Sunday, 31 May 2015

jo joutui armas aika.

Aika on ollut kortilla viime päivinä, ainakin mitä ompelu- ja tilkkuharrastukseen tulee. En varmasti ole ainoa, joka on viettänyt aikaa puutarhassa kitkien, istuttaen tai juhlien.

Muutaman minuutin olen sentään saanut ommella tuolloin, tällöin. Siksi nämä miehisemmän näköiset tilkkupinnat ovat jo tässä vaiheessa:


Toinen pinta siis tikattuna, toinen ei.

Näytänpä pintoja hiukan lähempää:


Mutta on minulla muutakin:


Pussukka on enää vuorikappaleita ja kokoamista vailla valmis.



Tässä minulla kävi moukan tuuri. Tasoittelin pussukkakappaleet keskenään samankokoisiksi ja -muotoisiksi ja huomasin vasta ihan viimeiseksi tarkistaa, olivatko palat sopivan mittaiset suhteessa vetoketjuun. Huh! Olivat.

Tuesday, 26 May 2015

7 ajatusta tilkkupinnan tikkaamisesta.

Suora ommel on aina hyvä. Tarpeeksi pitkin pistoin kun vetelee ja muistaa riittävän toiston, tilkkupinnasta tulee hyvä ja ryhdikäs.

Vaaleampi lanka. Tikattavaa pintaa vaaleampi lanka näyttää yleensä paremmalta kuin tumma lanka. Tietysti tekijän mielessä voi olla visio, johon kuuluu piirrosjälkimäinen tikkaus. Itse tykkään aina enemmän niistä tikatuista osuuksista, joilla lanka eli tikkaus näkyy vaaleana.

Tummempana erottuva tikkaus:


Vaaleampana erottuva tikkaus:


Yksi voi olla hyvä, mutta useampi on yleensä parempi. Esimerkiksi ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on yhden sijaan vähintään kaksi. Yksinäinen ympyrä voi näyttää tyhmältä ja epätasaisen muotoiselta, mutta jos sen ympärille ompelee toisen ja kolmannen, asia on korjattu. Yksittäiset virheet ja suoraan tulleet mutkat tai kaarevaan tulleet terävyydet häviävät, kun ympärillä ja lähellä on toistoja.

Mutta sitten: ei liikaa. Varsinkin isompaa tilkkupintaa voisi tikata vähän harvempaan. Tietysti sitä voi lähteä mikrotikkauslinjalle, joka on peräti suosittua ja ihailtua erityisesti jenkkilässä. Siellä osa tilkkuilijoista tikkaa isotkin peittonsa ompelein, jotka ovat tulitikun leveyden (tai siis kapeuden) etäisyydellä toisistaan. Luulen (en aio käytännössä kokeilla), että tilkkupinta on aika peltimäinen sellaisen tikkauksen jäljiltä. Seinävaatteeseen sekin toki sopii, mutta että tilkkupeittoon. Mieluummin ei.

(Muistelen tilkkuystäväni Eijan jo muutama vuosi sitten kuvailleen, että trendi näyttää olevan tilkkupintojen ”kuoliaaksi tikkaaminen”.)

Riittävästi. Toinen ääripää on tikata juuri ja juuri tarpeeksi tai ehkä sittenkin liian vähänlaisesti. Ymmärrän, että varsinkin ison peiton tikkaaminen kotikonstein on uuvuttavaa ja mieleen tulee oikoa ja tikata siis vain sieltä täältä, harvakseltaan. Valmista tilkkutyötä käy vähän sääli, jos siinä on siellä täällä (tai tasaisestikin) pulleita, tikkauksettomia alueita.

Huomasin esimerkiksi että polyestervanuni pyrki ennen pitkää kankaan läpi ulos niiltä alueilta, jotka ”Ajatus karkaa kesään” –tilkkupeiton kehyksessä olin jättänyt tikkaamatta. (Tein niin sekä laiskuuttani että tehokeinoksi.) Tikatuilla alueilla parroittumista ei esiintynyt. Olisi vain kannattanut tikata kehyskin kauttaaltaan!


Tasaisesti. Liittyy tietysti edelliseen, mutta tasaisuuteen kuuluu muutakin. Ehkä ei ole paras ratkaisu tikata pienen pientä pyörylää tähän nurkkaan ja lopuksi suuren suurta ympyräpintaa vastakkaiseen nurkkaan. Tai tehdä minikokoista muurahaisenpolkua alareunaan ja erittäin harvaa elefantinpolkua yläreunaan – ellei siihen ole taiteellinen syy. Muussa tapauksessa näyttää siltä, että tekijä on lähtenyt soitellen sotaan ja väsähtänyt matkalla ja ruvennut oikomaan.

Tikkauspalvelu. Erityisesti jos huomaa Riittävästi- ja Tasaisesti-kohtien haasteellisuuden, tikkauspalvelu on oiva ratkaisu! Minä arvostan Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelua ja Soilen ammattitaitoa. Tikkauspalvelutta en olisi pystynyt tekemään valmiiksi puoliakaan niistä tilkkupeitoista, jotka olen ommellut. Tikkauspalvelun toteuttamat tilkkupinnat ovat joka kerta olleet riittävästi ja tasaisesti sekä kauniisti tikatut eikä Soile ole myöskään tikannut niitä liikaa.

Mielestäni olen vieläpä kelvollinen konetikkaaja, mutta kokoan tilkkupintoja paljon mieluummin kuin tikkaan niitä. Pussukkaan riittävällä tilkkupinnalla on lisäksi paljon kivampi lasketella vapaata konetikkausta – jos haluan sitä tehdä – kuin ähertää sitä täyskokoiselle tilkkupeitolle.

Monday, 25 May 2015

kun muistelen.

Näihin aikoihin toukokuussa 2010 esittelin juuri valmistunutta sinistä tilkkukukkakassia. Olin innostunut ompelemaan aika pieniä tilkkupaloja pinnoiksi, joista leikkasin tilkkukukkiin terälehdet. Sitten applikoin terälehdet kankaalle ja lisäsin varren. Tikkasin koristeeksi kiehkuroita käsin ompelemalla ja tein näistä laukun tai tyynyn.

Silloin en vielä antanut kaikille töilleni nimeä. Tämäkin kassi tunnetaan nimellä "Sininen tilkkukukkakassi".


Minulla oli tuolloin myös tapana pihistellä parhaat kuvat postauksen loppuun. Päättelin, että lukijat varmemmin katsoisivat koko postauksen, jos näyttäisin ensin vain jotain ja jännitys tiivistyisi postauksen loppua kohti. Nyttemmin olen tajunnut, että näyttävin kuva kannattaa esitellä ensimmäisenä. Suurin osa blogilistoista näyttää juuri tuon ensimmäisen kuvan thumbnail-koossa ja sen pitäisi houkutella klikkaamaan.

Neljä vuotta sitten toukokuussa leikittelin värikkäillä tilkuilla ja aloittelin tilkkupintaa, jonka pian valmistin Kesätuuli-nimiseksi tilkkulaukuksi. Hyödynsin täysillä jäännöspaloja. Ompelin tietenkin myös väärin!



Juuri tähän aikaan vuonna 2012 sain idean, miten hyödyntää loppumatonta jäännöspalavuortani ja silti koota tilkkupeiton kokoisen pinnan melko joutuisasti. Ompelin ideaani perustuen melkein hetkessä tilkkupinnan, joka sittemmin sai nimen ”Iloinen yllätys”. Tein ideastani myös tilkkublokki- ja tilkkupeitto-ohjeen.

Pidän edelleen ideastani, mutta myönnän, etteivät jäännöspalat siinä erityisesti hupene. Tein saman idean perusteella myöhemmin myös ”Vanhat ystävät” –tilkkupeiton.

Vuoden 2013 toukokuussa ompelin tilkkublokkeja, joista sittemmin kokosin tilkkupeiton nimeltä "Tuulen viemää”:


Näiden blokkien sivutuotteena syntyneistä kolmio-neliöistä olin ehtinyt valmistaa esimerkiksi ”Tilkkugeometriaa” –nimisen vetoketjupussukan. Olinpa löytänyt siihen iloisen värisen vetoketjun! Ja jälleen ompelin väärin.

Vuosi sitten toukokuussa olin myös saanut juuri valmiiksi tilkkupussukan, tällä kertaa ”Madison”-nimisen.



Olin tammikuussa 2014 keksinyt koota pussukoihin tilkkupinnat kaitalepalkeista ja tikata ne suorin ompelein juuri niin kuin tässäkin. (Tilkkupinta- ja tikkausidean sain syyrinkiläisen tilkkuystäväni Armin laukusta, jonka hän oli tehnyt Crazy Mom Quilts –blogin pitäjän Amandan tilkkulaukun mallilla.) Sittemmin olen valmistanut samalla idealla yllättävän monta sittenkin melko erilaiselta näyttävää pussukkaa.

Hyvänen aika! Tähän aikaan vuosi sitten sireenimme kukkivat jo! Nyt eivät kuki vielä.

Saturday, 23 May 2015

missä myyjäisten asiakkaat?

Supermyyjäiset ovat juuri nyt olleet avoinna tunnin. Odotimme, että asiakkaita olisi jonoksi asti. 


 Ei jonoa! Missä vika?

Thursday, 21 May 2015

valmis vaalea tilkkupussukka.

Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan supermyyjäisissä voit tavata uuden tilkkupussukan nimeltä Ketunleipiä.


Ketunleipiä-tilkkupussukka on pieni ja söötti:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 5 cm
  • Kantolenksun ompelin 6 cm x 42 cm kaitaleesta – Street-malliston vetoketjupussukka jälleen.


Tule Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan Pop-up Store –myyjäisiin osoitteeseen Vänrikki Stoolin katu 10 B lauantaina 23.5.2015 klo 10-16, niin voit nähdä söpön Ketunleipiä-pussukan ilmielävänä!


Halusin saada vetoketjupussukan valmiiksi myyjäisiin ja onnistuin. Silti tein sisätaskuun jujua eli ompelin sen tilkuista ja kiinnitin Tilkunviilaaja-merkin taas huolettomasti vinoon. Siis tarkoituksella!


Valmiissa pussukassa kangasmerkin vinoa asettelua ei edes huomaa. Jos uusi omistaja sen huomaa, hän tietenkin luulee minun ommelleen huolettomasti tai taitamattomasti.


Kuvasin pussukan taas pihan kallioportailla ja sulloin saman muovikassin sen sisään kuin esimerkiksi Bilehile-pussukassa oli. Tämä pussukka näyttää paljon rauhallisemmalta kuin varsinkin Bilehileen katsepuoli.

Bilehile-vetoketjupussukasta puheen ollen, Tytär valitsikin toisen pussukan itselleen. Niinpä Bilehilekin on myytävänä Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan yhteisissä supermyyjäisissä lauantaina 23.5.2015!


Tässäkin pussukassa on eläimiä, joilla on silmät, mutta tuollaiset pistemäiset eivät näytä lainkaan uhkaavilta.


Päättelin vetoketjun taas kangaspaloilla. Nyt ne sattuivat olemaan juuri sen mittaiset että valmiissa pussukassa ne näkyvät sopivasti. Olen ommellut sellaisiakin versioita, joissa on aivan ylipitkät lipareet, ja sellaisia, joissa lipareet eivät näy juuri lainkaan.


Pussukassa on jäykistävänä kerroksena collegejerseytä, tällä kertaa Miehen loppuunkulahtaneesta hupparista leikattua. Olen ihan tyytyväinen, että voin hyödyntää käyttökelvottoman vaatteen, eikä valmiista pussukasta silti arvaa, ettei siinä kaikki olekaan kaupan uutta tavaraa. Collegejerseyn takana on tikkausvanua.


Konetikkaukset ovat taas suoria, koska tykkään niiden antamasta ryhdikkäästä ilmeestä. Tikkasin ihan vaalealla ja vielä vaaleammalla langalla.


Seuraava pussukkaprojekti on miehinen. Rupesin miettimään, osaisinko tehdä miehekkään oloisen vetoketjupussukan, jos oikein yrittäisin. Lähdin siltä pohjalta, että kasasin yhteen kasaan kaikki ompelupöydällä olleet ei-kukalliset tilkut. Niitä ei ollut ihan hirveän paljon.

Sitten ompelin tilkkuja aika lailla satunnaisesti yhteen. No olin kyllä ensin tarkistanut, että varastoista löytyisi tilkkuihin sopiva vetoketju.


Tällaisia tuli minun miehekkäistä tilkkupinnoistani, siis toistaiseksi. Näitä pitää kasvattaa vielä vaikka kuinka paljon. Mahtavatko miehekkäät ompelupöytälöydöt riittää, vai joudunko kurkistamaan tilkkukangaskaappiin? Aika näyttää.

Wednesday, 20 May 2015

tilkkumyyjäiset!

Töölön Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan yhteinen
Pop-up Store on avoinna
lauantaina 23.05.2015 klo 10-16
osoitteessa Vänrikki Stoolin katu 10 B!
- Helsingissä -





Tervetuloa supermyyjäisiimme!

Myytävänä on tikattuja kasseja ja tilkkupussukoita sekä matkalaukun nimilappuja nyt ainakin.

Lisäksi I-HA-NI-A fat quarter-paloja Tilkkupajan varastoista sekä mahdollisesti Tilkunviilaajan jäännöspalatilkkueriä.

Tervetuloa! Tapaammehan lauantaina!?

Monday, 18 May 2015

kevättä rinnassa.

Uusimmasta vetoketjupussukasta tuli niin keväisen värinen, että annoin sille nimeksi – en kevättä rinnassa, vaan Kevättä pinnassa. Haha.


Tällä pussukalla on pinnassa paljon muutakin kuin kevättä. On pikselöityä kissaa, palloja, monenlaisia kukkasia ja jopa tyyliteltyjä kirahveja (leikkasin kankaasta tosin niin pieniä soiroja, etteivät kirahvit näytä kovin kirahvimaisilta enää).

* * * keskeytämme lähetyksen tärkeän ilmoituksen takia * * *

Lauantaina 23.5.2015 Soile ja minä pidämme Töölön Tilkkupajassa Siivouspäivän myyjäiset.

Tule kokemaan Töölön Tilkkupajan ainutlaatuinen tunnelma ja näe livenä viime aikoina valmistuneet pussukat ja matkalaukun nimilaput sekä myös vanhempia tilkkutöitäni. Voit ostaa aitoja Tilkunviilaaja- ja Töölön Tilkkupaja –tuotteita tai vain katsella.

Siis lauantaina Töölön Tilkkupajassa, osoitteessa Vänrikki Stoolin katu 10 B, Helsinki!


Raaskin käyttää yhden mielikankaistani – tuon kukallis-kummalliskuvioisen, jonka kummallakin puolen on kaitalepalkit.

Vuorikappaleet kokosin useammasta palasta, sellaisista tilkuista, joita ompelupöydällä sattui olemaan.


Harmi, etten muistanut ottaa kuvaa pussukan sisätaskusta. Nyt en erehtynyt vetoketjutaskua laittamaan, vaan ihan tavallisen. Paitsi ettei tasku ole aivan tavallinen, sillä siinä on tosi monta tilkkua ja Tilkunviilaaja-merkki tahallaan vinoon asennettuna.


Pah tässä kuvassa mikään vinous näy.

Niin pääsi Kevättä pinnassa –pussukkakin samoille tienoille kuvattavaksi kuin juuri valmistunut Bilehile. Ja taustalla olevat harmaat vinot eivät todellakaan ole AIDANseipäitä kuten erheellisesti kirjoitin, vaan HEINÄseipäitä. Siis entisiä, jotka on asemoitu uuteen tehtävään eli aidaksi.


Tikkasin Kevättä pinnassa –pussukan tutuin suorin ompelein. Käytin vihreää, vaihtuvaväristä keltaista sekä vihertävän vaaleaa tikkauslankaa. Olisin tikannut pelkästään vihreällä, mutta lanka oli loppumaisillaan. Tikattuani huomasin, että vaihtuvavärinen keltainen näyttikin oikeastaan paremmalta. Kävipä tuuri!


Tämäkin tilkkupussukka on pienehkö – olenkohan saanut tartunnan Marlelta, joka hänkin tuottaa pienempiä ja pienempiä pussukoita?

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 5,5 cm
  • Kantolenksu on ommeltu 6 cm x 42 cm kaitaleesta, joten jälleen yksi Street-malliston pussukka. Tuntuu, että suosin Street-tyyppisiä kantolenksuja nykyisin!



Minulla taitaa olla kevättä rinnassa, sillä tämä Kevättä pinnassa –pussukka tuntuu kovin kivalta. Tarvitsisinkohan tällaista? Vai meneekö tämä sentään myyntiin?

Mitä luulette, ehdinkö valmistaa vielä tämän seuraavan pussukan lauantain Siivouspäivä-myyjäisiin?


Olen sentään ommellut tilkkupinnat valmiiksi ja päätellyt vetoketjun.


Baby-vaaleansininen vetoketju näyttäisi yksinään ehkä imelähköltä, mutta kiva kettukangas ja muut tilkut komppaavat sitä kivasti ja lopputulos on toivoakseni tyylikäs.

Tavataanhan Töölön Tilkkupajassa myyjäisten merkeissä ensi lauantaina 23.5.2015?! Tervetuloa!

Sunday, 17 May 2015

bilepussukka tilkuista.

Biletykseen sopivaksi (tai oikeastaan bilettämisen aikana tarvittaville tavaroille sopivan kokoiseksi) mitoitetun Street-mallisen vetoketjupussukan nimi on tietenkin Bilehile.


Pelkistä mustista ja mustanpuhuvista tilkuista valmistettu pussukka tuntui tylsältä ajatukselta, joten livautin mukaan myös punaisia ja harmaita paloja. Ja tarkkailevia katseita. (Ja jos tosi tarkkaan katsoo, kissankarvasomistetta ainakin toistaiseksi.)


Näin tuimasti katsovaa pussukkaa ei kukaan uskaltaisi edes varastaa. Vaikka siis bilettämisen aikana tarkkaavaisuus hervahtaisi, pitkäkyntinen roisto ei hyödy tästä pussukasta.


Bilehile-tilkkupussukan jäykistää kerros muinaisista olohousuistani leikattua jerseytä sekä musta tikkausvanu. Kuvauksia varten sulloin sinne tyhjän muovikassin ja siksipä Bilehile näyttää mukavan muhkealta. Muodoltaan, ei kooltaan tietenkään!


Bilehile-pussukka kun on melko pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 13,5 cm
  • Pohjan leveys noin 5,5 cm
  • Ompelin kantolenksun sentin tavallista lyhyemmästä kaitaleesta eli 6 cm x 42 cm. xkpl

Pussukassa on värikäs mutta tummasävyinen vuori ja oikein vetoketjullinen sisätasku. Bilettäessä yleensä tarvitsee vain pankkikortin, kotiavaimet ja korjaussarjallisen meikkejä sekä nykyään myös kännykän. Luottokortin ja kotiavaimet saa turvallisesti vetoketjun taakse.


Tästä keskeneräiskuvasta näkee sisätaskun sekä vuorikankaan (muistelen saaneeni tämän aidon Laura Ashley -kankaan tilkkuystävältäni Första Maj’lta).


Luulin muistavani sukkana, miten vetoketjullinen sisätasku oikein kätevästi ommellaan, mutta muistin väärin. Ompelin sen niin typerästi, etten viitsi siitä edes kertoa. Sain sen kuitenkin paikalleen. Menee varmaan täydestä, ellen mainitse mitään uudelle omistajalle.

(Mielenkiintoisesti sisätaskussa on erittäin tukeva ja leveä vetoketju, kun pussukan päällä taas on oikeinkin siro ketjumalli. Mutta kun varastoista käyttää sitä mitä on, ei voi valita täydellisesti.)

Bilehile-vetoketjupussukka halusi päästä kuvaan aidanseipäistä rakennetun aidan kanssa, ja toteutin sen toiveen.


Siinä se tuimana katselee. Älä tule luvatta ottamaan sisälleni sullottua muovikassia!

Saturday, 16 May 2015

valmiit nimilaput - ja keskeneräistä myös.

Sinnikkäästi puurtamalla sain ommelluksi pinon matkalaukun nimilappuja jäännöspalatilkuista.


Nimilappujen kangasosuuksien leikkaaminen on lastenleikkiä! Lisäksi se on erittäin hauskaa! On mukava etsiä lapun etupuolta varten tilkkuja, joissa on joku kiva juju ja taustapuolelle jujutilkkuun sointuva, vaatimattomampi kangaspala.


Valitsen taustapuolelle vaatimattomamman kankaan, sillä varsinainen nimilappuhan peittää siitä suurimman osan.

Vielä minä ompelen lapunkin, vaikka siihen liittyy pikkutarkkaa kääntämistä ja silittämistä myös, mutta voih, sitten seuraa työläs osuus. Täytyy etsiä sopivan joutilaita kankaita, joista leikata täysvinoa kaitaletta. Kankaiden täytyy sointua sekä juju- että taustapuolen kankaaseen ja sitten nuo lenksut pitää vielä ommella.


Yllättävän paljon keskittynyttä ajattelua vaatii vielä nimilapun viimeistelevä osuus eli reunatikkaus ja samalla kertaa kiinnittyvä muovitasku. Jujukangas eli paraatipuoli jää ommellessa alalangan puolelle, joten puolassa oleva lanka täytyy valita sopivasti. Mielellään niin, että voi ommella useamman lapun valmiiksi ilman alalangan vaihtamista. Ylälangan täytyy vastaavasti sointua taustakankaaseen.

Nimilappujen ompelun aikaisen ylä- ja alalankapähkäilyn jälkeen tuntui rennolta ommella taas pari tilkkupintaa. Kokeilin sittenkin, saisinko aikaan Tyttären epämääräisiin vaatimuksiin vastaavan bilelaukun (tai siis pussukan). Pelkät mustat kankaat tuntuivat ikäviltä, joten otin mukaan vähäsen väriä.


Kohta olin myös tikannut tilkkupinnat ja tasoittanut ne:


Löysin kivan keväänvihreän vetoketjun samalla kun etsin bilelaukkuun mustaa ketjua (turhaan etsin ja oli pakko valita punainen – ihan pakko). Koska sain juuri yhden vihertävän pussukan valmiiksi, keskityin käyttämään sitä keväisemmän vihreitä tilkkuja:


Eiköhän tämä tilkkupinta ole sentään tarpeeksi erilainen kuin Puutarhassa-tilkkupussukka?

Friday, 15 May 2015

kolme kysymystä Tilkkulehdestä 2/2015.

Miksi viherkasvi vie yli puolet TILKKUlehden kansikuvasta?


Oliko lehteni painatuksessa tapahtunut värivirhe, vai miksi suurin osa kuvista oli omituisen värisiä?


Miksi lehden parhaan (ja ainoa modernin) näköinen sivu on takakansi, joka on kansainvälisen tilkkutapahtuman mainos?


Thursday, 14 May 2015

vetoketjupussukka tilkuista.

Ompelin eilen valmiiksi melko vihreäsävyisen tilkkupussukan, johon olin kummallekin puolelle saanut tikatuksi krysanteemimaisen kukkasen. Helenan nimivinkkausta muunnellen annoin tälle nimen Puutarhassa. Olipa sopivaa, että otin pussukan valmistujaiskuvatkin puutarhassa.

Ensin pääsiäismäiseltä vaikuttava asetelma, pupuineen ja narsisseineen:


Sitten karummassa ympäristössä kuvattu otos, jossa tikkauskuvio näkyy oikein hyvin:


Puutarhassa-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 16,5 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm
  • Kantolenksun ompelin 6 cm x 43 cm kaitaleesta – jälleen Street-malliston pussukka.

Vetoketjun huolittelevat kangaspalat ovat mielestäni aavistuksen liian pitkät. Silmämääräisesti kun sovitan, välillä tulee täydellinen tulos, mutta välillä vähän liian nafti ja välillä näin tuhlaavainen. Ihan ookoo kuitenkin!


Tässä kuvassa taskukappalekin vilkkuu vähän näkyvissä:


Tykkäsin tosi paljon kangaspalasta, josta ompelin tähän taskun. Koska se ei kuvassa näy ollenkaan edukseen, tässä ompeluaikainen kuva, jossa tasku on tosi edukseen:


Puutarhameininkiä on siis sisätaskussa asti.


Tällä kertaa tilkkupintaa napakoittaa tikkausvanun lisäksi palat froteeta. Hyvä ja toimiva vaihtoehto tämäkin, mutta ommellessa frotee lähdettää itsestään valtavan määrän puhjua. Ehkä puhju vähenisi, jos siksakkaisin froteen reunat? Toisaalta siitä tulisi työhön yksi lisävaihe. Joutilaat froteepalat ovat lisäksi aika vähissä nyt, eikä collegejerseytäkään näy missään. Täytyy tehdä etsintöjä uusiin kangaslaareihin. Olen melko varma, että minulla on vielä collegekankaita ja muita sopivia välikankaita jossain.

Kuvasta näette, että puutarhassamme kukoistaa monenlaisia rikkakasveja:


Tykkäsin krysanteemikuviosta tosi paljon ja nyt mietin, että kokeilen kyllä vielä, saisinko koneen tikkaamaan sellaista kuviota lankoja katkomatta!


Luulisi sentään, että kaikilla herkuilla varustettu Quilting Edition -ompelukoneeni selviäisi kunnialla vapaasta konetikkauksesta. Se vain on mystistä puuhaa! Olen pärjäillyt vapaan konetikkauksen parissa mainiostikin lankoja katkomatta, mutta nyt on jokin asia sen verran vinossa, että en onnistu. Alalangan sopivuus verrattuna tikkauslankaan? Lankarullatapin asento? Itse lankarulla? Langankiristykset? (En haluaisi ruveta niitä virittelemään, koskapa ne ovat oikein kohdallaan kaikessa muussa ompelemisessa.) Joku muu, mikä?


Kissaa eivät ompelumietteeni paina. Se tykkää Pelkkää hyvää –tilkkupeitostamme (vaikka se on nyt viihtynyt erinomaisesti myös housulaatikossani, voih sentään).

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails