Sunday, 26 March 2017

pelastusoperaatio.

Helsingin Tilkkukilta Syyrinki järjesti muutama vuosi sitten lauantaisen ompelupäivän, missä tilkkutaitajamme Ritva neuvoi meille, miten ommella mielenkiintoinen tilkkublokki. Blokin ompelemiseen oli eräänlainen pikatekniikka, joka sekin oli melkoisen aikaavievä.



Tilkkublokissa oli lukuisia hyviä puolia. Siihen saattoi käyttää lähes mitä tahansa kuoseja. Ensimmäisen vaiheen palojen leikkaaminen ei ollut vaativaa. Siitä sai tummilla ja vaaleilla osilla positiivin tai negatiivin, jolloin tilkkupintaan sai muodostumaan kiintoisia kuvioita.

Ompelin silloin lauantain kurssillamme pari blokkia ja jatkoin työtä erittäin innostuneena jonkin aikaa. Sitten jokin meni vikaan. Taisin valita blokkeihini väärän värisiä kankaita. Olin aloittanut sinisävyisillä ja siirryin siitä hiljalleen suttuisen vihreisiin ja ruskeisiin. Tällaisiin:


Lopulta tilkkupinta alkoi näyttää silmissäni niin rumalta, että taittelin sen kokoon, survoin muovikassiin ja kiikutin kassin vaatehuoneen perälle. Sinne se jäi pariksi vuodeksi.


Yäk. Katsokaa nyt noita likaisen vihertävänvaaleita osuuksia näiden muiden tilkkublokkien kanssa! Ja turkoosia yhdistettynä tumman rusehtavanvihreään kankaaseen! Mitä oikein ajattelin?

Kun nyt olin valmiiksi harmissani Kemin-matkan mentyä myttyyn, en pelännyt lisäharmistumista ja kaivoin ruman työni uudelleen esiin. Toisaalta - ehkä se oli näkymättömissä ollessaan muuttunut kivaksi?

Ei ollut.

Kokeilin ensin, auttaisiko kokonaisuutta, jos irrottaisin rumimmat ja epäsopivimmat osuudet työstä. Tilkkupinta oli siinä vaiheessa kahdessa palassa, jotka asettelin sängylle. Työ rupesi nyt näyttämään siedettävältä.


Kassissa oli yhteen ompelemieni osuuksien lisäksi koko joukko irtoblokkeja. Vaikka olin unohtanut suunnilleen kaiken tähän blokkiin ja tähän työhön liittyvän, irtoblokkien tarkastelu muistutti mieleeni positiivi-negatiivimahdollisuuden.

Päätin ommella lisää ja kauniimman värisiä blokkeja negatiiveiksi verrattuna työn keskiosaan. Asettelin uusia blokkeja keskiosan kehykseksi.


Tilkkupinta rupesi näyttämään aika kivalta.

Syyringin ompelupäivän jälkeen olen hankkinut pari uutta tuumamittaista viivainta. Tämän blokin ohje oli tuumamittainen, ja leikkaaminen kunnollisilla viivaimilla joudutti blokin valmistumista olennaisesti. Niinpä tarvittava määrä blokkeja oli valmiina yllättävän nopeasti.

Ta-daa! Entinen KAUHEA tilkkupinta on edelleen überkirjava, mutta se näyttää sentään ihan kivalta tai ainakin mielenkiintoiselta. Enää se ei ole mielestäni ruma.


Pelastusoperaatio siis onnistui. Jos löytäisin tälle taustakappaleen, minulla olisi taas uusi tilkkupeitto hetkessä valmiina. (Haha, vai hetkessä!)

Friday, 17 March 2017

tilkkupäivät jäivät väliin.

Vuoden 2017 Tilkkupäivät eli Lumitilkku pidetään Kemissä - enkä minä ole mukana. Uskomatonta, miten mahdottomaksi Kemin-matkani osoittautui! Ensin jouduin setvimään matkaani lentolakon takia, koska viime vuoden marraskuussa varaamani lento peruuntui. Vaihtoehtoisia, sopivia lentoja ei ollut, joten päätin turvautua junakyytiin menomatkalla.

Miten kävi? No kelvottomasti kävi. Saavuin hyvissä ajoin Pasilan asemalle ja katsoin yhdeltä näyttötaululta ensin lähtöraiteen ja sitten raiteen omasta näyttötaulusta vaununi pysähtymiskohdan.


Vaikuttaako kuvan perusteella siltä, että lähtöraide olisi vaihtumassa? Minulle ei tullut mieleen epäillä.

Menin merkitylle alueelle odottamaan. Sinne ei näkynyt yksikään näyttötaulu, ja viereisen raiteen toisella puolella olevalta rakennustyömaalta kuului sellainen meteli, etteivät myöskään kuulutukset kuuluneet. Niinpä minulta (ja parilta muultakin junaan mielineeltä) jäi huomaamatta, että lähtöraide oli vaihtunut. Minä jäin junastani.

Ehkä minun olisi pitänyt suhtautua näyttötaulun lupauksiin vainoharhaisesti ja käydä 50 metrin päässä vielä viime tingassa tarkistamassa, että odotan oikealla raiteella?

Kaksi epäonnistunutta yritystä riittivät minulle. En nyt lähtenyt Tilkkupäiville Kemiin. Voi itku, millaista epätodennäköistä epäonnea! Toivottavasti Kemiin päässeillä on mahtava viikonloppu!

Minun piti tuoda Tilkkuyhdistyksen hallituksen myyntipöydälle tuote, jonka valmistuksessa olin käyttänyt uudenväristä Finn Quilt –kangasta. Tuote onkin näillä näkymin esillä seuraavilla Tilkkupäivillä, jotka pidetään Raisiossa. Niin, ja ennätän ehkä tehdä valmiiksi myös toisen, jo aloittamani pussukan!

Tässä pussukoiden kappaleet ovat vasta tekeillä:


Olin aikonut ommella vielä useampia pussukoita, mutta aika loppui kesken. Osa tämän kuvan tilkkupinnoista odottaa vielä täydennystä pussukan mittaiseen kokoon.


En ollut nimennyt valmista pussukkaa vielä, mutta nyt annan sille nimen ”Matkalla Kemiin”. Valitsin sen paraatipuolen kylkeen ompelua harrastavalle henkilölle sopivan tilkun. Siinä sanotaan esimerkiksi ”Love to sew”.


Toisella puolella on hirsimökin puolikas –blokki. Hirsimökki on aina sopiva!


Matkalla Kemiin -tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 27 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.


Tilkkupinnan alla on ensin collegejerseypala ja sen alla pala villavanua. Toteutin tikkaukset suorin ompelein – tässä ei ole vapaata konetikkausta. Vuorikankaana on Martha Negleyn räväkkää vihannes-/juureskuvioista kangasta.


Nyt nousen kyllä tästä pettymyksen ja epäuskoisen ihmetyksen alhosta, siirryn ompelupisteeseeni ja tekaisen lohdukseni pari tilkkublokkia.

Sunday, 12 March 2017

punaista, oranssia, mustaa.

Puna-oranssi-keltainen kaitalerullani sisältää myös vihreitä ja keltaisia kaitaleita. Kun yhdistelen niitä neutraaleihin kankaisiin, lopputulos on minulle aika oudon oloinen.


Nämä eivät ole lainkaan minun värisiäni!


Rupesin jo miettimään, olenko koskaan tehnyt mitään vastaavalla väripaletilla. No olen! Sain kerran tilkkuystävältäni Eijalta reilun kokoisia paloja, joista yhden kuosiin Tytär ihastui. Ompelin hänelle vetoketjupussukan tyyppiä ”dumpling”. Tällaisista lähti liikkeelle minun vetoketjupussukkaharrastukseni.


Ompelin tällaisiin pussukoihin vetoketjut aina käsin. Kuvittelin nimittäin, että vetoketjun ompeleminen koneella olisi supervaikeaa. No muistelin vaateompeluaikojani, ja totisesti vetoketju oli yleensä kurjuuksien kurjuus! Mutta huom! En ommellutkaan vaatteita puuvillasta, vaan paljon löprömmistä kankaista – tai paksummista.

En olisi muistanut tätä, mutta sain juuri tänään Tyttäreltä juuri tätä pussukkaa esittävän kuvan, jossa se oleskelee tukholmalaishotellin ikkunalaudalla.


Tummanpuhuvasta hahmosta on ehkä vaikea erottaa kankaan kuosia, mutta uskokaa pois – sama pussukka! Ja samoja puna-oranssi-mustia sävyjä kuin vinon oon muotoisissa tilkkublokeissani.

Wednesday, 8 March 2017

tästä lähtee.

Olen äskettäin ommellut kaksi aika erilaista tilkkupintaa valmiista kaitalepakkauksista. En voi itselleni mitään – kaitalerullat vain ovat houkuttelevia, joten ostin niitä vielä kolme lisää.

!!!!

Vuosi on käännähtänyt taas valoisan puolelle. Nyt näkee taas ommella mustanpuhuvia kankaita. Olen kartuttanut neutraalien kankaiden pinojani erityisesti tummilla väreillä ja päätin yhdistää punaoranssivoittoiseen kaitalepakkaukseen eniten mustaa, mutta myös hieman harmaata ja vaaleaa.


Jos olisin vielä enemmän helppouden perään, etsisin valmiin, kaitalerullalle mitoitetun kaavan, mutta kehitin kaavan kuitenkin itse. Löysin tilkkupeiton, jossa oli minua miellyttävä kuvio ja pähkäilin, voisiko sen ommella tällaisista kaitaleista. Vastaus oli: ”Kyllä”.

Päädyin vastaukseen niin, että ompelin ensin koeblokin koekaitaleista. Käytin suunnilleen-kokoisia paloja ja lopulta tasoitin blokin ja mittasin sitten kaikki leikkuun ansiosta muotoutuneet palat.

”Vino oo” –niminen tilkkublokkini alkaa kolmesta 6,5 tuumaa pitkästä kaitaleesta, jotka ommellaan vierekkäin yhteen. Palan päihin ommellaan kaitaleesta leikatut kolmiot, joiden sivut ovat 3,5 tuumaa.


Neliön toiselle reunalle ommellaan vastaavanlaiset kolmiot keskikankaasta. Lopuksi pala tasoitetaan neliöksi, jonka kulmat ovat nuo kolmiokulmat:


Lopputuloksena vinoja oo-kirjaimia.

Yhdestä rullan kaitaleesta syntyy kaksi tällaista värikästä blokkia ja jäljelle jää hyvin vähän. Kaitaleen jäännöspala on hieman pidempi, jos vinon oo-kirjaimen tekeekin mustasta tai neutraalista kankaasta.

En ole päättänyt, ovatko kaikki oo-kirjaimet värikkäitä. En tiedä, miten tämän sommittelen. Ryhdyn ompelemaan blokkejani ja katson, mihin tämä kehittyy.

Sunday, 5 March 2017

ihania tikkauksia.

Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi.

Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa.

Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen?

Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen:


Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti!


Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja.

Ompelin tilkkupeiton Elizabeth Hartmanin kaitalerullasta Paintbox Solids. Elizabeth on aikamoinen värisilmämestari! Rullassa oli suunnilleen jokaista väriä, ja miten tahansa niitä sitten yhdistelikin, yhdistelmät näyttivät aina kauniilta ja sointuisilta. Kokosin osasta yli jääneitä kaitaleita palan, jonka ompelin osaksi peiton taustakappaletta. Siitäkin tuli kaunis:


Toinen tikattavana ollut työni oli tämä batiikkikaitalepakkauksesta ompelemani. Siinäkin oli hyvin kulmikas (ja yksinkertainen) blokkikuvio, joten valitsin tikkaukseen pyörteilevää lehväkuviota. Valmiissa tilkkupinnassa näen, että lehvien ruodit kulkevat kivan kulmittain verrattuna neliöihini:


Kuvasta ehkä näkee, että joissain batiikkikankaissa on samankaltaista pisaranmuotoista kuviota kuin osassa lehvätikkauksia.


Valmiiksi tikattu pinta on ihana! Aina kaunis! Aina tasainen!

Kerronpa vielä vinkin. Soile kertoi, että esimerkiksi lastenpeittoon voisi taustakappaleeksi valita pehmeän trikoon, jos työ tikataan longarm-koneella. Siinä kankaat eivät ole puristuksissa, joten taustakappale voi olla myös joustava.

Kotikoneella on tietenkin aivan turha yrittää tikata isoa työtä niin, että alimmaisena on joustava (ja venyvä) kangas. On aivan tarpeeksi vaikea huolehtia siitä, ettei joustamaton kangas jää pussittamaan. (Ja koska ison työn tikkaaminen kotikoneella on niin työlästä, käytän mielelläni Soilen tikkauspalvelua.)

Trikoinen taustakappale! Ei ole tullut mieleenkään! Sellaisesta tilkkutyöstä tulisi pehmeämpi. Täytyy pitää mielessä.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails