Tilkunviilaaja

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa. Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa. Uusimman pussukkani nimi on Merenneito. Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista: Ja tällaisista: Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen

Jäännöspalatilkkujen ompeleminen tilkkupinnoiksi on terapeuttista ja aina yhtä kivaa! Tällaista pintaa ommellessa ei tarvitse miettiä, osuvatko saumat kohdilleen tai ompelenko paloja oikeassa järjestyksessä. Kaikki käy! Jotta tilkkupinnoista ei tulisi aivan sekamelskoja, kerään aina yhtä väriä olevat palat pinoon ja ompelen niitä yhteen. Ihan joskus välillä vain tulee mukaan joku eri värinen tilkku. Niin kuin tässä uudessa  Ystävänpäivä-tilkkupussukassa tällä puolella on paitsi punaista ja pinkkiä, myös keltaista ja violettia: Tai Ystävänpäivä-pussukan toisella puolella yhtäkkiä mustaa ja vihreää. Instagram-ystäväni antoivat tähän lohdullisia kommentteja: ”Musta tilkku tuo tähän mielenkiintoa,” yksi esimerkiksi kirjoitti. Ystävällinen hän. Tikkasin tilkkupintani eleettömästi suorin ompelein. Tein Ystävänpäivä-vetoketjupussukasta  edellistä Jekku-tilkkupussukkaa topakamman. Nämä ovat kumpikin isokokoisia. Ystävänpäivä-pussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhääl

Juuri valmiiksi ompelemani tilkkupussukka on nimeltään Jekku. Tässä se on hangella pieniä jalanjälkiä ympärillä. Onko hangella kävellyt pieniä tyyppejä ja ovatko ne kenties menneet piiloon pussukkaan? Avataan vetoketju ja katsotaan: Kyllä pussukassa on pari pientä tyyppiä sisällä, mutta he eivät ole voineet tehdä noin pikkuisia jälkiä lumeen. Jälkien täytyy olla jonkun muun tekemiä. Totta puhuakseni pehmolelut ovat pussukassa, jotta se näyttäisi topakalta kuvissa. Hyvin ne toimivat pullentajina. Tässäkin Jekku-pussukka seisoo erittäin tomerana lumisella penkillä. Samaten tässä: Ei silti, tämä pussukka pysyy seisaallaan myös ilman pehmoleluja. Tein vuoriin kaksi reilua taskua, yhden kummallekin puolelle. Tilkunviilaaja-merkki on vain toisessa taskussa. Yksi merkki riittää todistamaan, että pussukka on tekosiani. Sisätaskun näyttävät lörpsyvän, ja syynä on, että ompelen taskuihin aina väljyyttä. Jos taskun ompelisi ihan lituskaksi vuoriin kiinni, eihän s

En viitsinyt viime postauksessani moitiskella uusinta Afrikasta itään –tilkkupussukkaa, ettei sen tulisi paha mieli. Koska hänet on käsitelty jo, voin kertoa, että toisin kuin häntä ommellessani, tähän vielä uudempaan Ruusunpuna-pussukkaan ompelinkin vetoketjun niin päin kuin se olisi pitänytkin ommella. Tuo pussukan ulkopuolelle jäävä vetoketjuhuitula pitää olla ketjun alapää, ei sen yläpää. Pussukka avautuu näin vielä paremmin. Afrikasta itään ja tämä Ruusunpuna-pussukka ovat silti kumpikin Avoin-mallistoa. Saako vuorista sellaisen käsityksen, että kankaan kuvassa olisi Tilkunviilaaja itse? (Minulla ei ole kierot silmät, mutta tykkään kyllä raidallisesta kuosista.) Tässä pussukan paraatipuoli näkyy oikein kunnolla: Sain tilkkupintaan vangituksi elegantin naishahmon Dior-henkisessä mekossaan. Toinen nainen ehti kävellä tilkusta ulos. Ei ole tämä Ruusunpuna -tilkkupussukkakaan kovin iso: Leveys ylhäältä 22 cm Korkeus 13 cm Pohjan leveys 6 cm Toisella puole

Ensin esimakukuva – en ehtinyt ihan saada pussukkaa valmiiksi, mutta silti piti näyttää jotain Instagramissa pari päivää sitten: Sen sijaan, että olisin ommellut lisää lentäviä hanhia, harhauduin jälleen tilkkuvakan ääreen. Minulla on pieni Mango-nimisen liikkeen paperikassi, jossa on paperinaruhantaakit. Siihen laitan nykyisin kaikki pienenpienet jäännöspalat. Isommat laitan yhdelle hyllylle ja vielä isommat siirrän jossain välissä pöydän kasasta jäännöspalalaatikkoon. Se paperikassi pienine paloineen on tosi inspiroiva! Saatan ajatella, että ompelin ihan vain pari palaa yhteen, seuraavaa kertaa varten siemeneksi, mutta sitten on koko ilta mennyt puuhassa. Tämä uusin Afrikasta itään -pussukkani on paperikassin tilkkusilppusisällöstä ommeltu. Naamapuoli näkyy tässä kuvassa paremmin. Ehkä tämä sopisi meikkipussukaksi? Joko tosi kauniille ihmiselle, joka ei tarvitse useita meikkejä tai vaatimattomalle ihmiselle, joka käyttää meikkiä erittäin hillitysti. Afrikasta itä

Jos innostuit ompelemaan lentävä hanhi –tilkkublokkeja ohjeeni mukaisesti tai jollain muulla ohjeella, sinulla on ehkä piankin kokonainen parvi hanhia. Tai massoittain hanhia. Niistä voi koota vaikka tällaista tilkkupintaa: Kannattaa tietysti tehdä paljon isompi tilkkupinta, ainakin jos hanhia tosiaan on massoittain. Sommittelulattiani ei toimi yhtä hyvin kuin sommitteluseinä toimisi, erityisesti kun blokit ovat aika pieniä. Jos sommittelen yhtään isommalle alueelle, näiden päältä aletaan väistämättä kävellä ja blokit kulkeutuvat vääriin paikkoihin tai taittuvat ikävästi. En ole vielä ratkaissut sitä, miten saan koko tilkkupintani sommitelluksi sitten lopulta! Hanhipalojen leikkelemisen jälkeen jää käteen jokusia jäännöspalojakin. Niistä tehdään tietysti uutta tilkkupintaa ja lopulta pussukkaa. Vasemmanpuoleisessa violettisävyisessä tilkkupinnassa on monta 8 cm leveää jäännöspalaa juuri hanhista. Tilkkupinta kasvaa toisaalta nopeasti, mutta toisaalta siitä ei tule yhtä

Mielessäni siintää jo seuraava tilkkupeitto ja olen leikannut ja ommellut siihen palojakin, mutta niin vain päädyin jälleen kokoamaan tilkkusilppupintoja. Silppuosia oli valmiina jo niin paljon, että minulla oli yhdessä hujauksessa palat kolmeen vetoketjupussukkaan. Satuin löytämään näihin sopivat vetoketjutkin. Pidin sitä hyvänä merkkinä. Löysin myös sopivia jäännöspaloja tikkausvanua huoneen puolelta eli en joutunut käymään kylmällä vintillä. Toinen hyvä merkki! Tikkaaminen kannatti aloittaa viipymättä! Ensin tikkasin sinisellä ja erittäin yksinkertaisesti vain viivoja. Seuraavaksi otin esiin vaaleanpunaisia tikkauslankoja ja ompelin spiraaleja – se se on aina hyvä kuvio! Hauskaa vaaleanpunaista koirakangasta oli minipieni tilkku. Kun ompelin sen osaksi tilkkupintaa, siitä jäi aika hassun näköinen pala jäljelle. Millainen on ”potty dog”? Onko se tuo josta näkyy vain peräpää? No nallukka näkyy siivommin ja se onkin pussukan keskeinen hahmo. Toisella kappaleella seikkai