Tuesday, 27 June 2017

lisää rusettiblokkeja.

Saavutin (ja ylitin) rusettipeittoprojektissani jo sadan tilkkublokin rajapyykin. Leikkaan ja ompelen blokkeja aina muutama kerrallaan ja kun erä on valmis, asettelen blokit lattialle ja näppään kuvan.

Tähän erään sattui melko hyvin toisiinsa sopivia värejä:


Kuvassa yksi kangas näyttää mintunvihreältä (lievä yök, ja työssähän ei pitänyt olla vihreää). Todellisuudessa kankaassa on valkoisella pohjalla turkoosia, minipientä kukonaskelkuviota.

Seuraavatkin blokit asettuivat keskenään melko somasti:


Sen sijaan seuraava blokkierä oli niin kirjavan kirjavaa, että silmiin sattuu:


Kankaat ja blokit ovat yksittäin ihan nättejä, mutta keskenään sekavia. Ainakin tuo alareunan osasto.

Tältä näyttää noin sadan rusettiblokin pino:


Olen ommellut nämä rusettiblokin ohjeella/kaavalla, mutta asettelen blokit tilkkupinnaksi niin, ettei rusettimaisuus tule ensimmäisenä mieleen.

Juuri nyt minulla on valmiina 112 tilkkublokkia. Olen suunnitellut ompelevani tilkkupinnan 143 blokista eli urakkani on 78,3-prosenttisesti valmis. Menenpä tästä ompelemaan 10 lisää - sen verran minulla on vielä leikattuna valmiiksi.

Sunday, 25 June 2017

varoittava esimerkki.

Varoitus! Kuvamateriaali saattaa järkyttää herkempiä lukijoita.

Seuraavasta ompelustudiosta ei kannata ottaa esimerkkiä – sitä kannattaa pitää vain varoittavana esimerkkinä.

Ompeluergonomia on kyllä muuten hyvä, mutta miksi koneen oikealla puolella on röykkiöittäin kaikenlaista epämääräistä? Eikö studion asukki ikinä siivoa pöytäänsä?


No, ehkä hän ei joudu siivoamaan pöytäänsä, koska hän ei osallistu tosi-tv:n ompelukilpailuohjelmiin.

Ompelijan takana olevan nurkkakaapin välitilakin on häpeällisen täynnä. Värikynäpurkki?! Todellako?! Miten se muka liittyy ompelemiseen eli onko sen pakko asua studiossa?


Eikä tässä vielä kaikki! Studion liepeillä on enemmänkin sekasotkua:


Tuoli säilytystilana (satun tietämään, että kuvan ulkopuolella on vielä toinenkin tuoli, jolla on vielä enemmän tavaraa) ja mitä lie laatikoita ja rasioita lattialla! Tällä tilkkutyöharrastajalla täytyy olla maailman pitkämielisin puoliso, jos hän suostuu katselemaan tuollaista päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen!

Täytyy ehkä kuitenkin suhtautua lempeän ymmärtäväisesti ompelustudion asukkiin. Sekä hänen leikkuutasonsa että design-seinänsä on lattialla – eikä alue suinkaan ole yksin hänen käytössään.


Kuvissa näkyvät tilanteet eivät ole lavastettuja. Mitä ajattelette: pitäisikö asukin hiukan siivota studiotaan?

Friday, 23 June 2017

tilkkupussukka tekeillä.

Toisinaan tilkkupussukka valmistuu suunnilleen saman tien kuin aloitan sille tilkkupinnan. Olen onnistunut joskus ompelemaan koko pussukan valmiiksi, tikkaukset ja kaikki, yhdessä illassa.

Useimmiten projektini kestävät kyllä kauan. Tässä yksi esimerkki:


Ompelin kolmio-neliöistä kuviopinnan muutama kuukausi sitten ja tähtikoristeisella pinnallakin on ikää pari kuukautta. Tämä pari lepäilee nyt ompelupöydälläni syrjässä ja odottaa kärsivällisesti, että projekti taas liikahtaisi. Hohhoijaa!

Wednesday, 21 June 2017

yli puolet rusettiblokeista valmiina.

Tavoitteenani on ommella 143 rusettiblokkia ja ommella niistä isohko tilkkupeittopinta. Ohitin äsken ompelu-urakkani puolivälin ja minulla on nyt koossa 74 tilkkublokkia.

Koska ompelen blokkeja suuresta määrästä hyvin erilaisia kankaita ja aivan satunnaisessa järjestyksessä, ompelueräni blokit eivät aina soinnu toisiinsa täydellisesti.


Silti kuvista näkyy, että tilkkupinnasta on (todennäköisesti) tulossa hauska ja vaihteleva. Ja monivärinen! Olen jättänyt tästä työstä pois ainoastaan vihreän ja harmaan.

Yhdistin viimeisimmistä blokkieristä ottamani kuvat kollaasiksi:

Aikamoiselta näyttää! Näissä blokeissa on vielä sekavamman oloinen kuviovalikoima! Luotan kuitenkin siihen, että saan suuren määrän tilkkublokkeja sommitelluksi johdonmukaiseen järjestykseen.

Saturday, 17 June 2017

noin 35% rusettiblokeista ommeltu.

Olen päättänyt, että ompelen rusettiblokeista tavallista tilkkupeittoani isomman peitteen. Tarvitsen 143 blokkia ja minulla on niitä ommeltuna noin 50 – siis selvästi yli kolmasosa! Tämähän on kohta valmis!


Tyypillisesti tällaisen lausahduksen jälkeen työ jää minulla vaiheeseen noin vuodeksi. Toivottavasti nyt ei käy niin.

Ompelen blokkeja muutaman erissä. Leikkuupaikkanihan on makuuhuoneen lattialla, joten en pysty leikkuroimaan pitkiä aikoja kerrallaan.

Leikkaan isompia ja pienempiä tilkkuja ja teen niistä parit.


Sitten siirryn ompelupöydän ääreen ja ompelen tilkuista blokkeja. Kuvan tilkkupinon ompeleminen blokeiksi kestää ehkä 40 minuuttia. Valmiina blokit näyttivät tältä:


Vaikka neljästä tai kahdeksasta rusettiblokista sommittelemani ”valmiit blokit” ovat hauskaa katseltavaa, minun on välillä pakko latoa kaikki blokit esille, jotta tilkkupinnan kuvio tulee esiin:


Tänään latelin paahteiselle pihaterassille yhteensä 48 rusettiblokkia. Jos olisin suunnittelemassa tilkkupintaa, järjestelisin näitä vielä hivenen eri tavalla.


Seuraavana minulla on jälleen vuorossa tilkkujen leikkaamista. Lattialle käy tieni.

Thursday, 15 June 2017

seuraava projekti.

Viime viikolla rupesi tuntumaan, että olin tehnyt vähään aikaan viimeisen kaitaleprojektin. Ompelinkin niitä neljä miltei peräkkäin. Tyylikkäiden sini-vihreä-violettien batiikkien ja yksiväristen jälkeen aloin myös kaivata hillitöntä värikkyyttä.

En ole luonnostani mieltynyt niin sanottuun rusettiblokkiin, mutta sitten näin sitä käyttäviä, viehättävän värikkäitä toteutuksia. Etsin netistä ompeluohjeen, tekaisin yhden koeblokin ja jatkoin siitä.

Ensin sommittelin sinertäviä kangaspareja. Tein koeblokilleni kavereiksi kolme blokkia lisää. Ylin blokki vasemmalla oli koeblokkini.


Valitsin seuraaviin blokkeihin räväkämmät värit ja lisäsin kontrastia.


Näitä ei kyllä voi sanoa tyylikkäiksi!

Jatkoin blokkikankaiden leikkaamista ja blokkien ompelua, kunnes minulla oli koossa kuusitoista tosi värikästä rusettiblokkia:


Monivärinen kattaukseni on vasta alussa, mutta se näyttää lupaavalta! Aion suosia kirkkaita värejä ja ottaa leikkuupöydälle (tai paremminkin –lattialle) myös uusia kankaita, joista en vielä ole ommellut mitään!

Arvaan, että tästä tulee todellinen jäännöspalaprojekti! Siis projekti, josta syntyy tuloksena paitsi tilkkublokkeja, myös paljon jäännöspaloja!

Wednesday, 14 June 2017

batiikit puussa.

Polvet ja selkä olivat pienellä koetuksella muutama päivä sitten, kun konttasin ensin sommittelemassa kaitaleblokkejani tilkkupinnaksi ja sen jälkeen tasoitin blokit.

Luotin sokeasti siihen, että valmiiksi leikatut kaitaleet olivat tasalevyisiä ja että olin osannut ommella tasalevyiset saumat. Niinpä tasoitin blokit vain pituussuunnassa.

Siisteiltä näyttivät:


Pihistelen koko tilkkupinnan näyttämistä ja näytän siitä vain osan ja senkin vain taiteltuna:


Saatte odottaa paljastusta, kunnes mestaritikkaaja Soile Kivinen on ehtinyt loihtia pintaan taas elegantit tikkaukset!

Ompelin tilkkublokit ja koko tilkkupinnan siis seuraavasti:

  • Yhdistin kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. (Puolet yhden- ja puolet toisensuuntaisella saumalla.)
  • Asetin sitten sauman satunnaiseen kohtaan leikkuualustalle nollan ja kymmenen tuuman välille ja lyhensin kaitaleen reilun kymmenen tuuman pituiseksi.
  • Silitin sauman tummemman kaitaleen puolelle.
  • Kun minulla oli tarpeeksi monta kahden palan ”kaitaleblokkia”, sommittelin niistä kahdeksan blokin kokonaisuuksia, kaksi neljän blokin riviä päällekkäin. Nämä olivat minulle ne lopulliset tilkkublokit.
  • Tasoitin blokit niin, että ne olivat tasamittaiset saumasta reunaan.
  • Kun kaikki isot tilkkublokit olivat koossa (7 vierekkäin ja neljä alekkain), sommittelin ne kokonaisuudeksi ja ompelin sitten tilkkupinnan kokoon.

Thursday, 8 June 2017

batiikkeja ja yksivärisiä.

Esittelin kuukausi sitten batiikki- ja yksiväriskaitaleista ompelemiani tilkkublokkeja. Kissan järjesteltyä blokit uusiksi keräsin ne odottamaan seuraavaa innostuspuuskaa.

Ompelin sitten pari tilkkupintaa, taloblokin, saatoin valmiiksi neljä tilkkupeittoa ja ehdin myös ommella yhteen tilkkupeittokokoiseen pintaan taustakappaleen.

Vasta tuon kaiken jälkeen alkoi kaitaleblokkien tekeminen taas maittaa.


Niin kauan kun kaikkia värejä kaitaleita oli jäljellä, oli helppo valita yksivärinen ja batiikki, jotka sopivat toisiinsa hyvin. Kyllä tuli blokeista sointuisan näköisiä!

Sitten laskeskelin, montako blokkia tarvitsen tilkkupeittoa varten. Kaitaleet alkoivat käydä vähiin, mutta edelleen värejä oli helppo soinnuttaa.


Mutta sitten! Ei puhettakaan, että loppuvaiheessa olisin pystynyt tekemään vain sini-, vihreä- tai violettisävyisiä blokkeja. Käyttelin kaitaleita, joita minulla vielä oli.


Huhhuh! Kuvien ulkopuolella tilanne on nyt se, että olen ommellut tarvittavan määrän kaitalepareja, joista kokoan viimeiset tilkkublokit. Kun ne ovat valmiit, sommittelen tilkkublokit design-lattiallani kokonaisuudeksi. Jännittävä nähdä, miten saan kirjavat ja yksisävyisemmät blokit sopimaan toisiinsa!

Tikkaajaguru Angela Walters kertoo isoisänsä opettaneen, että kankaat saa sopimaan yhteen ompelemalla ne yhteen. Todennäköisesti toteutan tulevassa sommittelupuuhassani samaa oppia!

Saturday, 3 June 2017

tällä erää viimeinen valmis tilkkupeitto.

Keskeneräisten tilkkupeittojen pinossa oli neljä kanttausta vailla valmista peittoa noin viikko sitten, mutta ei ole enää! Tasoitin, nimesin, laputin ja kanttasin kaikki neljä. Huh! Viimeiseksi valmistui puna-kelta-oranssi-vihreästä jelly-rollista ja harmaa-mustista kankaista ompelemani ”vino-oo”-tilkkupeitto, joka sai viralliseksi nimekseen ”Kun saapuu syys”.


Keskeneräistä tilkkupeittoa esittävään Instagram-päivitykseen sain kommentin, jossa kirjoittaja kertoi kuvioinnin tuovan mieleen syksyn lehdet. Soilen mielestä kuvioissa oli valon ja varjojen leikkiä. Niiden mielikuvien pohjalta päädyin ”Syksyn lehdet” –kappaleeseen, jonka unohtumaton esittäjä on Georg Ots. Kappaleen suomenkielinen sanoitus alkaa ”Kun saapuu syys”.

Tällä kertaa nimi ei siis heijastele valmistumisen ajankohtaa, koska nyt on saapumassa kesä (ehkä jossain vaiheessa).

Kerron myös typerästä ja yllättävästä kömmähdyksestäni. Kokosin taustakappaleen tietenkin useammasta palasta laskelmoimani suunnitelman mukaisesti. Yleensä tarkistan vielä lopuksi, että taustakappale todella on tilkkupintaa isompi, mutta olin varma asiasta ja niin kävi ylpeys lankeemuksen edellä. Soile parka! Hän joutui pidentämään liian lyhyeksi jättämääni tilkkupintaa muutaman sentin levyisellä soirolla. (Onneksi peiton sivuissa oli paljon ylimääräistä kangasta.)


Näin pöhköä virhettä en tee toista kertaa!

Saint-Marie-aux-Minesin tilkkutapahtumasta ostamani valmiit nimilaput ovat hupenemassa olemattomiin, mutta vielä sentään löytyi tilkkupeiton henkeen melko hyvin sopiva lappunen. Ompelen laput taustakankaaseen ennen kanttaamista ja yleensä teen siihen myös vähän käsintikkausta. Tähän minun kärsivällisyyteni riittää.


Käytin taustakappaleeseen ruusukuvioisen palan, jonka ostin tilkkukilta Syyringin käydessä Tallinnan Karnaluksissa. Lisänä myös muita paloja – esimerkiksi Tula Pinkin kivaa kangasta. Ompelin mukaan vielä kaikki jäljelle jääneet jelly-roll-kaitalepalat. Mitään ei jäänyt tähteeksi!


Päärynäpuumme kukkii upeasti ja tein kaikkeni, että saisin sen kukintoja mukaan ilman että paljastaisin liikaa puutarhamme rikkaruohoisuudesta.


Ompelin tilkkublokit kuvan perusteella laatimani suunnitelman mukaan. Vaikka blokki näyttää syöneen paljon kaitalekangasta, niin tähän kului kaitaletta yllättävän vähän.


Reunakanttikangas löytyi jälleen helposti! Olin kokeillut parin raitakankaan sopivuutta Värienergiaa-tilkkupeittoon ja tietenkin kangasnyytit jäivät esille. Toinen kankaista sopi sitten mainiosti tähän. Leikkasin raidat kulkemaan täysvinoon, jotta ne komppaisivat vinoa blokkikuviota.


Kun saapuu syys –tilkkupeitto on kooltaan noin 136 cm x 186 cm. Blokkimalli on sikäli omani, että pähkäilin mitat ja ompelutekniikan itse.


Kivan ja ehkä normaalista ylikuviollisesta tyylistäni poikkeavan Kun saapuu syys –tilkkupeiton longarm-tikkasi Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta.

Minulla onkin hänelle jo seuraava tilkkupinta taustakappaleineen valmiina. Tällä kertaa kokeilin, että taustakappale todellakin ON tilkkupintaa isompi!


Taustakappale näyttää kenties siltä kuin se olisi vain yhtä kangasta, mutta jouduin tätäkin jatkamaan parilla sopivahkolla palalla. Näette sen sitten kun olen viimeistellyt tilkkupeiton!

Thursday, 1 June 2017

kolmaskin valmis tilkkupeitto!

Olen kahden vaiheilla, olisinko ylpeä itsestäni vai kauhistunut siitä, että teen niin paljon tilkkupeittoja yli oman tarpeen. Mietintää.

No ei minua hävetä. Olen hyvilläni ja esittelen nyt kolmannen tänä vuonna valmiiksi saattamani tilkkupeiton, jolle annoin nimen ”Pöydät täyteen”.


Myönnän – merkillinen nimi. Katsoin tilkkupintaa, joka tuntui huutavan, että ”bileet”!! Olin jo nimeämässä peittoni niin, kun muistin Antti Tuiskun hillittömän biisin ”Peto on irti” ja erityisesti sen musiikkivideon. Biisin kertsissä lauletaan ”Wah - Ja pöydät täyteen”. Olen ohittanut varsinaisen biletysiän, mutta pystyn yhä eläytymään fiilikseen.

Niin, ja tilkkublokeista tulee pöytäliinat mieleen.

Ennen reunakantin asennusta…


…ja sama kulma kantattuna:


Maailman helpointa oli valita kanttauskangas! Viimeksi tikkauttamani puna-kelta-musta-harmaan tilkkupeiton taustakappaleesta jäi tähteeksi kaitale, jossa oli vähän yksivärisiä paloja ja enimmäkseen Tula Pinkin vaaleapohjaista kangasta. Tula Pinkiä oli jäljellä, joten leikkasin sitä lisää ja käytin myös tähdekaitaleen.


Kaitale sopii väreiltään tilkkupintaan, koska ompelin sen siihen. Punasävyiseen taustakappaleeseen se sopii erinomaisesti:


Taustakappaleessa on kahta Soilen ja minun yhdessä ostamastamme (ja jälleenmyymästämme) kilokangaslaatikosta löytynyttä kangasta: tuo kasari-Marimekko ja sen oikealla puolella oleva aniliininpunainen pala.


Pöydät täyteen –tilkkupeitossa on kaikkia värejä paitsi sinistä. Paitsi muutamassa blokissa. Keskittymiseni hervahti pari kertaa ja tein vahingossa sinisiä blokkeja, vaikka värisääntöni projektissa oli, ettei yhtään sinistä.

Tykkään tosi paljon jäännöspalatilkkujen käyttämisestä (olisitteko arvanneet). Lopputuloksena syntyvissä tilkkutöissä on aina paljon katseltavaa ja tilkuista tulee mieleen kaikenlaista – joko se, mistä ne ovat peräisin tai sitten se, kun ompelin blokkia.


Hengähdystauko. Moniväristen kuvien keskelle vähän silmän lepuutusta.


Pöydät täyteen –tilkkupeitollakaan ei vielä ole omistajaa tiedossa. Se on kooltaan 135 cm x 192 cm.


Siirsin peiton kuvattavaksi paikkaan, jossa saisin mukaan äskettäisiä istutuksiani. Teen välillä vähän puutarhatöitä (paino sanalla vähän). Kuvan yläreunassa erottuu ehkä pieni istutukseni. Saa nähdä, kauanko se elää. Rikkaruohoja on niin paljon enkä pysty kitkemään yhtä nopeasti kuin vuohenputki kasvaa. Siellä ne oikealla jo vaanivat.


Koska keskeneräisten kasa on näin vajunut, taidan aloittaa uuden projektin. Olen katsellut lumipalloblokkia (tai rusettiblokkia) vähän sillä mielellä, että kokeilisin. Minkähän värin mahtaisin valita?

HA HA HA! Ai että yhden värin! Ennemminkin, että minkä värin jättäisin tällä kertaa tilkkupinnasta (melkein kokonaan) pois?

Tuesday, 30 May 2017

tilkkupeitto batiikkikaitaleista.

Batiikki- ja vaaleista kaitaleista ompelemani tilkkupeitto odotti viimeistelyä jonkin aikaa, mutta nyt se on valmis. Saanko esitellä: Kesäunia-tilkkupeitto!


Kankaista tuli kesä mieleen lähinnä merilevänvihreiden kaitaleiden takia. Ajatus kulki kesästä aika nopeasti ja ehkä yllättävästi Grease-elokuvan kappaleeseen Summer Loving, jossa lauletaan kadonneista kesäunelmista (summer dreams). Tilkkupeittoon sopii kuitenkin paremmin uni-sana, joten tästä tuli Kesäunia / Summer Dreams.

Batiikkikaitaleissa oli superherkulliset värit. Tässä violetissa kaitaleessa oli välillä vihreämpiä osuuksia:


Vaalean violetti, turkoosikuvioinen – ihana! Turkoosi-vihreä – ihana! Syvän tummanvioletti – ihana!


Kauniit tikkaukset toteutti mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta.

Tasoittamani tilkkupeittoaihio tuntui tarvitsevan melkein huomaamattoman reunakantin. Löysin nopeasti varastoistani (no, makuuhuoneen tuolilta) harmaa-valkokuvioista kangasta, jota käytin ehkäpä kauneimpaan ikinä tekemääni pussukkaan nimeltä Kuutio.


Kangas sopii tähänkin työhön erinomaisesti! Sen harmaa oli juuri sopivan pehmeäsävyinen ja sen valkoinen toimi kauniisti tilkkublokkien vaalean kankaan kanssa. Kumpikaan vaalea ei saanut toista näyttämään likaiselta.


(Kuvasta näkyy myös, että meidän nurmikollamme saavat voikukat kukkia.)

Hienostuneen värisistä batiikkikaitaleista ompelemani tilkkupinta sai taustakappaleekseen aika räväkän ratkaisun:


Käyttäisitkö tätä tilkkupeittoa kummin päin tahansa?

No, taiteltuna ja oikea puoli ylöspäin se näyttää hyvin vienolta.


Käytin Kesäunia-tilkkupeittooni yhden Island Batiks –kaitalepakkauksen ja lisäksi neutraalia vaaleaa kangasta. Peitosta tuli kooltaan 141 cm x 176 cm. Jäännöspalat ompelin mukaan takakappaleeseen, joten kaitalepakkauksesta ei jäänyt tilkkuakaan tähteeksi. Onnistunutta optimointia.


Keksin blokkien toteutustavan itse, mutta olen jälleen unohtanut kaikki käyttämäni mitat, joten tästäkään en voi vinkata ohjetta.

Kesäunia-tilkkupeitto on toinen tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupeitto ja kahdestoista valmistunut tilkkutyö.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails