Monday, 24 October 2016

modernia tilkkutyötä.

Kuten niin monet tilkkuharrastajat, keräilen kauniita ja inspiroivia kankaita. Vieläpä niin, että ostan kankaita ja hilloan ne kaappiin, missä silloin tällöin katse niihin osuu ja voin ihailla.

Tässä kuussa olen kuitenkin yllättänyt itseni ja käyttäytynyt aivan epäluonteenomaisesti. Ostin kuun alussa Töölön Tilkkupajasta ”jelly rollin” eli rullaksi käärityn kaitalepaketin Kona-merkkisiä tilkkupuuvilloja.


Jo viikon kuluttua ostohetkestä olin kehittänyt idean tilkkublokkiin, purkanut rullan auki ja ommellut koeblokin, josta pidin kovasti.


Puolittainen hirsimökkiblokki alkaa 7cm x 7cm kangasneliöstä. Leikkasin näitä keskusneliöitä jäännöspaloistani ja ne ovat vaikka minkä värisiä.

Seuraava kerros on vaalea/valkoinen, 4cm leveää kaitaletta. Sitten ihana kerros Kona-kaitaletta ja uloimmaksi jälleen vaalea/valkoinen, 4cm leveä kaitale. Tasoitan blokit myöhemmin johonkin sopivaan neliömittaan.


Nyt olen keskittynyt ompelemaan blokkeja kaikista rullan kaitaleista.


Olen leikannut keskusneliöt ilman suurtakaan suunnitelmaa. Osa neliöistä on vieläpä useammasta palasta ommeltuja itsekin.


Etsin sitten kaitalekankaista keskusneliöön sopivan tai sitä komppaavan värin, tai toisinaan värin, joka sopii neliön kankaaseen edes jotenkuten.


Osa syntyneistä blokeista on hehkeitä ja osa kiinnostavan näköisiä.

Nyt minulla on koossa 82 erilaista blokkia. Ehkä ompelen ne tilkkupeitoksi kaikki samoin päin.


Olen myös pohdiskellut erikoisempia sommitelmia, mutta kokemus on osoittanut, että muotoihin perustuva sommitelma ei yleensä näytä yhtä hyvältä kuin esimerkiksi tummuusasteisiin perustuva.


Tai jos säännönmukaisuuden havaitseminen vaatii paljon ajatus- ja päättelytyötä, täysin säännötön toimii paremmin.

No, minulla on aikaa sommitella nämä vielä monta kertaa. Kaikki blokitkaan eivät ole vielä valmiit.

Sunday, 23 October 2016

kaksi valmista tilkkupussukkaa!

Olen ahkeroinut melko järkevän äärellä eli valmistin edellisessä kirjoituksessani näkyneet, jo tikatut tilkkupinnat pussukoiksi. Vai ovatko nämä liian isot, jotta näitä voisi kutsua pussukoiksi?

Ensimmäinen – Sininen aalto – on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 31 cm
  • Korkeus noin 19 cm
  • Pohjan leveys noin 10 cm.


Minulta oli vähän niin kuin tilattu tilkkupussukka, jossa olisi vaaleansinistä ja harmaata. En aivan onnistunut toteuttamaan sellaista, sillä harmaat osuudet tästä tilkkupinnasta jäivät pussukan pohjan puolelle!


Muistin tällä kertaa, että vetoketjupussukan sisälle pitää muistaa ommella Tilkunviilaaja-merkki.


Ompelin tämän Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaan, joten tämä on Avoin-mallistoa. Näin ison pussukan suu onkin todella suuri!


Ysäriltä vivahtava kangas ei haittaa vuorin puolella lainkaan.

Sitten tämä toinen jättiläistapaus. Annoin hänelle nimeksi Kehrä.


Auringonkehrä oli tietenkin mielessäni!


Kehrä-pussukka on vielä äskeistäkin isompi eli tällainen:

  • Leveys ylhäältä 34 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.
  • Kehrä-pussukka on myös Avoin-mallistoa.


Olisin mielelläni ommellut tähän keltaisen vetoketjun, mutta sellaista ei löytynyt varastoista, joten oranssi sai nyt kelvata.


Tässä puolestaan piti olla keltaista ja harmaata. Harmaat osuudet ovat hieman näkyvämpiä kuin sini-”harmaassa” pussukassa, mutta aika vähäiseksi tässäkin jää muu kuin pääväri. Oranssiakin saattaa olla harmaata selkeämmin mukana.

No, kivan muotoiset ja tilavat säilyttimet/kantokonseptit näistä joka tapauksessa tuli. Eivätköhän Sininen aalto ja Kehrä jossain vaiheessa löydä omistajat itselleen!

Sunday, 16 October 2016

mitä näistä mahtoi tulla?

Tämän kuun alussa design-lattiallani asusteli kolme kapeista kangaskaitaleista ommeltua tilkkulasagnea. Kaksi lasagneista oli yhtä väriä, mutta kolmas oli minun tapaiseni eli monivärinen.


Monivärisestä lasagnesta valmistui vastikään tilkkupussukka nimeltä Aaltoileva.

Siniseen ja keltaiseen lasagneen piti lisätä muita paloja, jotta niistä voisi ommella järkevän kokoisen pussukan. Ompelin niitä puolittain tilaustyönä ja tilauksessa mainittiin ”vaaleansininen ja harmaa” sekä ”keltainen ja harmaa”.

Keltaisessa lasagnessa itse asiassa olikin jo harmaata mukana. Ompelin kaitaleiden väliin pienenpienet harmaat neliöt moneen kohtaan. Tilkkupinnasta nämä harmaudet eivät vain oikein erotu!


Käytin harmaita kankaita leventäessäni keltaista tilkkulasagnea. Kuvassa tilkkupinta näkyy jo tikattuna ja tasoitettuna. Koska minulla ei ollut sopivaa keltaista vetoketjua, valitsin tähän oranssin.

Kelta-harmaasta pussukasta on tulossa isokokoinen, joten se ansaitsee sisätaskun. Löysin valmiin, sopivan vaalean tilkkupinnan, josta tasku oli nopea valmistaa. Vuorikankaaksi valikoitui ensimmäinen yhtään väreihin sopiva kuosi.


Sininen tilkkulasagne sai harmaat lisäosuutensa alareunoihin. Mukaan tuli myös vähän mustaa.

Innostuin tikkaamaan tavanomaista luovammin kuvioin – ajattelin, että täytyyhän ompelukoneen hienompia ominaisuuksia käyttää sentään joskus.


Tilkkupinnassa on peruslehväkuviota, kaiutusta ja sekalaista ripellystikkausta.

Sininen pussukka sai vuorikseen kankaan, joka on olevinaan tilkkutyö. Vähänkö ysäriä? Modernisoin sen tilkkutaskulla. Violettisävyinen tilkkurivistö taskussa on peräisin Tilkkuyhdistyksen edustajaksi tarjoamastani tilkkutyöstä vuodelta 2010.

Tai siis tilkut olivat kiinni tilkkutyössä, mutta purin ne pois ja korvasin toisenlaisella osuudella. Aika tavaran kaupitsee!


Toivottavasti pääsen pian esittelemään valmiit tilkkupussukat! Tosin näistä tulee aika isot – voikohan niitä pussukoiksi edes kutsua?

Thursday, 13 October 2016

hän sai kodin.

Tein tilaustyönä tilkkupeiton Tyttärelle. Hän toivoi, että toteutan tietynlaisen mallin ja nimenomaan sinisenä. Esittelin työn eli Ethän minua unhoita –tilkkupeiton puutarhamaisemissa, mutta peitto on sittemmin päässyt sisään ja asuu uudessa kodissaan.


Mielelläni ottaisin päivänokoset tuossa. Pehmoleijona kainalossa näkisin varmasti hauskoja unia.

Vai onkohan tämä se leijona, joka makaa sängyllä raukeana?


Tilkkupeitto näyttää olevan juuri sopivan kokoinen. Onneksi! Tytär ei ole vielä palauttanut väliaikaisesti käyttämäänsä Sisäinen villapaita –tilkkupeittoa, vaan se näyttää olevan taiteltuna tuossa sivussa. Ehkä päivänokosten ottaja kääriytyy toiseen peittoon ja lepää toisen päällä? Molemmin parempi?


Tuntuu aina niin kivalta, kun joku adoptoi ompelemani tilkkupeiton tai muun tilkkujutun ja näen sen käytössä!

Monday, 10 October 2016

sain valmiiksi vetoketjupussukan.

Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka.

Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa.


Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani.

Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä:




Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän.

Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! !

Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompelemani vinonauhan pätkän, johon teen solmun. Tähän en ihan ehtinyt valmistaa sitä, vaan jouduin kissaa ruokkimaan. Se maukui niin vaativasti, ettei muu auttanut. (Se saa ruoka-annoksen kaksi kertaa päivässä ja iltaruoka on sille tärkeä. En raaski pitää sitä kauan pyytelemässä.)

No niin, takaisin asiaan. Tässä kuva tikatuista tilkkupinnoista ennen niiden ompelemista pussukan muotoon. Tikkaukset erottuvat hyvin.


Luulin, että tällainen tikkaus olisi ollut aika joutuisa toteuttaa, mutta olin väärässä. Aikamoinen tuhertaminen tässä oli, vaikka ompelin tavallisella suoralla ompeleella. (Tai ehkä juuri siksi jouduin tuhertamaan.)

Aaltoileva-tilkkupussukan pohjakappale on tällainen:


Pussukan mitat ja tekniset tiedot ovat seuraavat:

  • Korkeus noin 19 cm
  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenkin pituus noin 36 cm.

Aaltoileva-pussukka on siis Street-mallistoa.

Tilkkupinnat on koottu jäännöspaloista. Vuorikappaleet leikkasin silkkipainajan puuvillaisista testipainatusrievuista.

Tilkkupintojen napakoittajana on yksi kerros ohutta tikkausvanua ja yksi kerros collegejerseytä. Koska tikkauksia on tiuhassa, tästä tuli erittäin topakka. Se pysyy erinomaisen ryhdikkäänä itsekseen pystyssä.


Valitettavasti sen topakkuus ei kuvasta oikein välity, mutta uskokaa pois! Jämäkkä on.

Saturday, 1 October 2016

todella kirjavaa.

Vaikka ompelin neliö-neliössä-tilkkublokeistani neljän blokin yhdistelmiä ja sommittelin niistä tilkkupinnan – tai ehkä juuri sen takia – niin ei tilkkupeittoni kovin järjestelmälliseltä näytä! Tässä ensimmäinen ”sommitelma” lattialla, blokit vielä irrallisina.


Nuo kirkkaansiniset tilkut siirsin syrjempään ja vaihdoin parin blokin paikan, mutta melko samanlainen tuli lopullisesta tilkkupinnasta.


Huomaatte ehkä yrityksen asetella tummempia tilkkuja alareunaan, vihreitä vähän keskenään ja vaaleaa lammikoksi tuonne yläreunan lähistölle?

Tilkkupinta on siis yhtenäisenä palana. Ompelin viimeiset yhdistyssaumat tänään aamupäivällä. Tilkkutöihin liittyy olennaisena osana silittäminen, ja tätä piti silittää useaan otteeseen. Viimeisilläkin kerroilla oikein varovasti, etteivät entiset silitykset rypistyisi. Ehdin siinä tarkastella käyttämiäni tilkkuja ja muistella niiden alkuperää.


Ylimpänä ympyrässä pienet kolmiot (ennen ompelemista ne olivat neliöitä) ovat japanilaisesta kankaasta, jonka sain Unikko-kankaan vastineeksi japanilaiselta Yukolta. Yuko kuului vähän aikaa tilkkukiltaamme.

Alempi ympyröimäni pieni kolmio on pala vuonna 1990 Nizzan-matkalta ostamaani paitaa. Se taisi olla viimeinen jäljellä ollut tilkku, koska olen joutunut käyttämään sen lisänä kolmea muuta kangast olevaa tilkkua.

Kolmannen ympyrän sisällä on mielenkiintoinen, vaikeasti määriteltävän värinen ja kuvioinen batiikkikangas, jonka olen saanut ystävältä lahjaksi vuosia sitten.

Samalta ystävältä on seuraavan kuvan melko keskellä näkyvä batiikkikangas. Kangas on sekin aika vaihtelevan väristä ja siinä on perhoskuvioita.


Tässä seuraavassa kuvassa taas näkyy kolme isoa neliötä tummanruskeaa kangasta. Sen sain tilkkuystävältäni Eijalta killan kamalien kankaiden illassa. Puna-pinkki sydänkuviokangas on saalis samasta illasta. Minusta ruskea on erittäin hyvä ja sydänkangas on söpöä.


Seuraavan kuvan ympyröity punainen kangas on itse värjättyä, mutta ei minun itseni värjäämää. Ostin tämän jonkun tilkkutapahtuman myyntipöydältä. Olisikohan kankaana ollut pyyheliina? Kangas on mukavan taipuisaa, mutta aika rouheaa.


Kuviollinen kangas taas on valtavasta kassillisesta, jonka sain ystävän ystävältä muutama vuosi sitten. Suurin osa kassin kankaista oli vaatetuskankaita, mutta joukossa oli jokunen puuvillakangaskin. Ilmaiseksi sain!

Kuva tilkkupinnastani vähän lähempää.


Vasemman yläkulman tienoilla näkyy valokuvassa aivan selvästi erottuva vaaleanvihertävä tähti. Se ei silmällä katsottuna erotu lainkaan.

Tässä seuraavan kuvan tilkkublokkivalikoimassa näkyy punaisia, kukallisia tilkkuja, jotka leikkasin käytöstä poistamastani puuvillakangashuivista. Sen alapuolella näkyvän ruskeasävyisen blokin iso keskineliö on myös huivikangasta. Vähälle käytölle jääneet huivit saivat tässä uuden elämän.


Tykkään tilkkupinnasta paljon! Olette ehkä huomanneet minun pitävän väreistä, ja tässä tilkkutyössä on väriä! Lisäksi tässä on näitä tarinatilkkuja, joita minun on kiva katsella. Olisi niin kiva, jos voisin ottaa tämän itselle käyttöön.


Ei vain tämä taida sopia meille päiväpeitoksi ainakaan.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails