Showing posts with label kantokonseptit. Show all posts
Showing posts with label kantokonseptit. Show all posts

Thursday, 29 June 2017

paluu menneisyyteen. throwback Thursday.

Jos olet seurannut blogiani pidempään, saatat muistaa, että vuoden 2010 tienoilla tehtailin jatkuvalla syötöllä tilkkulaukkuja. Ompelin niitä melkein järjettömän määrän (mutta en ihan järjetöntä määrää, koskapa kolmea tai neljää lukuunottamatta kaikki löysivät ainakin jokseenkin vapaaehtoisen omistajan).

Kirjoitin tilkkulaukusta ohjeenkin, jonka ensimmäistä osaa on käyty lukemassa yli 6000 kertaa. Osia 2 ja 3 on katsottu vain parituhatta kertaa. Ehkä sangat ja laukun viimeistely ovat niin helppoja juttuja, ettei niihin tarvitse ohjetta.

Palasin menneisyyteen vain ajatuksen tasolla. Pidin ohjeessa valmistuvan tilkkulaukun itse, ja laukku elelee ihan nykyisyydessä. Kuva on vain muutaman päivän takaa ja siitä näkee, että tilkkulaukkuni on kestänyt noin seitsenvuotisen elämänsä hyvässä kuosissa:


Laukkutehtailuni loppui aika pian tämän jälkeen. Johonkin se tilkkulaukkuinnostus vain hävisi. Onneksi tilkkutyöharrastukseni jatkuu. (Tosin perhe saattaa olla tästä hiukan eri mieltä – epäilen, että heidän mielestään voisin käyttää energiaani välillä johonkin muuhunkin.)

Wednesday, 10 May 2017

vanhaa ja uutta.

Osa jäännöstilkuistani on vanhoja, mutta on tässä paria uudempaakin kangasta – Finn Quiltin tämänvuotista logokangasta ja Elizabeth Hartmanin oranssia Paintbox-kangasta, jota jäi tähteeksi Fancy Forest –tilkkutyöprojektistani:


Näistä jäännöspalaneliöistä tulee tilkkupussukka, kunhan vain saan tikatuksi tilkkupinnat jotenkin.

Uusia kankaita on taas uinut varastoihini. Kävin viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa ja ihmeekseni siellä oli ihan kangasosasto. Löysin sieltä tilkkutyöpuuvilloja ja tietysti jotain tarttui mukaan. Päällimmäistä kukkakuviokangasta ostin pakan lopun ja aion käyttää sen ”jalokivimäisen” tilkkutyöni taustakappaleessa.


Tietenkään kangasta ei ole yksinään tarpeeksi, vaan saan taas yhdistellä taustakappaleen jos sun millaisista paloista ja kuoseista.

Monday, 1 May 2017

vappukassi!

Sattumanvaraisesti jäännöspaloja yhdistelemällä syntyneistä tilkkuneliöistä tuli lopulta tilkkukassi. Yhdistin tilkkuihini kahta muuta kangasta ja jaksoin jopa toteuttaa vapaata konetikkausta.

Koska kassi on melko värikäs ja valmistui vapun tienoilla, se olkoon käyttötarkoitukseltaan vappukassi. Sen nimeksi annan vallinneiden sääolosuhteiden innoittamana Oikukas kevät.


Ompelin tilkkukassini netistä löytämäni ohjeen perusteella. Tämä on Ellen Bakerin suunnittelema ”The Pleated Tote”.


Ohje kehottaa käyttämään tavallista kangasta / tavallisia kankaita ja silitettävää tukimateriaalia, mutta korvasin tukimateriaalin vanulla ja vanutikkauksella. Sankoihin käytin jäykisteeksi toista kangasta. Jouduin tietysti ompelemaan sen kiinni, mutta muuten se toimi hyvin.


Oikukas kevät –tilkkukassi on toteutukseltaan yksinkertainen – en ommellut siihen edes sisätaskua (eikä ohjekaan sellaista kehottanut tekemään).


Tilkkukassistani tuli kooltaan seuraavanlainen:
  • Korkeus noin 34 cm
  • Leveys ylhäältä noin 31 cm
  • Leveys alhaalta noin 34 cm
  • Pohjan leveys noin 10 cm
  • Ompelin sangat 13 cm leveistä ja 63 cm pitkistä kaitaleista (taitoin pitkät sivut ensin keskelle ja sitten kahtia ja ompelin kumpaankin reunaan tikkauksen).
Vappukäytössä kassin pohjakangas on aran vaalea (arvelen, että piknikkeilyssä vaarana olisi kurainen maa), mutta pakolliset vapputarvikkeet siihen kyllä mahtuvat. Iloista vappua!

Thursday, 27 April 2017

jäännöstilkut käyttöön.

Ehkä olette huomanneet, että minulla on aina meneillään monta tilkkuprojektia. Niin nytkin! Reunakanttausta vailla valmiit tilkkupeitot viruvat odottamassa huomiotani, kolme tilkkupintaa on taustakappaletta vailla ja kahteen tilkkuprojektiin on rakenteilla blokkeja. Silti tartuin taas yhteen jäännöspalaprojektiin.

Tilkkutöitä tekevälle kertyy kaikenlaisia jäännöspaloja kaikenlaisiin säilyttimiin. Minulla on ompelupöydän vieressä pari, kolme eri paikkaa tilkuille, ja yhden sisällöstä rupesin vain ykskaks ompelemaan tilkkublokkeja.

Otin kiinnostavakuvioisen tai muuten käteen osuneen pienen palan ja ompelin sen ympärille kaitaleet. Jos kaitaletta tai kangasta riitti, tein kierroksen yhdestä kuosista, mutta melkein joka kerta jouduin käyttämään kahta tai kolmea eri kangasta.


Tilkkublokeista tuli vaihtelevan kokoisia, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tasoitusvaiheessa leikkuroin ne suorakaiteiksi, joiden toinen sivu on joku vakiomitoistani. Toisen sivun jätän sellaiseksi kuin palaa riittää. Tässä tasoitettuja tilkkublokkeja, joiden yhtä pitkät sivut ovat kolmea eri mittaa: isoin, keskikokoinen ja pienin.


Ompelin vielä tätäkin enemmän paloja ennen kuin rupesi ahdistamaan, mihin ihmeeseen nämä käytän.

Tytär ilmaisi tässä taannoin, että minun pitäisi tehdä jotain pussukkaa isompaa ja toisaalta tilkkupeittoa pienempää eli esimerkiksi kasseja. ”Sellainen tote bag,” oli hänen ehdotuksensa. Löysin yhden melko sopivalta vaikuttavan ohjeen netistä ja rupesin ompelemaan. Käytin tilkkujen lisäksi paria muuta kangasta.


Kassin yläreunassa on laskokset, eikä tämä ole kovin iso. Työvaihekuvasta voisi luulla, että olen ompelemassa esiliinaa:


Ompelin kangasosioon vapaata konetikkauskuviota:


Tikkaaminen on hidasta! Odotan jo malttamattomana, että pääsisin kokoamaan tämän kassin. Eikä minulla ole edes sankoja leikattuna vielä – sekin työvaihe vaaditaan ensin. Työ jatkuu!

Wednesday, 19 April 2017

tästä ei meinannut tulla mitään.

Henkilökohtainen tietokoneeni tarvitsee yksinkertaisen kotelon. Olen sinnitellyt kotelotta jo vuoden, mutta aloitin projektin sentään jo jokunen viikko (kolme kuukautta) sitten. Silloin ompelin summamutikassa kaikenlaisia käsiin osuneita tilkkuja yhteen, enkä pitänyt lopputuloksia kovin hehkeinä. Ehkä syynä on, että käytin tilkkupintoihin eniten yhden tilkkupeiton taustakappaleesta viistettyä ylijäämäkaitaletta, joka oli vaaleaa ja mitäänsanomatonta, vaikka siinä oli sinänsä hauska ristisanatehtäväkuosi.

Projekti ei siis ollut kovin motivoiva, mutta hammasta purren otin sen esiin pari päivää sitten. Olin päättänyt, että koneeni oli vihdoinkin saava kotelon.

Minä vain olen niin onneton suunnittelemaan kolmiulotteisia kappaleita, että tein TAAS yhdestä kotelosta liian pienen. Se on esimerkiksi liian matala (konetta näkyy sentin siivu yläreunan alta). Liian matala kotelo ei puolestaan suojaa konetta kunnolla!


Kotelo on tietenkin myös liian tiukka. Koneen saa koteloon, mutta näppivoimien pitää olla kohdillaan. Harmi, ettei kuvasta kuulu, miten tiukalla olevat saumat naukuvat.


Edes tällaisen epäonnistuneen kotelon ompeleminen ei sujunut noin vain. Toinen tilkkukappale oli liian kapea (edes tällaiseksi vähän liian kapeaksi kappaleeksi), joten jouduin jo ompelemaan siihen levityskaitaleen. (No, kaitale ei minua olisi haitannut, jos kotelo muuten olisi onnistunut kooltaan.)


Panostin tähän sentään niin paljon, että ompelin kauniit vuorikappaleet.


Maailman toiseksi yksinkertaisin ompelujuttu, mutta niin vain epäonnistuin siinä!

Ajattelin tässä vaiheessa, ettei tästä korjaamalla saa sopivaa, joten päätin jo siirtää tämän kategoriaan Susi. Suunnittelin purkavani vuorin ja päällisen osiksi, käyttäväni vuorikappaleen uuteen koteloyritykseen ja päällisestä aioin ommella ruman pussukan.

Yön yli nukuttuani olin hieman rauhoittunut ja pystyin purkamaan kotelopäkäleeni osiin:


Aika surumieliseltä tämä näytti!

No, kävi sitten kuitenkin niin, että jatkoin kaikkia kappaleita pienesti ja ompelin kuin ompelinkin kotelon uudelleen valmiiksi.

Tällä kertaa siitä tuli aavistuksen verran liian väljä, mutta siitä en jaksa enää välittää, vaan julistan tämän valmiiksi ja annan tälle nimen Susihukka.


Olin vieläpä niin tollo päällisen jatkopaloja leikatessani, että viilsin vahingossa yhden liian kapean kappaleen. Jouduin jatkamaan jatkopalan jatkopalaa. Tämä ei kyllä ompelukilpailuissa pärjäisi! (Eikä tikkauskilpailuissakaan.)


Mutta valmis tämä Susihukka nyt on, ja tietokoneellani on sitä suojaava tasku. Se on hyvä asia, ja myös se, että vain minä joudun käyttämään tätä onnetonta tekelettä.

Saturday, 21 January 2017

välillä vähemmän hehkeää.

Silläkin uhalla, että lukijani kaikkoavat: esittelen viimeisimmän projektini eli Mac-tietokoneelle tarvitsemani säilytystaskun. Aloitin projektin heti sen jälkeen, kun olin ommellut pari tilkkupeiton taustakappaletta. Kaipasin pienten palojen ompelemista ja improvisoiden kokoamista.

Löysin erittäin pitkän, sanaristikkokuvioisen kaitaleen. Ompelin kaitaleen koko matkalle satunnaisesti jäännöspalakassista poimimiani tilkkuja. Leikkasin palat irti ja ompelin sopivia pareja yhteen.

Sommittelin tilkkukappaleet lopulta kahdeksi sopivan kokoiseksi tilkkupinnaksi ja tikkasinkin toisen jo:


Huokaus. Toisen tilkkupinnan tikkauksetkin näyttävät aivan pöljiltä. (Toista puolta en ole vielä tikannut. Voin vielä välttyä pilaamasta pintaa aivan lopullisesti.) Tämä ei ole mieluisimpia töitäni, mutta kone tarvitsee kipeästi kotelon.

Sunday, 23 October 2016

kaksi valmista tilkkupussukkaa!

Olen ahkeroinut melko järkevän äärellä eli valmistin edellisessä kirjoituksessani näkyneet, jo tikatut tilkkupinnat pussukoiksi. Vai ovatko nämä liian isot, jotta näitä voisi kutsua pussukoiksi?

Ensimmäinen – Sininen aalto – on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 31 cm
  • Korkeus noin 19 cm
  • Pohjan leveys noin 10 cm.


Minulta oli vähän niin kuin tilattu tilkkupussukka, jossa olisi vaaleansinistä ja harmaata. En aivan onnistunut toteuttamaan sellaista, sillä harmaat osuudet tästä tilkkupinnasta jäivät pussukan pohjan puolelle!


Muistin tällä kertaa, että vetoketjupussukan sisälle pitää muistaa ommella Tilkunviilaaja-merkki.


Ompelin tämän Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaan, joten tämä on Avoin-mallistoa. Näin ison pussukan suu onkin todella suuri!


Ysäriltä vivahtava kangas ei haittaa vuorin puolella lainkaan.

Sitten tämä toinen jättiläistapaus. Annoin hänelle nimeksi Kehrä.


Auringonkehrä oli tietenkin mielessäni!


Kehrä-pussukka on vielä äskeistäkin isompi eli tällainen:

  • Leveys ylhäältä 34 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.
  • Kehrä-pussukka on myös Avoin-mallistoa.


Olisin mielelläni ommellut tähän keltaisen vetoketjun, mutta sellaista ei löytynyt varastoista, joten oranssi sai nyt kelvata.


Tässä puolestaan piti olla keltaista ja harmaata. Harmaat osuudet ovat hieman näkyvämpiä kuin sini-”harmaassa” pussukassa, mutta aika vähäiseksi tässäkin jää muu kuin pääväri. Oranssiakin saattaa olla harmaata selkeämmin mukana.

No, kivan muotoiset ja tilavat säilyttimet/kantokonseptit näistä joka tapauksessa tuli. Eivätköhän Sininen aalto ja Kehrä jossain vaiheessa löydä omistajat itselleen!

Monday, 28 September 2015

valmis tilkkupussukka!

Ompelin eilen valmiiksi tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Rusakko. Tilkkupussukka valmistui päiväsaikaan, joten sain näpätyksi siitä melko kivat valmistujaiskuvat. Ensiksi esittelen pussukan sammaloituneilla kalliorapuilla:


Kuvasin Rusakko-pussukkaa myös kulahtaneella puutarhapenkillämme:


Käytin melko pienistä ja tosi pienistä jäännöstilkuista kokoamani pinnat tähän ja täydensin ne pussukan kokoisiksi lisäämällä rinkulakuvioista kangasta sivulle ja pohjaan. Tikkausvaiheessa tilkkupinnat näyttivät aika urpoilta, mutta valmiissa pussukassa rinkulakangasta ei näytä olevan yletöntä määrää.

Paitsi pohjakappaleessa:


Mutta sehän jää pussukan alle yleensä näkymättömiin. Hienot tilkut ja värkkäillyt tilkkupinnat menevät pohjakappaleessa vähän kuin hukkaan.

Tikkasin tilkkupinnat ohueen tikkausvanuun, jonka alle otin vielä hipunutta lakanakangasta. Tikattu pinta jäi ohuemmaksi kuin silloin, kun käytän lisäkerroksena collegejerseytä. Pussukka seisoo silti ongelmitta itsekseen:


Kuvaussessiota varten olin tosin topannut pussukan sisään pohjaa pyöristämään parin villasukkia, jotka otin tätä kuvaa varten pois:


Vuorikappaleet on koottu parista eri kankaasta, jotka sointuvat melko hyvin pussukan päällipuoleen.


Käytin Rusakko-tilkkupussukkaan 25-senttisen vetoketjun. Pussukan muut mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 19 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksun ompelin 6 cm leveästä, 42 cm pitkästä kaitaleesta. 


Rusakko-pussukkakin on siis Street-mallistoa. (En juuri tee muunlaisia pussukoita nykyään.)

Vetoketjun päihin ompelemani kangaslipareet näkyvät melko sopivan verran valmiin pussukan nurkissa:


Rusakko on toinen kangassilpuista kokoamani tilkkupussukka. Kangas- ja väriyhdistelmät ovat merkilliset, mutta tykkään tästä silti. Tämä ei ole söpö, mutta käyttökelpoinen.


Tilkkupintaan tikkasin kaksi spiraalia kummallekin puolelle. Jos haluat tietää, miten ompelen spiraalit, katso tikkausohjeeni täältä.

Ai miksi juuri Rusakko? Tässä on aika lailla ruskeaa väriä ja rinkulakuviot toivat mieleen pomppimisen.

Kolmaskin tilkkupussukka on jo valmis, mutta siitä ei ole yhtään kuvaa. Illat pimenevät niin nopeasti, etten eilen ehtinyt pitää toista kuvaussessiota.

Friday, 12 June 2015

vähemmän hempeää.

Löysin itseltäni sentään neutraalimman värisiä ja kuvioisia tilkkuja ja kokosin niistä mielestäni myös miehelle sopivan vetoketjullisen nesessäärin. (Pussukka ei ole nyt tähän yhteyteen sopiva sana.) Tämän nesessäärin nimi on Hamina.


Keksin nimen HiVe-menetelmällä eli hihasta vetämällä. Jossain se Hamina-nimi leijaili, kunnes pälkähti päähäni valmista tilkkunesessääriä katsoessani.


Hamina-nesessääri on riittävän kokoinen, jotta tänne mahtuu muhkeampikin parranajovälineistö sampoopullon ja mittavan deostickin lisäksi.

  • Leveys noin 27 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm
  • Kantohihnan ompelin 6 cm x 43 cm kaitaleesta ja vetoketju oli ennen lipareiden lisäämistä luokiteltu 25-senttiseksi.

Hamina-nesessääri on siis Street-mallistoa sekin.

Nesessäärin vuori on melkein yksivärinen ja kokonaan samaa kangasta! (Aivan outo tilanne minulle.) Sisätaskukin on sitä samaa kangasta, kuten valmistumisvaiheen kuvasta näkyy:


Hamina-niminen vetoketjullinen tilkkunesessääri avautuu juuri sopivan verran: tällä kertaa osasin ommella ja sovitella vetoketjun päissä olevat lipareet juuri niin kuin aina pitäisi.


Pohjassa on tummempaa kangasta. Jos nesessäärin laskee vaikka ei-niin-puhtaille pinnoille, se ei heti näytä likaantuneelta pohjastaan. Paitsi jos ei-niin-puhtaus onkin vaaleaa pölyä.


Tikkaukset eivät ole kaikki samalla etäisyydellä toisistaan, mutta se ei haittaa lainkaan! On paljon parempi tikata pystysaumojen läheltä ja eri puolelta kuin saumanvara – silloinkin kun sauma ei ehkä ole aivan kohtisuoraan pystyssä. Lopputulos on silti rauhallinen eikä näytä vinoutuneelta.


Kuvastakin varmaan näkee, että Hamina-nesessääri on topakka. (Ja täytyyhän sen ollakin, jos se täytetään painavilla nesessääritavaroilla.) Tikkasin tilkkupinnan kiinni collegejerseypalaan ja tikkausvanuun. Collegejersey taisi tässäkin olla edesmenneistä olohousuistani leikattua.

Tilkkunesessääri ei ollut kuvaushetkellä tyhjä, jotta se näyttäisi pulleammalta. Asettelin pohjalle parin (huom puhtaita) froteesukkia. Oli vähän tuulista ja lisäpaino oli vain hyödyksi kuvaustilanteessa.


Kas tässä vielä yksi kuva Hamina-nesessääristä, jonka mielestäni voi ottaa käyttöön kuka vain – myös sellainen mies, joka vierastaisi kukkakuvioita tai söpöjä kuoseja.


En silti pystynyt pitäytymään aivan ilman kukkia, vaan kuvaan tuli yksi mukaan.

Esimakua tulevasta:


Harvinaislaatuisesti sain samana päivänä valmiiksi kaksi tilkkupussukkaa (tai siis nesessäärin ja pussukan). Tässä heistä yhteiskuva, mutta en paljasta tummemmasta pussukasta vielä yksityiskohtia. Ne näette seuraavasta postauksestani parin päivän kuluttua!

Sunday, 17 May 2015

bilepussukka tilkuista.

Biletykseen sopivaksi (tai oikeastaan bilettämisen aikana tarvittaville tavaroille sopivan kokoiseksi) mitoitetun Street-mallisen vetoketjupussukan nimi on tietenkin Bilehile.


Pelkistä mustista ja mustanpuhuvista tilkuista valmistettu pussukka tuntui tylsältä ajatukselta, joten livautin mukaan myös punaisia ja harmaita paloja. Ja tarkkailevia katseita. (Ja jos tosi tarkkaan katsoo, kissankarvasomistetta ainakin toistaiseksi.)


Näin tuimasti katsovaa pussukkaa ei kukaan uskaltaisi edes varastaa. Vaikka siis bilettämisen aikana tarkkaavaisuus hervahtaisi, pitkäkyntinen roisto ei hyödy tästä pussukasta.


Bilehile-tilkkupussukan jäykistää kerros muinaisista olohousuistani leikattua jerseytä sekä musta tikkausvanu. Kuvauksia varten sulloin sinne tyhjän muovikassin ja siksipä Bilehile näyttää mukavan muhkealta. Muodoltaan, ei kooltaan tietenkään!


Bilehile-pussukka kun on melko pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 13,5 cm
  • Pohjan leveys noin 5,5 cm
  • Ompelin kantolenksun sentin tavallista lyhyemmästä kaitaleesta eli 6 cm x 42 cm. xkpl

Pussukassa on värikäs mutta tummasävyinen vuori ja oikein vetoketjullinen sisätasku. Bilettäessä yleensä tarvitsee vain pankkikortin, kotiavaimet ja korjaussarjallisen meikkejä sekä nykyään myös kännykän. Luottokortin ja kotiavaimet saa turvallisesti vetoketjun taakse.


Tästä keskeneräiskuvasta näkee sisätaskun sekä vuorikankaan (muistelen saaneeni tämän aidon Laura Ashley -kankaan tilkkuystävältäni Första Maj’lta).


Luulin muistavani sukkana, miten vetoketjullinen sisätasku oikein kätevästi ommellaan, mutta muistin väärin. Ompelin sen niin typerästi, etten viitsi siitä edes kertoa. Sain sen kuitenkin paikalleen. Menee varmaan täydestä, ellen mainitse mitään uudelle omistajalle.

(Mielenkiintoisesti sisätaskussa on erittäin tukeva ja leveä vetoketju, kun pussukan päällä taas on oikeinkin siro ketjumalli. Mutta kun varastoista käyttää sitä mitä on, ei voi valita täydellisesti.)

Bilehile-vetoketjupussukka halusi päästä kuvaan aidanseipäistä rakennetun aidan kanssa, ja toteutin sen toiveen.


Siinä se tuimana katselee. Älä tule luvatta ottamaan sisälleni sullottua muovikassia!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails