Showing posts with label kantokonseptit. Show all posts
Showing posts with label kantokonseptit. Show all posts

Saturday, 21 January 2017

välillä vähemmän hehkeää.

Silläkin uhalla, että lukijani kaikkoavat: esittelen viimeisimmän projektini eli Mac-tietokoneelle tarvitsemani säilytystaskun. Aloitin projektin heti sen jälkeen, kun olin ommellut pari tilkkupeiton taustakappaletta. Kaipasin pienten palojen ompelemista ja improvisoiden kokoamista.

Löysin erittäin pitkän, sanaristikkokuvioisen kaitaleen. Ompelin kaitaleen koko matkalle satunnaisesti jäännöspalakassista poimimiani tilkkuja. Leikkasin palat irti ja ompelin sopivia pareja yhteen.

Sommittelin tilkkukappaleet lopulta kahdeksi sopivan kokoiseksi tilkkupinnaksi ja tikkasinkin toisen jo:


Huokaus. Toisen tilkkupinnan tikkauksetkin näyttävät aivan pöljiltä. (Toista puolta en ole vielä tikannut. Voin vielä välttyä pilaamasta pintaa aivan lopullisesti.) Tämä ei ole mieluisimpia töitäni, mutta kone tarvitsee kipeästi kotelon.

Sunday, 23 October 2016

kaksi valmista tilkkupussukkaa!

Olen ahkeroinut melko järkevän äärellä eli valmistin edellisessä kirjoituksessani näkyneet, jo tikatut tilkkupinnat pussukoiksi. Vai ovatko nämä liian isot, jotta näitä voisi kutsua pussukoiksi?

Ensimmäinen – Sininen aalto – on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 31 cm
  • Korkeus noin 19 cm
  • Pohjan leveys noin 10 cm.


Minulta oli vähän niin kuin tilattu tilkkupussukka, jossa olisi vaaleansinistä ja harmaata. En aivan onnistunut toteuttamaan sellaista, sillä harmaat osuudet tästä tilkkupinnasta jäivät pussukan pohjan puolelle!


Muistin tällä kertaa, että vetoketjupussukan sisälle pitää muistaa ommella Tilkunviilaaja-merkki.


Ompelin tämän Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaan, joten tämä on Avoin-mallistoa. Näin ison pussukan suu onkin todella suuri!


Ysäriltä vivahtava kangas ei haittaa vuorin puolella lainkaan.

Sitten tämä toinen jättiläistapaus. Annoin hänelle nimeksi Kehrä.


Auringonkehrä oli tietenkin mielessäni!


Kehrä-pussukka on vielä äskeistäkin isompi eli tällainen:

  • Leveys ylhäältä 34 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.
  • Kehrä-pussukka on myös Avoin-mallistoa.


Olisin mielelläni ommellut tähän keltaisen vetoketjun, mutta sellaista ei löytynyt varastoista, joten oranssi sai nyt kelvata.


Tässä puolestaan piti olla keltaista ja harmaata. Harmaat osuudet ovat hieman näkyvämpiä kuin sini-”harmaassa” pussukassa, mutta aika vähäiseksi tässäkin jää muu kuin pääväri. Oranssiakin saattaa olla harmaata selkeämmin mukana.

No, kivan muotoiset ja tilavat säilyttimet/kantokonseptit näistä joka tapauksessa tuli. Eivätköhän Sininen aalto ja Kehrä jossain vaiheessa löydä omistajat itselleen!

Monday, 28 September 2015

valmis tilkkupussukka!

Ompelin eilen valmiiksi tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Rusakko. Tilkkupussukka valmistui päiväsaikaan, joten sain näpätyksi siitä melko kivat valmistujaiskuvat. Ensiksi esittelen pussukan sammaloituneilla kalliorapuilla:


Kuvasin Rusakko-pussukkaa myös kulahtaneella puutarhapenkillämme:


Käytin melko pienistä ja tosi pienistä jäännöstilkuista kokoamani pinnat tähän ja täydensin ne pussukan kokoisiksi lisäämällä rinkulakuvioista kangasta sivulle ja pohjaan. Tikkausvaiheessa tilkkupinnat näyttivät aika urpoilta, mutta valmiissa pussukassa rinkulakangasta ei näytä olevan yletöntä määrää.

Paitsi pohjakappaleessa:


Mutta sehän jää pussukan alle yleensä näkymättömiin. Hienot tilkut ja värkkäillyt tilkkupinnat menevät pohjakappaleessa vähän kuin hukkaan.

Tikkasin tilkkupinnat ohueen tikkausvanuun, jonka alle otin vielä hipunutta lakanakangasta. Tikattu pinta jäi ohuemmaksi kuin silloin, kun käytän lisäkerroksena collegejerseytä. Pussukka seisoo silti ongelmitta itsekseen:


Kuvaussessiota varten olin tosin topannut pussukan sisään pohjaa pyöristämään parin villasukkia, jotka otin tätä kuvaa varten pois:


Vuorikappaleet on koottu parista eri kankaasta, jotka sointuvat melko hyvin pussukan päällipuoleen.


Käytin Rusakko-tilkkupussukkaan 25-senttisen vetoketjun. Pussukan muut mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 19 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksun ompelin 6 cm leveästä, 42 cm pitkästä kaitaleesta. 


Rusakko-pussukkakin on siis Street-mallistoa. (En juuri tee muunlaisia pussukoita nykyään.)

Vetoketjun päihin ompelemani kangaslipareet näkyvät melko sopivan verran valmiin pussukan nurkissa:


Rusakko on toinen kangassilpuista kokoamani tilkkupussukka. Kangas- ja väriyhdistelmät ovat merkilliset, mutta tykkään tästä silti. Tämä ei ole söpö, mutta käyttökelpoinen.


Tilkkupintaan tikkasin kaksi spiraalia kummallekin puolelle. Jos haluat tietää, miten ompelen spiraalit, katso tikkausohjeeni täältä.

Ai miksi juuri Rusakko? Tässä on aika lailla ruskeaa väriä ja rinkulakuviot toivat mieleen pomppimisen.

Kolmaskin tilkkupussukka on jo valmis, mutta siitä ei ole yhtään kuvaa. Illat pimenevät niin nopeasti, etten eilen ehtinyt pitää toista kuvaussessiota.

Friday, 12 June 2015

vähemmän hempeää.

Löysin itseltäni sentään neutraalimman värisiä ja kuvioisia tilkkuja ja kokosin niistä mielestäni myös miehelle sopivan vetoketjullisen nesessäärin. (Pussukka ei ole nyt tähän yhteyteen sopiva sana.) Tämän nesessäärin nimi on Hamina.


Keksin nimen HiVe-menetelmällä eli hihasta vetämällä. Jossain se Hamina-nimi leijaili, kunnes pälkähti päähäni valmista tilkkunesessääriä katsoessani.


Hamina-nesessääri on riittävän kokoinen, jotta tänne mahtuu muhkeampikin parranajovälineistö sampoopullon ja mittavan deostickin lisäksi.

  • Leveys noin 27 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm
  • Kantohihnan ompelin 6 cm x 43 cm kaitaleesta ja vetoketju oli ennen lipareiden lisäämistä luokiteltu 25-senttiseksi.

Hamina-nesessääri on siis Street-mallistoa sekin.

Nesessäärin vuori on melkein yksivärinen ja kokonaan samaa kangasta! (Aivan outo tilanne minulle.) Sisätaskukin on sitä samaa kangasta, kuten valmistumisvaiheen kuvasta näkyy:


Hamina-niminen vetoketjullinen tilkkunesessääri avautuu juuri sopivan verran: tällä kertaa osasin ommella ja sovitella vetoketjun päissä olevat lipareet juuri niin kuin aina pitäisi.


Pohjassa on tummempaa kangasta. Jos nesessäärin laskee vaikka ei-niin-puhtaille pinnoille, se ei heti näytä likaantuneelta pohjastaan. Paitsi jos ei-niin-puhtaus onkin vaaleaa pölyä.


Tikkaukset eivät ole kaikki samalla etäisyydellä toisistaan, mutta se ei haittaa lainkaan! On paljon parempi tikata pystysaumojen läheltä ja eri puolelta kuin saumanvara – silloinkin kun sauma ei ehkä ole aivan kohtisuoraan pystyssä. Lopputulos on silti rauhallinen eikä näytä vinoutuneelta.


Kuvastakin varmaan näkee, että Hamina-nesessääri on topakka. (Ja täytyyhän sen ollakin, jos se täytetään painavilla nesessääritavaroilla.) Tikkasin tilkkupinnan kiinni collegejerseypalaan ja tikkausvanuun. Collegejersey taisi tässäkin olla edesmenneistä olohousuistani leikattua.

Tilkkunesessääri ei ollut kuvaushetkellä tyhjä, jotta se näyttäisi pulleammalta. Asettelin pohjalle parin (huom puhtaita) froteesukkia. Oli vähän tuulista ja lisäpaino oli vain hyödyksi kuvaustilanteessa.


Kas tässä vielä yksi kuva Hamina-nesessääristä, jonka mielestäni voi ottaa käyttöön kuka vain – myös sellainen mies, joka vierastaisi kukkakuvioita tai söpöjä kuoseja.


En silti pystynyt pitäytymään aivan ilman kukkia, vaan kuvaan tuli yksi mukaan.

Esimakua tulevasta:


Harvinaislaatuisesti sain samana päivänä valmiiksi kaksi tilkkupussukkaa (tai siis nesessäärin ja pussukan). Tässä heistä yhteiskuva, mutta en paljasta tummemmasta pussukasta vielä yksityiskohtia. Ne näette seuraavasta postauksestani parin päivän kuluttua!

Sunday, 17 May 2015

bilepussukka tilkuista.

Biletykseen sopivaksi (tai oikeastaan bilettämisen aikana tarvittaville tavaroille sopivan kokoiseksi) mitoitetun Street-mallisen vetoketjupussukan nimi on tietenkin Bilehile.


Pelkistä mustista ja mustanpuhuvista tilkuista valmistettu pussukka tuntui tylsältä ajatukselta, joten livautin mukaan myös punaisia ja harmaita paloja. Ja tarkkailevia katseita. (Ja jos tosi tarkkaan katsoo, kissankarvasomistetta ainakin toistaiseksi.)


Näin tuimasti katsovaa pussukkaa ei kukaan uskaltaisi edes varastaa. Vaikka siis bilettämisen aikana tarkkaavaisuus hervahtaisi, pitkäkyntinen roisto ei hyödy tästä pussukasta.


Bilehile-tilkkupussukan jäykistää kerros muinaisista olohousuistani leikattua jerseytä sekä musta tikkausvanu. Kuvauksia varten sulloin sinne tyhjän muovikassin ja siksipä Bilehile näyttää mukavan muhkealta. Muodoltaan, ei kooltaan tietenkään!


Bilehile-pussukka kun on melko pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 13,5 cm
  • Pohjan leveys noin 5,5 cm
  • Ompelin kantolenksun sentin tavallista lyhyemmästä kaitaleesta eli 6 cm x 42 cm. xkpl

Pussukassa on värikäs mutta tummasävyinen vuori ja oikein vetoketjullinen sisätasku. Bilettäessä yleensä tarvitsee vain pankkikortin, kotiavaimet ja korjaussarjallisen meikkejä sekä nykyään myös kännykän. Luottokortin ja kotiavaimet saa turvallisesti vetoketjun taakse.


Tästä keskeneräiskuvasta näkee sisätaskun sekä vuorikankaan (muistelen saaneeni tämän aidon Laura Ashley -kankaan tilkkuystävältäni Första Maj’lta).


Luulin muistavani sukkana, miten vetoketjullinen sisätasku oikein kätevästi ommellaan, mutta muistin väärin. Ompelin sen niin typerästi, etten viitsi siitä edes kertoa. Sain sen kuitenkin paikalleen. Menee varmaan täydestä, ellen mainitse mitään uudelle omistajalle.

(Mielenkiintoisesti sisätaskussa on erittäin tukeva ja leveä vetoketju, kun pussukan päällä taas on oikeinkin siro ketjumalli. Mutta kun varastoista käyttää sitä mitä on, ei voi valita täydellisesti.)

Bilehile-vetoketjupussukka halusi päästä kuvaan aidanseipäistä rakennetun aidan kanssa, ja toteutin sen toiveen.


Siinä se tuimana katselee. Älä tule luvatta ottamaan sisälleni sullottua muovikassia!

Saturday, 6 December 2014

kyllä mahtuu tavaraa tilkkupussukkaan!

Hyvä tilkkuystäväni Första Maj voitti pääpalkinnon Tilkunviilaaja-blogini viisivuotissynttäreiden kunniaksi järjestämässäni arvonnassa. Hän osasi heti keksiä sopivan käytön voittamalleen Lokakuu-tilkkupussukalla. Föönaustarvikkeet mahtuvat kuulemma siihen juuri sopivasti ja harjat myös. Hän lähetti minulle kuvat, jotta näen ja voin näyttää teillekin!

Kun Första Maj on lähdössä matkalle, hän pakkaa tilkkupussukkaan nämä tavarat:


Lisäksi hän kerää matkalla tarvitsemansa hiuslenkit pussukan pieneen sisätaskuun. Hyvin mahtuvat tavarat pussukkaan!


Kuvan matkakassi näyttää kyllä niin täydeltä, että mahtuuko pakattu tilkkupussukka mukaan? No, laukusta voi tyhjentää vaikka kenkäparin, tai yhden kengän. Pussukka vie suunnilleen saman verran tilaa kuin yksi (tosi leveä ja aika lyhyt, ei korkeakorkoinen) kenkä. Första Maj'lla on kyllä sirompi jalka. Ehkä hänellä sentään on keino mahduttaa pussukka tärkeine tavaroineen mukaan, oli kassi kuinka täyttymäisillään hyvänsä.

Voi, miten kiva oli huomata, että pussukka oli Första Maj’lle mieleinen!

Saturday, 29 November 2014

tietokonekotelo tilkuista.

Tyttären tietokonekotelo on valmis ja annoin sille nimen Paikkatasku.


Mittasin tietokoneen tarkasti mittanauhalla ja mitä sen jälkeen tein? Leikkasin ensin tikkausvanupalan ja collegejerseypalan tietokoneella mitaten – en siis mittanauhalla mitaten. Sommittelin tikkausvanupalan päälle tilkkublokit ja muut palaset ja ompelin pinnaksi. Erittäin senttimetrimitatonta touhua.


Tein pariin otteeseen varmistusmittauksen, edelleen tietokoneella. Vaikka se on lituska, sillä kuitenkin on paksuutta enkä luottanut siihen, että senttimitoilla tulisi kunnollinen.

Ennen kuin ompelin viimeistelytikkauksen kotelon suuaukkoon, kokeilin vielä viimeisen kerran, että Tyttären tietokone sujahtaa sopivasti koteloonsa. Siinä vaiheessa Tytär mainitsi, että olisin voinut tehdä suuaukon tuonne lyhyemmälle sivulle.


Joo se olisi varmaan ollutkin aika hyvä ajatus. Minulle ei vain tullut mieleenkään. Visualisoin kotelon koko ajan juuri tällaiseksi.


Paikkatasku-tietokonekotelo on Tyttären käyttämän tietokoneen kokoinen. Ompelin tilkkupinnan aiemmin valmistamistani tilkkublokeista, joita täydensin muutamalla muulla ompelupöydältä löytyneellä jäännöspalalla sekä farkkupaloilla. Käytin myös pari kaitaletta aivan äskettäin hankkimaani plus-heksagonikuvioista kangasta.

Kotelo on tikattu orgaanisesti aaltoilevin suorin ompelein ohueen tikkausvanuun sekä collegejerseypalaan. Kotelossa ei ole sulkemismekanismia, vaan se on maailman yksinkertaisin pussi. No on siinä sentään puuvillakangas vuorina, etteivät saumat ärvötä näkyvissä.

Thursday, 27 November 2014

tavaroita lattialla.

Asettelin sekä valmiit että keskeneräiset lasinaluseni huolellisesti sommitellen lattialle. Sitten vasta huomasin, että minun olisi pitänyt kääntää ne toiseen suuntaan, sillä valo tuli takaani. Tuntui aivan ylitsepääsemättömän työläältä, joten kuva on nyt otettu pikkasen kaukaa ja silti varjoa näkyy alareunassa.


Varmaan havaitsette kuitenkin, miten tarkka edellisessä postauksessani ollut sanallinen kuvaus näistä uusista lasinalusista oli.

En tahtonut millään keksiä, minkä kankaan ompelisin noihin puoliomituisiin kuponkeihin (etualalla) reunoiksi. Nyt kun sininen lumihiutalekuvioinen kangas on paikoillaan, näyttää siltä kuin se olisi varta vasten suunniteltu kuponkeihin sopivaksi (vaikka se ei ole).

Piilokuva:


No ei tämä oikeasti ole piilokuva: Tyttären tietokonetaskua ommellaan vuorikappaleen kanssa yhteen. Olisin saattanut saada taskun valmiiksi eilen, mutta ompelukone piipitti alalangan loppumisesta, joten lopetin siltä päivältä.

Eikö olekin kummallista, miten työläältä pienet hommat saattavat tuntua? Minulla olisi mennyt puolaamiseen enintään pari minuuttia (tai parhaassa tapauksessa vain 15 sekuntia puolan vaihtamiseen), mutta lopetin mieluummin. Ei jaksanut!

Tuesday, 25 November 2014

yllätyksiä.

Tytär yllätti minut iloisesti ja pyysi tekemään tietokoneelleen suojataskun. Yksinkertaisen pussin, ei edes mitään sulkijanappia saati vetoketjua. Taskun tarkoituksena on vain pehmustaa tietokonetta, kun hän kuljettaa sitä muiden tavaroiden lomassa laukussaan.

Kysyin, pitäisikö taskun olla yhtä kangasta vai voisiko sen toteuttaa tilkkutyönä. Yllätyin vielä enemmän ja vielä iloisemmin, kun hän piti tilkkutoteutusta parempana. Kokosin tilkkupinnan pari iltaa sitten:


Tiedän Tyttären pitävän uudesta plus-heksagon-kuvioisesta kankaasta, joten käytin sitä pari kaitaleellista.

Nyt kyllä hävettää kertoa, mistä muu tilkkupinta on kotoisin. Kaikki muut palat löytyivät ompelupöydältäni sieltä sun täältä, eikä pöydällä tämän jälkeenkään ole tyhjää pintaa. Olen ihme hamsteri ja haluaisin, että kaikki on koko ajan näkyvissä. Mitään ei voisi panna laatikkoon tai kaappiin oven taakse.

Hyvä asia oli tietysti, että minulla oli kivoja tilkkupaloja valmiina. Pinta valmistui todella joutuisasti, ja Tytär tykkäsi tästä. Olen nyttemmin tikannut pinnan ja olen ompelemassa tätä taskuksi.

Jotain ihan muuta:


Talvi yllätti autoilijat Helsingissä viime perjantaina. En ollut pahimpaan aikaan enää liikekannalla vaan jo kotona ja pääsin kuvaamaan (melkein) valmiit lasinaluset ulkona. Tässä ne lojuvat kinoksessa. Ne ovat vain melkein valmiit, sillä en ehtinyt ennen kuvaussessiota päätellä tikkauslankoja.

Nyttemmin langat on päätelty ja olen ehtinyt tehdä muutamia lasinalusia lisää, tikkausta vailla valmiiksi. Kun vain ehtisin joskus ottaa niistä kuvat valoisaan aikaan, niin voisin esitellä! Tyytykää sanalliseen kuvaukseen: toisissa on etäisen slaavilais-/englantilaistyylistä kukkakuviota keskellä ja punaiset reunat, toisissa on kirkasväriset, jouluaiheiset kuponkikuviot keskellä ja siniset, lumihiutalekuvioiset reunat.

Friday, 16 May 2014

miehisempi tilkkupinta.

Siiryin mukavuusalueeltani eli söpöysakselilta miehisempien värien ja kuosien pariin ja tein kaikkeni, ettei tilkkupinnasta tällä kertaa olisi tullut tyttömäinen. Katseenvangitsijakankaana minulla oli vihertävän ruskehtavapohjainen, kitarakuvioinen kangas.


Tilkkupinnasta tuli miehisempi kuin luomukseni yleensä ovat, mutta onhan siinä kukkia ja nalleja edelleen. Ruskeaa, vihertävää ja harmaata siinä on tosin paljon enemmän kuin yleensä tilkkupinnoissani.

Ompelen tilkkupinnasta pussukan, joka kenties sopii myös miehen käyttöön, mutta ei tälläkään designilla näköjään vielä miehekkyyttä pönkitetä. Ehkä myös ”pussukka” sanana on sellainen, ettei ensimmäiseksi tule mieleen ainakaan raavas mies.

Taidankin ommella tästä tilkkupinnasta kantokonseptin parranajovälineille.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails