Monday, 26 February 2018

improvisoi jäännöstilkuista.

Toisella kanavalla kyseltiin, miten teen improvisoituja tilkkupintoja kaikenlaisista ja kaiken kokoisista tilkuista. Olen esitellyt jo minilasagne-tekniikan ja näyttänyt, miten olen kapeahkoista tilkuista ommellut raidallista pintaa ja yhdistellyt niitä isommaksi pinnaksi.

Olen tainnut pimeiden kuvien avulla kertoa lyhyesti, miten neliöitä voi ommella hirsimökkitekniikalla, ja taitaa minulla olla parempiakin kuvia tilkkuneliöistä (tai oikeastaan suorakaiteista).

Lisään ohjesoppaan kuitenkin vielä yhden. Näytän, miten epämääräinen kangaspalakasa jalostuu tällaiseksi tilkkupinnaksi:


Lähtötilanne oli tämä. Nostelin pienestä jäännöspalakassista tilkut lattialle. Näette, että tilkkuja on kaiken värisiä ja vaihtelevan mallisia. Toki eniten näyttäisi olevan pätkiä erilevyisistä kaitaleista.


Lajittelen tilkut värin mukaan kasoihin. Musta-valko-harmaat, keltaiset, vihreät, punaiset.


Minulla oli myös sininen kasa, ja kasa, johon siirsin näihin kasoihin kuulumattomat (esimerkiksi ruskeat ja violetit) tilkut.

Otin ompelupöydälle keltaisen ja vihreän kasan. Paikallistin kasoista ensin keskineliön kumpaakin väriä. Keskineliön (tai suorakaiteen) ympärille ompelin hirsimökkitekniikalla kierroksen samaa väriä. Käyttämäni palkit valitsin koon perusteella – ompelin tilkkuun sellaisen palan, joka oli pituudeltaan lähinnä sopiva.

Kohta minulla oli kaksi miniblokkia. Niistä ei vielä tee mitään, joten ompelin kaksi lisää, ja koska sen jälkeenkin minulla oli jäljellä hyviä keltasävyisiä kaitaleita, ompelin vielä yhden.

Vein viisi blokkiani silitettäviksi ja tarkastelin niitä sen jälkeen lattialla.


Kolmella blokilla oli keskenään yksi mitta aika sama, ja niin oli vastaavasti kahdella muulla. Ne voisi ommella riviksi.

Huomasin myös, että kaikki palat muodostaisivat yhtenäisen tilkkupinnan, jos lisäisin yhden sopivan levyisen kaitaleen kahden isomman blokin väliin.


Sitten minulla olikin kaksi riviä, jotka saattoi ommella yhteen, yhdeksi tilkkupinnaksi.


Seuraavana aamuna katsoin kelta-vihreää tilkkupintaani ja totesin sen aika pieneksi. Siitä ei vielä ompelisi kummoistakaan vetoketjupussukkaa. Koska lattialla oli vielä myös värilajiteltuja kasoja, otin esiin sinisen kasan ja ompelin kolme sinistä blokkia samalla periaatteella kuin kelta-vihreät edellisenä päivänä.

Ja kas, siniset blokkini sopivat täydentämään kelta-vihreää tilkkupintaa:


Tällaisessa improvisaatiotyössä voi pitää mielessä pari juttua:

  • Ompele suorat saumat. Jos palat ovat vähän epämääräisen muotoisia, piirrä nurjalle apuviiva.
  • Silitä välillä. Ihanteellista olisi silittää joka sauman jälkeen, mutta minä silitän kyllä vasta kun yksi kierros on koossa. (Ja jos ompelisin toisen kierroksen, suoristaisin palan reunat ennen uuden kierroksen aloittamista.)
  • Kaikki palat ovat jäännöspaloja. Niitä ei tarvitse kohdella arvokkaasti, vaan niitä voi pilkkoa ja ommella reippaasti.
  • Koska yksi blokki syntyy nopeasti, ei kannata käyttää kovin paljon ajatustyötä värien tai kuvioiden sommittelemiseen. Kaikki käy!
  • Kontrasti – eli vaaleiden ja tummien vaihtelu – on tärkeämpää kuin se, ”sopivatko” kankaat toisiinsa. Tilkkupinnasta tulee mielenkiintoinen, kun siinä on tummia ja vaaleita osuuksia.
  • Vaikka joku blokeista näyttäisi susirumalta, se voi silti toimia erinomaisesti toisten blokkien kanssa ja kompata niitä juuri sopivasti.

Toivotan kaikille kokeilijoille mukavia hetkiä improvisoinnin parissa!

1 comment:

Anonymous said...

Tilkuilla on kiva leikkiä, ei tule kahta samanlaista työtä. Sinulla pussukkatehdas toimii reippaasti. Listaasi lisäisin vielä aloittamaan ja kokeilemaan rohkeasti, parin kokeilun jälkeen pikkublokit alkavat muodostua helposti. Raita

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails