Showing posts with label konetikkaus. Show all posts
Showing posts with label konetikkaus. Show all posts

Sunday, 11 February 2018

työvaiheita.

Otin suunnilleen jokaisen jäännöspalasäilyttimeni esille leikatessani paloja uusimman tilkkupinnan blokkeihin ja huomasin, miten paljon minulla oli pieniä jäännöspaloja kivoista kankaista. Blokkeja jo ommellessani kokosin pienistä tilkuista isompia pintoja ja kun tilkkupeiton pinta oli valmis, täydensin palat suunnilleen pussukan kokoisiksi.

Ompelin neljätoista pussukkapintaa. Niistä kuusi pääsi valokuvattavaksi vastasataneelle lumelle muutama päivä sitten.


Tilkkupintojen ompeleminen on helppoa ja kivaa, mutta pussukan seuraava vaihe on haastava. Pitää leikata sopivat palat tikkausvanusta ja välikerroskankaasta.

Välikerrokseksi käytän useimmiten collegejerseytä, joskin kauhtuneet ja/tai ohueksi hipuneet lakanat ja pyyhefrotee sopivat myös tarkoitukseen. Minulla oli hyvä varasto erinomaista collegetrikoota – löysin sitä Eurokankaan palalaarista – mutta käytin sen viimeistä senttiä myöten näihin seitsemään pussukka-aihioon eikä sekään riittänyt, vaan jouduin käymään vara-varastoillani.

Välikerros- ja tikkausvanupalojen leikkaamisen jälkeen seuraa vielä haastavampi työvaihe eli tikkaus! Tikkaan pussukkapinnat yleensä niin, että päällimmäisenä on tilkkupinta, sen alla välikerros ja alimpana tikkausvanu. Niin nytkin.

Teknisesti tällaista ”kerrosleipää” on helppo tikata, koska alin kerros eli tikkausvanu ei kovin helposti jää rypyille tai pussittamaan. Vaikeus onkin tikkauskuvioiden keksimisessä ja luontaisen tikkauslaiskuuden voittamisessa.

Ruskeasävyiset tilkkupinnat saivat niin perus-perus-tavallisen tikkauksen kuin olla saattaa eli orgaanisesti aaltoilevia suoria ompeleita pinnan poikki.


Poikkesin tylsyydestä vain toisen pinnan hirsimökkityyppisessä palassa, johon vetelin suoria tikkauksia labyrinttimäisesti.

Toinen pinkeistä pussukkapinnoista oli ylettömän kirjava ja siinä oli enimmäkseen erittäin pieniä paloja. Ajattelin, että vapaa tikkauskuvio lisäisi levottomuutta (ja muutenkin vapaa tikkaus tuntui kovin haastavalta; kädet hikosivat jännityksestä heti kun ajattelinkin). Pidinkin parhaana ommella pintoihin spiraalikuviot.


Paitsi kuvassa ylempänä näkyvän tilkkupinnan keltaiseen tilkkuun ompelin muutamia kaksoisviivoja keltaisella langalla. Olin koonnut tummanpuhuvat tilkkupinnat suhteellisen isoista paloista ja kummassakin oli mukana puna-oranssi katseenvangitsijatilkku.

Jätin katseenvangitsijat kokonaan tikkaamatta ja vedin muun pinnan orgaanisesti vain hieman aaltoilevilla kaksoisviivoilla, joita kutsun toisinaan liituraidoiksi.


Vaaleissa, keväisen sävyisissä tilkkupinnoissa oli sopivasti vinoja saumoja, joiden ympäri saatoin surrutella. En raaskinut ajaa toisessa pinnassa olevan kissan yli, vaan ompelin sen ympärille pari kierrosta vapaata viivaa.


Sinisen tilkkupinnan tikkaamisesta otin oikein ompeluaikaisen kuvankin:


En siis keksinyt näihinkään pintoihin mitään mielikuvituksellista, vaan ompelin vain vakiospiraalit.


Punaisiin tilkkupintoihin päästessäni yllätin itseni. Ompelin osaan vapaalla konetikkauksella muurahaisenpolkua! Muut osuudet tikkasin suorin ompelein, ja yhdessä kohdassa tein ”matchstick”-tikkausta eli suoria ompeleita tulitikun paksuisin välein.


Vihreät tilkkupinnat saivat myös spiraalikäsittelyn. Toiseen pintaan ompelin kaksi spiraalia ja ensimmäistä kertaa ikinä jouduin purkamaan spiraalitikkaustani, koska päällikangas jäi niin pahasti ryppyyn.


Päättelin sittemmin, että collegejerseyn nahkea puoli tilkkupintaa vasten sai kankaan vetämään. Muissa pussukoissa jerseyn nahkea puoli on tikkausvanuun päin eikä tikkaus tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia (paitsi keksimisen vaikeuden).

Olen päässyt pussukka-aihioitteni kanssa nyt seuraavaan vaiheeseen, jossa siinäkin on omat haasteensa. Leikkasin näille vuorikappaleet ja osalle sisätaskut, jotka myös ompelin ja kiinnitin.


Sisätaskuttomien pussukoiden vuorikappaleisiin ompelin Tilkunviilaaja-merkit. Mittailin vetoketjuja ja pussukkakappaleita ja ompelin ketjujen päähän kangaslipareen, jos sellainen näytti olevan tarpeen.


Jaoin näistä kuvia Instagram-tililläni, ja yksi kommentoija kysyi, mitä teen kaikilla pussukoillani. Hyvä kysymys! Tässäkin on kohta seitsemän uutta pussukkaa käsissä (onneksi ei ihan vielä).


Monday, 18 December 2017

r niin kuin reunustetut.

Olipa vaikea keksiä mitään sopivaa r-kirjaimella alkavaa aihetta! Kaukaa haetusti esittelen uusimmat tilkkupussukkakappaleet, joihin käytin tilkkulasagnepaloja (muistatte varmaankin l niin kuin lasagne –kirjoitukseni) terästettynä parilla kissatilkulla. Haluan välillä esitellä uusimpia projektejani enkä puhua vain vanhoista asioista.

Kissatilkut on reunustettu batikkikaitaleilla.


Katsoin ensin, että ihan kummalliset tulee, mutta tykkäänkin näistä aika tavalla!

Tikkasin lasagneosuudet tavallisin suorin ompelein, samoin kissatilkkujen reunukset, mutta pinnistin viitseliäisyyteni äärimmilleen ja tikkasin vapaalla koneompelulla kissa-aiheiden ympäri.

Olen huomannut, että tällaisissa toteutuksissa kaksi vierekkäistä tikkausta näyttää yleensä paremmalta kuin vain yksi. Tässä ainakin näytti.

Tikkailin näitä yhtenä iltana, kun olisi pitänyt tehdä jouluvalmisteluja – olikohan se korttien kirjoitusta vai mitä – ja nyt tekisi kovasti mieleni ommella nämä pussukaksi sen sijaan, että paketoisin joululahjoja. Hmmm jaa, kuinkahan tässä käy?

Wednesday, 22 November 2017

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

Tilkkutyön hauskuus laimenee hetkeksi, kun olen improvisoinut kokoon tarpeeksi ison tilkkupinnan pussukkaa varten. Siinä vaiheessa nimittäin pitäisi olla idea, miten tuon tilkkupinnan tikkaa. Mieleni on pelkkä tabula rasa, mutta pakotan itseni ensin valitsemaan tikkauslangan ja sen jälkeen katson pintaa ja alan tikata.

Tilkkupintani eivät kertoile, miten ne haluavat tulla tikatuiksi, se on varmaa! Mutta tälläkin kertaa kaikki pussukkakappaleet valmistuivat.

Kirjava, yleisväriltään epämääräinen tilkkupinta sai ryhdikkäät pystytikkaukset. Ompelin ensin yhden viivan ja sen lähelle toisen, minimaalisesti mutkitellen.


Seuraavat tilkkupinnat olivat armeliaan pienet, joten päätin väkertää niihin muurahaisenpolkua. Oikeastaan mieleni teki ommella krysanteemitikkausta, mutta valitsin sittenkin helpomman kuvion.

Poikkesin polulta vain lintukuvion lähellä. Siihen tikkasin ääriviivan ympärille.


Spiraalitikkaus on lempparini. Pidin sinisävyisistä tilkkupinnoistani niin paljon, että toteutin niiden pintaan spiraalit.


Kesälomalla ompelemani pikkuinen kissablokki ansaitsi söpöytensä takia poikkeaman spiraaliviivoihin. Tikkasin blokkineliöön ensin suoraa viivaa ja lähdin sitten kulmasta liikkeelle ompelemaan spiraalia. Oikeassa reunassa nostin ommelviivat suoriksi.

Tikkauskuviot näkyvät selkeästi marraskuisessa valossa – siinä vähässä, mitä meille sisälle kulkeutuu! Elämme niin pimeää aikaa, ettei yhdenkään suomalaiskodin sisään suorastaan tulvi valoa. Kiinteistönvälittäjät ovat ehkä joutuneet keksimään täksi vuodenajaksi vaihtoehtoisia kuvauksia!

Monday, 30 October 2017

no, onkos tullut kesä!

Pari päivää sitten pääkaupunkiseudulla kyseltiin lähinnä ”no, onkos tullut talvi,” ja ehkä jatkoksi vielä: ”…nyt syksyn keskelle”. Puista eivät kaikki lehdetkään olleet ehtineet varista, kun jo oli lumipeite oksilla. Uusin tilkkupussukka sen sijaan kysyy: ”No, onkos tullut kesä,” sillä sen pinnassa näkyy (myös) kesäisen oloisia kuoseja (apilankukka, muita kukkia sekä perhosia).

Tänään oli kotipiha käytännössä lumeton, ja työpaikan edustallakin näytti jälleen syksyiseltä, ei talviselta. Tuuli vain oli kova, joten jouduin valitsemaan kuvauspaikan niin, ettei pussukka lentäisi puhurin mukana tiehensä.


Tilkkupinnat näyttivät vastatikattuina tällaisilta:


Ompelin suoria tikkauksia tilkkujen ja saumojen reunoja seuraillen. Osaan pussukasta tuli ihan ruudullistakin kuviota, kun ompelin ensin pystysuoria ja sitten vaakasuoria tikkauksia.

Maltoin ommella No, onkos tullut kesä –tilkkupussukkaan myös sisätaskun.


Kokosin vetoketjupussukan jälleen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalista oppimallani tavalla. Siinä ommellaan vetoketjun viereen päällitikkaus vasta siinä vaiheessa kun pussukka on muuten valmis. Pakotan saumat asentoonsa ja vahvistan nuppineuloilla. Sen jälkeen tikkaan.


No, onkos tullut kesä –tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoa.

Päällitikkaukseen liittyvästä kuvasta tuli mieleeni esitellä vetoketjun päähän ompelemani lipare. Kuvaussession aikana puhaltanut tuuli heilutti sitä vimmatusti, eikä kuvasta tullut terävä! Voih sentään!


Vielä yksi kuva, jossa näkyy pussukan kantolenksu. Lenksu on pitkä, joten pussukka on myös Street-mallistoa.

(Olin tässä vaiheessa siirtynyt työpaikan aulaan, jonne osui myös hieman päivänvaloa.)


"No, onkos tullut kesä" on viidestoista tänä vuonna ompelemani vetoketjupussukka ja 160. pussukka, jonka olen ommellut blogini olemassaolon aikana. Olen varmaan kirjoittanut suunnilleen samat tekstit jokaisesta, joten mahtavat teitä uskollisimpia lukijoita jo pussukkajuttuni kyllästyttää!

Tilkkupussukan mitat ovat suunnilleen seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 17,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Kantolenksu on ommeltu 6 cm x 43 cm kaitaleesta.

Kokosin tilkkupinnat jäännöspaloista ja tikkasin ne suorin ompelein vanu- ja collegejerseypalaan. Tämä on taas hyvin topakka pussukka! Vuorikappaleet ja sisätasku on nekin koottu muutamasta eri kangaspalasta.


Tiinatei ehdotti, että ottaisin tänä vuonna ompelemistani pussukoista ryhmäkuvan. Aika moni niistä on jo löytänyt uuden omistajan, joten ryhmä ei ole kovin suuri. Ehkä lähipäivinä muistan ottaa yleisön toivoman ryhmäkuvankin!

Thursday, 7 September 2017

vauvanpeitto tilkuista - valmis!

Uusimman tilkkutyöni nimi pääsee omaan historiankirjaani, sillä en ole vuosiin tikannut yhtään tilkkupeittoa, vaan olen tikkauttanut jokaisen. Pikku prinssi –tilkkupeiton olen kuitenkin tikannut itse, omin pikku kätösin. (Ompelukoneella, mutta omin kätösin ohjaten.)


Pikku prinssi –tilkkupeitto on kooltaan 83 cm x 107 cm eli vauvanpeitto. Siinä syy, miksi kykenin suoriutumaan tikkaamisesta kotikonekonstein.


Tein peiton lahjaksi entiselle työkaverilleni, joka on pian saamassa poikavauvan. Minulla oli paine saada työ valmiiksi aika pian, ettei vauveli ehdi kasvaa liian isoksi peitolleen!


Entinen työkaverini asuu nykyisin Ruotsissa, ja siksi halusin sinisten kankaiden lisäksi käyttää hiukan keltaista väriä.


Keltakeskustaiset alueet näyttävät iloisilta ja aurinkoisilta.

En tiedä, tykkääkö peiton saaja kissoista vai koirista. Taustakappaleessa on joka tapauksessa molempia.


Ompelin Pikku prinssi -tilkkupeiton nimilapun käsin päärmätyn taskuliinan neljänneksestä. Nimilapulla on tällä kertaa vain aivan välttämättömimmät tiedot.

Vaikka leveämpi reunakantti olisi ehkä pehmeämpi, valitsin työhön silti kapean kantin. Se tuntui visuaalisesti sopivammalta. Leikkasin kaitaleen vinoon, sillä sellainen on kestävämpi. Vauva voi surutta käytellä peittoa ilman pelkoa siitä, että reuna ihan heti rispaantuu.


Reunakantissa on myös sinistä ja keltaista.


Pikku prinssi –vauvanpeiton ompeleminen oli mielenkiintoinen projekti. Sain kokeilla tilkkublokkimallia, joka kiinnosti minua. Tuntuu, että tämä määrä blokkeja oli myös tarpeeksi tätä lajia ja seuraavan projektin ompelen taas ihan erilaisista tilkkublokeista.

Maltoin myös toteuttaa tilkkupintaan hieman vaativammat tikkauskuviot. Taputan itseäni hyväksyvästi olalle, että maltoin! Epämukavuusalueella on hyvä välillä viipyä.

Lisäksi sain vauvalle tarkoitetun peiton valmiiksi nopeasti – ilmeisesti ennen vauvan syntymää. Nyt kun vielä saisin peittopaketin matkaan, niin voisin todeta tämän olleen kaikin puolin onnistunut projekti!

Saturday, 2 September 2017

tilkkublokista tilkkupinnaksi.

Kerään netistä (ja kaikkialta) tilkkublokki-ideoita. Yhtä aikaa kaariblokista innostuessani ajattelin toista, hyvin erilaista tilkkublokkia ja pääsin niin pitkälle, että tein ihan testiblokin.

Blokin perusosana on tumma-vaalea kolmio-neliö, jonka vaaleaan kärkeen ommellaan jäännöspalatilkusta kärki. Neljä samanlaista osaa ommellaan yhteen niin, että jäännöspalakärjet kohtaavat. Kuviosta tulee kiva:


Päätinkin ommella blokkeja pienen peiton verran. Blokit valmistuivat todella nopeasti, vaikka sommittelin kärkiä huolellisesti ja vaikka tasoitin jokaista neliötä jokaiselta sivultaan. Tietenkin ne valmistuivat nopeasti, koska niitä ei tarvittu kovin monta:


Paitsi että niitä olisi tarvittu vielä yksi (tai neljä kolmio-neliöpalaa). Onneksi siivoilen ompelutilaani harvakseltaan, joten siniset ja vaaleat kankaat olivat yhä helposti käsillä. Äkkiäkös sitä leikkelin muutamia neliöitä lisää ja värkkäilin puuttuvan blokin! (Sen jälkeen kun olin hetken sanonut aaaargh huomatessani, että minulta uupui blokki.)


Pohdin tässä vaiheessa, että aloittaisin tikkaamisen. Sitten tulin toisiin ajatuksiin. En ole maailman paras konetikkaaja ja arvelin, että tikkauksen aikana tilkkupinnan reunat jäisivät varmasti epätasaisiksi. Joutuisin kuitenkin suoristelemaan pintaa ja pieninkin vinous paljastuisi, kun vaaleat nurkat ehkä jäisivät sieltä täältä reunakantin alle.

Paljon kätevämpää oli ommella blokkien ympärille pieni kehys. Siinä eivät pienet epätasaisuudet tule esille yhtä ilmiselvästi.


Kokosin kehyksenkin useasta eri kankaasta, tietenkin! Eihän minulla ollut mitään sopivaa sinistä kangasta niin paljon, että se olisi riittänyt kehykseksi yksinään.

Tilkkupinta on niin pieni, että päätin tikata sen itse koneella. Ensin minulla ei ollut mitään ajatusta tikkauskuvioiksi, mutta sitten rupesin vain tikkaamaan. Keskimmäiseen blokkiin ompelin vapaalla konetikkauksella yksinkertaisen kukan keskelle ja vaaleisiin osuuksiin sujuttelin suoraa ommelta.


Tikkaukset erottuvat hiukan paremmin tilkkutyön taustapuolella. Olin yllätyksekseni ja vaivatta löytänyt tarpeeksi isot palat kahta sinistä, lapsekkaan oloista kangasta taustakappaleeksi. Ohutta tikkausvanuakin löytyi varastosta.


Tummat neliöt ammottivat tyhjyyttään, mutta onneksi on YouTube! Olin pari iltaa sitten yksin kotona ja viihdytin itseäni katsellen Angela Waltersin hauskoja tilkkuilu- ja tikkausvideoita. Katsoin esimerkiksi videon, jossa hän kertoi, miten ”eeppinen tilkkutyö” kannattaa tikata, ja siitä sain idean (tai kuvion) omaankin työhöni.


Kuvassa näkyvä lehväkuvio on jokseenkin suoraan Angelan näyttämä kuvio.


Peitossa yhdistyvät siis suorat tikkaukset ja pyöreämmät lehvä- ja kukkakuviot.


Ihan mukiinmenevältä näyttää. Siinä tummat neliöt odottavat taas, että vapaatikkaisin niihin.

Olen niin epämukavuusalueellani tässä! Verenpaineeni ja sykkeeni on varmaan tikatessani koko ajan koholla ja hikikin siinä tulee (tuskanhiki). Koetan rauhoitella itseäni ja selitän itselleni, että ”matka on tärkeämpi kuin päämäärä” ja ”tästä tulee ihan kelvollinen, usko pois”. Ommellessani tilkkublokkeja olen rento ja luottavainen, mutta tikkaus hermostuttaa aina.

Onneksi voin halutessani teettää tikkaukset toisella!

Konetikkausmotivaatiotani kohottivat tosin eiliseen Instagram-päivitykseen saamani kommentit. Kirjoitin tekstissä, että Angelan video oli inspiroinut minua. Moni seuraaja ehti kommentoida, että ”hyvältä näyttää” ja niin edelleen, ja sitten myös Angela itse kommentoi samoin! Tilkkutyöyhteisö on kyllä maailman paras!

Sunday, 23 July 2017

näin tikkaan useamman spiraalin. how to stitch more than one spiral.

Olen kirjoittanut suomenkielisen ohjeen spiraalitikkausta varten. Nyt näytän, miten tikkaan useamman spiraalin muodostaman kuvion.

Here’s how I stitch a pattern of spirals.

Valitsen tilkkupinnasta ensimmäisen spiraalin aloituskohdan. Piirrän siihen lankarullaa mallina käyttäen ympyrän, jonka sisälle piirrän spiraalin aloitusviivat malliksi. Käytän tietysti häviävää tussia.

I pick a place to start the first spiral. I take a disappearing marker pen and draw a circle using a spool of thread as a template, then draw the very beginning of the spiral free hand.


Valitsen aloituskohdaksi muun kuin keskikohdan tai lähes keskikohdan. Jos kuvio on liian lähellä keskikohtaa, mutta ei ihan osu siihen, valmis tuote saattaa näyttää hivenen epäonnistuneelta. Pidän enemmän siitä, että tuote näyttää tarkoitukselliselta.

I don’t like to start in the center of the piece, but a little to the side. This is because if the spiral starts very close to the center but not quite, the finished product may look a bit off. I prefer my zipper pouches to look intentional rather than near misses.

Aloitan tikkaamisen keskeltä. Käytän ensin lyhyttä pistoa ja seuraan piirtämääni viivaa. Kun olen edennyt kierroksen, pystyn käyttämään edellisen kierroksen tikkausviivaa apuviivana. Ompelen paininjalan päästä edellistä tikkausta.

Stitching starts in the middle. I use a short stitch length in the beginning and follow the line that I’ve drawn. When I’ve completed one full round, I can use the previous round’s stitching line as a guide. I keep a presser foot width as distance.

Pidennän pariin otteeseen piston pituutta. Ompelen ensin tosi hitaasti, pysähdyn ja käännän usein, jotta ompeleesta tulee pyöreä eikä kulmikas.

Since I started with a short stitch length, I lengthen the stitch a couple of times during the spiral. At first I sew really slowly, stopping and turning the piece often, so that the stitch line stays round.

Lopetan ensimmäisen spiraalin tikkaamisen jossain vaiheessa, jotta voin aloittaa toisen. Tällä kertaa keskeytin, kun tikkausviiva eteni tilkkupinnan reunaan saakka.

At some point, I will stop creating more of the first spiral so I can start on the second one. Here I stopped when my stitches reached the edge of the patchwork piece.


Piirrän uuden spiraalin aloituksen samalla tavalla kuin edellisenkin. Ompelen spiraalia, kunnes ommelviiva ylettyy edellisen spiraalin alueelle. Pysähdyn ommelviivojen puolivälissä ja lähdenkin sitten seuraamaan edellisen spiraalin ulkoreunaa.

I draw the new spiral just like I drew the first one. I sew it the same way until I get close to the previous spiral’s stitching line. I stop when my current stitches are a presser foot distance from both outside edges and then start following the line of the first spiral.

Kuvassa näkyy useampi tällainen kohtaamispiste.

This picture shows several of such meeting points.


Sitten vain seurailen aina edellistä tikkausviivaa paininjalan etäisyydeltä, tällä tavalla:

Then I continue stitching, following the previous line at the presser foot’s distance, like this:


Tikkaan koko pinnan – paitsi pussukkakappaleiden alanurkat, joihin tulee pohjan kulmasauma.

I keep going until the whole surface is quilted – except when I’m making pieces for zipper pouches. There, the lower corners do not need to be completely stitched because they will become boxed corners.


Ompelen koko ajan aika hitaasti ja huolehdin siitä, etten väännä kappaleita. Jos vauhti kiihtyy ja etenen huolettomasti, alemmat kerrokset ajautuvat helposti vinoon. Silloin saattaa johonkin nurkkaan jäädä vanukerrosvajaus.

I sew rather slowly the whole time and take care not to distort the pieces. If I speed up and become too careless, the batting easily starts shifting at each round of a spiral. Then, a corner might become bare of batting.

Tähän tikkaukseen kului aikaa noin 40 minuuttia. Tämä ei siis ole mikään pikatikkausvinkki, mutta kuviona spiraalit ovat tosi kivoja!

It took me around 40 minutes to stitch these two spirals. In other words, this is not a tip for quick stitching. However, spirals are really neat as a quilting pattern, I think!

Saturday, 8 July 2017

katse menneisyyteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina.

Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.  Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio.


Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä!

Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani!

Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä.

Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ vaiheessa tänäkin päivänä.


Äkkiä kelaus vuoteen 2012. Olisiko siellä jotain, mikä ei teettäisi minulle huonoa omaatuntoa?

Olipa hyvinkin! Olin ommellut verhot, jotka ovat edelleen käytössä.

Postaukseni huokui tahatonta huumoria. Olin ostanut pyöröleikkuriini uuden terän, jonka tylsyyttä ihmettelin. Joku fiksumpi sitten valisti minua, että olin todennäköisesti ostanut nuuttausterän enkä leikkuriterää lainkaan! (Nuuttausterällä vedellään paperiin tai kartonkiin viiva, jota pitkin paperi/kartonki on helpompi siististi taittaa.)

Seuraavana vuonna 2013 ompelin vaihteeksi pussukkaa. Lupasin postauksen otsikossa paljastaa nopean tilkkupinnan salaisuuden.

Postauksen lopuksi päättelin, etteivät pussukat silti valmistu yhtään nopeammin, sillä säästyneen ompeluajan saan käytetyksi tilkkupintojen tikkaamiseen. Esimerkiksi tällä tavalla tikaten:


Entä vuonna 2014 sitten? No, silloin leikittiin tilkkuleikkiä.

Minulla olikin käsillä erittäin kauniita ja erittäin pieniä tilkkuja. Jäännöspalat olivat ”Ruususen päiväuni” –tilkkupeitosta, jossa ei tainnut olla ensimmäistäkään rumaa tai edes ei-kaunista kangasta. Tein pienistä tilkuista pienen tilkkulasagnen. Olen sittemmin tehnyt useita vastaavia, koska menetelmä tuottaa oikein kivan lopputuloksen.

Tuolloin valmistamani tilkkulasagnepala päätyi lopulta Karnevaali-pussukaksi:


Vuoden 2015 heinäkuun alkupuolen postaus on sekin värikäs.

Oi, ja kyllä minulla olikin tekeillä hauska tilkkutyö! Tykkäsin sekä sommitella että ommella näitä tilkkublokkeja:


Lopputulokseksi sain ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton, joka on edelleen yksi suosikeistani.

Vuoden 2016 heinäkuun alun tekemiseni olivat yllättävän lähellä viimeaikaisia saavutuksiani.

Olin nimittäin alkanut ommella neliöblokkeja, joista tämän vuoden toukokuussa viimeistelin ”Pöydät täyteen” –tilkkupeiton.


Toivottavasti teistäkin oli viihdyttävää vilkaista menneisyyteen!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails