohjaa pyöristämään parin villasukkia, jotka otin tätä kuvaa varten pois:


Vuorikappaleet on koottu parista eri kankaasta, jotka sointuvat melko hyvin pussukan päällipuoleen.


Käytin Rusakko-tilkkupussukkaan 25-senttisen vetoketjun. Pussukan muut mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 19 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksun ompelin 6 cm leveästä, 42 cm pitkästä kaitaleesta. 


Rusakko-pussukkakin on siis Street-mallistoa. (En juuri tee muunlaisia pussukoita nykyään.)

Vetoketjun päihin ompelemani kangaslipareet näkyvät melko sopivan verran valmiin pussukan nurkissa:


Rusakko on toinen kangassilpuista kokoamani tilkkupussukka. Kangas- ja väriyhdistelmät ovat merkilliset, mutta tykkään tästä silti. Tämä ei ole söpö, mutta käyttökelpoinen.


Tilkkupintaan tikkasin kaksi spiraalia kummallekin puolelle. Jos haluat tietää, miten ompelen spiraalit, katso tikkausohjeeni täältä.

Ai miksi juuri Rusakko? Tässä on aika lailla ruskeaa väriä ja rinkulakuviot toivat mieleen pomppimisen.

Kolmaskin tilkkupussukka on jo valmis, mutta siitä ei ole yhtään kuvaa. Illat pimenevät niin nopeasti, etten eilen ehtinyt pitää toista kuvaussessiota.

Sunday, 27 September 2015

kaksi pussukkaa kesken.

Spiraalein tikkaamani tilkkupinnat ovat jo melkein pussukkana – olen ommellut niiden väliin vetoketjun.


Tähän vaiheeseen oli pakko lopettaa, sillä minulla ei ollut valmista kantolenkkiä. Mutta ei hätää: jäännöspalalaatikosta löytyi melkein heti sopiva kaitale, jonka olen jo silittänyt valmiiksi (mutta en ommellut). Tästä jatkan kohta.

Toinen pussukka sai pintaansa kahdeksikon muotoisen tikkauksen. En ole tikannut tällaista kuviota ennen. Valitsin rullalla erittäin kirjavalta näyttäneen vaihtuvavärisen tikkauslangan.


Sen sijaan toiselle puolelle muodostui taas D-kirjain. (D niin kuin Diana-vetoketjupussukassa.) Mitä muutakaan olisin voinut tikata noin ilmiselvän deen ympärille?


Tasoitinkin tikkaamani pinnat jo. Ei ole tämäkään pussukka kovin paljon vaiheessa enää.


Silti nämä ovat kesken ja tämän päivän tehtäviin kuuluukin ehdottomasti ainakin toisen valmistaminen ja nimeäminen sekä jos pussukka valmistuu valoisaan aikaan, valmistujaiskuvien näppäileminen.

Wednesday, 23 September 2015

syksyinen tilkkupussukka!

Leikin kankailla ja ompelin siis jäännöspaloista muutaman tilkkupinnan, joista ensimmäinen valmistui pussukaksi eilen. Tytär auttoi nimen keksimisessä ja tästä tilkkupussukasta tuli sitten Syyssatoa.


Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja.


Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle.


Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän.


Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa.  Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.
  • Käytin tähän 25-senttisen vetoketjun, jonka päihin ompelin kangasjatkeet.

Tilkkupinta on tikattu ohueen tikkausvanuun, jonka alla oli pala vanhaa pussilakanaa. Tällä kertaa pussukka ei ole yhtä topakka kuin silloin, kun käytän jäykisteenä collegejerseytä.

Tikkasin pussukkaan krysanteemimaisia kukkasia, jollaiset tikkasin myös Tyttärelle antamaani Puutarhassa-pussukkaan taannoin. Tikkaus ei silloin sujunut kovin hyvin, vaan lanka katkesi monta kertaa. Teinkin silloin vain yhden kukan per pussukkapuoli.

Tällä kertaa minulla ei ollut krysanteemien kanssa mitään vaikeuksia! Siksi täytin koko tilkkupinnan krysanteemin terälehdillä. Käytin ensin miedosti vaihtuvaväristä lankaa, tosi nättiä, ja se loppui tässä vaiheessa:


Kukkien muodot näkyvät paremmin nurjalta puolelta:


Kuvassa näkyy tikkausvanun takana ollut pussilakanapala. Lakana on 1970-luvulta ja tykkäsin tästä oikein paljon jo silloin. Kiva, että se jäi vielä elämään, vaikka vain piilossakin.

Terälehtien väliin jäi vähän ryppyä – näytän teille, niin huomaatte, miten epätäydellistä teen - enkä välitä lainkaan!


Valmiissa pussukkapinnassa tällaisia ryppyjä ei huomaa ollenkaan. Menee ihan täydestä.

Tikkaus vei kyllä aikaa! Taidan pitää pussukan itse, vaikkei tämä varsinaisesti ole omimpia värejäni. Mutta voin nauttia kivasta tikkauskuviosta, jonka eteen näin kovasti vaivaa.

Seuraavaa kertaa varten opin, että voin tehdä krysanteemit ja terälehdet ISOMPIA, niin saan pinnan tikatuksi nopeammin valmiiksi. Pinnasta tulee silloin myös pehmeämpi.

Vielä haluan kiittää kaikkia, jotka kommentoivat Tilkkulehteen liittyvää postaustani! Teillä oli loistavia kommentteja ja ajatuksia, ja niitä oli erittäin mielenkiintoista lukea!

Sunday, 20 September 2015

pyöreää.

Pyöräytin taas ompelukoneella muutaman spiraalin tilkkupinnoille:


Jatkoin kangasleikinnän tuloksena syntyneitä tilkkupintoja laiskasti – en tehnyt lisää tilkkupintaa, vaan leikkasin pitkistä kankaista palat, jotka täydensivät jo tekemäni pinnat pussukan kokoisiksi. Kiinnostaa nähdä, miten tällainen ote mahtaa toimia valmiissa pussukassa.


Vetoketjukin on valikoitunut ja saanut päihinsä kangaspalat.

Minulla on vastaavanlaiset palat vielä kahteen pussukkaan ja niihinkin valmiiksi käsitellyt vetoketjut, mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Saa nähdä, pyöräytänkö ensin tämän pussukan valmiiksi vai tikkaanko kaikki pussukkapinnat samaan syssyyn.

Pyöreitä applikaatioita on syntynyt kovasti lisää:


Kuvassa neljä viimeisintä, jotka tässä odottavat vielä pykäpistoja reunoihinsa. Toistaiseksi olen tehnyt jokaisen ympyrän eri kankaasta, mutta uskokaa tai älkää, saatan joutua käyttämään muutamaa kangasta useampaan kertaan. Mitä?! Eikö minulla olekaan 225 erilaista kangasta kaapissa?!

(Tekeillä olevaan työhön tulee 225 ympyräapplikoitua suorakaidetta.)

Tietenkin on (ööh mikä on vähän noloa), mutta osaa en voi käyttää, sillä ne eivät joko sopisi väriltään tähän kokonaisuuteen tai ne eivät erottuisi taustakappaleista tarpeeksi.

Tuesday, 26 May 2015

7 ajatusta tilkkupinnan tikkaamisesta.

Suora ommel on aina hyvä. Tarpeeksi pitkin pistoin kun vetelee ja muistaa riittävän toiston, tilkkupinnasta tulee hyvä ja ryhdikäs.

Vaaleampi lanka. Tikattavaa pintaa vaaleampi lanka näyttää yleensä paremmalta kuin tumma lanka. Tietysti tekijän mielessä voi olla visio, johon kuuluu piirrosjälkimäinen tikkaus. Itse tykkään aina enemmän niistä tikatuista osuuksista, joilla lanka eli tikkaus näkyy vaaleana.

Tummempana erottuva tikkaus:


Vaaleampana erottuva tikkaus:


Yksi voi olla hyvä, mutta useampi on yleensä parempi. Esimerkiksi ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on yhden sijaan vähintään kaksi. Yksinäinen ympyrä voi näyttää tyhmältä ja epätasaisen muotoiselta, mutta jos sen ympärille ompelee toisen ja kolmannen, asia on korjattu. Yksittäiset virheet ja suoraan tulleet mutkat tai kaarevaan tulleet terävyydet häviävät, kun ympärillä ja lähellä on toistoja.

Mutta sitten: ei liikaa. Varsinkin isompaa tilkkupintaa voisi tikata vähän harvempaan. Tietysti sitä voi lähteä mikrotikkauslinjalle, joka on peräti suosittua ja ihailtua erityisesti jenkkilässä. Siellä osa tilkkuilijoista tikkaa isotkin peittonsa ompelein, jotka ovat tulitikun leveyden (tai siis kapeuden) etäisyydellä toisistaan. Luulen (en aio käytännössä kokeilla), että tilkkupinta on aika peltimäinen sellaisen tikkauksen jäljiltä. Seinävaatteeseen sekin toki sopii, mutta että tilkkupeittoon. Mieluummin ei.

(Muistelen tilkkuystäväni Eijan jo muutama vuosi sitten kuvailleen, että trendi näyttää olevan tilkkupintojen ”kuoliaaksi tikkaaminen”.)

Riittävästi. Toinen ääripää on tikata juuri ja juuri tarpeeksi tai ehkä sittenkin liian vähänlaisesti. Ymmärrän, että varsinkin ison peiton tikkaaminen kotikonstein on uuvuttavaa ja mieleen tulee oikoa ja tikata siis vain sieltä täältä, harvakseltaan. Valmista tilkkutyötä käy vähän sääli, jos siinä on siellä täällä (tai tasaisestikin) pulleita, tikkauksettomia alueita.

Huomasin esimerkiksi että polyestervanuni pyrki ennen pitkää kankaan läpi ulos niiltä alueilta, jotka ”Ajatus karkaa kesään” –tilkkupeiton kehyksessä olin jättänyt tikkaamatta. (Tein niin sekä laiskuuttani että tehokeinoksi.) Tikatuilla alueilla parroittumista ei esiintynyt. Olisi vain kannattanut tikata kehyskin kauttaaltaan!


Tasaisesti. Liittyy tietysti edelliseen, mutta tasaisuuteen kuuluu muutakin. Ehkä ei ole paras ratkaisu tikata pienen pientä pyörylää tähän nurkkaan ja lopuksi suuren suurta ympyräpintaa vastakkaiseen nurkkaan. Tai tehdä minikokoista muurahaisenpolkua alareunaan ja erittäin harvaa elefantinpolkua yläreunaan – ellei siihen ole taiteellinen syy. Muussa tapauksessa näyttää siltä, että tekijä on lähtenyt soitellen sotaan ja väsähtänyt matkalla ja ruvennut oikomaan.

Tikkauspalvelu. Erityisesti jos huomaa Riittävästi- ja Tasaisesti-kohtien haasteellisuuden, tikkauspalvelu on oiva ratkaisu! Minä arvostan Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelua ja Soilen ammattitaitoa. Tikkauspalvelutta en olisi pystynyt tekemään valmiiksi puoliakaan niistä tilkkupeitoista, jotka olen ommellut. Tikkauspalvelun toteuttamat tilkkupinnat ovat joka kerta olleet riittävästi ja tasaisesti sekä kauniisti tikatut eikä Soile ole myöskään tikannut niitä liikaa.

Mielestäni olen vieläpä kelvollinen konetikkaaja, mutta kokoan tilkkupintoja paljon mieluummin kuin tikkaan niitä. Pussukkaan riittävällä tilkkupinnalla on lisäksi paljon kivampi lasketella vapaata konetikkausta – jos haluan sitä tehdä – kuin ähertää sitä täyskokoiselle tilkkupeitolle.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails