Thursday, 25 February 2016

valmis tilkkupussukka!

Jäännöspalatilkkujen ompeleminen tilkkupinnoiksi on terapeuttista ja aina yhtä kivaa! Tällaista pintaa ommellessa ei tarvitse miettiä, osuvatko saumat kohdilleen tai ompelenko paloja oikeassa järjestyksessä. Kaikki käy!

Jotta tilkkupinnoista ei tulisi aivan sekamelskoja, kerään aina yhtä väriä olevat palat pinoon ja ompelen niitä yhteen. Ihan joskus välillä vain tulee mukaan joku eri värinen tilkku. Niin kuin tässä uudessa Ystävänpäivä-tilkkupussukassa tällä puolella on paitsi punaista ja pinkkiä, myös keltaista ja violettia:


Tai Ystävänpäivä-pussukan toisella puolella yhtäkkiä mustaa ja vihreää.


Instagram-ystäväni antoivat tähän lohdullisia kommentteja: ”Musta tilkku tuo tähän mielenkiintoa,” yksi esimerkiksi kirjoitti. Ystävällinen hän.

Tikkasin tilkkupintani eleettömästi suorin ompelein. Tein Ystävänpäivä-vetoketjupussukasta edellistä Jekku-tilkkupussukkaa topakamman. Nämä ovat kumpikin isokokoisia.


Ystävänpäivä-pussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 32 cm
  • Korkeus noin 22 cm
  • Pohjan leveys noin 9,5 cm

Roikotuslenksut ovat lyhyehköt, joskaan eivät aivan tyngät.

Ompelin tähän pussukkaan ison sisätaskun, mutta vain yhden. (Jekku-pussukassa on kaksi sisätaskua.)


Ystävänpäivä-pussukkani on Avoin-mallistoa. Toisin sanoen toteutin sen tekniikalla, jonka opin Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalista.

Aivan itse keksin tälle nimen. Todella mielikuvituksellisesti muistin ystävänpäivän olleen tovi sitten ja siitä sain sopivan nimityksen hempeähkön punaiselle vetoketjupussukalleni.

Mihin oikein mahdan joutua kaikkien tilkkupussukoitteni kanssa?! No, osa (kaikki paitsi Jekku ja Ystävänpäivä) on edelleen myynnissä Töölön Tilkkupajan Pussukkapäivillä ja kuulin muutama päivä sitten parin menneen kaupaksi. Hyvä sentään.

Tuesday, 23 February 2016

kolme asiaa kankaista.

Aivan ensiksi kerron onnistuneesta kangasvaihdosta, jonka toteutin jo joulun aikaan.

Olin Tyttären ideoimana kirjoittanut ”mitä oikein ajattelin ostaessani nämä rumiluskankaat” –postauksen ja esitellyt siinä myös kivan kankaan, jota vain en osannut käyttää. Nero's Post and Patch -blogin Teje lähestyi minua kertoen, että hän kyllä osaisi käyttää sitä ja haluaisinko vaihtaa sen johonkin hänen kankaaseensa.

Lähetin hänelle minulle tarpeettoman kissakankaani ja sain yllin kyllin korvausta. Hänen lähetyksensä saapui vähän ennen joulua ja avasin sen vasta jouluaattona. Olin hänen kuvistaan valinnut kaksi kiinnostavinta ja hän lähetti minulle ne molemmat:


Jännittäviä kuoseja, jotka poikkeavat tavallisista hankinnoistani. Näistä saan vielä johonkin työhön erinomaista maustetta.

Lisäksi hänen paketissaan oli kaksi ihanaa tilkkua, joista en vielä ole raaskinut leikata palaakaan:


Tejelle kiitos hauskasta kahdenvälisestä kangasvaihdosta! Jännittävää ja kivaa!

Lähetin hänelle kissakankaan lisäksi muutaman tilkun ja yhden kuponkipalan, josta hän piti yllättävän paljon. Hän toteutti kettukupongista oitis hauskan tilkkutyön ja bloggasi siitä tässä postauksessa.

Kankaista puheen ollen mainitsen, että onnistuin pitämään tammikuun paitsi tipattomana, myös kangasostottomana. En ostanut tammikuun aikana mitään kangasta (vaikka sain kyllä myöhästyneessä joulupaketissa saapuneen kivan kangaslahjan)!

Tässä kuussa pääsin käväisemään Eurokankaan palakangaslaarilla ja mukaani tarttuivat seuraavat kuosit:


Kangasmyyjille pitäisi opettaa – ellei heitä niin jo opeteta – että asiakkaiden kangasvalintoja pitäisi kassalla maksutapahtuman yhteydessä kommentoida positiivisesti, niin mukavalta se tuntuu!

Olin näiden ostosteni kanssa kassalla ja myyjä sanoi: ”Ihana kangas!” osoittaen tuota tumminta kuosia. Se onkin ihana ja siksi juuri ostin sen! (Toivottavasti se ei kuuna päivänä muutu kaapissa sellaiseksi kankaaksi, jota esittelen blogissani tyyliin "mitä oikein ajattelin"!)

Kolmas kangasasia oli minulle iloinen yllätys. Toin vintiltä siellä muutaman vuoden koskemattomana olleen pahvilaatikon, jossa oli tilkkuja. Tytär ja hänen ystävänsä järjestivät vintin silloin ja he olivat täyttäneet laatikon minun kangaspaloillani. Paloja oli tietysti ollut siellä täällä.

Laatikossa oli kaikenlaisia kuoseja, joita en ollut aikoihin nähnyt ja joita käytin myös lentävä hanhi –tilkkublokkeihini, mutta iloisin löytö oli seuraava:


(Leikkuri on kuvassa antamassa käsitystä mittakaavasta.)

Sekalaisten jäännöstilkkujen joukossa oli kohtalaisen kokoinen pala ihanaa Pink Panther –kangasta, jonka muistelin käyttäneeni loppuun! Jotenkin tämä sopi minun tilkkutöihini erittäin hyvin, ja nyt voin käyttää tätä vielä (ainakin) yhdessä tilkkutyössä. Ihan mahtavaa!

Sunday, 21 February 2016

lentävätkö hanhet?

Valmiit lentävä hanhi -blokkini ovat kooltaan noin 15cm x 8cm, joten niitä täytyy valmistaa aikamoinen määrä, jos niistä haluaa koota torkkupeiton kokoisen tilkkupinnan.

Olen puurtanut jäännöspalojeni parissa, leikannut niitä noin 8 cm levyisiksi kaitaleiksi ja täydentänyt kaitalevalikomaani myös pitkistä, uusista kankaista.

Leikkaan kahdenlaisia paloja: 15cm x 8cm suorakaiteita ja yhtä suorakaidetta kohti aina kaksi 8-senttistä nelöitä. Saatan leikata kerralla aikamoisen määrän näitä, mutta en totisesti leikannut yhdellä kertaa palasia kaikkiin noin 250 tilkkublokkiin!


Valitsen leikkaamistani suorakaiteista ja neliöistä parit, jotka toisinaan sointuvat väreiltään, mutta jotka ovat aina tumma-vaalea-parit.


Merkitsen neliöihin ommelviivat. Nämä ovat sen verran isompia paloja, etten ompele silmämääräisesti enkä käytä taiteviivaa. Piirrän lyijykynällä.

Pari kertaa olen epähuomiossa piirtänyt lyijykynäviivan neliön oikealle puolelle, en nurjalle. Silloin olen joutunut joko hylkäämään neliön (voi ei! Ja joutunut leikkaamaan uuden tilalle) tai käyttämään sen nurja puoli oikeana.

Toistaiseksi olen sommitellut paloistani erittäin pieniä koeasetelmia. Tässä yksi isoimmista viimeaikaisista:


Ompelen näitä, kunnes minulla on koossa noin 250 kappaletta. Sommittelen blokit isommaksi pinnaksi vasta sitten. Aion todellakin sommitella tilkkublokit kohdalleen – en latele niitä satunnaisesti.

Tästä tilkkupeitosta tulee todella kirjava! Olen surutta ottanut mukaan kaikki tilkut, paitsi vihreät ja ruskeat. Olen käyttänyt tähän paljon jäännöspaloja, mutta myös siis uusia kankaita. Jäännöspalojen röykkiöt eivät toisin sanoen ole sanottavasti huvenneet – edelleenkään!

En voi olla ajattelematta, millaista olisi, jos joku muukin asia olisi yhtä riittoisaa. Esimerkiksi raha: vaikka sitä kuinka käyttelisi, aina löytyisi laatikosta uusi kasa!

Tilkkupeittojen taustakappaleeseen menee aina paljon kangasta. Vaikka jäännöspalat eivät näyttäisi vähenevän, onneksi sentään kokonaiskangasmäärä hupenee joka tilkkupeiton myötä. Kankaita ei ainoastaan kerry, vaan myös käytän niitä.

Saturday, 6 February 2016

pussukkapussukka.

Juuri valmiiksi ompelemani tilkkupussukka on nimeltään Jekku. Tässä se on hangella pieniä jalanjälkiä ympärillä. Onko hangella kävellyt pieniä tyyppejä ja ovatko ne kenties menneet piiloon pussukkaan?


Avataan vetoketju ja katsotaan:


Kyllä pussukassa on pari pientä tyyppiä sisällä, mutta he eivät ole voineet tehdä noin pikkuisia jälkiä lumeen. Jälkien täytyy olla jonkun muun tekemiä.

Totta puhuakseni pehmolelut ovat pussukassa, jotta se näyttäisi topakalta kuvissa. Hyvin ne toimivat pullentajina. Tässäkin Jekku-pussukka seisoo erittäin tomerana lumisella penkillä.


Samaten tässä:


Ei silti, tämä pussukka pysyy seisaallaan myös ilman pehmoleluja. Tein vuoriin kaksi reilua taskua, yhden kummallekin puolelle.


Tilkunviilaaja-merkki on vain toisessa taskussa. Yksi merkki riittää todistamaan, että pussukka on tekosiani.


Sisätaskun näyttävät lörpsyvän, ja syynä on, että ompelen taskuihin aina väljyyttä. Jos taskun ompelisi ihan lituskaksi vuoriin kiinni, eihän sinne mahtuisi mitään, millä on ulottuvuutta.

Tässä pussukan kappaleet ennen kuin kokosin sen. Vasemmassa reunassa näkyy hiukan tilkkua, josta ompelin kiinnipito- ja roikotuslenksut.


Kissan mielestä lenksukankaalla oli paljon mukavampi lepuuttaa häntää. Se istuu Tyttären ompeleman lelun vieressä ja miettii ehkä, miksi leikkikaveri ei liiku.


Takaisin asiaan. Joku teistä on kommentissa pyytänyt, että lisäisin kuviin jotain mittakaavaa. Tästä pesee – Jekku-tilkkupussukka ja vieressä mittanauha, josta näkee, että tämä on noin 25 cm leveä, siis alareunastaan.


Jekku-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • 34,5 cm leveä yläreunastaan
  • 18 cm korkea
  • 10 cm leveä pohja.



Jekku-pussukka on Avoin-mallistoa.

Olen nähnyt Instagramissa aika usein, että kuvaajan varpaat näkyvät kuvassa tilkkutuotoksen kanssa.


Olen mukana trendissä. Jekku-pussukka poseeraa penkillä (pehmolelut sisuksissa) ja minä seison mokkasaappaissani vieressä. Päivällä oli vielä pakkasta ja mokkasaappaat olivat hyvä valinta, mutta nyt pakkanen on tiessään.

Ai niin, postauksen nimenä on pussukkapussukka, sillä Jekku on niin iso, että ajattelin käyttää sitä useamman pienemmän pussukan säilytykseen. Se ei siis ole meikki-, raha-, eikä kampausvälinepussukka. Se on pussukkapussukka!

Monday, 1 February 2016

i-ha-na!

Jos olisin nuorempi niin sanoisin, että ooämgee, ihqt tikkaukset! Koska olen vanhempi niin sanon, että i-ha-nat tikkaukset!


Tikkaukset ovat tietenkin Töölön Tilkkupajan mestaritikkaaja Soilen käsialaa. Hän toteutti Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeittooni ihanat terävän kaarevat tikkaukset melkein saman tien kun vein työni hänelle, mutta ehdin noutaa valmiin vasta eilen.

Heitin tilkkutyön sohvalle, mihin lankesi spoteista hyvä valo. Peitto ei kyllä yhtään sopisi tähän kukkatapettihuoneeseen.

Tässä tikkauskuviot erottuvat aika hyvin:


Olen iloinen, että voin keskittyä tekemään tilkkupintoja – isoja tai pieniä – ja että voin tikkauttaa isot pinnat. Muistan, miten vaikea minun oli keksiä tikkauskuvioita töihini. Tikkaaminen oli työlästä ja melkein aina hikistä puuhaa ja se kesti ja kesti. Ehdin ihan kyllästyä työhön ennen kuin se oli tikattu.

Eivätkä minun toteuttamani kuviot ikinä olleet kummoisia. Keisarinna Ramandu –peittoon tein kyllä aika hauskoja sydänkuvioita ja reunakaitaleisiin kuplivia suoria viivoja, mutta samaiseen peittoon ompelemani mutkittelevat viivat näyttivät aluksi niin kamalilta, että hylkäsin työn pitkäksi aikaa. Mietin, pitäisikö ompeleet purkaa. En purkanut, vaan tein lisää, ja sinne ne kamaluudet solahtivat eivätkä haitanneet kokonaisuutta.

Nuo työlään tikkaamisen ajat ovat onneksi mennyttä!

Tilkkupeitto on mestaritikkaajan jäljiltä lisäksi reunoistaan harsittu yhteen, jolloin reunojen suoristaminen sujuu leikiten.

Nyt vain pitää ponnistella, että löydän peittooni sopivan reunakanttikankaan, ja että saan aikaiseksi tasoittaa sen (vaikka tasoittaminen ON helppoa, niin siihen ryhtyminen käy minulta kankeasti).

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails