Tekstit

Näytetään tunnisteella jotain aivan muuta merkityt tekstit.

tilkkuaarre ja parsimus.

Kuva
Tilkkutyö tuo minulle onnellisuutta monella tavalla. Blokkien värien sommittelu on tosi kivaa, ja blokkien sommitteleminen joko suunnitteluseinälle tai -lattialle sykähdyttää joka kerta. Kangaskaupoilla lumoudun, koska suunnittelijat ovat taas keksineet houkuttelevia kuoseja. Ja sitten minut tekee onnelliseksi se, että tilkkuilijat ovat niin ystävällisiä, kannustavia ja ihania. Niin kuin viimeksi tilkkuystäväni Marja, joka oli koonnut minulle kaksi laatikollista tilkkuja. Ihan tuosta vain tarjosi, että haluaisinko. Kävin noutamassa tilkkuaarteen kotiin pari päivää sitten, ja selailin päällimmäisiä tilkkuja vähän. Avatut laatikot näyttivät tältä: Taas minulla oli onnenhetki. Toisen ihmisen tilkut ovat innostavia! Jaan teille näitä innostuneita ajatuksiani vähän, jos kiinnostaa. (Totta kai teitä kiinnostaa!) Maatilakuvioisesta kankaasta oli leikattu yksi kuvio irti. Jäi vähän askarruttamaan, mikä kuvio se mahtoi olla, ja mihin Marja oli sen käyttänyt. Sitten laatikosta nousi melkein va

mistä te tykkäsitte vuonna 2023?

Kuva
Otsikossa on retorinen kysymys, sillä minä kerron kohta teille, mistä tänä vuonna julkaisemistani kirjoituksista te lukijat tykkäsitte eniten. Houkuttelevimpien kirjoitusten joukosta löytyy joku yllätyskin – ainakin minä yllätyin! 10.  kolme tilkkutyöprojektia. Veikkaan, että tämän kirjoituksen houkuttelevuus perustuu kahteen asiaan. Tilkkutyöprojektit kiinnostavat aina, ja vielä kun lupaan esitellä kolme erilaista, niin tilkkuharrastaja koukuttuu. Kuvassa on yksi projekteista, mutta mitkä ne kaksi muuta mahtoivatkaan olla..? 9. keiju.   Ensimmäinen yllättävä löytö top-ten-listalla. Miksi juuri Keiju-pussukka houkutteli eniten, kaikista tämänvuotisista pussukoistani? Se on niin pienikin! (Tosin sen kokoa ei ymmärrä, ellei sitä näe omin silmin.) 8. Uusin Tilkunviilaaja-kaava Amity!   Amity-tilkkupeiton kaavaa promoava kirjoitukseni on tietenkin houkutellut kävijöitä, sillä olen jakanut linkkiä useammassa kanavassa eri aikoina. 7.  toiveajattelua.   Valmis tilkkupeitto! Aina yhtä hou

Luukku 23 - Satapurin jalokivi – Sujata Massey.

Kuva
Aatonaaton luukusta hohtaa Sujata Masseyn kirjoittama Satapurin jalokivi. Olen tykännyt Sujata Masseyn Rei Shimura -sarjasta, mutta toisaalta harmitellut päähenkilön nössöyttä ihmissuhteissaan. Intialainen Perveen Mistry vaikuttaa vähemmän turhauttavalta hahmolta. Satapurin jalokiven lukija kokee seikkailun matkatessaan 1930-luvun Intiaan. Ainakin minusta kaikki tuntui niin todelliselta, että oli kuin olisin ratkonut mysteeriä yhdessä Perveen Mistryn kanssa. Ihana kirja! Tähän kirjaan liittyy selkeä muisto. Kävin korona-aikaan kirjastossa ja hämmästyin kovasti, kun en päässyt lainaustiskejä edemmäs! Virkailija halusi olla avuksi ja kysyi, voisiko noutaa minulle haluamani kirjan. Hän taisi hämmästyä, kun pyysin häntä tuomaan kymmenkunta englanninkielistä kirjaa, vaikka dekkareita ja jännitystä. Ei väliä, kuka on kirjoittanut. Virkailijan poissa ollessa vilkaisin sallitulla alueella ollutta ”tänään tarjolla” -hyllyä ja löysin ihmeekseni juuri tämän Satapurin jalokivi -kirjan, joka oli

Luukku 19 - Grimm Tales – Philip Pullman.

Kuva
Tänään esittelen satukirjan. Philip Pullman muodisti Grimmin sadut meille 2020-luvun eläville sopiviksi kirjoittamalla ne nykyenglanniksi. Kirjaa ei ole suomennettu. Huh huh! Jäin koukkuun lukiessani näitä satuja. Luin yhden ja yhtäkkiä huomasin lukeneenikin monta. Pullman oli lisännyt kommenttinsa joka sadun jälkeen, ja ne kuulostivat siltä kuin hän olisi puhunut suoraan minulle. Moderni kieliasu sai miettimään tarinoita tarkemmin. Totta kai moni satu oli tuttu lapsuudesta. Mutta miksi en yhtään ihmetellyt sitä, että isä kuningas kohteli tytärtään prinsessaa kovin julmasti?! Tai että myllärin kaunis tytär suostui ilomielin häntä vaikeilla tehtävillä koetelleen kuninkaan puolisoksi ja rakastuikin vielä? Osaa kirjan saduista ei voinut nauramatta lukea, osa tuntui kauheilta. Luettiinko tällaisia juttuja todella lapsille? Siirryn Grimmin saduista lempeämpään maailmaan eli Hanhiemon tarinoihin. Olen nimennyt yhden tilkkutyöni niin, vaikka se kirja ei ollut lempparini. Kun olin pieni, min

Luukku 16 - A Killing Frost – R.D. Wingfield.

Kuva
Tänään tuon esille R.D. Wingfieldin suomennoksetta jääneen kirjan A Killing Frost. Ihmettelen, miksi olen lukenut vain kaksi Frost-kirjaa?! Tiedän pitäneeni niistä kummastakin.  A Killing Frost -kirjan sankari on ruhjuinen, huonotapainen poliisi, joka on silti terävä-älyinen ja joka ratkaisee rikokset näppärästi.  Kirjassa kerrottiin useammasta rikoksesta! Yleensä kirjoissa on yksi mysteeri, jonka ratkomiseen menee iät ja ajat, mutta tässä kirjassa oli monta mysteeriä. Samalla rahalla! Komisario Kuuran nimestä tulee tietenkin mieleen Kuurankukka-tilkkupeittoni.   Ompelin Kuurankukan ostokaavan ohjeella. Käytin sekä etu- että taustapuoleen aikamoisen määrän joulukankaita. Voisi luulla, että ne hupenivat vähiin, mutta ehei! Joulukankaita riittää aina vain! Vinkki: Tilkkutyön yleisvaikutelma voi olla kaksivärinen, vaikka mukana olisi muitakin värejä. Toinen vinkki: Vaikka ompelisit työhösi valkoisen tai mustan/tumman taustan, kankaiden ei välttämättä tarvitse olla samoja kautta koko

Luukku 15 - The Judas Goat – Robert B. Parker.

Kuva
Oi, yhteen luukkuun oli aivan pakko nostaa Robert B. Parkerin Spenser-kirja, ja valitsin ”The Judas Goat” -teoksen, jota ei ole suomennettu. Päähenkilö Spenser toimii Bostonissa yksityisetsivänä. Hän sanailee kirjoissa nokkelasti ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta - vaarallisistakin. Hänen sanailunsa on niin nenäkästä ja osuvaa, että saatan nauraa ääneen. Robert B. Parkerin ja Spenserin ajatteleminen tuo yleensä mieleen myös hetken, jota kadun. Olin käymässä Yhdysvalloissa ja poikkesin isohkoon kirjakauppaan. Heillä oli myynnissä jokin Spenser-kirja kovakantisena, ja siinä oli Parkerin nimikirjoitus! Enkä ostanut kirjaa, sillä ajattelin typerästi vain sen vievän tilaa matkatavaroistani. Mitä väliä sillä olisi ollut?! Tilaisuus ei ole toistunut eikä varmaan ikinä toistukaan. Ette ehkä tunnista kirjailijaa tai Spenser-nimistä päähenkilöä, mutta kenties Kovaa peliä Bostonissa -televisiosarjasta on muistikuva. Teoksistani ei löydy kovaa peliä, mutta Reilua peliä -tilkkupeitto löyty

Luukku 14 - Enigma – Robert Harris.

Kuva
Tänään luukusta putkahtaa Robert Harrisin romaani nimeltä Enigma. Se kertoo brittien koodinpurkajista, jotka käyttävät Enigma-laitetta toisen maailmansodan aikana. Olen lukenut Enigma-kirjan ainakin neljä kertaa, ja jokainen kerta on ollut antoisa lukukokemus. Pakkohan sille oli antaa viisi tähteä. Muistan, että ensimmäisellä kerralla kirja tuntui upealta. Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa, joten siitä myös oppii asioita. Erittäin hyvin kirjoitettukin se oli. Ja vaikka kaikki oli kuvitelmaa, henkilöt ja tapahtumat tuntuivat todellisilta. Olen uskollisesti lukenut Robert Harrisin muitakin historiallisia romaaneja, mutta mikään ei ole aivan yltänyt tämän tasolle. Ehkä hän on ruvennut olemaan kunnianhimoisempi. Ainakin viimeisimmät kirjat ovat paljon tätä paksumpia ja niitä on siksi aika uuvuttava lukea. Esimerkiksi yksi, paavin valinnasta kertova kirja pitkästytti minua, vaikka periaatteessa tarina oli kutkuttava. Pohdin jo, että täytyisi ehkä lopettaa hänen kirjojensa lukeminen,

Luukku 12 - Pieni runotyttö – L.M. Montgomery.

Kuva
Kahdestoista luukku palauttaa meidät taas nuortenkirjojen pariin. L. M. Montgomeryn Runotyttö-kirjat ovat kaikki ihania! En tiedä, montako kertaa olen lukenut Runotyttö-kirjat, mutta tulen niistä aina hyvälle mielelle! Tutustuin niihin vasta teini-iässä, vaikka äiti oli lukenut L.M.Montgomeryn Anna-kirjat minulle ääneen jo paljon aiemmin. Hän ei halunnut lukea Runotyttöjä, ”koska niissä on niin paljon runoja”. (Ei ollut!) Pieni runotyttö ja Runotyttö maineen polulla olivat suosikkini, mutta sarjan kolmaskin kirja on oikein hyvä. Tunnen tosin itseni haljuksi, sillä viimeisimmällä lukukerralla mietin ehdottoman ihastelun sijaan, että Teddy Kent oli sankarina melko ohut! No, ajat olivat tuolloin toiset! Kirjassa ei ole mitään hassua, mutta esittelen silti Hassu hatuntekijä -pussukkani.    Aasinsillaksi kerron, että yksi mielenkiintoisimmista, ulkoa osaamistani runosäkeistöistä löytyy Liisan seikkailut Peilimaassa -kirjasta. Runon nimi on ”Pekoraali,” ja tämä on sen ensimmäinen säkeistö: