Saturday, 29 July 2017

kuusikulmioita eli heksagoneja.

Kehitin muita ompelujuttuja huvituksekseni ollessani poissa ompelukoneen luota. Rupesin esimerkiksi tekemään kuusikulmioita eli heksagoneja englantilaisesti paperipalastellen. Tuo ei ole ollut minun juttuni, mutta tekeminen osoittautui käytännössä melkein meditatiiviseksi. Ennen kuin kunnolla huomasinkaan, palasia oli yli neljäkymmentä ja ne näyttivät seppeleen muodossa tosi kivoilta!


Haastoin itseni tekemään yhden kuusikulmion jokaisesta mukaan ottamastani kankaasta, joka siihen riittäisi. Minulla oli pieni paperikassillinen jäännöspaloja ja niistä syntyi yllättävän monta erilaista kuusikulmiota. En paljasta lukumäärää vielä, sillä harkitsen vielä järjestäväni giveaway-arvauksen aiheesta.

No, suunnittelin ompelevani kuusikulmiot kankaalle niin, että niiden väliin jää tyhjää tilaa. Sommittelin eilen sini-, vihreä- ja violettisävyisiä kuusikulmioita kokonaisuudeksi, näin:


Huomasin miltei heti, että niiden pystysuuntainen väli on liian leveä ja korjailin sijoittelua illan jo hämärryttyä. Asettelu vaikuttaa siinä suhteessa paremmalta:


Minua kuitenkin häiritsee edelleen, ettei heksagonikranssin (ensimmäisessä kuvassa) värikäs tunnelma välity tästä osajoukosta lainkaan! Luultavasti irrottelen nämä ja kokeilen erilaista värisommitelmaa. Minulla ei ole kiire, sillä tämä on ollut hidasta ompelua muutenkin.

Friday, 28 July 2017

spiraalitikattu tilkkupussukka.

Ompelukoneeni ja minä olimme kaksi viikkoa erossa toisistamme, eikä spiraalitikattu tilkkupussukkani tietenkään tuona aikana edennyt valmiiksi asti. Tänään tapasimme jälleen ja verryttelin viimeistelemällä tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Unikeko.


Punaisemmalla puolella on vain yksi spiraali, mutta pussukan kääntöpuolella on tikkaustutoriaalistani tuttu kahden spiraalin yhdistelmä. Tällaiselta tikkaus näyttää valmiissa tuotteessa:


Nyt vasta huomaan, etten muistanut ottaa hienoa Tilkunviilaaja-kylttiäni mukaan valmistujaiskuviin! Voi ei! Apuväline on niin uusi, ettei se ole ensimmäisenä mielessä.

Kuvasin Unikeko-pussukkaa krassimaassa, johon olen istuttanut peräti kaksi tainta. Pahoittelen, että kuvassa on myös rikkaruohoja, mutta luonto on levinnyt puutarhassa poissa ollessani.


Rehevässä rikkaruohokukkapenkissä Tilkunviilaaja-kyltti olisi joka tapauksessa jäänyt piiloon.


Onneksi Tilkunviilaajan nimi on mukana edes yhdessä kuvassa - siinä, missä pussukan vuori näkyy. (Hyödynsin hylkäämäni tilkkublokin pussukan vuorikappaleeseen, mutta se ei näy kuvassa.)


Sen sijaan tähän kuvaan kylttini olisi ollut onnen omiaan:


Avoin-mallistoa oleva Unikeko-pussukkani on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Wednesday, 26 July 2017

tätä en tiennyt tarvitsevani.

Vietin naistenviikolla nimipäivää, ja Mies muisti minua arvan muotoisella nimipäiväkortilla sekä mielenkiintoisella tavaralla:


Nimipäiväkortti on upea ja kimaltava! En ole vielä raaskinut raaputtaa sitä, joten en tiedä, voittaako sillä huikean summan rahaa.

Tilkunviilaaja-kyltti tuntui heti hienolta. Olen myös puolittain ylpeä siitä, että keksin viidessä sekunnissa sille käyttöä!

Vinkki: Kun otan kuvia valmiista töistäni – etenkin pienistä tuotoksista – voin asettaa kyltin mukaan kuvaan. Niinpä minun ei tarvitse lisätä tekijätietoa kuvankäsittelyllä, vaan tekijän nimi näkyy kuvassa fyysisesti:


En tiennyt tarvinneeni tällaista tavaraa, mutta nythän se selvisi!

Kuvassa on nimetön vetoketjupussukka, jollaisista koko tilkkupussukkaharrastukseni lähti (käsistä?). Yhdistin siihen 1970-luvun huoneeni verhokangasta ja Mummun esiliinakangasta sekä ihanaa Kaffe Fassettin kuviokangasta.

Tällä mallilla tehtailin pussukan poikineen! Pussukan tilkkupinta on yksi kappale ja se huolitellaan vinokaitaleella ennen kuin pussukka ommellaan muotoonsa. Kiinnitin vetoketjut käsin ompelemalla, koska en luottanut taitooni saada ketjut koneommelluiksi siististi. Kun olin ommellut näitä 30-50 kappaletta, rohkenin kokeilla kiinnittää vetoketjuja koneellakin. Hyvinhän se sujui! En ole sen koommin ommellut yhtään tällaista.

Tuesday, 25 July 2017

paper-piecingiä.

Ompelukoneeni ja minä olemme olleet jonkin aikaa erossa toisistamme ja olen lohduttautunut ompelemalla käsin. Löysin koko joukon paperiarkkeja, joille olin tulostanut paper-piecing-kuviomalleja ja pistelin niiden perusteella ensiksi nämä kaksi kukkablokkia:


Tein oikeanpuoleisen blokin ensin ja se on sen näköinenkin. Toiseen blokkiin osasin asemoida kangaskuviot paremmin. Tykkään sen väreistäkin enemmän.

Puuduin tuohon paper-piecingiin ja kokeilin ensimmäistä kertaa piiitkiiin aikoihin English-paper-piecingiä eli sellaista, jossa ensin kääritään kangas paperi- tai pahvipalan ympärille ja sitten paloista ommellaan kokonaisuuksia niin, että paperi tai pahvi ovat siellä sisällä edelleen.

Sain Instagram-tilkkuystävältäni mallineet, joiden avulla pystyy kätevästi asemoimaan kuviotkin. Kaivelin tilkkukasaa ja löysin sopivan kokoisia pesukarhuja, perhosia, kissoja ja kukkia. Yhteen ommellusta kuviosta tuli ensin äksän muotoinen:


Ahersin vielä hieman ja sain täydennetyksi kuviosta kuusikulmaisen. Tämä sai riittää tätä lajia. Ehkä keksin, miten saan tämän kunniallisesti kiinni esimerkiksi pussukkakappaleeseen.


Paper-piecing-kukkien lisäksi löysin kaksi paperimallia tällaisille blokeille:


Jaksoin toistaiseksi tehdä näitä vain yhden.

Seuraavaksi rupesin leikkaamaan ja päällystämään ihan tavallisia kuusikulmioita. Katsotaan, mitä niistä tulee – vai tuleeko.

Sunday, 23 July 2017

näin tikkaan useamman spiraalin. how to stitch more than one spiral.

Olen kirjoittanut suomenkielisen ohjeen spiraalitikkausta varten. Nyt näytän, miten tikkaan useamman spiraalin muodostaman kuvion.

Here’s how I stitch a pattern of spirals.

Valitsen tilkkupinnasta ensimmäisen spiraalin aloituskohdan. Piirrän siihen lankarullaa mallina käyttäen ympyrän, jonka sisälle piirrän spiraalin aloitusviivat malliksi. Käytän tietysti häviävää tussia.

I pick a place to start the first spiral. I take a disappearing marker pen and draw a circle using a spool of thread as a template, then draw the very beginning of the spiral free hand.


Valitsen aloituskohdaksi muun kuin keskikohdan tai lähes keskikohdan. Jos kuvio on liian lähellä keskikohtaa, mutta ei ihan osu siihen, valmis tuote saattaa näyttää hivenen epäonnistuneelta. Pidän enemmän siitä, että tuote näyttää tarkoitukselliselta.

I don’t like to start in the center of the piece, but a little to the side. This is because if the spiral starts very close to the center but not quite, the finished product may look a bit off. I prefer my zipper pouches to look intentional rather than near misses.

Aloitan tikkaamisen keskeltä. Käytän ensin lyhyttä pistoa ja seuraan piirtämääni viivaa. Kun olen edennyt kierroksen, pystyn käyttämään edellisen kierroksen tikkausviivaa apuviivana. Ompelen paininjalan päästä edellistä tikkausta.

Stitching starts in the middle. I use a short stitch length in the beginning and follow the line that I’ve drawn. When I’ve completed one full round, I can use the previous round’s stitching line as a guide. I keep a presser foot width as distance.

Pidennän pariin otteeseen piston pituutta. Ompelen ensin tosi hitaasti, pysähdyn ja käännän usein, jotta ompeleesta tulee pyöreä eikä kulmikas.

Since I started with a short stitch length, I lengthen the stitch a couple of times during the spiral. At first I sew really slowly, stopping and turning the piece often, so that the stitch line stays round.

Lopetan ensimmäisen spiraalin tikkaamisen jossain vaiheessa, jotta voin aloittaa toisen. Tällä kertaa keskeytin, kun tikkausviiva eteni tilkkupinnan reunaan saakka.

At some point, I will stop creating more of the first spiral so I can start on the second one. Here I stopped when my stitches reached the edge of the patchwork piece.


Piirrän uuden spiraalin aloituksen samalla tavalla kuin edellisenkin. Ompelen spiraalia, kunnes ommelviiva ylettyy edellisen spiraalin alueelle. Pysähdyn ommelviivojen puolivälissä ja lähdenkin sitten seuraamaan edellisen spiraalin ulkoreunaa.

I draw the new spiral just like I drew the first one. I sew it the same way until I get close to the previous spiral’s stitching line. I stop when my current stitches are a presser foot distance from both outside edges and then start following the line of the first spiral.

Kuvassa näkyy useampi tällainen kohtaamispiste.

This picture shows several of such meeting points.


Sitten vain seurailen aina edellistä tikkausviivaa paininjalan etäisyydeltä, tällä tavalla:

Then I continue stitching, following the previous line at the presser foot’s distance, like this:


Tikkaan koko pinnan – paitsi pussukkakappaleiden alanurkat, joihin tulee pohjan kulmasauma.

I keep going until the whole surface is quilted – except when I’m making pieces for zipper pouches. There, the lower corners do not need to be completely stitched because they will become boxed corners.


Ompelen koko ajan aika hitaasti ja huolehdin siitä, etten väännä kappaleita. Jos vauhti kiihtyy ja etenen huolettomasti, alemmat kerrokset ajautuvat helposti vinoon. Silloin saattaa johonkin nurkkaan jäädä vanukerrosvajaus.

I sew rather slowly the whole time and take care not to distort the pieces. If I speed up and become too careless, the batting easily starts shifting at each round of a spiral. Then, a corner might become bare of batting.

Tähän tikkaukseen kului aikaa noin 40 minuuttia. Tämä ei siis ole mikään pikatikkausvinkki, mutta kuviona spiraalit ovat tosi kivoja!

It took me around 40 minutes to stitch these two spirals. In other words, this is not a tip for quick stitching. However, spirals are really neat as a quilting pattern, I think!

Friday, 21 July 2017

saavutus!

Tutkailin äskettäin heinäkuisia puuhiani vuosien varrelta ja huomasin työstäneeni Nalle Puh –aiheista ristipistotyötä viimeksi vuonna 2011. Se jäi silloin erittäin vähän kesken eikä se ollut vielä pari päivää sitten edelleenkään valmis. Mutta nyt pistelin viimeiset pistot työhön ja sain sen lopulta valmiiksi!


Solmupistoista (ja muutamasta ääriviivapistosta) tämä jäi kanittamaan. (Solmupistoja näkyy tässä olevan kokonaista yhdeksän kappaletta.) Muistaakseni kompastuin siihen, että koetin tehdä I-haan silmiä, mutten muistanut pistojen mekaniikkaa ulkoa. Sain aikaiseksi vain piston, en solmua. Turhautuneena heitin työn käsistäni – kuudeksi vuodeksi!

Viimeisten pistojen tekemiseen meni yhteensä noin kolme varttia aikaa. Siksi jäinkin miettimään, mikä saa ihmisen toimimaan näin merkillisesti. Ompelen ja ompelen tarkkaa työtä tuntien ja tuntien ajan. Ja viime metreillä – ei vaan viime senteillä taittelen työn pois enkä tartu siihen vuosikausiin!

Nyt toivon vain, että saan höyrytetyksi kankaasta taitosjäljet, jotta saan työni kehyksiin ja kunniapaikalle seinälle. Onhan tällainen unohdetusta/laiminlyödystä lopulta valmiiksi viety ristipistotyö sentään upea saavutus.

Thursday, 20 July 2017

typeryyksiä.

Kirjoitan tietenkin blogissani eniten tekemisistäni ja esittelen onnistumisiani. Tylsäähän olisi, jos ainoastaan valittelisin. Nytkin kirjoitan tavallaan onnistumisista – olen nimittäin vuosien mittaan onnistunut tekemään koko joukon typeryyksiä.

Ompelenpa palat väärin päin yhteen

Yleisin tilkkutöihin liittyvä mokani on liittää kappaleet yhteen nurja oikeaa vasten. Se on joka kerta turhauttavaa! Luulisi, että vähitellen oppisin asian, mutta ei! Virhe toistuu kerta toisensa jälkeen. Voisin myös tehdä kokoomakatsauksen typerimmistä mokistani. Yleisin on ainakin se, että ompelen nurjan vasten oikeaa.

Yleensä hyväksyn tilanteen enkä korjaa. Esimerkiksi ommellessani traktorinjälkikuvioblokkeja peittoon, jolle annoin nimeksi Massey-Ferguson.


Välillä virhe on pakko korjata. Esimerkiksi jos saumanvarat muuten näkyisivät blokin oikealla puolella, kuten tässä postauksessa esittelen.

Pitäisi mitata kaksi kertaa ja leikata kerran

Toinen yleinen mokani on leikata vääränkokoisia paloja. Silloin kun minulla oli maailman typerin viivain (jonka toisen reunan numerointi lähtikin ykkösestä, ei nollasta), leikkelin tietenkin aivan mitä sattuu. Tein silloin maailman eniten leikkuuvirheitä! Otin virheistä silti täyden vastuun esimerkiksi tässä sutta ja sekundaa -postauksessa.


Onneksi tajusin ostaa uuden viivaimen ennen kuin hermot menivät. Kokonaan.

Tuulen viemää -tilkkupeittoon ompelemistani tilkkublokeista yllättävän monesta tuli jotenkin väärän kokoinen. Eri tavoin! Ihmettelen sitä yhä. Käytin blokit kuitenkin peiton taustakappaleessa ja ne ovat siellä tosi kauniit, katsokaa vaikka:


En sitten katsonut tarkasti

Kolmas yleinen mokatyyppi minulla on se, että ompelen vahingossa useampia kappaleita yhteen kuin minun pitäisi. Koska tikkauksen aikana vanu on minulla yleensä alimpana, se saattaa tartuttaa itseensä epämääräisiä tilkkuja ompelupöydältä (ja meillehän on kaikille selvää, ettei ompelutilani ole maailman siistein). Esimerkiksi tässä postauksessa paljastan pienen tilkun jääneen vanupuolelle tikkauksen alle. Tämä ei ole ollut ainut kerta!

Olen tietenkin myös ommellut kaksi palaa yhtaikaa toiseen tilkkuun kiinni. Palat ovat olleet samankokoiset ja tismalleen päällekkäin ja kaksinkertaisuus on jäänyt huomaamatta.

Minkälaisia tilkkumokia te teette? Kehtaatteko tunnustaa?

Monday, 17 July 2017

tilanne toiveiden tynnyrissä.

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin.

Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen.

Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin.

Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan).

Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.)


Katson siis kakkostoiveeni toteutuneen. Olen käyttänyt uusia/pitkiä kankaita enemmän kuin aikoihin.

Valmista?

Toivoin, että saisin valmiiksi ainakin kolme tuolloin keskeneräisenä olleista tilkkutöistäni. Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta -matkalaukkunäyttelyyn tulevat kaksi työtä sekä vähintään yhden muun tilkkutyön.

Hahaa! Olen ylittänyt itseni kolmostoiveen osalta!

Viime vuoden viimeisenä päivänä minulla oli käsissä neljä samana vuonna aloittamaani tilkkutyötä, jotka olivat kesken:

1. Neliö neliössä –tilkkupeitto, joka on nyt valmis! Se sai nimekseen ”Pöydät täyteen”.

2. Hirsimökin puolikkaista ommeltu tilkkupeitto, johon käytin ihania Kona-puuvillakaitaleita. Työ on nyt valmis ja sai nimekseen ”Värienergiaa”.

3. Island Batiks / London Fog –kaitalepaketista tehdyt tilkkublokit olivat valmiina, mutta kaipasivat lisäkaitaleet. Tämäkin työ on valmis ja nimeltään ”Kesäunet”.


4. Retron oloinen lapsen- tai vauvanpeitto oli myös kesken ja se on edelleen kesken. Tikkaus, nimilappu (ja nimi) sekä kanttaus uupuvat.



Tein valmiiksi myös matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut, sananlaskujen innoittamat seinävaatteet. ”Lisänä rikka rokassa” ja ”Lopussa kiitos seisoo” -työt kiertävät toivottavasti kauan Suomea muiden syyrinkiläistöiden mukana!


Edelleen kesken

Seuraavat viime vuonna keskeneräisten joukkoon lukeutuneet työt ovat edelleen kesken:

Jopa minun mielestäni liian kirjava ja RUMA tilkkutyö sinänsä lupaavista tilkkublokeista on kesken, mutta edennyt pitkälle. Se odottaa mestaritikkaaja Soile Kivisen kosketusta. Niin, eikä se ole enää ruma, koska kaunistin sitä.


Sen sijaan ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö ei edelleenkään tunnu etenevän.

Entä nelostoive sitten?

Minulla oli vielä yksi toive. Ajattelin pitää ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden. En ole pitänyt kirjaa, mutta luultavasti tämäkin toive on toteutunut. Kävin äskettäin Tallinnassakin ja jätin kangasostelut väliin.

Täytetään toiveiden tynnyriä vähän!

No mutta! Toiveiden tynnyri on melkein tyhjä. Minäpä lataan sinne pari bonustoivetta:

1. Toivon, että innostun ompelemaan valmiiksi aloittamani tilkkulaukun, jonka laukkukappaleet olen tikannutkin ja kaikki. (Kuvassa kappaleet ovat vielä tikkaamattomina.)


2. Toivon, että jaksan siivoilla ompelunurkkaukseni niin ettei sen tila enää ole häpeällinen, kuten tässä postauksessani paljastin.

Vuoden viimeisenä päivänä tarkistan tämänvuotisten toiveideni lopullisen tilanteen!

Friday, 14 July 2017

mitä vikaa?

Etenkin tilkku-urani alkutaipaleella minulle kävi merkillisen usein niin, että valitsin projektiin mielestäni kauniit ja keskenään sopivat kankaat, mutta lopputulos ei miellyttänytkään. Yleensä blaah-tunne johtui kunnon kontrastin puutteesta. Tiedättehän: tilkkupinta on vähän (tai enemmän) epämääräinen. Ei kiva.

Tässä on hyvä esimerkki epämääräisestä, kontrastittomasta tilkkublokista:


Luulin, että valkopohjainen kangas olisi riittävän vaalea verrattuna sinisävyiseen, muka-tilkkukuvioiseen kankaaseeni, mutta eipä vain ollut. Onneksi olen löytänyt näitä blokkeja vain yhden.

Joskus kontrasti on kohdillaan, mutta muut asiat menevät pieleen.

Ompelin kauan aikaa sitten tämän leikkaa-ja-liitä-tilkkupinnan, jossa on hyvä kontrasti. Pilasin tilkkupinnan kahdella eri tavalla.


1. Ompelin tilkkupinnan epäonnistuneeksi lopputuotteeksi. Kuvan tilkkupinta on tyynynpäällisestä, jonka ompelin käytöstä poistamalleni nukkumatyynylle. Tyynyhän oli vanhuuttaan ihan litteä! Ei sellainen tyyny sovi koristetyynyksi! Mitä oikein ajattelin?!

(Käytin ”koristetyynyäni” silti monta vuotta. Joka kerta sitä sängylle nostaessani tuntui typerältä. Mokomakin lötkö.)

2. Tikkasin tilkkupintaa aivan liian vähän! Kuvassa erottuvat tietysti ne kohdat, joissa tikkausta on tiheässä, mutta siinä näkyy myös valtavaa aavaa, tikkauksetonta aluetta. Kyllä tilkkutyössä täytyy olla vähän enemmän tikkausta kuin tässä.

Jotta tämä postaus ei olisi silkkaa valitusta, kerron, miten aion pelastaa tekeleeni.

Kontrastiton tilkkupintani pääsee pussukan vuorikappaleeksi, ja mitä pikemmin, sen parempi.

Entisestä tyynynpäällisestä teen vetoketjupussukan. Tikkaan sen taustalle uuden vanun, tietenkin. Ehkä lisäksi täydennän pintaa jollain vähemmän ysärillä kankaalla.

Seuratkaa blogiani, niin ehkä piankin näette (Haha! Aivan kuin ikinä tekisin mitään pian!) uuteen uskoon saattamani tekeleet!

Tuesday, 11 July 2017

valmis tikattavaksi!

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin:


Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon:


Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan.

No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi?

Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan.

Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.) Tulipa sillekin käyttöä!

Kissankin mielestä valko-harmaa kangas sopii myös taustakappaleeseen.


Lopulta taustakappaleesta tuli tällainen:


Kappaleen kokoamiseen meni kokonainen päivä! Enkä ole vielä jaksanut varmistaa, että se todella on tarpeeksi iso. Pitkien saumojen ompelemisesta ja isojen kappaleiden käsittelemisestä täytyy ensin pitää taukoa.

Bargellon, ylijäämäblokkien, turkoosien, violetin ja valko-harmaan kankaan lisäksi käytin pari batiikkitilkkua ja muutaman jelly-roll-kaitaleen sekä 3-5 muuta tilkkutyökangasta. Niinpä taustakappaleesta tuli melko mielenkiintoinen.

Saturday, 8 July 2017

katse menneisyyteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina.

Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.  Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio.


Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä!

Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani!

Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä.

Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ vaiheessa tänäkin päivänä.


Äkkiä kelaus vuoteen 2012. Olisiko siellä jotain, mikä ei teettäisi minulle huonoa omaatuntoa?

Olipa hyvinkin! Olin ommellut verhot, jotka ovat edelleen käytössä.

Postaukseni huokui tahatonta huumoria. Olin ostanut pyöröleikkuriini uuden terän, jonka tylsyyttä ihmettelin. Joku fiksumpi sitten valisti minua, että olin todennäköisesti ostanut nuuttausterän enkä leikkuriterää lainkaan! (Nuuttausterällä vedellään paperiin tai kartonkiin viiva, jota pitkin paperi/kartonki on helpompi siististi taittaa.)

Seuraavana vuonna 2013 ompelin vaihteeksi pussukkaa. Lupasin postauksen otsikossa paljastaa nopean tilkkupinnan salaisuuden.

Postauksen lopuksi päättelin, etteivät pussukat silti valmistu yhtään nopeammin, sillä säästyneen ompeluajan saan käytetyksi tilkkupintojen tikkaamiseen. Esimerkiksi tällä tavalla tikaten:


Entä vuonna 2014 sitten? No, silloin leikittiin tilkkuleikkiä.

Minulla olikin käsillä erittäin kauniita ja erittäin pieniä tilkkuja. Jäännöspalat olivat ”Ruususen päiväuni” –tilkkupeitosta, jossa ei tainnut olla ensimmäistäkään rumaa tai edes ei-kaunista kangasta. Tein pienistä tilkuista pienen tilkkulasagnen. Olen sittemmin tehnyt useita vastaavia, koska menetelmä tuottaa oikein kivan lopputuloksen.

Tuolloin valmistamani tilkkulasagnepala päätyi lopulta Karnevaali-pussukaksi:


Vuoden 2015 heinäkuun alkupuolen postaus on sekin värikäs.

Oi, ja kyllä minulla olikin tekeillä hauska tilkkutyö! Tykkäsin sekä sommitella että ommella näitä tilkkublokkeja:


Lopputulokseksi sain ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton, joka on edelleen yksi suosikeistani.

Vuoden 2016 heinäkuun alun tekemiseni olivat yllättävän lähellä viimeaikaisia saavutuksiani.

Olin nimittäin alkanut ommella neliöblokkeja, joista tämän vuoden toukokuussa viimeistelin ”Pöydät täyteen” –tilkkupeiton.


Toivottavasti teistäkin oli viihdyttävää vilkaista menneisyyteen!

Wednesday, 5 July 2017

erilainen tilkkupinta rusettiblokeista.

Totean heti, etten keksinyt rusettiblokkien uudenlaista asettelua itse. En keksinyt sitäkään itse, että voisin tehdä blokeista värikkäitä. Inspiroiduin kahden Instagram-tilin kuvista - @timnatarr on ommellut juuri vastaavanlaisen, monivärisen tilkkupinnan ja @maryse260 toteutti vihreän tilkkutyön, jossa kaikki ”reiät” olivat vaaleita. Kumpikin tilkkutyö oli kaunis ja päätin toteuttaa oman version.

Löysin rusettiblokin ohjeen netistä ja sovelsin sitä hieman. Minun isot neliöni ovat neljätuumaisia ja pikkuneliöt ovat 2,25-tuumaisia.

Suunnittelin ompelevani tilkkupintaan 11 blokkia vaakaan ja 13 blokkia pystyyn. Sitten huomasin, että parillinen määrä tilkkublokkeja toimisi paremmin, joten tilkkutyöstäni tuli aavistuksen pienempi – 10 blokkia x 12 blokkia. Sommittelu oli vähän helpompaa, mutta ei silti helppoa, sillä blokit mahtuivat vapaalle lattiapinnalle vain juuri ja juuri.

Ensimmäinen sommitelmani oli tällainen:


Tykkäsin tästä, mutta muut blokit eivät jotenkin sopineet täydentämään tätä aluetta. Käytin tähän miltei kaikki punasävyiset blokkini ja juoksutus sinisävyisiin olisi ollut töksähtävä. Siksi tein uuden sommitelman, kun olin valmistanut muutamia tilkkublokkeja lisää.

Leikkasin palat yli kahteenkymmeneen lisäblokkiin ja ompelin ne kerralla kokoon. Olipa urakka! Aiemmilla kierroksilla leikkasin palat 8-10 blokkiin ja ompelin.


Koska tykkään vaihtelusta ja sattumanvaraisuudesta, teen aina samoin – leikkaan palat korkeintaan muutamiin blokkeihin kerralla ja ompelen ne, sitten taas leikkaan.

Kun sommitelmani oli valmiimpi, rupesin ompelemaan aina neljä blokkia yhteen, jolloin muodostui isompi blokki, jossa oli reikäkuvio keskellä. Paitsi kuvan yläreunassa näkyvässä blokissa, jonka osat yhdistin väärin. Pitihän tähänkin työhön saada pari väärää saumaa, jotka piti purkaa.


Sommittelin tilkkutyöni ”alareunaan” tummia tilkkublokkeja ja yläreunaan vaaleita. Työssä on myös keltainen alue ja punaiset palat ovat vasemmalla, siniset oikealla:


Otin kuvan siinä vaiheessa, kun olin ommellut isot reikäblokkini riveiksi. Huomaatte ehkä, että blokkirivien välissä on väljyyttä.

Julkaisin tämän kuvani Tilkunviilaajan Instagram-tilillä ja tägäsin siihen #MakeModern, jota digitaalinen tilkkutyölehti Make Modern seuraa.

Yllätyin iloisesti, että he olivat pari päivää sitten valinneet minun työni ”projektiksi, jota he rakastavat”:


Olen saanut tämän työni kuviin paljon kivoja ja kannustavia kommentteja. Useampi kommentoija on myös maininnut, että aikoo ommella tilkkutyön samalla idealla. Sehän on hauskaa! Toivottavasti näen paljon erilaisia versioita!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails