arvostelen kaksi ompeluaiheista kirjaa.

Sy sött av stuvbitar, Alice Butcher & Ginny Farquhar, Ica Bokförlag 2009.

128 sivua.


Kirjoittajat antavat vinkkejä juttuihin, joita voi ommella tilkuista. He ovat jaotelleet kirjan alueisiin "Kotiin," "Laukut ja pussukat," "Nyt juhlitaan," ja "Muistoja". Kirjassa on ohjeet esimerkiksi pehmokoiran, viirinauhan, esiliinojen ja repun ompelemiseen.

En tutkinut, millaisia ohjeet ovat, sillä en halua toteuttaa yhtään kirjan ideaa. Kuvat näyttävät nimittäin juuri ikävän vanhanaikaisilta. Minun on vaikea uskoa, että kuvat olisivat todella vain viitisen vuotta vanhat. Minulla on tätä vanhempia kirjoja, joiden kuvat näyttävät edelleen ajankohtaisilta, mutta tämä huokuu väsähtänyttä mennyttä aikaa. Ehkä kirjoittajat ovat luonnostaan vanhanaikaisen oloisia? Tai sitten kirja on oikeasti toteutettu toistakymmentä vuotta sitten, tai 1990-luvulla! ja kustantaja on suostunut toteuttamaan sen vasta nyttemmin?

Lisäksi minua harmittaa, että tilkkujutut on taas saatu näyttämään "kuka tahansa osaa väsätä tällaisen parissa minuutissa"-tyyppisiltä. Ei mitään hienoa, vaan läiskis ja räiskis palat siksakilla kiinni. Yksi läpällinen pussukka olisi muuten aika kiva, mutta siihenkään ei ole viitsitty tehdä päällitikkausta tai mitään tikkausta. Näin se näyttää vahingossa tai tahallaan vähän keskeneräiseksi jätetyltä väsäykseltä.


Lainasin kirjan kirjastosta. En ikinä ostaisi ja toivottavasti muistan, ettei kirjaa kannata tästedes enää edes avata.

Surrur make your own marimekko, Mari Savio & Kati Rapia, Werner Söderström Osakeyhtiö 2011.

125 sivua.


Kirjan ideana on esitellä Marimekon suunnittelijoita. Jokainen heistä on toteuttanut kangas- tai käsityöjuttuja ja näihin on ohjeet ja kaavat. Kuvat on kaiketi otettu aina suunnittelijoiden kotona.

Nyt on moderni ilme (tosin niin moderni, että ajan hammas syö kirjan pilalle tavallistakin nopeammin)! Kuvat ovat kivoja ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ei vaikuta siltä, että suunnittelijat olisivat erityisesti keinosisustaneet kotejaan kuvaustilanteita varten. Siinä mielessä kiva kirja. Hyvä myös sellaiselle, jota Marimekon suunnittelijat kiinnostavat.

Jos taas on etsimässä hauskoja ompeluideoita, niin suurin osa kirjan ideoista on vallan merkillisiä. Minä kun en halua tehdä mitään turhanpäiväistä (joo siis noin 37 vetoketjupussukkaahan ovat tosi hyödyllisiä kenelle vain), niin sellaiset projektit kuin esimerkiksi "bad hair day hat" (sydvestin ja mustakaavun risteytystyyppinen huppuvaate) tai "scare owl" (jättiläismäistä standaaria muistuttava, kirjava "kangasjuliste" kepin nenässä, näkyy kirjan kansikuvassa) eivät ihan nappaa. Tai takakannessa esitelty auton suojapeite (?).


Mutta hei, tässä riittää ihmeteltävää. Lainasin kirjan kirjastosta enkä todella ostaisi tätäkään. Voisin kyllä katsella uudelleen läpi.

Kommentit

Hannele sanoi…
(Kyseenalaisen) hauska kuulla, että jotakuta muutakin ärsyttävät hätäisesti kokoon kursitulta näyttävät tilkkutyöt :) Kiitos näistä arvosteluista, tietääpä varoa kirjahankintoja tehdessään.
Tilkku & Tilkku sanoi…
Olen samaa mieltä tuosta Marimekko-kirjasta, kiva katsella kerran ja unohtaa näkemänsä sen jälkeen.
Unknown sanoi…
Hyvä kun varoitit, enpä ole kumpaakaan avannutkaan. Eikä siis tarviikaan.
Marle sanoi…
Ekan kirjan kansi jo paljastaa, ettei anti ole nautinnollista. Toisen kirjan olen selannut läpi ja jos asuisin esim. Kairossa, jossa moni käyttää autollaan pyjamaa Saharasta leijuvan hienon hiekan vuoksi, tekisin tuon Marimekkokankaisen pyjaman autolleni. Olisi virkistävä näky siinä patjaraitakankaisten autojen välissä. En minä siitä muuta itselleni sopivaa löytänyt.
Tiinatei sanoi…
Katselin kerran junassa vieruskaverin olan yli kun hän selaili Marimekko-kirjaa, näytti hauskalle, sitten kävin kirjastossa selaamassa itse, jos vaikka ostaisin itselleni. Lopputulos sama kuin sinulla. Säästyi nekin rahat.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.