Tuesday, 25 February 2014

tämä ei ole mainos.

Vaikka muovikasseissa on kauppaketjun logo, en mainosta heidän tuotteitaan tai myymälöitään.


Kahdesta kassistani purkautui ulos tällainen röykkiö:


Sain lahjoitussolmioita, joista valmistan Töölön Tilkkupajan Soilen esimerkin mukaisesti tilkkupeiton. Kasassa on varmasti ainakin neljä kertaa se määrä solmioita kuin tarvitsisin yhteen peittoon, mutta sittenpähän pääsen vapaasti sommittelemaan.

Solmioiden kuosivalikoima on vinkeä. Toiset ovat perusraidallisia, toiset tavallisen värisiä ja toiset...


Toisissa on kirahvi- ja norsukuvioita. Jotkut ovat sinisävyisiä ja salmiakkiruudullisia.


Ja joissain on sanoinkuvaamattomia kuvioita.

Puran kaikki nämä ihanuudet ensin, poistan välivatiinit, avaan teräviksi ommellut päät ja pesen sekä silitän nämä märkinä. Ripustan miltei kuivaksi silitetyt solmiot kuivumaan ja kun ne ovat täysin kuivat, siirrän ne solmiokassiin.


Seuraavassa vaiheessa leikkaan nämä vaihtelevan levyisiksi mutta toivoakseni suorahkoiksi kaitaleiksi, paitsi solmiot, joista saan hirsimökkiblokkeihini keskipalat. Ne - esimerkiksi juuri norsu- ja kirahvikuvioinen solmio - päätyvät paloiksi, eivät kaitaleiksi.

Tästä lisää myöhemmin. Olen aika täpinöissä uudesta projektistani! Olen saanut solmiot lahjoituksena projektiini ja lahjoitan valmiin tilkkupeiton heille takaisin varainhankintaa varten. Toivottavasti peitton tienaa heille sievoisen summan!

Monday, 24 February 2014

työvoitto. treffit?

Värikkään, jäännöspalatilkkuneliöistä ompelemani tilkkupinnan taustakappale on nyt valmis. Sen valmistaminen olikin työlästä! Vaikka löysin isoja, teemaan sopivia jäännöspalablokkeja, niiden käyttäminen taustakappaleessa vaati monenlaista pohdintaa ja monta työvaihetta.


Tässä olin ommellut punaisiin, pitkulaisiin palasiin tummat väli- ja reunakaitaleet. Lisäksi olin ommellut palan reunoihin vaaleanpunaiset palat.

Tein samanlaiset kehystykset ja laajennukset myös kahdelle muulle blokkipalalle ja sen jälkeen ompelin palat allekkain yhteen ja niiden ylä- ja alapuolelle vielä isot palat, jotta taustakappale olisi tarpeeksi pitkä.


Ompelukoneellani oli koko viikonlopun suunnilleen tämän näköistä:


Eli kivojen, pienehköjen tilkkupalojen sijaan minulla oli valtava röykkiö kangasta koneen äärellä. Hiki tuli moneen kertaan! Ei uskoisi, että tilkkutöiden tekeminen on välillä näin fyysistä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin:


Tilkkupinta ja taustakappale taiteltuina, valmiit vietäviksi Töölön Tilkkupajaan Soilen tikattaviksi. Kuvassa nämä näyttävät oikein harmonisilta, mutta todellisuudessa taustakappaleen siniset ja punaiset lisäpalat ovat vähän kummallisia ja värivalinta tuo mieleen ehkä ysärin. Ei mikään loistotyylikkyys tällä kertaa!

Ompelin kyllä pieniäkin paloja muutamaan otteeseen. Ei jaksa pelkkiä isoja kappaleita koko ajan!


Tulossa pinkkiin pussukkaan toinen puoli. Raaskin käyttää tähän aika monta kivaa, kallisarvoiselta tuntuvaa kangasta.

Tapaisimmeko?


Ilmoittautukaa kommentein tai sähköpostein, rakkaat lukijani, jos olette menossa Imatran Tilkkujen vuoksi –tapahtumaan! Minä olen menossa sinne ja hengailen varmaan Töölön Tilkkupajan esittelypöydän laitamilla. Voisimme tehdä sinne vaikka tärskyt! Olisi kiva nähdä teitä oikeassakin elämässä.

Friday, 21 February 2014

viisi saumaa.

Mustanpuhuvalla ja harmaalla kankaalla reunustamani tilkkupinnat saivat täydennystä vaaleanpunaisesta ja keskisinisestä kankaasta, näin:


Tulossa on siis taustakappale tilkkutyöhön, jonka kokosin jäännöspaloista ompelemistani blokeista.

Viisi saumaa –otsikko viittaa siihen, että ompelin eilen viisi saumaa ja tässä on niiden saumojen ompelun jälkeinen tilanne.

Soile kirjoitti Töölön Tilkkupaja –blogissaan varoittavaan sävyyn taustakappaleiden kokoamisesta enkä voi välttyä ajatukselta, että hän osoitti sanansa lähinnä minulle… Uskon kyllä, että pinta olisi tasainen ja yhdenmukaisesti venyvä/joustava, jos malttaisin leikata taustakappaleet yhdestä kankaasta! En vain malta! Tähänkin oli pakko saada mukaan aiempia tilkkupintoja, vaikka minulla olisi kaapissa ollut melko hyvin sopiva yhtenäinen kankaanpala, josta olisin voinut suoraan leikata taustakappaleen.

Tuesday, 18 February 2014

taustakappaletta.

Yhdistin kolme löytöblokkiani/-tilkkupintaani pystyasentoon ja ompelin kahden muun blokin/tilkkupinnan ympärille kerrokset harmaata ja mustaa kaitaletta.

 
Pystyasennossa yhdistettyjen blokkien/tilkkupintojen toiseen reunaan tulee vielä mustaa kaitaletta.


Nyt pitäisi keksiä, mitä kangasta ompelen näiden palojen ympärille. Siis mikä sopisi kuvioiltaan ja tyyliltään tähän ja mitä voisi olla riittävä määrä. Musta ja harmaa kangas ovat huvenneet, vaikka niitä alkuun tuntui olevan vaikka kuinka paljon. Menekki on vain ollut huimaa! Onneksi ostin silloin hullumaiselta tuntuneen määrän!

Saturday, 15 February 2014

värikäs tilkkupinta.

Uurastin tänään ainoastaan mustien ja harmaiden kaitaleiden sekä jäännöspalatilkuista ompelemieni pötköjen parissa ja sain nyt tilkkupinnan valmiiksi!

Alareunassa on vihertäviä tilkkuja ja niiden yläpuolella sinisiä.


Sinisten neliöiden jälkeen tulee violetteja, vaaleanpunaisia ja punaisia sekä oransseja neliöitä.


Pystyin juuri ja juuri kuvaamaan tilkkupinnan valoisaan aikaan – tosin täydensin päivänvaloa kattovalaisimella. Olisin mielelläni levittänyt pinnan sängylle kuvattavaksi, mutta en voinut. Ja niin kiire minulla oli, etten ehtinyt siirtää edes silitysraudan johtoa kuvan ulkopuolelle.

Ai miksikö en voinut levittää tilkkupintaani sängylle?


Sängyllä makasi joku tyytyväisenä (katso kuvan oikea yläkulma). Niinpä levitin pinnan vain Kissasta eteenpäin. Toinen tilkkupeitto näkyy kuvassa oikealta ja nurjalta ja häiritsee kokonaisvaikutelmaa, mutta ehkä tästä saa jotain käsitystä. Joka tapauksessa tilkkupinta on nyt valmis, jipii! Enää tarvitsee kehittää tähän taustakappale ja sitten on taas Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun asiaa.

Olen kauan sitten ommellut jäännöspaloista isohkoja yksisävyisiä tilkkupintoja. En ole niitä käyttänyt vielä mihinkään, ja nyt ajattelinkin ommella ne tämän peiton taustakappaleeseen mukaan. Minulla on tältä puolelta harmaata ja mustahtavaa kangasta vielä jäljellä ja niiden avulla varmaan saisin epämääräisen kokoiset tilkkupalat sovitetuksi toisiinsa nätisti.


Eikä tässä vielä kaikki 


Aah, kangasostoton tammikuu on kaukana takana (joo, kaukana kahden viikon päässä). Tänään oli Helsingin keskustan Eurokankaaseen oikein asiaa – kävin ostamassa ohuen ohutta tikkausvanua solmiopeittopalojen kokoamista varten – ja kuinka ollakaan, jäännöspalalaareista löytyi muutamia kiinnostavia paloja.


Vasemmanpuolimmainen on iso pala ja ostin sen nimenomaan jonkun tulevan peiton taustakankaaksi. Siitä seuraava vihreä saattaa sopia geometrisen tilkkupeiton reunakantiksi. Kirjainkankaat ovat aina kiinnostavia ja punainen on juuri sopivaa sävyä johonkin.

Neutraaleja sävyjäkin löysin:


Olisin halunnut tilkkuneliöille beigemmän taustan, en musta-harmaata, mutta minulla ei ollut beigejä kankaita kuin aivan pieniä paloja. Ajattelin pilkullisesta kankaasta, että ehkä siitä saan jonain päivänä tilkkuneliöille beigeä taustaa. (En kyllä ole varma, onko sitä tarpeeksi. Tai no, menekki tietysti riippuu peiton koosta.)

En ihan tarkkaan tiedä, miksi nuo muut kankaat päätyivät ostoskoriini, mutta eivätköhän neutraalit värit löydä paikkansa.

Friday, 14 February 2014

monenlaista meneillään.

Nyt on monta rautaa tulessa (kuulostipa jännittävältä). Teen sitä ja tätä ja tuota työtä vuorovedolla. Esimerkiksi epämääräinen jäännöspalatilkkupino on nyt muovautunut tilkkupinnaksi. Tällaiseksi:


Toinen tilkkupinta on vielä ompelematta. En ole päättänyt, tuleeko siihen vain pinkkejä paloja vai onko mukana enemmän kirkkaanpunaista tai oranssia. Tviit-tviit-pussukassa tykkäsin siitä, että toinen puoli oli vihertävä ja toinen selvästi sinertävä. Ehkä tykkäisin tässäkin, että puolet olisivat selvästi eri väriset.

Näin kaoottiselta näyttää jäännöspalaneliöistä syntyvä tilkkupinta:


Kuvassa on meneillään mustien tilkkujen tasoittaminen värineliöiden kanssa samalle tasalle. Seuraavaksi ompelen mustan kaitaleen kiinni tämän tilkkupötkön reunaan.

Tietenkin minulla on edelleen tekeillä hauskoja, monimutkaiselta näyttäviä mutta mielestäni helppoja tilkkublokkeja, joiden ompelumenetelmän opin viime lauantaina Helsinkin tilkkukilta Syyringin ompelukurssilla.

Ritva oli tuonut valmiita tilkkupeittoja kurssilaisten nähtäväksi, jotta tietäisimme, millaiseen tulokseen voi pyrkiä. En yrittänytkään kuvata koko peittoa!



Blokit ja peitot näyttävät edelleen houkuttelevilta! Palaan heti tilaisuuden tullen neliöiden ja kolmio-neliöiden pariin.

Ensin täytyy kuitenkin saada jäännöspalaneliöistä koottava ”mysteerityö” yhdeksi palaksi. Toivottavasti viikonloppuna on aikaa myös ommella!

Tuesday, 11 February 2014

todellinen mysteerityö.

En ole tarttunut mysteeritöihin tai –blokkeihin, mutta nyt käsissäni on todellinen mysteerityö! Ompelen välikaitaleita jäännöspalatilkuista ompelemiini neliöihin, ja nyt on vuorossa pitkän kaitaleenpätkän ompeleminen tilkkupötkön kummallekin puolelle.

Tietenkin minulle kävi niin, että hätäilin ja ompelin harmaan kaitaleen kahteen peräkkäiseen riviin kiinni, vaikka rivien väliin tulee vain yksi kaitale. Jouduin purkamaan koko pitkän sauman, jonka juuri olin huolellisesti ommellut.

Törmäsin mysteeriin ommellessani välikaitaletta oikein kiinni. Vaikka ensimmäisen tilkun saumat osuivat samaan kohtaan välikaitaletta:


Niin heti seuraavan pystysauman kohdalla olikin klappia:


Ensin ajattelin leikanneeni vahingossa väärän levyisiä pystykaitaleita, mutta vaikka kuinka monen mittauksen jälkeen totesin, että kaitaleet ja myös tilkkuneliöt olivat hyvin suurella tarkkuudella samanlaisia. Mittasin sieltä ja täältä ja joka puolella ja kappaleet olivat oikean kokoisia – palat eivät vain osuneet tasan.

Vaikeahan tätä on korjata, kun en tiedä, miten sen korjaisin. Nyt meni mysteerin ja maagisen puolelle.

Mitä tein? No jätin rivin toistaiseksi sikseen. Mietin vielä, tasoitanko jotain jostain (mutta mitä, sitä kun en tiedä) vai annanko olla.


Ompelen kaikki muut kaitaleet ja saumat ensin ja säästän ongelmarivin sauman viimeiseksi. Ehkä siinä taas osuvat saumat kohdalleen.

Ehkä saumat eivät osu kohdalleen, mutta huomaako sitä kokonaisuudessa?


Ehkäpä ei.

Silti – moinen merkillisyys askarruttaa kovin. Miten on mahdollista, että saman kokoiset palat ovatkin huomattavan eri kokoisia, kun olen ne ommellut.

Ainoa mieleeni tuleva selitys on, että pötkön uloin reuna venyi, kun jouduin purkamaan siitä sauman. Silloin vain reuna olisi väärän mittainen ja koko muu pala olisi (toivoakseni) oikean kokoinen.

Geometrinen tilkkupintani on tikattu, kuten olen kertonutkin. Tilkkupeittoaihio odottaa tasoittelua ja reunakanttausta. Siirsin sen taiteltuna sängylle, ja Kissan tutka havaitsi sen oitis. Vaikka olin taitellut peittoaihion aika pieneksi, Kissa mahtui sen päälle juuri sopivaisesti:


Kissa ajattelee ehkä näin: ”Aah, tässäpä on hyvä lepäillä. Tykkään tästä mustasta kankaasta, josta kissankarvat näkyvät hyvin ja ovat niin ollen parhaiten edukseen”.

Sunday, 9 February 2014

helppo vai monimutkainen tilkkublokki?

Eilen osallistuin Helsingin tilkkukilta Syyringin ompelukurssille tai –päivään. Jäsenemme Ritva oli lupautunut ohjaamaan meidät ompelemaan mielenkiintoisia tilkkublokkeja, jollaisista hän itse on koonnut monta upeaa peitettä.

Kaikilla oli kotitehtävää ennen kurssia. Meidän piti leikata 9” x 9” (noin 23cm x 23cm) neliöitä sekä vaaleista että tummista tai keskitummista kankaista. Ohjeelliseksi lukumääräksi annettiin 24 kpl kumpaakin. Kirjoitin ohjeen muistiin kaksi kertaa ja silti leikkasin kumpaakin 9 kpl. No, neliöt kyllä riittivät hyvin – en saanut edes yhdeksää valmistetuksi.

Suunnilleen näin monta blokkia ompelin:


Blokki on jännittävä, enkä varmaan rupeaisi ompelemaan tällaisia millään muulla tekniikalla kuin näin. Tuntuu mahdottomalta, että pystyisin suunnittelemaan saati tarkasti ompelemaan kolmio-nelöitä niin, että yhden ison reunoille sopisi tasan 2 + 3 pienempää kolmio-neliötä.

En ole ihan varma, onko tämä helppo vai monimutkainen tilkkublokki. Tavallaan helppo! Kangasneliöt asetetaan oikea puoli oikeaa vasten, piirretään kolme viivaa ja ommellaan viivojen mukaan saumanvaran päästä. Kapeaan soiroon merkkaillaan suorakulmaiset kolmiot, joiden sivu on 2,5 tuumaa. (Nyt oli pakko minunkin tarttua tuumamittaan.)


Neliöpaloista saa sitten leikatuksi kaksi isoa kolmio-neliötä ja kymmenen pientä kolmio-neliötä. Yhden ison ja viisi pientä kolmio-neliötä sopivasti ryhmittelemällä syntyy blokki, jota voi edelleen yhdistellä näin hauskaksi pinnaksi!


Värivalintani olivat aika psykedeeliset. Tai ehkä blokit näyttävät huutavan, koska vaaleat ovat niin peräti vaaleita. Tähänastinen blokkikokoelma ei siis ole kauniin harmonista nähnytkään, mutta ompelen lisää blokkeja ja teen parhaani pysytelläkseni sini-ruskeassa maailmassa. Lopputulos lienee, ellei kaunis ja ihana, niin ainakin mielenkiintoinen ja värikäs.

Leikkasin neliöitä ja huomasin tuottavani lisää jäännöspaloja. Jouduin nimittäin leikkaamaan neliöni varastokankaista, koska jäännöspalani ovat liian pieniä. Kovin monesta ei pysty leikkaamaan 23cm x 23cm neliöitä! Puhuttelin itseäni ja korostin jäännöspalojen käyttämisen järkevyyttä ja uusien jäännöspalojen synnyttämisen pöllöyttä.

Hyvä on, hyvä on:


Ehkä kokoan seuraavaksi puna-pinkin pussukan. HUOM! Jäännöspaloista!

Friday, 7 February 2014

ruskea vetoketjupussukka.

Ompelin vetoketjupussukan itselleni epäluonteenomaisen värisistä tilkuista eli erilaisista ruskeista kankaista. Innoittajakangas oli tilkkuystävä Eijan lahjoittama kiintoisa kissakangas.

Valmis ruskea vetoketjupussukka on nimeltään Kissankielet.


Kuvassa näkyy myös Kissan tassunjälki! Muuten kuvauspaikka tuntui hankalalta, joten siirryin pussukan kanssa hangelle. Tässä vetoketjupussukan toinen puoli:


Ompelin sivusaumaan pitkän lenksun, joten tämä pussukka on Street-mallistoa.


Vuori on sävy sävyyn tilkkupinnan kanssa. En tälläkään kertaa ommellut sisätaskua.

Pussukka on mitoiltaan seuraavanlainen:
  • Leveys ylhäältä noin 25cm 
  • Korkeus noin 20cm 
  • Pohjan leveys noin 10cm. 


Valitsin Kissankielet-pussukkaan ruskean 25-senttisen vetoketjun, jonka kumpaankin päähän ompelin kangaslipareen. Epäilin jo, että olisin tasoittanut tikatut tilkkupinnat vähän liian kapeiksi suhteessa vetoketjun kokonaisleveyteen lipareineen, mutta ei: päät jäivät sittenkin juuri sopivasti näkyviin:


Tilkkupinta on toteutettu jäännöspaloista – paitsi innoittajakangas, joka oli minulle lahjoitettu tilkku. Tilkkupinta on tikattu vaihtuvavärisellä kiillottomalla puuvillatikkauslangalla vanuun ja collegejerseypalaan.

Kissankielet-nimi johtui mieleen tietysti kissakangastilkusta ja suklaisesta väristä. Tilkun kissat näyttävät lisäksi jotenkin vieraskielisiltä.

Wednesday, 5 February 2014

näistä en niin tykkää.

Lukijoille lienee tullut selväksi, että tilkkuilu on ehdoton lempiharrastukseni. Kankaat ovat ihania ja mieluiten puuhastelisin niiden parissa aina. Tilkkuiluun liittyy kuitenkin muutama juttu, joihin en ole yhtä ihastunut. Toisaalta olen huomannut, että jokaisen vähemmän kivan jutun voi välttää tai siihen käytetyn ajan minimoida, jos käyttää kekseliäisyyttä tai muuttaa toimintatapojaan.

En siis niin tykkää...

 

...kangasmenekin laskemisesta


En koskaan haluaisi laskea tai mitenkään arvioida tarvitsemani kankaan menekkiä etukäteen. Ajatus herättää minussa täyden vastustuksen. Ymmärtäisin tämän hyvin, jos olisin lahjaton laskija, mutta pärjäsin kyllä aikoinani koulumatikassa, joten siitä ei voi olla kyse.

Kangasmenekkiä ei tarvitse arvioida juuri mitenkään, kun tekee kaikki työt blokki kerrallaan aina niistä kankaista, joita on käsillä. Tähän tilanteeseen tosin pääsee vasta kun on sinnikkäästi ostanut riittävästi kankaita varastoon.

(Tästä kyllä tykkään, mutta postaus on ankea ilman kuvaa.)
Tämän Keisarinna Ramandu –tilkkupeitonkin ompelin etukäteen menekkejä miettimättä, niistä kankaista joita löysin reseptillä ”punaista keskelle; sen ymärille vaaleampaa ja uloimmaksi tummaa”.


Ohut punainen kehyskaitale on monesta palasta koottu, kuten näkyy, ja mustissa kehyksissäkin on useampaa ”mustaa” kangasta.

...tarkkojen palojen leikkaamisesta ja ompelemisesta


Olenkohan koskaan tehnyt yhtään tilkkublokkia tarkkojen mittojen mukaan niin, että pyrin tarkasti tietyn kokoiseen lopputulokseen? Block-of-the-Month-palojen leikkaaminen ja ompeleminen ei olisi minua varten. Minkä levyisiin saumanvaroihin pitäisi tuollaisessa blokissa pyrkiä? ”Paininjalan levyinen” ei ole standardi mitta, mutta sillä mitalla operoin itse. Jos pitäisikin ommella naftisti paininjalan levyinen? Tai vähän leveämpi? Apua.

Jos toteutankin jonkun blokkimallin, käytän vain suunnilleen-mittoja ja selvitän muutamalla harjoitusblokilla tarkat mitat. Valmiit blokkini mieluiten tasoitan sopivan kokoisiksi. En ompele niin auringontarkasti, että voisin jättää tasoitusvaiheen väliin!

...toistosta


Tilkkutöiden viehätys perustuu nimenomaan toistoon. Yksinäinen tilkkublokki ei yleensä tee vaikutusta, mutta kun niitä ommellaan monta yhteen, voi syntyä upeita kuvioita ja pintoja. Luulisi, että tilkkutöitä rakastava viihtyisi myös toiston parissa, mutta ehei! En halua ensin leikata 1560 palaa ja niistä ommella 211 samanlaista tilkkublokkia! Yäk! Tietysti saisin ehkä tilkkupinnan kokoon paljon nykyistä nopeamiin, mutta silti. Yäk!

Onneksi voin yleensä ommella yhden blokin kerrallaan tai vielä parempaa, ommella kerrallaan pari kangasta yhteen. Silloin voin tehdä luovan ja inspiroituneen valinnan monta kertaa useammin kuin jos päättäisin neljä eri blokkikangasta ja sen jälkeen vain toistaisin tätä valintaani.

...tietyn lopputuloksen tavoittelemisesta


Toiset tilkkuajat suunnittelevat työnsä värejä myöten etukäteen esimerkiksi paperille piirtämällä ja sen jälkeen toteuttavat taiteellisen näkemyksensä tilkkujen avulla. Ei ole minua varten tämäkään! Ehkä haluan välttää epäonnistumisen tunnetta siinä tapauksessa, ettei lopputulos näyttäisikään samalta kuin piirustukseni.

Ompelen tilkkublokkeja, kunnes niitä vaikuttaa olevan tarpeeksi monta (tilkkulaukkuun riittää vähempi määrä kuin tilkkupeittoon) ja sen jälkeen katson, miten ne voi järjestää kauniiksi kokonaisuudeksi vai voiko. Jos kokonaisuudesta tuntuisi puuttuvan jotain – vaikkapa vaaleaa – saatan tehdä lisää blokkeja.

Lukijakysymys 


Tykkäätkö sinä aivan kaikesta tilkkuiluun liittyvästä vai onko sinullakin joitain puoli-inhokkeja juttuja, joita välttelet? Miten vältyt niiltä?

Monday, 3 February 2014

vain kaksi saumaa.

Ehdin sunnuntaina ommella pussukkaani vain kaksi saumaa. Kiinnitin ensin vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleiden väliin (yksi sauma) ja sen jälkeen tikkasin saumanvarat pussukan puolelle (toinen sauma).


Voi raukkaa, se ei nyt edisty!

Kuvassa näkyy, että pussukkapinta olisi voinut olla vielä hieman leveämpi, mutta ihan ok leveys tämäkin. Samaten kuvassa näkyy kiva pilkullinen ruskea kangas, jonka löysin vuoriksi. Vaaleat tikkaukset näyttävät paremmilta kuin kankaan väriä tummemmat. Ja vielä huomaan kvuasta, että ruudullinen kangas sopii suoriin tikkauksiin erinomaisesti, kun sen leikkaa täysvinoon.

Olipa tämä kuvarääpäleeni kuitenkin havainnollinen.

Unohdin edellisessä postauksessani mainita, että käytin tilkkupinnan päällitikkauksissa vaihtuvaväristä lankaa.


Lankani on vaihtuvaväristä ruskeaa ja kiillotonta lankaa. En muista, miksi ostin sitä. Ei jotenkin vaikuta langalta, jolle minulla olisi paljonkaan käyttöä! Joku ajatus minulla on täytynyt olla. Voi kun muistaisin!

Unohdin mainita toisenkin asian. Pidin koemielessä kangasostottoman tammikuun: katsoin, onnistuisiko minun elää kuukausi ilman, että ostaisin kangasta. No hah, onnistuin! Taidan kokeilla tänä vuonna toisenkin kangasostottoman kuukauden. Ehkä en ihan heti tämän perään kuitenkaan.

Saturday, 1 February 2014

tikattuja kerroksia.

Pari syyrinkiläistä tilkkuystävääni tiedusteli, millä jäpäköitän pussukoiden tilkkupinnat. Kerroin tikkaavani tilkkupinnan kiinni vanukerrokseen ja että useimmiten sen alla on collegejerseyn pala. Parissa viimeisessä olen käyttänyt entisistä koltsarihousuistani leikkaamiani paloja. Tätä he pitivät melko huvittavanakin.

Paksulta kuulostavat kerrokset ihmetyttivät, valmis pussukka kun ei ole erityisen muhkea. Ajattelin siis havainnollistaa tikkauksen litistävää vaikutusta.

Ruskeat tilkkupinnat ovat katselleet minua usean päivän ajan, valmiiksi hakaneuloitettuina ja anovina. En ole saanut tehdyksi niille mitään ennen kuin tänään. Aah, vihdoinkin pääsin tikkaamaan minua odottaneet pussukkapinnat.

Lähtötilanne. Tilkkupinta, jonka alapuolella keskipaksua tikkausvanua. Alin kerros – collegejerseytä – ei näy kuvassa.


Aloitan tikkaamisen tilkkupinnan keskivaiheilta ja etenen siitä kohti toista reunaa, joten noin puolet pinnasta tikattuani katkaisen langan ja siirryn takaisin noin keskelle. Siinä vaiheessa näkyy, miten litteältä tikattu puoli näyttää tikkaamattomaan puoleen verrattuna:


Otin tässä kohtaa kuvan myös pussukan nurjasta puolesta.


Näette, että olen piheillyt ja koonnut koltsarikangaskappaleen kolmesta palasta. Puskusaumojen päälle leveähköä siksakkia. Jos kappale jääkin hiukan aaltoilevaksi, se tasoittuu tikkauksen aikana.

Valmiiksi tikkaamani pussukkapinta on litteä, mutta jäpäkkä.


Nyt pääsen tasoittamaan pinnat siisteiksi, vetoketjuun sopiviksi ja pussukka-aihion muotoisiksi. Ehkä minulla on valmis pussukka kädessäni jo tänään! (Aina sopii toivoa.)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails