Showing posts with label kissa. Show all posts
Showing posts with label kissa. Show all posts

Thursday, 25 May 2017

värikäs tilkkupeitto!

Kauan aikaa melkein valmiina virunut tilkkupeitto valmistui eilen! Annoin tälle nimeksi ”Värienergiaa”.


Töölön Tilkkupajan Soile oli tikannut peiton jo ajat sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi keksiä tälle nimeä, tasoittaa ja kantata tätä. Ennen kuin pari päivää sitten.

Nimeä kehittäessäni ajatus kävi nopeasti värilaatikossa, mutta en halunnut nimen muistuttavan liikaa alkuperäisestä jelly-rollista (Paintbox Solids by Elizabeth Hartman). Seuraavaksi googletin sanalla väri ja opin, etteivät oppimani värifaktat välttämättä olekaan totta. Esimerkkeinä kiistanalaisista totuuksista ovat väriympyrä ja vastaväriajattelu.

Levitin tikatun kokonaisuuden lattialle ja katselin sekä yksivärisiä osuuksia että tilkkulaatikkoni aarteita. Tulin heti iloiseksi. Värienergiaa!


Tasoittaminen onnistuu ilman tilkkupeiton nimeäkin, mutta ompelen töihini aina nimilapun ja sen kiinnitän ennen kanttaamista. Siksi nimi oli keksittävä nopeasti ja nimilappu kirjoitettava ja ommeltava peittoon.

Sen jälkeen sydänalassa muljahti. Joutuisin päättämään peiton reunakantin värin ja kuosin. Joka kerta pelottaa, että valitsen väärin. (Tosin valinnan tehtyäni en mieti asiaa enää, joten ehkä päätöksen ei tarvitsisi ahdistaa minua niin.)

Kokeilin tähän ensin moniväristä kangasta – ei sopinut. Neutraalia vaaleanharmaata – liian pliisu. Musta-valkoista – ei käynytkään. Pinkkiraidallista – ehkä, mutta puna-ruskearaidallinen näytti paljon paremmalta. Otin sen jo esiin kaitaleiden leikkaamista varten, kun katse osui vihreä-harmaa-valkoiseen kuviokankaaseen. Pystyin saman tien kuvittelemaan, miten reunakantissa olisi hauska hammastuskuvio.

Pyöritän nykyisin reunakantin lankarullalle, jotta kanttia on helpompi hallita ompelemisen aikana:


Uusseelantilainen tilkkuystäväni Liz @lizfromshush neuvoi minulle tämän kikan.

Tällä kertaa jouduin kerimään kantin sellaiselle lankarullalle, jossa oli vielä vähän lankaa jäljellä. Olin varta vasten säästänyt tyhjän rullan lankakoriini, mutta viime viikolla heitin sen roskiin. ”Mitä tää tyhjä rulla täällä tekee?” Niin että selvisi sekin, mitä rulla siellä teki.


Tilkkupinta aaltoilee, koska a) peitto on liian pitkäksi venähtäneellä ruoholla ja b) tikkauskuvio on hauskan aaltoileva.

Seuraavaksi kissa marssi paikalle.


Tilkkupeitossa on aurinkoinen nurkka. Sinisävyinen kangas keltaisen keskiössä on Nalle Puh –kankaasta, jota ostin Tyttären kesämekkoa varten. Kesämekkoa, jonka ompeluun en ehtinyt ennen kuin hän oli liian vanha sellaisiin mekkoihin.


Seuraavassa lähikuvassa on tilkkupeiton neutraalimpaa osuutta. Kuvan keskivaiheilla näkyvässä blokissa tummanharmaan keskiössä on pandakangastilkku. Se puolestaan muistuttaa minua ehtimisestä! Ehdin ommella kankaasta Tyttärelle kesämekon ennen kuin hän kasvoi siitä ohi!


Tähän väliin näytän hauskasti kuvioidun reunakantin:


Varmaan ainakin puolet teistä on sitä mieltä, että olin järjiltäni valitessani tällaisen kantin. Se ei sovi kaikkiin peiton osiin täydellisesti, mutta suurimpaan osaan kyllä. Ja kuvioefekti on juuri sellainen kuin halusin.


Ompelin Värienergiaa-tilkkupeitolleni taustakankaan useasta eri kankaasta. Käytin myös jelly-rollista yli jääneitä kaitaleita. Värikäs meets neutral.


Taustakankaassakin on Tyttärelle hankittua kangasta. Ompelin tästä lapsenlakanan, joka tuli vähän liian kapea, koska leikkasin sen niin säästeliäästi. Niinpä kangasta oli nyt – 17 vuotta myöhemmin – yhä jäljellä.


Ihania punaisia! Kuvan oikean yläkulman tietämillä näkyy mustapohjaista kuviokangasta. Sain kankaan amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi kaaaaauan sitten ja ompelin siitä Miehelle kesäpaidan myös kaaaaauan sitten.


Peitto on kooltaan 160 cm x 187 cm. Keksin mallin itse. Tilkkublokit ovat joko puolikkaita tai neljäsosahirsimökkejä – keskineliötilkun kahdelle sivulle on ommeltu ensin valkoiset, sitten värikkäät yksiväriskaitaleet.


Kissan mielestä selostus ja erityisesti vanhojen muisteleminen saa nyt riittää. Värienergiaa-tilkkupeitto on nyt ja tässä. Pidän lopputuloksesta niin paljon, että taidan pitää peiton itse.

Saturday, 29 April 2017

pieniä kaupanpäällisiä.

Ompelen kaitaleprojektissani kaksi kaitaletta yhteen vinon sauman avulla. Mainitsin, että yhdellä lisäsaumalla saan kaupan päälle pienen kolmio-neliön ja nyt näytän, miten se tapahtuu.

Ompelen varsinaisen sauman. Sitten ompelen kolmiomaiselle saumanvarapuolelle toisen sauman vähän reilun paininjalan etäisyydelle edellisestä. Lankaa ei tarvitse katkaista.

Kuvassani kynä osoittaa varsinaista saumaa:


Siinä on kynä merkkinä, koska piirrän saumaviivan kynällä näkyviin. Tuota toista saumaa en piirrä, sillä ei ole niin väliä.

Leikkaan ompelemieni saumojen välistä, sopivan saumanvaran päästä varsinaista saumaa.


Anteeksi silittämätön lopputulos:


Eli saan ensinnäkin sen kappaleen, jota varsinaisesti olin ompelemassa, ja myös tuon hiukan epämääräisen muotoisen kaupantekijäiskappaleen.

Samalla periaatteella voi ommella kaupanpäällisblokin aina kun on yhdistämässä suorakulmaisia paloja vinolla saumalla. (Täytyy tietysti olla tarpeeksi iso pala jäämässä yli.)

Nämä kannattaa siistiä silittämällä saman tien ja tasoitan myös nuo pienet kolmio-neliöt heti tasaisiksi neliöiksi.

Näytinkin jo aiemmassa postauksessani, miten olen ommellut kolmio-neliöistä edelleen neliöitä. Käytin kaksi niistä hyödyksi – täytin niillä pienet kuvakehykset.


Vielä kun saisin ripustetuksi nämä johonkin seinälle!

Tuesday, 3 January 2017

lahjakasta.

Erinomaista alkanutta vuotta! Kiitos viime postaukseen tekemistänne kivoista kommenteista! Tuntuu mahtavalta lukea, että olen sentään keksinyt ja osannut tehdä joitain hyödyllisiä ohjeita muidenkin käyttöön.

Vuoteni alkaa lahjakkaasti. Perheeni sai joulupaketin ystäviltämme Amerikasta. Blogini lukijoita kiinnostanee paketin tällainen sisältö:


Maaginen ”Kissoja Pariisissa” -värityskirja, neljä fat quarter –kokoista kangaspalaa ja yksi charm pack eli pakka valmiiksi leikattuja kangasneliöitä.

Kun pääsen käsiksi kankaisiin, ne jouduttavat minut pois mukavuusalueeltani. Ne eivät ole minulle tyypillisen värisiä. Mielenkiintoista ja haastavaa!

Sain joululahjapaketin myös Uudesta Seelannista, Instagram-ystävältäni Liziltä:


Ihanan kangaspalan lisäksi siellä oli eksoottisia uusseelantilaisherkkuja selityksineen ja pahvinen askartelutehtävä. Sain muuten vastaavanlaisen suomalaiselta ystävältänikin. En oikein tiedä, uskallanko kokeilla näiden valmistamista. On noloa, ellen osaakaan.

Kissaa eivät tuollaiset tavarat kiinnosta vähääkään.

Esitin vuodenlopetuskatsauksessani, että toivon pystyväni pitämään yhden kangasostottoman kuukauden. Olin ajatellut sen olevan tämä tammikuu kuten edellisinäkin vuosina. Kuuria on kestänyt melkein kolme päivää, ja lahjakkaiden pakettien ansiosta olen tuskin huomannut kuurilla edes olevani.

Aika näyttää, onko tammikuu ostokankaaton - tilkuton se ei ainakaan ole! Jos ajaudun vaikka matkalle sellaiseen kaupunkiin/maahan, missä kankaita sentään vielä myydään, olisi hyvä voida käyttää tilaisuus hyväksi. En siis sitoudu vielä mihinkään!

Thursday, 29 December 2016

joulukalenterin viimeinen luukku.

Joulukalenterihommelini hyytyi kalkkiviivoille, kun en 22. päivän jälkeen saanut tehdyksi yhtään päivitystä ennen kuin nyt. Olkoon tämä nyt viimeinen joulukalenteriluukku. Olemmehan aikuisia ja voimme joustaa.

Näyttääkö tämä kuva aidolta? Se on kyllä valokuva, mutta tavallisessa huonevalaistuksessa otetuista kuvista tulee korjattunakin kummallisen värisiä. Tässä on joka tapauksessa osa Island Batiks –kaitalepaketista nimeltä London Fog ompelemistani tilkkublokeista.


Tässä on pienempi osa ompelemistani blokeista, mutta kuvattuna päivänvalossa. Joulukuun päivänvalokin on pimeää ja sinistä.


Valmiista kaitaleista on tosi nopea ommella näin yksinkertaisia tilkkublokkeja! Leikkasin tavoistani poiketen valmiit palat näihin hirsimökkimäisiin blokkeihin, joten ompeleminen oli vielä nopeampaa.

Leikkasin ensimmäiset keskineliöt 12.12. ja toissailtana viimeinen erä blokeista oli jo tässä vaiheessa:


Sain kaikki kaitaleista syntyneet tilkkublokit valmiiksi eilen illalla. Mittailin ja laskeskelin ja tulin siihen tulokseen, että blokeista tulisi liian pieni tilkkupeitto. Siksi leikkasin ja ompelin muutamaan blokkiin kokeeksi vaaleita lisäkaitaleita. Ellen olisi tykännyt lopputuloksesta, olisin purkanut vaaleat kaitaleet taas pois.

Pidän tilkkublokeistani enemmän, kun niillä on kehystä. Ei onneksi tarvitse purkaa kaitaleita pois!


(Kissa ehti juuri parahiksi taas pyörähtämään kuvaan.)

Jotta kalenteriluukkukirjoitukseni tarjoaisi joulutyyppistä näkymää, tässä kuva joululahjaksi saamastani kankaasta:


Kangaslahja on aina tervetullut.

Toivotan myös hyvää joulukauden jatkoa! Olkoon teilläkin joulurauhaa ainakin loppiaiseen asti – mielellään tietenkin aina Nuutin päivään saakka!


Suunnittelen julkaisevani tämän vuoden puolella vielä perinteisen Tilkunviilaajan vuosikatsauksen, joka paljastaa vuoden hitit ja hudit. Saa nähdä, toteutuuko aikeeni!

Monday, 26 September 2016

ihana sininen tilkkupeitto.

Ompelin tänään valmiiksi ihanan sinisen tilkkupeiton, jonka ihana tyttäreni pyysi minua tekemään. Voin sanoa tätä ihanaksi enkä silti kehu itseäni, sillä Tytär määritteli malliksi Saijan suunnattoman ihanan Väre-luomuksen ja halusi peitostaan myös sinisen. Tällainen tuli minun versiostani:


Tilkkupeitto sai nimekseen ”Ethän minua unhoita”. Löysin nimittäin Tytärtä miellyttäneen tikkausmallin, jonka nimi oli sopivasti Forget-me-not eli Lemmikki. Lemmikki on Tyttären lempikukka. Peitossa on myös lemmikinsinistä, ja vähän muunnellen nimi olikin sitten helppo keksiä.

Tässä mestaritikkaaja Soile Kivisen (Töölön Tilkkupaja) toteuttamat lemmikkitikkaukset näkyvät hieman lähempää.


Pohdin tovin, millaisen reunakanttikankaan tähän valitsisin. Olin jo päätymässä oikein tummaan siniseen, mutta sitten avasin peittoaihiokäärön kunnolla ja huomasin vaaleat osuudet. Jotenkin tuntui mukavammalta reunustaa tummaa peittoa vaalealla kuin kuristaa vaaleaa tumman ääriviivan sisään. Tytär oli samaa mieltä.

Ommellessa tuntui tummia osuuksia sittenkin olevan enemmän:


Ethän minua unhoita –tilkkupeitto on ollut valmiiksi tikattuna luvattoman kauan. Olen tehnyt kaikenlaista muuta, ja Tytärkin on ehtinyt pariin otteeseen tiedustella peittonsa perään. Onneksi sain reunakantin kiinnitetyksi tänään vielä, kun oli riittävän valoisaa kuvaamista varten.

Sininen varta vasten taustakankaaksi ostamani kangas ei aivan riittänyt yksinään tähän, joten jatkoin sitä muutamalla yli jääneellä tiimalasiblokilla ja Marimekon Unikko-kankaalla. Onneksi unikkoni sattuivat olemaan sopivan värisiä!


Haeskelin taiteellista asettelua tilkkupeitolle, mutta kotipihalla on haasteellista toteuttaa mitään kovin ihmeellistä.


Taittelinkin sitten Ethän minua unhoita –tilkkupeiton nyytiksi, josta reunakantti hyvin erottuisi. Kyllä on haastavaa taitella tilkkupeittoa nätisti. Varsinkin pihalla, kun pitää varoa astumasta peiton päälle ja muutenkin.


Minun nyyttini näyttävät aina siltä kuin olisin tehnyt kaikkea muuta kuin suoran ja tasaisen työn. Kissakin katsoo kriittisesti:


Todellisuudessa Kissa ihmettelee, mitä sen tähystyskasan päälle on ilmestynyt. Uskaltaisiko hypähtää katsomaan pelottavaa nyyttiä lähemmin? (Ei uskaltanut.)

Sittenkin lähimpänä taiteellista tilkkupeitto-otosta olikin ensimmäinen räiskäisyni. Silloin oli eniten valoa ja "sommitteluni" sattui olemaan sekin melko siisti.


Ethän minua unhoita –tilkkupeitto on kooltaan noin 165 cm x 230 cm ja se on kohta siis Tyttären oma. Toivottavasti siitä on hänelle paljon iloa! Minulla oli ainakin monta kivaa hetkeä tätä ommellessani!

Thursday, 4 August 2016

tilkkupussukka.

Ompelin lopulta valmiiksi asti tilkkupussukan, jonka jouduin jättämään hitusta vailla keskeneräiseksi lähtiessäni mökkilomalle. Pussukka oli tilaustyö pienelle pojalle (tai hänen tavaroilleen) ja annoin sille nimeksi Reima.


Toisella kasvopuolella on hauska kissankuvatilkku, jonka sain viimevuotisessa kangasvaihdossa Tilkku ja Tilkku –blogin pitäjältä. Tilkun vihreät sopivat tämän puolen kankaisiin loistavasti.

Toisella puolella oleilee pari kettua. Niiden oranssi väri sointuu korkeintaan noihin punakellertäviin kaariin, jotka oikeasti ovat polkupyörän renkaita. Pyörät olisivat tilkussa ylösalaisin. Onneksi ne eivät tässä näy, koska ylösalaiset polkupyörät olisivat omituiset.


Tämä Reima-tilkkupussukka on aika iso – ompelin tähän 45-senttisen vetoketjun, josta toki lyhensin vähän. En nyt pysty kertomaan pussukan tarkkaa kokoa, sillä annoin sen jo pois! En muistanut, että olisi pitänyt tilastoida.


Pussukassa on melko vaaleat kankaat vuorissa ja Tilkunviilaaja-merkki, mutta ei sisätaskua.


Ompelin tämän pussukan Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaisesti, mutta taisin kiinnittää vetoketjun avautumaan eri suunnasta kuin ohjeessa. En nimittäin tarkistanut ohjetta, vaan ompelin muistini mukaan. Minun ei ompeluasioissa eikä varsinkaan mitta-asioissa kannattaisi luottaa muistiini lainkaan – se on petollinen!


Ompelin pussukkakappaleiden alareunaan farkkupaloja. Ne ovat kestävät pohjapuolella.


Tietenkään en malttanut tehdä ihan yksinkertaisia farkkupaloja, vaan lisäsin niihin tilkut.

Reima-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Se on 16. valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka tänä vuonna.

Mökkilomalla ikävöin ompelukonetta vähän ja Kissaa paljon.


Kissa vaikutti lievästi ilahtuneelta paluustani, mutta ensisijaisesti se halusi päästä ulos nauttimaan tuoreesta ruohosta ja auringonpaisteesta.

Tuesday, 14 June 2016

sininen tilkkupinta.

Ompelin kolme toukokuun viikkoa valtavan innostuksen vallassa erilaisia sinisiä tiimalasiblokkeja. Tosi vaaleita, keskivärisiä, erittäin tummia. Taisin käyttää melkein 70 erilaista sinistä kangasta blokkeihini. Osa kankaista kului tähän kokonaan tai lähes kokonaan, mutta jäännöspalojen kasassa on tietenkin silti vaikka kuinka paljon sinisiä tilkkuja.

Sommittelulattia tuli taas aivan täyteen blokkeja. Hyvin vaikea oli sommitella, kun ei pystynyt siirtämään paloja paikasta toiseen tallomatta blokkien päälle.

Lopulta sain sommitelmani valmiiksi ja pääsin ompelemaan blokkeja riveiksi. Tulevan tilkkupeiton "yläreunassa" on turkoosimpia sinisiä blokkeja, keskiosa on vaalea ja alareunassa on violettiin vivahtavia sinisiä.


Tämä kuva on otettu eri suunnasta ja selvästi eri valossa. Osa turkoosista on melkein jo vihreää.


Sommittelin ensin ja tasoitin blokit sen jälkeen. Käytin poikkeuksellisesti tuumaviivainta – yleensähän leikkaan senttimitoilla kaiken. Blokkini olivat hyvin lähellä 7” x 7” ja minulla sattuu olemaan neliömäinen tuumaviivain. Helpotin vaivojani.


Oli siinä palojen trimmailussa silti ihan tarpeeksi työtä! Mutta tuloksena oli paitsi tasaisia blokkeja, myös erittäin kaunis roskakasa!

Muutama rivi on jo kiinni toisissaan.


Kaikki rivit valmiina. Ensin vähän lähikuvaa:


Sitten koko tilkkupinta niin hyvin kuin sain sen kuvaan sopimaan. En helposti pääse160cm kauemmas sommittelulattiasta ottamaan kuvaa! Tämän kuvan otin kyllä ompelupöydällä seisten. (Onneksi pöytäni on tukeva.)


Taittelin valmiin tilkkupinnan ja laskin sen hetkeksi sängylle. Kyllä kissa tietää, milloin hollilla on jotain upouutta, karvattomuudesta kärsivää kangasta:


Hän huolehtii kaikkeen soman karvakuorrutuksen. Tilkkutyöni näyttäisivät alastomilta muuten!

Kuten mainitsin, ompelin tilkkupinnan valmiiksi niin nopeasti, että melkein hengästyin. Ja nyt kun pitäisi ommella tälle taustakappale, olen aivan haluton. Minulla ei myöskään ole selvää ajatusta seuraavasta projektista, joten olen kauhistuttavasti tyhjän päällä!

No, enköhän sentään jotain keksi. Pysykää kanavalla!

Sunday, 10 April 2016

tilkkuhanhet lentävät siksakkia.

Ommellessani valtavan määrän lentävät hanhet –tilkkublokkia kävin jäännöspalalaatikkoni läpi useaan kertaan ja tartuin myös pitkiin kankaisiin. Lopulta hanhia oli niin monta, että arvelin pystyväni kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan.

Hanhien sommitteleminen yksi kerrallaan isoksi pinnaksi vaatii useammanlaista kestävyyttä.


Koska sommittelen lattialla, minun on oltava valmis kyykkimään pitkiä aikoja. Palan siirtäminen alareunasta yläreunaan vaatii kyykkyasennosta ponnahtamista ja myös loikkimista ja kurottamista.

Eniten se yksi kerrallaan sommitteleminen kuitenkin vaati kärsivällisyyttä, jota huomasin itseltäni puuttuvan ainakin tällaisessa asiassa. Eikä Mies oikein tykännyt, kun makuuhuoneessa kävellessä sukanpohjaan tarttui aina hanhiblokki tai pari. Minäkään en tykännyt siitä.

Keksin sitten ommella aina neljä hanhiblokkia yhteen tällaiseksi M-kirjaimeksi. Tein eri värisiä.


Näidenkään sommitteleminen ei ollut maailman nopeinta, mutta joka tapauksessa olennaisesti yksinkertaisempaa.


Kun blokit tuntuivat olevan riittävän kivassa järjestyksessä, ompelin ne riveiksi.


Rivejä olisi pitänyt ruveta ompelemaan yhteen, mutta rupesinkin toisen tilkkutyön tekoon. Tähän en käyttänyt (melkein) lainkaan vihreitä kankaita, joten siihen toiseen tuli hyvin paljon vihreitä kankaita. Tästä toisesta työstä kerron joskus toiste.

Sillä aikaa lentävät hanhirivit olivat siistissä pinossa makuuhuoneen tuolilla:


Tilanne ei ole lavastettu. Kokosin blokkirivit suunnilleen kasaan ja survaisin kasan tuolin selkänojalle. Koetin koota ja survaista niin, etteivät blokit olisi tiukasti, vaan välttyisivät rypistymästä. Arvatkaa vain.

No sitten toinen tilkkutyöni alkoi näyttää niin valmiilta, että sille piti ruveta etsimään ja/tai ompelemaan taustakangasta. Tietenkin taittelin taas SEN syrjään ja tartuin näihin keskeneräisiin, kivoihin. Taustakankaan tuottaminen ei ole kiinnostavin osuus tilkkutyössä.

Ompelin hanhiblokkini yhtenäiseksi pinnaksi, josta pidän kyllä paljon. Se ei vain tuntunut riittävän isolta, joten pohdiskelin tehdä sille jonkinlaiset kehykset.

Onneksi muistin Soilen vinkin, että hanhiblokkien ompelemisessa syntyneet kolmio-neliöt voisivat toimia työssäni kehyksinä tai jonain. Kolmio-neliöitä myös on riittävästi. Niistä saisi kehyksen ehkä pariin, kolmeen peittoon. Ensin ompelin alareunaan sahalaitakuviota:


Kissa tutustui tässä vaiheessa työni jälkeen. Se ei kertonut minulle mielipidettään.


Sivuille ompelin siksak-kuviota jatkavat viivat. Kehyksen kolmio-neliöt ovat eri kokoisia kuin lentävät hanhet, joten viivat eivät mene hanhiviivojen kanssa tasan. Vaikutelma on silti mielestäni riittävä, kunhan ompelen hanhien ja viivojen väliin kaitaleen.

Kuvan perusteella päättelin, että harmahtava pellavanvärinen välikaitale olisi sopiva tähän:


Mittasin, leikkasin ja ompelin huolellisesti pitkien sivujen välikaitaleen ennen kuin huomasin, että harmahtava, kyllä oikein kauniin sävyinen kangas ei sopinutkaan tarkoitukseen. Se sai hanhiosuuden näyttämään jotenkin tympeältä. (Alempana kuvassa alavasemmalla.)


Löysin onneksi varastoistani kirkkaan vaaleaa kangasta (mallauskuva alhaalla oikealla), jonka uskoin sopivan välikaitaletarkoitukseen. Sepä vain olikin vielä esipesemättä! (Pesen kaikki kankaani ennen kuin ompelen niistä juttuja, koska arvelen kankaiden pintakäsittelyaineiden ärsyttävän ihoani. Tämä voi olla turha luulo, mutta näin silti teen.)

Odotellessani välikaitalekankaan peseytymistä ja eritoten kuivumista otin esiin sinisävyisiä kolmio-neliöitä, TASOITIN jokaisen tarkaksi neliöksi ja sommittelin kaksi tilkkupintaa:


Alemman olen ehtinyt ommella kokoonkin jo. Ehkä näistä tulee tasavärisemmillä kankailla täydennettynä kassi Syyringin syysnäyttelyn vitriiniin tai jotain muuta. Vaikka pussukka!

(Olen aika ylpeä tästä aasinsillasta.) Kyllä! Helsingin tilkkukilta Syyrinki järjestää taas tilkkutyönäyttelyn tutusti Laakson sairaalan kahvilatilaan. Näyttely on avoinna syyskuun ajan. Tarkat tiedot löytyvät näyttelymainoksesta, jonka toivon jossain vaiheessa osaavani laitella blogini sivupalkkiin. Merkitse kalenteriin! Näyttely on avoinna 6.-30.9.2016.

Jos sivupalkissa ei näy näyttelymainosta, tule vähän ajan kuluttua uudestaan katsomaan blogiani. Ehkä olen sitten jo muistanut / osannut / ehtinyt saada mainoksen näkyville.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails