Showing posts with label kankaat. Show all posts
Showing posts with label kankaat. Show all posts

Friday, 27 January 2017

aika pöllö.

Hahaa! En tarkoittanut otsikollani, että joku tai jokin olisi aika pöllö, siis hoopo tai pöhkö. Minulla on vain käsissäni Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -tilkkutyöhön kuuluva pöllöblokki, joka on aika valmis. Aika pöllö siis.


Sillä on ilme kuitenkin jo kohdallaan. Tuima.

Tähän kaveriin sitä vasta tarvittiinkin erilaisia paloja! Leikkasin niitä melkoisen tovin, enkä silti onnistunut. Huomasin vasta ommellessani, ettei tarvittavia paloja ollutkaan (olin leikannut aivan vääränlaiset palat), ja jouduin leikkaamaan niitä lennossa lisää. Onneksi kaikki blokkiin valitsemani kankaat riittivät hyvin.

Pöllön kokoaminen oli silti mielenkiintoinen ja hauskakin puuha!

Näytän vielä, mitä tilkkuystäväni Virpi antoi minulle viime kiltakokouksessa. Mistä hyvästä mahdoin ansaita näin upean paketin?!


Ehkä joku paketin tilkuista pääsee vielä Fancy Forest -työhön mukaan!

Tuesday, 10 January 2017

toinenkin taustakappale.

Yksivärisistä kaitaleista ompelemallani tilkkutyöllä ei silläkään ollut vielä taustakappaletta. Vaikka pidän taustakappaleiden ompelemisesta tai kokoamisesta todella vähän, tein velvollisuudentunnon puuskassa yhden päivän aikana kaksi taustaa valmiiksi. Yhden batikkityölleni ja toisen yksiväriskaitaletyölleni.

En tehnyt päivän aikana siis mitään erityisen hauskaa tilkkutyötä! Pelkkiä taustakappaleita vain! Yhyy.

Liioittelen. Tässäkin työssä oli pari kivaa vaihetta. Sommittelin kappaleeseen kaksi värikästä raitaa niistä kaitalepaloista, joita jäi tilkkupinnan teosta ylitse.

Halusin taustasta aika vaalean. Yhtä kangastani olisi ollut aika paljon, mutta suunnittelen käyttäväni sitä toiseen projektiin. Niinpä jouduin taas käyttämään useita eri kangaspaloja. Kuvassa on vaihe, jossa sommittelen kaitaletilkuista ompelemaani väriraitaa muiden kappaleiden oheen.


Kuvan yläreunassa näkyy tilkkupintaa. Olin levittänyt pinnan lattialle, jotta pystyin mittaroimaan palojen kokoja.

Kun taustakappale oli valmis, levitin sen sängylle ja näppäsin kuvan. Valaistusolosuhteetkin olivat taas vaihtuneet. Voih sentään näitä meidän pimeitä päiviämme!


Pelkkänä kankaana tämä näyttää aika mitättömältä, mutta uskon, että peiton taustalla ja tikattuna tämä on vallan ookoo.

Elizabeth Hartmanin Kona-puuvilloista kokoama kaitalerulla oli mahtava! Kankaat olivat upean tuntuisia ja värit saattoi järjestellä miten vain - tulos oli aina hehkeä.

Sunday, 8 January 2017

toinen otto: kaitalepakkaus käytetty!

Esittelin viime kirjoituksessani tilkkupinnan, jonka ompelin batiikkikangaskaitaleista. Minulla oli paketti, jossa oli 40 koko kankaan levyistä kaitaletta. Ommeltuani 80 neliöblokkia minulle jäi 40 pientä palaa, mutta käytin nekin!

Ensimmäistä kertaa olen ommellut tilkkupeiton niin, ettei minulle jäänyt ylijäämätilkkuja.

Ompelin nuo 40 palaa pareittain lyhyistä päistään yhteen. Ompelin pitkille sivuille vaaleat välikaitaleet. Tein näin kaksi reilun metrin mittaista ja 17-18 cm leveää pötköä. Ne olivat juuri sopivat leventämään taustakangaskappaleita, jotka olivat tähän työhön aavistuksen liian kapeat.


Valitsin tähän aika erikoisen, Martha Negleyn piirtämän kuosin. Siinä on ainakin munakoisoja, punajuuria, retiisejä, ruusukaaleja ja parsaa. Sopisi kasvissyöjälle!

Olen ostanut kankaan aikoinaan Imatran tilkkupäiviltä, koska se oli huokeaa ja hauskan väristä. Ostin palan, jonka arvelin ehkä riittävän taustakappaleeksi johonkin työhöni. No, nyt löytyi työ, johon tuo taustakangas suurin piirtein sopi.

Friday, 6 January 2017

valmis! kaitalepakkaus käytetty!

Ostin yli vuosi sitten itselleni joululahjan Töölön Tilkkupajasta. Valitsin Island Batiks –kaitalepaketin nimeltä London Fog, eikä minulla ollut ensimmäistäkään ideaa sen käyttämiseksi ennen kuin nyt joulukuussa.

Ensin keksin vain, että rakennan kaitaleista neliöitä. Minun silmissäni neliöt toimivat aina!

Paketissa oli kaksi kaitaletta aina samaa kangasta. Leikkasin ensin yhdestä kaitaleesta kaksi neliötä kerralla ja toisesta kaitaleesta kaksi neliötä. Ompelin yhden neliöistä ympärille kaksi samanväristä ja jätin toisen neliön talteen. Mittasin sitten, minkä pituinen tästä yhdistelmästä tuli ja leikkasin kaksi sen mittaista kaitaletta.

Siinä vaiheessa näin, että yhdestä kaitaleesta saisin kaksi valmista neliöblokkia. Koska kaitaleita oli yhteensä 40, blokkeja syntyi tällä menetelmällä 80 kappaletta.


Laskeskelin myös, ettei 80 blokista sellaisenaan syntyisi kovin kummoisen kokoista tilkkupeittoa. Päätin ommella blokkeihin epäsymmetriset lisäkaitaleet reunoihin.

Varastossa sattui olemaan vaaleaa kangasta juuri sopiva määrä. Tilkkublokit syntyivät sitten tosi nopeasti.

Olin Instagramissa nähnyt hauskan, dynaamisen sommittelun juuri tällaisille epäsymmetrisille tilkkublokeille ja sovelsin ideaa. Asettelin blokkini erittäin satunnaiseen järjestykseen, kerrankin!


Tilkkupinta valmistui sopivasti lumisadetta edeltäneenä päivänä ja satuin olemaan kotona valoisaan aikaan. Pääsin kuvaamaan uuden tilkkupinnan melko kunnollisessa valossa, rauhallisessa lumisateessa. Värit ovat kuvassa kerrankin aika lähellä oikeita.

Lunta satoi rauhallisina hiutaleina, mutta tiuhaan. Alle kahdessa minuutissa tilkkupinta oli aivan luminen, katsokaa vaikka:


Tilkkupinta on siis valmis, mutta taustakappaletta sillä ei vielä ole. Ei edes ajatusta siitä, millainen taustakappale voisi olla!

Tuesday, 3 January 2017

lahjakasta.

Erinomaista alkanutta vuotta! Kiitos viime postaukseen tekemistänne kivoista kommenteista! Tuntuu mahtavalta lukea, että olen sentään keksinyt ja osannut tehdä joitain hyödyllisiä ohjeita muidenkin käyttöön.

Vuoteni alkaa lahjakkaasti. Perheeni sai joulupaketin ystäviltämme Amerikasta. Blogini lukijoita kiinnostanee paketin tällainen sisältö:


Maaginen ”Kissoja Pariisissa” -värityskirja, neljä fat quarter –kokoista kangaspalaa ja yksi charm pack eli pakka valmiiksi leikattuja kangasneliöitä.

Kun pääsen käsiksi kankaisiin, ne jouduttavat minut pois mukavuusalueeltani. Ne eivät ole minulle tyypillisen värisiä. Mielenkiintoista ja haastavaa!

Sain joululahjapaketin myös Uudesta Seelannista, Instagram-ystävältäni Liziltä:


Ihanan kangaspalan lisäksi siellä oli eksoottisia uusseelantilaisherkkuja selityksineen ja pahvinen askartelutehtävä. Sain muuten vastaavanlaisen suomalaiselta ystävältänikin. En oikein tiedä, uskallanko kokeilla näiden valmistamista. On noloa, ellen osaakaan.

Kissaa eivät tuollaiset tavarat kiinnosta vähääkään.

Esitin vuodenlopetuskatsauksessani, että toivon pystyväni pitämään yhden kangasostottoman kuukauden. Olin ajatellut sen olevan tämä tammikuu kuten edellisinäkin vuosina. Kuuria on kestänyt melkein kolme päivää, ja lahjakkaiden pakettien ansiosta olen tuskin huomannut kuurilla edes olevani.

Aika näyttää, onko tammikuu ostokankaaton - tilkuton se ei ainakaan ole! Jos ajaudun vaikka matkalle sellaiseen kaupunkiin/maahan, missä kankaita sentään vielä myydään, olisi hyvä voida käyttää tilaisuus hyväksi. En siis sitoudu vielä mihinkään!

Thursday, 29 December 2016

joulukalenterin viimeinen luukku.

Joulukalenterihommelini hyytyi kalkkiviivoille, kun en 22. päivän jälkeen saanut tehdyksi yhtään päivitystä ennen kuin nyt. Olkoon tämä nyt viimeinen joulukalenteriluukku. Olemmehan aikuisia ja voimme joustaa.

Näyttääkö tämä kuva aidolta? Se on kyllä valokuva, mutta tavallisessa huonevalaistuksessa otetuista kuvista tulee korjattunakin kummallisen värisiä. Tässä on joka tapauksessa osa Island Batiks –kaitalepaketista nimeltä London Fog ompelemistani tilkkublokeista.


Tässä on pienempi osa ompelemistani blokeista, mutta kuvattuna päivänvalossa. Joulukuun päivänvalokin on pimeää ja sinistä.


Valmiista kaitaleista on tosi nopea ommella näin yksinkertaisia tilkkublokkeja! Leikkasin tavoistani poiketen valmiit palat näihin hirsimökkimäisiin blokkeihin, joten ompeleminen oli vielä nopeampaa.

Leikkasin ensimmäiset keskineliöt 12.12. ja toissailtana viimeinen erä blokeista oli jo tässä vaiheessa:


Sain kaikki kaitaleista syntyneet tilkkublokit valmiiksi eilen illalla. Mittailin ja laskeskelin ja tulin siihen tulokseen, että blokeista tulisi liian pieni tilkkupeitto. Siksi leikkasin ja ompelin muutamaan blokkiin kokeeksi vaaleita lisäkaitaleita. Ellen olisi tykännyt lopputuloksesta, olisin purkanut vaaleat kaitaleet taas pois.

Pidän tilkkublokeistani enemmän, kun niillä on kehystä. Ei onneksi tarvitse purkaa kaitaleita pois!


(Kissa ehti juuri parahiksi taas pyörähtämään kuvaan.)

Jotta kalenteriluukkukirjoitukseni tarjoaisi joulutyyppistä näkymää, tässä kuva joululahjaksi saamastani kankaasta:


Kangaslahja on aina tervetullut.

Toivotan myös hyvää joulukauden jatkoa! Olkoon teilläkin joulurauhaa ainakin loppiaiseen asti – mielellään tietenkin aina Nuutin päivään saakka!


Suunnittelen julkaisevani tämän vuoden puolella vielä perinteisen Tilkunviilaajan vuosikatsauksen, joka paljastaa vuoden hitit ja hudit. Saa nähdä, toteutuuko aikeeni!

Thursday, 22 December 2016

valoa kohti.

Eilen oli vuoden lyhin päivä – talven selkä on katkennut, ja olemme taas menossa kevättä kohti. Eilisen pimeys näkyy ottamassani kuvassa batiikkinipusta, jonka olin leikannut ja järjestellyt valmiiksi. Vaikka kuvasin kankaat päivänvalossa ja ikkunan ääressä pöydällä, jouduin silti sytyttämään lisävalon.


Valon vähyyden takia tilkkutyövaiheista ei oikein saa edustavia kuvia. Teidän täytyy vain kuvitella, miten kauniita kuvassa näkyvät batiikit oikeasti ovat.

Ompelutyöt ovat kyllä jääneet vähemmälle nyt, kun minulla on ollut kiireellisempää tekemistä:


Olen lahjoja paketoidessa tilkkutöitä tekevän minäni hengenheimolainen. Käytän edellisvuotisia joulupapereita ja vain harvoin leikkaan paperia uudelta rullalta. Rullia on aika monta varastossa – myös avaamattomia!

Kuvassa näkyvät paperit ovat sattumalta ”pakalta,” mutta vastapainoksi olen uusiokäyttänyt nimilappuja. Koska säästän paperit ja myös pisimmät pakettinarut, minulla on varastoissa myös entisiä nimilappuja, joissa on saajan ja antajan nimi jo valmiina.

Nyt menen leipomaan kakkuja jouluksi. Mukavaa aatonaatonaattoa kaikille!

Tuesday, 20 December 2016

batiikkeja.

Avattuani hienon batiikkikaitalepaketin olen ommellut lukuisia tilkkublokkeja. Pitkään harkittuani päädyin yksinkertaisista yksinkertaisimpaan eli leikkasin ensin neliön ja ympäröin sen kaitaleilla.


Olisin ehkä mieluummin ommellut nämä hirsimökkiperiaatteella, mutta päätin käyttää kaitaleet mahdollisimman tarkoin. Niinpä ompelin neliön kummallekin puolelle kontrastikankaiset neliöt, mittasin syntyneen palan pituuden ja leikkasin sen mittaiset kaitaleet samasta kontrastikankaasta. Näin ei tule yhtään hävikkiä.

Paketissa oli kaksi täysleveää kaitaletta kahtakymmentä eri batiikkia ja toisesta kahdenkymmenen setistä sain ommelluksi neljäkymmentä tällaista blokkia. Koko paketista syntyy siis kahdeksankymmentä blokkia.

Näytin ensimmäisiä blokkeja tyttärelle ja hänen mielestään oli outoa nähdä, että minulla oli tekeillä jotain ”näin toisiinsa sointuvista väreistä”.

Monday, 19 December 2016

toinenkin ihmeellinen tapahtuma.

Joulukuu on yllätysten aikaa. Yllätin itseni jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä, sillä maltoin avata Elizabeth Hartmanin kangasnipun, jonka ostin Töölön Tilkkupajasta vasta muutama viikko sitten.

Avaamiseen oli järkevä perustelu. Vaikka nippu on ihana ihailtava, minua alkoi huolestuttaa, että kankaat jäävät pysyvästi ryppyyn.


Varsinkin päällimmäinen ja alimmainen kangas ovat nippusiteen (haha) syleilyssä kovilla. Tai olivat, mutta eivät ole enää.


Avasin nipun ja ehdin jo siksakata sekä pestä ensimmäiset kuusi palaa. Pesty, tuore kangas on parasta mahdollista silitettävää!

Mitähän yllätyksiä mahdan vielä kokea tässä kuussa? Toivottavasti vaikka arpavoiton. (Se lienee lähes mahdotonta, kun en osta arpoja.) Ilahtuisin myös sellaisesta, että tässä joulunalusviikolla jossain päivässä olisi yhtäkkiä enemmän tunteja.

Sunday, 18 December 2016

joulukalenterin 18. luukku.

Hyvin alkanut joulukalenterini rupesi yskimään siinä vaiheessa, kun kodin ulkopuolisia joulunalusjuttuja alkoi olla vähän joka päivä. En ole ehtinyt tehdä oikein mitään käsitöitä, joten ei ole mitään kerrottavaakaan. Tänään sentään jotain.

Olen saanut valmiiksi useita matkalaukun nimilappuja.


Asettelin nimilaput etäisesti jouluiselle taustakankaalle, joka oikeasti on Miehen paita. Silityslaudalla ikkunan ääressä oli parhaat valaistusolosuhteet, ja olin juuri alkamassa silittää paitaa.

Tässä kuvassa nimilaput esiintyvät paljon kovemmalla alustalla – kivilattialla:


En usko matkalaukun nimilappujen herättävän yhdessäkään lukijassa mitään vau-tuntemuksia. Siksipä jaan lopuksi yhden yksityisen vau-tuntemukseni. Katso kuva:


Aika luokaton kuva, mutta ah, niin järisyttävä! AVASIN vuosi sitten itselleni joululahjaksi ostamani batiikkikaitalepakkauksen (London Fog) ja leikkasin kaitaleista ensimmäiset palat! Nyt jo! Kohta varmaan tapahtuu sellainenkin ihme, että tartun viime vuoden Tilkkupäiviltä ostamaani yksiväristen kankaiden nippuun.

Hyvää neljättä adventtisunnuntaita!


Monday, 12 December 2016

tilkkupeittoja tulossa.

Kirjavista kirjavin neliö-neliössä-tilkkublokeista ompelemani tilkkupinta on odotellut jo liian pitkään minua ompelemaan sille taustakappaleen. Eilen vihdoin tartuin toimeen, joka ei minusta ole kaikkein mahtavin osuus tilkkutyön tekemisessä.

Tästä kuvasta näette suunnilleen, että taustakappale on kuin onkin leveämpi ja korkeampi kuin tilkkupinta, niin kuin pitääkin:


Tässä sitten tuo taustakappale itsekseen:


Kerroin viime vuonna Soilen ja minun projektista, jonka puitteissa ostimme 30 kilon kangaslaatikon ja kokosimme kankaista enemmän tai vähemmän houkuttelevia settejä, jotka Soile tarmokkaana ihmisenä sai myydyksi pikapikaa. Myynnistä saadun voiton sai tilkkukiltamme Syyrinki.

Kangaslaatikossa oli myös pala nostalgista Marimekko-kangasta vuodelta 1986 ja siihen sopiva pinkki pala. Lunastin ne itselleni sillä ajatuksella, että käyttäisin kankaat jonkun tilkkupeiton taustakappaleeseen. Se tilkkupeitto on nyt tämä.

Hyvä olikin, että ompelin kankaat nyt osaksi taustakappaletta. Olin näköjään leikannut pinkistä kankaasta jo palan, ilmeisesti jotain tilkkupussukkaa varten. Jos palat olisivat viettäneet vielä aikaa kaapissa, kuka tietää, mitä niistä hetken kuluttua enää olisi ollut jäljellä.

Olen viikonlopun aikana myös leikannut kettukankaasta sopivan taustakappaleen retrotyyppiselle lapsenpeitolle.


Kaksi tilkkutyötä odottaa lähtöä tikattavaksi! Vielä kun saan hirsimökinpuolikaspeittooni taustakappaleen, niin melkein kaikki keskeneräiset työt ovat hyvällä mallilla. Tai ainakin osa niistä.

Friday, 9 December 2016

miksi tilkkukilta on hyvä juttu.

Eilen oli taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta. Meitä oli paikalla reilut kymmenen kiltalaista ja erikoisteemana oli kankaanvaihto.

Kiltailtojemme moninaiset erikoisteemat ovat yksi syy, miksi tilkkukilta on niin mainio juttu. Kankaanvaihdon lisäksi meillä on esitelty toisaalta ihania, toisaalta hirveitä kankaita; olemme kokeilleet kaakelipainantaa; ja olemme jakaneet vinkkejä parhaista tilkkutyökaluista, parhaista nikseistä ja parhaista tilkkukirjoista. Erikoisin aktiviteetti olivat japanilaisella paperilla päällystetyt koristemunat. Tein silloin kotiimme maailman hienoimmat pääsiäiskoristeet.

Jostain syystä aika harva oli eilen ehtinyt/muistanut valmistautua niin, että kankaita olisi ollut mukana vaihdettavaksi asti. Minulla esimerkiksi ei ollut kankaita mukana kiltailtaan saapuessani, mutta hyvitin asian ostamalla (en vaihtamalla) muutaman kiinnostavan kankaan.


Tässä on muutama joulukangastilkku ja myös minulle niin eksoottisia yksivärisiä! Olipa ihanat hankinnat! Yllätyin iloisesti myös siitä, että yksi tilkkuystävistäni halusi ostaa Show and Tell –osuuteen tuomani Hei, hirsimökki –pussukan. Jäin ostosteni jälkeenkin vielä voiton puolelle. Lisäksi oli hieno tunne, että tilkkuharrastaja halusi minun tekemäni tuotteen.

Show and Tell on toinen syy, miksi tilkkukilta on mahtava! Jokaisessa kiltaillassa näkee toisten tekemiä ihania ja mielenkiintoisia ja erilaisia tilkkutöitä ”elävänä”. Tietenkin on hienoa myös päästä esittelemään omia töitä kiinnostuneelle yleisölle!

Tässä oli vain kaksi syytä, mutta Syyrinki-kiltamme on kerännyt kattavamman listan kiltatoiminnan eduista tälle nettisivulle.

Olin ajatellut, että jakaisin tilkkutyöaiheisia ajatuksiani ja kuvia kanssanne joulukuun ajan (no, jouluaattoon asti) joka päivä, mutta vauhtini hyytyi heti kuudennen luukun jälkeen! Oi voi. Tässä oli teille kuitenkin yhdeksäs luukku. Katsotaan, minkä numeroisen luukun seuraavaksi saatte avata!

Tuesday, 6 December 2016

120 hirsimökin puolikasta.

Ostin aika hiljattain ihanan kangaskaitalerullan eli Elizabeth Hartmanin kokoaman Paintbox Solids -valikoiman Kona-puuvilloja. Koska rullan muovikääre oli päässyt vahingoittumaan, sain avatuksi koko paketin sen sijaan että olisin hillonnut kankaita ihailtavina hyllyllä (niin kuin yleensä teen).

Mistähän sain päähäni tällaisen blokki-idean? En muista, mutta yllättävän nopeasti olin tehnyt tarpeeksi näitä hirsimökkiblokin puolikkaita, että sain peittokokoisen tilkkupinnan kasaan.


Tämä kuva oli vain räiskäisy, jonka avulla tutkisin, onko sommitelmani paras mahdollinen.

Mitä tein? Vilkaisin kuvaa ja totesin, että ihan ookoo, ommellaan kokoon.


Tässä kuvassa blokit ovat valmiina riveinä. Saumat pitää silittää ja sitten voin ommella rivit kiinni toisiinsa. Tilkkupinta on pian valmis!

Olin muuten päättänyt tehdä peitostani kooltaan 10 blokkia x 13 blokkia. Laskin huolellisesti, että olin tehnyt juuri oikean määrän tilkkublokkeja.

Latoessani blokkeja design-lattialleni totesin, ettei niitä ollutkaan kuin 120 kappaletta. Tästä ei siis tulekaan 10 x 13 -blokkinen vaan 10 x 12 -blokkinen peitto. Tehty mikä tehty!

Ihmettelinkin, miksi minulle jäi aika paljon kaitaletähteitä jäljelle.

Sunday, 28 August 2016

huhhahhei ja paperipalastelua.

Juuri nyt liikun tilkkumaailmassa vauhdikkaasti muilla kuin käytännön tasoilla. Valmistelen kiltani eli Syyringin kanssa aivan lähipäivinä avautuvaa tilkkutyönäyttelyä. Viimeistelen omaa näyttelytyötäni (siis ompelen siihen ripustuskujaa, yök). Kerään ja kirjoitan sisältöä Tilkkuyhdistyksen uusia nettisivuja varten. Koostan kuva- ja tekstipaketteja ohjeineen nettisivujen tekijöille.

Laiska töitään luettelee, mutta nämä ovat syynä siihen, että olen saanut tehdyksi ikävän vähän mitään todellista tilkkutyötä. Mutta jotain sentään.

Etsiskelin pari viikkoa sitten sopivia paloja neliö-neliössä-blokkeihin ja kas kummaa, yhdestä laatikosta putkahti neljä valmiiksi tekemääni paper-piecing-taloa. Ajattelin, että jos suljen ne takaisin laatikkoon, ne unohtuvat uudelleen ties kuinka pitkäksi aikaa.

Ompelinkin neljä taloani yhdeksi isommaksi blokiksi. Tästä tulee joskus jotain.



Välikaitaleiden värit ovat aivan mitä sattuu – sen mukaan, mitä ompelupöydällä sattui olemaan käsillä juuri silloin.

Tein paper-piecing-talot ehkä kymmenen vuotta sitten ja paper-piecing (paperipalastelu?) on ollut ajankohtaista myös viime aikoina. Valmistan työtä Syyrinki-tilkkukiltamme tulevaan matkalaukkunäyttelyyn, jonka teemana on ”Suomi 100 vuotta”. Inspiroiduin suomalaisista sananparsista.

Sananparsi-inspiroitunutta tilkkutyötäni varten suunnittelin paper-piecinginä o-kirjaimen.


Onnistuin suunnittelemaan ihan itse ( !! ) myös muita kirjaimia ja toteutin kokonaisen sanan ”loppu”.


Tein vielä lisää kirjaimia, mutta en saanut sanaa valmiiksi kertaistumalta.


Seuraavan ompelurupeaman jälkeen minulla oli koossa kaksi sanaa:


Arvaattekohan, mihin sananparteen nämä sanat liittyvät?

Nyt ei tarvitse muuta kuin tehdä suurin osa työstä ja lisätä siihen nämä palat, niin matkalaukkuun sopiva tilkkutyö on valmis. En vain ehdi tilkkuilla! Iik sentään!

Olen kyllä ehtinyt käydä loisto-ostoksilla Eurokankaassa. Joskus siellä ei ole mitään ja toisinaan käsityöpuuvillalaarissa on vaikka ja mitä. Nyt oli jälkimmäistä.

Ensin neutraalimmat ostokseni.


Alimmainen kangas on Mary Fonsin suunnittelema ja toiseksi alimmainen on Downton Abbey –kangasta. Kaupassa tein valintani pelkästään kuosin perusteella ja huomasin suunnittelija-/bränditiedot vasta siksakatessani näitä.

Sitten jännittävämpiä kuoseja:


Alimmainen on Jane Sassamanin ja päällimmäinen Alison Glassin kuosi.

Eilisiä ostoksiani ennen olin edellisellä viikolla tehnyt pari fat quarter –hankintaa Töölön Tilkkupajasta:


Minulla olisi siis vaikka kuinka ihania kankaita leikeltäviksi ja ommeltaviksi, mutta voih, niin vähän on aikaa!

Edelliseen postaukseeni tarkennan vielä, että tilkkutyöni keltaisen kukan ei ole tarkoituskaan olla auringonkukka. Olisi pitänyt nimetä postaus sittenkin näin: ”näyttääkö tämä muka auringonkukalta”.

Wednesday, 27 July 2016

käsin ommellen.

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa.

Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle!

Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen.


Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä.


Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pitää ostaa tilkkutyölehti, jonka kaupanpäällisenä saa 50 blokkiohjetta.


Käsin ompelemani sauma lähempää. Otin tästä kuvan, koska ompeleet sattuivat olemaan yllättävän tasaisia. Suoran sauman olen varmistanut piirtämällä lyijykynällä viivan, jota pitkin ompelen. (Muuten saumani olisivat ihan muurahaisenpolkua.)


Kaikkea muuta olin muistanut ottaa mukaan paitsi runsaan määrän nuppineuloja. Niinpä jouduin pitämään todella kurinalaista järjestystä paloilleni ja ompelemaan niitä täsmälleen tietyssä järjestyksessä kiinni toisiinsa.


Olin voiton puolella, kun olin saanut kaksi tilkkuparisaraketta valmiiksi ja ommellut niitä vähän yhteen (jotta oikeaa järjestystä ei tarvitsisi enää muistaa).


Kuvassa näkyy uskollinen neulakirjani. Ostin sen Tampereen Tilkkupäiviltä muistaakseni neljällä eurolla, mikä oli lievästi sanottuna sopuhinta. Luulisi, että neulakirja olisi täynnä neuloja, mutta minulla on siellä vain muutama neula ja erityisesti säilytän siellä paria pientä kaavaa sekä tulitikkua. Tulitikku on nappeja ommellessa oiva väline - sen avulla on helpompaa ommella napille kaula. Viis siitä, että ompelen napin ehkä kerran vuodessa. Täytyyhän väline silti olla koko ajan käsillä!

Nyt on edessä viimeiset saumat. Olen ommellut kolmen tilkun palat valmiiksi ja sarake on kokoamatta, mutta sen jälkeen enää kaksi pitkähköä saumaa ja tilkkupinta on koossa.


Onneksi kotona odottaa ompelukone! Käsin ompelemalla tämä on uskomattoman hidasta! Mutta kivaa puuhaa toki tämäkin.

Kävin lähistön Eurokankaassa kartuttamassa kangas- ja tarvikekokoelmaani. Löysin hyvän punaisen blender-tyyppisen eli miltei yksivärisen kankaan sekä kaksi hyvää vaaleaa. Ostin tietenkin myös muutaman vetoketjun, että pystyn tekemään lisää tilkkupussukoita.


Minulla on vielä mukanani Helsingin tilkkukilta Syyringin syksyn tilkkutyönäyttelyyn tuleva työ eli vihreä crazy-tilkkupinta, johon minun pitää applikoida voikukka. Ajatuskin mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisestä eli esittävän työn tekemisestä kauhistuttaa ja saa keksimään vaikka mitä muuta tekemistä. Menenkin tästä tekemään niitä muita juttuja.

Tuesday, 19 July 2016

sininen taustakappale.

Vaikka yksi tilkkupeitto odotti reunan kanttaamista, ryhdyin ihan muuhun tilkkutyöhön. Minulla oli kaikenlaista tekosyytä – oli niin kuuma; ompelupöytä olisi ensin pitänyt raivata; kyllä sen vielä ehtisi. Niinpä hanhiblokeista ompelemani tilkkupeitto vietti tuolin reunalla kolmisen viikkoa kanttausta vailla valmiina.

Mitä tein sen sijaan? Tietenkin - koska tilkkupeittojen viimeistely on minulle tällaista - tein kaikkeni, että taas uusi tilkkupeitto olisi nimilappua, tasoittelua ja kanttausta vailla valmiina. Tällä kertaa tartuin siniseen tilkkutyöhön. Ompelin sille sinisen taustakappaleen.

Olin kaukonäköisesti ostanut killan toivioretkeltä Tallinnan Karnaluksista sinistä taustakappalekangasta, mutta tapani mukaan lyhytnäköisesti juuri vähän liian vähän. Grrr. Niinpä jouduin ompelemaan kankaaseen lisäpaloja.

Minulla on vapaata lattia-alaa tosi vähän, joten isojen kangaspalojen mittaaminen on vähän sitä sun tätä. Sininen kangas sattui vielä olemaan jotenkin vinoa, ja ehkä tein pari mitta- tai arviointivirhettä. Jouduin jatkamaan pariakin palaa kummallisen pienellä pätkällä, joten taustakappaleesta tuli todellinen tilkkutäkki. (Ai mutta sehän onkin hyvä asia!)


Kun taustakappale oli jotenkin ommeltu kokoon, jouduin suoristamaan sen nurmikolla. Se oli ainoa paikka, mihin sain kappaleen levitetyksi suorana. Onneksi ei ollut talvi.

Sitten olivat sekä tilkkupinta että sen taustakappale valmiina vietäviksi Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soile Kivisen hoteisiin.



Löysin tähän uuden tikkauskuvionkin, Forget-me-not-nimisen. Lemmikki on Tyttären lempikukka, joten tikkauskuvio sopii tähän nimeä myöten!


Tuskin maltan odottaa, että saan tikatun työn takaisin ja pääsen taas tasoittelemaan sen ja kanttaamaan. (Hahaha!) Työllä on kyllä nimi jo valmiina, niin että nimilapun voisin kirjoittaa vaikka saman tien!

Ei, taidan sentään tehdä jotain hyödyttömämpää ensin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails