Sunday, 21 May 2017

ompelin taloblokin.

Viime keskiviikkona tajusin, että killan blokkiarpajaisiin tuleva taloblokki oli vielä kesken! Ja arpajaiset olisivat heti seuraavana iltana.

Taloblokki oli itse asiassa niin paljon kesken, että siitä ei ollut edes ajatusta. Tartuin hakuteokseen ”1000 great quilt blocks” ja totesin, ettei siitä ollut mitään apua. En tykännyt siellä olevista taloblokeista ja ne olivat vielä liian suuretkin. Tyhjä arpa oli se kirja!

Seuraavaksi googletin ja etsin toiveikkaasti ihan kaavoja tai mittoja. En löytänyt tarpeeksi nopeasti (=heti) mitään, mutta näin sentään kivan taloblokin kuvan.

Ompelin sellaisen omasta päästäni. Mietin koko ajan, että tähän olisi varmasti joku paljon yksinkertaisempi toteutustapa – joku nerokas – mutta ei auttanut. Pakko oli vain tehdä edes jotenkin.


Valmis blokki ei ole maailman elegantein, ei maailman eleganteimmin toteutettu eikä muutenkaan esimerkiksi kelpaava, mutta se oli ajoissa valmis!


Kaunis Tula Pinkin kangas pelastaa paljon. Kauniin valkoiseen kankaaseen yhdistäminen toimii myös.

Kiltaillassa arvottiin yhteensä 10 taloblokkia - tämä muiden mukana - ja tilkkuystäväni Vappu voitti ne. Mitähän hän niistä toteuttaa? Minun blokkini taisi olla aivan eri paria kuin muiden… niin että on Vapulla tehtävä edessään!

Saturday, 20 May 2017

työn alla tilkkulaukku.

”Oikukas kevät” –tilkkukassin nähtyään Tytär ehdotti vähän toisen mallisen laukun tekemistä seuraavaksi. Ompelin lakanakankaasta mallin, joka näytti hänestä melko oikeanlaiselta ja sen mukaan lähdin kokoamaan uusia tilkkukassipintoja.

Suunnitelma oli tämä:


Innostuin edellisen Kuutio-pussukan värityksestä niin, että päätin tähänkin yhdistää tosi neutraalia kangasta. Toteutunut pinta oli siksi tällainen:


Tälle tilkkupinnalle oli tietenkin ommeltava pari. Siihenkin tuli jäännöstilkkuneliö keskelle ja sen ympärille kolmio-neliökuvioita. En tavoitellut symmetristä tai tasaista lopputulosta, mikä on toisaalta hyvä, sillä lopputulos ei ollut kumpaakaan.

Jatkoin tilkkupintoja toisella neutraalilla kankaalla. Päätin toteuttaa jäpäkämmän laukun ja näin niin paljon vaivaa, että kävin vinttivarastosta hakemassa silitettävää tukihuopaa tätä varten!


Tilkkupintaa jatkamaan valitsemani valkopilkullinen harmaa kangas näytti tutulta. Kyllä! Olin juuri pari viikkoa sitten ostanut lisää melkein samanlaista kangasta. Onneksi vain melkein samanlaista, niin ei ollut niin nolo sattumus.

Heti kun tilkkupinta odottaa tikkaamista, minun luovuuteni lopahtaa. En keksi mitään. Tai mitään sellaista, mistä tietäisin, ettei tilkkupinta menisi pilalle. Menen melkein aina yli siitä missä aita on matalin ja valitsen joko
  • Suorat tikkaukset
  • Loivasti mutkittelevat, yhdensuuntaiset tikkaukset
  • Spiraalitikkauksen.

Silloin minun ei tarvitse ponnistella vapaan konetikkauksen parissa, vaan voin vain ommella. Tässä tapauksessa valitsin spiraalitikkauksen ja saatoin välttyä ongelmilta. Tikkaan nimittäin pinnan kiinni vain vanuun. Tämä vanu jää jonkun verran muita vanuja enemmän kiinni kangasta syöttäviin hammastuksiin. Voi olla, että vapaa konetikkaus ei siksi sujuisi yhtä hyvin kuin muulloin.


Tämän pidemmälle en ole edennyt, sillä olen joutunut keskittymään muihin töihin.

Ja nyt juuri polttelee, kun haluaisin ruveta ompelemaan monen värisiä rusettiblokkeja! Ei vain ehdi kaikkea! Pitäisi olla 24 tunnin vuorokausi ja sen lisäksi vaikka kuuden tunnin lisäaika tilkkutöitä varten joka päivä! Kuusi tuntia kerrallaan jaksaisin tehdä.

Friday, 12 May 2017

valmis tilkkupussukka!

Uusin tilkkupussukka on taas eri muotoinen kuin aiemmat teokseni. Siitä nyt vain tuli tällainen korkeampi ja kapeampi. Tilkkupintansa ja muotonsa takia se sai nimekseen Kuutio.


Tiedän hyvin, ettei tämä ole mitoiltaan lähelläkään kuutiota, mutta kun nimi putkahtaa mieleen, se on annettava. Ensin ajattelin kyllä nimeä ”Sinisammakko,” koska tämän puolen kukka on rajautunut näkyviin jotenkin sammakkoa muistuttavasti. Nimi ei kuitenkaan olisi ollut linjassa punaoranssi-vihreän värityksen kanssa.

Toteutin jäännöspaloista kokoamiini tilkkupintoihin kaikenlaisia tikkauksia – myös muurahaisenpolkua vapaalla konetikkauksella.


Enimmäkseen tikkaukset olivat erilaisia ja merkillisiä kaaria.

Kuutio-vetoketjupussukan toisella puolella on kirkkaat punaoranssit neliöt, toisella puolella väritys on vihreä.


Käytin vihreälle puolelle pienempiä jäännöstilkkuneliöitä, joten jouduin jatkamaan palaa. Siksi vinoneliöni ei ole aivan keskellä tätä toista puolta.

Olisin tietysti voinut pienentää toista puolta, mutta en hennonut. Punaoranssi hehkui niin lämpimänä, että päädyin sen sijaan suurentamaan vihreäsävyistä palaa.

Vuorikin on toiselta puolelta vihreä, toiselta punainen.


Vetoketjupussukkaani tuli erilainen tunnelma kuin näissä yleensä on. Siihen on ehkä kaksi syytä.

  1. Yhdistelin värikkäät tilkkupalani vaalean neutraaliin taustaan. Tilkkupinta ei ole kokonaan värikäs.
  2. Ompelin tähän mustan vetoketjun.



Päättelin vetoketjun tummalla tilkulla ja päättelykappale onnistui melkein parhaiten ikinä. Siitä tuli hyvin siisti ja kerralla täsmälleen oikean kokoinen. Ihanhan tässä tuntuu siltä kuin alkaisin oppia toteuttamaan osan perusasioista!

Keksin myös sille sisätiloista valmistujaiskuvauspaikat, ettei minun tarvinnut lähteä kuvausmatkalle lumisateeseen. ( Toukokuussa !!! )


Kuutio-pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Korkeus noin 21 cm
  • Leveys ylhäältä noin
  • 22 cm Pohjan leveys noin 7 cm

Käytin tähän 30-senttisen vetoketjun, jota en joutunut lyhentämään. Päättelin vain häntäpään pienellä tilkulla. Tikkasin tilkkupinnat kiinni vanupaloihin, jotka olivat jääneet ylitse jostain peittoprojektista. Vanu oli todennäköisesti bambua.

Kaikkiaan tämä oli kiitollinen projekti. Tytär kommentoi ystävällisesti, ettei pussukassa tällä kertaa ole mitään rumaa tai kummallista. Pussukasta tulikin tavallista sievempi!

Wednesday, 10 May 2017

vanhaa ja uutta.

Osa jäännöstilkuistani on vanhoja, mutta on tässä paria uudempaakin kangasta – Finn Quiltin tämänvuotista logokangasta ja Elizabeth Hartmanin oranssia Paintbox-kangasta, jota jäi tähteeksi Fancy Forest –tilkkutyöprojektistani:


Näistä jäännöspalaneliöistä tulee tilkkupussukka, kunhan vain saan tikatuksi tilkkupinnat jotenkin.

Uusia kankaita on taas uinut varastoihini. Kävin viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa ja ihmeekseni siellä oli ihan kangasosasto. Löysin sieltä tilkkutyöpuuvilloja ja tietysti jotain tarttui mukaan. Päällimmäistä kukkakuviokangasta ostin pakan lopun ja aion käyttää sen ”jalokivimäisen” tilkkutyöni taustakappaleessa.


Tietenkään kangasta ei ole yksinään tarpeeksi, vaan saan taas yhdistellä taustakappaleen jos sun millaisista paloista ja kuoseista.

Monday, 8 May 2017

kapeita tilkkublokkeja.

Kaitaleprojektini on edennyt niin pitkälle, että saatoin ruveta ompelemaan joitain vinosaumalla varustettuja kaitaleitani tilkkublokeiksi.

Oikeastaan yksi vinosaumainen kaitalepari on jo tilkkublokki, mutta olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että tosi pienten tilkkublokkien sommitteleminen lattialla on erittäin työlästä. On paljon helpompaa, jos pystyy kokoamaan tilkut isommiksi blokeiksi.

Tässä olin jo ommellut aina kaksi vinosaumalla varustettua pätkää pareiksi. Hahmottelin, miten vinosaumojen rytmitys voisi kulkea.


Noin yhdistettyinä värit olivat minun makuuni liian satunnaiset. Kokeilin, miltä toisenlainen yhdisteleminen näyttäisi:


Tästä pidin paljon enemmän.

Lopulta päätin sommitella kaitaleparit suunnilleen näin:


En kuitenkaan ommellut näin isoa blokkia, vaan päätin yhdistellä blokin neljästä parista. Kokonaisuudesta tuli kooltaan noin 21 cm x 49 cm.

Vihertävien parien jälkeen kokosin samanlaisia jättiblokkeja turkoosisävyisistä kaitalepareista.


Kissan mielestä olin latonut blokit ihan tyhmästi, ja se järjesteli ne paljon kivammin:


Projektini on nyt jäänyt tähän vaiheeseen, sillä työstän välillä muita juttuja. No maton olen kyllä suoristanut ja olen taitellut blokit väliaikaisvarastoon. Eivät ne sentään viru lattialla tällä tavoin röykytettyinä.

Thursday, 4 May 2017

mitä tilkkukillassa tehdään?

Tilkkuyhdistykseen liittyessäni olin kiinnostunut vain yhdestä jäsenedusta: halusin käydä kiltailloissa. Samanmielinen seura on vain niin innostavaa ja kohottavaa!

Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailloissa on tehty kaikenlaista. Mainitsin pitäneeni äskettäin pussukanvalmistuskoulutusta (ja mainittakoon vielä, että kiltaillassa ompelevana osapuolena oli tilkkuystäväni Lea). Sitä edellisellä kerralla tilkkuystäväni Elle näytti, mitä kaikkea voi keksiä toteuttaa vesiliukoisen tukimateriaalin avulla. Meillä on tasaisin väliajoin myös kankaidenvaihtotori. Välillä olemme kilpailleet siitä, kuka pystyy tuomaan näytille kamalimman kankaan.

Viime kiltaillassa pääsimme kahteen eri tunnelmaan. Ensiksikin meillä oli vieras, Colleen Harvey Yhdysvaltojen Coloradosta. Hän kertoi omasta killastaan, joka kokoontuu kerran kuussa ja toteuttaa joka kerta tilkkutyöhaasteen. Hän kertoi myös omasta tilkkuilukokemuksestaan, jota oli kertynyt 30 vuoden ajalta. Ja hän näytti muutaman tekemänsä tilkkutyön.

Tämän Colleenin ompeleman työn nimenä oli kyseisen pöllön lajinimi, jota en muistanut ottaa talteen.


Colleen oli toteuttanut työn vastauksena haasteeseen, jonka teemana oli ovi. Hän ei halunnut tehdä tavanomaista ovikuvaa, vaan mietti oven olemusta ja päätyi omaan tulkintaansa. Pöllön pesäkolon aukko on sen ovi.

Hän oli tuonut mukaan myös State Fair –tapahtuman tilkkutyökilpailuun tekemänsä työn. Työn teemana olivat mehiläiset.


Colleen toteutti Bee-Yootiful -nimisen työnsä ja pakkasi sen matkaan kera osallistumismaksun, joka oli viisi dollaria.

Tapahtuman jälkeen kilpailun järjestäjä soitti hänelle ja pahoitteli tapahtunutta virhettä. Jostain syystä työ ei vain ollut päätynyt kilpailuun mukaan! (Olen sitä mieltä, että tämä olisi varmasti voittanut palkinnon.) Colleen sai toki osallistumismaksun takaisin, mutta työ jäi tosiaan arvioimatta ja arvostelematta.

Lähempää katsottuna Colleenin tilkkumehiläinen oli aidon oloisesti pörröinen:


Colleen osasi Syyringin kiltailtaan, sillä hän oli ennen Helsingin-matkaansa tehnyt tilkkututkimusta googlettamalla. Sitä kautta hän löysi Syyringin sähköpostiosoitteen ja osasi lähettää meille kyselyn. Meillä sattui juuri hänen matkansa aikana olemaan kiltailta, joten kutsuimme hänet mukaan.

Kiltaillassa tehtiin muutakin kuin tutustuttiin mielenkiintoiseen ja taitavaan, amerikkalaiseen tilkkuharrastajaan. Soile opetti meille, miten toteutetaan pieni taskumainen pussukka verrattoman nokkelalla tavalla. Hän oli taas oppinut tämän eräältä saksalaiselta asiakkaaltaan.

Lopputuloksena syntyy tällainen pussukka:


Kädet ompelivat koepussukoita innokkaina. Anneli:


Ja Lea.


Pussukka oli niin pieni, että käsin ommellenkin se syntyi noin 15 minuutissa. Ehkä joku oikein vikkeläsorminen sai pussukan valmiiksi lyhyemmässä ajassa...

Valitettavasti en voi jakaa valmistusohjetta (vielä), sillä en ehtinyt ottaa sitä talteen. Olin lisäksi unohtanut, että pussukkaa varten olisi pitänyt ottaa mukaan pienet palat kangasta. Katsoin kyllä opetusta ja menetelmä vaikutti nokkelan ovelalta.

Kiltaillat ovat minulle edelleen hyvin tärkeä Tilkkuyhdistyksen jäsenetu. Toki yhdistyksen jäsenyys tuo monta muutakin etua!

Monday, 1 May 2017

vappukassi!

Sattumanvaraisesti jäännöspaloja yhdistelemällä syntyneistä tilkkuneliöistä tuli lopulta tilkkukassi. Yhdistin tilkkuihini kahta muuta kangasta ja jaksoin jopa toteuttaa vapaata konetikkausta.

Koska kassi on melko värikäs ja valmistui vapun tienoilla, se olkoon käyttötarkoitukseltaan vappukassi. Sen nimeksi annan vallinneiden sääolosuhteiden innoittamana Oikukas kevät.


Ompelin tilkkukassini netistä löytämäni ohjeen perusteella. Tämä on Ellen Bakerin suunnittelema ”The Pleated Tote”.


Ohje kehottaa käyttämään tavallista kangasta / tavallisia kankaita ja silitettävää tukimateriaalia, mutta korvasin tukimateriaalin vanulla ja vanutikkauksella. Sankoihin käytin jäykisteeksi toista kangasta. Jouduin tietysti ompelemaan sen kiinni, mutta muuten se toimi hyvin.


Oikukas kevät –tilkkukassi on toteutukseltaan yksinkertainen – en ommellut siihen edes sisätaskua (eikä ohjekaan sellaista kehottanut tekemään).


Tilkkukassistani tuli kooltaan seuraavanlainen:
  • Korkeus noin 34 cm
  • Leveys ylhäältä noin 31 cm
  • Leveys alhaalta noin 34 cm
  • Pohjan leveys noin 10 cm
  • Ompelin sangat 13 cm leveistä ja 63 cm pitkistä kaitaleista (taitoin pitkät sivut ensin keskelle ja sitten kahtia ja ompelin kumpaankin reunaan tikkauksen).
Vappukäytössä kassin pohjakangas on aran vaalea (arvelen, että piknikkeilyssä vaarana olisi kurainen maa), mutta pakolliset vapputarvikkeet siihen kyllä mahtuvat. Iloista vappua!

Saturday, 29 April 2017

pieniä kaupanpäällisiä.

Ompelen kaitaleprojektissani kaksi kaitaletta yhteen vinon sauman avulla. Mainitsin, että yhdellä lisäsaumalla saan kaupan päälle pienen kolmio-neliön ja nyt näytän, miten se tapahtuu.

Ompelen varsinaisen sauman. Sitten ompelen kolmiomaiselle saumanvarapuolelle toisen sauman vähän reilun paininjalan etäisyydelle edellisestä. Lankaa ei tarvitse katkaista.

Kuvassani kynä osoittaa varsinaista saumaa:


Siinä on kynä merkkinä, koska piirrän saumaviivan kynällä näkyviin. Tuota toista saumaa en piirrä, sillä ei ole niin väliä.

Leikkaan ompelemieni saumojen välistä, sopivan saumanvaran päästä varsinaista saumaa.


Anteeksi silittämätön lopputulos:


Eli saan ensinnäkin sen kappaleen, jota varsinaisesti olin ompelemassa, ja myös tuon hiukan epämääräisen muotoisen kaupantekijäiskappaleen.

Samalla periaatteella voi ommella kaupanpäällisblokin aina kun on yhdistämässä suorakulmaisia paloja vinolla saumalla. (Täytyy tietysti olla tarpeeksi iso pala jäämässä yli.)

Nämä kannattaa siistiä silittämällä saman tien ja tasoitan myös nuo pienet kolmio-neliöt heti tasaisiksi neliöiksi.

Näytinkin jo aiemmassa postauksessani, miten olen ommellut kolmio-neliöistä edelleen neliöitä. Käytin kaksi niistä hyödyksi – täytin niillä pienet kuvakehykset.


Vielä kun saisin ripustetuksi nämä johonkin seinälle!

Thursday, 27 April 2017

jäännöstilkut käyttöön.

Ehkä olette huomanneet, että minulla on aina meneillään monta tilkkuprojektia. Niin nytkin! Reunakanttausta vailla valmiit tilkkupeitot viruvat odottamassa huomiotani, kolme tilkkupintaa on taustakappaletta vailla ja kahteen tilkkuprojektiin on rakenteilla blokkeja. Silti tartuin taas yhteen jäännöspalaprojektiin.

Tilkkutöitä tekevälle kertyy kaikenlaisia jäännöspaloja kaikenlaisiin säilyttimiin. Minulla on ompelupöydän vieressä pari, kolme eri paikkaa tilkuille, ja yhden sisällöstä rupesin vain ykskaks ompelemaan tilkkublokkeja.

Otin kiinnostavakuvioisen tai muuten käteen osuneen pienen palan ja ompelin sen ympärille kaitaleet. Jos kaitaletta tai kangasta riitti, tein kierroksen yhdestä kuosista, mutta melkein joka kerta jouduin käyttämään kahta tai kolmea eri kangasta.


Tilkkublokeista tuli vaihtelevan kokoisia, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tasoitusvaiheessa leikkuroin ne suorakaiteiksi, joiden toinen sivu on joku vakiomitoistani. Toisen sivun jätän sellaiseksi kuin palaa riittää. Tässä tasoitettuja tilkkublokkeja, joiden yhtä pitkät sivut ovat kolmea eri mittaa: isoin, keskikokoinen ja pienin.


Ompelin vielä tätäkin enemmän paloja ennen kuin rupesi ahdistamaan, mihin ihmeeseen nämä käytän.

Tytär ilmaisi tässä taannoin, että minun pitäisi tehdä jotain pussukkaa isompaa ja toisaalta tilkkupeittoa pienempää eli esimerkiksi kasseja. ”Sellainen tote bag,” oli hänen ehdotuksensa. Löysin yhden melko sopivalta vaikuttavan ohjeen netistä ja rupesin ompelemaan. Käytin tilkkujen lisäksi paria muuta kangasta.


Kassin yläreunassa on laskokset, eikä tämä ole kovin iso. Työvaihekuvasta voisi luulla, että olen ompelemassa esiliinaa:


Ompelin kangasosioon vapaata konetikkauskuviota:


Tikkaaminen on hidasta! Odotan jo malttamattomana, että pääsisin kokoamaan tämän kassin. Eikä minulla ole edes sankoja leikattuna vielä – sekin työvaihe vaaditaan ensin. Työ jatkuu!

Tuesday, 25 April 2017

kaitaleprojekti.

Nostin esiin muutaman ihanan kaitale- ja kangaspaketin, joita olen hillonnut varastoissani vaihtelevan pitkään. Ajattelin, että projekti-idea syntyisi helpommin, kun aina välillä näkisin nämä yhdessä:


Päätin lopulta käyttää batiikkikaitaleet ja yksivärisiä kaitaleita rullasta. Projekti-idea sen sijaan antoi odottaa itseään. Pohdin viikon ajan jokaisen liikenevän hetken sitä, millaisen mallin näistä toteuttaisin. Tein jopa yhden koeblokin (tai oikeastaan tein näitä useita, eri tavoin vielä pahemmin epäonnistuneita vain):


Vaikka neliöosuudet pystyisi hyvin ompelemaan kaitaleista, niin noista sakarakappaleista ei tule kunnolliset. Huomasin myös, että malli olisi haastava minulle, jolla on vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Sakarakappaleet pitää nimittäin ommella juuri oikein päin.

Aloin jo tuskastua, kun en saanut yhden yhtäkään varteenotettavaa ideaa. Sitten keksin, että ompelen kaitaleista erittäin yksinkertaisia ”blokkeja” eli yhdistän vain kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. Saumakin olisi milloin missäkin kohdassa yhdistelmäkaitaletta.

Kuvassa ”koeblokkini” – tuo musta-punainen – ja varsinaisen projektin ensimmäinen pala.


Tässä vaiheessa en vielä ymmärtänyt, että kaitaleet pitää yhdistää erisuuntaisin saumoin, jos lopputulokseen haluaa tällaista ylös-alas-meininkiä. Ymmärsin asian vasta kun olin ommellut useita yhdistelmäkaitaleita samoin päin. Niistä ei syntynyt hauskaa rytmiä pintaan.

Onneksi en ollut ehtinyt ommella kaikkia paloja, vaan vain muutaman. Siirryin ompelemaan saumat vuorotellen eri suuntiin. Tällaisen oloista tilkkupintaa näistä syntyy (tosin kaitaleet kapenevat aika tavalla, kun yhdistän ne).


Kaitaleiden silitykseen tuli välillä pakollinen tauko, sillä silityslauta oli paremmassa käytössä:


Ompelen kaitaleet yhteen täysvinolla saumalla. Ompelen toisen sauman reilun paininjalan päähän ensimmäisestä ja leikkaan niiden välistä. Saan ylimääräisenä tuotoksena minipieniä kolmio-neliöitä, joita olen yhdistänyt pieniksi kuvioneliöiksi:


Ehkä käytän näitä uuteen tietokonekoteloyritykseen. Olisi kiva, jos minäkin saisin kivan näköisen kotelon, varsinkin kun ei-hehkeästä yrityksestäni tuli susi.

Sunday, 23 April 2017

ensimmäinen katoava nine-patchini.

Sain ystävältäni joululahjaksi paketin 5-tuumaisia kangasneliöitä, jotka edustivat minulle täysin vierasta värimaailmaa. Päätin ottaa ne kohtalon minulle osoittamana haasteena ja etsin omista kankaistani kuoseja, jotka voisivat sointua paketin kankaisiin, mutta jotka kääntäisivät sävyjä hieman minulle ominaisemmiksi. Pitkään pohdittuani päätin toteuttaa neliöistäni katoavan nine-patch –tilkkublokin. Toteutus on perin yksinkertainen – ensin ommellaan tavallinen nine-patch-blokki:


Kun blokki on hyvin silitetty, se leikataan keskeltä halki ja toisen kerran keskeltä halki.


Syntyneet palat ommellaan takaisin yhteen, kunhan paloja on sopivasti käännetty eri asentoihin. Minä valitsin tavan, jossa kahta kulmittaista palaa käännetään kumpaakin 180 astetta.

Kas näin - nine-patch on hävinnyt näkymättömiin ja tilalla on monimutkaiselta näyttävä tilkkublokki, joka oli kuitenkin erittäin helppo leikata ja ommella:


Tiedän, että tällainen värimaailma on monen tilkkuilijan mieleen, mutta minä en saa näihin tuntumaa.


Olen ommellut jo viisi blokkia, ja tällaiselta ne näyttävät yhdessä:


En tiedä, viitsinkö edes ommella loppuja neliöitä tällaisiksi blokeiksi. Tilkkupinta näyttää kovin sekavalta! Ehkä käytän nämä jonkun toisen tilkkutyön taustakappaleeseen. Tyynynpäällisenkin näistä voisi ehkä ommella. Mutta että ompelisin mitään näyttävämpää: eeeei, en minä.

Kompastuin siis kohtalon minulle heittämään haasteeseen jo alkumetreillä, mutta ei se mitään! Ehkä jo seuraava projektini tuottaa taas tulosta.

Friday, 21 April 2017

ompelin vetoketjupussukan.

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani, että pidin tilkkukilta Syyringille pussukkademon ja esittelin valmiin Avoin-mallistoa olevan Viheriö-pussukan. Tässä on toinen demotuista pussukoista, joka valmistuttuaan sai nimen ”Kevätaurinko”.


Kevätaurinko-pussukan yläreunassa on uusimman väristä Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n nimikkokangasta. Hallituslaiset saivat pienen määrän kangasta, josta meidän toivottiin ompelevan esimerkkitöitä Tilkkupäivien myyntipöydälle. Ehdin viimeistellä ”Matkalla Kemiin” –pussukan, mutta eipä sekään päässyt myyntipöydälle asti, koska tilkkumatkani katkesi heti alkuunsa.

Tämän pussukan toteutin minulle tutuimmalla tavalla. Mitoitan tilkkupinnat aina vetoketjun mukaisesti – tässä tapauksessa kangaslipareilla päätellyn vetoketjun mukaisesti. En koskaan edes mittaa vetoketjua, vaan mittaan vetoketjulla.


Kevätaurinko-pussukasta tuli sen verran iso, että siihen oli melkein pakko ommella sisätasku. Kokoan sisätaskut yleensä useammasta palasta, ja niin tein nytkin. Taskuissa ei näy risareunoja, koska ompelen taskukappaleen kaksinkertaisesta kankaasta pussiin. Voisihan sen helpomminkin tehdä, mutta minun toteuttamanani kaikki helpotukset näyttävät ainakin ensi alkuun tökeröiltä. Parempi vain ottaa varman päälle ja toteuttaa varmasti siisti.


Pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 30 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.
Kevätaurinko-vetoketjupussukka ei ole mitään erityismallistoa – ihan tavallinen tilkkupussukka vain.


Vielä viimeinen potrettikuva:


Kuvaushetkellä olisin suonut kevätauringon paistavan hieman huomattavammin. Pihakin oli niin märkä, etten pystynyt kuvaamaan tätä oikein muualla kuin kiviportailla. No, kevät keikkuen tulevi!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails