Sunday, 27 November 2016

retrohenkinen lapsenpeitto tilkuista.

Inspiroiduin yhtäkkiä ompelemaan ei-niin-hempeän lapsenpeiton, vaikka saajasta ei ole tietoakaan. Katse näet osui kahteen lapsille sopivaan kankaaseen, jotka ostin kerran Karnaluksista. Ne ovat selvästi samaa sarjaa ja toisessa on pesukarhuja, toisessa kettuja.

Tässä valmis tilkkupinta. Se näyttää silmin katsottuna kyllä mukavammalta – kuvassa värit ovat jotenkin sameat.


Kerron, miksi tilkkupinnasta tuli juuri tällainen, kun lähtökohtina olivat pesukarhu- ja kettukangas. Koska olen jäännöspalahirmu, värkkäsin ensin maanläheisistä sävyistä pieniä tilkkupintoja, jotka sopisivat erityisesti pesukarhukankaaseen. Kettukankaasta olin päättänyt tehdä peitolle taustakappaleen.


Jotta tilkkupaloista ei tarvinnut tehdä täsmälleen samankokoisia, päätin kehystää ne ruskealla kankaalla. Tämä on edelleen samaa ”maailman kamalinta kangasta,” jonka sain tilkkuystävältäni Eijalta kerran killan kokouksessa.


Ruskeakehyksiset palat olivat minusta hienoja ja tein niistä lattialle kaikenlaisia asetelmia.


Olin ensin siinä luulossa, että ompelisin ruskeareunaiset tilkkupalaneliöt suoraan kiinni pesukarhukangasneliöihin.


Päätin kuitenkin ommella pesukarhukangasneliöillekin kehykset. Käytin kehyksiin kolmea erilaista kangasta.

Tilkkupinta odottaa taustakappaletta ja tikkaamista. Koska tilkkupeitolla ei vielä ole omistajaa, en pidä kiirettä. Ehkä odotan ensi vuoteen – tässä olisi helpohkosti ensi vuoden ensimmäinen valmis.

2 comments:

Marle said...

Ei ihan perustiinaa! Nyt kyllä yllätit kunnolla. Hauska peitto, jossa on lapselle kummasteltavaa.

Tilkkutaide said...

HYvältä näyttää

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails