Thursday, 31 July 2014

aikaisemmin ajateltua.

Neljä vuotta sitten pidin heinäkuussa todella pitkän bloggaustauon, sillä olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Pääsin blogin ääreen vasta elokuun alkupuolella.

Kolme vuotta sitten, heinäkuun viimeisenä päivänä 2011 mielessäni oli päällimmäisenä jojotyökalu, joka oli kadonnut! Löysin sen sittemmin jostain kangaskasan syövereistä.

Samassa blogiviestissä kerroin myös, että olin saanut ristipisteltyä Nalle Puh ja ystävät –aiheisen ristipistotyön valmiiksi – vain ääriviivat ja solmupistot puuttuivat.

Syyskuun alkuun mennessä 2011 olin jo tehnyt ääriviivatkin – vain solmupistot puuttuivat!

Mikä on ristipistotyön tilanne tänään? Ääriviivat olen saanut ommelluksi, mutta solmupistot uupuvat edelleen! Solmupistoja olin ompelemassakin jo, mutta olin unohtanut, miten ne tehdään, enkä viitsinyt tehdä sen vertaa tutkimusta, että olisin luntannut kirjasta tai jostain. Niinpä työ on EDELLEEN kesken! Huokaus.

Kaksi vuotta sitten kerroin terveiset matkaltani Yhdysvaltain itärannikolle. Toinen huokaus, mutta onnellinen. Ihanat muistot! Blogipostauksessani näytin kolme kuvaa ”tilkkutyöt käytössä” –teemalla eli tekemiäni tilkkupussukoita tositoimissa.

Vuosi sitten heinäkuun loppupuolella tunnustin olleeni väärässä. Olin luullut saavani tähtikuvioisen tilkkupinnan valmiiksi, kunhan erilliset pötköt olisivat toisissaan kiinni, mutta lopputulos olikin omituisen kokoinen. Jouduin lisäämään erilaiset rivit pinnan ylä- ja alapuolelle.

Onneksi minulla oli väreihin sopivia lentäviä hanhia valmiina, joten peiton valmistuminen ei olennaisesti viivästynyt. Tilkkupinnasta tuli sittemmin valmis Tähtipölyä-tilkkupeitto.


Ennennäkemättömässä kuvassa Tähtipölyä-tilkkupeittoni on keittiön tuolin selkänojalla.

Lattialla näkyy todellinen mattoaarre, erikoisleveä räsymatto 1950-luvulta. Se on kudottu mattopuissa, joita kahden ihmisen täytyi käyttää yhtaikaa ja jollaisia ei kenties ole enää missään. Maton väritkin ovat kauniit!

Matto oli meillä Mummulassa, ehkä kotonakin, ja viimeksi enoni olohuoneessa. Perin sen häneltä, pesetin ja käytin, kunnes reunat alkoivat rispaantua. Korjautin sen ja nyt se on taas eho!

3 comments:

Hannele said...

Jossain kudonta-asemalla - olisiko ollut Raumalla - olen nähnyt sellaiset kahden kudottavat kangaspuut vielä ihan toiminnassa. Tosin siitä on jo muutama vuosi aikaa. Itse olen kutonut aikoinaan - yksin - 160 cm leveän maton, ja se urakka tuntui kyllä peffassa... kun tuli sellaista puolelta toiselle keinuvaa liikettä 2,5 m kutomisen ajan = 2 päivää.
Hauska katsaus menneisiin vuosiin - täytyykin kurkistella omia postauksia samaan tapaan :)

Tilkkureppu said...

Kiva katsaus blogin päivityksiin edellisiltä vuosilta.

Tiinatei said...

Hienoa, että olet saanut mattoaarteen talletettua ja että se on käytössä! Olen lapsena nähnyt noita leveitä puita sukulaisissa, mutta niillä kudotut matot taitavat olla jo kadonneet.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails