Saturday, 31 May 2014

katso heti Katsomosta!

Tilkkutyöt olivat kivasti esillä Maikkarin kymppäuutisten loppukevennyksessä 29.5.2014 – Soile edusti upeasti tilkkutyöharrastajia ja..!

! ! Sisäinen villapaita –tilkkupeittoni näkyi yksin kuvassa pitkässä laveerauksessa juontajan mainitessa, montako tilkkuharrastajaa Yhdysvalloissa on. ! ! Tilkkupeittoni on televisiotähti! ! !

Katso kevennys tästä uutislähetyksestä Maikkarin Katsomosta! Eikö olekin tilkkutyöharrastus hienosti edukseen?!

Pysähtyneempää kuvaa 


Leikkasin todellakin neliöitä mielenkiintoisia tilkkublokkeja varten. Olin unohtanut kaiken Syyringin helmikuisella kurssilla oppimani – onneksi olin tehnyt (aika säälittävät) muistiinpanot itselleni ”kaiken varalta”. Muistiinpanoista huolimatta ompelin ensin kolme kertaa väärin. Lopulta blokki oli valmis.


Vastikään ompelemani blokki on tuo oikeanpuoleinen.

Ompeluaiheiseen tilkkupussukkaan löytyi kahvinkeittoaiheinen vuorikangas (kankaaseen on kirjoitettu tekstejä, jotka liittyvät kahviin) ja pääsin projektissa taas eteenpäin:


Nyt vetoketjun ja pussukka- sekä vuorikappaleiden kiinnityssauma pitää päällitikata. Joudun vaihtamaan ylälangan, joten työ jäi vaiheeseen.

Thursday, 29 May 2014

ompeluaihetta.

Yhdestä tilkkutyönäyttelyssä esillä olevasta tilkkupussukastani oltiin ostomielessä kiinnostuneita, joten innostuin tekemään samasta katseenvangitsijakankaasta toisen version. Tai siis aloitin toista versiota.

Tällä kertaa leikkasin ja sommittelin palaset vapaammin kuin viimeaikaisissa tilkkupussukoissa.


Valitsin tarkoituksella ompeluaiheiselle katseenvangitsijakankaalle eri kaverikankaat kuin aiemmin ompelemissani Kaavamaista- ja Seurapiirit-pussukoissa.

Tikkasin spiraalikuvioin:


Ja toiselle puolelle samoin:


Vähän lähempää:


Käytin vaihtuvaväristä, harmahtavan rusehtavaa ja kauniskiiltoista konetikkauslankaa. Spiraalin sisemmillä kierroksilla piston pituus oli lyhyempi kuin täällä ulompana. Minusta vähän pidempi tikkauspisto on kaunis.

Olen tänään pessyt maailman ihaninta pyykkiä eli tilkkukankaita! Leikkasin myös muutaman neliön, joista ehkä piankin ompelen samoja kiinnostavia blokkeja kuin olen kuvannut esimerkiksi tässä postauksessani.

Tuesday, 27 May 2014

valmis: Jee-jee-tilkkupussukka.

Minulla oli odottamassa kitarakangasta hyödyntävät, valmiiksi tikatut pussukkakappaleet ja kangastilkuilla jatkettu/päätelty vetoketju, mutta päädyin ompelemaan myöhemmin aloittamani Madison-tilkkupussukan valmiiksi ensin.

Nyt oli toisen pussukan vuoro. Tällainen tuli tilkkupussukasta, jolle annoin nimen ”Jee-jee”.


Pyrkimykseni oli saada ommelluksi miehisempi kanto- tai säilytysratkaisu. Jopa vuorikappaleeseen valikoitui miestenvaatehtimon kuvamateriaalia:


Kuvasta näkee selvästi myös, että pussukkakappaleet levenevät alaspäin, ja kulmista leikkaan palat pois, jotta saan ommelluksi pussukalle pohjan.

Toinen puoli Jee-jee-kantoratkaisusta tms on vielä jotenkin kukallisempi kuin toinen:


Huokaus! Ei tästä kovin miehinen nyt tullut.


Nallekin kurkistelee sivusauman tietämillä. No, vuorikappaleessa on sentään tekijän merkki:


Hupsis, mutta pohjan tietämillä onkin aivan selviä kukkakuvioita:


Kantolenksu on pitkä, eli kyseessä on Street-malliston pussukka.

Valitsin tähän tummanruskean vetoketjun – erittäin miehekkään oloisen – ja ompelin vetoketjun jatkeeksi kangastilkut.


Tässä vielä vähän lähempi näkymä toiseen vetoketjun päättävistä kangastilkuista:


Mikäs sen sopivampaa kuin kuvata miehekäs Jee-jee-tilkkupussukka lemmikinkukkien lomassa!

Pussukasta tuli mitoiltaan seuraavanlainen:
  • Leveys ylhäältä noin 29 cm 
  • Korkeus noin 20,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 9 cm 
  • Kantolenksun pituus noin 38 cm 
  • Vetoketju oli alun perin 25-senttinen. 
 

Tilkkupinnan alla on flanellitilkku, jonka alla on puuvilla-polyestervanua. Pussukka on melko jäpäkkä, mutta Madison-pussukasta tuli aavistuksen jäpäkämpi. Collegejersey onkin mielestäni paras valinta tämän kokoisen pussukan jäykisteeksi. Valitsin tähän flanellin, koska sopivaa collegejerseypalaa ei sattunut löytymään varastoista.

Sunday, 25 May 2014

valmis keväinen pussukka.

Ellei vihreä-musta tilkkupussukkani muuten ole täysin keväinen, sireenit tekevät ainakin valmistujaiskuvasta keväisen! Tässä vihreä puoli Madison-tilkkupussukasta:


Musta-harmaa puoli Madison-tilkkupussukasta näyttää tällaiselta:


Suosin suomenkielisiä nimiä, mutta tälle suvaitsin englannilta kalskahtavan nimen. Syy: katseenvangitsijakankaan hahmot tuovat mieleen Mad Men –televisiosarjan, joka kertoo Madison Avenuen mainostoimistoelämästä silloin joskus.

Valmis pussukka on kiitettävän suorareunainen, vaikka ompelin siihen kunnollisen pohjan. Pääsin hyvään tulokseen, kun muistin ommella tarpeeksi leveän tilkkupinnan, jotta pussukkakappaleihin jää varaa leventää niitä vetoketjun leveydestä pohjaa kohti.

Varmemmaksi vakuudeksi keväisyydestä kuvasin Madison-tilkkupussukan myös riippumassa kukkivan omenapuun oksasta, näin:


Ja vihreä puoli edellä, näin:


Tilkkupussukan vuori on myös tilkkutyötä. Kerroin tässä postauksessani koonneeni vuorikappaleet leveähköistä jäännöskaitaleista tilkkulasagnetekniikalla.

Tilkunviilaaja-kangasmerkki on taas paikallaan vuorikappaleen yläreunassa, jotta se pilkistää silmään, kun pussukan avaa.


Madison-pussukan pohja näyttää tällaiselta:


Kuten kuvasta näkyy, pohja on ihan reilun leveä, jotta pussukalle tulee muoto. Ellei ompele tällaista pohjaa, pussukka jää lituskaksi.

Oikealla sivulla näkyy hieman kantolenksuakin – ompelin tähän jälleen pitkähkön lenksun, jotta saisin lisäystä Street-mallistooni.

Pussukka on mitoiltaan seuraavanlainen:
  • Leveys ylhäältä noin 32 cm
  • Korkeus noin 22 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm
  • Kantolenksun pituus noin 38 cm
  • Pussukassa on 25-senttinen vetoketju, jonka päihin ompelin aika pitkältä vaikuttaneet jatkopalat. 


Sivusaumat syövät jatkopaloista yllättävän pitkän pätkän, eikä pussukka mielestäni näytä oudolta pitkähköine jatkoineen.

Ompelin tilkkupinnan jäännöspaloista kaitaleita yhdistämällä. Tikkasin tilkkupinnan kiinni collegejerseypalaan, jonka alapuolella vielä puuvilla-polyestervanupala (jäänyt yli, kun Töölön tilkkupajassa tikattiin joku tilkkupeitoistani). Musta-harmaalla puolella käytin mustaa collegejerseytä – käytöstä poistamistani collegehousuista leikatun palan. Vaaleammalla, vihreäsävyisellä puolella käytin Eurokankaan palalaarista hiljattain löytämääni vaaleaa, pienikuvioista collegejerseytä.

Pussukassa on uutta materiaalia siis pinnan jäykisteenä käyttämäni collegejerseypala, Mad Men –sarjan mieleen tuova katseenvangitsijakangas tilkkupinnoissa sekä 25-senttinen vetoketju. Niin, ja Tilkunviilaaja-kangasmerkki. Muut materiaalit ovat toisista töistä yli jääneitä paloja tai muuten uusiokäytössä olevaa tekstiiliä.

Saturday, 24 May 2014

tilkkupussukan vuori ja vetoketju.

Vihreäsävyinen ja toisaalta musta-harmaasävyinen tilkkupinta on nyt kumpikin tikattu ja tasoitin ne pussukka-aihion muotoisiksi. Valitsin tähän mustan vetoketjun, johon ompelin melko pitkät kangasjatkeet kumpaankin päähän.


Tälläkin kertaa olin malttanut tehdä kunnolla leveät tilkkupinnat, joten saatoin kaventaa kappaleet ylöspäin.


Kappaleet jäivät toviksi tähän tilaan, kun en viitsinyt ruveta heti miettimään vuorikappaleita.

No seuraavana päivänä tein niin kuin yleensä – katselin ympärilleni ompelutilassa makkarissa ja etsin katseella vuorikappaleeksi sopivia kankaita. Yleensä huoneessa on siellä täällä tilkkuja ja kaikenlaista, ja niin nytkin.

Löysin geometriskuvioisen tilkkupeiton taustakappaleesta kavennettua reunaa. (Ai kauheaa, minullahan on ollut tilkkupeitto tasoitusta ja kanttausta vailla valmis tammikuusta asti, ja nyt on jo toukokuu!) Tasoitin soiron toisen reunan leikkurilla, taitoin kahtia ja ompelin pitkälle sivulle sauman. Leikkasin taitteen auki, avasin kappaleen ja taitoin ja ompelin vielä toisen kerran.

Vähän kun vielä levensin pientä tilkkulasagneani toisesta reunasta ja pidensin toisesta, minulla oli sopivan kokoinen pala kahteen pussukan vuorikappaleeseen:


Hyvin riitti:


Aika lailla nopeampaa olisi ollut leikata vuorikappaleet isommasta kangaspalasta, mutta pääsin kokeilemaan tilkkulasagnetekniikkaa ja sain merkilliset, pitkät kangassoirot hyötykäyttöön.

Ompelin toisen puolen vetoketjustakin jo valmiiksi.


Kumpikin vuorikappale näkyikin aika hyvin tuossa kuvassa.

Vielä yksi kuva puoliksi ommellusta vetoketjusta:


Niin se pussukka hiljalleen valmistuu. Toivottavasti muistan ommella sivu- tai kantolenksun ajoissa, etten taas kiirehdi ja ompele sivusaumoja unohtaen koko lenksuasian. Aika monta kertaa on käynyt niin!

Löysin peiton ylijäämäreunojen joukosta myös hyvin pitkän, hyvin kapean kaitaleen ja ompelin sen saman tien tilkkulasagnetekniikalla leveämmäksi.


Pöhköhköä puuhaa! Mutta syntyi melkein samalla kuin vuorikappalekin ja ajattelin, että ehkä tästä saa johonkin tilkkupussukkaan pari palaa. Minun pitäisi ommella Ei pöllömpi –tilkkupussukan katseenvangitsijakankaan ympärille toinen tilkkupussukka, ja tällainenkin vihreä pala voisi sointua siihen mukaan.

Thursday, 22 May 2014

on ne ihania!

Näin tänään sattumalta televisio-ohjelmasta, että illalla tulisi Downton Abbey –sarjan jouluinen jakso. Joulu tuntuu olevan kaukana, kun ihmiset ennenkin helteestä unelmoivat, mutta Downton Abbey oli ajankohtainen. Siksakkasin nimittäin eilen kaksi kangaspalaa, jotta voin pyöräyttää ne pesukoneessa:


Ostin Imatran Tilkkupäivillä Tilkkutarhan osastolta kahta Downton Abbey –nimikkokangasta. En ehkä heti ajattelisi näitä samaan työhön, mutta ihania ovat kumpikin! Ostaisin varmaan koko sarjan ja kolme metriä kaikkia, jos varat riittäisivät. Ja säilytystilat.

Toinen ihana – tämä tuli mieleen ihanuudesta – on vaaleanpuna-vaaleansininen kangasnyytti tässä näin:


Yllätys, yllätys! Tämäpä ei ollutkaan ihan näin kaksiväristä kangasta, vaan värikkäämpää:


Toinen nimeni on ”Värikäs,” joten nyytin sisältä paljastunut monivärinen kukkakimppu on mielestäni ihana ja kangas kaikkiaan on ihanampaa kuin ensin luulinkaan!

Kuvissani kaikkein ihanin on kuitenkin meidän Kissa:


Se ulkoili pitkähkön tovin ja tuli sitten sisälle Villit kuviot –tilkkupeiton päälle lepäämään. (Siis sängylle – Villit kuviot on meillä päiväpeittona.) Se lepäsikin todella tarmokkaasti, kuten kuvasta ehkä näkee.

Tuesday, 20 May 2014

melkein ja vähän tikattua.

Vihreäsävyiseen tilkkupintaan valitsin vaalean sammalenvihreän, kauniskiiltoisen tikkauslangan. Katseenvangitsijakangas on enimmäkseen musta-harmaa (tai näin ajattelen), joten siihen valitsin hyvin vaaleanharmaan tikkauslangan. Vihreä puoli (tai no, vihreä ja vihreä!) tulevasta pussukasta on melkein tikattu:


Vaihdoin koneeseen vaaleanharmaan langan ja tikkasin sillä saman tien myös toisen pussukkapinnan katseenvangitsijakaistaleen ja kun ajattelin tarkemmin, päätin langan sopivan myös musta-valkosävyisen tilkkupinnan tikkaamiseen.


Tuttua ja turvallista suoraa tikkausta. Ei tarvitse keksiä tuon luovempaa eikä pelätä, että tikkaisin tilkkupinnan kivasta rumaksi.

Jos haluan luovaa tikkausta ja isolle tilkkupinnalle, olen heti yhteydessä Töölön tilkkupajan Soileen. Paja juhli sunnuntaina 2-vuotissynttäreitä ja minäkin sain käydä kutsuilla ja maistaa upeaa, tikatun näköistä kakkua.


Voiko kakunkin tikata? Ilmeisesti voi. Minulta jäisi tikkaaminen tästäkin, kun en tahdo edes ompelutöihini keksiä kuvioita. Hienoa, että tilkkuystäväni Mari keksi ja toteutti kakun ja siihen kauniit tilkkumaiset koristeet!

Sunday, 18 May 2014

seuraava keskeneräinen.

No niin, musta-valko-harmaat sekä toisaalta vihreäsävyiset jäännöspalat on selailtu, poimittu, ommeltu, leikattu ja sommiteltu. Katseenvangitsijakankaana oli ainakin minua Mad Men –televisiosarjasta muistuttava ihmishahmokuvioinen kangas. Kohdistin toisen tilkkupinnan keskeiseen kohtaan varjokuvan ja sovitin sen mukaan muun tilkkupinnan värityksen:


Tai värittömyyden. Tällä puolella saattaa näkyä myös punapukuista naishahmoa, mutta suurin osa hänestä jää kyllä pussukan pohjan puolelle.

Toisessa katseenvangitsijakangassuikaleessa seisoskeli sopivasti vihreäpukuinen nainen, joten ompelin kaitale-kaitaleita vihreäsävyisistä kankaista. Niistä ei ensin tullut tarpeeksi leveä:


Tekaisin vielä yhden kapean kaitale-kaitaleen lisää ja jo riitti leveys:


Pääsen tikkaamaan tätä pintaa ja vetoketju pitää myös valita. Minulla on mustia ja kirkkaanvihreitä vetskareita, mutta myös punainen saattaisi sopia. Tätä jään miettimään.

Ei pöllömpi –vetoketjupussukkani sai kodin Tuunaus, tilkku ja tyyny -blogin pitäjän luota. Millä Hieno tar mahtaa täyttää uuden pussukkansa? Tapasin hänet perjantaina ja kävimme yhdessä Helsingin tilkkukilta Syyringin näyttelyssä Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa. Tutustuimme näyttelytöihin kauan ja hartaasti. Hieno näyttely! Siihen todella kannattaa tutustua!

Saturday, 17 May 2014

pussukka odottaa ompelua.

Varmaan teitä välillä kyllästyttää, kun kerron erikseen joka ainoan ompeluvaiheen projekteistani! No, voitte aina äänestää hiirellänne ja klikata muualle. Kerron siis seuraavasta vaiheesta miehekkään kantokonseptin (kantokonsepti-sanaa käytän, koska pussukan on vaikea kuulostaa miehekkäältä) ompelemisessa.

Tikkasin tilkkupinnat suorin ompelein – vaaleanruskean kellertävällä ja toisaalta harmahtavan vaalealla langalla – ja tasoitin ne pussukan muotoisiksi:


Tällä kertaa olin malttanut tehdä kappaleista kunnolla leveät, ja sain viistetyksi sivut ilman, että vetoketjun kangaspäät lyhenevät liikaa.


Hyvin on mittaa vetoketjun kangaspäällä suhteessa pussukkakappaleen yläreunaan.

Kuvassa näkyy ehkä vähän tikkauslankojen väriäkin. Olette varmaan kanssani yhtä mieltä siitä, että vaalea lanka tummemmalla pohjalla näyttää erittäin hyvältä.

Jätän kappaleet toistaiseksi odottamaan ja teen seuraavan pussukan tilkkupinnan valmiiksi. Tekee taas mieli käsitellä jäännöspaloja: tällä kertaa otan esiin taas musta-harmaat ja niille kaveriksi sammalensävyvoittoiset vihreät palat.

Minulta on pyydetty myös Ei pöllömpi –tilkkupussukkaa muistuttavaa uutta vetoketjupussukkaa. Ei sillä, että pystyisinkään tekemään tismalleen samanlaisen! Varsinkin jäännöspaloista ommellut ovat takuulla uniikkeja luomuksia.

Ompelin pitkän aikaa sitten harjoitusmielessä kaksi plus-kuvioista tilkkublokkia ja nyt tekisi mieli katsoa, saisinko kehityksi kokoon tilkkupeiton. Taas vaihteeksi tilkkupeitto..?

Friday, 16 May 2014

miehisempi tilkkupinta.

Siiryin mukavuusalueeltani eli söpöysakselilta miehisempien värien ja kuosien pariin ja tein kaikkeni, ettei tilkkupinnasta tällä kertaa olisi tullut tyttömäinen. Katseenvangitsijakankaana minulla oli vihertävän ruskehtavapohjainen, kitarakuvioinen kangas.


Tilkkupinnasta tuli miehisempi kuin luomukseni yleensä ovat, mutta onhan siinä kukkia ja nalleja edelleen. Ruskeaa, vihertävää ja harmaata siinä on tosin paljon enemmän kuin yleensä tilkkupinnoissani.

Ompelen tilkkupinnasta pussukan, joka kenties sopii myös miehen käyttöön, mutta ei tälläkään designilla näköjään vielä miehekkyyttä pönkitetä. Ehkä myös ”pussukka” sanana on sellainen, ettei ensimmäiseksi tule mieleen ainakaan raavas mies.

Taidankin ommella tästä tilkkupinnasta kantokonseptin parranajovälineille.

Thursday, 15 May 2014

valmis tilkkupeitto solmiokankaista.

Ompelin Lions Club Helsinki Kampin leijonien lahjoittamista solmioista tilkkupeiton, joka sai nimekseen ”Kalaasit”. 


Kalaasit-nimeä ehdotti Töölön tilkkupajan Soile, ja nimi sopii peitolle erinomaisesti, sillä se arvotaan Ruoholahden Kalaasit –tapahtumassa Helsingin Ruoholahden torilla lauantaina 17.5.2014. Peittoarpajaisista saadut tulot menevät uuden lastensairaalan hyväksi. Töölön tilkkupaja lahjoitti ja toteutti peittoon tikkaukset.

Soilen upeat tikkaukset näkyvät selvemmin peiton taustapuolella:


Ompelin taustapuolelle muutamia solmioista irrottamiani valmistajamerkkejä. Harmi, etteivät ne erotu kuvassa!


Peitto on kooltaan noin 140cm x 190cm.


Suurin osa kankaista on silkkiä ja polyesteriä – vain punainen ja mustanpuhuva kehys on ommeltu tilkkutyöpuuvilloista – joten tilkkupinnassa onkin upea kiilto. Peitto on mukavan pehmeän tuntuinen ja taipuisa.


Kanttasin peiton tilkkutyöpuuvillasta leikkaamallani vinokaitaleella. Kanttauksessa on pieni pätkä myös kirkasta punaista kaitaletta. Lisäsin mausteeksi.

Ohoh, tämä Kalaasit-tilkkupeittohan valmistui etuajassa! Pistelin siihen viimeiset pistot keskiviikkoiltana ja se kuitenkin arvotaan vasta lauantaina.

Wednesday, 14 May 2014

silkkinen kiilto.

Lahjoitussolmioista ompelemani tilkkupeiton silkkinen kiilto on entistäkin enemmän edukseen nyt, kun Töölön tilkkupajan Soile tikkasi sen:


Ompelin tilkkupeiton voitoksi arpajaisiin, joilla Lions Club Kamppi voi kerätä varoja uuden lastensairaalan hyväksi. Töölön tilkkupaja lahjoitti peittoon tikkaustyön.

Peitto arvotaan Helsingin Ruoholahden torilla ensi lauantaina 17.5.2014, Ruoholahden Kalaasit –tapahtumassa.


Tilkkupeitto on siis ommeltu klubilaisten Leijonien minulle toimittamista solmioista. He lähtivätkin täydellä innolla hankkeeseen ja sain solmioita parin, kolmen muovikassillisen verran. Peittoon sain käytetyksi vain osan kaikista saamistani solmioista, joten ehkä toteutan jonain päivänä toisenkin/kolmannen/neljännen peiton heille!

Purin ja pesin kaikki solmiot ennen kuin ompelin ne tilkkupinnaksi. Peitosta tulee kooltaan noin 140 cm x 190 cm. Tasoitin sen eilen (ja käytin apuna syntymäpäivälahjaksi saamaani lasersuorakulmaa) ja minun täytyy vielä kantata peitto.

Ompelen peiton taustapuolelle vielä muutamia solmioista leikkaamiani design-merkkejä. Peitossa on mukana esimerkiksi Yves Saint Laurentin, Pierre Cardinin ja Bossin solmiokangasta.

Pari päivää aikaa tapahtumaan. Eihän tämä valmistu viime tingassa, eihän?!

Tuesday, 13 May 2014

aivan parhaat lahjat.

Vietin eilen merkkipäivää ja olen sillä tavalla onnekas, että läheiseni tapaavat muistaa minua lahjoilla. Seuraavat lahjat olivat aivan parhaat!

Kaksi eri ystävää oli tehnyt aina varman valinnan:


Aah, hei mahtavaa! Pinkka kankaita x 2 !!! Ja yksi bonuskangaspala. En ole raaskinut tehdä näille vielä mitään, vaan pidän nippuja näkyvillä ja vähän väliä otan käteen ja silitän. Ihanat!

Mies oli löytänyt teknisen laitteen, jollaista olin kauan aikaa sitten kertonut tarvitsevani:


Sain lattialla vaakatasossa toimivan lasersuorakulman, jonka avulla tilkkupeiton tasoittaminen käy kuin tanssi! Puhuin tästä Miehelle ensimmäisen kerran ehkä 2-3 vuotta sitten joulun alla. Silloin olin nähnyt laservaa’an, joka ampui seinälle vaaterissa olevan laserviivan. Sanoin, että lattialle ammuttava laserviiva olisi aivan mahtava ja käytännöllinen kuin mikä! Toivomaani laitetta ei ollut silloin olemassakaan, mutta nyt Mies oli löytänyt sellaisen!

Minulla sattui olemaan parikin tilkkupeittoa siinä vaiheessa, että heti pääsin kokeilemaan, toimisiko laserviiva ajattelemallani tavalla. Hyvin toimi!

Kuvasta näkee, että suora kulma on näkyvä, ja kun leikkelin laserviivojen avulla piirtämieni merkkiviivojen mukaisesti, peitto tasoittui oikein mallikkaaksi. Taitoin peiton kahtia ja vertasin ylä- ja alareunaa.


Yhtä leveät olivat ja kaikki kulmat näyttivät perin suorilta. Ihan mahtava laite!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails