Saturday, 31 December 2016

tilkkuvuoden 2016 yhteenveto.

Vuosi 2016 on edennyt viimeiseen päiväänsä ja on jälleen aika tehdä tili kuluneesta vuodesta.

Tilkkuvuoteni 2016 on ollut todella työteliäs, vaikka te blogini seuraajat olette ehkä eri mieltä. Luettelen laiskana ihmisenä nyt kaikenlaiset tilkkutyöni:

Ompelin vuoden 2016 aikana


23 pussukkaa eli yhden enemmän kuin viime vuonna!

Kaksi tilkkulaukkua

Hurraa! Vaikka en tätä ommellutkaan, niin sain kuitenkin valmiiksi puuvillakangaskaitaleista virkatun maton, joka vielä vuoden 2015 tilinteon aikaan oli kesken. En huomannut antaa sille edes nimeä.

Neljä tilkkupeittoa eli seuraavat:

Tänä vuonna aloitin lisäksi neljä tilkkupeittoa, jotka eivät vielä valmistuneet:

Neliö neliössä –tilkkupeiton. Innostuin tilkkuystäväni Lean tekemästä työstä, joka oli esillä Syyringin tilkkutyönäyttelyssä. Hän oli ommellut punaisista ja sinisistä kankaista neliö-neliössä-blokkeja, ja tilkkupinta oli tosi hauska. Itse käytin blokeissa kaikkia värejä paitsi sinistä. (Valmiista pinnasta huomasin, että pari sinistä tilkkua oli kuitenkin eksynyt mukaan.) Tilkkupinta on valmis ja taustakappale myös.

Retron oloisen lapsen- tai vauvanpeiton. Innostuin yhtäkkiä ompelemaan ei-niin-hempeän lapsenpeiton, vaikka saajasta ei ole tietoakaan. Tilkkupinta ja taustakappale ovat valmiit.

Hirsimökin puolikkaista ommellun tilkkupeiton, johon käytin ihania Kona-puuvillakaitaleita. Tilkkupinta on valmis, mutta taustakappale ei.

Island Batiks –batiikkikaitalepaketista ”London Fog” tehdyt tilkkublokit, jotka syntyivät ennätysnopeasti. Leikkasin ensimmäiset palat 12.12. ja jo 28.12. kaitaleista syntyneet 80 tilkkublokkia olivat valmiit. Päätin kuitenkin lisätä blokkeihin pari kaitaletta lisää, joten työ on enemmän kesken kuin luulisi.

Muita keskeneräisiä


Tänä vuonna aloittamieni ja edelleen keskeneräisten tilkkupeittojen lisäksi minulla on tekeillä ainakin seuraavat tilkkutyöt:


Lisäksi olen osallistunut seuraaviin tilkkuaiheisiin töihin vuonna 2016


Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n verkkosivu-uudistus. Tein tätä varten oikein jäsentutkimusta eli pystytin sähköisen mielipidekyselyn. Siihen tuli PALJON vastauksia!

Tilkkuyhdistyksen viestintätehtävät yleensä: Facebook- ja verkkosivupäivitykset, vastuukilloille lähetetyt tiedotuskirjeet, Tilkkulehden uuden päätoimittajan hakuprosessiin osallistuminen,… Viimeisimpänä tilkkutyökilpailun 2017 sponsoripakettikuvausten kirjoittaminen.

Parasta vuodessa 2016


Olen saanut ratkaistuksi blogin päivitykseen liittyvät tekniset haasteet, kiitos uuden tietokoneen. Nykyisellä puhelimella saan lisäksi oikein teräviä kuvia. Tietotyö on nyt hyvin sujuvaa!

Blogini on myös ollut ennätyksellisen suosittu joulukuussa 2016. Bloggerin tilastointi kertoo, että blogini sivuja on tässä kuussa katseltu yli 13,000 kertaa. Tällaisiin lukemiin en ole yltänyt koskaan aikaisemmin!

Tilkkuyhdistyksen hallituksen jäsenenä olen osallistunut tilkkuaatteen levittämiseen aiempaa näkyvämmin. Kuten tehtävään pyrkiessäni toivoin, ansiotyössä oppimistani taidoista on ollut yhdistykselle hyötyä.

Instagram-elämäni on antoisaa! Siellä saamieni seuraajien kommentit ovat kannustavia ja motivoivia. Tämän tästä pysähdyn ihmettelemään, miten kivoja ja innostavia ihmiset siellä ovat ja miten läheisiltä he tuntuvat, vaikka he asuvat kuka missäkin. Olen tästä kaikesta hyvin kiitollinen.

Osallistuminen Tilkkukilta Syyringin ”Kesän jatkot” -tilkkutyönäyttelyn kokoamiseen ja rakentamiseen oli kivaa! Näyttelystä tuli hieno kokonaisuus. Näyttelyn näki ainakin 430 kävijää, sillä niin monta äänestyslipuketta oli jätetty mieluisin työ –äänestyslaatikkoon. Ilahduin ja myös yllätyin, että työni ”On laaksoa, on kukkulaa” sai eniten ääniä. Näyttelymme ilahdutti minua siis tuplasti!


Tilkkutyöt ovat kaikkiaan olleet maullaan!

Turhauttavinta vuodessa 2016


Tilkkuyhdistystoiminta on antoisuudestaan huolimatta vienyt paljon aikaa! Käsityöpuoli on jonkun verran kärsinyt. Haaveilemani tilkkukirjailijan urakin on toistaiseksi pankolla.

Ahkerat käteni ovat lisäksi ahkeroineet paljon enemmän virtuaalisesti kuin käytännöllisesti. Ihanat kankaani viruvat kaapissa, kun minä vain näpyttelen. Onneksi sentään olen viihtynyt myös ompelukoneen ääressä.

Miten toteutuivat tilkkuvuodelle 2016 esittämäni toiveet?


”Haluan edetä tilkkukirjan kirjoittamisessa niin pitkälle, että kirjani on, ellei valmis niin ainakin melkein valmis.” Hah! Kirjahanke ei ole edennyt yhden sanan vertaa.

”Pystytän lopultakin englanninkielisen verkkosivuston, joka edustaa modernia suomalaista tilkkutyöharrastusta.” Ei ole edennyt tämäkään. Toisaalta olen ollut mukana pystyttämässä suomenkielistä verkkosivustoa Tilkkuyhdistykselle!

”Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.” Onnistuin! En ostanut kangaspalaakaan koko tammikuussa.

”Ja muun yhdentoista kuukauden ajan suosin parhaan kykyni mukaan suomalaisia kangasmyyjiä.” Olen todellakin suosinut suomalaisia kangasmyyjiä. Tein tarmokkaita ostoksia esimerkiksi Lahden Tilkkupäivien kauppiailta. Töölön Tilkkupajasta olen ostanut kankaita moneen otteeseen. Vain Tanskan-lomani aikana ostin ulkomaista.

Entä vaalilupaukseni?


Yhdistyksen hallitukseen pyrkiessäni lupasin tuoda toimintaan ”enemmän säpinää, vähemmän läpinää.”

Olen kyllä läpissyt urakalla, koska olen ollut vastuussa viestinnästä. Säpinästä en ole ihan varma. No, ainakin olen tehnyt kaikenlaista enkä pelkästään puhunut!

Lisäksi kerroin haluavani tuoda tilkut ja tilkkutyöt enemmän, useammin ja iloisemmin näkyviin. Olen urakoinut tilkkutyöaiheisia päivityksiä Finn Quiltin Facebook-sivuille ja tehnyt parhaani, että www-sivuilla olisi enemmän kuvia ja iloisempia kuvia. Ehkä onkin!


Tilkkumielessä olen siis vuoteen 2016 enemmän kuin tyytyväinen, vaikka en toteuttanut kaikkia toiveitani!

Toiveeni tilkkuvuodelle 2017


  1. Toivon, että Tilkkuyhdistykseen liittyy tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu.
  2. Panostan siihen, että käyttäisin hankkimiani ja saamiani kankaita enemmän ja minipieniä tilkkujani vähemmän. Että malttaisin leikata paloja ”pitkistä kankaistani”.
  3. Teen valmiiksi ainakin kolme nyt keskeneräisistä töistäni. Matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut kaksi työtä takuulla ja niiden lisäksi vielä yhden.
  4. Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.

Lopussa kiitos seisoo!



Kiitos jokaiselle, joka jaksoi tänne asti!

Kiitos kaikille blogini lukijoille ja erityisesti blogiini kommentoineille, että olette kulkeneet kanssani jälleen yhden tilkkuvuoden! Kommenttinne innostavat jatkamaan blogiin kirjoittamista.

Onnea ja tilkkumenestystä vuodelle 2017!

Thursday, 29 December 2016

joulukalenterin viimeinen luukku.

Joulukalenterihommelini hyytyi kalkkiviivoille, kun en 22. päivän jälkeen saanut tehdyksi yhtään päivitystä ennen kuin nyt. Olkoon tämä nyt viimeinen joulukalenteriluukku. Olemmehan aikuisia ja voimme joustaa.

Näyttääkö tämä kuva aidolta? Se on kyllä valokuva, mutta tavallisessa huonevalaistuksessa otetuista kuvista tulee korjattunakin kummallisen värisiä. Tässä on joka tapauksessa osa Island Batiks –kaitalepaketista nimeltä London Fog ompelemistani tilkkublokeista.


Tässä on pienempi osa ompelemistani blokeista, mutta kuvattuna päivänvalossa. Joulukuun päivänvalokin on pimeää ja sinistä.


Valmiista kaitaleista on tosi nopea ommella näin yksinkertaisia tilkkublokkeja! Leikkasin tavoistani poiketen valmiit palat näihin hirsimökkimäisiin blokkeihin, joten ompeleminen oli vielä nopeampaa.

Leikkasin ensimmäiset keskineliöt 12.12. ja toissailtana viimeinen erä blokeista oli jo tässä vaiheessa:


Sain kaikki kaitaleista syntyneet tilkkublokit valmiiksi eilen illalla. Mittailin ja laskeskelin ja tulin siihen tulokseen, että blokeista tulisi liian pieni tilkkupeitto. Siksi leikkasin ja ompelin muutamaan blokkiin kokeeksi vaaleita lisäkaitaleita. Ellen olisi tykännyt lopputuloksesta, olisin purkanut vaaleat kaitaleet taas pois.

Pidän tilkkublokeistani enemmän, kun niillä on kehystä. Ei onneksi tarvitse purkaa kaitaleita pois!


(Kissa ehti juuri parahiksi taas pyörähtämään kuvaan.)

Jotta kalenteriluukkukirjoitukseni tarjoaisi joulutyyppistä näkymää, tässä kuva joululahjaksi saamastani kankaasta:


Kangaslahja on aina tervetullut.

Toivotan myös hyvää joulukauden jatkoa! Olkoon teilläkin joulurauhaa ainakin loppiaiseen asti – mielellään tietenkin aina Nuutin päivään saakka!


Suunnittelen julkaisevani tämän vuoden puolella vielä perinteisen Tilkunviilaajan vuosikatsauksen, joka paljastaa vuoden hitit ja hudit. Saa nähdä, toteutuuko aikeeni!

Thursday, 22 December 2016

valoa kohti.

Eilen oli vuoden lyhin päivä – talven selkä on katkennut, ja olemme taas menossa kevättä kohti. Eilisen pimeys näkyy ottamassani kuvassa batiikkinipusta, jonka olin leikannut ja järjestellyt valmiiksi. Vaikka kuvasin kankaat päivänvalossa ja ikkunan ääressä pöydällä, jouduin silti sytyttämään lisävalon.


Valon vähyyden takia tilkkutyövaiheista ei oikein saa edustavia kuvia. Teidän täytyy vain kuvitella, miten kauniita kuvassa näkyvät batiikit oikeasti ovat.

Ompelutyöt ovat kyllä jääneet vähemmälle nyt, kun minulla on ollut kiireellisempää tekemistä:


Olen lahjoja paketoidessa tilkkutöitä tekevän minäni hengenheimolainen. Käytän edellisvuotisia joulupapereita ja vain harvoin leikkaan paperia uudelta rullalta. Rullia on aika monta varastossa – myös avaamattomia!

Kuvassa näkyvät paperit ovat sattumalta ”pakalta,” mutta vastapainoksi olen uusiokäyttänyt nimilappuja. Koska säästän paperit ja myös pisimmät pakettinarut, minulla on varastoissa myös entisiä nimilappuja, joissa on saajan ja antajan nimi jo valmiina.

Nyt menen leipomaan kakkuja jouluksi. Mukavaa aatonaatonaattoa kaikille!

Tuesday, 20 December 2016

batiikkeja.

Avattuani hienon batiikkikaitalepaketin olen ommellut lukuisia tilkkublokkeja. Pitkään harkittuani päädyin yksinkertaisista yksinkertaisimpaan eli leikkasin ensin neliön ja ympäröin sen kaitaleilla.


Olisin ehkä mieluummin ommellut nämä hirsimökkiperiaatteella, mutta päätin käyttää kaitaleet mahdollisimman tarkoin. Niinpä ompelin neliön kummallekin puolelle kontrastikankaiset neliöt, mittasin syntyneen palan pituuden ja leikkasin sen mittaiset kaitaleet samasta kontrastikankaasta. Näin ei tule yhtään hävikkiä.

Paketissa oli kaksi täysleveää kaitaletta kahtakymmentä eri batiikkia ja toisesta kahdenkymmenen setistä sain ommelluksi neljäkymmentä tällaista blokkia. Koko paketista syntyy siis kahdeksankymmentä blokkia.

Näytin ensimmäisiä blokkeja tyttärelle ja hänen mielestään oli outoa nähdä, että minulla oli tekeillä jotain ”näin toisiinsa sointuvista väreistä”.

Monday, 19 December 2016

toinenkin ihmeellinen tapahtuma.

Joulukuu on yllätysten aikaa. Yllätin itseni jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä, sillä maltoin avata Elizabeth Hartmanin kangasnipun, jonka ostin Töölön Tilkkupajasta vasta muutama viikko sitten.

Avaamiseen oli järkevä perustelu. Vaikka nippu on ihana ihailtava, minua alkoi huolestuttaa, että kankaat jäävät pysyvästi ryppyyn.


Varsinkin päällimmäinen ja alimmainen kangas ovat nippusiteen (haha) syleilyssä kovilla. Tai olivat, mutta eivät ole enää.


Avasin nipun ja ehdin jo siksakata sekä pestä ensimmäiset kuusi palaa. Pesty, tuore kangas on parasta mahdollista silitettävää!

Mitähän yllätyksiä mahdan vielä kokea tässä kuussa? Toivottavasti vaikka arpavoiton. (Se lienee lähes mahdotonta, kun en osta arpoja.) Ilahtuisin myös sellaisesta, että tässä joulunalusviikolla jossain päivässä olisi yhtäkkiä enemmän tunteja.

Sunday, 18 December 2016

joulukalenterin 18. luukku.

Hyvin alkanut joulukalenterini rupesi yskimään siinä vaiheessa, kun kodin ulkopuolisia joulunalusjuttuja alkoi olla vähän joka päivä. En ole ehtinyt tehdä oikein mitään käsitöitä, joten ei ole mitään kerrottavaakaan. Tänään sentään jotain.

Olen saanut valmiiksi useita matkalaukun nimilappuja.


Asettelin nimilaput etäisesti jouluiselle taustakankaalle, joka oikeasti on Miehen paita. Silityslaudalla ikkunan ääressä oli parhaat valaistusolosuhteet, ja olin juuri alkamassa silittää paitaa.

Tässä kuvassa nimilaput esiintyvät paljon kovemmalla alustalla – kivilattialla:


En usko matkalaukun nimilappujen herättävän yhdessäkään lukijassa mitään vau-tuntemuksia. Siksipä jaan lopuksi yhden yksityisen vau-tuntemukseni. Katso kuva:


Aika luokaton kuva, mutta ah, niin järisyttävä! AVASIN vuosi sitten itselleni joululahjaksi ostamani batiikkikaitalepakkauksen (London Fog) ja leikkasin kaitaleista ensimmäiset palat! Nyt jo! Kohta varmaan tapahtuu sellainenkin ihme, että tartun viime vuoden Tilkkupäiviltä ostamaani yksiväristen kankaiden nippuun.

Hyvää neljättä adventtisunnuntaita!


Tuesday, 13 December 2016

tuntuu vähän oudolta.

Tekeillä olevissa matkalaukun nimilapuissa ei ole mitään outoa:


Tai no, myönnän - onhan tässä jotain outoa. Leikkelin nimilappuja nimittäin selvästi yli oman tarpeen. Ompelin jo melkein 40 lappua, jotka ovat tietysti vielä kiinnityslenkkiä ja nimilapun muovitaskua vailla. Vaikka kiinnittäisin tällaisen jokaiseen taloutemme matka- ja muuhun laukkuun, näitä jäisi useita ylitse. Toivon tietysti jonain päivänä saavani nämä myydyksi.

Jos haluat itsekin valmistaa matkalaukun nimilappuja, kerron tässä blogikirjoituksessani, miten se onnistuu.

Ensisijaisesti kuitenkin outo tunteeni liittyy koneeseen, jolla olen ommellut nämä. Vein nimittäin ihanan Quilting Edition –Husqvarnani lauantaina huoltoon ja käyttelen sen poissa ollessa vanhaa uskollista konettani.


Olin kaukaa viisas ja huollatin tämän ensin. Niinpä tämä oli valmis astumaan kehään heti kun nykykoneeni lähti.

Tuntuipa omituiselta! Ääni kuulosti aivan kummalliselta, ompelukonevalo oli heikompi ja koneen kurkku on tässä paljon lyhyempi. Mutta onpa vanhassa koneessani yksi asia, joka on paljon paremmin. Se lähtee heti käyntiin! Uusi koneeni on niin hieno/monimutkainen, että sen täytyy miettiä 15-30 sekuntia virran kytkemisen jälkeen – sitten vasta se on valmis palvelukseen.

Monday, 12 December 2016

tilkkupeittoja tulossa.

Kirjavista kirjavin neliö-neliössä-tilkkublokeista ompelemani tilkkupinta on odotellut jo liian pitkään minua ompelemaan sille taustakappaleen. Eilen vihdoin tartuin toimeen, joka ei minusta ole kaikkein mahtavin osuus tilkkutyön tekemisessä.

Tästä kuvasta näette suunnilleen, että taustakappale on kuin onkin leveämpi ja korkeampi kuin tilkkupinta, niin kuin pitääkin:


Tässä sitten tuo taustakappale itsekseen:


Kerroin viime vuonna Soilen ja minun projektista, jonka puitteissa ostimme 30 kilon kangaslaatikon ja kokosimme kankaista enemmän tai vähemmän houkuttelevia settejä, jotka Soile tarmokkaana ihmisenä sai myydyksi pikapikaa. Myynnistä saadun voiton sai tilkkukiltamme Syyrinki.

Kangaslaatikossa oli myös pala nostalgista Marimekko-kangasta vuodelta 1986 ja siihen sopiva pinkki pala. Lunastin ne itselleni sillä ajatuksella, että käyttäisin kankaat jonkun tilkkupeiton taustakappaleeseen. Se tilkkupeitto on nyt tämä.

Hyvä olikin, että ompelin kankaat nyt osaksi taustakappaletta. Olin näköjään leikannut pinkistä kankaasta jo palan, ilmeisesti jotain tilkkupussukkaa varten. Jos palat olisivat viettäneet vielä aikaa kaapissa, kuka tietää, mitä niistä hetken kuluttua enää olisi ollut jäljellä.

Olen viikonlopun aikana myös leikannut kettukankaasta sopivan taustakappaleen retrotyyppiselle lapsenpeitolle.


Kaksi tilkkutyötä odottaa lähtöä tikattavaksi! Vielä kun saan hirsimökinpuolikaspeittooni taustakappaleen, niin melkein kaikki keskeneräiset työt ovat hyvällä mallilla. Tai ainakin osa niistä.

Sunday, 11 December 2016

näytän vielä uudestaan.

Nämä hirsimökinpuolikkaat on niin nähty, mutta jaan silti kuvat, jotka otin muutama päivä sitten. Koska otin nämä valoisaan aikaan, värit ovat paljon luontevammat kuin edellisissä kuvissani.

Ensimmäisessä kuvassa esiintyvät neljä ensimmäistä riviä, jotka ompelin yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuvasta näkee, että aloitusneliö on joka blokissa vähän erilainen.


Lopulta sain kaikki rivit ommelluksi, ja tilkkupinta oli valmis.


Järjestelin blokit ensin väreittäin pinoihin. Latelin blokkeja sitten pinoista design-lattialleni – aloitin keltaisista ja valoisista blokeista, jotka asettelin tulevan tilkkupinnan oikeaan ylänurkkaan. Vähän kuin auringoksi. Siitä etenin vähän vinottain halki tilkkupinnan ja päädyin alareunan tummansinisiin blokkeihin.

Olen käyttänyt blokkeihin kolmea tai neljää erilaista vaaleaa kangasta. Nekin sekoittuivat tässä sopivasti. Kuvasta ei ainakaan huomaa, että jossain olisi häiritsevästi valkoisempia alueita.

Tilkkupinta on siis valmis ja nyt sille pitää löytää taustakappale. Olen jo puolittain päätynyt minulle epätavanomaiseen ratkaisuun eli teen taustan yhdestä kankaasta, jos aikomani kangas suinkin tähän riittää. Saa nähdä! Taustakappaleiden viritteleminen ei ole maailman kivointa tekemistä, joten ehkä keksin sitä ennen jotain muuta puuhaa…

Saturday, 10 December 2016

terveisiä toiselta kanavalta!

Tilkunviilaajan blogin lisäksi teen kuvapainotteisia päivityksiä Tilkunviilaajan Instagram-tilille. Vaikka tyttäreni pitää kuvavalikoimaani tylsänä (koska siinä on pelkkiä tilkkutöiden kuvia), olen saanut jonkun verran seuraajia. Pystyinkin hyvällä omallatunnolla tutkiskelemaan vuoden 2016 aikaisia kuviani ja tuotin tällaisen ”Best Nine” –koosteen eräällä ilmaistyökalulla:


Nämä ovat yhdeksän tykätyintä kuvaani tältä vuodelta. Ylin kuva vasemmalla oli tykätyin. (Tuo tilkkutyö ei ole vieläkään valmis!)

Minua ihmetyttää, että kaksi yksinäisen tilkkublokin kuvaa nousivat näin suosituiksi! Lisäksi on vähän omituista, että keskeneräisen tilkkupussukan kuva on suositumpi kuin yksikään valmiin pussukan kuva!

Lisäksi yllätyin alarivin keskimmäisestä kuvasta. Olin unohtanut koko kuvan! Olenko tuollaisenkin joskus näpännyt?!

Friday, 9 December 2016

miksi tilkkukilta on hyvä juttu.

Eilen oli taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta. Meitä oli paikalla reilut kymmenen kiltalaista ja erikoisteemana oli kankaanvaihto.

Kiltailtojemme moninaiset erikoisteemat ovat yksi syy, miksi tilkkukilta on niin mainio juttu. Kankaanvaihdon lisäksi meillä on esitelty toisaalta ihania, toisaalta hirveitä kankaita; olemme kokeilleet kaakelipainantaa; ja olemme jakaneet vinkkejä parhaista tilkkutyökaluista, parhaista nikseistä ja parhaista tilkkukirjoista. Erikoisin aktiviteetti olivat japanilaisella paperilla päällystetyt koristemunat. Tein silloin kotiimme maailman hienoimmat pääsiäiskoristeet.

Jostain syystä aika harva oli eilen ehtinyt/muistanut valmistautua niin, että kankaita olisi ollut mukana vaihdettavaksi asti. Minulla esimerkiksi ei ollut kankaita mukana kiltailtaan saapuessani, mutta hyvitin asian ostamalla (en vaihtamalla) muutaman kiinnostavan kankaan.


Tässä on muutama joulukangastilkku ja myös minulle niin eksoottisia yksivärisiä! Olipa ihanat hankinnat! Yllätyin iloisesti myös siitä, että yksi tilkkuystävistäni halusi ostaa Show and Tell –osuuteen tuomani Hei, hirsimökki –pussukan. Jäin ostosteni jälkeenkin vielä voiton puolelle. Lisäksi oli hieno tunne, että tilkkuharrastaja halusi minun tekemäni tuotteen.

Show and Tell on toinen syy, miksi tilkkukilta on mahtava! Jokaisessa kiltaillassa näkee toisten tekemiä ihania ja mielenkiintoisia ja erilaisia tilkkutöitä ”elävänä”. Tietenkin on hienoa myös päästä esittelemään omia töitä kiinnostuneelle yleisölle!

Tässä oli vain kaksi syytä, mutta Syyrinki-kiltamme on kerännyt kattavamman listan kiltatoiminnan eduista tälle nettisivulle.

Olin ajatellut, että jakaisin tilkkutyöaiheisia ajatuksiani ja kuvia kanssanne joulukuun ajan (no, jouluaattoon asti) joka päivä, mutta vauhtini hyytyi heti kuudennen luukun jälkeen! Oi voi. Tässä oli teille kuitenkin yhdeksäs luukku. Katsotaan, minkä numeroisen luukun seuraavaksi saatte avata!

Tuesday, 6 December 2016

120 hirsimökin puolikasta.

Ostin aika hiljattain ihanan kangaskaitalerullan eli Elizabeth Hartmanin kokoaman Paintbox Solids -valikoiman Kona-puuvilloja. Koska rullan muovikääre oli päässyt vahingoittumaan, sain avatuksi koko paketin sen sijaan että olisin hillonnut kankaita ihailtavina hyllyllä (niin kuin yleensä teen).

Mistähän sain päähäni tällaisen blokki-idean? En muista, mutta yllättävän nopeasti olin tehnyt tarpeeksi näitä hirsimökkiblokin puolikkaita, että sain peittokokoisen tilkkupinnan kasaan.


Tämä kuva oli vain räiskäisy, jonka avulla tutkisin, onko sommitelmani paras mahdollinen.

Mitä tein? Vilkaisin kuvaa ja totesin, että ihan ookoo, ommellaan kokoon.


Tässä kuvassa blokit ovat valmiina riveinä. Saumat pitää silittää ja sitten voin ommella rivit kiinni toisiinsa. Tilkkupinta on pian valmis!

Olin muuten päättänyt tehdä peitostani kooltaan 10 blokkia x 13 blokkia. Laskin huolellisesti, että olin tehnyt juuri oikean määrän tilkkublokkeja.

Latoessani blokkeja design-lattialleni totesin, ettei niitä ollutkaan kuin 120 kappaletta. Tästä ei siis tulekaan 10 x 13 -blokkinen vaan 10 x 12 -blokkinen peitto. Tehty mikä tehty!

Ihmettelinkin, miksi minulle jäi aika paljon kaitaletähteitä jäljelle.

Monday, 5 December 2016

Hurmaa-tilkkupussukka.

Ompelin yhteen ruskea- ja vihreäsävyisiä kangastilkkuja ja kokosin niistä tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Hurmaa.


Hurmaa-nimi lähti kehittymään kirjavan hevosen kuvasta pussukan toisella puolella. Ilmiselvästi hevosen kuvasta tulee mieleen ”Hummani hei”. Olisin nimennyt pussukkani niin, jos olisin varma, etten ole jo kertaalleen käyttänyt tuota nimeä. En ole itseäni omaperäisempi koko ajan.


Sana ”humma” toi seuraavaksi mieleen sanan ”hurma”. Se ei tuntunut aluksi sopivalta, mutta sitten katseeni osui harmaasävyiseen tilkkuun ja yhdistin sanat ”hurma” ja ”harmaa”.


Hurmaa-tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 19 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Pussukassa on kummassakin sivussa lyhyeheköt sivulenksut.

Kiinnitin vetoketjun Open Wide Zippered Pouch -ohjeen mukaisesti, joten Hurmaa-pussukka on Avoin-malliston uusin edustaja.

Tilkkupinnan alla on tikkausvanu- ja collegejerseykerros.


Vuori on vaaleaa kuin kahvijäätelö. Hurmaa-pussukka on sen verran iso, että sisätasku tuntui välttämättömältä. Ompelin taskun käsillä olleista kankaista, joten se sopii pussukan tilkkupintojen kuoseihin vain ontuen.


Tilkkupintaan upposi kauan aikaa sitten valmistunut jäännöspalaneliö (tuo vihreäkeskustainen yhden kerroksen hirsimökkiblokki).


Tikkaukset ovat kivan efektin antavia spiraaleja.

Hurmaa-vetoketjupussukka on tänä vuonna 24. valmistunut pussukka. Viime vuonna ompelin 23 tilkkupussukkaa, joten olen ylittänyt viimevuotisen itseni! Tuntuupa mahtavalta!

Sunday, 4 December 2016

punaista pussukkaa.

Punainen vetoaa ihmissilmään, ainakin jos Instagramissa julkaisemieni kuvien suosittuudesta voi vetää johtopäätöksiä. Julkaisemani kuvat punaisista tilkkujutuista saavat aina enemmän tykkäyksiä kuin muut. Nyt seuraa siis silmään vetoava tilkkupussukka, jonka nimikin on punasävyinen eli Punatulkku.


Punatulkku-nimi tuntuu hieman hoopolta, kun pussukan kyljestä kurkistaa ilmiselviä possuja, mutta asiaa ei voi auttaa. Nimi putkahti mieleen eikä muuta nimeä voi enää ajatellakaan.


Punatulkku-tilkkupussukan (onpa hauska sanayhdistelmä) värit ovat tosiaan mehevät! Hyvä, että tajusin tehdä tällaisenkin.


Soile antoi jokin aika sitten minulle muutaman jäännospalansa. Ne olivat aika isoja, mutta hassusti kaarevareunaisia. Ylitin odotukseni ja osasin yhdistää kummalliset muodot järkevästi niin, että sain pussukan vuorikappaleen kokoiset suorakaiteet. Niistä tein tähän vuorikappaleet.

Raaskin käyttää ihanan tilkun Tula Pinkin hehkeänpunaista kangasta sisätaskuksi.


Punatulkku-vetoketjupussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.

Tässäkin pussukassa on tilkkupinnan alla kaksi kerrosta sitä jäpäköittämässä: tikkausvanu ja collegejersey. Pussukka on Avoin-mallistoa ja kerrankin työni onnistui hyvin – en tehnyt tätä ommellessani yhtään mokaa.


Tähän löytyi kunnolla pinkki vetoketjukin! Olen tehtaillut pussukoita niin mittavan määrän, että vetoketjutkin ovat huvenneet varastoista. Tiettyjä värejä on paljon jäljellä, mutta karkkivärisiä ketjuja ei taida olla enää yhtään. Täytyy varmaan ruveta ompelemaan hillitympiä pussukoita.

Saturday, 3 December 2016

sinisävyinen vetoketjupussukka.

Valmistin tekemistäni tilkkupinnoista myös sinisävyisen vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Hei, hirsimökki.


Pussukan toisella puolella on keskeisessä roolissa hirsimökkiblokki, jonka sain vuosia sitten joltain Syyringin tilkkuystävistäni. Olisin voinut käyttää tilkkublokin myös johonkin muuhun projektiin, mutta oli helpompaa jatkaa sitä pussukan kokoon ja valmistaa siitä tuote kuin olisi ollut ommella vaikka 199 blokkia lisää ja ommellakin tilkkupeitto.


Otin pussukan yhtenä päivänä mukaan töihin ja pistäydyin keskipäivällä sen kanssa ulkona. Se suostui mielellään malliksi, kun oli aurinkoistakin.


Hei, hirsimökki -tilkkupussukassa on yksinkertainen sisusta. En ommellut tähän edes sisätaskua, vaan pelkän vuorin.

Vuorikangas on sintsiä, joka löytyi lähes sokkona ostamastamme 30 kilon kangaserästä viime vuoden huhtikuussa. Paketoin Soilen kanssa kankaista pienempiä myyntipaketteja, mutta otin siitä myös itselleni pari juttua. Tämä kangas oli yksi niistä.


Tällä puolella pussukkaa on tosi kaunista kukkakangasta ja sitten tuota hauskaa ruudullista, jolla tepastelee kanoja ja hanhia.


Hei, hirsimökki -vetoketjupussukan strategiset mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Ompelin tähän ihan tavallisen sivulenksun, joten tämä ei ole mitään erityistä mallistoa.

Pussukassa on tilkkupinnan alla tikkausvanu- ja collegejerseykerros. Tikkaukset ovat taas orgaanista suoraommelta, paitsi hirsimökkipuolella tikkasin hirsimökin saumojen mukaisesti.

Friday, 2 December 2016

1950- vai 1960-lukua?

Vai ei 1950- eikä 1960-lukua? Ompelin tikkaamani tilkkupinnan vetoketjupussukaksi ja näytin Miehelle, jonka mielestä se näytti 50-lukulaiselta. Tyttären mielestä siinä on paremminkin 1960-luvun tunnelmaa.

Mies ehti ensin, joten nimesin pussukan hänen innoittamanaan: sen nimi on Fiftari.


Olin joskus tehnyt ryppysyheröjutun samasta 1970-luvun kankaasta ja keksin sen osaksi tätä tilkkupintaa.

Vihreän vetoketjun innoittamana ompelin pussukkaan vihreäkuvioisen vuorin.


Vuorikangas ainakin on 1970-luvulta – se on pala entistä pussilakanaa.


Violetti-valkopallokuvioinen kuosi on Pink Panther –aiheista kangasta. Taas yksi sellainen kuosi, jota ostin aikoinaan aivan liian pienen palan.

Miten sitä ei koskaan etukäteen tiedä? Olen ostanut melkomoisia määriä oikein kivoja kankaita ja niitä ei sitten olekaan kulunut odotetulla tavalla. Toisaalta joku ostaessa yhdentekevältä tai semi-kivalta vaikuttanut kangas muodostuukin ihan lempijutuksi.


Fiftari-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Tähän ompelin tavallisen sivulenksun, josta pussukan voi esimerkiksi ripustaa johonkin roikkumaan.

Olen tikannut tilkkupinnan tuttuun tapaani kiinni sekä tikkausvanu- että collegejerseypalaan. Tikkauskuviona jälleen orgaanisia suoraommelviivoja.

Thursday, 1 December 2016

kissoja ja koiria.

Nyt ei ole kyse englanninkielisestä sanonnasta ”sataa kissoja ja koiria,” vaan tietenkin vetoketjupussukan kuvioista. Ompelin viikonloppuna tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Kissat ja koirat.


Kuvaa ei tarvitse katsoa edes kovin tarkkaan, niin jo ymmärtää, mistä keksin tällaisen nimen. Oikeastaan pussukan nimi voisi olla myös ”Eläimellinen” tai ”Kissoja ja muita eläimiä” tai kirjallisia viittauksia sisältävä ”Eläinten vallankumous”. Oho! Sepä olisikin ollut aika hauska nimi, ja nyt harmittaa, kun keksin sen vasta äsken.

Hei, minäpä vaihdan tälle uuden nimen. Olkoon pussukan nimi tästedes ”Eläinten vallankumous”.


Paraatipuolella on pari kissatilkkua, koiratilkku sekä perhonen ja pari kalaa. Pussukan toisella puolella näkyy lisäksi possuja ja sammakoita. Ne eivät näy kovin hyvin tässä kuvassa, sillä ne jäävät aivan vasempaan laitaan.

Nämä possut näyttävät ystävällisiltä ja herttaisilta. Ne eivät varmasti ryhtyisi vallanhimoisiksi vallankumouksessakaan, vaan niiden mielestä kaikki olisivat yhtä tasa-arvoisia. Luulisin.


Kissa näyttää näreältä. Minä arvelen, että innokkaalta näyttävä koira käy sen hermoille. Pahoin pelkään, että kissalla voisi olla epätasa-arvoisuuspyrkimyksiä, ainakin ilmeestä päätellen.

Leikki sikseen. Nyt asiaan: ompelin pussukkaan sisätaskun, joka ei mahtavan hyvin sovi väreihin, mutta menettelee.


Kömmähtelin eri tavoin tätä Eläinten vallankumous -pussukkaa ommellessani, mutta enpä tällä kertaa osoittele virheitäni. Lopussa seisoi joka tapauksessa kiitos, kun vetoketjupussukkani valmistui. Mitä niistä matkalla kohtaamistani vaikeuksista enää tässä vaiheessa melua pitämään.


Pussukan toinen puoli on aika sinisävyinen ja toinen puoli on aika vihreä, vaan ei hirveä. Raikkaalta näyttää.


Eläinten vallankumous -tilkkupussukka ei ole erityisesti mitään mallistoa. Sen mitat ovat seuraavat:
  • Leveys ylhäältä noin 27 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.
Pussukassa on kaksi sivulenksua, kumpikin lyhyehkö. Jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan tukevoittajana on ensin tikkausvanu ja sitten pala collegejerseytä.

Eläinten vallankumous -pussukalla ei toistaiseksi ole omistajaa, vaan se asuu muiden valmiiden pussukoiden kanssa hyllyllä. Ehkä saan suurimman osan niistä muuttamaan muualle tässä joulun aikaan.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails