Friday, 31 January 2014

humalaisen kotimatka.

Mies nimesi hienon silmukoita ja lenksuja juoksuttavan tikkauskuvion humalaisen kotimatkaksi.


Soile Töölön Tilkkupajasta tikkasi geometrisen tilkkupintani hienolla longarm-koneellaan. Hän suositteli peittoon juuri tätä tikkausmallia. Kummallista, että listoilla sen nimi ei ollut mitään humalaisen kotimatkaan viittaavaakaan.


Soile suositteli myös tikkauslangan värin tilkkupinnan puolelle. Loistavan onnistunut kokonaisuus, lanka ja tikkauskuvio yhdessä tilkkupinnalla!

Jos haluat tehdä samanlaisia geometrisia tilkkublokkeja, ohje löytyy blogistani, täältä.

Peiton taustakankaassa on kahta eri vihreää. Taustapuolella tikkauslanka on myös vihreä. Tässä kuvassa humalaisen kotimatka erottuu vielä paremmin.


Eikö olekin hauskat kiemurat!?

Olen keksinyt peitolle jo nimen, ja nimeksi ei tosiaan ole tulossa humalaisen kotimatka. Sentään jokin raja huumoriin!

Tämä työni saattaa hyvinkin tulla näytteille Syyringin tilkkutyönäyttelyyn, joka pystytetään Helsingin Taide-Laaksoon toukokuussa.

Wednesday, 29 January 2014

välipaloja.

Erivärisistä jäännöstilkuista kokoamiani neliöitä on 8 x 9 kappaletta eli yhdeksän kahdeksanblokkista riviä. Olen ommellut välipalat nyt kahdeksaan riviin, joista tässä kolme viimeisintä:


Keltaisista, oransseista ja punaisista paloista olen nyt edennyt sinisen ja turkoosin kautta vihreään. Viimeinen rivi vielä!


Leikkasin sekä vaaleasta että tummasta kankaastani kuusi kaitaletta, jotka ompelin pitkiltä sivuilta yhteen ja leikkasin sen jälkeen välipaloiksi. Jouduin kuitenkin leikkaamaan vielä yhden kaitaleen, jotta minulla olisi tarpeeksi välipaloja. Aika hyvin arvasin menekin.

En ole vielä päättänyt, minkä levyiset kaitaleet ompelen rivien väliin. Täytyy hiukan laskeskella ensin, jotta peitosta ei tule jättiläismäisen pitkä suhteessa leveyteen.

Tänään pääsen hakemaan valmiin geometrisen tilkkupintani Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta! Jipii! Tuskin maltan odottaa, että näen sen tikattuna! (Mutta puoli-blaah, tämä merkitsee myös sitä, että ”pääsen” tasoittamaan peittoa ja leikkaamaan ja ompelemaan sille reunakanttia.)

Sunday, 26 January 2014

jännittävät välikaitaleet tilkkutyöhön.

Päätin ommella sateenkaaren värisistä jäännöspalatilkkupinnoistani tilkkupeiton niin, että neliöiden väliin tulee kaitaleet. En tällä kertaa käytäkään yksivärisiä kaitaleita, vaan kahta neutraalia, mutta eri tummuista kangasta.


Valmiina on vasta kaksi pötköä, joiden avulla idea ei täysin hahmotu. Kuvitelkaa, että näiden pötköjen välissä on tumma kaitale. Seuraavien välissä on vaalea kaitale. Valmiissa pinnassa värikkäiden tilkkujen ”alla” kulkee siis tummia ja vaaleita raitoja.

Ruskeat pussukkapinnat ovat valmiit tikattaviksi:


Ruskea on kauimpana mukavuusalueestani, joten ehdin näitä kootessani perin juurin kyllästyä ruskeisiin jäännöspaloihini! Niitä tuntui lopulta olevan aivan liian vähän erilaisia. Olin kuitenkin päättänyt käyttää vain jäännöspaloja, joten en leikannut mukaan yhtään uutta kangasta. Hyvä, minä!

Ruskeasävyiset jäännöspalat hupenivat tehokkaasti (no, niitä ei ollut alkujaankaan kovin paljon). Ensimmäinen kerta, että selvästi huomasi palojen vähentyneen.

Saturday, 25 January 2014

valmis vetoketjupussukka tilkuista.

Musta-valko-harmaa-tyyppinen vetoketjupussukka sai nimekseen Kissanpolkka.


Jos minulla olisi ollut rajaton valinnanvara, olisin ommellut pussukkaan mustan vetoketjun – ja olisin ollut NIIN väärässä. Punainen vetoketju on täykky.


Kissanpolkka-vetoketjupussukka ei kapene näin paljon alaspäin, vaan kuva liioittelee. Sen mitat ovat
  • Leveys ylhäältä noin 24cm 
  • Korkeus noin 20cm 
  • Pohjan leveys noin 10cm.
 

Kaapista löytyi mustaa, pallokuvioista kangasta vuoriksi. Miehen mielestä vuorikangas muistutti tähtitaivasta.


Huolittelin jälleen vetoketjujen päät kangaspaloilla, mutta pihistelin tilkkupinnan koon kanssa eivätkä kangaspäät jääneet näkyviin kuin aivan vähän. Enemmän olisivat voineet, ja nurkistakin olisi silloin tullut siistimmät.


Tästä lumisimmasta kuvasta voi hiukan erottaa, että osa tikkauksista on punaisia. Minulle kävi tikatessa myös niin, että kangasta kääntäessäni osuin vahingossa ompelukoneeni hipaisuikkunaan, ja tikki muuttui kesken kaiken lyhyemmäksi. Koko pituuden ommeltuani en voinut kuin hämmästellä, miten pöljä taas olin. Ihmettelin ommellessani, miksi etenin paljon aiempaa hitaammin, mutta ei vain lamppu syttynyt.

En purkanut ommelta. Olkoon siinä muistuttamassa pöljyydestäni!

Viimeinen kuva lumisilla rappusilla:


Tilkkupinnan alla on taas ohut tikkausvanu ja sen alla collegehousuista leikkaamani palat.

Palaan edellisen postauksen ”moitimme”-osioon. Valitin koneen huonontuvasta tikistä siinä vaiheessa, kun alalanka on vähissä. Syyllinen olinkin minä, ilmeisesti ei ompelukoneeni.

Postausta varten luin käyttöohjetta tarkasti ja näin siitä, miten alalangan loppumisvaiheessa pitäisi toimia. Seuraavalla kerralla en kuitannutkaan varoitusta koneen hipaisuikkunasta vaan jatkoin ompelemista. Kone tuotti sillä kerralla moitteetonta tikkiä. Aiemmin olin kuitannut viestin nähdyksi niin kuin tietokonemaailmassa on tapana, ja silloin lanka meni syherölle.

Perun siis moitteeni. Kiitän konettani hyvästä tikistä ja myös siitä, että se varoittaa alalangan olevan loppumassa.

Nyt meneillään 


Kuvia ei ole, mutta seuraavanlaista on tulossa:

  • Aloin koota jäännöspalatilkuista ompelemistani neliöistä tilkkupintaa. Neliöt saavat ympärilleen välikaitaleet, mutta eivät tavanomaisia yksivärisiä. Havittelen mielikuvaa, että neliöt kelluvat leveäraidallisen pinnan yläpuolella.

Thursday, 23 January 2014

puolet tikattu. ruusuja ja risuja.

Toinen musta-valko-harmaista tilkkupinnoista pääsi eilen tikkauspöydälle asti. Yksi kommentoija ehdotti punaisia tikkauksia, mutta ainakin aloitin mustilla. Voi olla, että puolet tikattuani lisään pari punaista tikkausriviä näiden jatkoksi.


Aloitan pienissäkin töissä tikkauksen keskeltä. Silloin on pienempi mahdollisuus, että tilkkupinnan alla olevat kerrokset kääntyilevät vinoon tikkauksen edetessä.

Musta tikkauslanka sopii tähän hyvin, mutta ei näytä sen kummemmalta kuin tavallinen ompelulanka. Ehkä tarkkaan katsoen huomaa kauniimman kiillon. En usko ostavani toista rullaa erikoislankaa mustana, vaan mustaa tikkausta tarvitessani käytän tavallista lankaa.


Tikkaan ompeleen ylhäältä alas, jätän neulan työhön ja teen 90 asteen käännöksen. Kolme pistoa (tähän valitsemani pituisia pistoja tietysti), pysähdys, jälleen 90 asteen käännös ja ommel takaisin alhaalta ylös. Paininjalan leveyden etäisyydellä edellisestä ompeleesta.


Lankaa ei tarvitse katkaista kuin ihan reunassa.

Kiitän uutta ompelukonettani 


Uusi ompelukoneeni Husqvarna Viking Sapphire 960Q tekee vielä niin, että se nostaa pysähtyessäni automaattisesti paininjalan ylös. Kun neula jää ala-asentoon, olen valmis kääntymään hallitusti.

Pysähdyn myös välillä kesken ompeleen ja suoristan tikattavat pinnat. Alemmat kerrokset hiipivät kummallisesti mutkalle, ellen pidä varaani, mutta suoristaminen estää ongelmat.

Moitin uutta ompelukonettani 


Koneeni käyttöohje ja esitekin hehkuttavat lankavahtia. Esite lupasi peräti, ”ettei alalanka enää koskaan lopu kesken ompelun”. Eihän sellainen oikeasti ole mahdollista – puolassa pitäisi silloin olla loputtomasti lankaa. Mutta koneen pitäisi toimia näin: ”Kun lanka on loppumassa puolasta, kone pysähtyy, ja näytölle tulee ponnahdusviesti. Voit jatkaa ompelua sulkematta ponnahdusikkunaa siihen saakka, kun lanka loppuu kokonaan.”

Tietysti on hyvä, että kone varoittaa alalangan olevan vähissä. Niin monta kertaa olen posotellut vanhalla koneellani piiitkiä pätkiä ilman alalankaa! Mutta kukkua on, että uudella koneella voisin jatkaa ompelua huomautuksen saatuani. Tai voin kyllä jatkaa ompelua, mutta jostain syystä alalanka menettää sopivan kireytensä ja ompeleesta tulee sutta.

Jatkan harjoituksia ja raportoin kokemuksistani lisää myöhemmin.

*** korjaus 25.01.2014 ***
Huomasin toimineeni väärin! Nyt kun toimin täsmälleen käyttöohjeiden mukaisesti, en joudu moittimaan koneeni tikkiä edes alalangan ollessa loppumaisillaan.

Wednesday, 22 January 2014

tilkkutyön yllättävät värit.

Aiemmin esittelemäni monokromaattinen kangasvalikoima jäi kummittelemaan mieleeni ja päätin toteuttaa musta-valko-harmaan tilkkupinnan. Otin tietysti mukaan väreihin (tai värittömyyteen) sopivia jäännöspalatilkkujani. Ompelin palat samaan tapaan kuin Tviit-tviit-pussukkapinnan.  


Vinkkinä teille, jotka ehkä teette samalla idealla tilkkupintaa: kapeammista kaitaleista tulee hauskemman näköinen pinta. Se on työläämpää koota, mutta lopputulos on hauskempi. Minulla sattui olemaan vähän leveämpiä paloja ja muutenkin laiskottelin kokoamisessa, ja jälkiviisaana totean, että olisi pitänyt malttaa käyttää enemmän kapeita paloja.

Musta-valko-harmaus ei ulotu vetoketjuun, sillä sen väristä ei löytynyt. Punainen valikoitui tähän, koska rikoin monokromaattisen värimaailman kahdella värikkäämmällä, kissakuvioisella tilkulla. Vetoketju sopii ainakin toisen tilkun väreihin.


Tilkkupinnat oleilevat ompeluhuoneen makkarin lattialla odottamassa, että tikkaisin ne. Mies vilkaisi niitä illalla (esittelin niitä hänelle) ja totesi, että ” nyt on vihdoinkin miehekkään väristä”. Osoitin sitten kissakankaita, johon hän lisäsi: ”No tietysti ne oli pakko vesittää söpöillä kissoilla”.

Hauskan tilkkuilun lisäksi olen ahertanut työläämmän ja vähemmän hauskan tilkkuilun parissa. Tilkkupeittojen pinta on aina tosi kivaa tehtävää, mutta taustakappaleet ahdistavat. Sain kuitenkin kootuksi geometriselle tilkkupinnalleni taustakappaleen, jotta voin viedä peittoaihion Töölön Tilkkupajaan longarm-tikattavaksi.



Taustakappaleessa on kahta vihreää lakanakangasta ja niiden välissä melko musta raita. Raidassa käytin muiden mustanpuhuvien kankaiden lisäksi tilkkupinnan kehyksiin tekemiäni ja yli jääneitä katkoviivapaloja.

Sunday, 19 January 2014

top 5 mitä en osaa.

Tästä ei tule valituspostausta, mutta ajattelin tasapainottaa onnistumiskertomuksiani tunnustamalla viisi ompelemiseen liittyvää juttua, joita en todellakaan osaa kunnolla hyvin mitenkään.

5 - En muista mittoja. Ehkä sekunnin tuhannesosan, korkeintaan. Jos tekemisistäni on kulunut viikko, muistista on haihtunut vähäisinkin aavistus edes suuruusluokista. Olenkin oppinut olemaan luottamatta muistikuviini. Vaikka olisin ommellut sata tilkkublokkia viime kuussa, en tänään muista edes, minkä kokoisia ne olivat.

Välillä mittaan jotain, esimerkiksi taustakangaspalojen pituuksia ja leveyksiä, ja luku häviää tuhka tuuleen mielestäni ennen kuin saan kirjoitetuksi sen muistiin.

Olen jokusen vuoden tehnyt muistiinpanoja tilkkutöistäni. Keskeneräiseksi jääneiden töiden jatkaminen tauon jälkeen rupesi nimittäin käymään suunnattoman hankalaksi, kun en muistanut, olinko tehnyt kymmen- vai yksitoistasenttisiä blokkeja. Voi sitä jälkikäteen mittaamista! Muistikirja on olennaisesti helpottanut ryhtymistä (mutta silti töitä jää keskeneräisiksi roikkumaan).

4 - En pysty käyttämään tuumamittoja. Tai ehkä en halua. Ja tämä liittyy varmasti huonoon mitta- ja numeromuistiini. Koska en ole tottunut tuumakokoihin, minulla ei ole tuumamittasuhteista mielikuvia. Kaipa ne kehittyisivät harjoittelulla, mutta käytän opetteluajan mieluummin johonkin muuhun. Siksi olen tuumasokea ja varmaan sellaisena pysynkin.

3 - En kykene kolmiulotteiseen hahmottamiseen. En esimerkiksi olisi ikinä pystynyt valmiista pussukasta päättelemään, miten se ommellaan. Tämän tutorialin avulla pussukka sitten valmistui, ja edelleen ihmettelen, miten joku on sellaisen menetelmän osannut keksiä.

Ehkä suuri osa ompelukirjojen ohjeistakin menee minulta ohi siksi, etten pysty ajattelemaan kolmiulotteisesti.

2 - En osaa lukea sovitusvaatetta. Tämä puutteeni liittyy varmaan kolmiulotteisen ajatteluni täydelliseen puutteeseen kömpelyyteen. Lopetin vaatteiden ompelemisen siinä vaiheessa kun ne lakkasivat olemasta automaattisesti riittävän pukevia (lue: lakkasin itse olemasta nuori ja solakka) ja kun niitä olisi tarvinnut ruveta sovittamaan sopiviksi.

Tein alkuun koevaatteitakin, mutta jos sovitussokeus on sitä astetta, että hallelujaa, niin koevaattesta ei ole mitään apua.

1 – Pahin puutteeni! En osaa ommella nopeasti. Teistä ehkä tuntuu, että surauttelen pussukan kokoon hetkessä, mutta ei pidä paikkaansa. En koskaan huristele koneella nopeasti, vaan koneraukka joutuu tikkaamaan hi – taa – seen tahtiin, oli sauma sitten helppo tai vaikea ommella.


Kissaa ei hitaasti ompelemiseni harmita, mutta pakkassäästä se ei pidä.

Saturday, 18 January 2014

ompelin pussukan.

Törähdyksiä! Vuoden ensimmäinen pussukka on valmis! Lisäksi tämä on ensimmäinen uudella Husqvarna-koneellani kokonaan ompelemani tilkkupussukka. Tai nesessääri.


Talvisella kävelyretkellä (todella lyhyt, sillä pakkasta oli kuitenkin viitisentoista astetta) nappasin pussukastani valmistujaiskuvat. Tykkään siitä, että kuvat näyttävät talvisilta ja sellaisilta, että on kylmä.

Pussukan nimi on ”Tviit-tviit,” ja siinä on siis kaksi aika eri väristä puolta, sininen ja vihreä. Tässä vihreä puoli:


Nimensä pussukka sai tietysti vihreälle puolelle osuneista kanaria- tms. linnuista. Juuri ja juuri heidät huomaa.

Väliin arvoituksen tapainen, vaikka teille tämä tietysti on tosi helppo. Mitä kuvassa on?


Pussukan kääntäminen oikea puoli ulospäin näyttää joka kerta yhtä epätoivoiselta! Niin siis nytkin. Ja kuitenkin se on valmiina näin uskottavan näköinen:


Vuorikankaaksi valitsin tylsästi farkkusinisen, omenakuvioisen kankaan, jota minulla edelleen on vaikka kuinka paljon. Toinen vuorikappale on kokonaan samaa kangasta, mutta toisen kokosin useammasta palasta. Pussukassa ei tällä kertaa ole sisätaskua, mutta Tilkunviilaaja-kangasmerkki siinä on.


Tikkasin tilkkupinnat ohueeseen puuvillavanuun, jonka alla oli vielä vanhoista collegehousuista leikkaamani palat. Pussukasta tuli aika jäpäkkä, mutta silti taipuisa.

Pohjakappaleessa näkyy Tviit-tviit-pussukan kaksi värimaailmaa, sininen ja vihreä.


Käytin Tviit-tviit-pussukkaan yhden Tyttäreltä joululahjaksi saamistani vetoketjuista, turkoosin 25-senttisen ketjun.

Valmiin pussukan mitoiksi tuli:
  • Leveys ylhäältä noin 27cm
  • Korkeus noin 21cm
  • Pohjan leveys noin  10cm

Leikkasin kappaleet yläreunasta pari senttiä kapeammiksi kuin alareuna, ja siksi pussukka ei kovin paljon kapene alaspäin, vaan se on aika lailla suorakaiteen muotoinen valmiina. Ennen leikkasin suorakaiteen malliset kappaleet, mutta kun pussukalle ompelee pohjan, alareunasta tulee yläreunaa kapeampi. Sekään ei välttämättä haittaa! Tällä kertaa tein kuitenkin näin.

Tässä toinen kuva pussukasta makuulla. Pakkaslumi näyttää sen pinnassa ihanalta, ainakin minusta!


Olipa kiva päästä kertomaan valmiista tilkkupussukasta pitkästä aikaa, ja vielä kivampaa oli, että sain otetuksi kunnolla valoisat kuvat, joilla esittelin teille uusimman vetoketjupussukkani.

Friday, 17 January 2014

tikkauksia. mielenkiintoista.

Uusi, ihanaksi mieltämäni Husqvarna-ompelukone on vähän kuin koeajalla. Ompelen sillä sujuvasti ja mielelläni, mutta tarkkailen koko ajan, pettääkö se luottamukseni.

* * Edellisestä virkkeestä tulikin mieleeni, että opiskeluaikana kävin suullisessa ruotsin kuulustelussa, jonka läpäisin. Opettaja luonnehti kielitaitoani: ”du talar så flytande och SÅ GÄRNA, att…” Niinpä, sujuvasti ja mielelläni, samalla mennään. * *

Pussukkapinnan tikkaamisessa Husqvarnani suoritus on mallikelpoinen. Piston pituus säädetty 3.5:ksi, ylälankana konekirjontalanka ja alalankana tavallinen ompelulanka.


Pistot ovat tasaisia. Alalanka ei näy työn oikealla puolella pistojen väleissä eikä ylälanka tule näkyviin työn nurjalle puolelle (tästä ei ole kuvaa, mutta jos olisi, se olisi mustaa täynnä – musta koltsarikangas on alimpana ja alalanka on mustaa).

Uudessa koneessani paininjalka nousee automaattisesti ylös, kun lakkaan polkemasta kaasua. Kun säädän neulan jäämään ala-asentoon, minun ei tarvitse muuta kuin ohjailla ja käännellä työtä ja kaasujalka yhdessä koneen kanssa hoitaa kaiken muun. Ah, kyllä on mukava tikkailla!

Seuraavaksi tikkauspöydälleni menee pussukan toinen puoli, joka on vihreä:


Palauteosio 


Työt käytössä –teeman puitteissa kuva työkaverin matkalaukusta, jonka hän varusti joululahjaksi saamallaan matkalaukun nimilapulla.


Sain viikonloppuna palautetta myös Tuulen viemää –tilkkutyöstä, jonka annoimme ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Hän kertoi tilkkupeittonsa olevan esillä olohuoneessa. Kaikki kuulemma huomaavat sen heti ja ihailevat! Olipa kiva kuulla! Tekemässäni peitossa on hänen mukaansa lisäksi mielenkiintoinen ominaisuus: jos peittelee sillä itsensä sohvalle, nukahtaa varmasti.

Viikonloppuna sain toisenlaistakin palautetta. Esittelin Tyttärelle uuden koneen upeita tikkausrivejä. Hänen vastauksensa: ”Äiti näyttääkö nää kasvot sun mielestä kiinnostuneilta?”

Hehkein palaute oli kuitenkin ihan muulle kuin tilkkutyölle. Ehkä joku on huomannutkin, että Shush I’m Quilting –blogin Liz oli saanut Suomesta joululahjan. Hän esitteli lähettämääni pakettia taidokkaasti niin, etten itse ollut tunnistaa omia tekosiani. Lisäksi epäonnistuin ensimmäisessä lähetyksessäni (ilmeisesti kuori oli hajonnut tai jotain, mutta se ei koskaan tullut perille) ja tein sitten toisen (ensimmäistä paljon paremman) paketin, joka tavoitti Lizin vasta joulun jälkeen. Pettymys minulle! Vasta joulun jälkeen!

Maybe you readers have noticed that Liz from the Shush I’m quilting blog got a Christmas present from Finland. She described the package that I sent to her (and featured it in two photos) so skillfully that I hardly recognised my handiwork. I failed with my first package attempt (the envelope must have fallen apart; it never arrived at its intended destination) and then made another package (much better in every way than the first), and this one did not reach Liz until after Christmas. What a disappointment for me! After Christmas! 

Liz puolestaan paketoi heti kerralla kunnolla ja sain hänen pakettinsa hyvissä ajoin ennen joulua. Kyllä oli jouluaattona jännittävä avata Uudesta Seelannista asti tullut joululahja!

Liz herself made a proper package at first go and I got her present well before Christmas. It was sooo exciting to open a pressie that had come all the way from New Zealand! 


Hän lähetti kiivin makuista suklaata (tietenkin, koska uusiseelantilaiset ovat kiwejä) sekä erikoista, paikallisen L&P-sitruunajuoman makuista valkosuklaata. Kiivisuklaata en ole maistanut vielä, sillä olen suklaalakossa tammikuun ajan. L&P-suklaata maistoimme. Se on mielettömän hyvää ja makua parantaa suklaaseen piilotettu erikoisefekti: se poreilee suussa!

Liz sent me kiwi-flavoured chocolate (of course, since they are Kiwis), and very unique white chocolate flavoured with the local L&P lemon drink. I haven’t tasted the kiwi chocolate yet because I’m abstaining from chocolate during January. The whole family tasted some L&P chocolate right away. It is crazy good and the flavour is further improved by the hidden special effect: it crackles in your mouth! 

Blogoslandia on ihmeellinen paikka ja kaikenlaista palautetta voi saada lyhyen ajan kuluessa!

Kai teidän kaikkien kasvot sentään näyttävät kiinnostuneilta juuri nyt?

Monday, 13 January 2014

ajatuksia ja tekosia menneisyydestä.

Neljä vuotta sitten tammikuussa ryhdyin ompelemaan ”eläinkuosista” pussukkaa. Aika liioiteltu ilmaisu, minkä totesin itsekin. Olin vastikään saanut valmiiksi kimaltavan, hopea-turkoosin pussukan, joka oli pitkään blogini suosituimpia postauksia.

Raidallinen tilkkulaukku oli myös tekeillä. Näyttääkö teistäkin, että sen väri- ja kuviovalinnat ovat aika omintakeiset?

Kolme vuotta sitten väkersin toista, vielä omintakeisemman näköistä tilkkulaukkua, johon yritin saada sopimaan kangasjojojani.  Laukusta ei vieläkään ole tullut valmista. Huokaus! Olisi parempi mieli, ellen olisi katsahtanut tähän postaukseen.

Kaksi vuotta sitten tilanteeni oli onneksi paljon parempi. Tikkailin Syyringin näyttelyä varten tekemääni vauvanpeittoa (ja sain sen myöhemmin kunnialla valmiiksi asti). Sama peitto kävi FinnQuiltin tilkkutyönäyttelyssä kesällä 2012 ja bongasin sen myös näyttelystä kertovan Tilkkulehden jutun kuvista. 

Vuosi sitten ompelin Vanhat ystävät –tilkkupeittoa. Tätä tykkään muistella, koska peitosta tuli niin kiva (vaikka sen itse sanonkin). 

Sunday, 12 January 2014

kehykset tilkkupinnalle.

Geometrinen tilkkupinta sai tänä viikonloppuna katkoviivamaiset kehykset ympärilleen.


Tein katkoviivasta vähitellen väriä vaihtavan. Alareunassa on tummimmat viivat ja ne vaalenevat yläreunaa kohti. Yläreunan katkoviiva on vaaleaa.


Kuvassa yläreunan katkoviivaa ennen sen ompelemista tilkkupeiton jatkoksi.


Kehyksen nurkat ovat vain mustat, jotta minun ei tarvinnut laskeskella päätäni puhki, miten saan katkoviivat menemään tasan.

Tilkkupintani tarvitsee enää taustakappaleen, ja voin taas viedä tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun!

Mihin mahtaa tämä tilkkupeitto matkustaa, kun se on valmis? Minulla ei ole siitä aavistustakaan, mutta aika tavaran kaupitsee.

Viikolla oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta ja ihailin siellä tilkkuystäväni Armin ompelemaa laukkua. Hän kertoi ottaneensa siihen mallia tästä Crazy Mom Quiltsin laukusta.

Eilen otin siniset ja vihreät jäännöspalapinot vielä kerran esiin (tiedättekö, vähän on alkanut kyllästyttää samojen tilkkujen selaaminen uudelleen ja uudelleen!) ja ompelin samanlaista tilkkupintaa eli noin 10-senttisiä kapeahkoja kaitaleita päällekkäin yhteen. Jälleen kerran en pitänyt lukua siitä, sopisivatko kuviot toisiinsa vai eivät, vaan ompelin vain menemään.

Tänään minulla oli tarpeeksi sinisiä pötköjä, jotta sain ommelluksi niistä tilkkupussukan toisen puolen, kas tällä tavalla:


Turkoosi vetoketju on Tyttären joululahja: hän antoi minulle valikoiman erivärisiä vetoketjuja. Huomaavainen lahja!

Kissa!


Kitarakuvioinen tilkkutyöni on edelleen ripustamatta seinälle. (Tunnen valtavaa häpeää!) Kissan mielestä sitä on kyllä turha ripustaa minnekään – se on paljon kivampi alusena.

Monday, 6 January 2014

valmista ja keskeneräistä.

Ompelin yhteensä 72 tilkkublokkia jäännöspaloistani. Paloja jäi vielä vaikka kuinka paljon! Tähän projektiin en kuitenkaan tarvitse enempää blokkeja.




Harkitsin siirtymistä pienempien jäännöspalaneliöiden pariin, koska tilkkuja riitti ja riitti, mutta velvollisuus kutsui. Leikkasin ja ompelin sen sijaan reunapaloja geometriseen tilkkupintaani. 

Geometrisen pinnan kehykseksi tulee tällainen liilasävyisistä kankaista ommeltu katkoviiva. Löysin idean Töölön Tilkkupajan Soilelta lainassa olevasta Blocks, Borders, Quilts –kirjasta (kirjoittanut Sunny Steinkuhler) ja ajattelin tämän sopivan geometrisiin blokkeihin hyvin. 


No, sopivuus tai epäsopivuus jää nähtäväksi. Ja toivottavasti musta kankaani riittää.

Sunday, 5 January 2014

kaksi tilkkuprojektia.

Ensiksi tilannekatsaus viimeisimpään tilkkuprojektiini. Pystyin valmistamaan siihen parikymmentä jäännöspalablokkia yhdessä illassa. Minulla oli muutamia valmiita aihioita, (eli pari, kolme tilkkupalaa ommeltuina yhteen, kenties muutama melkein valmis pala) ja jäännöspalatilkut olivat valmiina käsillä.


Ompelen nämä blokit siis niin, että yhdistän ensin pieniä paloja. Ompelen ketjussa niin monta kuin olen varannut viereeni pinoon. Lopuksi otan tilkkupalaketjun, katkon palojen väliltä langat ja tasoitan saumanvarat, mikäli niissä on tasoitettavaa.

Silitän palat ja palaan niiden kanssa ompelupöydän ääreen. Katson, voisinko yhdistää pienistä paloista ompelemiani paloja toisiinsa ja jos en voi, etsin jäännöspaloista sopivia pätkiä.

Jatkan ompelemista ja välisilityksiä, kunnes tilkkupinta on vähintään 15cm x 15cm, jolloin silittämisen jälkeen leikkaan palan oikeaan kokoon. Asettelen palat ensin lattialle, jotta voin ihailla niitä. (Vaikkei näissä ole mitään sommittelua tai hienoja kuvioita, tykkään katsella värikkäitä neliöitä.)


Aika ajoin kokoan palat värijärjestykseen blokkipinoon. Minulla on nyt valmiina reilut viisikymmentä blokkia.


Ajattelin jatkaa vielä tovin, jotta jäännöspalavarantoni näyttäisivät huvenneen edes ompelupöydältä.


Kuvassa näkyy epäjärjestyksessä oleva jäännöspalaröykkiö ja pari yritystä saada tilkkuja värijärjestykseen. Lähinnä ompelupöytää on pino keskeneräisiä blokkeja odottamassa, että löydän niihin seuraavat kierrokset tilkkuja ja ompelen.

Toinen projekti 


Eilen pakotin itseni aloittamaan kehyspalojen tekemisen geometriseen tilkkupintaani. Laskin itselleni mitat valmiiksi ja muutin niitä sitten saatavilla olevia paloja paremmin vastaaviksi.


Ompelin tietysti ensin vähän väärinkin. Värikkään kaitaleen piti olla leveä ja mustan kapea, mutta tein ensin päinvastoin. Onneksi minulla oli leveä värikäs pala enkä ehtinyt kaventaa sitä. Niinpä selvisin pelkällä mustan kaitaleen kaventamisella. Näette myöhemmin, millaisiin blokkeihin tarvitsen tällaisiakin paloja.

Kiitos kaikille, jotka jätätte kommentteja blogiini! Kommentteja on tullut tosi paljon enemmän nyt, kun valitin mainitsin niiden puutteesta. Kiitos, että tartuitte toimeen! Olen erittäin iloinen kommenteistanne!

Friday, 3 January 2014

tilkkuneliöitä sateenkaaren väreissä.

Jätin geometrisen tilkkupinnan kylmän viileästi kesken – vaikka minulla oli idea kehyskuvioinnista ja kaikkea – ja kiiruhdin vaihteeksi käyttelemään jäännöspalojani. Ompelin aina (suunnilleen) yhtä väriä olevia kankaita tilkkupinnaksi, joka oli vähintään 15cm x 15cm kokoinen ja leikkasin niistä sen jälkeen neliöitä.


Oikeastaan minun kyllä pitäisi ommella geometriselle tilkkupinnalle kehyspalat. Käytän niissä samoja kankaita, joita käytin tilkkupinnassa, eivätkä ne niin ollen ole käytettävissä tähän jäännöspalaprojektiin (koska ne eivät käytännössä ole vielä jäännöspaloja). Häiritsevää.

Olen ommellut ja leikannut 29 neliötä, joista jotkut olen tasoittanut melko tuhlaavaisestikin ja niinpä minulla on roskakori puolillaan jäännöspurua.


Arvatkaahan, näyttääkö jäännöspalalaatikko yhtään vajaammalta? Ei apua, en saa sitä kunnolla edes kiinni (minulla on esillä kannellinen vähän pienempi muovilaatikko).


Kaikki neliöt ovat nyt värillisiä, mutta sanokaa – pitäisikö sekaan laitella pari harmaata ja/tai mustanpuhuvaa neliötä? Ruskeaa tähän ei tule.

Aion lopuksi yhdistää neliöt niin, että välissä on vaaleaa/tummaa kaitaletta.

Wednesday, 1 January 2014

uusi vuosi, vanhat ja uudet kujeet.

Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas.

Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta.

Vanha kuje 


Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on?


Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella.

Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka ovat aina suunnilleen yhtä väriä ja tasoitettavissa kokoon 15cm x 15cm.


Jonain päivänä heistä syntyy ehkä tilkkupeitto.

Olen myös keksinyt geometriselle tilkkupinnalleni kehyskuvion. Löysin idean Soilelta lainaamastani Sunny Steinkuhlerin kirjoittamasta kirjasta Blocks, Borders, Quilts! Yhtään ensimmäistä elettä en ole tehnyt ommellakseni tarvitsemiani paloja, joten en voi kertoa siitä tämän enempää.

Uusi kuje 


Tässä pakkauksesta äskettäin avaamani ihmekone, johon olen erinomaisen tyytyväinen. Sen käyntiääni on kehräävä ja tikit tasaiset. Malli on Husqvarna Viking Sapphire 960Q.


Koneessa on langankatkaisuautomatiikka napinpainalluksen takana, mutta kuvasta näkyy, että käyttelen edelleen vanhanaikaista saksimenetelmää.

Olin päättänyt kokeilla uutta konettani vasta kun olisin saanut ompelupisteeni oikean nurkan siivotuksi sinne kertyneistä röykkiöistä ja vasta eilen sain sen tehdyksi. Kuvasta ehkä näkyy, ettei nurkassa enää ole röykkiöitä. Vai näkyykö sittenkään?


Tytär nimittäin käväisi pöytäni luona ja tokaisi, etten sittenkään näytä siivonneen lainkaan. No, ehkä oikean reunan monet laatikot ja vasemman reunan tilkkukasat hämäsivät. Oikeasti tilanne oli ennen siivousurakkaani aivan kamala. Onneksi sain pöydän nyt siistiksi (lattiaa en vielä ihan kokonaan).

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails