Wednesday, 13 December 2017

m niin kuin muu.

Kolmannentoista joulukalenteriluukun aiheena on ilman muuta muu. Pitää nimittäin keksiä muu nimi tälle uusimmalle tilkkutyölleni.


(Ajattelin, että työni näyttäisi luontevammalta luonnonvalossa, mutta kummallinenhan tästä asetelmasta tuli. No, värit ovat oikeammat kuin missään sisällä ottamassani kuvassa, joten olkoon.)

Olin jo varma, että nimeäisin puna-valkoisen kaariblokkityöni Piparmintuksi! Olin jopa sitä mieltä, että nimi olisi melko omaperäinen! Tai ainakin vähän.

Pah.

Olen itseäni kekseliäämpi, sillä ompelin jo vuonna 2012 tilkkupussukan, jolle annoin nimen Piparminttupennut.


En voi antaa työlle myöskään nimeä Punainen paroni, sillä sellainenkin on jo olemassa.


Ihan vain P.S.

Olen myös ommellut Muu-nimisen pussukan.


Tuesday, 12 December 2017

l niin kuin lasagne.

Kirjoittelin aiemmin jäännöspaloista ja siitä, miten sain hävitetyksi jäännöspaloja, kun ensin ompelin hauskoja tilkkublokkeja ja sen jälkeen leikkasin loput palat 2,5 sentin kaitaleiksi, joista tein tilkkulasagnen.

Mieleen putkahti siitä ajatus leikata yhdestä jäännöspalapinosta kaitaleita ja katsoa, millaisia lasagneja syntyisi. Ihan kivan punasävyisen tilkkulasagnen sain leikatuksi ja ommelluksi yhdessä illassa.


Pätkistä kokoamani pitkä kaitale oli todella pitkä! Ensimmäisen sauman ompeleminen kesti tovin, mutta seuraavat olivat tietenkin nopeampia surrutella.

Lopetin yhdistelemisen, kun lasagne alkoi olla keskikokoisen pussukkapinnan levyinen. Leikkasin palasestani ensin kaksi pussukkapinnan kokoista palaa (äskeisessä kuvassa) ja sen jälkeen muutaman matalamman palan, jotka yhdistän katseenvangitsijapalaan.


Ompelin katseenvangitsijapalan tilkuista, joita myös oli käden ulottuvilla. Täysin improvisoitua juttua tein!

Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Star Quilt Company kutsuu menetelmää ”Jelly Roll Race”. Jelly roll -kangaskaitalepakkauksesta onkin helppo ommella tilkkupinta tällä menetelmällä. Väritkin tulevat automaattisesti kauniit ja toisiinsa sopivat, kunhan valitsee omaa silmää miellyttävän kaitalepakkauksen!

Monday, 11 December 2017

k niin kuin kaikkein yleisin.

Pääsinpä takaisin tilkkutyötaulukkoni pariin (olen kirjannut Excel-taulukkoon kaikki ompelukseni, jotka olen esitellyt blogissani). Kun muilla kirjaimilla alkavia tilkkutöiden nimiä on parhaimmillaan reilut 20 kappaletta, niin k-kirjaimella alkavia nimiä on tuplasti sen verran! Ihme juttu! Olen antanut k-kirjaimella alkavan nimen 56 työlleni!

Joukossa tosin on kaksi Kevätaurinkoa – tilkkupussukka tältä vuodelta ja tilkkulaukku vuodelta 2011. (Tässä tuli selväksi myös, miten pitkälle muistini kantaa, eli noin kuuden vuoden päähän.)

Tavallaan siellä on kaksi kätevääkin. Kätevä blokkialusta (jolla ei oikeastaan ole kunnon nimeä, vain tämä kutsumanimi ja Kätevä-tilkkupussukka viime vuodelta.


Piti oikein katsoa omasta blogikirjoituksestani, miksi ihmeessä tuo tilkkupussukka olisi muka niin kätevä. Eikä se kuulemma ollutkaan erityisen kätevä, se vain oli käteen mukavasti sopiva.

Sunday, 10 December 2017

j niin kuin jäännöspala.

Tilkkuharrastusta aloittaessani minulla ei oikeastaan ollut tilkkuja tai jäännöspaloja, kankaita vain. Tilanne on tänään totisesti erilainen! Olen esimerkiksi joutunut vähän miettimään, miten säilytän jäännöspalani. ”Pitkiä kankaitani” eli tyypillisesti fat quarter –kokoisia paloja säilytän vaikkapa kaapin päällä. (Nämä eivät ole jäännöspaloja.)


Ennen kuin kerron omasta jäännöspalojen säilytysjärjestelmästäni, jaan muiden viisautta. Tein lyhyen tutkimuksen ja löysin englanninkielisen ”tilkkujengin” sivustolta pari vinkkiä jäännöspalojen säilyttämiseen.

Vaihtoehtoja säilyttämiseen:
  • Samanväriset tilkut keskenään.
  • Säilytys koon perusteella. Jos vaikka tarvitsee tietyn kokoisia paloja, tällaisesta systeemistä löytää helposti sopivat vaihtoehdot.
  • Eri suunnittelijoiden kangaspalat erikseen, varsinkin jos itselle on kertynyt paljon tietyn suunnittelijan kankaita. Jos teet työt suunnittelijoittain, tämä on tietysti hyvä systeemi.
  • Leikkaa jäännöspalat tarvitsemasi kokoisiksi tilkuiksi saman tien. Tällainen on kätevä systeemi, jos käytät usein tietyn kokoisia paloja. x

"Ompelu-ullakon" tilkkujensäilytysohje puolestaan menee yksityiskohtiin:

"Ota ensin isoimmat jäännöspalat ja leikkaa tilkuiksi. Paras tapa on leikata koko palan levyisiä, 1,5-, 2- ja 2,5-tuumaisia kaitaleita. Kaitaleet sopivat esimerkiksi hirsimökkitöihin, ja niistä voi leikata moniin muihin tilkkublokkeihin sopivia lyhyempiä pätkiä."

Ohjeessa minua huvittaa, että (ilmeisesti) koko kankaan levyisiä paloja pidetään jäännöspaloina! No, ehkä tämä ihminen ostaa aina pakan kangasta kerralla, jolloin 30-senttinen pätkä kangasta varmasti tuntuukin pieneltä palalta.


Itse kyllä ostan kankaani yleensä tuollaisten ”jäännöspalojen” kokoisina.

Samassa ohjekirjoituksessa on vielä toinen hyvä vinkki.

"On tärkeää, että kun jäännöspalojesi säilytyssysteemi tai -tila alkaa täyttyä, kehität itsellesi projektin, johon pystyt palojasi käyttämään!"

Oma säilytyssysteemini on se, että siirrän jäännöspalat joko isoon muoviseen säilytyslaatikkoon, toiseen laatikkoon, kassiin, kassiin, kassiin tai paperikassiin. Toisin sanoen otan uuden laatikon/kassin käyttöön, kun edellinen alkaa vaikuttaa täysinäiseltä. Jäännöspalat eivät lopu koskaan! Eivät koskaan!

Kuvassa kolme viimeksi käyttöön ottamaani tilkkukassia:


(En toki säilytä jäännöspalojani kasseissa lumisella pihalla! Kävin ottamassa kuvan paikassa, jossa olisi riittävästi valoa.)

Olen vain yhden kerran saanut silputuksi erän jäännöspaloja niin, ettei niistä jäänyt kuin roskan kokoista mutua jäljelle. Olin tekemässä Mummola-tilkkupeittoa. Silloin leikkasin ensin 5 cm x 9 cm -kokoisia paloja ja kun sellaista ei palasta enää pystynyt leikkaamaan, tein pisimmistä 2,5 cm:n levyisiä kaitaleita. Tällaisisia paloja minulle jäi:


Yhdistin kapeat kaitaleet pitkäksi pötköksi ja toteutin lasagnetekniikalla kivan tilkkupinnan, johon yhdistin lyhyempiä jäännöspaloja. Kohta oli taas tilkkupussukan ainekset koossa:


Jaa-a, pitäisiköhän toteuttaa toinen Mummola-tyyppinen tilkkutyö? Se saattaisi tehdä hyvää jäännöspalatilanteelleni.

Kävin Mummolaa varten läpi jokaisen tilkkulaatikon ja -kassin ja noukin esiin kaikki punaiset, siniset ja violetit tilkut. Siinä vaiheessa minua hämmästytti, ettei jäännöspaloja näyttänyt olevan jäljellä yhtään vähemmän. Mietin myös, minkä ihmeen värisiä kankaita laatikoissa ja kasseissa enää saattoi olla.

Saturday, 9 December 2017

i niin kuin ihanimmat.

Eilisessä postauksessa tuli selväksi, että olen kangashullu. Esittelen nyt valikoiman ihanimpia kankaitani.

Toistan Tyttären ideaa vuodelta 2015, jolloin esittelin yhdeksän lempikangastani. Nyt minulla on kuitenkin uudet suosikit.


Oikean alakulman kukallinen kangas oli viimeisimmällä ihanuuslistallani, mutta muut ovat ihan eri kankaat kuin viimeksi. Minulla on ollut suurin osa näistä jo kauan, joten top 6 –listan uudistuminen kielii häilyvästä maustani.

Katse ei tällä kertaa osunut edellisen top-listan parhauskankaaseen, joten se ei ole tällä listallani. Jos olisin sen huomannut, se olisi yhä mukana. (Minulla on edelleen sama pala jäljellä. Miten raaskisin ikinä leikata siitä palaakaan?!)

Friday, 8 December 2017

h niin kuin hullu.

Olen suunnilleen kolmella tavalla hullu: kangas- ja tilkkuhullu, ja lisäksi teen ihan hulluja asioita.

Kangashullu. En yleensä voi vastustaa kankaiden seireenikutsuja. Satun vielä asumaan Helsingissä, mistä ei löydy kunnollista puuvillakangaskauppaa, joten tartun taatusti kangaspakkaan ja –nyyttiin sellaisen nähdessäni.

Tilkkuhullu. Tilkkutyöt ovat vieneet mukanaan! Kun yhden tilkkupeiton saan pinnaksi asti valmiiksi, seuraavan idea kuplii jo mielessä. Tai aikaisemminkin jo! Minulla taitaa olla tekeillä keskimäärin neljä tilkkupeittoa kerrallaan.

Ja ne hullutukset: on esimerkiksi aivan hullua ommella minipieniä jäännöspaloja yhteen, kun kaapit ovat pullollaan pitkiä kankaita – toinen toistaan ihanampia!

Jos tekisinkin minipienistä jäännöspaloista kunnolla isoja töitä, kuten vaikka ”Sisäinen villapaita” –tilkkupeitto on, mutta kun teen pienistä paloista yleensä pieniä juttuja ja joskus suorastaan minipienen työn, kuten tämä Cecilia-vetoketjupussukka! Ei mitään järkeä! Tilkuista on runsaudenpulaa, ja minä tyydyn valmistamaan työn ihan vain muutamasta pikkupalasta. Hohhoijaa.


Cecilia-pussukalla on kokoa vain noin 16 cm x 11,5 cm. Se on pohjaton (haha!) eli Hejsan-mallistoa.


Keksin nimen sillä perusteella, että listaltani puuttui c-kirjaimella alkava nimi. ”Cee niin kuin Cecilia” oli helppo mielleyhtymä, ja pussukassa on sitä paitsi kivasti naisellista hehkua.

Jääkö Cecilia vuoden 2017 viimeiseksi valmistuneeksi tilkkupussukaksi vai ehdinkö tehdä niitä lisää? Koossa on 18 valmista, mutta voih, 20 olisi mukavasti pyöreämpi luku!

Thursday, 7 December 2017

g niin kuin gekko.

Gekkoja juoksenteli ”Iloinen yllätys” –tilkkupeiton pinnalla, kun sain sen valmiiksi vuonna 2012.


Töölön Tilkkupajan Soile oli vasta hiljattain käynnistänyt tikkauspalveluliikkeensä ja erehtyi lupaamaan peittoon nuo kuviot. Kuuleman mukaan kone tikkasi gekkojen varpaita hitaasti ja kauan. Siksi gekkokuvioinen tikkausmalli ei enää taida olla asiakkaiden valittavissa.

Pääsin kuitenkin lempiaiheeseeni eli tikkauspalveluun. En tiedä, kuinka tulisin enää toimeen ilman Soilen palvelua! Juuri viime maanantaina vein tikattavaksi kaksi tilkkutyötä - ison puna-valkoisen, johon tein improvisoimalla kaariblokkeja sekä pienen työn, jonka tein Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -kaavalla.

Hei, palaan gekkokuvioin tikattuun tilkkupeitosta kerron vielä, että ompelin sen joutuisasti valmistuvista tilkkublokeista, joiden ohje on tässä. Tykkään edelleen siitä, miten blokissa pienistä scrappy-palasista koottu kaitale lohkaisee tilkkuneliön.

Tilkkublokit miellyttivät silmääni, mutta en mieltynytkään siihen, miltä blokit näyttivät toistensa vieressä. Vaikutelma oli jotenkin samea:


Sitten keksin ommella blokeille kehykset, ja vielä niin, että joka toinen oli vaalea ja joka toinen oli tumma. Näyttipä heti paljon paremmalta:


G-kirjaimesta tulee vielä mieleen mainita, etten ennen 5.12.2017 ollut antanut yhdellekään työlleni g-kirjaimella alkavaa nimeä. Mutta huomasin puutteen ja keksin sen takia uusimmalle pussukalleni nimen Galleria.

(Ehkä jäittekin toissapäivänä ihmettelemään, miksi ihmeessä pussukka sai sellaisen nimen.)

Wednesday, 6 December 2017

f niin kuin Fiksu.

Fiksu on uusin tilkkupussukkani. Sen valmistujaiskuvat sopivat julkaistaviksi tänään, sillä siinä on isänmaallisesti sinistä ja valkoista väriä. Tietysti paria muutakin väriä mukana!


Harkitsin tälle isänmaallisempaa nimeä, esimerkiksi Finlandiaa tai Fennomaanista, mutta ne tuntuivat liian vakavamielisiltä kepeältä näyttävälle pussukkatuotteelle.


Fiksu-vetoketjupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 14 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Ompelin pussukkaan pitkän kantolenkin, joten se on Street-mallistoa. Se avautuu hyvin, mutta ei silti ole Avoin-mallistoa.


Tilkkupinnat on tikattu kiinni paitsi tikkausvanuun, myös palaseen collegejerseytä. Näin syntyy topakka tilkkupussukka.


Tilkkujen tie Fiksu-pussukaksi kesti aikansa. Ompelin kissankuvakeskustaisen blokin paperiompeluna kesähuvilalla heinäkuussa.

Blokki osui käteen marraskuun alussa ja sai ympärilleen tilkkuja, kunnes koossa oli pussukan verran pintaa. Spiraalitikkaukset viimeistelivät tilkkupinnan.

Tuesday, 5 December 2017

e niin kuin ehtiminen.

Kirjoitanpa ehtimisestä, koska niin moni on viime aikoina kysynyt, miten ehdin tehdä näin paljon.

No, paljon ja paljon! Mutta tässä kolme salaista asettani.

1. Vähitellen.

Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun enää tarvitse ompelutuokioni jälkeen korjata konetta tai tykötarpeita pois näkyvistä. Mikäli tarvitsisi, niin esimerkiksi viime lauantaipäivän aikana olisin ehtinyt ommella ehkä yhden sauman.

Kävi nimittäin niin, että siirryin puolen päivän aikaan hetkeksi ompelemaan. Ehdin neljän minuutin aikana noukkia sommittelulattialta pussukan vuoripalat ja ommella kaksi saumaa, kun Mies tuli hakemaan minut kauppareissulle. Kauppareissu oli hyödyllinen ja sain kohtuullisesti liikuntaa (koska teimme matkan jalan), mutta silti! Neljä minuuttia.

Kauppareissun jälkeen minulla oli 20 minuutin tauko ennen ruuanlaiton aloittamista. Ehdin ommella ruhtinaalliset kuusi minuuttia ennen kuin puhelin soi ja ryyppäydyin viidentoista minuutin keskusteluun.

Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että pääsin lopulta lauantain alkuillasta ompelemaan yli tunniksi ja sain pussukankin melkein valmiiksi – tällaiseen vaiheeseen:


2. Yksinomaan.

Tilkkutyöt ovat melkein ainoa harrastukseni. Lisäksi pystyn yleensä lyömään laimin kaikkea muuta tekemistä, kuten puutarhanhoitoa, järjestelemistä ja siivoamista, ruuanlaittoa ja leivontaa, televisionkatselua, lehtien lukemista, sukulaisten ja ystävien tapaamista sekä matkustamista.

Ansiotyö on ainoa harrastusaikaa jonkun verran verottava tekeminen.

3. Luetellen.

Laiska töitään luettelee, ja hyvästä syystä. Ellei tekemisistään pidä lukua, ihminen ei tajua, miten paljon saa aikaiseksi.

Ompelin aika tavalla tilkkujuttuja jo ennen blogini perustamista, mutta en tuolloin kirjannut aikaansaannoksiani muistiin. Valmistin esimerkiksi mittavan sarjan kaarevareunaisia vetoketjupussukoita. En vain tiedä enkä mitenkään pysty selvittämään, montako ompelin.

Nämä olivat kolme salaista asettani: teen vähitellen, en tee juuri mitään muuta ja ehkä tärkeimpänä, pidän kirjaa tilkkutöistäni.

Siitä puheen ollen, jo valmiiksi saamani Galleria-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Tältä näyttää uusin pussukkatehtaan tuotos:


Toinen puoli on tällainen:


Galleria on Avoin-mallistoa, koska ompelin sen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin ohjeen mukaan. Se avautuu ammolleen!


Galleria on 16. tänä vuonna valmistamani vetoketjupussukka, ja saan valmiiksi ainakin kaksi lisää, koska niidenkin tilkkupinnat ovat tätä kirjoittaessani tikatut ja leikatut.


Monday, 4 December 2017

d niin kuin data.

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista.

Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja.

Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi.

Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää!

Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku.

Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi.



Diana-vetoketjupussukka on lempiväriäni eli värikästä, ja kertoilin siitä monenlaista mieleen muistunutta asiaa sen valmistumispäivänä.


Doranne-laukun sain valmiiksi vuonna 2010.


Muistan löytäneeni sille nimen ”epätavallisia lapsen nimiä” –luettelosta. Pidin Doranne-laukun itse, sillä käytin siihen yhtä silloista lempikangastani (vaalea kukallinen).

Palaan ehkä taulukon dataan joissain joulukalenterin seuraavissa luukuissa, kuka tietää! Ehkä löydän aasinsillan vaikka sen tiedon jakamiseen, montako pussukkaa olen keskimäärin ommellut per vuosi.

Sunday, 3 December 2017

c niin kuin compliment.

Bloggaamisen ja yleensäkin sosiaalisessa mediassa jakamisen aloitettuani olen päässyt kuulemaan harrastukseeni liittyviä kohteliaisuuksia (compliments).

Perhepiirin ihmiset eivät luonnollisestikaan jaksa innostua tilkkutöistä enää, ainakaan samalla tavalla kuin tilkkuilijat. Tietenkään! Siksi sosiaalisessa mediassa saadut tykkäykset, jaot ja positiiviset kommentit ovat tärkeitä. Erityisesti kun on ommellut omasta mielestään ehkä epäonnistuneehkon työn – suorastaan tekeleen, niin kiva kommentti auttaa kummasti eteenpäin.

Koen kohteliaisuudeksi myös sen, kun joku soveltaa ohjettani ja tekee oman version. Kaikista en kuule, mutta osasta saan onneksi tietää, ja kyllä mieli lämpiää! Ja juuri eilen luin Instagramistä, että yksi seuraamistani ihmisistä oli innoittunut nimeämään tilkkupussukkansa, koska minäkin annan omille töilleni nimen. Olipa kivaa!

Tilkkuharrastajat ja myös ammattilaiset ovat kannustavia! Saan olla osa upeaa yhteisöä! Sydämelliset terveiset teille kaikille!


Kuvassa pieni tilkkuseinävaate "Vähän karrella," jolla osallistuin Tilkkuyhdistyksen kilpailuun vuonna 2011. Kuvailin seinävaatteen syntyä blogikirjoituksessani "seinävaate tilkuista - näin se eteni".

Saturday, 2 December 2017

b niin kuin blokki.

Melkein kaikki tilkkutyöni perustuvat tilkkublokkeihin. Ilman blokkeja toteutan käytännössä vain taiteelliset työt, ”quilt-as-you-go” -pinnat ja tilkkupeittojen taustakappaleet. (Nepä ovatkin työläitä ja aikaa vieviä toteuttaa, paitsi ”quilt-as-you-go” –pinnat.)

Olen tehnyt hyvin (tai melko) yksinkertaisia blokkeja, joiden teho perustuu hienoihin väreihin.


Olen toteuttanut blokkeja myös improvisoimalla crazy-tyyppistä pintaa. Silloin blokki on ensin kasvanut epämääräisen muotoiseksi, ja lopuksi olen trimmannut blokin tiettyyn kokoon.


Monet blokit ovat olleet periaatteessa kaksivärisiä (plus neutraali väri, kuten vaalea tai tumma). Olen voinut käyttää hyvin erilaisia kuvioita ja tyylejä samassa työssä, kun värimaailma on pysynyt riittävän hillittynä.

Jackpot-tilkkupeittokaan ei vaikuta megakirjavalta, vaikka blokeissa on kaikkia mahdollisia värejä. (Käyttämäni blokkikin oli melkein maailman yksinkertaisin.)


Paper-piecing-tekniikallakin olen tehnyt tilkkublokkeja. Hyvin muistuu mieleen, miten aika oli loppua kesken toteuttaessani työtä brittiläis-suomalaiseen kangasvaihtoprojektiin. Olin piirtänyt minipieniä paloja vilisevän blokin ja aliarvioinut paper-piecingiin kuluvan ajan täysin. Lopulta jouduin nöyrtymään ja tein vain osan työn blokeista kuviollisiksi. Nyt ajattelen, että ehkä työstä tuli visuaalisesti kiinnostavampi niin.


(Kuvassa näkyy vain osa työstä.)

Tilkkuyhdistykselle toteutin tilkkuystäväni Arjan kanssa vastikään videon, jolla hän neuvoo kätevän kikan paper-piecing-blokin tekemiseksi ilman paperin läpi ompelemista. Katso ihmeessä meidän vinkkivideomme:

www.finnquilt.fi/paper-piecing-vinkki

Innostuin vinkistä niin, että ompelin monta joulukuvioista blokkia. Tässä niistä kaksi:



Joulublokkini ovat vielä irrallisia! En ole keksinyt, mihin niitä käyttäisin.

Friday, 1 December 2017

a niin kuin applikointi.

Marraskuun kirjoitukset jäivät harmillisen vähäisiksi, sillä en ehtinyt ommella kuukauden aikana juuri mitään. Ei siis ollut, mistä kirjoittaa!

Nyt kokeilen, kuinka monena joulukuun päivänä pystyn kirjoittamaan edes jotain. Tarjoan teille, hyvät lukijat, jonkunlaisen joulukalenterin. Jaan uusia ja myös aiempia tekemisiäni (aiempiakin, koska uusissa ei kenties riitä kirjoittamista) ja kirjainteemalla. Olen jo kertaalleen kirjoittanut tilkkuilijan aakkosista, mutta kertaus ei ole pahasta. Plagioin armotta itseäni ja aloitan kalenterin a-kirjaimesta, aa niin kuin applikointi.

Applikoimisesta tulee heti mieleen Helsingin tilkkukilta Syyringin suursaavutus – ompelimme yhdessä Salainen puutarha -tilkkutyön Kim McLeanin ”Stars and Sprigs” -mallin mukaan.


Tilkkupeitosta tuli kooltaan 254 cm x 254 cm ja siinä oli 41 tähtiblokkia, 40 applikoitua kukkablokkia sekä 4 valtavaa applikoitua reunuspalaa. Salaisen puutarhan valmistamiseen kului kiltalaisilta yhteensä 398 työtuntia. Valmiin peiton lahjoitimme Syöpäsäätiölle varainhankintaa varten.

Projektissa minut yllätti eniten se, miten innokkaasti kaikki tekivät! Ei ollut vaikea saada kokoon applikoituja kukkia eikä myöskään lehvä- tai tähtikuvioita. Itsekin olisin mieluusti tehnyt kaksi kukkaneliötä, mutten ehtinyt mukaan. Siinä vaiheessa kun olin tehnyt yhden neliön, kaikki tehtävät oli jo varattu.


Olipa kiva yhdessä kääntää peiton reunakanttia! (Kuva on Tilkkulehteen kirjoittamastani jutusta.)


Wednesday, 22 November 2017

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

Tilkkutyön hauskuus laimenee hetkeksi, kun olen improvisoinut kokoon tarpeeksi ison tilkkupinnan pussukkaa varten. Siinä vaiheessa nimittäin pitäisi olla idea, miten tuon tilkkupinnan tikkaa. Mieleni on pelkkä tabula rasa, mutta pakotan itseni ensin valitsemaan tikkauslangan ja sen jälkeen katson pintaa ja alan tikata.

Tilkkupintani eivät kertoile, miten ne haluavat tulla tikatuiksi, se on varmaa! Mutta tälläkin kertaa kaikki pussukkakappaleet valmistuivat.

Kirjava, yleisväriltään epämääräinen tilkkupinta sai ryhdikkäät pystytikkaukset. Ompelin ensin yhden viivan ja sen lähelle toisen, minimaalisesti mutkitellen.


Seuraavat tilkkupinnat olivat armeliaan pienet, joten päätin väkertää niihin muurahaisenpolkua. Oikeastaan mieleni teki ommella krysanteemitikkausta, mutta valitsin sittenkin helpomman kuvion.

Poikkesin polulta vain lintukuvion lähellä. Siihen tikkasin ääriviivan ympärille.


Spiraalitikkaus on lempparini. Pidin sinisävyisistä tilkkupinnoistani niin paljon, että toteutin niiden pintaan spiraalit.


Kesälomalla ompelemani pikkuinen kissablokki ansaitsi söpöytensä takia poikkeaman spiraaliviivoihin. Tikkasin blokkineliöön ensin suoraa viivaa ja lähdin sitten kulmasta liikkeelle ompelemaan spiraalia. Oikeassa reunassa nostin ommelviivat suoriksi.

Tikkauskuviot näkyvät selkeästi marraskuisessa valossa – siinä vähässä, mitä meille sisälle kulkeutuu! Elämme niin pimeää aikaa, ettei yhdenkään suomalaiskodin sisään suorastaan tulvi valoa. Kiinteistönvälittäjät ovat ehkä joutuneet keksimään täksi vuodenajaksi vaihtoehtoisia kuvauksia!

Sunday, 19 November 2017

kankaita ja tilkkuja.

Pääsin mukaan johonkin ainutlaatuiseen: sain nimittäin esitellä tilkkuharrastuksen jaloa aatetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n messuosastolla Suomen Kädentaidot –messuilla Tampereella.

Messuosaston vetonaula olivat tämänvuotisen ”Harvinaista herkkua” –tilkkutyökilpailun osallistujat eli 26 erilaista tilkkulaukkua. Kilpailun voittajat julkistettiin perjantaina 17.11.2017 ja messuvieraat saivat äänestää omaa suosikkiaan. Osastolla kävi aikamoinen kuhina!

Lounastaukoni aikana ehdin tehdä täsmäiskun Kankaisen messuosastolle, mistä poimin viidessä minuutissa mukaan lajitelman kankaita. Muita ostoksia en ehtinyt tehdä.


Tänään olen joutunut toteamaan, ettei aika kaupitse ihan joka tavaraa, tai ainakaan kärsivällisyyteni ei enää riittänyt odottamaan tämän yhden tavaran kaupitsemista.


Rakentelin tämän kangaspäällysteisen rasian Helsingin Tilkkukilta Syyringin kurssilla vuonna 2006. Ajattelin, että se olisi Tyttärelle hyvä Barbien pikkutavaroiden säilytykseen. Rasia osoittautui kuitenkin epäkäytännölliseksi. Se avautui kyllä hyvin, mutta sen sulkeminen ei onnistunut yhdellä kädellä lainkaan, ja kahdella kädelläkin sen sulkemiseen kului tovi.


Rasiaa oli myös hankala kantaa. Se oli hauska valmistaa, mutta se ei toiminut käytössä. (Värivalintanikaan eivät tainneet olla mieluisat muille kuin minulle.)

Niinpä purin rasian alkutekijöihinsä.


Pahvit menivät pahvinkeräykseen, kankaiden liimatut osuudet roskiin ja käyttökelpoiset tilkut menevät uusiokäyttöön. Taidan yhdistää kaunista kissabatiikkia johonkin muuhun väriin kuin punaiseen ja kelta-oranssiin, jotta värien täyteläisyys hieman taittuu.

Friday, 17 November 2017

niittykukkaset.

Muutama päivä sitten tuotantolinjaltani valmistui vuoden yhdeksäs tilkkupeitto. Ompelin sen kahdesta kaitalepakkauksesta. Toinen oli Island Batiksin batiikkikaitalepaketti, toisessa oli yksivärisiä kaitaleita - kumpikin pakkaus Töölön Tilkkupajan kangaspuodista.

”Tilkkublokkini” olivat erittäin yksinkertaisia. Ompelin vain kaksi kaitaletta yhteen täysvinolla saumalla. Leikkasin sitten näin muodostuneen pitkän pötkön keskeltä noin kymmenen tuumaa pitkän palan. Sauma jäi milloin mihinkin kohtaan palaa, ja jäljelle jäi aina kaksi lyhyempää kaitaletta.

Kun paloja alkoi olla suunnilleen tarpeeksi, tasoitin ne ja ompelin useamman palan kokonaisuuksiksi. Niitä ompelin sitten taas yhteen, kunnes tilkkupinta oli koossa.

Kuvailin tilkkupinnan ompelemista "batiikkeja ja yksivärisiä" -postauksessani.

Kuvassa lopputulos: Niittykukkaset-tilkkupeitto.



Kun tilkkupinta oli vasta tekeillä, tilkkuystäväni Anneli kertoi näkevänsä pinnassa pilvenpiirtäjiä. Kuvio on tosiaan suoraa ja terävää! Tästä olisi saattanut tulla kaupunkilaisempi nimeltään, ellen olisi valinnut tikkauskuvioksi kukkia.


Työssä oli kivointa käsitellä laadukkaita kaitaleita ja katsella niiden ihania värejä! (Ompeleminen sen sijaan oli niin yksinkertaista, ettei siitä ehtinyt saada erityisiä fiiliksiä.)

Niittykukkaset-tilkkupeiton viimeisteleminen ei sujunut kommelluksitta. Kun vihdoin sain aikaiseksi tasoittaa tikatun peittoni ja löysin siihen soveliaat reunakaitaleet (viimeiset kaitalepalat), yhdistin pätkät suorin saumoin!


No, suora saumakin olisi saattanut tässä toimia, mutta halusin välttää ylimääräiset myhkyrät reunakantissa, joten purin kaikki saumat ja ompelin kaitaleet uudelleen yhteen vinoin saumoin.

Ompelen reunakaitaleet melkein aina koneella. Jotta etupuolen ommel tulee mahdollisimman siisti, kiinnitän kaitaleen ensin nurjalle puolelle. Valmistamani monivärinen reunakaitale näyttikin oikein hauskalta nurjaa puolta vasten:


Kaitale on kivan värikäs myös kun sitä katsoo tilkkupeiton oikealta puolelta:


Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakappale on minulle harvinaisesti yhdestä kankaasta. Ostin Soilen Tilkkupajasta keväämmällä sopivan määrän Tula Pinkin kuviokangasta, joka on täydellistä tilkkupeiton taustalla! Siinä on kaunis kuvio, ja satiinipintaisena se on myös mukavan pehmeä.


Niittykukkaset-tilkkupeitto on kooltaan noin 138 cm x 187 cm.


Ihanan kukkakuviotikkauksen toteutti Soile Kivinen Töölön Tilkkupajassa. Hänelle siitä megakiitokset!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails